On se kumma, miten vanhat roolit ajautuu päälle niin helposti...

Törmäsin tänään kauppakeskuksessa yhteen ihmiseen mun menneisyydestä. Hän istui parin ystävänsä kanssa erään kahvilan pöydässä. Kun kävelin ohi, naamalle levis taas se v*ttumaisen pirullinen naureskeleva hymy! Minuun taas nousi pelon ja vihan sekaiset tunteet, mutta menin ohi kun en ois häntä huomannukaan, silti hän jatkoi epämielyttävää tuijottamista. Oltiin 10v sitten tämän ihmisen kanssa ystäviä, itseasiassa pidin häntä parhaana ystävänäni. Sitten ihastuin hänen poikaystäväänsä, enkä tehnyt edes sen saamiseksi paljon mitään, kysyin vaan et lähtiskö hän mun kanssa kaverina kahville. Yhdelle meidän yhteiselle ystävälle kuitenkin paljastin, että olen ihastunut tuohon poikaan ja hän meni, juorusi, tämän asian tuolle tyttöystävälle ja siinä samalla selvisi myös että olin tuosta parhaasta ystävästä jauhanut seläntakana paskaa ja levitellyt salaisuuksia. Tämä entinen parasystävä on tehnyt paljon myös mulle ilkeitä ja todella julmiakin asioita, haukkunut joka päivä, levittänyt perättömiä juoruja ja yrittänyt saada multa kaikki ystävät pois, uhkaillut väkivallalla ja mä en oo koskaan kyllä häntä kohtaan tehnyt tuollasia asioita, joten paha sanoa kumpi meistä olisi ilkeämpi. Tiedän että tein tyhmästi ja en enää ole vuosiin toistanut virheitäni tai tule toistamaan, se kun mua kohdeltiin noin julmasti opetti kyllä sen, mitä ei ois pitäny tehdä.. Ja tuntuu, että kaikki joita on kiusattu esimerkiksi ylipainon takia, saavat helpommin sympatiaa ja tukea osakseen, mutta auta armias jos teet teininä sellasia virheitä et sähläät poikien kanssa sinne sun tänne, puhut muista paskaa ja levität jonkun salaisuuden mikä ei ollu ees kuoleman vakava, niin kellekään ei tuu mieleen et se ei vaan ollu kypsä, hän testasi rajojaan ja oli kukasta kukkaan lentäjä koska tunne-elämä oli vielä niin ailahtelevainen, niin automaattisesti oon vaan paha ihminen ... Ostoksilta lähtiessäni päätin kävellä uudestaan sen kahvilan ohi, eivät istuneet enää siinä pöydässä, olis tehny mieli vilkasta niin tappavasti sitä ämmää takasin päin ja tehdä selväks se, että minua ei enää kiduta, mä olen saanut jo tarpeeksi kärsiä virheistäni, enkä rupea enää häpeämään itseäni tai tuntemaan huonoa omaatuntoa, hän ei saa alistettua minua enää siihen pisteeseen. Oon muuttanu muualle ja nyt ollaan jo 22v, meidän pitäisi olla aikuisia ihmisiä, mutta tämä ämmä näköjään never forget, sillä ei oo mitään rajoja, eikä ikinä saa naamaansa peruslukemille mut nähdessään ! Eläis itekkin jo elämäänsä eteenpäin, eikä vellois enää siinä mitä tapahtu kun oltiin 12v, kun ei ole vuosiin enää ollut edes sen saman pojan kanssa yhdessä tai nykyisin siis miehen ja nykyään sillä miehelläkin on toisen naisen kanssa jo perhe.