Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
On se kumma, miten vanhat roolit ajautuu päälle niin helposti...
20.07.2016 |
Törmäsin tänään kauppakeskuksessa yhteen ihmiseen mun menneisyydestä. Hän istui parin ystävänsä kanssa erään kahvilan pöydässä. Kun kävelin ohi, naamalle levis taas se v*ttumaisen pirullinen naureskeleva hymy! Minuun taas nousi pelon ja vihan sekaiset tunteet, mutta menin ohi kun en ois häntä huomannukaan, silti hän jatkoi epämielyttävää tuijottamista. Oltiin 10v sitten tämän ihmisen kanssa ystäviä, itseasiassa pidin häntä parhaana ystävänäni. Sitten ihastuin hänen poikaystäväänsä, enkä tehnyt edes sen saamiseksi paljon mitään, kysyin vaan et lähtiskö hän mun kanssa kaverina kahville. Yhdelle meidän yhteiselle ystävälle kuitenkin paljastin, että olen ihastunut tuohon poikaan ja hän meni, juorusi, tämän asian tuolle tyttöystävälle ja siinä samalla selvisi myös että olin tuosta parhaasta ystävästä jauhanut seläntakana paskaa ja levitellyt salaisuuksia. Tämä entinen parasystävä on tehnyt paljon myös mulle ilkeitä ja todella julmiakin asioita, haukkunut joka päivä, levittänyt perättömiä juoruja ja yrittänyt saada multa kaikki ystävät pois, uhkaillut väkivallalla ja mä en oo koskaan kyllä häntä kohtaan tehnyt tuollasia asioita, joten paha sanoa kumpi meistä olisi ilkeämpi. Tiedän että tein tyhmästi ja en enää ole vuosiin toistanut virheitäni tai tule toistamaan, se kun mua kohdeltiin noin julmasti opetti kyllä sen, mitä ei ois pitäny tehdä.. Ja tuntuu, että kaikki joita on kiusattu esimerkiksi ylipainon takia, saavat helpommin sympatiaa ja tukea osakseen, mutta auta armias jos teet teininä sellasia virheitä et sähläät poikien kanssa sinne sun tänne, puhut muista paskaa ja levität jonkun salaisuuden mikä ei ollu ees kuoleman vakava, niin kellekään ei tuu mieleen et se ei vaan ollu kypsä, hän testasi rajojaan ja oli kukasta kukkaan lentäjä koska tunne-elämä oli vielä niin ailahtelevainen, niin automaattisesti oon vaan paha ihminen ... Ostoksilta lähtiessäni päätin kävellä uudestaan sen kahvilan ohi, eivät istuneet enää siinä pöydässä, olis tehny mieli vilkasta niin tappavasti sitä ämmää takasin päin ja tehdä selväks se, että minua ei enää kiduta, mä olen saanut jo tarpeeksi kärsiä virheistäni, enkä rupea enää häpeämään itseäni tai tuntemaan huonoa omaatuntoa, hän ei saa alistettua minua enää siihen pisteeseen. Oon muuttanu muualle ja nyt ollaan jo 22v, meidän pitäisi olla aikuisia ihmisiä, mutta tämä ämmä näköjään never forget, sillä ei oo mitään rajoja, eikä ikinä saa naamaansa peruslukemille mut nähdessään ! Eläis itekkin jo elämäänsä eteenpäin, eikä vellois enää siinä mitä tapahtu kun oltiin 12v, kun ei ole vuosiin enää ollut edes sen saman pojan kanssa yhdessä tai nykyisin siis miehen ja nykyään sillä miehelläkin on toisen naisen kanssa jo perhe.
Kommentit (21)
Idioottihan sinä olet ollut. Ei menneisyyttään pääse pakoon, ja se on ihan oikein ja kohtuullista.
Se, että se toinenkin tyyppi oli idiootti ei ole mikään lieventävä asianhaara oikeassa elämässä. Jokainen on vastuussa omista mokistaan, eikä sille vastuulle ole mitään loppumispäivämäärää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs jos ap nyt rauhoittuu ja kasvaa aikuiseksi. Mennyt on mennyttä, et ole tuon ihmisen kanssa missään tekemisissä, jos satunnaisesti kohtaatte juuri noin niin kävelet vaan ohi. Anna olla. Unohda. Elä omaa elämääsi. Live and let live jne.
Vierailija kirjoitti:
Idioottihan sinä olet ollut. Ei menneisyyttään pääse pakoon, ja se on ihan oikein ja kohtuullista.
Se, että se toinenkin tyyppi oli idiootti ei ole mikään lieventävä asianhaara oikeassa elämässä. Jokainen on vastuussa omista mokistaan, eikä sille vastuulle ole mitään loppumispäivämäärää.
Olen myöntänyt jo että olen idiootti. Enkä halua mitään päästä pakoon, vaan haluan elää rauhassa, koska en näe että menneisyyden vatvominen muuttaisi asiaa enää miksikään! Kyllä se on minun mielestä lieventävä asianhaara tässä tapauksessa, jos toinen ihminen on vuosien ajan käyttänyt muhun erilaista väkivaltaa, muutamien virheiden takia mitä olen tehnyt. Olen ottanut mokistani vastuun sillä tavalla, että en ole enää niitä toistanut, vaan oppinut niistä. Joten mihin pyrit, onko oikein että tämä ihminen aloittaa mun kiusaamisen uudestaan ja saa kiusata vaikka 90-vuotiaaksi asti, niiden mokien takia mitä ollaan tehty 12-vuotiaana??
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos ap nyt rauhoittuu ja kasvaa aikuiseksi. Mennyt on mennyttä, et ole tuon ihmisen kanssa missään tekemisissä, jos satunnaisesti kohtaatte juuri noin niin kävelet vaan ohi. Anna olla. Unohda. Elä omaa elämääsi. Live and let live jne.
Näin aion tehdä. :) pelon ja vihan sekaiset tunteet nousi vaan pintaan siitä ilkeästä katseesta ja hymystä..
Olet ollut lapsi, kun nuo kerrotut jutut ovat tapahtuneet. Älä muistele niitä enää. Se on taaksejäänyttä elämää.
Kuten itsekin sanoit, vanhat roolit tulevat esiin, kun joutuu samanlaiseen tilanteeseen kuin joskus hyvinkin kauan sitten. Onhan kerrottu, että esimerkiksi kun ihmiset tapaavat luokkakokouksissa, he monesti omaksuvat taas ne samat roolit kuin koulussa heillä oli.
Ihminen myös muistaa kokemansa loukkaukset ja väärintekemiset hyvin kauan. Mutta kannattaa yrittää ohittaa nuo tilanteet niihin juuttumatta ja niitä mielessään hautomatta.
Tietysti kaikkein rehdein vaihtoehto on se, että osapuolet käyvät asiat läpi. Kirjoititkohan että teidän välillänne kävi niin, luin hiukan harppoen.
Sinä olet nyt aikuinen. Toimi nyt ihmissuhteissasi vastuullisesti ja oikeamielisesti. Se riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis anteeksi, mutta miten hän on uudestaan aloittanut kiusaamisen? Tuijottamalla epämiellyttävästi? Jos olet häneltä joskus aikoinaan vienyt poikaystävän tai jotain, niin tuommoinen tuijotus nyt on ihan ymmärrettävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Idioottihan sinä olet ollut. Ei menneisyyttään pääse pakoon, ja se on ihan oikein ja kohtuullista.
Se, että se toinenkin tyyppi oli idiootti ei ole mikään lieventävä asianhaara oikeassa elämässä. Jokainen on vastuussa omista mokistaan, eikä sille vastuulle ole mitään loppumispäivämäärää.
Olen myöntänyt jo että olen idiootti. Enkä halua mitään päästä pakoon, vaan haluan elää rauhassa, koska en näe että menneisyyden vatvominen muuttaisi asiaa enää miksikään! Kyllä se on minun mielestä lieventävä asianhaara tässä tapauksessa, jos toinen ihminen on vuosien ajan käyttänyt muhun erilaista väkivaltaa, muutamien virheiden takia mitä olen tehnyt. Olen ottanut mokistani vastuun sillä tavalla, että en ole enää niitä toistanut, vaan oppinut niistä. Joten mihin pyrit, onko oikein että tämä ihminen aloittaa mun kiusaamisen uudestaan ja saa kiusata vaikka 90-vuotiaaksi asti, niiden mokien takia mitä ollaan tehty 12-vuotiaana??
Oletko mieleltäsi järkkynyt? Vai pitäisikö palata kenties lukemisenymmärtämiskurssille?
Kukaan ei puolella sanallakaan ole sanonut että olisi missään maailmankaikkeudessa oikein että sinua kiusattiin tai että kukaan saisi sinua nyt kiusata. Sanottiin ainoastaan että olette idiootteja, sekä sinä että se toinen jotka olette toisianne kohtaan käyttäytyneet luokattoman huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet ollut lapsi, kun nuo kerrotut jutut ovat tapahtuneet. Älä muistele niitä enää. Se on taaksejäänyttä elämää.
Kuten itsekin sanoit, vanhat roolit tulevat esiin, kun joutuu samanlaiseen tilanteeseen kuin joskus hyvinkin kauan sitten. Onhan kerrottu, että esimerkiksi kun ihmiset tapaavat luokkakokouksissa, he monesti omaksuvat taas ne samat roolit kuin koulussa heillä oli.
Ihminen myös muistaa kokemansa loukkaukset ja väärintekemiset hyvin kauan. Mutta kannattaa yrittää ohittaa nuo tilanteet niihin juuttumatta ja niitä mielessään hautomatta.
Tietysti kaikkein rehdein vaihtoehto on se, että osapuolet käyvät asiat läpi. Kirjoititkohan että teidän välillänne kävi niin, luin hiukan harppoen.
Sinä olet nyt aikuinen. Toimi nyt ihmissuhteissasi vastuullisesti ja oikeamielisesti. Se riittää.
Kyllä, olen toiminut nyt aikuisena vastuullisesti ja oikeamielisesti, aion myös jatkossa toimia. Muutin jo mun käytöksen 16-vuotiaana peruskoulun loputtua, kun minulla oli mahdollisuus uuteen alkuun. En usko että pystysin läpi käymään hänen kanssaan mitään, hän ei mua armahda, ei anna anteeksi, on helvetin kostonhimonen ja nauttii selvästi ihmisten kiduttamisesta. Vaikea sellaisen kanssa on sopia mitään. Itse olisin valmis kyllä sopimaan ja näyttämään että olen ymmärtänyt virheeni, enkä ole toistanut niitä enää, näyttäisin sitä kautta myös henkisen kasvuni ja kypsyyteni, emmä halua riidellä kenenkään kanssa tai olla kiusattu, se tuottaa mulle pahaa oloa. :( mutta jos se ämmä alkaa taas sairaalla tavalla jatkamaan tuota minun huonosti kohtelua, on aivan saletti etten jää enää kynnysmatoksi... Kuten sinäkin sanoit, mun ei tarvii tuntee enää pahaaoloa lapsena tehdyistä virheistä, koska olen ollut keskeneräinen ihmisenä ja pääasia että olen ottanut opiksi niistä! :)
Vierailija kirjoitti:
Siis anteeksi, mutta miten hän on uudestaan aloittanut kiusaamisen? Tuijottamalla epämiellyttävästi? Jos olet häneltä joskus aikoinaan vienyt poikaystävän tai jotain, niin tuommoinen tuijotus nyt on ihan ymmärrettävää.
Minkä takia hän enää sitä muistelee? kun hänellä on ollut muitakin poikaystäviä sen jälkeen, joiden kanssa mä en oo ollu missään kontaktissa. 12-13vuotiaanahan ne seurustelusuhteet on muutenkin hirveän vakavia, että niistä sietää kantaa kaunaa koko loppuelämä??? Voi luoja. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Idioottihan sinä olet ollut. Ei menneisyyttään pääse pakoon, ja se on ihan oikein ja kohtuullista.
Se, että se toinenkin tyyppi oli idiootti ei ole mikään lieventävä asianhaara oikeassa elämässä. Jokainen on vastuussa omista mokistaan, eikä sille vastuulle ole mitään loppumispäivämäärää.
Olen myöntänyt jo että olen idiootti. Enkä halua mitään päästä pakoon, vaan haluan elää rauhassa, koska en näe että menneisyyden vatvominen muuttaisi asiaa enää miksikään! Kyllä se on minun mielestä lieventävä asianhaara tässä tapauksessa, jos toinen ihminen on vuosien ajan käyttänyt muhun erilaista väkivaltaa, muutamien virheiden takia mitä olen tehnyt. Olen ottanut mokistani vastuun sillä tavalla, että en ole enää niitä toistanut, vaan oppinut niistä. Joten mihin pyrit, onko oikein että tämä ihminen aloittaa mun kiusaamisen uudestaan ja saa kiusata vaikka 90-vuotiaaksi asti, niiden mokien takia mitä ollaan tehty 12-vuotiaana??
Oletko mieleltäsi järkkynyt? Vai pitäisikö palata kenties lukemisenymmärtämiskurssille?
Kukaan ei puolella sanallakaan ole sanonut että olisi missään maailmankaikkeudessa oikein että sinua kiusattiin tai että kukaan saisi sinua nyt kiusata. Sanottiin ainoastaan että olette idiootteja, sekä sinä että se toinen jotka olette toisianne kohtaan käyttäytyneet luokattoman huonosti.
Kyllä olen mieleltäni myös järkkynyt kiusaamisen takia ja joutunut syömään masennus ja unilääkkeitä, enkä häpeä sitä yhtään. Mutta sinä sanoit että vastuulle ei ole loppumispäivämäärää, joten sun mielestä hän saa kohdella mua ilkeästi niin kauan kun häntä huvittaa ja mun täytyy vaan nöyristellä. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis anteeksi, mutta miten hän on uudestaan aloittanut kiusaamisen? Tuijottamalla epämiellyttävästi? Jos olet häneltä joskus aikoinaan vienyt poikaystävän tai jotain, niin tuommoinen tuijotus nyt on ihan ymmärrettävää.
Minkä takia hän enää sitä muistelee? kun hänellä on ollut muitakin poikaystäviä sen jälkeen, joiden kanssa mä en oo ollu missään kontaktissa. 12-13vuotiaanahan ne seurustelusuhteet on muutenkin hirveän vakavia, että niistä sietää kantaa kaunaa koko loppuelämä??? Voi luoja. :)
Kysyn vielä uudestaan kun meni näköjään ohi: eikö tuo ihminen siis ole tehnyt sinulle muuta kuin tuijottanut? Jos nyt unohdetaan ne aikaisemmat, tarkoitan tätä kun sanoit että alkoi kiusaamaan uudestaan. Kuule, jos olet joskus tehnyt jotain typerää, vaikka lapsenakin, jollekin toiselle niin kyllä tuommoiset tuijotukset pitää aikuisen ihmisen kestää. Typeräähän se on, mutta semmoista se elämä nyt vaan on. Sinä teet nyt tästä ihan liian ison numeron.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis anteeksi, mutta miten hän on uudestaan aloittanut kiusaamisen? Tuijottamalla epämiellyttävästi? Jos olet häneltä joskus aikoinaan vienyt poikaystävän tai jotain, niin tuommoinen tuijotus nyt on ihan ymmärrettävää.
Minkä takia hän enää sitä muistelee? kun hänellä on ollut muitakin poikaystäviä sen jälkeen, joiden kanssa mä en oo ollu missään kontaktissa. 12-13vuotiaanahan ne seurustelusuhteet on muutenkin hirveän vakavia, että niistä sietää kantaa kaunaa koko loppuelämä??? Voi luoja. :)
Kysyn vielä uudestaan kun meni näköjään ohi: eikö tuo ihminen siis ole tehnyt sinulle muuta kuin tuijottanut? Jos nyt unohdetaan ne aikaisemmat, tarkoitan tätä kun sanoit että alkoi kiusaamaan uudestaan. Kuule, jos olet joskus tehnyt jotain typerää, vaikka lapsenakin, jollekin toiselle niin kyllä tuommoiset tuijotukset pitää aikuisen ihmisen kestää. Typeräähän se on, mutta semmoista se elämä nyt vaan on. Sinä teet nyt tästä ihan liian ison numeron.
En oo sanonu et hän ois alkanu uudestaan kiusaamaan mua, vaan teki todella epämielyttävän eleen mua kohtaan. Mua kun on kiusattu aikaisemmin, niin tiedän et
se vaatii enemmän, mutta kyllä ilkeästi mulkoilu on yksi monista kiusaamisen muodoista. Sillä pyritään tuottamaan kohteleelle surullista mieltä ja ahdistusta! . Minkä takia vääristelet mun sanomisia??? Jokainen voi omaan käytökseensä vaikuttaa, niin ei tarvii todeta että sellaista se elämä nyt vaan on. Miten saisin hänet tajuamaan et mulkoilu ja naureskelu on inhottavaa ja väärin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enkä ymmärrä minkä takia alapeukutatte esimerkiks aloitusta, eikö se oo hyvä asia että oon oppinu virheistäni? :o
Miten minusta tuntuu että ei taida olla tästä 12-vuotiaana tapahtuneesta asiasta kovinkaan pitkä aika? Ei ihan vaikuta kaksikymppisen ihmisen tekstiltä...
Ap ehkä hän ei tuijottanut ilkeästi ja ylimielisesti, ehkä näit mitä "halusit"?
Ihmismsieli tulkitsee asioita herkästi omasta navasta käsin ja useimmiten aivan pieleen.
Ja jos tuijottikin niin anna olla. Sinähän se muistelet mnneitä etkä päästä irti.
Vierailija kirjoitti:
Ap ehkä hän ei tuijottanut ilkeästi ja ylimielisesti, ehkä näit mitä "halusit"?
Ihmismsieli tulkitsee asioita herkästi omasta navasta käsin ja useimmiten aivan pieleen.
Ja jos tuijottikin niin anna olla. Sinähän se muistelet mnneitä etkä päästä irti.
Kyllä mä tiedän mitä näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ehkä hän ei tuijottanut ilkeästi ja ylimielisesti, ehkä näit mitä "halusit"?
Ihmismsieli tulkitsee asioita herkästi omasta navasta käsin ja useimmiten aivan pieleen.
Ja jos tuijottikin niin anna olla. Sinähän se muistelet mnneitä etkä päästä irti.
Kyllä mä tiedän mitä näin.
Mutta jos kuljit ohi niin, että edes ollut huomaavinasi, niin miten olet voinut nähdä tuijotuksen. Vaikea sitä on esittää huomaamatonta, jos katseet kohtaa...
Suoraan sanottuna ap kuulostat aika lapselliselta ja teiniltä ollaksesi 22. Jos haluat osoittaa hänelle ollaksesi kypsä ja aikuinen, niin jätä hänen tuijotuksensa omaan arvoonsa. Jos hän edelleen muistelee vanhoja ja vittuilee sinulle jostain 12-vuotiaana tapahtuneesta, niin ei sinun tarvitse, voit mennä elämässäsi eteenpäin ja keskittyä muihin asioihin. Turha jotain lapsuuden tapahtumia on enää hautoa. Jos hän kuitenkin hautoo, niin anna hautoa ja tuijottaa, sinä voit mennä silti eteenpäin. Ei sinun tarvitse olla hänen kanssaan tekemisissä.
Jos tapahtuneet silti vaivaavat niin voithan yrittää keskustella ja selvittää välit hänen kanssaan. Jos hän ei suostu vaan haluaa edelleen kantaa kaunaa jostain ikivanhoista asioista, niin se on hänen häpeänsä, anna olla ja jatka elämääsi.
Alue: Aihe vapaa
up