Lue keskustelun säännöt.
Tekee mieli jättää mies
22.07.2016 |
Pohdin koko ajan eroa. Joka päivä tulee olo että tekisi mieli lähteä tästä avoliitosta. Syyt ei ole suuria, ei mitään päihdeongelmia eikä pettämisiä. Mutta tuntuu että mies ei huomioi eikä arvosta. Itse yritän huomioida miestä koko ajan. En halunnut tällaista suhdetta. Mies on paljon töissä ja usein väsynyt töistä ja suuttuu pikkuasioista. Luultavasti katuisin jos lähtisin koska niin paljon hyvää on. Miten päästä irti eroajatuksista? Miten innostua taas yhdessä olemisesta kun miehen etäinen käytös loukkaa?
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä vähän samaa. Mies jatkuvasti kännykkä kädessä ja vastaukset kysymyksiin mhhhhmmm -luokkaa. Itse maksan puolet asumiskuluista, lähes kaikki ruokakulut, kaiken talon kunnossapitoon ja remontointiin liittyvät maksut ja lisäksi vielä remontoin, jota mies ei tee ollenkaan. Miehellä on aika huonopalkkainen työ joten siksi näin. Lapset tottakai on jokaisesta aamupalasta iltasatuun minun vastuullani.
Kyllä tässä tulee mietittyä että onko tämä sittenkään sitä elämää jota haluan. Tavallaan mies vain roikkuu mukana ylimääräisenä kämppiksenä jota lapset häiritsevät. No, ajattelin parantaa omaa elämääni sen verran että remontoin itselleni pikkuhuoneen ja pari vaatehuonetta yhdistämällä oman huoneen jossa saan nukkua rauhassa. Koska tietenkin seksiä pitää saada vaikka aamuyöstä jos mies niin haluaa. Se onkin ainut hetki kun minunkin huomataan olevan olemassa.
Ei siitä miehestä nyt järjettömästi ole haittaa, mitä nyt kaikki jäljet saan yksin siivota. Mutta en kuvitellut että olen yksinhuoltajan asemassa suuressa omakotitalossa, _kaikkine_ omakotitalon töineen. Vielä kun saisi jaksamista muuttaa rivitaloon. Irtaimisto olis ainakin helppo jakaa koska kaikki on minun ostamaa. No, enköhän siinäkin tapauksessa vain lähtisi ja ostaisi uudet tilalle. Lapset saavat ottaa mukaansa mitä haluavat.
Ihmetyttää, miksi tällaisten miesten kanssa tehdään lapsia ja eletään arkea. Ap, jos et nyt päätä suhdetta, olet tämän kirjoittajan asemassa tulevaisuudessasi.
No, ei tää mies ollut kännykkä kädessä vielä ennen lapsia. Eka lapsi tuli 2010, toka 2012. Kännykkä kasvoi miehen käteen silloin kun sai siihen netin eli loppvuodesta 2012. Sitä ennen elettiin yhdessä vuodesta 2000 jolloin mies oli oikein ihana ja mukava ja osallistuva. Yhteinen talokin ostettiin 2005. Eli 12 vuotta hyvää yhdessäolovuotta ei takaa sitä ettei mies joskus muutu. Surullista mutta totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sinun tarvitse olla epätyydyttävässä suhteessa jos et itse niin halua. Minulla on hyvin huomaavainen mies, ei toki puoliksikaan niin huomaavainen ja ihana kuin minä itse, eli en voi käyttää itseäni mittarina, minun kanssani eläminen on kuin eläisi romanttisessa komediassa - miehet harvemmin sitä osaa. Mutta keskimääräistä huomaavaisempi mieheni on. Jos haluat erilaisen miehen niin eroat. Tottakai ensin keskustelet kumppanisi kanssa toiveistanne ja annat hänelle mahdollisuuden selittää poissaolevuuttaan. Minun miehelläni oli tällainen eristäytymisjakso joka sitten paljastui työuupumukseksi kun tilanne eskaloitui niin että olin jättämässä häntä. Yhdessä selvittiin. Mutta jos miesystäväsi on ollut tuollainen aina niin lähde etsimään parempaa. Kun itse erosin nuoruuden pitkäaikaisesta rakkaastani, päätin etten koskaan tyytyisi. Minun ei tarvitse tyytyä, olen upea nainen ja ansaitsen upean miehen ja sen myös sain.
Ei ole mies aina ollut etäinen. Työuupumusta olen epäillyt mutta kun kysyn siitä niin se sanoo että ehdottomasti ei ole. Ap.
Älä usko. Selvitä asia perinjuurin. Kysyn mieheltäni päivittäin "Miten töissä meni?" ja hänen vastauksensa oli uupumusaikaan vain "Paskaa." Jos kysyin jatkokysymyksiä niin ei jaksanut selittää. Sulkeutui täysin, ei jaksanut minua, ei jaksanut lapsia, ei jaksanut koiria. Oli vihaisen oloinen kotona ja todella välinpitämätön. Kun tilanne sitten räjähti käsiin niin hän kertoi miettineensä jopa itsensä tappamista, koska ei jaksa sitä v*tutuksen määrää mikä töistä tulee. Nyt olen ollut 100% hänen tukenaan ja yrittänyt järjestää lepoa ja rauhaa ja mieleisiä asioita, on auttanut. Mies on alkanut pohtimaan työpaikanvaihtoa, puhuu nyt avoimemmin työasioista kotona. Olen sanonut että kaikki pitää purkaa, ei saa padota ja velloa ajatuksissaan. On taas oma itsensä, huomaavainen ja rakastava.
Kuulostaa täsmälleen minun mieheltä. Mutta työstä se ei oikein voi johtua kun töissä on kaikki ok. Tunnen sen työkaverit ja pomon ja nekin on mukavia. Vai voisiko johtua siitä että se tekee liikaa töitä?
Voi johtua. Mun mies oli kymmenettä vuotta samassa työpaikassa ja nyt se seinä sitten vaan tuli vastaan yks kaks. Tuli liian monta paskaa projektia peräkkäin ja sai liian vähän arvostusta ja lepoa niiden takia. Äkkiä oli takki tyhjä.
Mutta mitä voin tehdä enemmän? Hoidan jo kodin. Autan sitä työasioissa. Hieron ym. Yritän jutella kuulumisia. Mutta kun ei se puhu. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt puhua mutta en saa miehestä irti mitään. Tai sitten se loukkaantuu ja vaikenee. Ap.
Kuulostaa niin tutulta.. :/
Puhu miehen vanhemmille? Kuuntelisiko hän heitä, jos kerrot epäileväsi heille, ettei miehellä ole kaikki hyvin. Meillä oli samanlainen tilanne, paljastui masennukseksi töistä.
Legendaarista. Mikään ei oikeasti ole huonosti, mutta silti mietitään eroa. Näin se on, että naiset ovat kuin pikkulapsia tai kotieläimiä, jotka tarvivat kotonakin jatkuvaa viihdytystä ja seuraa, muuten alkaa oireilu. Sulla on luultavasti ihan helvetin hyvä mies verrattuna näihin jännäjareihin, joista kerrotaan tällä palstalla. Mutta siitä vaan sinne sinkkuyksiköön asumaan jos tuntuu niin pahalta. Miten se tilanne sitten on parempi? Niin "taikalaatikosta" kuvitellaan tupsahtavan nykyisenkaltainen mies, mutta joka huomioi sinua.
Näinhän se menee.
Edit: Saattaa olla väärä tulkinta, mutta onko tilanne se että sinä tylsistytät itseä kotona päivisin ja mies raataa pitkät päivät töissä? Sitten miehen pitäisi illalla jaksaa vielä viihdyttää sinua koska olet päivät yksin. Ei helvetti....
Jotenkin tuntuu, että se ongelma, jos sellaista edes on. Niin se löytyy jostain ihan muusta kuin siitä miehestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala sitten lesboksi tai jatka prinsessaharhailujasi. Ämmillä on joka asiaan ratkaisuna ero?
Onneksi MGTOW-ajattelu valtaa koko ajan enemmän alaa, ja naisten harhoille aletaan nauramaan paskaisesti. Siinähän sitten putsaavat tiara päässään sinkkuyksiöidensä lattiakaivoja.
Mitä prinsessaharhailuha on haluta suhde jossa on läsnäoloa ja sitä ettei toinen suuttuisi väsymyksensä takia koko ajan.
Aikuinen ihminen ei tarvitse huomiota ja kädestä pitäjää. Tee sinä enemmän töitä ja maksa miehellesi matkoja ja huvituksia.
Mieheni ei ole koko suhteemme aikana maksanut minulle lahjoja tai huvituksia. Minä olen hänelle. Ap.
Mikä mies se semmonen on? Tämä tuli ensimmäisenä mieleen.
Se mitä minun alunperin piti kirjoittaa: viettäkää aikaa yhdessä, tehkää jotain uutta, lähtekää ulkomaille. Arki on vittumaista.
En asu avoliitossa, mutta sitä tämä käytännössä on. Ollaan molemmat oltu työttömänä ja nyt mulla alkaa opiskelu. Tipahdan vielä pienemmille tuloille. Mies joskus silti odottaa tänne tullessaan, että on kaljat ja ruoka ja kaikki... Täällä me vietetään kaikki aika. Voin miehen puolustukseksi sanoa, että kun hänen tuet tulee, niin ostaa ruokaa, vessapaperia yms. tänne.
Mutta en jaksaisi olla se piika.. Mies makaa sohvalla ja minä teen kotityöt yksin. Ei kun anteeksi, huuhtoohan mies sentään astiat syötyään. Joskus. Olen sanonut, että jos muutetaan yhteen, en yksin tee kaikkea ja vastine on "joo joo". Saa sitten olla joo joo imurin varressa. Tarpeeksi monta kertaa olen siivonnut herran sotkut. Jos siltä jää vaikka tyhjä tupakkapussi sohvalle, enkä minä vie sitä roskiin, niin se on siinä viikkoja. Ei se osaa viedä sitä roskiin. Olen pari kertaa käynyt hänen ja kämppiksensä luona. VOI LUOJA! missä kunnossa voi kämppä olla!
Enkä oikeasti ole edes turhan siisti. Ekoja kertoja kun tapailin miestäni, en kehdannut päästää sitä kotiini, kun en ollut viikkoon siivonnut. Mentiin hänen ja kämppiksen luo. Voi hyvä luoja. Lattialla oli patja miehen huoneessa ja ympärillä tyhjiä tölkkejä + sipsipusseja yms.. Oli aika vaikea olla siellä.
Jos tämä tapaus ei opi siistimmäksi, en tiedä mitä teen..:/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pohdin koko ajan eroa. Joka päivä tulee olo että tekisi mieli lähteä tästä avoliitosta. Syyt ei ole suuria, ei mitään päihdeongelmia eikä pettämisiä. Mutta tuntuu että mies ei huomioi eikä arvosta. Itse yritän huomioida miestä koko ajan. En halunnut tällaista suhdetta. Mies on paljon töissä ja usein väsynyt töistä ja suuttuu pikkuasioista. Luultavasti katuisin jos lähtisin koska niin paljon hyvää on. Miten päästä irti eroajatuksista? Miten innostua taas yhdessä olemisesta kun miehen etäinen käytös loukkaa?
Tätähän se nykyisin on, että jättäminen on ensimmäisenä mielessä, ilman että mistään puhutaan etukäteen. Ymmärrän kyllä aloittajaa, ja joskus eroaminen on oikea ratkaisu, mutta jos voisitte kuitenkin ottaa puheeksi kummankin näkemykset parisuhteesta. Joskus kannattaa jatkaa, joskus ei semmoista se elämä on. Ei kuitenkaan kannata kummankaan jäädä suhteeseen vain suhteen takia, jos kumpikaan ei siitä mitään saa.
Kokemuksella 55 mies
Anteeksi Ap mutta en ymmärrä ongelmaasi.
Miksi tarvitset huomiota?! Siis kyllä mä tiettyyn rajaan asti sen ymmärrän.
Minä olen ollut avioliitossa 15 vuotta. Mies on ollut näiden vuosien aikana vaikka ja mitä (no ei uskis, alkkis, eikä väkivaltainen). Mutta meillä on hyvä suhde, terve ja huumorintajuinen.
En mä kaipaa kenenkään huomiota. Jos laittauduin nätiksi, menen peilin eteen ja sanon itselleni että wau, näytämpä hyvälle. Jos haluan lähteä johonkin, kysyn lähteekö mukaan ja jos ei niin jääkööt.
Toki nyt kun lapsia niin mies huolehtii että viettää aikaa lasten kanssa. Me varastetaan sitten aikuisten aikaa milloin pystytään.
Mä en jaksa roikkujia yhtään. Ahdistun heti jos jonkun menemiset ja fiilikset on mun harteilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohtalontoveri, tosin meillä yhteinen lapsi. Lähtisin, jos ei olisi..
Meillä ei ole lapsia. Kun mies on kotona niin pääasiassa surffaa netissä. Kun harrastetaan yhdessä niin kännykkä on kädessä jatkuvasti. Ja ei, sattuneesta syystä tiedän että ei ole muita naisia nyt kyseessä. Se luulee huomioivansa minua kun tuo pitsaa kotiin tms mutta kun ei se riitä. Haluaisin jotain lähelläoloa ja kehuja tai sellaista.
Harva mies osaa olla juuri siten kuin naisensa toivoo hänen olevan. Mä olen tyytyväinen niihin hetkiin, kun mies ei hauku, kiroile, huuda tai mökötä. Tosin hän tuo mulle sellaisen elintason, josta useimmat vaan haaveilevat.
Vierailija kirjoitti:
Puhuin parin miespuileisen kaverin kanssa tilanteesta ja molemmat suositteli että tekisin mieheni mustasukkaiseksi. Mitä mieltä olette? Ap.
Siis ehdottivat ryhmäpanoa bukkakella ilman miestäsi. Miltä maistui?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin se menee. Nainen pettyy huomatessaan että avioliitto oikeasti on aika tylsää eikä niin kuin amerikkalaisissa sarjoissa.
Ihan kuin mun tuttavapariskunnalla. Mies käy töissä ja lopun aikaa on koneella tai kännykällä, auton kimpussa tai urheilemassa. Naisensa kanssa on harvoin. Mitään erityishuomitota on turha odottaa... Ovat olleet yhdessä 10 vuotta. Suhde on kuitenkin kunnossa, he luottavat toisiinsa, ovat selvinneet isoista kriiseistä yhdessä, on rakkautta, sekä yhteisiä haaveita. Nainen on keskustellut ja valittanut miehen tietokoneriippuvuudesta useita vuosia, samoin siitä, että mies ei vietä tarpeeksi aikaa hänen kanssaan ja "huomaa häntä". Sanoin hänelle lopulta, että mies ei muutu jos ei itse halua tai oivalla. Joko hyväksyt ja rakastat häntä sellaisena kuin hän on tai annat olla. Hän päätti rakastaa ja ovat edelleen yhdessä. Siitähän kaikki lähtee: toisen hyväksymisestä sellaisena kuin hän on. Jos ei pysty hyväksyä, tulee suhde olemaan odottelua muutoksesta tai jostakin paremmasta ja tästä syystä myös ristiriitojen/riitojen kyllästämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohtalontoveri, tosin meillä yhteinen lapsi. Lähtisin, jos ei olisi..
Meillä ei ole lapsia. Kun mies on kotona niin pääasiassa surffaa netissä. Kun harrastetaan yhdessä niin kännykkä on kädessä jatkuvasti. Ja ei, sattuneesta syystä tiedän että ei ole muita naisia nyt kyseessä. Se luulee huomioivansa minua kun tuo pitsaa kotiin tms mutta kun ei se riitä. Haluaisin jotain lähelläoloa ja kehuja tai sellaista.
Tervehdys. Itse olen tuollainen kuvailemasi mies. Syynä on se, että haluaisin erota. Olemme yhdessä vain lapsen ja käytännönasioiden ja aikaisemmin seksin takia. Itseasiassa eilen puhuin asiasta avovaimolle ja eiköhän tästä eropeli tule jollain aikataululla. Sitä helposti tyytyy ok parisuhteeseen, mikä mielestäni ei kannata.
Nimimerkki vaihtamalla paranee.
Jumalauta koittakaa järjestää äijälle kunnon rentouttava viikonloppu/loma.
Ei mitään aikataulutettua ohjelmaa vaan asiat siihen malliin ettei tarvitse mistään huolehtia kun olla vaan ja vaikka painella 5 min varoitusajalla kalaan jos siltä tuntuu.
Ne kenen äijät on viikot poissa: ei tietenkää jaksa ja/tai kiinnosta läheisyyttä antaa kun eukko ottaa häppää ja mahdollisesti kämppä täynnä vieraita tai pitäis mennä jotain tapahtumia seuraamaan.
Enkä tarkoita että miestä pitää palvoa vaan jos satut olemaan työtön niin voisit hoitaa asiat niin ettei toisen tarvii töistä tullessaa ruveta tiskaamaan/imuroimaan/pesemään pyykkiä ja korjaamaan asioita.
Käyttäjä2351 kirjoitti:
En asu avoliitossa, mutta sitä tämä käytännössä on. Ollaan molemmat oltu työttömänä ja nyt mulla alkaa opiskelu. Tipahdan vielä pienemmille tuloille. Mies joskus silti odottaa tänne tullessaan, että on kaljat ja ruoka ja kaikki... Täällä me vietetään kaikki aika. Voin miehen puolustukseksi sanoa, että kun hänen tuet tulee, niin ostaa ruokaa, vessapaperia yms. tänne.
Mutta en jaksaisi olla se piika.. Mies makaa sohvalla ja minä teen kotityöt yksin. Ei kun anteeksi, huuhtoohan mies sentään astiat syötyään. Joskus. Olen sanonut, että jos muutetaan yhteen, en yksin tee kaikkea ja vastine on "joo joo". Saa sitten olla joo joo imurin varressa. Tarpeeksi monta kertaa olen siivonnut herran sotkut. Jos siltä jää vaikka tyhjä tupakkapussi sohvalle, enkä minä vie sitä roskiin, niin se on siinä viikkoja. Ei se osaa viedä sitä roskiin. Olen pari kertaa käynyt hänen ja kämppiksensä luona. VOI LUOJA! missä kunnossa voi kämppä olla!
Enkä oikeasti ole edes turhan siisti. Ekoja kertoja kun tapailin miestäni, en kehdannut päästää sitä kotiini, kun en ollut viikkoon siivonnut. Mentiin hänen ja kämppiksen luo. Voi hyvä luoja. Lattialla oli patja miehen huoneessa ja ympärillä tyhjiä tölkkejä + sipsipusseja yms.. Oli aika vaikea olla siellä.
Jos tämä tapaus ei opi siistimmäksi, en tiedä mitä teen..:/
Villi veikkaus tulee: Tapailet sauhupäätä ja se ei muutu mihinkää ellei lopeta kokonaan pössyttelyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohtalontoveri, tosin meillä yhteinen lapsi. Lähtisin, jos ei olisi..
Meillä ei ole lapsia. Kun mies on kotona niin pääasiassa surffaa netissä. Kun harrastetaan yhdessä niin kännykkä on kädessä jatkuvasti. Ja ei, sattuneesta syystä tiedän että ei ole muita naisia nyt kyseessä. Se luulee huomioivansa minua kun tuo pitsaa kotiin tms mutta kun ei se riitä. Haluaisin jotain lähelläoloa ja kehuja tai sellaista.
Tervehdys. Itse olen tuollainen kuvailemasi mies. Syynä on se, että haluaisin erota. Olemme yhdessä vain lapsen ja käytännönasioiden ja aikaisemmin seksin takia. Itseasiassa eilen puhuin asiasta avovaimolle ja eiköhän tästä eropeli tule jollain aikataululla. Sitä helposti tyytyy ok parisuhteeseen, mikä mielestäni ei kannata.
Nimimerkki vaihtamalla paranee.
Niin. Meillä vaan ei ole sellaisia käytännön asioita joiden takia olla yhdessä. Ei asuntolainoja tai omistusasuntoja eikä lapsia. Itse asiassa mies haluaisi että ostaisimme yhteisen asunnon ja ottaisimme yhteisen lainan. On katsonut valmiiksi jo pari kerrostalokämppää mistä valita. Eli ei se erota halua. Ap.
Niin ja olemme menneet kihloihin neljä kuukautta sitten. Mies kosi. Eli vaikea uskoa että etäisyys erohaluista johtuisi. Ap.
Miksi et voisi erota? Ei syyn tarvitse olla alkoholismi, pettäminen tai väkivaltaisuus. Saat erota ihan siitä syystä ettet rakasta miestäsi tai et tunne hänen rakastavan sinua. Katkerien lompakkoloishuutelijoiden mielipiteitä sinun ei tarvitse kuunnella. Kyseessä on sinun elämäsi.
Jätä se