Tekee mieli jättää mies

Ehdota miehelle erilaista tekemistä, kokeilkaa välillä jotain uutta ravintolaa illalla , on myös tärkeää etsiä itselle tekemistä , harrastus, ei miehet kai jaksa koko ajan kehua sanallisesti, se näkyy usein niin, että mies tekee vaikka aamiaisleivän toiselle tai valmistaa illallisen.

Louyy kirjoitti:

Arvostus ei ole pikkuasia. Miehesi kuuluu arvostaa sinua, sillä olet arvokas. Muista kuitenkin ensin arvostaa ja rakastaa itseäsi ja sitten voit hoitaa parisuhdettasi. Kerro miehellesi mitä tunnet ja ajattelet ja sano että teidän täytyy tehdä suhteen eteen töitä. Oletteko miettineet parisuhdeterapiaa? Ehkä se avaisi miehen silmät. Lopuksi, kun olet yrittänyt kaikkesi eikä miehesi vieläkään arvosta sinua... Sitten mieti avioeroa. Vaadi kunnioitusta ja arvostusta,oikealla tiellä olet!

Minä koen arvostavani itseäni ja tiedän että ystävät ja työkaverit arvostaa minua. Pidän itseäni kivana ja kauniina ja fiksuna. Saan helposti miesseuraa myös jos haluan. Mies ei suostu kuuntelemaan mitä tunnen. Se on kuulemma minulta valittamista. Terapiaan se ei suostu. Sen mielestä kaikki on hyvin kunhan en jauha ja valita parisuhdejuttuja. Ap.

Mä oon kans samassa jamassa.

En tiiä, jotenkin sitä miettii et ku pärjää ihan hyvin itekseenkin, ni onks parisuhde sit sen arvoinen, et kokee jäävänsä jostain paitsi jatkuvasti(hellyys,läheisyys)?

Eli jos ei olis suhdetta, ei olis myöskään tarvetta läheisyydelle esim. Tai mulla siis menee näin.

Sinkkuna ollessa osaan kyl hakea läheisyyttä (enkä puhu pelkästään yhden illan jutuista) jos on kova tarve, mut harvemmin sitä tarvetta on.

Plah. Sit kuitenkin, on täs kokoajan jotain pientä edistystä ehkä tapahtunut, ku oon tuhannetta kertaa asiasta sanonu ja siitä on keskusteltu. Mut riittääkö kärsivällisyys itellä, en tiiä.

ootteko te ap keskustelleet asiasta?

Olen yrittänyt puhua mutta en saa miehestä irti mitään. Tai sitten se loukkaantuu ja vaikenee. Ap.

Tuntuu kuin olisin sinkku ilman lupaa ja mahdollisuutta hakea seuraa :(. Ap.

Ei sinun tarvitse olla epätyydyttävässä suhteessa jos et itse niin halua. Minulla on hyvin huomaavainen mies, ei toki puoliksikaan niin huomaavainen ja ihana kuin minä itse, eli en voi käyttää itseäni mittarina, minun kanssani eläminen on kuin eläisi romanttisessa komediassa - miehet harvemmin sitä osaa. Mutta keskimääräistä huomaavaisempi mieheni on. Jos haluat erilaisen miehen niin eroat. Tottakai ensin keskustelet kumppanisi kanssa toiveistanne ja annat hänelle mahdollisuuden selittää poissaolevuuttaan. Minun miehelläni oli tällainen eristäytymisjakso joka sitten paljastui työuupumukseksi kun tilanne eskaloitui niin että olin jättämässä häntä. Yhdessä selvittiin. Mutta jos miesystäväsi on ollut tuollainen aina niin lähde etsimään parempaa. Kun itse erosin nuoruuden pitkäaikaisesta rakkaastani, päätin etten koskaan tyytyisi. Minun ei tarvitse tyytyä, olen upea nainen ja ansaitsen upean miehen ja sen myös sain.

Puhuin parin miespuileisen kaverin kanssa tilanteesta ja molemmat suositteli että tekisin mieheni mustasukkaiseksi. Mitä mieltä olette? Ap.

Miestäsi et voi muuttaa, mutta itseäsi voit. Miehessäsi on paljon hyviä puolia - nauti niistä. Etsi iloa, hyväksyntää, arvostusta muista asioista: harrasta, ystävysty, kasvata puutarha, suunnittele maailmanympärysmatka, opettele uusi taito. Harvoin yksi ihminen voi vastata kaikkiin tarpeisiin.

Ymmärrän kyllä kaipuusi jonkinlaiseen yhteyteen, kehut jne. Rakkaimmaltaanhan sellaista haluaa kuulla. Ja kiukuttelu kyllä miehen puolelta on no-no. Joskus jokainen on huonolla tuulella, mutta siitä ei saa tulla tapa.

Vierailija kirjoitti:

Ei sinun tarvitse olla epätyydyttävässä suhteessa jos et itse niin halua. Minulla on hyvin huomaavainen mies, ei toki puoliksikaan niin huomaavainen ja ihana kuin minä itse, eli en voi käyttää itseäni mittarina, minun kanssani eläminen on kuin eläisi romanttisessa komediassa - miehet harvemmin sitä osaa. Mutta keskimääräistä huomaavaisempi mieheni on. Jos haluat erilaisen miehen niin eroat. Tottakai ensin keskustelet kumppanisi kanssa toiveistanne ja annat hänelle mahdollisuuden selittää poissaolevuuttaan. Minun miehelläni oli tällainen eristäytymisjakso joka sitten paljastui työuupumukseksi kun tilanne eskaloitui niin että olin jättämässä häntä. Yhdessä selvittiin. Mutta jos miesystäväsi on ollut tuollainen aina niin lähde etsimään parempaa. Kun itse erosin nuoruuden pitkäaikaisesta rakkaastani, päätin etten koskaan tyytyisi. Minun ei tarvitse tyytyä, olen upea nainen ja ansaitsen upean miehen ja sen myös sain.

Ei ole mies aina ollut etäinen. Työuupumusta olen epäillyt mutta kun kysyn siitä niin se sanoo että ehdottomasti ei ole. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Miestäsi et voi muuttaa, mutta itseäsi voit. Miehessäsi on paljon hyviä puolia - nauti niistä. Etsi iloa, hyväksyntää, arvostusta muista asioista: harrasta, ystävysty, kasvata puutarha, suunnittele maailmanympärysmatka, opettele uusi taito. Harvoin yksi ihminen voi vastata kaikkiin tarpeisiin.

Ymmärrän kyllä kaipuusi jonkinlaiseen yhteyteen, kehut jne. Rakkaimmaltaanhan sellaista haluaa kuulla. Ja kiukuttelu kyllä miehen puolelta on no-no. Joskus jokainen on huonolla tuulella, mutta siitä ei saa tulla tapa.

Olet oikeassa että toista ei voi muuttaa. Vaan itseään voi. Minun harrastukset on sellaisia että olen niiden takia pari päivää pois kotoa putkeen. Olen niistä luopunut jotta mies saisi keskittyä uraansa ja hoidan kodin. Hän toivoi että tuen häntä siten. Jos alan uudelleen harrastaa menee miehen ura pieleen. Meillä on tiettyjä velvollisuuksia joiden vuoksi vähintään toisen pitää olla osa päivästä kotikulmilla. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä vähän samaa. Mies jatkuvasti kännykkä kädessä ja vastaukset kysymyksiin mhhhhmmm -luokkaa. Itse maksan puolet asumiskuluista, lähes kaikki ruokakulut, kaiken talon kunnossapitoon ja remontointiin liittyvät maksut ja lisäksi vielä remontoin, jota mies ei tee ollenkaan. Miehellä on aika huonopalkkainen työ joten siksi näin. Lapset tottakai on jokaisesta aamupalasta iltasatuun minun vastuullani.

Kyllä tässä tulee mietittyä että onko tämä sittenkään sitä elämää jota haluan. Tavallaan mies vain roikkuu mukana ylimääräisenä kämppiksenä jota lapset häiritsevät. No, ajattelin parantaa omaa elämääni sen verran että remontoin itselleni pikkuhuoneen ja pari vaatehuonetta yhdistämällä oman huoneen jossa saan nukkua rauhassa. Koska tietenkin seksiä pitää saada vaikka aamuyöstä jos mies niin haluaa. Se onkin ainut hetki kun minunkin huomataan olevan olemassa.

Ei siitä miehestä nyt järjettömästi ole haittaa, mitä nyt kaikki jäljet saan yksin siivota. Mutta en kuvitellut että olen yksinhuoltajan asemassa suuressa omakotitalossa, _kaikkine_ omakotitalon töineen. Vielä kun saisi jaksamista muuttaa rivitaloon. Irtaimisto olis ainakin helppo jakaa koska kaikki on minun ostamaa. No, enköhän siinäkin tapauksessa vain lähtisi ja ostaisi uudet tilalle. Lapset saavat ottaa mukaansa mitä haluavat.

Tietääkö miehesi että ajattelet noin? Minun mies ei tiedä koska se ei koskaan suostu puhumaan parisuhdeasioista. Arjesta ja työstä se haluaa puhua. Ap.

Kyllä se ainakin teoriassa tietää. Mutta jos vastaanotto on mmmhhhmm niin vähän epäilen. Ainakin se lähes päivittäin yllättyy jostain monta kertaa "keskustellusta" asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Kohtalontoveri, tosin meillä yhteinen lapsi. Lähtisin, jos ei olisi..

Sama.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sinun tarvitse olla epätyydyttävässä suhteessa jos et itse niin halua. Minulla on hyvin huomaavainen mies, ei toki puoliksikaan niin huomaavainen ja ihana kuin minä itse, eli en voi käyttää itseäni mittarina, minun kanssani eläminen on kuin eläisi romanttisessa komediassa - miehet harvemmin sitä osaa. Mutta keskimääräistä huomaavaisempi mieheni on. Jos haluat erilaisen miehen niin eroat. Tottakai ensin keskustelet kumppanisi kanssa toiveistanne ja annat hänelle mahdollisuuden selittää poissaolevuuttaan. Minun miehelläni oli tällainen eristäytymisjakso joka sitten paljastui työuupumukseksi kun tilanne eskaloitui niin että olin jättämässä häntä. Yhdessä selvittiin. Mutta jos miesystäväsi on ollut tuollainen aina niin lähde etsimään parempaa. Kun itse erosin nuoruuden pitkäaikaisesta rakkaastani, päätin etten koskaan tyytyisi. Minun ei tarvitse tyytyä, olen upea nainen ja ansaitsen upean miehen ja sen myös sain.

Ei ole mies aina ollut etäinen. Työuupumusta olen epäillyt mutta kun kysyn siitä niin se sanoo että ehdottomasti ei ole. Ap.

Älä usko. Selvitä asia perinjuurin. Kysyn mieheltäni päivittäin "Miten töissä meni?" ja hänen vastauksensa oli uupumusaikaan vain "Paskaa." Jos kysyin jatkokysymyksiä niin ei jaksanut selittää. Sulkeutui täysin, ei jaksanut minua, ei jaksanut lapsia, ei jaksanut koiria. Oli vihaisen oloinen kotona ja todella välinpitämätön. Kun tilanne sitten räjähti käsiin niin hän kertoi miettineensä jopa itsensä tappamista, koska ei jaksa sitä v*tutuksen määrää mikä töistä tulee. Nyt olen ollut 100% hänen tukenaan ja yrittänyt järjestää lepoa ja rauhaa ja mieleisiä asioita, on auttanut. Mies on alkanut pohtimaan työpaikanvaihtoa, puhuu nyt avoimemmin työasioista kotona. Olen sanonut että kaikki pitää purkaa, ei saa padota ja velloa ajatuksissaan. On taas oma itsensä, huomaavainen ja rakastava.

Vierailija kirjoitti:

Ala sitten lesboksi tai jatka prinsessaharhailujasi. Ämmillä on joka asiaan ratkaisuna ero?

Onneksi MGTOW-ajattelu valtaa koko ajan enemmän alaa, ja naisten harhoille aletaan nauramaan paskaisesti. Siinähän sitten putsaavat tiara päässään sinkkuyksiöidensä lattiakaivoja.

Hieno kuvaus. Mutta kyllä niin on, että jos yksineläminen on mukavampaa kuin parisuhteessa eläminen, niin sitten pitää valita se yksineläminen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kohtalontoveri, tosin meillä yhteinen lapsi. Lähtisin, jos ei olisi..

Meillä ei ole lapsia. Kun mies on kotona niin pääasiassa surffaa netissä. Kun harrastetaan yhdessä niin kännykkä on kädessä jatkuvasti. Ja ei, sattuneesta syystä tiedän että ei ole muita naisia nyt kyseessä. Se luulee huomioivansa minua kun tuo pitsaa kotiin tms mutta kun ei se riitä. Haluaisin jotain lähelläoloa ja kehuja tai sellaista.

Kuulostaa ihan mun exältä. Löysin mulle sopivamman miehen melkein heti eron jälkeen. Olen silti hyvä ystävä exän kanssa, mutta nyt jälkeenpäin näen etten ollut onnellinen eikä suhteemme ollut minulle tai hänellekään sopiva :) en usko, että katuisit eroa. Hetken se kirpaisee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miestäsi et voi muuttaa, mutta itseäsi voit. Miehessäsi on paljon hyviä puolia - nauti niistä. Etsi iloa, hyväksyntää, arvostusta muista asioista: harrasta, ystävysty, kasvata puutarha, suunnittele maailmanympärysmatka, opettele uusi taito. Harvoin yksi ihminen voi vastata kaikkiin tarpeisiin.

Ymmärrän kyllä kaipuusi jonkinlaiseen yhteyteen, kehut jne. Rakkaimmaltaanhan sellaista haluaa kuulla. Ja kiukuttelu kyllä miehen puolelta on no-no. Joskus jokainen on huonolla tuulella, mutta siitä ei saa tulla tapa.

Olet oikeassa että toista ei voi muuttaa. Vaan itseään voi. Minun harrastukset on sellaisia että olen niiden takia pari päivää pois kotoa putkeen. Olen niistä luopunut jotta mies saisi keskittyä uraansa ja hoidan kodin. Hän toivoi että tuen häntä siten. Jos alan uudelleen harrastaa menee miehen ura pieleen. Meillä on tiettyjä velvollisuuksia joiden vuoksi vähintään toisen pitää olla osa päivästä kotikulmilla. Ap.

Tässäpä se vika. Miehen pitää tehdä myös uhrauksia. Tosin voit alkaa harrastaa jotain muuta, eihän sen tarvitse juuri tämä harrastus olla. Sun elinpiiri on kaventunut, sulla ei ole kivaa eikä sillä miehelläkään. Ei me täällä olla uran luomista varten. Sulla pitää olla sun oma mahdollisuus asioihin, jotka tekevät sut onnelliseksi.

Vielä lisäkommenttina, jos teillä olisi lapsia olisit sinä se joka heidät hoitaisi. Se miehen ura nääs.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sinun tarvitse olla epätyydyttävässä suhteessa jos et itse niin halua. Minulla on hyvin huomaavainen mies, ei toki puoliksikaan niin huomaavainen ja ihana kuin minä itse, eli en voi käyttää itseäni mittarina, minun kanssani eläminen on kuin eläisi romanttisessa komediassa - miehet harvemmin sitä osaa. Mutta keskimääräistä huomaavaisempi mieheni on. Jos haluat erilaisen miehen niin eroat. Tottakai ensin keskustelet kumppanisi kanssa toiveistanne ja annat hänelle mahdollisuuden selittää poissaolevuuttaan. Minun miehelläni oli tällainen eristäytymisjakso joka sitten paljastui työuupumukseksi kun tilanne eskaloitui niin että olin jättämässä häntä. Yhdessä selvittiin. Mutta jos miesystäväsi on ollut tuollainen aina niin lähde etsimään parempaa. Kun itse erosin nuoruuden pitkäaikaisesta rakkaastani, päätin etten koskaan tyytyisi. Minun ei tarvitse tyytyä, olen upea nainen ja ansaitsen upean miehen ja sen myös sain.

Ei ole mies aina ollut etäinen. Työuupumusta olen epäillyt mutta kun kysyn siitä niin se sanoo että ehdottomasti ei ole. Ap.

Älä usko. Selvitä asia perinjuurin. Kysyn mieheltäni päivittäin "Miten töissä meni?" ja hänen vastauksensa oli uupumusaikaan vain "Paskaa." Jos kysyin jatkokysymyksiä niin ei jaksanut selittää. Sulkeutui täysin, ei jaksanut minua, ei jaksanut lapsia, ei jaksanut koiria. Oli vihaisen oloinen kotona ja todella välinpitämätön. Kun tilanne sitten räjähti käsiin niin hän kertoi miettineensä jopa itsensä tappamista, koska ei jaksa sitä v*tutuksen määrää mikä töistä tulee. Nyt olen ollut 100% hänen tukenaan ja yrittänyt järjestää lepoa ja rauhaa ja mieleisiä asioita, on auttanut. Mies on alkanut pohtimaan työpaikanvaihtoa, puhuu nyt avoimemmin työasioista kotona. Olen sanonut että kaikki pitää purkaa, ei saa padota ja velloa ajatuksissaan. On taas oma itsensä, huomaavainen ja rakastava.

Kuulostaa täsmälleen minun mieheltä. Mutta työstä se ei oikein voi johtua kun töissä on kaikki ok. Tunnen sen työkaverit ja pomon ja nekin on mukavia. Vai voisiko johtua siitä että se tekee liikaa töitä?

Vierailija kirjoitti:

Meillä vähän samaa. Mies jatkuvasti kännykkä kädessä ja vastaukset kysymyksiin mhhhhmmm -luokkaa. Itse maksan puolet asumiskuluista, lähes kaikki ruokakulut, kaiken talon kunnossapitoon ja remontointiin liittyvät maksut ja lisäksi vielä remontoin, jota mies ei tee ollenkaan. Miehellä on aika huonopalkkainen työ joten siksi näin. Lapset tottakai on jokaisesta aamupalasta iltasatuun minun vastuullani.

Kyllä tässä tulee mietittyä että onko tämä sittenkään sitä elämää jota haluan. Tavallaan mies vain roikkuu mukana ylimääräisenä kämppiksenä jota lapset häiritsevät. No, ajattelin parantaa omaa elämääni sen verran että remontoin itselleni pikkuhuoneen ja pari vaatehuonetta yhdistämällä oman huoneen jossa saan nukkua rauhassa. Koska tietenkin seksiä pitää saada vaikka aamuyöstä jos mies niin haluaa. Se onkin ainut hetki kun minunkin huomataan olevan olemassa.

Ei siitä miehestä nyt järjettömästi ole haittaa, mitä nyt kaikki jäljet saan yksin siivota. Mutta en kuvitellut että olen yksinhuoltajan asemassa suuressa omakotitalossa, _kaikkine_ omakotitalon töineen. Vielä kun saisi jaksamista muuttaa rivitaloon. Irtaimisto olis ainakin helppo jakaa koska kaikki on minun ostamaa. No, enköhän siinäkin tapauksessa vain lähtisi ja ostaisi uudet tilalle. Lapset saavat ottaa mukaansa mitä haluavat.

Ihmetyttää, miksi tällaisten miesten kanssa tehdään lapsia ja eletään arkea. Ap, jos et nyt päätä suhdetta, olet tämän kirjoittajan asemassa tulevaisuudessasi.

Tekee vain mieli itkeä koko ajan. Olen tosi surullinen.. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sinun tarvitse olla epätyydyttävässä suhteessa jos et itse niin halua. Minulla on hyvin huomaavainen mies, ei toki puoliksikaan niin huomaavainen ja ihana kuin minä itse, eli en voi käyttää itseäni mittarina, minun kanssani eläminen on kuin eläisi romanttisessa komediassa - miehet harvemmin sitä osaa. Mutta keskimääräistä huomaavaisempi mieheni on. Jos haluat erilaisen miehen niin eroat. Tottakai ensin keskustelet kumppanisi kanssa toiveistanne ja annat hänelle mahdollisuuden selittää poissaolevuuttaan. Minun miehelläni oli tällainen eristäytymisjakso joka sitten paljastui työuupumukseksi kun tilanne eskaloitui niin että olin jättämässä häntä. Yhdessä selvittiin. Mutta jos miesystäväsi on ollut tuollainen aina niin lähde etsimään parempaa. Kun itse erosin nuoruuden pitkäaikaisesta rakkaastani, päätin etten koskaan tyytyisi. Minun ei tarvitse tyytyä, olen upea nainen ja ansaitsen upean miehen ja sen myös sain.

Ei ole mies aina ollut etäinen. Työuupumusta olen epäillyt mutta kun kysyn siitä niin se sanoo että ehdottomasti ei ole. Ap.

Älä usko. Selvitä asia perinjuurin. Kysyn mieheltäni päivittäin "Miten töissä meni?" ja hänen vastauksensa oli uupumusaikaan vain "Paskaa." Jos kysyin jatkokysymyksiä niin ei jaksanut selittää. Sulkeutui täysin, ei jaksanut minua, ei jaksanut lapsia, ei jaksanut koiria. Oli vihaisen oloinen kotona ja todella välinpitämätön. Kun tilanne sitten räjähti käsiin niin hän kertoi miettineensä jopa itsensä tappamista, koska ei jaksa sitä v*tutuksen määrää mikä töistä tulee. Nyt olen ollut 100% hänen tukenaan ja yrittänyt järjestää lepoa ja rauhaa ja mieleisiä asioita, on auttanut. Mies on alkanut pohtimaan työpaikanvaihtoa, puhuu nyt avoimemmin työasioista kotona. Olen sanonut että kaikki pitää purkaa, ei saa padota ja velloa ajatuksissaan. On taas oma itsensä, huomaavainen ja rakastava.

Kuulostaa täsmälleen minun mieheltä. Mutta työstä se ei oikein voi johtua kun töissä on kaikki ok. Tunnen sen työkaverit ja pomon ja nekin on mukavia. Vai voisiko johtua siitä että se tekee liikaa töitä?

Voi johtua. Mun mies oli kymmenettä vuotta samassa työpaikassa ja nyt se seinä sitten vaan tuli vastaan yks kaks. Tuli liian monta paskaa projektia peräkkäin ja sai liian vähän arvostusta ja lepoa niiden takia. Äkkiä oli takki tyhjä.