Kaikkea kohtuudella syövät

En ymmärrä miksi tätä asiaa pitää jotenkin taivastella? Itse painonhallinnan kanssa vuosia kamppailleena (ja vieläkin vähän) olen havainnut että kohtuus on tosiaankin se juttu. Että kaikkea saa syödä ja kiellettyjä ruokia ei ole. Itseä kuunnellen ja pääsääntöisesti hyvää, terveellistä ruokaa. Herkutella saa, mutta ei ole mitään järkeä vetää sitä 300g karkkipussia kerralla. Pointti on, että kun kaikki on sallittua ja herkutella saa kun mieli tekee, niin ei tule tarvetta vetää 300g karkkia, vaan se yksi suklaapatukka tai pieni karkkiaski riittää saamaan suun makeaksi. Kun syömiseen liittyy hirveä tunnelataus, syyllisyys ja kieltäytyminen, niin tapahtuu näitä, että vetää sen 300g karkkipussin ja sitten jää "putki päälle", jossa vetää joka ikinen päivä saman verran koska repsahdus tapahtui ja kaikki on menetetty…

Kohtuus on ihan helvetin vaikeaa ihmiselle joka on kamppaillut painonhallinnan, tunnesyömisen ja syömiseen liittyvän syyllisyyden kanssa, sitä vaikeutta on luultavasti tosi vaikea käsittää sellaisen jolle kohtuullisesti syöminen on aina ollut itsestään selvää. Mutta samalla se on ainoa järkevä tapa painonhallinnassa ja ehkäisee ahmimis-kitudieetti-kierrettä ja painon jojoilua.