Lue keskustelun säännöt.
Mies pani väkisin, miten tästä eteenpäin?
19.07.2016 |
Meillä on kohta 5kk ikäinen vauva, joka on todella itkuinen ja myös nukkuu huonosti. Lienee sanomattakin selvää, että myös minä olen väsynyt, vaikka mies hoitaakin kerran tai kaksi viikossa vauvan heräilyt ja syötöt.
Pari yötä sitten mies herätteli mua ja tiesin jo ennen kysymistä, että hän haluais seksiä. Sanoin kuitenkin miehelle ei, koska olin todella väsynyt. Ilmeisesti torkahdin ainakin hetkeks, koska sitten kun havahduin niin mies hyväili minua. Sanoin miehelle uudestaan ei, mutta mies ei kuunnellut vaan otti mut väkisin. Lopetti vasta, kun itkin hysteerisesti.
En ois ikinä uskonut, että mies vois tehdä noin. Olen ihan järkyttynyt. Ymmärrän kyllä, että mies on puutteessa, koska synnytyksen jälkeen seksiä oli ekan kerran kun vauva oli 2kk ja sen jälkeen noin parin viikon välein.
Voiko tällaisen jälkeen enää luottaa toiseen? Mies on pyytänyt anteeksi monta kertaa ja sanonut, ettei se toistu. Voinko oikeasti luottaa siihen, että jatkossa mies lopettaa, jos sanon ei? Erokin tuntuisi kamalalta ratkaisulta, kun vauva on vielä niin pieni..
Kommentit (604)
En ehdi jokaiselle erikseen kommentoimaan, joten tässä yhteisesti ainakin suurimpaan osaan
Tiedän kyllä, mitä sen rikosilmoituksen tekemisestä seuraa ja ei, en tee sitä siksi, että haluaisin kostaa miehelleni, vaikka osa täällä näyttää sitä mieltä olevan. En myöskään pelkästään tämän keskustelun pohjalta tehnyt päätöstä rikosilmoituksen tekemisestä vaan olen keskustellut myös ammattilaisten kanssa. Menen huomenna tekemään rikosilmoituksen, kun vauva menee muutamaksi tunniksi kummitätinsä hoitoon.
Muutamat sanoivat, että rikosilmoitus on tae erosta. Mies sanoi minulle edellispäivänä puhelimessa, että vaikka tekisin rikosilmoituksen niin siitä huolimatta mies ei haluaisi erota ja ainakin minulle sanoi, että jos teen ilmoituksen niin hän ei tule kiistämään raiskausta.
Ja vaikka liittomme lopulta päättyisikin eroon, kuten jo aiemmin kirjoitin niin tulen pärjäämään lapsen kanssa silti hyvin, koska tuloni ovat paremmat mitä miehelläni. Mikäli ero tapahtuu niin se on mies, joka muuttaa muualle, koska meillä on avioehto ja talo, jossa asumme on minun, mies muutti aikoinaan luokseni.
Mikäli mies haluaisi lapsen itselleen eron yhteydessä, niin se pitäisi miettiä sen mukaan minkä ikäinen lapsi tuolloin on. Jos esim. nyt ero tapahtuisi, niin ei olisi millään tavalla lapsen etu, että olisi suurimman osan ajasta isänsä kanssa, kun minä olen tähän mennessä eniten hoitanut vauvaa. Isänä mulla ei miehestä ole pahaa sanottavaa, toki voisi jonkin verran enemmän hoitaa vauvaa, mutta kyllä tämäkin on ollut tyhjää parempi.
Joku ehdotti miehen teon syyksi väsymystä, mutta tuskin johtuu tästä. Minä olen käytännön syistä valvonut enemmän vauvan kanssa, mies sen kerran tai kaksi viikossa hoitanut vauvaa öisin. Meillä ei myöskään ole ollut riitoja tmv, joiden takia mies olisi voinut kostoksi minut raiskata.
Ollaan miehen kanssa puhuttu seksistä ja sen tän hetkisestä vähyydestä. Olen miehelle sanonut, että näillä nukkumisilla en jaksa kun joko parin viikon välein tai hiukan vajaa. Olen myös sanonut, että jos mies haluaa useammin niin sitten hänen olisi hoidettava vauvaa useampana yönä. Tähän ei ole ollut suostuvainen. Mies on itse sanonut, että jos en jaksa seksiä niin usein kun hän haluaa vauvan huonon nukkumisen takia niin hoitaa sitten itse hommat.
Mies on yrittäjä ja työmatkat eivät koskaan ole ulkomailla. Miehen yrityksessä on muutama työntekijä, kaikki miespuolisia, joten kun joku epäili, että mies olisi saattanut töissäkin raiskata niin epätodennäköistä, ei kai ehkä mahdotonta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, miksi et puolustautunut? Sun ei tarvinnut varmaan pelätä, että mies lyö tai tappaa, kuten puskaraiskaajat saattavat tehdä. Mun pienikokoinen 10v poikanikin pääsi irti "leikkisää" väkivaltaa harjoittavan isänsä otteesta, kun potkaisi tätä kunnolla haaroihin. Rikosilmoitusta ei tehty, mutta ei ole isäkään enää pidellyt enää poikaa väkisin otteessaan, se loppui siihen paikkaan.
En tiedä ap:sta, muttaa oman kokemukseni mukaan henkisesti ja fyysisestikin erittäin vahva nainen voi lamaantua sellaisessa tilanteessa aivan täysin ainakin hetkellisesti. Näin kävi minulle. En olisi voinut arvata, että tilanteella olisi sellainen vaikutus, mutta niin vain kävi.
Koskaan ei kai voi edeltäkäsin tietää, miten reagoi täysin yllättävissä tilanteissa, ellei niihin ole valmistautunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiat voi muuten hoitaa muutenkin kuin rikosilmoituksella ja silti tehdä kristallinkirkkaaksi, että teko ei ole hyväksyttävä.
Voiko ilman rikosilmoitusta myös saada viranomaisten tietoon, että jos kyseinen ihminen tekee vastaavaa tai jotain muuta laitonta, että hän on jo aiemmin syyllistynyt tällaiseen?
Minut on raiskattu, raiskaaja ei ollut puolisoni, mutta erittäin tuttu henkilö kuitenkin. Tein rikosilmoituksen, vaikka kyseinen henkilö pyysi tekoaan anteeksi. Nyt jokin aika sitten tämä henkilö teki saman uudestaan toiselle ihmiselle, vaikka minulle vannoi, ettei tee enää koskaan niin kenellekään. Sai kovemman tuomion, koska oli tiedossa, ettei ollut eka kerta.
Ero on kuin yolla ja paivalla jos kyse tutusta ihmisesta verrattuna avo tai aviopuolisoon jonka on tuntenut 15 vuotta ja harrastettu viikossa monta kertaa seksia. Seksia harrastetaan enemman ja vahemman halukkaasti puolin ja toisin vuosien aikana. Eikohan 90% miehista ole esim sormen vaimonsa emattimeen tyontanyt ilman taman lupaa tai etta olisi sita halunnut (raiskaus silloin lain mukaan tapahtunut). Mutta tuskin kukaan on tyontanyt kaverityton emattimeen.
En tiedä kuinka kieroutuneita sinun parisuhteesi ovat, mutta minun mieheni ei koskaan, ikinä, missään tilanteessa, työntäisi mitään mihinkään ruumiinaukkooni ilman minun suostumustani. Se, että 90 % miehistä olisi raiskaajia, kuulostaa melko törkeältä miesten haukkumiselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, miksi et puolustautunut? Sun ei tarvinnut varmaan pelätä, että mies lyö tai tappaa, kuten puskaraiskaajat saattavat tehdä. Mun pienikokoinen 10v poikanikin pääsi irti "leikkisää" väkivaltaa harjoittavan isänsä otteesta, kun potkaisi tätä kunnolla haaroihin. Rikosilmoitusta ei tehty, mutta ei ole isäkään enää pidellyt enää poikaa väkisin otteessaan, se loppui siihen paikkaan.
Luepa aloittajan aiemmat kommentit, sieltä löytyy vastaus tähän pohtimaasi kysymykseen.
En ole löytänyt mitään järkevää syytä. Enkä ala kahlata uudestaan kaikkia kälätyksiä. Voisiko joku kertoa, mitä oleellista multa on jäänyt huomaamatta, käytettiinkö esim. käsirautoja?
Muistaakseni näin, aloittajan mies fyysisesti aloittajaa isompi ja aloittaja oli yrittänyt päästä miehen alta pois, tämä ei kuitenkaan onnistunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedoksi tietämättömälle kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä paras neuvo sinulle kirjoitti:
Rikosilmoituksen tekeminen ei missään nimessä kannata. Siitä ei hyödy kukaan, vaan tuo tässä tilanteessa ainoastaan suurta haittaa koko teidän perheelle. Rikosilmoitus ei tee tehtyä tekemättömäksi eikä myöskään tule parantamaan oloasi. Välit lapsesi isään tuhoutuvat lopullisesti ja yhteiselon jatkumisesta missään muodossa on turha edes haaveilla.
Lapsesi isä saa vakavan rikosrekisterimerkinnän ja hänen työsuhteensä vaarantuu vakavasti. Näin vaarantuu myös perheen tulovirta. Prosessi ja raiskaajan-leima luultavasti rikkoo myös lapsesi isän henkisesti - ehkä todella tuhoisin seurauksin. Tämä taas voi vaarantuu lapsesi tulevaisuuden.
Mahdollisista korvauksista et hyödy mitään (olettaen, että olette naimisissa), sillä eron sattuessa varanne kuitenkin tasataan (olettaen, että ei avio-ehtoa).
Olette nyt suuren kriisin edessä ja parasta on selvittää se keskenänne. Asiat kannattaa ottaa viileästi ja välttää turhaa dramatisointi.
Jos hätiköiden erehdyt rikosilmoitukset laittamaan alulle, niin prosessi alkaa pyöriä eikä sitä voi sen jälkeen enää pysäyttää.
Mieti nyt rauhassa, että mitä hyötyjä rikosilmoituksen tekeminen voi tuoda ja vertaa niitä mahdollisiin haittoihin.
Et tiedä mistään mitään. Pelkkä rikosilmoitus ei johda mihinkään mainitsemaasi! Edes tuomio ei välttämättä vaaranna työpaikkaa tms. Tämä voi olla uutinen, mutta jos tuomio ei ole vankeutta (hyvin epätodennäköistä), työnantaja ei välttämättä koskaan edes kuule koko asiasta. Valtaosa töistä ei vaadi ns turvallisuusselvitystä, eikä kenelläkään ole ilmoitusvelvollisuutta työnantajalle rikoksista, joissa työnantaja ei ole mitenkään osallinen.
Tietämättömälle tiedoksi, että raiskausta pidetään niin vakavana tekona, että se on virallisen syytteen alainen rikos. Tämä tarkoittaa, että rikosilmoituksen jälkeen rikoksen uhri ei voi enää pysäyttää prosessia taikka ilmoittaa ettei vaadikkaan rangaistusta.
Eli rikosilmoitus raiskauksesta saa liikkeelle virallisen prosessin (kuulustelut, syyteharkinta, haaste, oikeudenkäynti, tuomio jne.) eikä tämä pysähdy rikoksen uhrin halusta.
Oikeudenkäyntiasiakirjat sekä vastaajan nimi, syyksi luettu rikos ja rangaistus ovat julkista tietoa ja kuka vaan voi ne pyytää. Näin ollen on turha olettaa, että kukaan (esim. työpaikka) ei voi saada asiasta tietoa.
Lisäksi tuomio raiskauksesta voi estää maahanpääsyn moneen maahan (työnantaja saattaa ihmetellä miksi työntekijän maahantulohakemukset eivät enää mene läpi jne.).
Lisäksi tuomittu raiskaaja saa virallisen leiman ja tämä leima voi romahduttaa hänet henkisisti (varsinkin jos hän on tätä virhettä lukuunottamatta elänyt ns. kunnon kansalaisen lailla).
Myös esim. lastensuojelu voi kiinnostua, sillä onhan se suureksi vaaraksi lapselle, että hänen huoltajansa on vaarallinen tuomittu raiskaaja.
Yhtä kaikki, on turha väittää, että raiskaustuomiolla ei olisi mitään seurauksia.
Lisäksi seuraukset ovat usein sitä pahempia, mitä kunnollisempaa elämää tuomion saanut eli ennen hairahdustaan. (Pitkäaikaistyöttömälle taparikolliselle raiskaustuomio esim. tuskin tuntuu missään, mutta ns. muuten kunnolliselle perheenisälle se voi olla suuri katastrofi).
No olisikohan miehen kannattanut miettiä sitä ennen kuin raiskasi vaimonsa.
Näin. Tottakai se tuomio vaikuttaa ja voi helkkari niinhän sen on tarkoituskin!
Oikein vituttaa tuollainen "kunnolliselle perheenisälle suuri katastrofi" no voi nyyh! Kyllä se raiskauskin on uhrille katastrofi.
Kannattaa lukea se niin, että mahdollinen tuomio on ylimääräinen katastrofi myös koko perheelle, johon kuuluu siis aviomies (14 vuoden liitto), aviopuoliso ja vauva. Kannattaako siis perheen tilannetta pahentaa entisestään. Siitähän tässä on kysymys.
Eli ydinkysymys on nyt siis se halutaanko perheen yhteenlaskettu kärsimys minimoida vai maksimoida.
Lisäksi eikö nyt ap:n velvollisuus olisi myös ilmoittaa miehensä työnantajalle, että mies on raiskaaja ja että tätä rikollista kannattaa jatkossa varoa. Voihan mies muuten vaikka raiskata jonkun työpaikalla kun kerran makuun on päässyt. Eikö vaan?
Eli naisen kärsimys maksimoidaan ja miehen minimoidaan? Entäs sitten jos vaikka nainen tekee murhan? Miehen pitäisi silloin ilmoittautua murhan tekijäksi ja mennä vankilaan. Perheen yhteenlaskettu kärsimys on sama, meni vankilaan kumpi tahansa vanhemmista. Mutta huom! nainen tietää yleensä paremmin, missä ovat lastenvaatteet ja milloin on aika viedä lapsi hammaslääkäriin. Siksi on täysin loogista että mies menee vankilaan 20 vuodeksi naisen tekemästä murhasta. Näin minimoidaan perheen kärsimys ja taataan lapselle parempi lapsuus.
Vähentääkö rikosilmoitus jotenkin naisen kokemaa kärsimystä? Lisäksi kyllä raiskaaja voi myös kärsiä teostaan, vaikka ei saisi siitä jotakin oikeudellista tuomiota, joka siis paheintaisi perheen tilannetta entisestään. Tuskin mies ennen tekoaan ajatteli, että raiskaampa nyt tuon eukon, jotta selviää, että kuka täällä oikein määrää. Todennäköisesti kyse oli ennemminkin ajattelemattomuudesta kuin suunnitelmallisesta teosta, ottaen huomioon tilanteen taustat yms.
Seksiin pakottaminen ei ole "ajattelemattomuutta". Jokainen ihminen Suomessa tietää, että seksiin pakottaminen on rikos, myös avioliitossa. Aloittajan mies tietää sen. Sinä tiedät sen. Silti sössötät jotain "ajattelemattomuudesta". Minua ovat aina ihmetyttäneet ihmiset, jotka alkavat puolustella rikoksen tehneitä vaikka heillä ei ole mitään osuutta asiasa. Mietihän sitä. Sinun tarvitsee vain päättää menetkö rikollisen puolelle vai oletko häntä vastaan. Ja sinä VALITSET että menet rikoksen tehneen puolelle. Sellainen ihminen sinä olet.
Perheen tilanne on paha vain ja ainoastaan miehen vuoksi. Tilanne muuttuu vieläkin pahemmaksi jos aloittaja ei saa tuntea saaneensa oikeutta, vaan joutuu vain hyväksymään sen että hänet häväistiin ja häneltä kiellettiin oikeus omaan ruumiiseensa. Eli kyllä: rikosilmoitus totta totisesti vähentää naisen kärsimystä. Rikosilmoituksen kirjaaminen tarkoittaa, että koko yhteiskunta tunnistaa tehdyn rikoksen, koko yhteiskunta sanoo että aloittajaa ei saanut kohdella kuin omaisuutta, koko yhteiskunta sanoo että väärintekijän on jouduttava vastuuseen.
Sanoisin, että mies teki karkean virhelaskelman ja kuvitteli, että nainen kyllä intoutuisi hommaan mukaan kunhan alkuun on päästy. Kyllähän nainen voi usein olla aluksi vastahakoinen, mutta innostua lopulta.
Lisäksi, jos ap:n tapaus on tapahtunut oikeasti, niin siinä on kyllä joitain kummallisia elementtejä. Ap on kertonut, että mies ei ole aggressiivinen tai väkivaltainen ja on muutenkin tätä lukuunottamatta ollut kunnollinen tyyppi. Ap ei siis vaikuta olevan tilanteessa, jossa ei kykenisi itseään puollustamaan tai että pelkäisi miestä.
Ei tunnu kovin uskottavalta, että hän tässä tilanteessa totaalisesti lamaantuisi kunnollisena pitämänsä miehen lähentely-yrityksille eikä kykenisi hätistämään miestä pois. Kyllä tilanteeseen pitäisi liittyä selkeää väkivallan käyttöä, rimpuilua ja äänekästä huutamista eikä mitään hiiren ulinaa, jonka voi helposti tulkita vääriin.
Mies on voinut ajatella vaimonsa suostuneen aktiin kun juuri mitään vastustelua ei tapahtunut. Tässä hän juurikin teki arviointavirheen.
Mistään tyypillisesti "kristallinkirkkaasta" raiskauksesta tapauksessa ei kyllä ole kysymys.
Jaa hysteerinen itku ei ole sinusta sitten selkeä merkkikö?Tämä taitaa kuulua niihin henkilöihin joille ei tarkoittaa kyllä niin kauan kunnes päitä lentelee. Ketään henkilöä ei voi raiskata vahingossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedoksi tietämättömälle kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä paras neuvo sinulle kirjoitti:
Rikosilmoituksen tekeminen ei missään nimessä kannata. Siitä ei hyödy kukaan, vaan tuo tässä tilanteessa ainoastaan suurta haittaa koko teidän perheelle. Rikosilmoitus ei tee tehtyä tekemättömäksi eikä myöskään tule parantamaan oloasi. Välit lapsesi isään tuhoutuvat lopullisesti ja yhteiselon jatkumisesta missään muodossa on turha edes haaveilla.
Lapsesi isä saa vakavan rikosrekisterimerkinnän ja hänen työsuhteensä vaarantuu vakavasti. Näin vaarantuu myös perheen tulovirta. Prosessi ja raiskaajan-leima luultavasti rikkoo myös lapsesi isän henkisesti - ehkä todella tuhoisin seurauksin. Tämä taas voi vaarantuu lapsesi tulevaisuuden.
Mahdollisista korvauksista et hyödy mitään (olettaen, että olette naimisissa), sillä eron sattuessa varanne kuitenkin tasataan (olettaen, että ei avio-ehtoa).
Olette nyt suuren kriisin edessä ja parasta on selvittää se keskenänne. Asiat kannattaa ottaa viileästi ja välttää turhaa dramatisointi.
Jos hätiköiden erehdyt rikosilmoitukset laittamaan alulle, niin prosessi alkaa pyöriä eikä sitä voi sen jälkeen enää pysäyttää.
Mieti nyt rauhassa, että mitä hyötyjä rikosilmoituksen tekeminen voi tuoda ja vertaa niitä mahdollisiin haittoihin.
Et tiedä mistään mitään. Pelkkä rikosilmoitus ei johda mihinkään mainitsemaasi! Edes tuomio ei välttämättä vaaranna työpaikkaa tms. Tämä voi olla uutinen, mutta jos tuomio ei ole vankeutta (hyvin epätodennäköistä), työnantaja ei välttämättä koskaan edes kuule koko asiasta. Valtaosa töistä ei vaadi ns turvallisuusselvitystä, eikä kenelläkään ole ilmoitusvelvollisuutta työnantajalle rikoksista, joissa työnantaja ei ole mitenkään osallinen.
Tietämättömälle tiedoksi, että raiskausta pidetään niin vakavana tekona, että se on virallisen syytteen alainen rikos. Tämä tarkoittaa, että rikosilmoituksen jälkeen rikoksen uhri ei voi enää pysäyttää prosessia taikka ilmoittaa ettei vaadikkaan rangaistusta.
Eli rikosilmoitus raiskauksesta saa liikkeelle virallisen prosessin (kuulustelut, syyteharkinta, haaste, oikeudenkäynti, tuomio jne.) eikä tämä pysähdy rikoksen uhrin halusta.
Oikeudenkäyntiasiakirjat sekä vastaajan nimi, syyksi luettu rikos ja rangaistus ovat julkista tietoa ja kuka vaan voi ne pyytää. Näin ollen on turha olettaa, että kukaan (esim. työpaikka) ei voi saada asiasta tietoa.
Lisäksi tuomio raiskauksesta voi estää maahanpääsyn moneen maahan (työnantaja saattaa ihmetellä miksi työntekijän maahantulohakemukset eivät enää mene läpi jne.).
Lisäksi tuomittu raiskaaja saa virallisen leiman ja tämä leima voi romahduttaa hänet henkisisti (varsinkin jos hän on tätä virhettä lukuunottamatta elänyt ns. kunnon kansalaisen lailla).
Myös esim. lastensuojelu voi kiinnostua, sillä onhan se suureksi vaaraksi lapselle, että hänen huoltajansa on vaarallinen tuomittu raiskaaja.
Yhtä kaikki, on turha väittää, että raiskaustuomiolla ei olisi mitään seurauksia.
Lisäksi seuraukset ovat usein sitä pahempia, mitä kunnollisempaa elämää tuomion saanut eli ennen hairahdustaan. (Pitkäaikaistyöttömälle taparikolliselle raiskaustuomio esim. tuskin tuntuu missään, mutta ns. muuten kunnolliselle perheenisälle se voi olla suuri katastrofi).
No olisikohan miehen kannattanut miettiä sitä ennen kuin raiskasi vaimonsa.
Näin. Tottakai se tuomio vaikuttaa ja voi helkkari niinhän sen on tarkoituskin!
Oikein vituttaa tuollainen "kunnolliselle perheenisälle suuri katastrofi" no voi nyyh! Kyllä se raiskauskin on uhrille katastrofi.
Kannattaa lukea se niin, että mahdollinen tuomio on ylimääräinen katastrofi myös koko perheelle, johon kuuluu siis aviomies (14 vuoden liitto), aviopuoliso ja vauva. Kannattaako siis perheen tilannetta pahentaa entisestään. Siitähän tässä on kysymys.
Eli ydinkysymys on nyt siis se halutaanko perheen yhteenlaskettu kärsimys minimoida vai maksimoida.
Lisäksi eikö nyt ap:n velvollisuus olisi myös ilmoittaa miehensä työnantajalle, että mies on raiskaaja ja että tätä rikollista kannattaa jatkossa varoa. Voihan mies muuten vaikka raiskata jonkun työpaikalla kun kerran makuun on päässyt. Eikö vaan?
Eli naisen kärsimys maksimoidaan ja miehen minimoidaan? Entäs sitten jos vaikka nainen tekee murhan? Miehen pitäisi silloin ilmoittautua murhan tekijäksi ja mennä vankilaan. Perheen yhteenlaskettu kärsimys on sama, meni vankilaan kumpi tahansa vanhemmista. Mutta huom! nainen tietää yleensä paremmin, missä ovat lastenvaatteet ja milloin on aika viedä lapsi hammaslääkäriin. Siksi on täysin loogista että mies menee vankilaan 20 vuodeksi naisen tekemästä murhasta. Näin minimoidaan perheen kärsimys ja taataan lapselle parempi lapsuus.
Vähentääkö rikosilmoitus jotenkin naisen kokemaa kärsimystä? Lisäksi kyllä raiskaaja voi myös kärsiä teostaan, vaikka ei saisi siitä jotakin oikeudellista tuomiota, joka siis paheintaisi perheen tilannetta entisestään. Tuskin mies ennen tekoaan ajatteli, että raiskaampa nyt tuon eukon, jotta selviää, että kuka täällä oikein määrää. Todennäköisesti kyse oli ennemminkin ajattelemattomuudesta kuin suunnitelmallisesta teosta, ottaen huomioon tilanteen taustat yms.
Seksiin pakottaminen ei ole "ajattelemattomuutta". Jokainen ihminen Suomessa tietää, että seksiin pakottaminen on rikos, myös avioliitossa. Aloittajan mies tietää sen. Sinä tiedät sen. Silti sössötät jotain "ajattelemattomuudesta". Minua ovat aina ihmetyttäneet ihmiset, jotka alkavat puolustella rikoksen tehneitä vaikka heillä ei ole mitään osuutta asiasa. Mietihän sitä. Sinun tarvitsee vain päättää menetkö rikollisen puolelle vai oletko häntä vastaan. Ja sinä VALITSET että menet rikoksen tehneen puolelle. Sellainen ihminen sinä olet.
Perheen tilanne on paha vain ja ainoastaan miehen vuoksi. Tilanne muuttuu vieläkin pahemmaksi jos aloittaja ei saa tuntea saaneensa oikeutta, vaan joutuu vain hyväksymään sen että hänet häväistiin ja häneltä kiellettiin oikeus omaan ruumiiseensa. Eli kyllä: rikosilmoitus totta totisesti vähentää naisen kärsimystä. Rikosilmoituksen kirjaaminen tarkoittaa, että koko yhteiskunta tunnistaa tehdyn rikoksen, koko yhteiskunta sanoo että aloittajaa ei saanut kohdella kuin omaisuutta, koko yhteiskunta sanoo että väärintekijän on jouduttava vastuuseen.
Sanoisin, että mies teki karkean virhelaskelman ja kuvitteli, että nainen kyllä intoutuisi hommaan mukaan kunhan alkuun on päästy. Kyllähän nainen voi usein olla aluksi vastahakoinen, mutta innostua lopulta.
Lisäksi, jos ap:n tapaus on tapahtunut oikeasti, niin siinä on kyllä joitain kummallisia elementtejä. Ap on kertonut, että mies ei ole aggressiivinen tai väkivaltainen ja on muutenkin tätä lukuunottamatta ollut kunnollinen tyyppi. Ap ei siis vaikuta olevan tilanteessa, jossa ei kykenisi itseään puollustamaan tai että pelkäisi miestä.
Ei tunnu kovin uskottavalta, että hän tässä tilanteessa totaalisesti lamaantuisi kunnollisena pitämänsä miehen lähentely-yrityksille eikä kykenisi hätistämään miestä pois. Kyllä tilanteeseen pitäisi liittyä selkeää väkivallan käyttöä, rimpuilua ja äänekästä huutamista eikä mitään hiiren ulinaa, jonka voi helposti tulkita vääriin.
Mies on voinut ajatella vaimonsa suostuneen aktiin kun juuri mitään vastustelua ei tapahtunut. Tässä hän juurikin teki arviointavirheen.
Mistään tyypillisesti "kristallinkirkkaasta" raiskauksesta tapauksessa ei kyllä ole kysymys.
Jaa hysteerinen itku ei ole sinusta sitten selkeä merkkikö?Tämä taitaa kuulua niihin henkilöihin joille ei tarkoittaa kyllä niin kauan kunnes päitä lentelee. Ketään henkilöä ei voi raiskata vahingossa.
Ap:han nimenomaisesti kertoi, että mies lopetti aktin välittömästi havaittuaan naisen itkevän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedoksi tietämättömälle kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä paras neuvo sinulle kirjoitti:
Rikosilmoituksen tekeminen ei missään nimessä kannata. Siitä ei hyödy kukaan, vaan tuo tässä tilanteessa ainoastaan suurta haittaa koko teidän perheelle. Rikosilmoitus ei tee tehtyä tekemättömäksi eikä myöskään tule parantamaan oloasi. Välit lapsesi isään tuhoutuvat lopullisesti ja yhteiselon jatkumisesta missään muodossa on turha edes haaveilla.
Lapsesi isä saa vakavan rikosrekisterimerkinnän ja hänen työsuhteensä vaarantuu vakavasti. Näin vaarantuu myös perheen tulovirta. Prosessi ja raiskaajan-leima luultavasti rikkoo myös lapsesi isän henkisesti - ehkä todella tuhoisin seurauksin. Tämä taas voi vaarantuu lapsesi tulevaisuuden.
Mahdollisista korvauksista et hyödy mitään (olettaen, että olette naimisissa), sillä eron sattuessa varanne kuitenkin tasataan (olettaen, että ei avio-ehtoa).
Olette nyt suuren kriisin edessä ja parasta on selvittää se keskenänne. Asiat kannattaa ottaa viileästi ja välttää turhaa dramatisointi.
Jos hätiköiden erehdyt rikosilmoitukset laittamaan alulle, niin prosessi alkaa pyöriä eikä sitä voi sen jälkeen enää pysäyttää.
Mieti nyt rauhassa, että mitä hyötyjä rikosilmoituksen tekeminen voi tuoda ja vertaa niitä mahdollisiin haittoihin.
Et tiedä mistään mitään. Pelkkä rikosilmoitus ei johda mihinkään mainitsemaasi! Edes tuomio ei välttämättä vaaranna työpaikkaa tms. Tämä voi olla uutinen, mutta jos tuomio ei ole vankeutta (hyvin epätodennäköistä), työnantaja ei välttämättä koskaan edes kuule koko asiasta. Valtaosa töistä ei vaadi ns turvallisuusselvitystä, eikä kenelläkään ole ilmoitusvelvollisuutta työnantajalle rikoksista, joissa työnantaja ei ole mitenkään osallinen.
Tietämättömälle tiedoksi, että raiskausta pidetään niin vakavana tekona, että se on virallisen syytteen alainen rikos. Tämä tarkoittaa, että rikosilmoituksen jälkeen rikoksen uhri ei voi enää pysäyttää prosessia taikka ilmoittaa ettei vaadikkaan rangaistusta.
Eli rikosilmoitus raiskauksesta saa liikkeelle virallisen prosessin (kuulustelut, syyteharkinta, haaste, oikeudenkäynti, tuomio jne.) eikä tämä pysähdy rikoksen uhrin halusta.
Oikeudenkäyntiasiakirjat sekä vastaajan nimi, syyksi luettu rikos ja rangaistus ovat julkista tietoa ja kuka vaan voi ne pyytää. Näin ollen on turha olettaa, että kukaan (esim. työpaikka) ei voi saada asiasta tietoa.
Lisäksi tuomio raiskauksesta voi estää maahanpääsyn moneen maahan (työnantaja saattaa ihmetellä miksi työntekijän maahantulohakemukset eivät enää mene läpi jne.).
Lisäksi tuomittu raiskaaja saa virallisen leiman ja tämä leima voi romahduttaa hänet henkisisti (varsinkin jos hän on tätä virhettä lukuunottamatta elänyt ns. kunnon kansalaisen lailla).
Myös esim. lastensuojelu voi kiinnostua, sillä onhan se suureksi vaaraksi lapselle, että hänen huoltajansa on vaarallinen tuomittu raiskaaja.
Yhtä kaikki, on turha väittää, että raiskaustuomiolla ei olisi mitään seurauksia.
Lisäksi seuraukset ovat usein sitä pahempia, mitä kunnollisempaa elämää tuomion saanut eli ennen hairahdustaan. (Pitkäaikaistyöttömälle taparikolliselle raiskaustuomio esim. tuskin tuntuu missään, mutta ns. muuten kunnolliselle perheenisälle se voi olla suuri katastrofi).
No olisikohan miehen kannattanut miettiä sitä ennen kuin raiskasi vaimonsa.
Näin. Tottakai se tuomio vaikuttaa ja voi helkkari niinhän sen on tarkoituskin!
Oikein vituttaa tuollainen "kunnolliselle perheenisälle suuri katastrofi" no voi nyyh! Kyllä se raiskauskin on uhrille katastrofi.
Kannattaa lukea se niin, että mahdollinen tuomio on ylimääräinen katastrofi myös koko perheelle, johon kuuluu siis aviomies (14 vuoden liitto), aviopuoliso ja vauva. Kannattaako siis perheen tilannetta pahentaa entisestään. Siitähän tässä on kysymys.
Eli ydinkysymys on nyt siis se halutaanko perheen yhteenlaskettu kärsimys minimoida vai maksimoida.
Lisäksi eikö nyt ap:n velvollisuus olisi myös ilmoittaa miehensä työnantajalle, että mies on raiskaaja ja että tätä rikollista kannattaa jatkossa varoa. Voihan mies muuten vaikka raiskata jonkun työpaikalla kun kerran makuun on päässyt. Eikö vaan?
Eli naisen kärsimys maksimoidaan ja miehen minimoidaan? Entäs sitten jos vaikka nainen tekee murhan? Miehen pitäisi silloin ilmoittautua murhan tekijäksi ja mennä vankilaan. Perheen yhteenlaskettu kärsimys on sama, meni vankilaan kumpi tahansa vanhemmista. Mutta huom! nainen tietää yleensä paremmin, missä ovat lastenvaatteet ja milloin on aika viedä lapsi hammaslääkäriin. Siksi on täysin loogista että mies menee vankilaan 20 vuodeksi naisen tekemästä murhasta. Näin minimoidaan perheen kärsimys ja taataan lapselle parempi lapsuus.
Vähentääkö rikosilmoitus jotenkin naisen kokemaa kärsimystä? Lisäksi kyllä raiskaaja voi myös kärsiä teostaan, vaikka ei saisi siitä jotakin oikeudellista tuomiota, joka siis paheintaisi perheen tilannetta entisestään. Tuskin mies ennen tekoaan ajatteli, että raiskaampa nyt tuon eukon, jotta selviää, että kuka täällä oikein määrää. Todennäköisesti kyse oli ennemminkin ajattelemattomuudesta kuin suunnitelmallisesta teosta, ottaen huomioon tilanteen taustat yms.
Seksiin pakottaminen ei ole "ajattelemattomuutta". Jokainen ihminen Suomessa tietää, että seksiin pakottaminen on rikos, myös avioliitossa. Aloittajan mies tietää sen. Sinä tiedät sen. Silti sössötät jotain "ajattelemattomuudesta". Minua ovat aina ihmetyttäneet ihmiset, jotka alkavat puolustella rikoksen tehneitä vaikka heillä ei ole mitään osuutta asiasa. Mietihän sitä. Sinun tarvitsee vain päättää menetkö rikollisen puolelle vai oletko häntä vastaan. Ja sinä VALITSET että menet rikoksen tehneen puolelle. Sellainen ihminen sinä olet.
Perheen tilanne on paha vain ja ainoastaan miehen vuoksi. Tilanne muuttuu vieläkin pahemmaksi jos aloittaja ei saa tuntea saaneensa oikeutta, vaan joutuu vain hyväksymään sen että hänet häväistiin ja häneltä kiellettiin oikeus omaan ruumiiseensa. Eli kyllä: rikosilmoitus totta totisesti vähentää naisen kärsimystä. Rikosilmoituksen kirjaaminen tarkoittaa, että koko yhteiskunta tunnistaa tehdyn rikoksen, koko yhteiskunta sanoo että aloittajaa ei saanut kohdella kuin omaisuutta, koko yhteiskunta sanoo että väärintekijän on jouduttava vastuuseen.
Sanoisin, että mies teki karkean virhelaskelman ja kuvitteli, että nainen kyllä intoutuisi hommaan mukaan kunhan alkuun on päästy. Kyllähän nainen voi usein olla aluksi vastahakoinen, mutta innostua lopulta.
Lisäksi, jos ap:n tapaus on tapahtunut oikeasti, niin siinä on kyllä joitain kummallisia elementtejä. Ap on kertonut, että mies ei ole aggressiivinen tai väkivaltainen ja on muutenkin tätä lukuunottamatta ollut kunnollinen tyyppi. Ap ei siis vaikuta olevan tilanteessa, jossa ei kykenisi itseään puollustamaan tai että pelkäisi miestä.
Ei tunnu kovin uskottavalta, että hän tässä tilanteessa totaalisesti lamaantuisi kunnollisena pitämänsä miehen lähentely-yrityksille eikä kykenisi hätistämään miestä pois. Kyllä tilanteeseen pitäisi liittyä selkeää väkivallan käyttöä, rimpuilua ja äänekästä huutamista eikä mitään hiiren ulinaa, jonka voi helposti tulkita vääriin.
Mies on voinut ajatella vaimonsa suostuneen aktiin kun juuri mitään vastustelua ei tapahtunut. Tässä hän juurikin teki arviointavirheen.
Mistään tyypillisesti "kristallinkirkkaasta" raiskauksesta tapauksessa ei kyllä ole kysymys.
Jaa hysteerinen itku ei ole sinusta sitten selkeä merkkikö?Tämä taitaa kuulua niihin henkilöihin joille ei tarkoittaa kyllä niin kauan kunnes päitä lentelee. Ketään henkilöä ei voi raiskata vahingossa.
Ap:han nimenomaisesti kertoi, että mies lopetti aktin välittömästi havaittuaan naisen itkevän.
Ei mennyt ihan noin, opettele ymmärtämään lukemasi. Miehen ei ois pitäny ees tunkea kyrpäänsä sisälle, koska oli kuullut alottajan sanovan ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totuuden torvi kirjoitti:
Olen mies ja sitä mieltä, että naisella on ehdottomasti oikeus sanoa ei. Kysymys kuuluukin, miksi omalle miehelle pitää sanoa ei? Siis toistuvasti. Yksittäiset kerrat toki ymmärtää. Seksin ei pitäisi olla mikään "palkinto" miehelle. Se kuuluu parisuhteen "arkeen" ja pitäisi olla toisen huomioimista. Ja miksei toista voisi huomioida vaikka itseä ei huvittaisi.Teemmehän parisuhteessa toisen huomioimiseksi muitakin tekoja, jotka vaativat meiltä ryhtymistä tai vaivautumista, vaikka emme itse hyödy siitä muuta kuin sen, että toiselle tulee parempi mieli. Ja tosiaan niin kuin muutama täällä jo totesi, siihen ei välttämättä mene edes montaa minuuttia, eikä vaadi edes suurta vaivaa varsinkaan naiselta, jonka tarvitsee vain suostua.
Toinen asia on se, että vaikka nainen sanoo "ei", se ei aina tarkoita ei. Itse olen parisuhteessa, jossa puolisoni sanoo monesti "ei" kun teen aloitteen. Sitten kun luovutan niin hän monesti tekeekin itse aloitteen. En tiedä tähän tarkkaa syytä, mutta epäilen, että hän haluaa nähdä kuinka paljon haluan ja tykkää siitä kun tuntee itsensä haluttavaksi.
Tästä huolimatta tuomitsen kyseisen teon. Vinkkinä silti vaan naisille, että jos sanotte "ei" niin tehkää se niin painokkaasti, ettei miehellä voi jäädä mitään epäselvyyttä siitä onko kyse kiusoittelusta vai kieltäytymisestä. Miehille vinkkinä, että jättäkää naiset jotka pihtaa. Tai käykää vieraissa. Naisella on oikeus kieltäytyä, mutta miehillä on oikeus seksiin. Jos ei oman niin jonkun muun kanssa.
En nyt jaksa kommentoida kaikkea muuta paskaa mitä kirjoitit, mutta siis kenellekään ihmisellä ei todellakaan ole mitään OIKEUTTA seksiin. Ei seksi ole millään tavalla ihmisen perusoikeus silloin kun siihen liittyy muita osapuolia. Masturbointi on asia erikseen.
Joissakin suhteissa voidaan toki sopia, että seksiä on niin ja niin usein ihan niin kuin sovitaan vaikka siivousvuoroista tai kaupassa käynneistä. Jos toinen osapuoli ei sitten "pidä lupauksesta kiinni", niin kait sen voi niinkin nähdä, että sillä toisella on jonkinlainen oikeus käydä vaikka vieraissa tai maksaa siivoojalle toisen rahoista. Itse en tuollaisessa parisuhteessa tosin haluaisi elää.
Kurjaa ajatella miten yleisiä nämä parisuhderaiskaukset ovat. Tämä ei ole ensimmäinen tapaus mitä luen tällä palstalla ja olen palstaillut vasta 4 kuukautta :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedoksi tietämättömälle kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä paras neuvo sinulle kirjoitti:
Rikosilmoituksen tekeminen ei missään nimessä kannata. Siitä ei hyödy kukaan, vaan tuo tässä tilanteessa ainoastaan suurta haittaa koko teidän perheelle. Rikosilmoitus ei tee tehtyä tekemättömäksi eikä myöskään tule parantamaan oloasi. Välit lapsesi isään tuhoutuvat lopullisesti ja yhteiselon jatkumisesta missään muodossa on turha edes haaveilla.
Lapsesi isä saa vakavan rikosrekisterimerkinnän ja hänen työsuhteensä vaarantuu vakavasti. Näin vaarantuu myös perheen tulovirta. Prosessi ja raiskaajan-leima luultavasti rikkoo myös lapsesi isän henkisesti - ehkä todella tuhoisin seurauksin. Tämä taas voi vaarantuu lapsesi tulevaisuuden.
Mahdollisista korvauksista et hyödy mitään (olettaen, että olette naimisissa), sillä eron sattuessa varanne kuitenkin tasataan (olettaen, että ei avio-ehtoa).
Olette nyt suuren kriisin edessä ja parasta on selvittää se keskenänne. Asiat kannattaa ottaa viileästi ja välttää turhaa dramatisointi.
Jos hätiköiden erehdyt rikosilmoitukset laittamaan alulle, niin prosessi alkaa pyöriä eikä sitä voi sen jälkeen enää pysäyttää.
Mieti nyt rauhassa, että mitä hyötyjä rikosilmoituksen tekeminen voi tuoda ja vertaa niitä mahdollisiin haittoihin.
Et tiedä mistään mitään. Pelkkä rikosilmoitus ei johda mihinkään mainitsemaasi! Edes tuomio ei välttämättä vaaranna työpaikkaa tms. Tämä voi olla uutinen, mutta jos tuomio ei ole vankeutta (hyvin epätodennäköistä), työnantaja ei välttämättä koskaan edes kuule koko asiasta. Valtaosa töistä ei vaadi ns turvallisuusselvitystä, eikä kenelläkään ole ilmoitusvelvollisuutta työnantajalle rikoksista, joissa työnantaja ei ole mitenkään osallinen.
Tietämättömälle tiedoksi, että raiskausta pidetään niin vakavana tekona, että se on virallisen syytteen alainen rikos. Tämä tarkoittaa, että rikosilmoituksen jälkeen rikoksen uhri ei voi enää pysäyttää prosessia taikka ilmoittaa ettei vaadikkaan rangaistusta.
Eli rikosilmoitus raiskauksesta saa liikkeelle virallisen prosessin (kuulustelut, syyteharkinta, haaste, oikeudenkäynti, tuomio jne.) eikä tämä pysähdy rikoksen uhrin halusta.
Oikeudenkäyntiasiakirjat sekä vastaajan nimi, syyksi luettu rikos ja rangaistus ovat julkista tietoa ja kuka vaan voi ne pyytää. Näin ollen on turha olettaa, että kukaan (esim. työpaikka) ei voi saada asiasta tietoa.
Lisäksi tuomio raiskauksesta voi estää maahanpääsyn moneen maahan (työnantaja saattaa ihmetellä miksi työntekijän maahantulohakemukset eivät enää mene läpi jne.).
Lisäksi tuomittu raiskaaja saa virallisen leiman ja tämä leima voi romahduttaa hänet henkisisti (varsinkin jos hän on tätä virhettä lukuunottamatta elänyt ns. kunnon kansalaisen lailla).
Myös esim. lastensuojelu voi kiinnostua, sillä onhan se suureksi vaaraksi lapselle, että hänen huoltajansa on vaarallinen tuomittu raiskaaja.
Yhtä kaikki, on turha väittää, että raiskaustuomiolla ei olisi mitään seurauksia.
Lisäksi seuraukset ovat usein sitä pahempia, mitä kunnollisempaa elämää tuomion saanut eli ennen hairahdustaan. (Pitkäaikaistyöttömälle taparikolliselle raiskaustuomio esim. tuskin tuntuu missään, mutta ns. muuten kunnolliselle perheenisälle se voi olla suuri katastrofi).
No olisikohan miehen kannattanut miettiä sitä ennen kuin raiskasi vaimonsa.
Näin. Tottakai se tuomio vaikuttaa ja voi helkkari niinhän sen on tarkoituskin!
Oikein vituttaa tuollainen "kunnolliselle perheenisälle suuri katastrofi" no voi nyyh! Kyllä se raiskauskin on uhrille katastrofi.
Kannattaa lukea se niin, että mahdollinen tuomio on ylimääräinen katastrofi myös koko perheelle, johon kuuluu siis aviomies (14 vuoden liitto), aviopuoliso ja vauva. Kannattaako siis perheen tilannetta pahentaa entisestään. Siitähän tässä on kysymys.
Eli ydinkysymys on nyt siis se halutaanko perheen yhteenlaskettu kärsimys minimoida vai maksimoida.
Lisäksi eikö nyt ap:n velvollisuus olisi myös ilmoittaa miehensä työnantajalle, että mies on raiskaaja ja että tätä rikollista kannattaa jatkossa varoa. Voihan mies muuten vaikka raiskata jonkun työpaikalla kun kerran makuun on päässyt. Eikö vaan?
Eli naisen kärsimys maksimoidaan ja miehen minimoidaan? Entäs sitten jos vaikka nainen tekee murhan? Miehen pitäisi silloin ilmoittautua murhan tekijäksi ja mennä vankilaan. Perheen yhteenlaskettu kärsimys on sama, meni vankilaan kumpi tahansa vanhemmista. Mutta huom! nainen tietää yleensä paremmin, missä ovat lastenvaatteet ja milloin on aika viedä lapsi hammaslääkäriin. Siksi on täysin loogista että mies menee vankilaan 20 vuodeksi naisen tekemästä murhasta. Näin minimoidaan perheen kärsimys ja taataan lapselle parempi lapsuus.
Vähentääkö rikosilmoitus jotenkin naisen kokemaa kärsimystä? Lisäksi kyllä raiskaaja voi myös kärsiä teostaan, vaikka ei saisi siitä jotakin oikeudellista tuomiota, joka siis paheintaisi perheen tilannetta entisestään. Tuskin mies ennen tekoaan ajatteli, että raiskaampa nyt tuon eukon, jotta selviää, että kuka täällä oikein määrää. Todennäköisesti kyse oli ennemminkin ajattelemattomuudesta kuin suunnitelmallisesta teosta, ottaen huomioon tilanteen taustat yms.
Seksiin pakottaminen ei ole "ajattelemattomuutta". Jokainen ihminen Suomessa tietää, että seksiin pakottaminen on rikos, myös avioliitossa. Aloittajan mies tietää sen. Sinä tiedät sen. Silti sössötät jotain "ajattelemattomuudesta". Minua ovat aina ihmetyttäneet ihmiset, jotka alkavat puolustella rikoksen tehneitä vaikka heillä ei ole mitään osuutta asiasa. Mietihän sitä. Sinun tarvitsee vain päättää menetkö rikollisen puolelle vai oletko häntä vastaan. Ja sinä VALITSET että menet rikoksen tehneen puolelle. Sellainen ihminen sinä olet.
Perheen tilanne on paha vain ja ainoastaan miehen vuoksi. Tilanne muuttuu vieläkin pahemmaksi jos aloittaja ei saa tuntea saaneensa oikeutta, vaan joutuu vain hyväksymään sen että hänet häväistiin ja häneltä kiellettiin oikeus omaan ruumiiseensa. Eli kyllä: rikosilmoitus totta totisesti vähentää naisen kärsimystä. Rikosilmoituksen kirjaaminen tarkoittaa, että koko yhteiskunta tunnistaa tehdyn rikoksen, koko yhteiskunta sanoo että aloittajaa ei saanut kohdella kuin omaisuutta, koko yhteiskunta sanoo että väärintekijän on jouduttava vastuuseen.
Sanoisin, että mies teki karkean virhelaskelman ja kuvitteli, että nainen kyllä intoutuisi hommaan mukaan kunhan alkuun on päästy. Kyllähän nainen voi usein olla aluksi vastahakoinen, mutta innostua lopulta.
Lisäksi, jos ap:n tapaus on tapahtunut oikeasti, niin siinä on kyllä joitain kummallisia elementtejä. Ap on kertonut, että mies ei ole aggressiivinen tai väkivaltainen ja on muutenkin tätä lukuunottamatta ollut kunnollinen tyyppi. Ap ei siis vaikuta olevan tilanteessa, jossa ei kykenisi itseään puollustamaan tai että pelkäisi miestä.
Ei tunnu kovin uskottavalta, että hän tässä tilanteessa totaalisesti lamaantuisi kunnollisena pitämänsä miehen lähentely-yrityksille eikä kykenisi hätistämään miestä pois. Kyllä tilanteeseen pitäisi liittyä selkeää väkivallan käyttöä, rimpuilua ja äänekästä huutamista eikä mitään hiiren ulinaa, jonka voi helposti tulkita vääriin.
Mies on voinut ajatella vaimonsa suostuneen aktiin kun juuri mitään vastustelua ei tapahtunut. Tässä hän juurikin teki arviointavirheen.
Mistään tyypillisesti "kristallinkirkkaasta" raiskauksesta tapauksessa ei kyllä ole kysymys.
Jaa hysteerinen itku ei ole sinusta sitten selkeä merkkikö?Tämä taitaa kuulua niihin henkilöihin joille ei tarkoittaa kyllä niin kauan kunnes päitä lentelee. Ketään henkilöä ei voi raiskata vahingossa.
Ap:han nimenomaisesti kertoi, että mies lopetti aktin välittömästi havaittuaan naisen itkevän.
Ei mennyt ihan noin, opettele ymmärtämään lukemasi. Miehen ei ois pitäny ees tunkea kyrpäänsä sisälle, koska oli kuullut alottajan sanovan ei.
Kukahan ei nyt ymmärrä lukemaansa. Taitaa olla kiihko sulattanut viimeisenkin järjenhäivän.
Ap on todennut mm.:
- Lopetti vasta, kun itkin hysteerisesti.
- Itkin ensin vähemmän...ja lopulta hysteerisesti...ja sitten mies lopetti.
Tommosta "itkin ensin vähemmän" nyyhkytystä ei välttämättä niin helposti havaitse.
Epäsälvää on lisäksi se vaatiko Ap miestä selvästi lopettamaan toimintansa esim. huutamalla vaikka "Lopeta!" , "Sattuu!" tai "Mene pois!" ja yrittikö Ap työntää miestä pois tai riuhtoa itseään irti.
Lisäksi on kummallista miten mies esim sai Ap:n alushousut noin vain pois jne.
Tähän on tääs turha sotkea, vaikka sitä, että Ap sanoi "Ei" jossain vaiheessa ennen tapahtumia.
Lisäksi en ole nyt syyllistämässä potentiaalisen rikoksen uhria, vaan selvittämässä sitä olisiko tässä parille tullut suuri väärinkäsitys ja kommunikaation totaalinen epäonnistuminen.
Toki on hyvin mahdollista myös se, että miehen vakaa tarkoitus oli suorittaa raiskaus. Mutta, jos näin on, niin miksi hän jätti teon kesken Ap:n itkun vuoksi?
Voin hyvin kuvitella miten kamalalta ap:stä tuntuu.
Mulla itsellä oli eri tilanne eli ei mitään vauvaa ollut kuvioissa meillä, mutta mies kerran baari-illan jälkeen pakotti mut peppuseksiin. Asiasta teki vielä kamalamman se, että mulla oli menkat ja en senkään vuoksi olisi halunnut minkäänlaista seksiä sillä hetkellä. Itkin ja yritin riuhtoa itseäni miehen otteesta irti, mutta hän vain jatkoi vaatteiden repimistä päältäni. En jaksanut taistella häntä vastaan ja itkin kokoajan, kun hän otti väkisten mut. Tapahtuneen jälkeen hän vaan kysyi ett no miltä tuntui, tykkäsitkö. Hän ei osottanu minkäänlaista katumista, ei pyytänyt edes anteeksi. Hetkessä meni kaikki pirstaleiksi meidän suhteessa ja nykyään emme ole enää yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedoksi tietämättömälle kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä paras neuvo sinulle kirjoitti:
Rikosilmoituksen tekeminen ei missään nimessä kannata. Siitä ei hyödy kukaan, vaan tuo tässä tilanteessa ainoastaan suurta haittaa koko teidän perheelle. Rikosilmoitus ei tee tehtyä tekemättömäksi eikä myöskään tule parantamaan oloasi. Välit lapsesi isään tuhoutuvat lopullisesti ja yhteiselon jatkumisesta missään muodossa on turha edes haaveilla.
Lapsesi isä saa vakavan rikosrekisterimerkinnän ja hänen työsuhteensä vaarantuu vakavasti. Näin vaarantuu myös perheen tulovirta. Prosessi ja raiskaajan-leima luultavasti rikkoo myös lapsesi isän henkisesti - ehkä todella tuhoisin seurauksin. Tämä taas voi vaarantuu lapsesi tulevaisuuden.
Mahdollisista korvauksista et hyödy mitään (olettaen, että olette naimisissa), sillä eron sattuessa varanne kuitenkin tasataan (olettaen, että ei avio-ehtoa).
Olette nyt suuren kriisin edessä ja parasta on selvittää se keskenänne. Asiat kannattaa ottaa viileästi ja välttää turhaa dramatisointi.
Jos hätiköiden erehdyt rikosilmoitukset laittamaan alulle, niin prosessi alkaa pyöriä eikä sitä voi sen jälkeen enää pysäyttää.
Mieti nyt rauhassa, että mitä hyötyjä rikosilmoituksen tekeminen voi tuoda ja vertaa niitä mahdollisiin haittoihin.
Et tiedä mistään mitään. Pelkkä rikosilmoitus ei johda mihinkään mainitsemaasi! Edes tuomio ei välttämättä vaaranna työpaikkaa tms. Tämä voi olla uutinen, mutta jos tuomio ei ole vankeutta (hyvin epätodennäköistä), työnantaja ei välttämättä koskaan edes kuule koko asiasta. Valtaosa töistä ei vaadi ns turvallisuusselvitystä, eikä kenelläkään ole ilmoitusvelvollisuutta työnantajalle rikoksista, joissa työnantaja ei ole mitenkään osallinen.
Tietämättömälle tiedoksi, että raiskausta pidetään niin vakavana tekona, että se on virallisen syytteen alainen rikos. Tämä tarkoittaa, että rikosilmoituksen jälkeen rikoksen uhri ei voi enää pysäyttää prosessia taikka ilmoittaa ettei vaadikkaan rangaistusta.
Eli rikosilmoitus raiskauksesta saa liikkeelle virallisen prosessin (kuulustelut, syyteharkinta, haaste, oikeudenkäynti, tuomio jne.) eikä tämä pysähdy rikoksen uhrin halusta.
Oikeudenkäyntiasiakirjat sekä vastaajan nimi, syyksi luettu rikos ja rangaistus ovat julkista tietoa ja kuka vaan voi ne pyytää. Näin ollen on turha olettaa, että kukaan (esim. työpaikka) ei voi saada asiasta tietoa.
Lisäksi tuomio raiskauksesta voi estää maahanpääsyn moneen maahan (työnantaja saattaa ihmetellä miksi työntekijän maahantulohakemukset eivät enää mene läpi jne.).
Lisäksi tuomittu raiskaaja saa virallisen leiman ja tämä leima voi romahduttaa hänet henkisisti (varsinkin jos hän on tätä virhettä lukuunottamatta elänyt ns. kunnon kansalaisen lailla).
Myös esim. lastensuojelu voi kiinnostua, sillä onhan se suureksi vaaraksi lapselle, että hänen huoltajansa on vaarallinen tuomittu raiskaaja.
Yhtä kaikki, on turha väittää, että raiskaustuomiolla ei olisi mitään seurauksia.
Lisäksi seuraukset ovat usein sitä pahempia, mitä kunnollisempaa elämää tuomion saanut eli ennen hairahdustaan. (Pitkäaikaistyöttömälle taparikolliselle raiskaustuomio esim. tuskin tuntuu missään, mutta ns. muuten kunnolliselle perheenisälle se voi olla suuri katastrofi).
No olisikohan miehen kannattanut miettiä sitä ennen kuin raiskasi vaimonsa.
Näin. Tottakai se tuomio vaikuttaa ja voi helkkari niinhän sen on tarkoituskin!
Oikein vituttaa tuollainen "kunnolliselle perheenisälle suuri katastrofi" no voi nyyh! Kyllä se raiskauskin on uhrille katastrofi.
Kannattaa lukea se niin, että mahdollinen tuomio on ylimääräinen katastrofi myös koko perheelle, johon kuuluu siis aviomies (14 vuoden liitto), aviopuoliso ja vauva. Kannattaako siis perheen tilannetta pahentaa entisestään. Siitähän tässä on kysymys.
Eli ydinkysymys on nyt siis se halutaanko perheen yhteenlaskettu kärsimys minimoida vai maksimoida.
Lisäksi eikö nyt ap:n velvollisuus olisi myös ilmoittaa miehensä työnantajalle, että mies on raiskaaja ja että tätä rikollista kannattaa jatkossa varoa. Voihan mies muuten vaikka raiskata jonkun työpaikalla kun kerran makuun on päässyt. Eikö vaan?
Eli naisen kärsimys maksimoidaan ja miehen minimoidaan? Entäs sitten jos vaikka nainen tekee murhan? Miehen pitäisi silloin ilmoittautua murhan tekijäksi ja mennä vankilaan. Perheen yhteenlaskettu kärsimys on sama, meni vankilaan kumpi tahansa vanhemmista. Mutta huom! nainen tietää yleensä paremmin, missä ovat lastenvaatteet ja milloin on aika viedä lapsi hammaslääkäriin. Siksi on täysin loogista että mies menee vankilaan 20 vuodeksi naisen tekemästä murhasta. Näin minimoidaan perheen kärsimys ja taataan lapselle parempi lapsuus.
Vähentääkö rikosilmoitus jotenkin naisen kokemaa kärsimystä? Lisäksi kyllä raiskaaja voi myös kärsiä teostaan, vaikka ei saisi siitä jotakin oikeudellista tuomiota, joka siis paheintaisi perheen tilannetta entisestään. Tuskin mies ennen tekoaan ajatteli, että raiskaampa nyt tuon eukon, jotta selviää, että kuka täällä oikein määrää. Todennäköisesti kyse oli ennemminkin ajattelemattomuudesta kuin suunnitelmallisesta teosta, ottaen huomioon tilanteen taustat yms.
Seksiin pakottaminen ei ole "ajattelemattomuutta". Jokainen ihminen Suomessa tietää, että seksiin pakottaminen on rikos, myös avioliitossa. Aloittajan mies tietää sen. Sinä tiedät sen. Silti sössötät jotain "ajattelemattomuudesta". Minua ovat aina ihmetyttäneet ihmiset, jotka alkavat puolustella rikoksen tehneitä vaikka heillä ei ole mitään osuutta asiasa. Mietihän sitä. Sinun tarvitsee vain päättää menetkö rikollisen puolelle vai oletko häntä vastaan. Ja sinä VALITSET että menet rikoksen tehneen puolelle. Sellainen ihminen sinä olet.
Perheen tilanne on paha vain ja ainoastaan miehen vuoksi. Tilanne muuttuu vieläkin pahemmaksi jos aloittaja ei saa tuntea saaneensa oikeutta, vaan joutuu vain hyväksymään sen että hänet häväistiin ja häneltä kiellettiin oikeus omaan ruumiiseensa. Eli kyllä: rikosilmoitus totta totisesti vähentää naisen kärsimystä. Rikosilmoituksen kirjaaminen tarkoittaa, että koko yhteiskunta tunnistaa tehdyn rikoksen, koko yhteiskunta sanoo että aloittajaa ei saanut kohdella kuin omaisuutta, koko yhteiskunta sanoo että väärintekijän on jouduttava vastuuseen.
Sanoisin, että mies teki karkean virhelaskelman ja kuvitteli, että nainen kyllä intoutuisi hommaan mukaan kunhan alkuun on päästy. Kyllähän nainen voi usein olla aluksi vastahakoinen, mutta innostua lopulta.
Lisäksi, jos ap:n tapaus on tapahtunut oikeasti, niin siinä on kyllä joitain kummallisia elementtejä. Ap on kertonut, että mies ei ole aggressiivinen tai väkivaltainen ja on muutenkin tätä lukuunottamatta ollut kunnollinen tyyppi. Ap ei siis vaikuta olevan tilanteessa, jossa ei kykenisi itseään puollustamaan tai että pelkäisi miestä.
Ei tunnu kovin uskottavalta, että hän tässä tilanteessa totaalisesti lamaantuisi kunnollisena pitämänsä miehen lähentely-yrityksille eikä kykenisi hätistämään miestä pois. Kyllä tilanteeseen pitäisi liittyä selkeää väkivallan käyttöä, rimpuilua ja äänekästä huutamista eikä mitään hiiren ulinaa, jonka voi helposti tulkita vääriin.
Mies on voinut ajatella vaimonsa suostuneen aktiin kun juuri mitään vastustelua ei tapahtunut. Tässä hän juurikin teki arviointavirheen.
Mistään tyypillisesti "kristallinkirkkaasta" raiskauksesta tapauksessa ei kyllä ole kysymys.
Jaa hysteerinen itku ei ole sinusta sitten selkeä merkkikö?Tämä taitaa kuulua niihin henkilöihin joille ei tarkoittaa kyllä niin kauan kunnes päitä lentelee. Ketään henkilöä ei voi raiskata vahingossa.
Ap:han nimenomaisesti kertoi, että mies lopetti aktin välittömästi havaittuaan naisen itkevän.
Ei mennyt ihan noin, opettele ymmärtämään lukemasi. Miehen ei ois pitäny ees tunkea kyrpäänsä sisälle, koska oli kuullut alottajan sanovan ei.
Kukahan ei nyt ymmärrä lukemaansa. Taitaa olla kiihko sulattanut viimeisenkin järjenhäivän.
Ap on todennut mm.:
- Lopetti vasta, kun itkin hysteerisesti.
- Itkin ensin vähemmän...ja lopulta hysteerisesti...ja sitten mies lopetti.
Tommosta "itkin ensin vähemmän" nyyhkytystä ei välttämättä niin helposti havaitse.
Epäsälvää on lisäksi se vaatiko Ap miestä selvästi lopettamaan toimintansa esim. huutamalla vaikka "Lopeta!" , "Sattuu!" tai "Mene pois!" ja yrittikö Ap työntää miestä pois tai riuhtoa itseään irti.
Lisäksi on kummallista miten mies esim sai Ap:n alushousut noin vain pois jne.
Tähän on tääs turha sotkea, vaikka sitä, että Ap sanoi "Ei" jossain vaiheessa ennen tapahtumia.
Lisäksi en ole nyt syyllistämässä potentiaalisen rikoksen uhria, vaan selvittämässä sitä olisiko tässä parille tullut suuri väärinkäsitys ja kommunikaation totaalinen epäonnistuminen.
Toki on hyvin mahdollista myös se, että miehen vakaa tarkoitus oli suorittaa raiskaus. Mutta, jos näin on, niin miksi hän jätti teon kesken Ap:n itkun vuoksi?
Et edelleenkään ymmärtänyt täysin lukemaasi. Aloittaja kirjoitti, että mies todennäköisesti kuuli sen hiljaisemmankin itkun, koska oli muuten hiljaista, niin kun yöllä usein on ja sillon kaikki äänet kuuluu selkeämmin.
Onhan se alottajan mies voinut ottaa ne pikkuhousut pois jo siinä kohtaa kun on hyväillyt alottajaa tämän nukkuessa tai on voinut vaikka survasta sisään vaan siirtämällä ne pikkarit sivuun. Tai alottaja on saattanut nukkua vaikka alasti. Vaihtoehtoja on monia.
Miksi on sinusta epäolennaista, että aloittaja sanoi kaksi kertaa ei ja sitä ei sinusta voida laskea kieltäytymiseksi? Koska sehän se nimenomaan oli, kieltäytyminen, jota kyseinen mies ei halunnut noudattaa.
Lisäksi kuten monet muutkin täällä sanoneet, niin se miehen teko on oikeasti voinut aiheuttaa niin suuren järkytyksen, ettei ole saanut itkulta sanottua mitään. Sen aloittaja kertoi, että yritti päästä miehen alta pois.
Minut on nykyään ex-mieheni raiskannut. Heräsin siihen, että ex oli tunkeutunut sisääni ja tunsin kamalaa kipua. Siihen kipuun siis havahduin. Itkin enkä saanut sanaa suustani. Ex lopetti vasta lauettuaan. Ex ei mielestään tehnyt mitään väärää, koska olin joskus sanonut, että haluaisin joskus miehen ottavan mut väkisin. Tällä kuitenkin tarkoitin sitä, että se on ennalta sovittu ja myös turvasana, jos se ei tunnukaan kivalta ja myös exälle tämän tarkennuksenkin olin kertonut. Ex sai tuomionsa ehdottomana vankeutena.
Järkyttävää lukea täältä näitä raiskauksen vähättelyjä ja syyllistämistä. Seksi ei ole mikään "oikeus" minkä voi ottaa vaikka väkisin. Älkää jääkö tuollaisiin parisuhteisiin. Ansaitsette parempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totuuden torvi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totuuden torvi kirjoitti:
Olen mies ja sitä mieltä, että naisella on ehdottomasti oikeus sanoa ei. Kysymys kuuluukin, miksi omalle miehelle pitää sanoa ei? Siis toistuvasti. Yksittäiset kerrat toki ymmärtää. Seksin ei pitäisi olla mikään "palkinto" miehelle. Se kuuluu parisuhteen "arkeen" ja pitäisi olla toisen huomioimista. Ja miksei toista voisi huomioida vaikka itseä ei huvittaisi.Teemmehän parisuhteessa toisen huomioimiseksi muitakin tekoja, jotka vaativat meiltä ryhtymistä tai vaivautumista, vaikka emme itse hyödy siitä muuta kuin sen, että toiselle tulee parempi mieli. Ja tosiaan niin kuin muutama täällä jo totesi, siihen ei välttämättä mene edes montaa minuuttia, eikä vaadi edes suurta vaivaa varsinkaan naiselta, jonka tarvitsee vain suostua.
Toinen asia on se, että vaikka nainen sanoo "ei", se ei aina tarkoita ei. Itse olen parisuhteessa, jossa puolisoni sanoo monesti "ei" kun teen aloitteen. Sitten kun luovutan niin hän monesti tekeekin itse aloitteen. En tiedä tähän tarkkaa syytä, mutta epäilen, että hän haluaa nähdä kuinka paljon haluan ja tykkää siitä kun tuntee itsensä haluttavaksi.
Tästä huolimatta tuomitsen kyseisen teon. Vinkkinä silti vaan naisille, että jos sanotte "ei" niin tehkää se niin painokkaasti, ettei miehellä voi jäädä mitään epäselvyyttä siitä onko kyse kiusoittelusta vai kieltäytymisestä. Miehille vinkkinä, että jättäkää naiset jotka pihtaa. Tai käykää vieraissa. Naisella on oikeus kieltäytyä, mutta miehillä on oikeus seksiin. Jos ei oman niin jonkun muun kanssa.
Millainen mies oikein haluaa seksiä naisen kanssa joka suostuu siihen vain velvollisuudesta? Esim jos nainen vain avaa haarat ja antaa miehen panna, niin eikö se tunnu miehestä yhtään pahalta jos nainen ei todellisuudessa halua seksiä? Kai myös tajuat, että tuollainen haluton seksi voi satuttaa naista sekä henkisesti että fyysisesti. Naisen pitäisi kiihottua ja kostua ennen yhdyntää. Liukkari ei kiihota, vaikka se kosteuttaakin... Pimppi turpoaa yms.
Ei varmaan monikaan mies ainakaan kauan halua seksiä haluttoman naisen kanssa jos itsellä haluja riittää. Mutta kyllä nainen voi suostua seksiin vaikka omat halut eivät olisikaan pinnassa ja olla silti "mukana" tapahtumassa muutenkin kuin vain avaamalla haarat. Itse olen elänyt suhteessa, jossa nainen ei välittänyt seksistä juuri ollenkaan, mikä johti siihen että ensin petin ja sitten jätin. Olen ollut suhteessa myös yliseksuaalisen naisen kanssa, joka halusi jatkuvasti, mikä johti siihen että hän petti ja minä jätin. Eli kai tässäkin asiassa kultainen keskitie on paras. Siinä olen samaa mieltä, että on miehen vastuulla saada nainen kiihottumaan ja päinvastoin jos itseä haluttaa ja toista väsyttää. Jos se toistuvasti epäonnistuu niin se ei oikeuta raiskaamaan, mutta pettämään tai jättämään kylläkin...
Siis miten nainen voi olla "mukana tapahtumassa" jos yhdyntä tuntuu fyysisesti ja henkisesti inhottavalta kun ei ole kiihottunut?
Täällä on tämä yksi tyyppi, joka yläpeukuttaa kaikkia raiskauksenpuolustelukommentteja (ilmeisesti omiaan). Tunnistan kirjoitustyylistä samaksi henkilöksi, joka facebookissa jankkaa samasta aiheesta eli naisten uhriutumisesta, perättömistä raiskausilmoituksista jne. Tässä ketjussa oli nyt kyse ap:n tapauksesta joka on selvä raiskaus. Tunge ne vihamieliset kommenttisi muualle tai mieluiten pidä omana tietonasi. Jos halveksut sekä naisia että vauvoja näin paljon, ei vauva.fi ole ehkä ihan oikea keskustelupalsta sinulle. Sanoin tämän siksikin, että jollekulle saattaa näyttää kuin näitä raiskausta puolustelevia kommentteja olisi täällä paljonkin, ja että useampikin olisi sitä mieltä että tuollainen on ihan ok ja ymmärrettävää käytöstä mieheltä ("biologinen tarve"). Oikeasti tätä mieltä olevat ovat - onneksi - vain häviävän pieni vähemmistö, ja suurin osa miehistä ymmärtää kyllä tasan tarkkaan mikä on raiskauksen ja normaalin seksin ero, ja suhtautuu naisiin kunnioituksella. Ihan höpönlöpöä nuo väitteet jostain biologisesta välttämättömyydestä. Jos paine on niin kova, sen voi aina purkaa masturboimalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedoksi tietämättömälle kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä paras neuvo sinulle kirjoitti:
Rikosilmoituksen tekeminen ei missään nimessä kannata. Siitä ei hyödy kukaan, vaan tuo tässä tilanteessa ainoastaan suurta haittaa koko teidän perheelle. Rikosilmoitus ei tee tehtyä tekemättömäksi eikä myöskään tule parantamaan oloasi. Välit lapsesi isään tuhoutuvat lopullisesti ja yhteiselon jatkumisesta missään muodossa on turha edes haaveilla.
Lapsesi isä saa vakavan rikosrekisterimerkinnän ja hänen työsuhteensä vaarantuu vakavasti. Näin vaarantuu myös perheen tulovirta. Prosessi ja raiskaajan-leima luultavasti rikkoo myös lapsesi isän henkisesti - ehkä todella tuhoisin seurauksin. Tämä taas voi vaarantuu lapsesi tulevaisuuden.
Mahdollisista korvauksista et hyödy mitään (olettaen, että olette naimisissa), sillä eron sattuessa varanne kuitenkin tasataan (olettaen, että ei avio-ehtoa).
Olette nyt suuren kriisin edessä ja parasta on selvittää se keskenänne. Asiat kannattaa ottaa viileästi ja välttää turhaa dramatisointi.
Jos hätiköiden erehdyt rikosilmoitukset laittamaan alulle, niin prosessi alkaa pyöriä eikä sitä voi sen jälkeen enää pysäyttää.
Mieti nyt rauhassa, että mitä hyötyjä rikosilmoituksen tekeminen voi tuoda ja vertaa niitä mahdollisiin haittoihin.
Et tiedä mistään mitään. Pelkkä rikosilmoitus ei johda mihinkään mainitsemaasi! Edes tuomio ei välttämättä vaaranna työpaikkaa tms. Tämä voi olla uutinen, mutta jos tuomio ei ole vankeutta (hyvin epätodennäköistä), työnantaja ei välttämättä koskaan edes kuule koko asiasta. Valtaosa töistä ei vaadi ns turvallisuusselvitystä, eikä kenelläkään ole ilmoitusvelvollisuutta työnantajalle rikoksista, joissa työnantaja ei ole mitenkään osallinen.
Tietämättömälle tiedoksi, että raiskausta pidetään niin vakavana tekona, että se on virallisen syytteen alainen rikos. Tämä tarkoittaa, että rikosilmoituksen jälkeen rikoksen uhri ei voi enää pysäyttää prosessia taikka ilmoittaa ettei vaadikkaan rangaistusta.
Eli rikosilmoitus raiskauksesta saa liikkeelle virallisen prosessin (kuulustelut, syyteharkinta, haaste, oikeudenkäynti, tuomio jne.) eikä tämä pysähdy rikoksen uhrin halusta.
Oikeudenkäyntiasiakirjat sekä vastaajan nimi, syyksi luettu rikos ja rangaistus ovat julkista tietoa ja kuka vaan voi ne pyytää. Näin ollen on turha olettaa, että kukaan (esim. työpaikka) ei voi saada asiasta tietoa.
Lisäksi tuomio raiskauksesta voi estää maahanpääsyn moneen maahan (työnantaja saattaa ihmetellä miksi työntekijän maahantulohakemukset eivät enää mene läpi jne.).
Lisäksi tuomittu raiskaaja saa virallisen leiman ja tämä leima voi romahduttaa hänet henkisisti (varsinkin jos hän on tätä virhettä lukuunottamatta elänyt ns. kunnon kansalaisen lailla).
Myös esim. lastensuojelu voi kiinnostua, sillä onhan se suureksi vaaraksi lapselle, että hänen huoltajansa on vaarallinen tuomittu raiskaaja.
Yhtä kaikki, on turha väittää, että raiskaustuomiolla ei olisi mitään seurauksia.
Lisäksi seuraukset ovat usein sitä pahempia, mitä kunnollisempaa elämää tuomion saanut eli ennen hairahdustaan. (Pitkäaikaistyöttömälle taparikolliselle raiskaustuomio esim. tuskin tuntuu missään, mutta ns. muuten kunnolliselle perheenisälle se voi olla suuri katastrofi).
No olisikohan miehen kannattanut miettiä sitä ennen kuin raiskasi vaimonsa.
Näin. Tottakai se tuomio vaikuttaa ja voi helkkari niinhän sen on tarkoituskin!
Oikein vituttaa tuollainen "kunnolliselle perheenisälle suuri katastrofi" no voi nyyh! Kyllä se raiskauskin on uhrille katastrofi.
Kannattaa lukea se niin, että mahdollinen tuomio on ylimääräinen katastrofi myös koko perheelle, johon kuuluu siis aviomies (14 vuoden liitto), aviopuoliso ja vauva. Kannattaako siis perheen tilannetta pahentaa entisestään. Siitähän tässä on kysymys.
Eli ydinkysymys on nyt siis se halutaanko perheen yhteenlaskettu kärsimys minimoida vai maksimoida.
Lisäksi eikö nyt ap:n velvollisuus olisi myös ilmoittaa miehensä työnantajalle, että mies on raiskaaja ja että tätä rikollista kannattaa jatkossa varoa. Voihan mies muuten vaikka raiskata jonkun työpaikalla kun kerran makuun on päässyt. Eikö vaan?
Eli naisen kärsimys maksimoidaan ja miehen minimoidaan? Entäs sitten jos vaikka nainen tekee murhan? Miehen pitäisi silloin ilmoittautua murhan tekijäksi ja mennä vankilaan. Perheen yhteenlaskettu kärsimys on sama, meni vankilaan kumpi tahansa vanhemmista. Mutta huom! nainen tietää yleensä paremmin, missä ovat lastenvaatteet ja milloin on aika viedä lapsi hammaslääkäriin. Siksi on täysin loogista että mies menee vankilaan 20 vuodeksi naisen tekemästä murhasta. Näin minimoidaan perheen kärsimys ja taataan lapselle parempi lapsuus.
Vähentääkö rikosilmoitus jotenkin naisen kokemaa kärsimystä? Lisäksi kyllä raiskaaja voi myös kärsiä teostaan, vaikka ei saisi siitä jotakin oikeudellista tuomiota, joka siis paheintaisi perheen tilannetta entisestään. Tuskin mies ennen tekoaan ajatteli, että raiskaampa nyt tuon eukon, jotta selviää, että kuka täällä oikein määrää. Todennäköisesti kyse oli ennemminkin ajattelemattomuudesta kuin suunnitelmallisesta teosta, ottaen huomioon tilanteen taustat yms.
Seksiin pakottaminen ei ole "ajattelemattomuutta". Jokainen ihminen Suomessa tietää, että seksiin pakottaminen on rikos, myös avioliitossa. Aloittajan mies tietää sen. Sinä tiedät sen. Silti sössötät jotain "ajattelemattomuudesta". Minua ovat aina ihmetyttäneet ihmiset, jotka alkavat puolustella rikoksen tehneitä vaikka heillä ei ole mitään osuutta asiasa. Mietihän sitä. Sinun tarvitsee vain päättää menetkö rikollisen puolelle vai oletko häntä vastaan. Ja sinä VALITSET että menet rikoksen tehneen puolelle. Sellainen ihminen sinä olet.
Perheen tilanne on paha vain ja ainoastaan miehen vuoksi. Tilanne muuttuu vieläkin pahemmaksi jos aloittaja ei saa tuntea saaneensa oikeutta, vaan joutuu vain hyväksymään sen että hänet häväistiin ja häneltä kiellettiin oikeus omaan ruumiiseensa. Eli kyllä: rikosilmoitus totta totisesti vähentää naisen kärsimystä. Rikosilmoituksen kirjaaminen tarkoittaa, että koko yhteiskunta tunnistaa tehdyn rikoksen, koko yhteiskunta sanoo että aloittajaa ei saanut kohdella kuin omaisuutta, koko yhteiskunta sanoo että väärintekijän on jouduttava vastuuseen.
Sanoisin, että mies teki karkean virhelaskelman ja kuvitteli, että nainen kyllä intoutuisi hommaan mukaan kunhan alkuun on päästy. Kyllähän nainen voi usein olla aluksi vastahakoinen, mutta innostua lopulta.
Lisäksi, jos ap:n tapaus on tapahtunut oikeasti, niin siinä on kyllä joitain kummallisia elementtejä. Ap on kertonut, että mies ei ole aggressiivinen tai väkivaltainen ja on muutenkin tätä lukuunottamatta ollut kunnollinen tyyppi. Ap ei siis vaikuta olevan tilanteessa, jossa ei kykenisi itseään puollustamaan tai että pelkäisi miestä.
Ei tunnu kovin uskottavalta, että hän tässä tilanteessa totaalisesti lamaantuisi kunnollisena pitämänsä miehen lähentely-yrityksille eikä kykenisi hätistämään miestä pois. Kyllä tilanteeseen pitäisi liittyä selkeää väkivallan käyttöä, rimpuilua ja äänekästä huutamista eikä mitään hiiren ulinaa, jonka voi helposti tulkita vääriin.
Mies on voinut ajatella vaimonsa suostuneen aktiin kun juuri mitään vastustelua ei tapahtunut. Tässä hän juurikin teki arviointavirheen.
Mistään tyypillisesti "kristallinkirkkaasta" raiskauksesta tapauksessa ei kyllä ole kysymys.
Jaa hysteerinen itku ei ole sinusta sitten selkeä merkkikö?Tämä taitaa kuulua niihin henkilöihin joille ei tarkoittaa kyllä niin kauan kunnes päitä lentelee. Ketään henkilöä ei voi raiskata vahingossa.
Ap:han nimenomaisesti kertoi, että mies lopetti aktin välittömästi havaittuaan naisen itkevän.
Ei mennyt ihan noin, opettele ymmärtämään lukemasi. Miehen ei ois pitäny ees tunkea kyrpäänsä sisälle, koska oli kuullut alottajan sanovan ei.
Kukahan ei nyt ymmärrä lukemaansa. Taitaa olla kiihko sulattanut viimeisenkin järjenhäivän.
Ap on todennut mm.:
- Lopetti vasta, kun itkin hysteerisesti.
- Itkin ensin vähemmän...ja lopulta hysteerisesti...ja sitten mies lopetti.
Tommosta "itkin ensin vähemmän" nyyhkytystä ei välttämättä niin helposti havaitse.
Epäsälvää on lisäksi se vaatiko Ap miestä selvästi lopettamaan toimintansa esim. huutamalla vaikka "Lopeta!" , "Sattuu!" tai "Mene pois!" ja yrittikö Ap työntää miestä pois tai riuhtoa itseään irti.
Lisäksi on kummallista miten mies esim sai Ap:n alushousut noin vain pois jne.
Tähän on tääs turha sotkea, vaikka sitä, että Ap sanoi "Ei" jossain vaiheessa ennen tapahtumia.
Lisäksi en ole nyt syyllistämässä potentiaalisen rikoksen uhria, vaan selvittämässä sitä olisiko tässä parille tullut suuri väärinkäsitys ja kommunikaation totaalinen epäonnistuminen.
Toki on hyvin mahdollista myös se, että miehen vakaa tarkoitus oli suorittaa raiskaus. Mutta, jos näin on, niin miksi hän jätti teon kesken Ap:n itkun vuoksi?
Et edelleenkään ymmärtänyt täysin lukemaasi. Aloittaja kirjoitti, että mies todennäköisesti kuuli sen hiljaisemmankin itkun, koska oli muuten hiljaista, niin kun yöllä usein on ja sillon kaikki äänet kuuluu selkeämmin.
Onhan se alottajan mies voinut ottaa ne pikkuhousut pois jo siinä kohtaa kun on hyväillyt alottajaa tämän nukkuessa tai on voinut vaikka survasta sisään vaan siirtämällä ne pikkarit sivuun. Tai alottaja on saattanut nukkua vaikka alasti. Vaihtoehtoja on monia.
Miksi on sinusta epäolennaista, että aloittaja sanoi kaksi kertaa ei ja sitä ei sinusta voida laskea kieltäytymiseksi? Koska sehän se nimenomaan oli, kieltäytyminen, jota kyseinen mies ei halunnut noudattaa.
Lisäksi kuten monet muutkin täällä sanoneet, niin se miehen teko on oikeasti voinut aiheuttaa niin suuren järkytyksen, ettei ole saanut itkulta sanottua mitään. Sen aloittaja kertoi, että yritti päästä miehen alta pois.
Minut on nykyään ex-mieheni raiskannut. Heräsin siihen, että ex oli tunkeutunut sisääni ja tunsin kamalaa kipua. Siihen kipuun siis havahduin. Itkin enkä saanut sanaa suustani. Ex lopetti vasta lauettuaan. Ex ei mielestään tehnyt mitään väärää, koska olin joskus sanonut, että haluaisin joskus miehen ottavan mut väkisin. Tällä kuitenkin tarkoitin sitä, että se on ennalta sovittu ja myös turvasana, jos se ei tunnukaan kivalta ja myös exälle tämän tarkennuksenkin olin kertonut. Ex sai tuomionsa ehdottomana vankeutena.
Olen pahoillani ex-miehesi tekemästä törkeästä teosta - kyseessä oli ilmiselvä raiskaus eikä edes mistään lievimmästä päästä. Nukkuvaan naiseen väkisintunkeutuminen on todella vastenmielinen teko, jota ei voi oikeuttaa mitenkään.
Ap:n tilanne kuitenkin eroaa tästä. Ensinnäkin mies herätteli hänet eli ei raiskannut nukkuvaa. Tämän jälkeen hän ilmeisesti yritti herätellä ap:n haluja, mutta huonolla menestyksellä. Ap sanoi ei, mutta mies jatkoi sinnikkäästi. Ap sanoi vielä kerran ei, mutta mies jatkoi silti hyväilyjä tms.
Nyt kysymys kuuluu mitä tapahtui tämän toisen "ei:n" jälkeen. Ottiko mies esim. väkivallan käyttöön ja väänsi Ap:n jalat levälleen ja survaisi vai etenivätkö tapahtumat ilman sen suurempaa vastustelua siihen pisteeseen saakka kuin mies kiimaltaan havaitsi ap:n itkevän hysteerisesti.
Probleemahan syntyy nimenomaan siitä, että raiskaus on niin vakava teko, että tarvitaan selvät rajat sille mikä on raiskaus ja mikä ei. Tässä Ap:n tapauksessa on juuri näitä harmaan alueen elementtejä. Siksi olen täällä kyseenalaistanut sen, onko kyseessä ilmeinen raiskaus. Sinänsä katsoisin, että vähintään hyvin lähellä raiskausta liikutaan.
Onko esimerkiksi sellainen tilanne raiskaus, jossa vaimo ilmoittaa miehellä, että tänä iltana en sitten halua seksiä. Tästä huolimatta mies hetken päästä alkaa hyväillä naista. Nainen ei aluksi reagoi tähän mitenkään, mutta alkaa vähitellen kostua. Mies riisuu naisen ja aloittaa yhdynnän. Jonkin ajan kuluttua nainen purskahtaa itkuun ja huutaa, että hänet on raiskattu: mies pani, vaikka nainen sanoi ei.
Onko tässä tapahtunut raiskaus vai eikö ole?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedoksi tietämättömälle kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä paras neuvo sinulle kirjoitti:
Rikosilmoituksen tekeminen ei missään nimessä kannata. Siitä ei hyödy kukaan, vaan tuo tässä tilanteessa ainoastaan suurta haittaa koko teidän perheelle. Rikosilmoitus ei tee tehtyä tekemättömäksi eikä myöskään tule parantamaan oloasi. Välit lapsesi isään tuhoutuvat lopullisesti ja yhteiselon jatkumisesta missään muodossa on turha edes haaveilla.
Lapsesi isä saa vakavan rikosrekisterimerkinnän ja hänen työsuhteensä vaarantuu vakavasti. Näin vaarantuu myös perheen tulovirta. Prosessi ja raiskaajan-leima luultavasti rikkoo myös lapsesi isän henkisesti - ehkä todella tuhoisin seurauksin. Tämä taas voi vaarantuu lapsesi tulevaisuuden.
Mahdollisista korvauksista et hyödy mitään (olettaen, että olette naimisissa), sillä eron sattuessa varanne kuitenkin tasataan (olettaen, että ei avio-ehtoa).
Olette nyt suuren kriisin edessä ja parasta on selvittää se keskenänne. Asiat kannattaa ottaa viileästi ja välttää turhaa dramatisointi.
Jos hätiköiden erehdyt rikosilmoitukset laittamaan alulle, niin prosessi alkaa pyöriä eikä sitä voi sen jälkeen enää pysäyttää.
Mieti nyt rauhassa, että mitä hyötyjä rikosilmoituksen tekeminen voi tuoda ja vertaa niitä mahdollisiin haittoihin.
Et tiedä mistään mitään. Pelkkä rikosilmoitus ei johda mihinkään mainitsemaasi! Edes tuomio ei välttämättä vaaranna työpaikkaa tms. Tämä voi olla uutinen, mutta jos tuomio ei ole vankeutta (hyvin epätodennäköistä), työnantaja ei välttämättä koskaan edes kuule koko asiasta. Valtaosa töistä ei vaadi ns turvallisuusselvitystä, eikä kenelläkään ole ilmoitusvelvollisuutta työnantajalle rikoksista, joissa työnantaja ei ole mitenkään osallinen.
Tietämättömälle tiedoksi, että raiskausta pidetään niin vakavana tekona, että se on virallisen syytteen alainen rikos. Tämä tarkoittaa, että rikosilmoituksen jälkeen rikoksen uhri ei voi enää pysäyttää prosessia taikka ilmoittaa ettei vaadikkaan rangaistusta.
Eli rikosilmoitus raiskauksesta saa liikkeelle virallisen prosessin (kuulustelut, syyteharkinta, haaste, oikeudenkäynti, tuomio jne.) eikä tämä pysähdy rikoksen uhrin halusta.
Oikeudenkäyntiasiakirjat sekä vastaajan nimi, syyksi luettu rikos ja rangaistus ovat julkista tietoa ja kuka vaan voi ne pyytää. Näin ollen on turha olettaa, että kukaan (esim. työpaikka) ei voi saada asiasta tietoa.
Lisäksi tuomio raiskauksesta voi estää maahanpääsyn moneen maahan (työnantaja saattaa ihmetellä miksi työntekijän maahantulohakemukset eivät enää mene läpi jne.).
Lisäksi tuomittu raiskaaja saa virallisen leiman ja tämä leima voi romahduttaa hänet henkisisti (varsinkin jos hän on tätä virhettä lukuunottamatta elänyt ns. kunnon kansalaisen lailla).
Myös esim. lastensuojelu voi kiinnostua, sillä onhan se suureksi vaaraksi lapselle, että hänen huoltajansa on vaarallinen tuomittu raiskaaja.
Yhtä kaikki, on turha väittää, että raiskaustuomiolla ei olisi mitään seurauksia.
Lisäksi seuraukset ovat usein sitä pahempia, mitä kunnollisempaa elämää tuomion saanut eli ennen hairahdustaan. (Pitkäaikaistyöttömälle taparikolliselle raiskaustuomio esim. tuskin tuntuu missään, mutta ns. muuten kunnolliselle perheenisälle se voi olla suuri katastrofi).
No olisikohan miehen kannattanut miettiä sitä ennen kuin raiskasi vaimonsa.
Näin. Tottakai se tuomio vaikuttaa ja voi helkkari niinhän sen on tarkoituskin!
Oikein vituttaa tuollainen "kunnolliselle perheenisälle suuri katastrofi" no voi nyyh! Kyllä se raiskauskin on uhrille katastrofi.
Kannattaa lukea se niin, että mahdollinen tuomio on ylimääräinen katastrofi myös koko perheelle, johon kuuluu siis aviomies (14 vuoden liitto), aviopuoliso ja vauva. Kannattaako siis perheen tilannetta pahentaa entisestään. Siitähän tässä on kysymys.
Eli ydinkysymys on nyt siis se halutaanko perheen yhteenlaskettu kärsimys minimoida vai maksimoida.
Lisäksi eikö nyt ap:n velvollisuus olisi myös ilmoittaa miehensä työnantajalle, että mies on raiskaaja ja että tätä rikollista kannattaa jatkossa varoa. Voihan mies muuten vaikka raiskata jonkun työpaikalla kun kerran makuun on päässyt. Eikö vaan?
Eli naisen kärsimys maksimoidaan ja miehen minimoidaan? Entäs sitten jos vaikka nainen tekee murhan? Miehen pitäisi silloin ilmoittautua murhan tekijäksi ja mennä vankilaan. Perheen yhteenlaskettu kärsimys on sama, meni vankilaan kumpi tahansa vanhemmista. Mutta huom! nainen tietää yleensä paremmin, missä ovat lastenvaatteet ja milloin on aika viedä lapsi hammaslääkäriin. Siksi on täysin loogista että mies menee vankilaan 20 vuodeksi naisen tekemästä murhasta. Näin minimoidaan perheen kärsimys ja taataan lapselle parempi lapsuus.
Vähentääkö rikosilmoitus jotenkin naisen kokemaa kärsimystä? Lisäksi kyllä raiskaaja voi myös kärsiä teostaan, vaikka ei saisi siitä jotakin oikeudellista tuomiota, joka siis paheintaisi perheen tilannetta entisestään. Tuskin mies ennen tekoaan ajatteli, että raiskaampa nyt tuon eukon, jotta selviää, että kuka täällä oikein määrää. Todennäköisesti kyse oli ennemminkin ajattelemattomuudesta kuin suunnitelmallisesta teosta, ottaen huomioon tilanteen taustat yms.
Seksiin pakottaminen ei ole "ajattelemattomuutta". Jokainen ihminen Suomessa tietää, että seksiin pakottaminen on rikos, myös avioliitossa. Aloittajan mies tietää sen. Sinä tiedät sen. Silti sössötät jotain "ajattelemattomuudesta". Minua ovat aina ihmetyttäneet ihmiset, jotka alkavat puolustella rikoksen tehneitä vaikka heillä ei ole mitään osuutta asiasa. Mietihän sitä. Sinun tarvitsee vain päättää menetkö rikollisen puolelle vai oletko häntä vastaan. Ja sinä VALITSET että menet rikoksen tehneen puolelle. Sellainen ihminen sinä olet.
Perheen tilanne on paha vain ja ainoastaan miehen vuoksi. Tilanne muuttuu vieläkin pahemmaksi jos aloittaja ei saa tuntea saaneensa oikeutta, vaan joutuu vain hyväksymään sen että hänet häväistiin ja häneltä kiellettiin oikeus omaan ruumiiseensa. Eli kyllä: rikosilmoitus totta totisesti vähentää naisen kärsimystä. Rikosilmoituksen kirjaaminen tarkoittaa, että koko yhteiskunta tunnistaa tehdyn rikoksen, koko yhteiskunta sanoo että aloittajaa ei saanut kohdella kuin omaisuutta, koko yhteiskunta sanoo että väärintekijän on jouduttava vastuuseen.
Sanoisin, että mies teki karkean virhelaskelman ja kuvitteli, että nainen kyllä intoutuisi hommaan mukaan kunhan alkuun on päästy. Kyllähän nainen voi usein olla aluksi vastahakoinen, mutta innostua lopulta.
Lisäksi, jos ap:n tapaus on tapahtunut oikeasti, niin siinä on kyllä joitain kummallisia elementtejä. Ap on kertonut, että mies ei ole aggressiivinen tai väkivaltainen ja on muutenkin tätä lukuunottamatta ollut kunnollinen tyyppi. Ap ei siis vaikuta olevan tilanteessa, jossa ei kykenisi itseään puollustamaan tai että pelkäisi miestä.
Ei tunnu kovin uskottavalta, että hän tässä tilanteessa totaalisesti lamaantuisi kunnollisena pitämänsä miehen lähentely-yrityksille eikä kykenisi hätistämään miestä pois. Kyllä tilanteeseen pitäisi liittyä selkeää väkivallan käyttöä, rimpuilua ja äänekästä huutamista eikä mitään hiiren ulinaa, jonka voi helposti tulkita vääriin.
Mies on voinut ajatella vaimonsa suostuneen aktiin kun juuri mitään vastustelua ei tapahtunut. Tässä hän juurikin teki arviointavirheen.
Mistään tyypillisesti "kristallinkirkkaasta" raiskauksesta tapauksessa ei kyllä ole kysymys.
Jaa hysteerinen itku ei ole sinusta sitten selkeä merkkikö?Tämä taitaa kuulua niihin henkilöihin joille ei tarkoittaa kyllä niin kauan kunnes päitä lentelee. Ketään henkilöä ei voi raiskata vahingossa.
Ap:han nimenomaisesti kertoi, että mies lopetti aktin välittömästi havaittuaan naisen itkevän.
Ei mennyt ihan noin, opettele ymmärtämään lukemasi. Miehen ei ois pitäny ees tunkea kyrpäänsä sisälle, koska oli kuullut alottajan sanovan ei.
Kukahan ei nyt ymmärrä lukemaansa. Taitaa olla kiihko sulattanut viimeisenkin järjenhäivän.
Ap on todennut mm.:
- Lopetti vasta, kun itkin hysteerisesti.
- Itkin ensin vähemmän...ja lopulta hysteerisesti...ja sitten mies lopetti.
Tommosta "itkin ensin vähemmän" nyyhkytystä ei välttämättä niin helposti havaitse.
Epäsälvää on lisäksi se vaatiko Ap miestä selvästi lopettamaan toimintansa esim. huutamalla vaikka "Lopeta!" , "Sattuu!" tai "Mene pois!" ja yrittikö Ap työntää miestä pois tai riuhtoa itseään irti.
Lisäksi on kummallista miten mies esim sai Ap:n alushousut noin vain pois jne.
Tähän on tääs turha sotkea, vaikka sitä, että Ap sanoi "Ei" jossain vaiheessa ennen tapahtumia.
Lisäksi en ole nyt syyllistämässä potentiaalisen rikoksen uhria, vaan selvittämässä sitä olisiko tässä parille tullut suuri väärinkäsitys ja kommunikaation totaalinen epäonnistuminen.
Toki on hyvin mahdollista myös se, että miehen vakaa tarkoitus oli suorittaa raiskaus. Mutta, jos näin on, niin miksi hän jätti teon kesken Ap:n itkun vuoksi?
Et edelleenkään ymmärtänyt täysin lukemaasi. Aloittaja kirjoitti, että mies todennäköisesti kuuli sen hiljaisemmankin itkun, koska oli muuten hiljaista, niin kun yöllä usein on ja sillon kaikki äänet kuuluu selkeämmin.
Onhan se alottajan mies voinut ottaa ne pikkuhousut pois jo siinä kohtaa kun on hyväillyt alottajaa tämän nukkuessa tai on voinut vaikka survasta sisään vaan siirtämällä ne pikkarit sivuun. Tai alottaja on saattanut nukkua vaikka alasti. Vaihtoehtoja on monia.
Miksi on sinusta epäolennaista, että aloittaja sanoi kaksi kertaa ei ja sitä ei sinusta voida laskea kieltäytymiseksi? Koska sehän se nimenomaan oli, kieltäytyminen, jota kyseinen mies ei halunnut noudattaa.
Lisäksi kuten monet muutkin täällä sanoneet, niin se miehen teko on oikeasti voinut aiheuttaa niin suuren järkytyksen, ettei ole saanut itkulta sanottua mitään. Sen aloittaja kertoi, että yritti päästä miehen alta pois.
Minut on nykyään ex-mieheni raiskannut. Heräsin siihen, että ex oli tunkeutunut sisääni ja tunsin kamalaa kipua. Siihen kipuun siis havahduin. Itkin enkä saanut sanaa suustani. Ex lopetti vasta lauettuaan. Ex ei mielestään tehnyt mitään väärää, koska olin joskus sanonut, että haluaisin joskus miehen ottavan mut väkisin. Tällä kuitenkin tarkoitin sitä, että se on ennalta sovittu ja myös turvasana, jos se ei tunnukaan kivalta ja myös exälle tämän tarkennuksenkin olin kertonut. Ex sai tuomionsa ehdottomana vankeutena.
Olen pahoillani ex-miehesi tekemästä törkeästä teosta - kyseessä oli ilmiselvä raiskaus eikä edes mistään lievimmästä päästä. Nukkuvaan naiseen väkisintunkeutuminen on todella vastenmielinen teko, jota ei voi oikeuttaa mitenkään.
Ap:n tilanne kuitenkin eroaa tästä. Ensinnäkin mies herätteli hänet eli ei raiskannut nukkuvaa. Tämän jälkeen hän ilmeisesti yritti herätellä ap:n haluja, mutta huonolla menestyksellä. Ap sanoi ei, mutta mies jatkoi sinnikkäästi. Ap sanoi vielä kerran ei, mutta mies jatkoi silti hyväilyjä tms.
Nyt kysymys kuuluu mitä tapahtui tämän toisen "ei:n" jälkeen. Ottiko mies esim. väkivallan käyttöön ja väänsi Ap:n jalat levälleen ja survaisi vai etenivätkö tapahtumat ilman sen suurempaa vastustelua siihen pisteeseen saakka kuin mies kiimaltaan havaitsi ap:n itkevän hysteerisesti.
Probleemahan syntyy nimenomaan siitä, että raiskaus on niin vakava teko, että tarvitaan selvät rajat sille mikä on raiskaus ja mikä ei. Tässä Ap:n tapauksessa on juuri näitä harmaan alueen elementtejä. Siksi olen täällä kyseenalaistanut sen, onko kyseessä ilmeinen raiskaus. Sinänsä katsoisin, että vähintään hyvin lähellä raiskausta liikutaan.
Onko esimerkiksi sellainen tilanne raiskaus, jossa vaimo ilmoittaa miehellä, että tänä iltana en sitten halua seksiä. Tästä huolimatta mies hetken päästä alkaa hyväillä naista. Nainen ei aluksi reagoi tähän mitenkään, mutta alkaa vähitellen kostua. Mies riisuu naisen ja aloittaa yhdynnän. Jonkin ajan kuluttua nainen purskahtaa itkuun ja huutaa, että hänet on raiskattu: mies pani, vaikka nainen sanoi ei.
Onko tässä tapahtunut raiskaus vai eikö ole?
Kyllä se raiskaus on tapahtunut, vaikka miten yrittäisit sitä muuksi muuttaa. Miehen ois pitänyt tajuta jo siitä ein sanomisesta.
Jos lukisit aloittajan viestit ajatuksella niin niistä kyllä ymmärtää, että mies on käyttänyt väkivaltaa kääntäessään alkuperäisen selälleen ja survonut elimensä sisään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedoksi tietämättömälle kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä paras neuvo sinulle kirjoitti:
Rikosilmoituksen tekeminen ei missään nimessä kannata. Siitä ei hyödy kukaan, vaan tuo tässä tilanteessa ainoastaan suurta haittaa koko teidän perheelle. Rikosilmoitus ei tee tehtyä tekemättömäksi eikä myöskään tule parantamaan oloasi. Välit lapsesi isään tuhoutuvat lopullisesti ja yhteiselon jatkumisesta missään muodossa on turha edes haaveilla.
Lapsesi isä saa vakavan rikosrekisterimerkinnän ja hänen työsuhteensä vaarantuu vakavasti. Näin vaarantuu myös perheen tulovirta. Prosessi ja raiskaajan-leima luultavasti rikkoo myös lapsesi isän henkisesti - ehkä todella tuhoisin seurauksin. Tämä taas voi vaarantuu lapsesi tulevaisuuden.
Mahdollisista korvauksista et hyödy mitään (olettaen, että olette naimisissa), sillä eron sattuessa varanne kuitenkin tasataan (olettaen, että ei avio-ehtoa).
Olette nyt suuren kriisin edessä ja parasta on selvittää se keskenänne. Asiat kannattaa ottaa viileästi ja välttää turhaa dramatisointi.
Jos hätiköiden erehdyt rikosilmoitukset laittamaan alulle, niin prosessi alkaa pyöriä eikä sitä voi sen jälkeen enää pysäyttää.
Mieti nyt rauhassa, että mitä hyötyjä rikosilmoituksen tekeminen voi tuoda ja vertaa niitä mahdollisiin haittoihin.
Et tiedä mistään mitään. Pelkkä rikosilmoitus ei johda mihinkään mainitsemaasi! Edes tuomio ei välttämättä vaaranna työpaikkaa tms. Tämä voi olla uutinen, mutta jos tuomio ei ole vankeutta (hyvin epätodennäköistä), työnantaja ei välttämättä koskaan edes kuule koko asiasta. Valtaosa töistä ei vaadi ns turvallisuusselvitystä, eikä kenelläkään ole ilmoitusvelvollisuutta työnantajalle rikoksista, joissa työnantaja ei ole mitenkään osallinen.
Tietämättömälle tiedoksi, että raiskausta pidetään niin vakavana tekona, että se on virallisen syytteen alainen rikos. Tämä tarkoittaa, että rikosilmoituksen jälkeen rikoksen uhri ei voi enää pysäyttää prosessia taikka ilmoittaa ettei vaadikkaan rangaistusta.
Eli rikosilmoitus raiskauksesta saa liikkeelle virallisen prosessin (kuulustelut, syyteharkinta, haaste, oikeudenkäynti, tuomio jne.) eikä tämä pysähdy rikoksen uhrin halusta.
Oikeudenkäyntiasiakirjat sekä vastaajan nimi, syyksi luettu rikos ja rangaistus ovat julkista tietoa ja kuka vaan voi ne pyytää. Näin ollen on turha olettaa, että kukaan (esim. työpaikka) ei voi saada asiasta tietoa.
Lisäksi tuomio raiskauksesta voi estää maahanpääsyn moneen maahan (työnantaja saattaa ihmetellä miksi työntekijän maahantulohakemukset eivät enää mene läpi jne.).
Lisäksi tuomittu raiskaaja saa virallisen leiman ja tämä leima voi romahduttaa hänet henkisisti (varsinkin jos hän on tätä virhettä lukuunottamatta elänyt ns. kunnon kansalaisen lailla).
Myös esim. lastensuojelu voi kiinnostua, sillä onhan se suureksi vaaraksi lapselle, että hänen huoltajansa on vaarallinen tuomittu raiskaaja.
Yhtä kaikki, on turha väittää, että raiskaustuomiolla ei olisi mitään seurauksia.
Lisäksi seuraukset ovat usein sitä pahempia, mitä kunnollisempaa elämää tuomion saanut eli ennen hairahdustaan. (Pitkäaikaistyöttömälle taparikolliselle raiskaustuomio esim. tuskin tuntuu missään, mutta ns. muuten kunnolliselle perheenisälle se voi olla suuri katastrofi).
No olisikohan miehen kannattanut miettiä sitä ennen kuin raiskasi vaimonsa.
Näin. Tottakai se tuomio vaikuttaa ja voi helkkari niinhän sen on tarkoituskin!
Oikein vituttaa tuollainen "kunnolliselle perheenisälle suuri katastrofi" no voi nyyh! Kyllä se raiskauskin on uhrille katastrofi.
Kannattaa lukea se niin, että mahdollinen tuomio on ylimääräinen katastrofi myös koko perheelle, johon kuuluu siis aviomies (14 vuoden liitto), aviopuoliso ja vauva. Kannattaako siis perheen tilannetta pahentaa entisestään. Siitähän tässä on kysymys.
Eli ydinkysymys on nyt siis se halutaanko perheen yhteenlaskettu kärsimys minimoida vai maksimoida.
Lisäksi eikö nyt ap:n velvollisuus olisi myös ilmoittaa miehensä työnantajalle, että mies on raiskaaja ja että tätä rikollista kannattaa jatkossa varoa. Voihan mies muuten vaikka raiskata jonkun työpaikalla kun kerran makuun on päässyt. Eikö vaan?
Eli naisen kärsimys maksimoidaan ja miehen minimoidaan? Entäs sitten jos vaikka nainen tekee murhan? Miehen pitäisi silloin ilmoittautua murhan tekijäksi ja mennä vankilaan. Perheen yhteenlaskettu kärsimys on sama, meni vankilaan kumpi tahansa vanhemmista. Mutta huom! nainen tietää yleensä paremmin, missä ovat lastenvaatteet ja milloin on aika viedä lapsi hammaslääkäriin. Siksi on täysin loogista että mies menee vankilaan 20 vuodeksi naisen tekemästä murhasta. Näin minimoidaan perheen kärsimys ja taataan lapselle parempi lapsuus.
Vähentääkö rikosilmoitus jotenkin naisen kokemaa kärsimystä? Lisäksi kyllä raiskaaja voi myös kärsiä teostaan, vaikka ei saisi siitä jotakin oikeudellista tuomiota, joka siis paheintaisi perheen tilannetta entisestään. Tuskin mies ennen tekoaan ajatteli, että raiskaampa nyt tuon eukon, jotta selviää, että kuka täällä oikein määrää. Todennäköisesti kyse oli ennemminkin ajattelemattomuudesta kuin suunnitelmallisesta teosta, ottaen huomioon tilanteen taustat yms.
Seksiin pakottaminen ei ole "ajattelemattomuutta". Jokainen ihminen Suomessa tietää, että seksiin pakottaminen on rikos, myös avioliitossa. Aloittajan mies tietää sen. Sinä tiedät sen. Silti sössötät jotain "ajattelemattomuudesta". Minua ovat aina ihmetyttäneet ihmiset, jotka alkavat puolustella rikoksen tehneitä vaikka heillä ei ole mitään osuutta asiasa. Mietihän sitä. Sinun tarvitsee vain päättää menetkö rikollisen puolelle vai oletko häntä vastaan. Ja sinä VALITSET että menet rikoksen tehneen puolelle. Sellainen ihminen sinä olet.
Perheen tilanne on paha vain ja ainoastaan miehen vuoksi. Tilanne muuttuu vieläkin pahemmaksi jos aloittaja ei saa tuntea saaneensa oikeutta, vaan joutuu vain hyväksymään sen että hänet häväistiin ja häneltä kiellettiin oikeus omaan ruumiiseensa. Eli kyllä: rikosilmoitus totta totisesti vähentää naisen kärsimystä. Rikosilmoituksen kirjaaminen tarkoittaa, että koko yhteiskunta tunnistaa tehdyn rikoksen, koko yhteiskunta sanoo että aloittajaa ei saanut kohdella kuin omaisuutta, koko yhteiskunta sanoo että väärintekijän on jouduttava vastuuseen.
Sanoisin, että mies teki karkean virhelaskelman ja kuvitteli, että nainen kyllä intoutuisi hommaan mukaan kunhan alkuun on päästy. Kyllähän nainen voi usein olla aluksi vastahakoinen, mutta innostua lopulta.
Lisäksi, jos ap:n tapaus on tapahtunut oikeasti, niin siinä on kyllä joitain kummallisia elementtejä. Ap on kertonut, että mies ei ole aggressiivinen tai väkivaltainen ja on muutenkin tätä lukuunottamatta ollut kunnollinen tyyppi. Ap ei siis vaikuta olevan tilanteessa, jossa ei kykenisi itseään puollustamaan tai että pelkäisi miestä.
Ei tunnu kovin uskottavalta, että hän tässä tilanteessa totaalisesti lamaantuisi kunnollisena pitämänsä miehen lähentely-yrityksille eikä kykenisi hätistämään miestä pois. Kyllä tilanteeseen pitäisi liittyä selkeää väkivallan käyttöä, rimpuilua ja äänekästä huutamista eikä mitään hiiren ulinaa, jonka voi helposti tulkita vääriin.
Mies on voinut ajatella vaimonsa suostuneen aktiin kun juuri mitään vastustelua ei tapahtunut. Tässä hän juurikin teki arviointavirheen.
Mistään tyypillisesti "kristallinkirkkaasta" raiskauksesta tapauksessa ei kyllä ole kysymys.
Jaa hysteerinen itku ei ole sinusta sitten selkeä merkkikö?Tämä taitaa kuulua niihin henkilöihin joille ei tarkoittaa kyllä niin kauan kunnes päitä lentelee. Ketään henkilöä ei voi raiskata vahingossa.
Ap:han nimenomaisesti kertoi, että mies lopetti aktin välittömästi havaittuaan naisen itkevän.
Ei mennyt ihan noin, opettele ymmärtämään lukemasi. Miehen ei ois pitäny ees tunkea kyrpäänsä sisälle, koska oli kuullut alottajan sanovan ei.
Kukahan ei nyt ymmärrä lukemaansa. Taitaa olla kiihko sulattanut viimeisenkin järjenhäivän.
Ap on todennut mm.:
- Lopetti vasta, kun itkin hysteerisesti.
- Itkin ensin vähemmän...ja lopulta hysteerisesti...ja sitten mies lopetti.
Tommosta "itkin ensin vähemmän" nyyhkytystä ei välttämättä niin helposti havaitse.
Epäsälvää on lisäksi se vaatiko Ap miestä selvästi lopettamaan toimintansa esim. huutamalla vaikka "Lopeta!" , "Sattuu!" tai "Mene pois!" ja yrittikö Ap työntää miestä pois tai riuhtoa itseään irti.
Lisäksi on kummallista miten mies esim sai Ap:n alushousut noin vain pois jne.
Tähän on tääs turha sotkea, vaikka sitä, että Ap sanoi "Ei" jossain vaiheessa ennen tapahtumia.
Lisäksi en ole nyt syyllistämässä potentiaalisen rikoksen uhria, vaan selvittämässä sitä olisiko tässä parille tullut suuri väärinkäsitys ja kommunikaation totaalinen epäonnistuminen.
Toki on hyvin mahdollista myös se, että miehen vakaa tarkoitus oli suorittaa raiskaus. Mutta, jos näin on, niin miksi hän jätti teon kesken Ap:n itkun vuoksi?
Et edelleenkään ymmärtänyt täysin lukemaasi. Aloittaja kirjoitti, että mies todennäköisesti kuuli sen hiljaisemmankin itkun, koska oli muuten hiljaista, niin kun yöllä usein on ja sillon kaikki äänet kuuluu selkeämmin.
Onhan se alottajan mies voinut ottaa ne pikkuhousut pois jo siinä kohtaa kun on hyväillyt alottajaa tämän nukkuessa tai on voinut vaikka survasta sisään vaan siirtämällä ne pikkarit sivuun. Tai alottaja on saattanut nukkua vaikka alasti. Vaihtoehtoja on monia.
Miksi on sinusta epäolennaista, että aloittaja sanoi kaksi kertaa ei ja sitä ei sinusta voida laskea kieltäytymiseksi? Koska sehän se nimenomaan oli, kieltäytyminen, jota kyseinen mies ei halunnut noudattaa.
Lisäksi kuten monet muutkin täällä sanoneet, niin se miehen teko on oikeasti voinut aiheuttaa niin suuren järkytyksen, ettei ole saanut itkulta sanottua mitään. Sen aloittaja kertoi, että yritti päästä miehen alta pois.
Minut on nykyään ex-mieheni raiskannut. Heräsin siihen, että ex oli tunkeutunut sisääni ja tunsin kamalaa kipua. Siihen kipuun siis havahduin. Itkin enkä saanut sanaa suustani. Ex lopetti vasta lauettuaan. Ex ei mielestään tehnyt mitään väärää, koska olin joskus sanonut, että haluaisin joskus miehen ottavan mut väkisin. Tällä kuitenkin tarkoitin sitä, että se on ennalta sovittu ja myös turvasana, jos se ei tunnukaan kivalta ja myös exälle tämän tarkennuksenkin olin kertonut. Ex sai tuomionsa ehdottomana vankeutena.
Olen pahoillani ex-miehesi tekemästä törkeästä teosta - kyseessä oli ilmiselvä raiskaus eikä edes mistään lievimmästä päästä. Nukkuvaan naiseen väkisintunkeutuminen on todella vastenmielinen teko, jota ei voi oikeuttaa mitenkään.
Ap:n tilanne kuitenkin eroaa tästä. Ensinnäkin mies herätteli hänet eli ei raiskannut nukkuvaa. Tämän jälkeen hän ilmeisesti yritti herätellä ap:n haluja, mutta huonolla menestyksellä. Ap sanoi ei, mutta mies jatkoi sinnikkäästi. Ap sanoi vielä kerran ei, mutta mies jatkoi silti hyväilyjä tms.
Nyt kysymys kuuluu mitä tapahtui tämän toisen "ei:n" jälkeen. Ottiko mies esim. väkivallan käyttöön ja väänsi Ap:n jalat levälleen ja survaisi vai etenivätkö tapahtumat ilman sen suurempaa vastustelua siihen pisteeseen saakka kuin mies kiimaltaan havaitsi ap:n itkevän hysteerisesti.
Probleemahan syntyy nimenomaan siitä, että raiskaus on niin vakava teko, että tarvitaan selvät rajat sille mikä on raiskaus ja mikä ei. Tässä Ap:n tapauksessa on juuri näitä harmaan alueen elementtejä. Siksi olen täällä kyseenalaistanut sen, onko kyseessä ilmeinen raiskaus. Sinänsä katsoisin, että vähintään hyvin lähellä raiskausta liikutaan.
Onko esimerkiksi sellainen tilanne raiskaus, jossa vaimo ilmoittaa miehellä, että tänä iltana en sitten halua seksiä. Tästä huolimatta mies hetken päästä alkaa hyväillä naista. Nainen ei aluksi reagoi tähän mitenkään, mutta alkaa vähitellen kostua. Mies riisuu naisen ja aloittaa yhdynnän. Jonkin ajan kuluttua nainen purskahtaa itkuun ja huutaa, että hänet on raiskattu: mies pani, vaikka nainen sanoi ei.
Onko tässä tapahtunut raiskaus vai eikö ole?
Et vastannut kysymykseeni miksi sinusta se ei, ei muka ole riittävä kieltäytyminen seksistä?
Ei minun ja aloittajan tilanne nyt niin paljon ole erilaiset, minä en toki pystynyt suullisesti kieltäytymään, koska nukuin ja kivulta ja järkytykseltä en havahduttuani pystynyt muuta kun itkemään.
Voin silti kuvitella, koska alottajalla oli univelkaa, että jo se miehen herättely oli törkeää, kun hän kerrankin olis saanut nukkua. Lisäksi jos ja kun kumppani sanoo ei, niin kyllä aikuisen pitää ymmärtää, että se myös tarkottaa ei. Nykyinen mieheni on useammankin kerran herättänyt mut yöllä hyväilemällä, pari kertaa olen sanonut ei ja mies on lopettanut saman tien ja niin sen kuuluisi ollakin, että on kyse sitten miehestä tai naisesta, mutta jos tämä sanoo ei niin sitä on kunnioitettava ja jos on kovat paineet niin niitä voi helpottaa ihan itsekin. Asia on ihan eri, jos kumppani haluaa esim. leikkiraiskauksen, mutta nämä on usein ennalta sovittu ja niissä on turvasana tmv, jos menee liian rajuksi tai ei enää haluakaan.
No se, mitä sen toisen ein jälkeen tapahtui löytyy aloittajan myöhemmistä kommenteista. Toisen ein sanomisen jälkeen alottaja oli kääntynyt kyljelleen ja mies kääntänyt hänet väkisin selälleen ja tunkenut elimensä sisään.
Minä en kyllä edelleenkään näe aloittajan tapauksessa mitään harmaata aluetta vaan kyseessä on selkeä raiskaus.
Tuo esimerkkisi ei ole raiskaus. jos kyseinen nainen olisi missään kohtaa tuota seksin harrastamista sanonut ei ja mies silti jatkanut, sitten se olisi raiskaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää lukea täältä näitä raiskauksen vähättelyjä ja syyllistämistä. Seksi ei ole mikään "oikeus" minkä voi ottaa vaikka väkisin. Älkää jääkö tuollaisiin parisuhteisiin. Ansaitsette parempaa.
Jeesustelua. Väitän että joka ikisessä pidemmässä parisuhteessa kumpikin osapuoli on syyllistynyt lain kirjaimen mukaan sekä raiskaukseen että pahoinpitelyyn.
Vai voiko joku mammoista käsi sydämmellä vannoa että ei ole koskaan koskenut nukkuvan miehen sukuelimiin seksihalusena tai tönäissyt tätä riidellessä?
Tätä on jo moni tässä ketjussa sanonut, mutta se ei vielä ole raiskaus, jos vaikka hyväilee nukkuvaa puolisoa. Vasta siinä kohtaa se muuttuu raiskaukseksi mikäli kumppani sanoo ei ja toinen jatkaa siitä huolimatta.
Minä olen herättänyt mieheni runkkaamalla hänen penistään ja mieheni on herättänyt minut esim. rintojani hyväilemällä. Nämä eivät ole raiskauksia niin kauan, kun on molemminpuolinen suostumus. Jos taas jompi kumpi sanoisi jossain kohtaa ei ja toinen vaan jatkaisi niin silloin se olisi raiskaus.
Minusta ap:n kuvailema tilanne on selvästi rikos. On kuitenkin niin, että aina ei ole selvää mikä on rikos ja mikä ei.
Tässä ketjussa on tuotu monta kertaa esille, miten raiskaus ei edellytä aina väkivaltaa ja sillä uhkailemista ja miten pelko voi estää ihmistä puolustautumasta yms. Olen tästä kaikesta täysin samaa mieltä.
Olen kuitenkin joutunut huomaamaan, miten ihmisten mielipiteet ja suhtautuminen sekä poliisin toiminta voivat olla epäloogista ja henkilöistä riippuvaa. Tässä oma kokemukseni:
Tein rikosilmoituksen puolitutusta miehestä, joka painosti seksiin, eikä suostunut lopettamaan yhdyntää, vaikka kiljuin kivusta ja käskin toistuvasti lopettaa. Mies tiesi, että minuun sattui ja etten halunnut. Hän ei kuitenkaan lopettanut, vaan jatkoi, kunnes laukesi.
Kerroin tapahtuneesta eräälle viranomaiselle, joka oli sitä mieltä, että kyseessä on rikos. Itse en ollut varma, enkä halunnut mennä poliisiasemalle. Hän lupasi kuitenkin soittaa poliisille ja varmistaa onko kyseessä rikos. Puhelimessa ollut poliisi sanoi: "rikoksen kriteeristö täyttyy. Kannattaa tulla tekemään rikosilmoitus mahdollisimman pian." Lopulta suostuin menemään poliisiasemalle, kun asiaa hoitanut viranomainen väitti, että "muuten asia jää vaivaamaan". Hän myös tarjoutui tulla mukaani. En olisi mennyt yksin.
Kun kerroin koko jutun, ilmoituksen vastaanottanut poliisi sanoi: "tämä on rikollista" ja "tätä ei todellakaan ratkaista parissa päivässä". Terveydentilani oli tuolloin huono sekä fyysisesti että psyykkisesti. Asiaa oli tarkoitus selvittää siltäkin osin tilaamalla lääkärin lausunto. Kaiken piti olla selvää. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Mies ei joutunut edes kuulusteluun. Rikosylikomisarion mielestä kyseessä ei ollut raiskaus, koska mies ei käyttänyt väkivaltaa eikä uhannut sillä. Lisäksi hän väitti etten missään vaiheessa ilmaissut etten halunnut. Ihmettelen, että eikö kivusta kiljuminen ja pyyntö lopettamaan useita kertoja ole ilmaus, ettei halua yhdyntää? Rikosylikomisario sivuutti myös terveydentilaan liittyvät seikat, vaikka niillä oli iso merkitys tapahtuneessa.
Kirjoitin tapahtuneesta tälle palstalle, jossa suurin osa oli myös sitä mieltä, että kokemani ei ole raiskaus. Minun olisi pitänyt laittaa vastaan fyysisesti(se ei ollut mahdollista). Minulle väitettiin, ettei kyse ole mistään rikoksesta. Jos rikosylikomisario lähettää päätöksen, jossa todetaan "ei rikosta", silloinhan se tarkoittaa, ettei hänen mielestään kyseessä ollut raiskaus, eikä mikään muu rikos.
Hämmennystäni on pahentanut se, kun otin yhteyttä Tukinaiseen. Sieltä sanottiin, että teko menisi rikoksen puolelle. Jos näin on, miksi asiaa ei edes alettu selvittämään, vaan rikosylikomisario suoraan lähetti kielteisen päätöksen? No, tähän en tule koskaan saamaan rehellistä vastausta. Tiedän myös, että poliisia ei saisi arvostella. Ehkä se olikin yksi syy, miksi sain niin paljon paskaa niskaan. Koska ihmettelin poliisin toimintaa ja pidin vastenmielisenä, että ensin minua painostetaan menemään poliisiasemalle ja sitten huijataan, että tapahtuneesta olisi seurannut jotain. Poliisi sanoi vielä lopuksi "tästä se lähtee", mutta ehkä hän tarkoitti jotain muuta.
On siis turha kuvitella, että rikosilmoituksen tekemisestä seuraisi aina jotain ja että seksuaalista väkivaltaa kokenut saisi ymmärrystä. Kaiken täytyy sopia tiettyihin muotteihin, että näin tapahtuisi.
Kadun, että tein rikosilmoituksen! Se pahensi asioita kaikin tavoin.