Anoppi sotkeutuu liikaa lapsen kasvatukseen

Sinuna ottaisin ilolla avun vastaan ja nauttisit omasta ajasta

Sanot että: ENKÖHÄN MINÄ TIEDÄ PAREMMIN, olenhan lapseni ÄITI, sinä vain mummo! Mene ohjeistamaan omia lapsiasi ja jätä minut rauhaan.

Vierailija kirjoitti:

Sanot että: ENKÖHÄN MINÄ TIEDÄ PAREMMIN, olenhan lapseni ÄITI, sinä vain mummo! Mene ohjeistamaan omia lapsiasi ja jätä minut rauhaan.

Tarkoitus on, että ap:lla säilyy jatkossakin välit, eikä se, että ne on mahdollisimman tulehtuneet.

No, kuka se lapsen huoltaja on: sinä vai anoppi? Oletko vässykkä?

Jollet itse saa sanomaasi perille, niin pyydä miestä juttelemaan äitinsä kanssa. 

Kannattaa luottaa elämän kokemukseen. Espoostako olet, kun valitat pikkujutuista?

Vierailija kirjoitti:

Sanot että: ENKÖHÄN MINÄ TIEDÄ PAREMMIN, olenhan lapseni ÄITI, sinä vain mummo! Mene ohjeistamaan omia lapsiasi ja jätä minut rauhaan.

Näin tekisi mieli sanoa. Olen yrittänyt sanoa, että meillä tehdään näin ja näin, mutta hän aina vähättelee. Onhan hän sentään kasvattanut kolme lasta. Eikä näköjään ole onnistunut edes napanuoraa katkaisemaan..

Ap

Sano miehellä että laittaa äitinsä ruotuun, hänen tehtävä se on.

Pidä puolesi!! Kadut myöhemmin jos annat jo tässä vaiheessa anopin jyrätä ylitsesi. Itse ainakin pidän kiinni siitä, että minä ja mies ollaan lasten vanhemmat ja päätetään viime kädessä KAIKKI lapsiin liittyvä. Ja ennenkuin joku mussuttaa lasten mielipiteistä, niin ovat vasta 3 ja 1.

Kiitos vastauksista. Pitänee ottaa taas miehen kanssa puheeksi tämä, että selostaisi ongelman äidilleen.

Kuten joku kommentoi, saatan olla vässykkä, mutta haluaisin siksi juuri itse tätä asiaa saada selvitettyä.

Ap

Ei siinä oikein auta muu kuin tiukka rajojen vetäminen. Minun mielestä olette tähän asti joustaneet mummon vuoksi jo enemmän kuin keskivertoperhe joustaa. Ensimmäisenä itse katkaisisin tuon yövierailujen kierteen. Teidän viikottainen yövieriailu ei saa olla mikään "normi", tämähän vie oikeasti todella paljon teiltä tärkeää perheaikaa ihan teidän perheen kesken. Lapsi ei ole mikään terapialelu isovanhemmalle, jota saa "lainata" kokeakseen elämälleen tarkoitusta tai miksi ikinä hänen mielestä nyt lapsen pitäisi olla viikottain yökylässä. Ikävä kuulla että mummo ei oikein pysty keskustelemaan asiasta, joten mielestäni teidän tulee varautua myös riitaan ja välien hetkittäiseen viilenemiseen. Mielestäni myös sen pitää loppua, että mummo ei anna sinun hoitaa (omaa!) lastasi mummolassa. Se on noin pienelle kovin hämmentävää, ja ennen kaikkea jos se ei tunnu sinusta hyvältä, niin sitten se ei vain yksinkertaisesti ole hyväksi teidän perheelle.

Tärkeintähän on, että olisitte miehesi kanssa samalla linjalla. Oletteko keskustelleet ihan suorapuheisesti ja syyllistämättä anopistasi? Mitä miehesi on mieltä tilanteesta? Jos ja kun alatte olla samalla viivalla asian suhteen, ja löydätte kompromissin kuinka paljon anopin on normaalia osallistua elämäänne, niin sitten alatte suorittaa rakkautta ja rajoja anoppia kohtaan. Eli ei nyt täydellistä poissulkua, mutta aina ihan tilannekohtaisesti selitätte esim. kyläillessä, että lapsi tarvitsee vanhempiaan nukuttamisessa, ja jos tätä asiaa mummo ei ymmärrä, niin sitten mummon luona ei voida vierailla. Ja alatte rajaamaan sitä kuinka paljon lapsi on hoidossa mummolla, ette vastaa kaikkiin puheluihin, ja opettelette sanomaan suoraan "Meidän perheessä toimitaan näin, ja meidän perheessä päättävät vanhemmat asioista, ei isovanhemmat." Pakkohan se on raja vetää, jos asia sinulla ahdistaa. Isovanhemmat ovat parhaimmallaan rikkaus elämässä, ja pahimmillaan ne tuhoavat avioliittoja. Olisi todella tärkeää, että erityisesti mies osaisi avata suunsa ja sanoa että emme tule nyt yökylään, haluamme viettää omaa perheaikaa, ja emme tarvitse nyt hoitoapua, ja ennen kaikkea että huolehdimme omista asioistamme. Tsemppiä! Mutta luota omiin tunteisiisi, ei tuo ole ihan normaalia mummon intoa, vaan halua hallita ja kontrolloida perhettänne.

Poikien äideillä on usein joku ihme tarve puuttua pojan perheen asioihin...

Lopettakaa nyt ihan ekana toi yökyläily. Eihän tossa oo mitään järkeä!

Vierailija kirjoitti:

Ei siinä oikein auta muu kuin tiukka rajojen vetäminen. Minun mielestä olette tähän asti joustaneet mummon vuoksi jo enemmän kuin keskivertoperhe joustaa. Ensimmäisenä itse katkaisisin tuon yövierailujen kierteen. Teidän viikottainen yövieriailu ei saa olla mikään "normi", tämähän vie oikeasti todella paljon teiltä tärkeää perheaikaa ihan teidän perheen kesken. Lapsi ei ole mikään terapialelu isovanhemmalle, jota saa "lainata" kokeakseen elämälleen tarkoitusta tai miksi ikinä hänen mielestä nyt lapsen pitäisi olla viikottain yökylässä. Ikävä kuulla että mummo ei oikein pysty keskustelemaan asiasta, joten mielestäni teidän tulee varautua myös riitaan ja välien hetkittäiseen viilenemiseen. Mielestäni myös sen pitää loppua, että mummo ei anna sinun hoitaa (omaa!) lastasi mummolassa. Se on noin pienelle kovin hämmentävää, ja ennen kaikkea jos se ei tunnu sinusta hyvältä, niin sitten se ei vain yksinkertaisesti ole hyväksi teidän perheelle.

Tärkeintähän on, että olisitte miehesi kanssa samalla linjalla. Oletteko keskustelleet ihan suorapuheisesti ja syyllistämättä anopistasi? Mitä miehesi on mieltä tilanteesta? Jos ja kun alatte olla samalla viivalla asian suhteen, ja löydätte kompromissin kuinka paljon anopin on normaalia osallistua elämäänne, niin sitten alatte suorittaa rakkautta ja rajoja anoppia kohtaan. Eli ei nyt täydellistä poissulkua, mutta aina ihan tilannekohtaisesti selitätte esim. kyläillessä, että lapsi tarvitsee vanhempiaan nukuttamisessa, ja jos tätä asiaa mummo ei ymmärrä, niin sitten mummon luona ei voida vierailla. Ja alatte rajaamaan sitä kuinka paljon lapsi on hoidossa mummolla, ette vastaa kaikkiin puheluihin, ja opettelette sanomaan suoraan "Meidän perheessä toimitaan näin, ja meidän perheessä päättävät vanhemmat asioista, ei isovanhemmat." Pakkohan se on raja vetää, jos asia sinulla ahdistaa. Isovanhemmat ovat parhaimmallaan rikkaus elämässä, ja pahimmillaan ne tuhoavat avioliittoja. Olisi todella tärkeää, että erityisesti mies osaisi avata suunsa ja sanoa että emme tule nyt yökylään, haluamme viettää omaa perheaikaa, ja emme tarvitse nyt hoitoapua, ja ennen kaikkea että huolehdimme omista asioistamme. Tsemppiä! Mutta luota omiin tunteisiisi, ei tuo ole ihan normaalia mummon intoa, vaan halua hallita ja kontrolloida perhettänne.

Olen kanssasi täysin samaa mieltä, että rajat on nyt määriteltävä. Minun mielenterveyteni ja lapsen vuoksi. Mielestäni on myös uskomatonta, miten anoppi, jonka mielestä perheen on kaikkein tärkeintä, ei ymmärrä, että hän ei ole meidän perheemme jäsen.

Ap

Jos yhtään lohduttaa, niin tuollainen meidänkin anoppi olisi jos olisimme antaneet pikkusormen. Meillä alkoi jo laitokselta pyytely vauvan hoitamiseen, ja ei mennyt kerrasta perille, että niin pientä emme hoitoon anna (ja ylipäätään, että hoitoon mennään vanhempien tarpeen&lapsen kyvyn olla hoidossa mukaan).

Tämän lisäksi yritti jo ihan vauva-aikana sivuuttaa kaikki päätöksemme, oli kyse sitten ristiäisistä tai siitä kenen sylissä vauva milloinkin on. Seurasi kuin hai laivaa miestäni, ja yritti kertoa kenen syliin se seuraavaksi pitää antaa (olivat isommalla porukalla kylässä). Soitti meille  odotusaikana usein, ja joka puhelussa kertoi kuinka se vauva tarvitsee sitten sitä ja tätä, vaikka tiesi kyllä että kaikki tarpeelliset olemme ostaneet. Yritti myösd ehdotella missä järjestyksessä sukulaiset voisivat vauvaa tulla katsomaan ym. hullua. Kaiken tuon toki teki hyväntahtoisuuteensa vedoten. Nyt jo naurattaa kun mietin tuota aikaa :) Minä olen aika suorasanainen, ja tein nopeasti selväksi kuka tämän lapsen vanhempi on. Menin välillä ihan liiallisuuksiinkin, mutta jälkikäteen ajateltuna se oli tarpeellista. Meillä auttoi kovasti kyllä, että joka kerta kun huomatin jostain epätoivotusta anopin käytöksestä, niin hän puuttui siihen myös siitä lähtien. Mies ei oikein alkuun huomannut, että kuinka kontrolloivaa esim. tuo sylittelyssä päsmäröinti on. Tuskinpa minäkään tietysti niin selvästi oman äitini huonon käytöksen huomaan. Tärkeintähän on että parisuhteessa molemmat tunnustavat ja tietävät, että oma lapsi ja lapsen ydinperhe menee vanhempien lapsuudenperheiden edelle!

15 siis 11!

Vierailija kirjoitti:

Pidä puolesi!! Kadut myöhemmin jos annat jo tässä vaiheessa anopin jyrätä ylitsesi. Itse ainakin pidän kiinni siitä, että minä ja mies ollaan lasten vanhemmat ja päätetään viime kädessä KAIKKI lapsiin liittyvä. Ja ennenkuin joku mussuttaa lasten mielipiteistä, niin ovat vasta 3 ja 1.

Mulla kävi noin anopin ja miehen siskon kanssa. Anoppi höpötti koko ajan että kun hänen lapset oli pieniä tehtiin niin ja näin. Puuttui kaikkeen mutta vielä pahempi oli miehen vanhapiikasisko, jolla iski joku pakottava tarve omaan lapseen meidän esikoisen synnyttyä. Hän tiesi kaikesta kaiken kun oli jokus hoitanut jonkun lapsia:D

Julisti kaikille että hän on paljon kokeneempi lastenhoitaja kuin minä. Hän tiesi miten lapset kuului ruokkia ja vaatettaa, kun HÄN sentään oli niin kokenut. Myöhemmin teki salassa asioita. Syötti suklaata ja karkkia, vaikka tiesi että meillä on karkkipäivät. Puistoista ja pihoilta nyysittiin toisten lasten hiekkaleluja mukaan että saataisiin pojalle enemmän tavaraa kotinurkkiin ja muuta pähkähullua.

Kun poikamme syntyi alkoi höpöttämään että se on hänen lapsensa, jota myöhemmin kävi esittelemässä työpaikalla ihmelapsena jne.

Juttu meni niin mahdottomaksi, että minun mikään sanomiseni ei mennyt perille. Temmelsivät elämässämme täysin omilla säännöillään. Lopulta mieheni suuttui ja sanoi suorat sanat. Sitten meni välit, ja se oli paras lopputulos ikinä. Ei tarvitse enää sietää lapsieni omimista, kaikkeen sekaantumista ja miehen siskon omistavaa ylemmyydentuntoa, kun HÄN on superkasvattaja jne. Saamme elää omalla ajallamme ja tavoillamme. Hetkeäkään en ole sitä kaksikkoa kaivannut! Esikoinenkin muuttui tasapainoisemmaksi kun ei mennä kaksilla säännöillä ja kaikki lapsemme ovat saman arvoisia.

Kusekaa anopin päälle aina kun hän jakaa lastenhoitovinkkejä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidä puolesi!! Kadut myöhemmin jos annat jo tässä vaiheessa anopin jyrätä ylitsesi. Itse ainakin pidän kiinni siitä, että minä ja mies ollaan lasten vanhemmat ja päätetään viime kädessä KAIKKI lapsiin liittyvä. Ja ennenkuin joku mussuttaa lasten mielipiteistä, niin ovat vasta 3 ja 1.

Mulla kävi noin anopin ja miehen siskon kanssa. Anoppi höpötti koko ajan että kun hänen lapset oli pieniä tehtiin niin ja näin. Puuttui kaikkeen mutta vielä pahempi oli miehen vanhapiikasisko, jolla iski joku pakottava tarve omaan lapseen meidän esikoisen synnyttyä. Hän tiesi kaikesta kaiken kun oli jokus hoitanut jonkun lapsia:D

Julisti kaikille että hän on paljon kokeneempi lastenhoitaja kuin minä. Hän tiesi miten lapset kuului ruokkia ja vaatettaa, kun HÄN sentään oli niin kokenut. Myöhemmin teki salassa asioita. Syötti suklaata ja karkkia, vaikka tiesi että meillä on karkkipäivät. Puistoista ja pihoilta nyysittiin toisten lasten hiekkaleluja mukaan että saataisiin pojalle enemmän tavaraa kotinurkkiin ja muuta pähkähullua.

Kun poikamme syntyi alkoi höpöttämään että se on hänen lapsensa, jota myöhemmin kävi esittelemässä työpaikalla ihmelapsena jne.

Juttu meni niin mahdottomaksi, että minun mikään sanomiseni ei mennyt perille. Temmelsivät elämässämme täysin omilla säännöillään. Lopulta mieheni suuttui ja sanoi suorat sanat. Sitten meni välit, ja se oli paras lopputulos ikinä. Ei tarvitse enää sietää lapsieni omimista, kaikkeen sekaantumista ja miehen siskon omistavaa ylemmyydentuntoa, kun HÄN on superkasvattaja jne. Saamme elää omalla ajallamme ja tavoillamme. Hetkeäkään en ole sitä kaksikkoa kaivannut! Esikoinenkin muuttui tasapainoisemmaksi kun ei mennä kaksilla säännöillä ja kaikki lapsemme ovat saman arvoisia.

Kuulostaa sairaalta! Ja tuossa tapauksessa välien katkaisu oli varmaan hyvä asia, vaikka toki isovanhemmat ovat iso rikkaus elämässä, kunhan rajat ovat kunnossa.

Mutta tosiaan, usein lapsikin muuttuu tasapainoisemmaksi, kun ollaan johdonmukaisia.

Olisit ihana miniä! Kävisin lasta katsomassa kaksi kertaa vuodessa ja muuten saisin olla rauhassa jatkuvalta "ota lapsi hoitoon, meillä menee parisuhde muuten pilalle" -vaatimiselta.