Miksei kauneudestaan saa olla ylpeä?

Vierailija kirjoitti:

Tätäkin keskustelua selaillessa huomaa, että ei kukaan keksi mitään järkevää syytä sille, miksei kauneudesta saisi olla ylpeä. Kaikki jankkaavat samaa asiaa: kauneus ei ole itse ansaittua yms. Ei ole monet muutkaan asiat, mistä ihmsiet saavat olla ylpeitä. Kauneus nyt vain on asia, mikä ilmeisesti on eräänlainen tabu. -ap

Mitä sinä tarkoitat sillä että olet ylpeä ulkonäöstäsi? Miten se ilmenee ulospäin?

Ilman muuta saa olla ylpeä mutta todella turha verrata vaikka urheilijaan.

Urheilija menestyksensä eteen joutuu ponnistella todella kovasti vaikka lahjoja olisikin

Entä sitten kun se ulkonäkö iän myötä huononee ? Mistä sitten olet ylpeä? Kanttaisi ehkä lisäksi satsata johonkin pysyvämpään.

Tietenkin omia avujaan saa hyödyntää.

No siis, älkää olko ylpeitä kauneudestanne vaan olkaa onnellisia. Kukaan joka on kauniiksi syntynyt, ei tarvitse hävetä kauneuttaan. On kuitenkin kummallista tuntea jonkinlaista saavutuksen iloa asiasta, jonka eteen ei ole tehnyt mitään. Ihmisille sanotaan, ettei heidän tarvitse hävetä vikojaan koska eihän kukaan meistä täydellisenä synny. Samalla tavalla on typerää tuntea ylpeyttä kauneudesta.

Yleensä ihmisten negatiivinen kuva omasta kauneudesta ylpeileviä kohtaan johtuu siitä, että nämä ihmiset saavat etua jota ei voi järki syin perustella. Esim. työhaastatelussa taitavampi työntekijä voi jäädä valitsematta koska valitsija halusi silmänruokaa.

Koska se herättää kateutta niissä ihmisissä joille sitä ei ole suotu. Vastaus kysymykseesi, miksi esimerkiksi luovuudesta saa olla ylpeä mutta ei kauneudesta on se, että luovuus ei näy päälle päin, myöskään muut ominaisuudet jotka eivät ole ansaittuja kuten älykkyys, ovat sellaisia ominaisuuksia että vasta myöhemmin ne tulevat ihmisestä ilmi, kun taas kauneus on sellainen atribuutti minkä pystyy toisesta ihmisestä huomaamaan ihan suoraan ja sen avulla kaunis ihminen saa tietynlaisia etuisuuksia rumempiin nähden, mikä näitä vähemmän kauniita harmittaa ihan vietävästi, kuten tämän palstan viesteistäkin tulee varsin hyvin ilmi. Se on monien mielestä epäreilua että sattuman kaupalla saadun ominaisuuden perusteella on henkilöitä, jotka pääsevät elämässään monissa asioissa niin paljon helpommalla kuin muut ja se on vieläpä asia johon voi hyvin vähän itse vaikuttaa. Se pelottaa, ahdistaa ja masentaa heitä joilla tätä etua ei ole, mikä on ihan ymmärrettävää mutta ei missään nimessä syy hyökätä heitä vastaan, jotka ovat kauneudella siunattuja.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni kauneus on siinä mielessä hassu ylpeyden aihe, että se ei ole millään lailla absoluuttisesti mitattavissa. On aina katsojan vallassa se, kuinka kaunis katseen kohteena oleva henkilö on. Lisäksi kauneuskäsitykseen vaikuttaa aina aikakausi ja tietyt trendit.

Tiedän itsekin useita itseään kauniina pitäviä naisia, enkä voi olla miettimättä, miten tyhmiltä saavat itsensä kuulostamaan kehuessaan ulkonäköään, kun en esimerkiksi itse ole samaa mieltä. Olen joskus jopa hiukan hämmentynyt siitä, miten erilainen kauneuskäsitys minulla on ollut jonkun itseään kehuneen naisen kanssa. Tilanne on ollut pelkästään kiusallinen. Siinä mielessä tuntuu hölmöltä, että joku voisi olla ylpeä asiasta, joka on täysin subjektiivinen.

Toisaalta pieni buustaus suomalaiselle itsetunnolle ei varmasti ole pahitteeksi. Tuntekaa toki itsenne kauniiksi! Mutta ei sitä varmaan mainostaa kannata, koska joku voi olla asiasta eri mieltä.

Väärin, ulkonäkö on tiettyyn pisteeseen asti subjektiivinen, mutta asiasta on tehty lukuisia tutkimuksia joissa ihan selvästi todetaan että on olemassa ns. universaali käsitys kauneudesta ja tietyt ulkoiset piirteet ovat yleisesti kauniina pidettyjä, kulttuurista riippumatta. Se on evuluutiobiologiaa miksi pidämme tietyn näköisiä ihmisiä viehättävinä, haluamme jälkeläisillemme mahdollisimman hyvät ja terveet geenit. Kauniilla ihmisillä on tutkitustikin esimerkiksi keskimäärin korkeampi älykkyysosamäärä kuin rumilla ihmisillä.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni kauneus on siinä mielessä hassu ylpeyden aihe, että se ei ole millään lailla absoluuttisesti mitattavissa. On aina katsojan vallassa se, kuinka kaunis katseen kohteena oleva henkilö on. Lisäksi kauneuskäsitykseen vaikuttaa aina aikakausi ja tietyt trendit.

Tiedän itsekin useita itseään kauniina pitäviä naisia, enkä voi olla miettimättä, miten tyhmiltä saavat itsensä kuulostamaan kehuessaan ulkonäköään, kun en esimerkiksi itse ole samaa mieltä. Olen joskus jopa hiukan hämmentynyt siitä, miten erilainen kauneuskäsitys minulla on ollut jonkun itseään kehuneen naisen kanssa. Tilanne on ollut pelkästään kiusallinen. Siinä mielessä tuntuu hölmöltä, että joku voisi olla ylpeä asiasta, joka on täysin subjektiivinen.

Toisaalta pieni buustaus suomalaiselle itsetunnolle ei varmasti ole pahitteeksi. Tuntekaa toki itsenne kauniiksi! Mutta ei sitä varmaan mainostaa kannata, koska joku voi olla asiasta eri mieltä.

Onko se eri mieltä oleva (sinä) sitten oikeassa, kun sanoo, etteivät itseään kauniiksi kehuvat ole kauniita? Etkö juuri itsekin sanonut, ettei kauneutta voi mitata? Miksi siis heidän arvio kauneudestaan olisi yhtään sen tyhmempi kuin sinun arviosi siitä, että he eivät ole kauniita?

AP:n puolustukset ovat ainakin lapsellisia. Jos apujaan vuosikausia hionut urheilija tai taiteilija on ylpeä TEKEMISISTÄÄN niin kauniinkin pitää saada olla KAUNEUDESTAAN - tekemättä mitään. Ja leuhkia sillä, että on saanut työpaikan ulkoisten avujensa takia, hyi helvetti.

Saa olla mielestäni tyytyinen kauneudestaan ja ylpeäkin, mutta jos se menee ylimieliseksi tai kulkee nenä pystyssä ja katsoo muita alaspäin, niin sitä katson pahalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luonnollisen kauneuden eteen ei tarvitse tehdä mitään. Se on pelkkää sattumaa. Ylpeilisitkö myös kadulta löytyneellä kolikolla?

Jos taas näet vaivaa kauneuden eteen, niin se on jo vähän kunnioitettavampaa, mutta silti melko pinnallista. Saman ajan voi käyttää johonkin rakentavampaan.

Lue aikaisemmat vastaukseni vastaavanlaisiin kommentteihin. Kysyin että miksi ihminen saa olla ylpeä esim. luovista taidoistaan? Niiden eteen harvoin on tehty mitään: toisilla on luova silmä ja toisilla ei. Tästä saa kuitenkin olla ylpeä, mutta omasta kauneudestaan ei. Sitä tässä lähinnä ihmettelen.

Jos luova ihminen käyttää lahjakkuuttaan maalaamalla vaikkapa kauniin taulun, saa hän toki olla ylpeä aikaansaannoksestaan ja maalailla jatkossakin. Samoin on ok nauttia kauneudestaan ja ottaa kehut ym. iloisena vastaan, mutta jos hyödynnät kauneuttasi täysin siihen liittymättömiin asioihin (vaikkapa lirkutteluun saada sakot mitätöityä, työpaikan saamiseen jos se ei ole kauneuteen liittyvällä alalla ym), niin elämäsi ei ole kovin vakaalla ja terveellä pohjalla. Esimerkiksi työhön liittyen kannattaa keskittyä tekemään työnsä hyvin, kuin kuvitella että ulkonäkö riittää. Onko sinulla huono itsetunto tai alhaiset luulot kyvyistäsi kun tunnut luulevan että sait työpaikan ulkonäöllä? Ehkäpä sait sen miellyttävällä käytöksellä, siistillä ja asiallisella olemuksella ja ammattitaidolla? Minusta tiettyyn rajaan asti on hyvä että äidit kannustavat tyttäriään panostamaan pysyvämpiin asioihin ja rakentamaan itsetuntoaan muun kuin ulkonäön varaan. Mutta kyllä meistä jokainen saa myös iloita omasta kauneudestaan ja vaikkapa hyvästä tyylitajustaan tai muuten omista parhaista puolistaan!

Vierailija kirjoitti:

Miksi siis ei saisi olla ylpeä kauneudestaan?

Kauneus on katoavaa. Mitä enemmän siihen ripustautuu, sitä vaikeammat ajat ovat edessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyin että miksi ihminen saa olla ylpeä esim. luovista taidoistaan? Niiden eteen harvoin on tehty mitään: toisilla on luova silmä ja toisilla ei. Tästä saa kuitenkin olla ylpeä, mutta omasta kauneudestaan ei. Sitä tässä lähinnä ihmettelen.

Mihin mahdat perustaa tuon uskomuksen, että luovien taitojen eteen ei olla tehty mitään siinä vaiheessa, kun niistä alkaa saamaan etua esim. työmarkkinoilla tms? Tämähän ei pidä paikkaansa lainkaan. Ei ketään palkata esim. kuvataiteelliseen työhön ilman meriittejä ja monipuolista näyttöä taiteestaan ja töistään. Ei kukaan saa etua työhaastattelussa vain väittämällä osaavansa piirtää, jollei henkilöllä ole esittää esim. kansiota piirustuksistaan. Ja usko huviksesi, niiden parhaimpien piirustusten eteen on nähty valtava vaiva. 20 loistavaa piirustusta tai maalausta on edellyttänyt satoja harjoituksia ja luonnoksia ja tuhansia epäonnistuneita räpellyksiä, jotka taiteellisesti lahjakas tyyppi on viskellyt turhautuneena roskiin ennenkuin on saanut niitä valmiiksikaan. Vain äärimmäisen harva kuvataitelija on eläessään tuottanut pelkästään hyvää tai edes kohtuullista materiaalia. Suuren lahjakkuutensa tueksi he tarvitsevat kyllä paljon harjoittelua ja työtunteja, eivätkä silti välttämättä koskaan lyö itseään läpi tai myy yhtään ainutta työtään. Jotkut heistä saavat mainetta sentään kuolemansa jälkeen, kuten esim. Vincent Van Gogh. Suuri osa ei sitäkään.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Vincent_van_Gogh

Ajattelepa vaikka muusikoita. He ovat hyvin luovia ja taiteellisesti lahjakkaita tyyppejä, mutta monikaan muusikko ei ole saanut suosiota ilman hirveää määrää harjoittelua ja raatamista. Valtaosa musiikillisesti lahjakkaista ihmisistä ei koskaan saa nimeään esille edes sen vertaa, että saisivat työtä musiikkialalta oman lahjakkuutensa vuoksi. Ja suurin osa heistä silti harrastaa sitä musiikkia hyvin aktiivisesti, käyttäen tuntikausia joka ikinen viikko musiikin tekemiseen. Tämän maan treenikämpät ovat pullollaan hyvin lahjakkaita soittajia, laulajia ja musiikintekijöitä, jotka pysyvät harrastelijoina elämänsä loppuun asti. 

En ole koskaan ollut ylpeä kauneudestani, vaikka minua on usein sanottu kauniiksi. Mieheni sanoo, että rakastui juuri siihen minussa, etten ole leuhka ja itserakas, vaikka olen hänen mielestään kaunis. Ehkä montaa ihmistä ärsyttää, jos joku on niin olevinaan kauneutensa kanssa. Itse olen aina nähnyt ensin vikani, joten ns. kauneus ei ole todellakaan nostanut pissaa päähän.

Koska se on väärin miehiä kohtaan, jotka eivät voi olla kauniita naisia.

aikamoistameininkiä kirjoitti:

Kuuntelisit äitiäsi. Johonkin asti voit ratsastaa ulkonäölläsi. Kauneus on katoavaista.

Tosin tekstissäsi paistaa narsismi eli itsensä rakastaminen vahvasti.

Narsismi ja itsensä rakastaminen eivät ole todellakaan samoja asioita. Jokaisen tulisi rakastaa itseään ja arvostaa omia ominaisuuksiaan. 

Olen ap:n kanssa samaa mieltä; on tyhmää, että saa olla ylpeä vaikkapa matemaattisista taidoistaan, mutta ei ulkonäöstään. Ulkonäönkin eteen on tehtävissä kuitenkin paljon; harva on luonnonkaunis hapsottavalla, harjaamattomalla tukalla ja hymyttömällä naamalla. 

Itse kasvoin juuri tuollaisen äidin kasvatuksen alla; ei saa ajatella olevansa kaunis, pitää ajatella olevansa tavallinen, ettei k*si nouse päähän. WTF? Oikeasti? Mitä pahaa tapahtuu, jos pitää itseään kauniina? On aivan eri asia odottaa asioita ulkonäkönsä vuoksi, kun mennä elämänsä läpi tyytyväisenä omaan kauneuteensa. 

Vähän hassua tuntea ylpeyttä asiasta tai ominaisuudesta mihin ei ole ollut itsellä osaa eikä arpaa. Jos 2 hyvännäköistä ihmistä menevät lisääntymään niin todennäköisesti jälkeläisestä tulee hyvännäköinen. Ulkonäkö on täysin geneettinen ominaisuus, on ihan tuuripeliä syntyykö hyvännäköiseksi vai rumaksi. Sama juttu kansallisuuden kanssa; on typerää tuntea suurta ylpeyttä suomalaisuudesta koska kukaan meistä ei ole valinnut syntyä nimenomaan Suomessa, se oli vanhempien valinta. 

Vierailija kirjoitti:

Ulkoa kauniit ihmiset ovat monesti mätiä sisältä, kun ovat tottuneet erityiskohteluun vain sen takia että ovat kauniita. Poikkeuksiakin on, silloin kauniit ihmiset eivät tee ulkonäöstään numeroa vaan elävät kuten rumemmat kanssaihmisetkin.

Minun on vaikea ymmärtää tällaista logiikkaa. Usein huomaa miten ihmiset ajattelevat että kaunis ihminen on varmasti ilkeä ja ylimielinen, viitsimättä edes tutustua. Ajatellaan että eihän sitä voi olla sekä ulkoa että sisältä kaunis. Itse tunnen monia hyvin kauniita ja hyvin mukavia ihmisiä, ja toisaalta vähemmän kauniita, kylmäkiskoisia ja töykeitä ihmisiä. Kyllä kauneudestaan saa olla ylpeä niin kuin muistakin asioista. Jos ei koe olevansa kaunis niin voi keskittyä muihin asioihin muiden kadehtimisen sijaan. Tässä aloittaja opiskelee alaa jolle ei ole helppo päästä, joten pään sisällä on muutakin kuin tyhjää. Ymmärtäkää ettei kauneuden perusteella voi päätellä ihmisen muita ominaisuuksia.

Apua, luovat taidot? Mitä tarkoitat? Jos nyt puhut esim. realistisesta piirustustaidosta niin kyllä se on ihan harjoiteltu taito. Toisille se harjoittelu on helpompaa/mukavampaa/kiinnostavampaa, mutta ei yksikään taitava piirtäjä tule sulle väittämään ettei olisi harjaantunut tekemällä.

Kauneus taas on täysin arpapeliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni kauneus on siinä mielessä hassu ylpeyden aihe, että se ei ole millään lailla absoluuttisesti mitattavissa. On aina katsojan vallassa se, kuinka kaunis katseen kohteena oleva henkilö on. Lisäksi kauneuskäsitykseen vaikuttaa aina aikakausi ja tietyt trendit.

Tiedän itsekin useita itseään kauniina pitäviä naisia, enkä voi olla miettimättä, miten tyhmiltä saavat itsensä kuulostamaan kehuessaan ulkonäköään, kun en esimerkiksi itse ole samaa mieltä. Olen joskus jopa hiukan hämmentynyt siitä, miten erilainen kauneuskäsitys minulla on ollut jonkun itseään kehuneen naisen kanssa. Tilanne on ollut pelkästään kiusallinen. Siinä mielessä tuntuu hölmöltä, että joku voisi olla ylpeä asiasta, joka on täysin subjektiivinen.

Toisaalta pieni buustaus suomalaiselle itsetunnolle ei varmasti ole pahitteeksi. Tuntekaa toki itsenne kauniiksi! Mutta ei sitä varmaan mainostaa kannata, koska joku voi olla asiasta eri mieltä.

Väärin, ulkonäkö on tiettyyn pisteeseen asti subjektiivinen, mutta asiasta on tehty lukuisia tutkimuksia joissa ihan selvästi todetaan että on olemassa ns. universaali käsitys kauneudesta ja tietyt ulkoiset piirteet ovat yleisesti kauniina pidettyjä, kulttuurista riippumatta. Se on evuluutiobiologiaa miksi pidämme tietyn näköisiä ihmisiä viehättävinä, haluamme jälkeläisillemme mahdollisimman hyvät ja terveet geenit. Kauniilla ihmisillä on tutkitustikin esimerkiksi keskimäärin korkeampi älykkyysosamäärä kuin rumilla ihmisillä.[/quote]

No, ei tasan tarkkaan ole! Jos sinulla on oikeaa tutkimustietoa, laitat tietenkin linkkejä sellaisiin tutkimuksiin, jotta voimme tarkistaa sinun mielipiteesi. Mutta tietenkään et pysty, koska sellaisia oikeita, kaikki mahdolliset tieteelliset kriteerit täyttäviä tuloksia ei ole olemassa. Nämä mutu-jutut eivät kuule paljon vaakakupissa paina.

Vierailija kirjoitti:

Vähän hassua tuntea ylpeyttä asiasta tai ominaisuudesta mihin ei ole ollut itsellä osaa eikä arpaa. Jos 2 hyvännäköistä ihmistä menevät lisääntymään niin todennäköisesti jälkeläisestä tulee hyvännäköinen. Ulkonäkö on täysin geneettinen ominaisuus, on ihan tuuripeliä syntyykö hyvännäköiseksi vai rumaksi. Sama juttu kansallisuuden kanssa; on typerää tuntea suurta ylpeyttä suomalaisuudesta koska kukaan meistä ei ole valinnut syntyä nimenomaan Suomessa, se oli vanhempien valinta. 

Moni ihmisen ominaisuus on ainakin osittain geneettinen. Aloittajakin puhui esim. lahjakkuudesta urheilussa, joka on perinnöllistä, mutta tietenkin varsinainen menestys riippuu myös omasta toiminnasta. Miksei saisi olla tyytyväinen siitä mitä on saanut? Huippujalkapalloilijakaan ei voi pitää menestystään vain omana ansionaan, sillä hänen vanhempansa ovat maksaneet hänen treeninsä ja kisamatkansa, sen jälkeen sponsorit, ja valmentaja on opettanut hänelle tärkät taidot. Silti hän saa olla ylpeä. Mielestäni kauneudesta saa ihan yhtä lailla olla ylpeä.

Munkin mielestä on eri asia tykätä omasta ulkonäöstään ja jopa iloita siitä kuin olla siitä ylpeä. Ylpeys liittyy omalla kohdallani enemmän tekoihini ja tekemättä jättämisiini kuin mihinkään yksittäiseen ominaisuuteen. Kyllä kai sen taiteellisesti lahjakkaan täytyy ne taideteoksensa ensin tehdä, ennen kuin varsinaisesti edes voi tietää olevansa taiteellisesti lahjakas.

Itse olen kaunis ihan luonnostaan, eikä tämä ole pelkästään oma mielipiteeni. Rehellisesti sanottuna oma peilikuvani tuottaa minulle iloa, toivottavasti muillekin. En näe tässä mitään pahaa, koska uskon, että esteettiset arvostelmat ja tahto kauneuteen kuuluvat ihmisluontoon. Samaan aikaan tiedostan, että kauneuteni on loppujen lopuksi merkityksetön asia ja sitä paitsi silkkaa sattumaa. Tämmöset geenit nyt osu, minkäs teet.

En myöskään ikinä kehtaisi ylpeillä saaneeni työpaikan ulkonäölläni. Yleensäkin ottaen, jos valita pitäisi älyn ja kauneuden välillä, valitsisin älyn. Mielestäni tärkeämpää on olla hyvä työntekijä, hyvä ystävä, hyvä perheenjäsen, oikeudenmukainen ja mukava kuin vain kaunis.

En myöskään arvosta sitä, että saan toisinaan parempaa kohtelua ulkonäköni perusteella. Omana lähtökohtanani on ihmisten yhdenvertaisuus, joten mielestäni maailmassa on silloin virhe, jos ihmisiä aletaan kohdella eri tavalla ulkonäön perusteella.