Lue keskustelun säännöt.
äärimmäinen introverttiys ja äitiys. mahdoton yhdistelmä?
29.06.2026 |
Olen tosi introvertti enkä koskaan kaipaa ihmisseuraa puolisoni ja työelämän lisäksi.
Kommentit (47)
On. Lapset tarvitsevat äitiään ja ovat läsnä aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et sinä äärimmäinen introvertti voi olla kun siedät kuitenkin puolisoasi. Lapsia et voi ottaa esiin vain halutessasi ja panna pois silloin kun he kuormittavat sinua liikaa.
Mä olen myös introvertti, mutta kyllä mä lapselle jaksan puhua.
Kyllä se äippävietti ohjaa sinuakin.
Ennen pitkää lapset tarvitsee muutakin seuraa kuin yksipuolisesti vain yhtä perheenjäsentä. Jos vie päiväkotiin ym. ei ongelmaa. Introvertti voi olla monipuolisesti virikkeinen ja sitä kautta antaa lapsille jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te olette estyneitä persoonia ja lisäksi asperger.
Vierailija kirjoitti:
On. Lapset tarvitsevat äitiään ja ovat läsnä aina.
Kasvaessaan lapset kyllä oppivat olemaan häiritsemättä, mutta vauva on riippuvainen äidistään.
Tosin vielä 60-luvulla neuvottiin imettämään vauvat neljän tunnin välein, ja vaipanvaihdon jälkeen heidät piti viedä toiseen huoneeseen. Siellä he saivat huutaa yksin. Ei saanut ottaa syliin, koska se oli hemmottelua.
Tällainen järjestely sopisi varmasti ap:lle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä. Neljä lasta. Onneksi meillä oli koiria, joten pääsin edes kolme kertaa päivässä ulos, joko vauva vaunuissa tai isä hoiti lapsia kun menin metsään. Vauvat nukkui vaunuissa kun tein puutarhahommia, paitsi se yksi, joka ei nukkunut koskaan. Ei vauvasta pääse irti kuin max muutamaksi tunniksi, alussa jos sitäkään. Riippuu myös lapsesta, toiset nukkuu enemmän kuin toiset, toiset viihtyy yksin touhuten siinä missä yksi vain rintarepussa tai liinassa. Riittääkö se sulle ja onko isä valmis ottamaan vastuuta, että pääset välillä lataamaan akkujasi?
Se vauva on siellä introvertin sisällä vain 9 kk. Sit pitää olla sen verran rohkeutta että sanoo kätilölle pari sanaa kun pitää synnyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se lasten kasvatus mitään raketti tiedettä ole.
Jos et ole psykopaatti tai narsisti niin anna mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen niin introvertti kuin olla voi, mutta lasteni seuraa olen kestänyt aina ihan ongelmitta. Lapset olivat hyvä syy viihtyä kotona ja tein jopa työni lasten parissa perhepäivähoitajana. Ihan paras työ, kun ei tarvinnut olla aikuisten kanssa tekemisissä muulloin kuin lasten tuonti- ja hakutilanteissa sekä satunnaisissa työpalavereissa. Nyt olen eläkkeellä enkä kaipaa edelleenkään vieraita aikuisia seuraani.
Lapsen näkökulmasta vanhemman kanssa oleminen on kuitenkin tosi tärkeää joten miksi tehdä lapsia jos kokee että toisten ihmisten kanssa oleminen kuormittaa merkittävästi? Lapsi myös aistii jos vanhempi on kovin väsynyt ja haluaa mieluummin olla rauhassa. Ainakin kannattaa harkita tarkkaan. Muistan nähneeni joskus haastattelun jostain kaksilapsisesta perheestä jossa äiti oli introvertti ja heidän arkensa oli sitä että äiti ei osallistunut siihen käytännössä lainkaan, hän vietti aikansa omissa oloissaan ja ehkä hetken jutteli lapsilleen. Lapset oli siinä kohtaa kyllä jotain alakouluikäisiä suurinpiirtein. Lapsille perusteltiin että äiti nyt vaan on tämmöinen ja äidin täytyy saada olla rauhassa kun äiti niin kuormittuu ja se oli heille ns.normaalia. Mutta mietin kyllä millainen suhde heillä on äitiin ja itseensä jos äiti ei jaksa omia lapsiaan - lapsen kokemuksessa se on yhtä kuin lapsen syy. Sen ei pitäisi mennä niin että vanhemman ehdoilla mennään vaan kyllä ne lapsen tarpeet sille vanhemman henkiselle ja fyysiselle läsnäololle on tärkeämmät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti mitä ne lapset tuo mukanaan sitten kun kasvavat. Vanhempainiltoja, kaverisynttäreitä, kaikki pirun kasvatuskeskustelut päiväkodissa, harrastusten rahankeruu; jossain kentänlaidalla seisot myymässä mokkapaloja, kisamatkat yhdessä muiden kanssa jnejne. Hyi helkkari.
Vierailija kirjoitti:
Mieti mitä ne lapset tuo mukanaan sitten kun kasvavat. Vanhempainiltoja, kaverisynttäreitä, kaikki pirun kasvatuskeskustelut päiväkodissa, harrastusten rahankeruu; jossain kentänlaidalla seisot myymässä mokkapaloja, kisamatkat yhdessä muiden kanssa jnejne. Hyi helkkari.
Voi musta oli ihanaa järjestää synttäreitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti mitä ne lapset tuo mukanaan sitten kun kasvavat. Vanhempainiltoja, kaverisynttäreitä, kaikki pirun kasvatuskeskustelut päiväkodissa, harrastusten rahankeruu; jossain kentänlaidalla seisot myymässä mokkapaloja, kisamatkat yhdessä muiden kanssa jnejne. Hyi helkkari.
Voi musta oli ihanaa järjestää synttäreitä.
Sä et ole silloin äärimmäinen introvertti jos vieraiden tulo kotiisi tuntuu ihanalta
Olen introvertti. Ja mulla on 3 aikuista lasta. Ei ne lapset minulle ollut rasite. Huono puoliso oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti mitä ne lapset tuo mukanaan sitten kun kasvavat. Vanhempainiltoja, kaverisynttäreitä, kaikki pirun kasvatuskeskustelut päiväkodissa, harrastusten rahankeruu; jossain kentänlaidalla seisot myymässä mokkapaloja, kisamatkat yhdessä muiden kanssa jnejne. Hyi helkkari.
Voi musta oli ihanaa järjestää synttäreitä.
Tuskin sitten olet introvertti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On. Lapset tarvitsevat äitiään ja ovat läsnä aina.
Kasvaessaan lapset kyllä oppivat olemaan häiritsemättä, mutta vauva on riippuvainen äidistään.
Tosin vielä 60-luvulla neuvottiin imettämään vauvat neljän tunnin välein, ja vaipanvaihdon jälkeen heidät piti viedä toiseen huoneeseen. Siellä he saivat huutaa yksin. Ei saanut ottaa syliin, koska se oli hemmottelua.
Tällainen järjestely sopisi varmasti ap:lle
Jos ap olisi valmis traymatisoimaan lapsen noin, hän ei varmaan neuvoja kyselisi?
Ei ongelmaa. Lapsia vaan tekemään