Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaako teitä muita menot lyhyellä varoitusajalla?
22.07.2016 |
Mietiskelen tässä sellaista, että olenko ihan hassu ja ainoa ihminen maailmassa, jota vähän ahdistaa, jos jokin meno tulee hyvin lyhyellä varoitusajalla? Esim. olen jo omassa mielessäni asennoitunut vaikkapa siihen, että vietän päivän tiettyjä asioita tehden ja sitten joku yhtäkkiä pyytääkin samana päivänä jonnekin, niin ensimmäisena tulee mieleen, että "äh, tosi kiva, kun pyytää mutta että äh, miksei voinut kysyä aiemmin...". Pidän suunnitelmallisuudesta ja toki joskus on kivaa vaihtaa suunnitelmia ja tehdäkin jotakin ihan odottamatonta, mutta kun se tuntuu olevan useimmilla ihmisillä enemmän sääntö kuin poikkeus, että kysytään tekemään jotain aina ihan viime tipassa....
Niin, että olisipa mielenkiintoista kuulla onko muillakin tällaisia aatoksia?
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Mitä siinä sen ihmeempää on, senku vetää kengät jalkaan ja takin niskaan eiku menoksi, miksi päivä- viikkokausia pitäisi hautoo jonnekin menoa?
Ihanaa, kun osaat asettua toisen ihmisen asemaan. Olet aivan mahtava tyyppi!
Ei kun, et olekaan, olet ääliö!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä pidän spontaaneista jutuista. Mua taas ahdistaa liian tiukka suunnittelu etukäteen. Töissä on ruukannut saada sitä lajia tarpeekseen. Mä en esimerkiksi kestä veljeni vaimoa, joka laatii tiukat ohjelmat koko perheelle monta viikkoa etukäteen. Kun haluaisin viettää veljeni kanssa hetken aikaa, hänen, perheen pääasiallisen elättäjän ja aikamiehen, pitää keskustella vaimonsa kanssa, että onkohan viikon päästä aikaa... ja sit saattaa kaksi tuntia lohjeta joskus iäisyyksien päästä. Minusta tällainen on silkkaa aikuisen ihmisen alentamista ja halveksuntaa.
Aina ei voi olla spontaani ja tehdä äkkinäisiä päätöksiä. Isot menot nyt on monesta syystä pakko suunnitella etukäteen. Mutta sellaiset ihmiset, jotka hämmentyvät seuraavalle päivälle olevasta kahvikutsusta, ovat rasittavia. Joko aikaa on tai sitten ei ole. Jos sitä ei ole koskaan, ihmissuhde nyykähtää. Se siitä.[/quote
No tuota viikkoja etukäteen raamittamista en ymmärrä. Ja veljelläsi pitäisi olla itsellään oikeus päättää, koska sinua näkee, mutta on melkoista sanoa, että ihmiset, jotka hämmentyvät seuraavan päivän kahvikutsusta ovat rasittavia... Eikös sitä voisi sitten tehdä puolin ja toisi kompromissia - antaa suunnittelijan olla suunnittelija ja sinun spontaanimpi ja yrittää sopia sen tapaamisen vaikka ylihuomiselle? Tämä nyt oli rautalangasta väännetty esimerkki, mutta ymmärtänet, mitä haen takaa.
Ja muuten, minusta ihmiset, jotka vaatimala vaativat muita olemaan spontaaneja eivätkä suostu ymmärtämään toisten erilaisuutta asiassa, eivät kyllä ole mitään todellisia ystäviä/läheisiä...
Vierailija kirjoitti:
Mä pidän spontaaneista jutuista. Mua taas ahdistaa liian tiukka suunnittelu etukäteen. Töissä on ruukannut saada sitä lajia tarpeekseen. Mä en esimerkiksi kestä veljeni vaimoa, joka laatii tiukat ohjelmat koko perheelle monta viikkoa etukäteen. Kun haluaisin viettää veljeni kanssa hetken aikaa, hänen, perheen pääasiallisen elättäjän ja aikamiehen, pitää keskustella vaimonsa kanssa, että onkohan viikon päästä aikaa... ja sit saattaa kaksi tuntia lohjeta joskus iäisyyksien päästä. Minusta tällainen on silkkaa aikuisen ihmisen alentamista ja halveksuntaa.
Aina ei voi olla spontaani ja tehdä äkkinäisiä päätöksiä. Isot menot nyt on monesta syystä pakko suunnitella etukäteen. Mutta sellaiset ihmiset, jotka hämmentyvät seuraavalle päivälle olevasta kahvikutsusta, ovat rasittavia. Joko aikaa on tai sitten ei ole. Jos sitä ei ole koskaan, ihmissuhde nyykähtää. Se siitä.
Taitaa olla niin, ettei broidiasi voisi vähempää kiinnostaa, lykkää sut sitten niin kauas, kuin kehtaa.
Kurkkaapas peiliin.
Vierailija kirjoitti:
Ennen lapsia spontaanit menot oli tosi kivoja, mutta nykyään jo lastenhoidollisista syistä ne sovitaan hyvissä ajoin.Toki puoliso voi jäädä kotiin lasten kanssa, mutta tuntuu kurjalta häippästä yllättäen jos on asennoiduttu yhteiseen iltaan perheen kanssa.
Olen kyllä aina ollut suunnitelmallinen, mutta nuorempana spontaanit menot kavereiden kanssa olikin säännöllisen normaaleja ja siten vähemmän "spontaaneja" kuin nykyään. Useimmiten yllätysmenot jää menemättä jos varoitusaika on liian lyhyt, vaikka teoriassa olisikin järjesteltävissä.
Juuri näin. Ja vaikka ei olisi lapsia, minusta on kurjaa vaan ilmoittaa puolisolle heipat ja lähteä yhtäkkiä johonkin, jos oltiin asennoiduttu yhteiseen iltaan. Arkena vielä ihan ok ilmoittaa toiselle esim. työpäivän aikana, että ilta mee jonkun kaverin kanssa, mutta viikonloputa haluan AINA sopia etukäteen. Pahimmillaanhan suunnittelemattomuus johtaa siihen, että toinen ois lauantai-illan kavereiden kanssa jossain ja toinen nököttää kotona vailla tekemistä, koska ei ehtinyt varautumaan järjestämään itselleen menoa. Näin siis, jos kyseessä ei ole yhteiset ystävät.
Vierailija kirjoitti:
Mä pidän spontaaneista jutuista. Mua taas ahdistaa liian tiukka suunnittelu etukäteen. Töissä on ruukannut saada sitä lajia tarpeekseen. Mä en esimerkiksi kestä veljeni vaimoa, joka laatii tiukat ohjelmat koko perheelle monta viikkoa etukäteen. Kun haluaisin viettää veljeni kanssa hetken aikaa, hänen, perheen pääasiallisen elättäjän ja aikamiehen, pitää keskustella vaimonsa kanssa, että onkohan viikon päästä aikaa... ja sit saattaa kaksi tuntia lohjeta joskus iäisyyksien päästä. Minusta tällainen on silkkaa aikuisen ihmisen alentamista ja halveksuntaa.
Aina ei voi olla spontaani ja tehdä äkkinäisiä päätöksiä. Isot menot nyt on monesta syystä pakko suunnitella etukäteen. Mutta sellaiset ihmiset, jotka hämmentyvät seuraavalle päivälle olevasta kahvikutsusta, ovat rasittavia. Joko aikaa on tai sitten ei ole. Jos sitä ei ole koskaan, ihmissuhde nyykähtää. Se siitä.
Etkö hyvä ihminen tajua, että jos aina pyydät kahville tyyliin PÄIVÄN varoitusajalla, niin mahdollisuudet siihen, että sitä aikaa on sinulle ovat aika helkutin pienet. Useimmilla ihmisillä on työt, ystäviä (joiden kanssa saatettu sopia muutama päivä etukäteen se meno, eli ehtivät ensin), harrastukset, lapset jne. Kannattaisiko oikeasti tehdä pieni reality check - päivän varoaika ei ole mitään, jos veljesi tai ystäväsi joiden kanssa taidat toimia samoin, ovat tärkeitä, hyväksy se, että aikuisilla ihmisillä on usein paljon menoja ja aikaa ei silloin vain ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan samanlainen ap:n kanssa ja mieheni on taas sellainen sponttaani menijä/kutsuja. Ollaan kyllä vuosien saatossa tasapainotettu toisiamme.
Itse olen oppinut heittäytymään ja lähtemään jonnekin lyhyelläkin varoitusajalla (vaikka joskus se oman ajan "uhraukselta" tuntuukin). Tai antanut vieraiden tulla, vaikka koti ei olisi ihan tiptop.
Mies taas ei enää kutsu vieraita liian lyhyellä varoitusajalla tai sitoudu menoihin ennen kuin on kysynyt mun mielipidettä.
Yhteiselon alkaessa nuo asiat aiheuttivat kyllä kireyttä.
Jatkan vielä, että pelkästään minua koskevista menoista edelleen usein kieltäydyn jonkun tekosyyn nojalla, jos ne tulee liian äkkiä.
Ihanaa, että meitä on muitakin! <3 Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo oli kuin minun näppikseltä. Tykkään suunnitella päivän tekemiset tai tekemättä jättämiset etukäteen enkä oikein pidä suunnitelmien muuttumisesta.
Minuakin jo nauratti, kun yksi kesä oli ulkomaan reissu tulossa ja kaikki muu oli varattu valmiiksi, mutta junaliput Helsinkiin oli hankkimatta vaikka lähtöön oli vain kuukausi. Noh, meitä on kirjaimellisesti moneen junaan.
Mä olen huomenna lähdössä junalla reissuun enkä ole vielä ostanut lippuja. Ei ole sellainen aika vuodesta, jolloin olisi oletettavissa, että juna on jo täyteen myyty.
Minä tarvitsen allergiahytin ja ne menevät yleensä pian. Ilman sitä hankkisin junaliput ehkäpä vasta viikkoa ennen reissua. Mutta edellisenä päivänä, juueiei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensä suunnittelen aika paljon etukäteen esimerkiksi tulevaa viikkoa. Muutama-pari päivää tai jopa viikkoa ennen on kivaa tietää esimerkiksi ketä ystävää on näkemässä. Mä en itse asiassa edes ymmärrä, miten te, jotka ette suunnittele mitään ikinä näette ketään? Jos menoja ei sovita aikaisemmin niin miten saatte aikataulut yksiin niin helposti toisten kanssa? Liika suunnittelemattomuus ainakin tekee mun elämästä vain hankalaa säätämistä.
No ensinnäkin....jos haluan tehdä jotain, niin teen sen riippumatta siitä, saanko mukaani jonkun vai en. Mun ei siis tarvitse sopia etukäteen jonkun kanssa asiasta, jonka haluan tehdä, koska voin tarvittaessa tehdä yksinkin. Toiseksi mulla on laaja tuttavapiiri ja yleensä aina jollekin sopii lähteä lyhyelläkin varoitusajalla. Myös he tietävät, että lähden helpoimmin mukaan spontaanisti ja hekin ehdottavat yhteistä tekemistä silloin, kun heille sopii. Jos mulle ei silloin sovi, niin ei lähdetä yhdessä, mutta jos sopii, niin lähdetään. Joskus on tilanteita, jolloin voin sanoa lähteväni, mutta mun pitää käyttää ensin koira ulkona ja käydä suihkussa. Jos mun poika on kotona, niin silloin ei tarvitse käydä kuin suihkussa ja poika hoitaa koiran ulkoilutuksen. Pienten lasten kanssa tällainen spontaanius ei varmasti sopisikaan, varsinkaan, jos on yksinhuoltaja tai puoliso paljon pois kotoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo oli kuin minun näppikseltä. Tykkään suunnitella päivän tekemiset tai tekemättä jättämiset etukäteen enkä oikein pidä suunnitelmien muuttumisesta.
Minuakin jo nauratti, kun yksi kesä oli ulkomaan reissu tulossa ja kaikki muu oli varattu valmiiksi, mutta junaliput Helsinkiin oli hankkimatta vaikka lähtöön oli vain kuukausi. Noh, meitä on kirjaimellisesti moneen junaan.
Mä olen huomenna lähdössä junalla reissuun enkä ole vielä ostanut lippuja. Ei ole sellainen aika vuodesta, jolloin olisi oletettavissa, että juna on jo täyteen myyty.
Minä tarvitsen allergiahytin ja ne menevät yleensä pian. Ilman sitä hankkisin junaliput ehkäpä vasta viikkoa ennen reissua. Mutta edellisenä päivänä, juueiei.
Tuon allergiahytin ymmärrän oikein hyvin. Käsittääkseni VR:llä ei kuitenkaan mene niin hyvin, että junat olisivat täyteen myyty muulloin kuin hihtolomien ja joulun aikaan. Muina aikoina lipun voi hyvin ostaa vielä junastakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahdistun. Asia olisi mukava tietää vähintään päivää aikaisemmin mutta edes aamupäivästä jos menoa on illalla. Hirveä paniikki päällä joa yhtäkkiä pitäisikin olla vaikka kolmen tunnin päästä jossain ja ennen sitä käydä suihkussa, käyttää koira, valmistaa ja syödä ruoka, laittautua ja sitten vielä keretä bussilla sinne paikkaan x. Ja sitten kun panikoidun niin asioiden tekeminen muuttuu minulle entistä vaikeammaksi ja hitaammaksi mikä taas lisää paniikkia ja noiden kolmen tunnin aikana olen kuluttanut itseni paniikilla puhki.
Nykyään olen kuin ap, nuorena olin aika spontaani. Muutos tapahtui iän myötä mutta ehkä lastentulokin vaikutti, kokopäivätyö ja lapset, niin hommaa on niin paljon, että hengähdystauoista pitää kynsin hampain kiinni.