Lue keskustelun säännöt.
Konmari neuvoja?
22.07.2016 |
Äskeinen ketju meni kinaamiseksi. Jos voitaisiin lähteä siitä, että itse arvelen että metodi voisi olla hyödyllinen, niin voitaisiinko pysyä konkreettisissa neuvoissa?
Olen siis tutustunut perusjuttuihin, mutta nyt kun alan toteuttaa sitä (ainakin omalla tavallani) niin olisiko hyviä käytännön neuvoja sitä käyttäneiltä?
Esimerkiksi, oletko heittänyt pois jotain mitä olet joskus katunut?
Kiitos!!!!
Kommentit (59)
Okei, nyt ostettu koko kirja Kindlelle sekä lyhennelmä Audiblelle (harmi kyllä, kokonainen kirja ei ollut available).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaa mistä aika koko talouden tavaroiden läpikäymiseen sitä vihoviimeistä kaapinnurkkaa myöden. Äitiysloma vauvan ja vilkkaan taaperon kanssa ei anna kauheasti pelivaraa tavaran läpikäymiseen kuin öisin ja nukkuakin pitäisi. Toisekseen suuri osa talouden turhasta tai sikin sokin olevasta roinasta on miehen. Silloin ei paljon auta, jos käyn läpi vain omat sekä perheen yhteiset tavarat.
Tuohon aikapulaan, niin raivaushan suositellaankin tehtäväksi pidemmän ajanjakson kuluessa eikä kertarysäyksenä.
Ja kun se tehdään tavaralaji kerrallaan, niin auttaisiko, jos käsittelet tavaroita pienempinä lajiryhminä?
Oletko keskustellut miehesi kanssa kotinne tavaramäärästä? Mitä mieltä hän asiasta on? Entä mikä itselläsi on "visiona" eli tavoitteena kotisi konmarittamisessa? Häiritsevätkö miehesi tavarat sen toteuttamista miten?
Vierailija kirjoitti:
Itselläni myös unelmavisio on aika selkeä: asun noin 100-vuotta vanhassa talossa, ja haluaisin että tavaran määrä ja suhde siihen olisi suurinpiirtein samanlainen kuin silloin ihmisillä oli.
Asut siis varmaan kaupungissa? Kyllähän maalla nimittäin oli tavaraa, mutta oli myös piharakennuksia, joissa sitä säilytettiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni myös unelmavisio on aika selkeä: asun noin 100-vuotta vanhassa talossa, ja haluaisin että tavaran määrä ja suhde siihen olisi suurinpiirtein samanlainen kuin silloin ihmisillä oli.
Asut siis varmaan kaupungissa? Kyllähän maalla nimittäin oli tavaraa, mutta oli myös piharakennuksia, joissa sitä säilytettiin.
Kyllä, olet varmasti tästä oikeassa! Eli kyllä, asun Helsingissä, vanhassa kerrostalossa.
Onhan täälläkin iso ullakkokomero, mutta sieltä on vaikeampi hakea tavaraa. Joten (ja voin olla väärässä, en ole historian opiskelija) kaupungissa käsittääkseni oli ihmisillä melko paljon nykyistä vähemmän tavaraa ennenkuin teollisuus/kuluttajakulttuuri nousi toisen maailmansodan jälkeen.
Katsoin kerran dokumentin, jossa kuvattiin Englannin yhtä harvoista käsin kenkiä vielä tekevistä yrityksistä, joka jatkoi vanhoja traditiota. He selittivät juuri sitä, että heidän kenkänsä tehdään käsityönä ja ovat todella kalliita, mutta sitten ne kestävätkin monta vuosikymmentä, kunhan niistä pidetään huolta.
Tämäntyyppiseen elämäntyyliin haluaisin, siinä määrin kuin se nykyisin on mahdollista.
Muuten, ohiksena, tuo Audible on tosi hyvä äänikirjoille! Toki vain englanniksi, mutta sen takia paljon laajempi valikoima.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Konmari varmaan toimii, jos ihmisellä ei ole tajuttomasti tavaraa ja sotku ja tavaran kasautuminen ei johdu emotionaalisista sidoksista tavaraan. Hoardaajallehan kaikki tavara ja sen haaliminen tuottaa iloa (ja samalla vaikeuttaa sitä arkielämää pahasti, kun tavaraa on liikaa) ja se on koko ongelman juuri. Minusta pitäisi myös tehdä tietty arviointi ja vähän syvällisempi itsensä kohtaaminen ennen kuin alkaa raivaamaan ja selvittää itselleen miksi on sotkuista tai miksi tavaraa kertyy. Kyse voi olla ADHD- tai ADD-tyyppisestä hajamielisyydestä ja huonosta keskittymisestä ja jumiutumisesta vaikka nettiin. Tavarat jäävät levälleen ja asiat kesken ja kama katoaa omilta paikoiltaan, jos niillä koskaan on paikkaa ollutkaan. Konmari ei tuota pysyvää ratkaisua tällaiseen. Toki tavaran vähentäminen voi helpottaa ihan varmasti jokaisen arkea, mutta kyse on vähän kuin laihduttamisesta, jossa keskitytään vaan kalorilaskentaan ilman, että analysoidaan konkreettisia tai psyykkisiä syitä läpi ylipainon kertymiselle ja aikaisempia epäonnistuneita laihdutusyrityksiä.
Konmarissa nimenomaan analysoidaan sitä omaa suhdetta tavaraan! Sehän on ihan menetelmän ydintä.
Ennen kuin rupeaa käytännön raivausurakkaan, pitää huolella miettiä, miksi siihen on ryhtymässä. Mikä on se tila, jota sillä tavoittelee, ja miksi sitä tavoittelee. Näin kirja siis ohjeistaa.
Toiseksi joka ikisen tavaran kohdalla pitäisi pysähtyä miettimään omaa suhdettaan siihen. Miksi minulla on tämä? Miksi sen aikoinaan hankin, millä tavoin se on tärkeä minulle nyt?
Minulla on vahvasti emotionaalinen suhde tavaroihini, ja siksi niitä on kertynytkin. En ole mikään shoppailija tai haalija, mutta minun on todella vaikea luopua vaikkapa puhkikuluneista farkuista. Aina ajattelen, että kyllä sen vielä korjaan, tai käytän jossakin käsityössä. Konmarin mukaan emotionaalinen suhde tavaraan on ihan OK ja jopa se oikea suhde. Tämä oli minulle ratkaiseva oivallus: Aina ennen oli vain sanottu, että vanhat tavarat voi surutta heittää pois. Konmari antoi minulle oivalluksen, että voin surra sitä mistä luovun. Jättää tavaroille arvokkaat jäähyväiset, kiittää niitä siitä palveluksesta, jonka ne ovat minulle tehneet. Pitää vaikka puheen, jossa muistelen yhteisiä vaiheita.
Ja sitten, tavaroiden on tarkoitus tuottaa iloa. Niinpä ei painotetakaan pois heittämistä, vaan säilytettäväksi valitsemista. Siksi esim. kaikki vaatteet käsitellään kerralla: Kootaan ne yhteen, ja kasasta valitaan se mitä halutaan. Eli olo on kuin kaupassa, jossa voi valita tarjonnasta ne mieleiset. Mennään positiivisen tunteen kautta, ei niinkään pois heittämisen ja hylkäämisen.
Ja sitten kun on valittu ne tavarat, jotka säilytetään, niille myös valitaan paikka. Kun tavaroita on entistä vähemmän ja jokaisella on se oma paikkansa, on paikalleen palauttaminenkin helpompaa. En tiedä onnistuuko se adhd-tapauksessa, mutta minulla ainakin toimii tuo että kun ne paikat lopulta on (ja muistan kaikkien rakkaiden tavaroideni oman paikan eli niiden "kodin"), tulen myös palauttaneeksi tavarat paikoilleen.
Kiitos tosi paljon tästä fiksusta viestistä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos heittäisin isovanhempieni valokuva-albumit pois, kuten kirjassa käsketään tekemään, katuisin koko loppuelämäni. Sukuhistoriaa ei voi rahalla ostaa.
Käsketäänkö (neuvotaanko) kirjassa niin? :O
Jossain loppuvaiheessa kirjaa oli esimerkkinä, että asiakkaalla oli isoisänsä valokuva-albumi. Marie käski heittää sen pois, koska se oli jo tehtävänsä tehnyt eli tuottanut iloa edesmenneelle isoisälle. Omatkin albumit pitäisi pistää osiin ja heittää pois ne kuvat, jotka eivät tuota iloa.
Uskomatonta. Heittää vaan pois, eikö pitäisi edes tarjota muille sukulaisille. Kammottaa ajatellakin, että joku omista sukulaisista heittäisi vanhojen sukulaisten albumit pois.
Tuossa on kyllä nyt referoitu kirjaa virheellisesti. En tiedä, muistaako kirjoittaja "isoisän valokuva-albumin" väärin, vai vääristeleekö tarkoituksella. Eihän se ollut edes albumi, vaan laatikollinen kuvia, joita ei ollut ehditty järjestää albumiksi.
Kannattaisiko siis tosiaan lukea itse, sen sijaan että uskoo huhupuheita?
Joo, nyt kun kuuntelin kirjaa, niin siinä suositellaan pitämään kuvat, jotka tuottavat iloa.
Kiitos kaikille ja niille, jotka neuvoivat lukemaan kirjan uudestaan! (Vaikka kuuntelenkin sitä; -) ). Se tosiaan painottaa sitä, että metodi on enemmän omasta identiteetistä kuin vain tavaroista.
Se tekeekin siitä kuitenkin vaikeamman. ... minkä takia arvostan tosi paljon apua ja neuvoja! Kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaa mistä aika koko talouden tavaroiden läpikäymiseen sitä vihoviimeistä kaapinnurkkaa myöden. Äitiysloma vauvan ja vilkkaan taaperon kanssa ei anna kauheasti pelivaraa tavaran läpikäymiseen kuin öisin ja nukkuakin pitäisi. Toisekseen suuri osa talouden turhasta tai sikin sokin olevasta roinasta on miehen. Silloin ei paljon auta, jos käyn läpi vain omat sekä perheen yhteiset tavarat.
Tuohon aikapulaan, niin raivaushan suositellaankin tehtäväksi pidemmän ajanjakson kuluessa eikä kertarysäyksenä.
Ja kun se tehdään tavaralaji kerrallaan, niin auttaisiko, jos käsittelet tavaroita pienempinä lajiryhminä?
Oletko keskustellut miehesi kanssa kotinne tavaramäärästä? Mitä mieltä hän asiasta on? Entä mikä itselläsi on "visiona" eli tavoitteena kotisi konmarittamisessa? Häiritsevätkö miehesi tavarat sen toteuttamista miten?
Mies ei selkeästi pidä näitä pyrkimyksiä oikein minään eikä hänestä oikein irtoa mitään keskustelua aiheesta. Ongelma tavararyhmittäin tekemisessä on esim. se, että meillä on isohko vaatehuone tungettu täyteen kaikenlaista tavaraa. Miehen käsitys siivoamisesta ja tavaroiden raivaamisesta on se, että kaikki tungetaan vaatehuoneeseen eikä edes mitenkään siististi pinoihin vaan todellakin survomalla tila täyteen lattiasta kattoon. Survomista on harrastettu jo viime keväisestä muutosta lähtien eli kun hän toi taloon tavaraa minun ollessa lasten kanssa, oli vaan survonut kaiken sikinsokin ympäri taloa. Esim. keittiön kaapeista löytyi aivan mitä tahansa ihan mistä tahansa ja on ollut tosi iso vaiva arjen keskellä saattaa keittiö kuntoon. Vaatehuoneessa kyseessä ei ole siis vain vaatteet vaan mitkä tahansa tavarat jouluvaloista vasaroihin ja villasukkiin ja puhallettaviin uimaleluihin ja ties mihin tilpehööriin. Lähtökohtaisesti se täytyisi siis tyhjentää esim. olohuoneeseen ja ruveta sitten lajittelemaan kamaa. Hirveä urakka väsyneelle + vie sitä aikaa tosi paljon. Ylipäänsä tavaroiden käsittely ja paikkojen suunnittelu vaatisi minusta yhtenäisempää aikaa, esim. pari tuntia kerrallaan. Siitä ei ole oikein hyötyä, että tekee viisi minuuttia kerrallaan kesken ruuhkaisen päivän. Joka päivä kuluu tosi paljon aikaa siihen, että palauttelen miehen ympäriinsä jättämiä tavaroita paikoilleen ja sekin ottaa raskaasti päähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaa mistä aika koko talouden tavaroiden läpikäymiseen sitä vihoviimeistä kaapinnurkkaa myöden. Äitiysloma vauvan ja vilkkaan taaperon kanssa ei anna kauheasti pelivaraa tavaran läpikäymiseen kuin öisin ja nukkuakin pitäisi. Toisekseen suuri osa talouden turhasta tai sikin sokin olevasta roinasta on miehen. Silloin ei paljon auta, jos käyn läpi vain omat sekä perheen yhteiset tavarat.
Tuohon aikapulaan, niin raivaushan suositellaankin tehtäväksi pidemmän ajanjakson kuluessa eikä kertarysäyksenä.
Ja kun se tehdään tavaralaji kerrallaan, niin auttaisiko, jos käsittelet tavaroita pienempinä lajiryhminä?
Oletko keskustellut miehesi kanssa kotinne tavaramäärästä? Mitä mieltä hän asiasta on? Entä mikä itselläsi on "visiona" eli tavoitteena kotisi konmarittamisessa? Häiritsevätkö miehesi tavarat sen toteuttamista miten?
Mies ei selkeästi pidä näitä pyrkimyksiä oikein minään eikä hänestä oikein irtoa mitään keskustelua aiheesta. Ongelma tavararyhmittäin tekemisessä on esim. se, että meillä on isohko vaatehuone tungettu täyteen kaikenlaista tavaraa. Miehen käsitys siivoamisesta ja tavaroiden raivaamisesta on se, että kaikki tungetaan vaatehuoneeseen eikä edes mitenkään siististi pinoihin vaan todellakin survomalla tila täyteen lattiasta kattoon. Survomista on harrastettu jo viime keväisestä muutosta lähtien eli kun hän toi taloon tavaraa minun ollessa lasten kanssa, oli vaan survonut kaiken sikinsokin ympäri taloa. Esim. keittiön kaapeista löytyi aivan mitä tahansa ihan mistä tahansa ja on ollut tosi iso vaiva arjen keskellä saattaa keittiö kuntoon. Vaatehuoneessa kyseessä ei ole siis vain vaatteet vaan mitkä tahansa tavarat jouluvaloista vasaroihin ja villasukkiin ja puhallettaviin uimaleluihin ja ties mihin tilpehööriin. Lähtökohtaisesti se täytyisi siis tyhjentää esim. olohuoneeseen ja ruveta sitten lajittelemaan kamaa. Hirveä urakka väsyneelle + vie sitä aikaa tosi paljon. Ylipäänsä tavaroiden käsittely ja paikkojen suunnittelu vaatisi minusta yhtenäisempää aikaa, esim. pari tuntia kerrallaan. Siitä ei ole oikein hyötyä, että tekee viisi minuuttia kerrallaan kesken ruuhkaisen päivän. Joka päivä kuluu tosi paljon aikaa siihen, että palauttelen miehen ympäriinsä jättämiä tavaroita paikoilleen ja sekin ottaa raskaasti päähän.
Väsyneenä voi olla vaikea tehdä, joo. Ja viisi minuutia kerralla on varmaan liian vähän mille tahansa tavararyhmälle.
Mutta eihän ole tarkoitusta käsitellä huushollia huone kerrallaan, vaan tavararyhmä kerrallaan. Löytyvätkö sieltä vaatehuoneesta kuitenkin omat vaatteesi niin, että voisit hoitaa ne?
Eihän se sinänsä haittaa, jos vaatehuoneessa on muutakin kuin vaatteita. Vai käykö niin, että jos siellä on laatikko jossa on sinun sukkiasi, niin mies laskee siihen päälle jakoavaimen, ja henkarivaatteittesi välistä löydät roikkumasta kuusenkynttilät, ja niin edelleen?
Onko teillä siis kuitenkin tavaroille olemassa jotkut paikat? Tai ainakin niin, että sinulla on käsitys siitä, mikä kunkin tavaran paikka on? Mies siis levittelee tavaroita, mutta löytääkö hän aina vaivatta sen tavaran, mitä kulloinkin tarvitsee (ja jättää käytön jälkeen niille sijoilleen)?
Vierailija kirjoitti:
Lue kirja. Sehän on täynnä käytännön neuvoja. Vai luuletko että joku referoi kirjan sulle???
Moi ap. Kirjoitin tuon lainatun viestin. Anteeksi veemäinen tyylini, olen useimmiten ihan jees :D Ihailen tyyliäsi vastata ystävällisesti ja asiallisesti. Sen vain halusin sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lue kirja. Sehän on täynnä käytännön neuvoja. Vai luuletko että joku referoi kirjan sulle???
Moi ap. Kirjoitin tuon lainatun viestin. Anteeksi veemäinen tyylini, olen useimmiten ihan jees :D Ihailen tyyliäsi vastata ystävällisesti ja asiallisesti. Sen vain halusin sanoa.
Kiitos tästä :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos heittäisin isovanhempieni valokuva-albumit pois, kuten kirjassa käsketään tekemään, katuisin koko loppuelämäni. Sukuhistoriaa ei voi rahalla ostaa.
Käsketäänkö (neuvotaanko) kirjassa niin? :O
Jossain loppuvaiheessa kirjaa oli esimerkkinä, että asiakkaalla oli isoisänsä valokuva-albumi. Marie käski heittää sen pois, koska se oli jo tehtävänsä tehnyt eli tuottanut iloa edesmenneelle isoisälle. Omatkin albumit pitäisi pistää osiin ja heittää pois ne kuvat, jotka eivät tuota iloa.
En löytänyt tuota kohtaa :o mutta ei kai mitään iloa tuottavaa edes käsketä heittämään pois. Ei kirja muutenkaan ollut käskevä.
Luin kirjan. Mielenkiintoinen sekoitus maalaisjärkeä ja hyviä oivalluksia ja sitten toisaalta itsestäänselvyyksiä ja naurettavia yleistyksiä. Kuka oikeasti tarvitsee kirjan kertomaan itselleen, että järjestelmällinen siivous sujuu liukkaammin kuin päämäärätön?
Tai voiko tavaran arvon oikeasti tietää vain vertailemalla? Voiko tietää mitä ilo on vain asettelemalla tavaroita tärkeysjärjestykseen? Miten hitossa sydäntä lähellä olevien vaatteiden lajitteleminen on helpompaa ja tuottaa enemmän iloa kuin esim. sukkien? Entä jos on jalkafetissi? Silloin sukat varmaan ilahduttavat.
Myös esim. se tavaran arvon määrittäminen ilon tunteella tuntuu huonolta mittarilta. Mitä järki sanoo? Pitäisikö sitä hyödyntää? Entä jos järki ja tunne ovat ristiriidassa?
Vanhat valokuvat eivät ehkä tuota iloa itselle, mutta vaikka sukulaiselle ne voivat sitä tuottaakin. Oletus siitä, että albumi on jo "täyttänyt tehtävänsä", on siis hätiköity. Tai jostain asiasta voi saada suurta iloa, mutta se on todellisuudessa täysin tarpeeton eikä palvele päämäärää jossa ilo oletettavasti syntyy järjestyksestä ja siitä tosiasiasta, että kaikella on tehtävänsä ja kaikki on paikoillaan. Joku himoshoppaaja taas ei ehkä osaa erottaa aitoa ilon tunnetta ostohuuman muistosta.
Sellaisia juttuja... Jotenkin hirveen tunnepohjaista opetusta ja monessa kohtaa tuntui ettei asioita ole mietitty loppuun asti. Rehellisesti sanoen haisee vähän huuhaalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos heittäisin isovanhempieni valokuva-albumit pois, kuten kirjassa käsketään tekemään, katuisin koko loppuelämäni. Sukuhistoriaa ei voi rahalla ostaa.
Käsketäänkö (neuvotaanko) kirjassa niin? :O
Jossain loppuvaiheessa kirjaa oli esimerkkinä, että asiakkaalla oli isoisänsä valokuva-albumi. Marie käski heittää sen pois, koska se oli jo tehtävänsä tehnyt eli tuottanut iloa edesmenneelle isoisälle. Omatkin albumit pitäisi pistää osiin ja heittää pois ne kuvat, jotka eivät tuota iloa.
En löytänyt tuota kohtaa :o mutta ei kai mitään iloa tuottavaa edes käsketä heittämään pois. Ei kirja muutenkaan ollut käskevä.
Kirja ei ollut käskevä, vaan manipuloiva ja suostutteleva. "Sinun ei ole pakko tehdä niin kuin sanon, mutta sinun kannattaa tehdä niin, koska muuten et saa kaikkea hyötyä. Asiakkaani XXX teki niin ja näin ja onnistui täydellisesti. Itse tein lapsena näin ja noin, joten tiedä että se ei toimi, vaan sinun pitää tehdä juuri niin kuin sanon, että tulet onnelliseksi ja kauniimmaksi ja laihemmaksi."
Tuossa on kyllä nyt referoitu kirjaa virheellisesti. En tiedä, muistaako kirjoittaja "isoisän valokuva-albumin" väärin, vai vääristeleekö tarkoituksella. Eihän se ollut edes albumi, vaan laatikollinen kuvia, joita ei ollut ehditty järjestää albumiksi.
Kannattaisiko siis tosiaan lukea itse, sen sijaan että uskoo huhupuheita?