Lue keskustelun säännöt.
Miksei kauneudestaan saa olla ylpeä?
18.07.2016 |
Aloin pohtimaan tätä asiaa eilen, kun juttelin äitini kanssa ulkonäöstä ja siitä, miten sitä voi hyödyntää. Tuntuu, että on ikään kuin väärin olla ylpeä siitä, miltä näyttää. Tosi asia kuitenkin on, että kauneus antaa paljon ja tekee ainakin omasta elämästäni huomattavasti helpompaa. Äitini mielestä ajatusmaailmani on törkeä ja elämässä pitäisi kuulemma pärjätä muilla avuilla. Vaikka olen kaunis, niin opiskelen kuitenkin alalla, jonne on vaikea päästä, eli tyhmäksi en itseäni luokittelisi. Paljon on muitakin asioita, mistä olen itsessäni ylpeä.
Kauneuden vuoksi tiedän saaneeni esim. yhden työpaikan. Lisäksi monissä erinäisissä paikoissa saa erityiskohtelua ulkonäön vuoksi. Miksi siis ei saisi olla ylpeä kauneudestaan? Miksi ihminen saa olla ylpeä esim. siitä että on luonnostaan lahjakas urheilussa? Tai että on hyvä matematiikassa? Mikä siitä tekee enemmän sallittua?
Itse kyllä kannustan kaikkia kauniita naisia arvostamaan omaa ulkonäköä ja olemaan ulkonäöstään ylpeä!!
Kommentit (135)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska kauneus ei ole itse ansaittua.
Joku on hyvä kuvaamataidossa ihan luonnostaan. Ei sekään ole itse ansaittua, jos omaa luovan silmän. Siitä kuitenkin saa ilmeisesti olla ylpeä? -ap
No sanotaan sitten näin, että kauneus ei ole taito. Eikä lahjakkuus.
Kuten sanoin, niin taito on pitää esim. itsensä fyysisesti hyvässä kunnossa. Taito on myös laittaa hiuksia nätisti. Taitoa on myös hyvä tyylitaju ja monet muutkin asiat, mitkä ehostavat ulkonäköä ja luovat kauniimpaa vaikutelmaa. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saa olla ylpeä ulkonäöstään jos on typerys- typerys voi päästä lukemaan vaikeaa alaa sillä se on luonteenkehityksessä. Ramatussa: parempi kultarengas siän kärsässä kuin ...
Tämän kommentin jälkeen en sinuna muita huutelisi typeryksiksi... :D Tajusitko edes itse, mitä höpötät? -ap
Mielestäni ylpeä ei voi olla asioista, joihin ei ole itse mitenkään vaikuttanut.
Kauneuskeskustelussa muistetaan aina arvioida pakkelointiin käytettyä aikaa. Toisaalta se pakkelin määräkö on kauneuden mitta? Entä meikitön kaunis? Vielä joku sanoo, että ei ole taito, niin ota selvää, siis onko se taitava pakkelinaama kaunein, vai miten se nyt meni? Suhteettoman paljon tunteita ja vääriä oletuksia herättävä aihe. Suomessa takuu varmasti joku kaunis kulkee läpi elämänsä tietämättä tätä. Ihmettelee miksi ei kelpaa joukkoon ja kuin ilkeillään.
Vierailija kirjoitti:
belleza kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska kauneus ei ole itse ansaittua.
Joku on hyvä kuvaamataidossa ihan luonnostaan. Ei sekään ole itse ansaittua, jos omaa luovan silmän. Siitä kuitenkin saa ilmeisesti olla ylpeä? -ap
Onpas,huom. kyse on taidosta ei siis mistään myötäsyntyisestä fyysisestä ulkonäköön liittyvästä ominaisuudesta. Mikään taito ei kehity kehittämättä, ei ilman omaa kiinnostustusta,harjoittelua ja omaan panosta asiaan,joka kiinnostaa.
Ehkä se sitten kun hän jossain piirtää näyttää helpolta (niinkuin kaikki sellainen,mikä hyvin sujuu tietysti aina näyttääkin) mutta: mistä voit tietää miten ja millä määrällä yksinäistä työtä, uskoa ja harjoittelua hän on oikein sen vaiheen saavuttanut ?
Joku voi aivan lapsena olla kuvankaunis,mutta:mitä hän on tehnyt se eteen,että on ?
Vastaus: ei mitään,hän vain on sitä. (tiedostipa hän sitä sitten itse tai ei)
Oleminen ja tekeminen kuuluvat kahteen aivan eri kategoriaan.
Ja lopuksi aforismi vanhasta Niilo Kärjen kokoamasta aforismiteoksesta "Viisauden sanoja" (WSOY, 1964) Sen on alunperin sanonut roomalainen Avianus:
" Älkää kerskuko liiaksi ruumiinne kauneudella,sillä ne, joita väheksytte,voivat myöhemmin kammoksua vastenmielisyyttänne." (Avianus)
Ihan hyviä pointteja, mutta edelleen argumentit ontuu aika pahasti. Koska mistä sinäkään voit tietää sitä, kuinka paljon joku on panostanut siihen omaan ulkonäköönsä ja nähnyt vaivaa sen eteen? On sekin taito pitää itsensä esim. fyysisesti hyvässä kunnossa. Myöskin aforismi oli vähän huono tähän kohtaan, sillä käsittääkseni en ole väheksynyt ketään ihmistä nyt? -ap
No mitä se kaunis lapsi sitten on tehnyt sen kauneutensa eteen ja mitä se vähemmän kaunis voisi alkaa tekemään voittaakseen sitten joskus 18-vuotisena missikisat ?
Onko sinulla vastaus tähän .
Entä jos joku syntymästään... hiukan epämuodostunut haluaisi voittaa ne ? (onkohan kaunista ajatellakaan)
Tasan ei käy onnen lahjat.
Hyvässä fyysisellä kunnolla kyllä pärjää,jos sitä kuntoaan a) käyttää johonkin ja b) se ilmenee jotenkin.
Esim. urheilijana, mutta siinä ollaankin sitten jo tekemisen,eikä pelkän olemisen sarakkeessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylpeys nyt ei ole kovinkaan jalo tunne.
Kehtaatko sanoa ääneen jossain olen ylpeä kauneudestani.
Voisin minäkin sanoa että olen ylpeä että olen syntynyt hyvin toimeentulevaan perheeseen ja asun velattomassa omistusasunnossa, jonka olen saanut vanhemmiltani, ihan sama asia, ilmaiseksi on tullut, ilman että olen tehnyt muuta kuin syntynyt oikeille vanhemmille.
Asia tekee minut pirun nöyräksi ja kiitolliseksi, ei todellakaan ylpeäksi.En mä sitä kailota missään ihmisten ilmoilla, että olen ylpeä ulkonäöstäni. Mutta jos joku kysyy, niin vastaan rehellisesti. Olen myös itse syntynyt hyvätuloiseen perheeseen ja siitä olen myöskin kiitollinen ja onnellinen, mutta en ylpeä. Ylpeä olen ulkonäöstäni kyllä. Ulkonäön eteen olen itsekin tehnyt töitä ja siksi voin siitä olla ylpeä. -ap
'
Hienoa minusta aina kun on itseensä tyytyväinen. Kunhan sen hoksaa sen, että jos tuo minäkuva perustuu hyvin paljon siihen ulkonäön kauneuteen kaikki muutoksen iän mukana ulkonäössä voi olla onglema. Ja niitähän tulee, varsinkin jos se oma vaade oman ulkonäön tasolle on kova: raskausarpia, ryppyjä, kiloja. Paras kun voisi olla tyytyväinen omaan ulkonäkönsä vaikka se iän mukana hieman muuttuukin. Ja kuitenkin tajuta, että ihmisenä sinua arvostetaan ja sinuun rakastutaan, sinun kanssa parisuhde halutaan eniten muista syistä kuin kauneuden takia - jos kauneus olisi ainut kriteeri, niitä kauniimpia ja nuorempia tulee aina eteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eipä näköjään tosiaan saa olla ylpeä ulkonäöstään, näiden kommenttien perusteella. Joku uskaltaa myöntää pitävänsä itseään kauniina ja heti tuomitaan tyhmäksi ja narsistiksi 😀 Minä olen kaunis ja ei, en ole tyhmä enkä itsekeskeinen. En käytä kauneutta hyväkseni, mutta myönnän että saan esim pyytämättäni parempaa palvelua. En koe olevani tyhmä, mensan testeissä pärjäsin oikein hyvin ja myös sosiaaliset taidot on hallussa.
Noin, kehuinpa itseäni oikein olan takaa, eikä tarvinnut edes valehdella. Antaa tulla, kivittäkää!Mukava kuulla. :) Hienoa, että joku muukin uskaltaa kehua itseänsä. -ap
Hienoa,kehutaankin sitten kaikki itseämme!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi se on muuten niin kauhistuttavaa ja vaarallista jos joku sattuisikin olemaan jostain asiasta ylpeä.
On aivan sairasta kuinka paljon pelätään että joku ihminen vaikka ylpistyisi.
Minulle on annettu 2010 luvulla koulussa huonompi arvosana mitä kuuluisi ja opettaja perusteli sitä sillä etten vaan ylpistyisi.
Minulla ei ollut todellakaan mitään vaaraa että olisin ylpistynyt vaikka olisin saanut minulle kuuluvan arvosanan. Olin erittäin heikko itsetuntoinen tuolloin. Uskoin että olen täysin kelvoton ja arvoton ihmisenä.
Mitä sitten jos olisinkin ylpistynyt? Mitä sitten olisi tapahtunut? Maailma olisi kaatunut ja tullut ydintuho varmasti.
En ole koskaan päässyt ylpistymään, koska minua on ihan pikkulapsesta saakka nuijittu maanrakoon.
Olen saanut kuulla vähättelyjä, lyttäämistä ja kaikenlaista henkistäväkivaltaa satoja tuhansia kertoja.
Olen meinannut riistää hengen itseltäni, kun lopulta olin täysin varma että olen todella epäonnistunut ja kaikin tavoin huono ihminen.
Sekö se on hyvä sitten?
Jos jossain on ulompi naula niin anna sen vittu olla. Yritä kohottaa itseäsi, äläkä paina toisia alas.
Voi tuo on myös klassikko.. puhutaan kauneudesta, niin jopa joku tietää, että se on katoavaista. Miten niin ja miksi? Miksi vanha ei voi mitenkään olla kaunis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi mistään pitäisi olla jotenkin ylpeä? En ymmärrä. Joku on musikaalinen, joku urheilullinen, joku käsistään kätevä, matemaattisesti lahjakas tai vaikka nyt sitten kaunis. Mitä siitä? Aina se, jolla on jotain lahjakkuutta, pääsee jollain tavoin helpommalla. Jollain taas ei ole erityisiä lahjoja, mutta sitkeästi opettelee jonkin erityisen taidon. Mitä siitäkään? Hieno homma, mutta en ymmärrä miksi mistään pitäisi olla jotenkin ylpeä? Ihmisiä ollaan vaan kaikki, ei siinä ole mitään erityistä, eikä tarvitse ollakaan. Tärkeintä on olla hyvä ihminen, kohdella muita hyvin, tehdä hyviä tekoja ja nauttia pienistä asioista. Kauneus on lisäksi sellainen asia, että joku jota monet pitävät hyvinkin kauniina, ei jonkun mielestä ole ollenkaan kaunis. Ja toisinpäin.
Mun mielestä yleensä kauniina / komeina pidetyt ihmiset ovat lähinnä persoonattoman näköisiä. En siis moiti kenenkään ulkonäköä, mutta mulle ihminen on kaunis tai komea vasta sitten kun sen ihmisen sisin näkyy, kun sen tukka hapsottaa, nauru ylettyy silmiin, silmäkulmissa on kunnon naururypyt, ohimoilla on harmaata, vaatteet on oranssit tai vihreät, kun se ihminen hersyy naurusta, kun ilo loistaa silmistä tai kun rauha huokuu hänestä.
Hyvinkin kypsällä iällä menin aikani kuluksi näytille mallitoimistoon, joka haki "tavallisia ihmisiä" mainoskuvauksiin. Yllätyin, kun mallimamma sanoi, että jos olisit vain ollut pidempi, sinusta olisi tullut missi tai malli!
En ole koskaan pitänyt naamaani missi/mallitasoisena.
Kai sitten pitäisi olla hyvin iloinen ja ylpeä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
aikamoistameininkiä kirjoitti:
Kuuntelisit äitiäsi. Johonkin asti voit ratsastaa ulkonäölläsi. Kauneus on katoavaista.
Tosin tekstissäsi paistaa narsismi eli itsensä rakastaminen vahvasti.Ei ollut vaikea arvata, että joku vetää narsismikortin esiin, kun toinen sanoo olevansa tyytyväinen ulkonäköönsä. Suomessahan ei itseänsä saa kehua kauniiksi, koska muuten olet narsisti. -ap
Kauniit ihmiset ovat kovin usein narsisteja ja todella hyviä manipuloimaan muita ihmisiä omien tarkoitusperiensä mukaan. Kokemusta minulla on viidenkymmenen vuoden ajalta. Olen tuntenut vain yhden ainoan ihmisen, jonka voi luokitella kauniiksi ja mukavaksi (osallistui Miss Suomi -kisoihin v. 1978), mutta hänetkin tunsin nuoresta tytöstä nuoreksi aikuiseksi. En tiedä, miten veemäinen hänestä saattoi myöhemmällä iällä tulla.
Kauneus voi olla synnynnäistä tai joku voi vaikka opetella meikkaamaan, jotta omat parhaat puolet tulisi esille. Kuinka vain, minusta on ihan ok olla ylpeä muös ulkoisista asioista, mutta hataralla pohjalla ollaan, jos itsetuntorakennetaan ulkonäön ympärille.
Se, että ihminen on iloinen tai ylpeä jostakin ominaisuudestaan on minusta ihan suotavaa.
En voittaisi missikisoja omalla ulkonäöllä, mutta olen tyytväinen, miltä näytän ja itsetuntoni koen myös hyväksi. Äitini on aina kehunut minua kauniiksi, enkä ole ylpistynyt tai saanut narsistista persoonallisuushäiriötä. Kelpasi missikisoihin tai ei, toivoisin, että jokainen nainen pitäisi itseään kauniina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aikamoistameininkiä kirjoitti:
Kuuntelisit äitiäsi. Johonkin asti voit ratsastaa ulkonäölläsi. Kauneus on katoavaista.
Tosin tekstissäsi paistaa narsismi eli itsensä rakastaminen vahvasti.Ei ollut vaikea arvata, että joku vetää narsismikortin esiin, kun toinen sanoo olevansa tyytyväinen ulkonäköönsä. Suomessahan ei itseänsä saa kehua kauniiksi, koska muuten olet narsisti. -ap
Kauniit ihmiset ovat kovin usein narsisteja ja todella hyviä manipuloimaan muita ihmisiä omien tarkoitusperiensä mukaan. Kokemusta minulla on viidenkymmenen vuoden ajalta. Olen tuntenut vain yhden ainoan ihmisen, jonka voi luokitella kauniiksi ja mukavaksi (osallistui Miss Suomi -kisoihin v. 1978), mutta hänetkin tunsin nuoresta tytöstä nuoreksi aikuiseksi. En tiedä, miten veemäinen hänestä saattoi myöhemmällä iällä tulla.
Narsistinen persoonallisuushäiriö ei ole sama asia, kuin omahyväisyys tai itserakkaus.
Koska ylpistynyt ihminen ei enää ole kaunis. Koska kauneus on katsojan silmissä, jonkun mielestä et ehkä ole lainkaan kaunis, hän jää vain kovin ihmettelemään, miksi ja mistä olet niin kovin ylpeä. Koska ylpeys käy lankeemuksen edellä.
Ylpeä: joka pitää tekemiään asioita, itseään tai itseensä liittyviä asioita hyvinä.
Äkkiseltään kuulostaa neutraalilta ja jopa positiiviselta piirteeltä. Kääntöpuoli on se, että jos erityisesti vaikkapa hoikka vartalo on henkilölle ylpeyden aihe, niin silloin hän mitä ilmeisimmin implisiittisesti pitää kookkaampia vartaloita huonoina. Siitä lähtökohdasta on usein vähän hankala aloittaa tasapuolista kanssakäymistä hoikan ja kookkaan välillä.
Kauneus on siitä vaarallinen ylpeyden aihe, että kaikilla meistä on ulkonäkö, jota muut joka päivä vähintäänkin alitajuisesti arvostelevat ja jonka perusteella meitä laitetaan arvojärjestykseen. Jonkun ihmisen innostus ja osaaminen vaikka piirtämisessä on paljon neutraalimpi juttu toisille, koska luultavasti toinen ei ole siihen panostanutkaan, jolloin kilpailuasetelmaa ei tule.
Minä olen komea - niin ainakin muut sanovat ja viestivät. Nuorempana olin ujompi ja saamani huomio oli lähinnä vaivaannuttavaa enkä edes ollut tietoinen siitä mitä muut minussa näkivät.
Vieläkin muut katsovat tarpeelliseksi huomauttaa että olen hyvännäköinen ja muistuttaa että näytän paljon ikäistäni nuoremmalta. Nykyisin vaivaannuttaa eniten se että minun luullaan käyttävän paljon aikaa ulkonäköni vaalimiseen ja minua pidetään pinnallisena pelkästään sen takia että olen komea. Lisäksi jotkut ajattelevat että en voi olla kiinnostuneita heistä, koska olen "liian komea" heille - raivostuttavaa.
Nim Näillä mennään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska kauneus ei ole itse ansaittua.
Joku on hyvä kuvaamataidossa ihan luonnostaan. Ei sekään ole itse ansaittua, jos omaa luovan silmän. Siitä kuitenkin saa ilmeisesti olla ylpeä? -ap
Jo tämä kommentti on hiukan huolestuttava. Ilman muuta joku voi olla luontaisesti lahjakas vaikka kuvaamataidossa tai matematiikassa mutta ei noissa pääse eteenpäin kuitenkaan ellei tee lujasti töitä.
Oletko kuullut sanontaa 1% lahjakkuutta 99% töitä?
Ulkonäöstä saa olla ylpeä mutta sille rakentaminen on vähän kuin hiekalle rakentaisi.
Ja jos pyrit eteenpäin ulkonäölläsi ( jos ala on kuitenkin jotain muuta kuin ulkonäköön liittyvää) niin se lopulta nakertaa omaakin itsetuntoasi.
Et voi tietää mikä osuus oli todellista osaamista.
Ja ulkonäkö haihtuu iän myötä
Nuorena naisena et kauaa pysy.
Ja vaikka olisit IKÄISEKSESI hyvän näköinen myöhemminkin , niin se ei vaan enää riitä.
Mielestäni kauneus on siinä mielessä hassu ylpeyden aihe, että se ei ole millään lailla absoluuttisesti mitattavissa. On aina katsojan vallassa se, kuinka kaunis katseen kohteena oleva henkilö on. Lisäksi kauneuskäsitykseen vaikuttaa aina aikakausi ja tietyt trendit.
Tiedän itsekin useita itseään kauniina pitäviä naisia, enkä voi olla miettimättä, miten tyhmiltä saavat itsensä kuulostamaan kehuessaan ulkonäköään, kun en esimerkiksi itse ole samaa mieltä. Olen joskus jopa hiukan hämmentynyt siitä, miten erilainen kauneuskäsitys minulla on ollut jonkun itseään kehuneen naisen kanssa. Tilanne on ollut pelkästään kiusallinen. Siinä mielessä tuntuu hölmöltä, että joku voisi olla ylpeä asiasta, joka on täysin subjektiivinen.
Toisaalta pieni buustaus suomalaiselle itsetunnolle ei varmasti ole pahitteeksi. Tuntekaa toki itsenne kauniiksi! Mutta ei sitä varmaan mainostaa kannata, koska joku voi olla asiasta eri mieltä.
Minä olen kaunis. Nuorena olin niin hyvännäköinen että se oikeasti oli vaivaannuttavaa ja toisaalta siitä tuli kuin huumetta. Valehtelematta juuri kukaan miespuolinen ei pystynyt asioimaan kanssani normaalisti. Herätin kovasti huomiota missä liikuinkin. Rakensin itsetuntoni sen varaan. En nyt varsinaisesti ollut mikään kovin itserakas ulospäin mutta itsekseni piehtaroin omahyväisyydessä ja kuvittelin kauneuden automaattisesti tuovan minulle hyvän elämän. En kehittänyt muita ominaisuuksia itsessäni.
Nyt nelikymppisenä olen yhä ikäisekseni sievä mutta rehellisesti sanottuna olen joutunut tekemään todella paljon töitä ollakseni sinut sen asian kanssa että päät eivät enää juuri käänny kohdallani ja miehet suhtautuvat välinpitämättömästi. Se huomio muodostui minulle liian tärkeäksi.
Toki itsestään kannattaa tykätä ja ajatella itsestään myönteisesti mutta on oikeasti melko haitallista antaa liikaa painoarvoa ulkoisille asioille. Se on aina pois jostain muusta.