Lue keskustelun säännöt.
Anoppi sotkeutuu liikaa lapsen kasvatukseen
17.07.2016 |
Ongelmani on, että elämänsä täysin lapsilleen uhrannut anoppi yrittää nyt jatkuvasti sekaantua ensimmäisen lapsenlapsensa kasvattamiseen ja hoitoon. Lapsi on nyt kaksivuotias ja ollut melko paljon hoidossa mummolla tämän vaatimuksesta. Lähes viikottain yövymme myös mummon luona ja kärttää päivittäin kuulumisia puhelimitse. Joka asiaan tulee kommenttia hoitopaikasta, -ajoista ja vaatteista lähtien. En saa kylässä ollessa hoitaa tyttöäni ollenkaan, en auttaa syömisessä, saati sitten nukuttamisessa. Hänen mielestään en kai sitten osaa. Miehen ollessa työreissuilla hän tunkee meille toisinaan kutsumatta.
Olen yrittänyt asiasta nätisti keskustella, mutta ei auta. Ihmettelee vain, kuinka ei apu kelpaa. Miten tästä mahtaisi päästä eroon katkaisematta välejä? Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikien äideillä on usein joku ihme tarve puuttua pojan perheen asioihin...
Tai sitten tytärten äideillä. Tyttäret eivät vain huomaa sitä, koska tyttären ja äidin välille ei tule niin helposti reviiririitoja kuin miniän ja anopin.
Ei oikein avautunut tämä en saa syöttää tytärtäni kylässä ollessa, eikö ole kiva kerrankin kiva itse syödä rauhassa lämmin ruoka tai juoda kahvia.Siitä olen samaa mieltä, että aivan varmasti sekä miehillä että naisilla on näitä äitejä.
Mutta kyllähän tuo oli täysin ap:n tarinassa ymmärrettävä harmi. Anoppilassa käydään kerran viikossa yökylässä, ja silloin anoppi ei antaisi sekä nukuttaa että syöttää lasta. Kyllähän omaa lasta pitää voida syöttää ja nukuttaa näin halutessaan. Ongelamahan tuossa on se, että lapsi on vanhempiensa ei isovanhempien. Vanhemmat sanelevat kuka lapsen ja nukuttaa ja syöttää, ei mummo. Mummot voivat välillä toki auttaa näissä touhuissa, mutta se menee vanhempien ehdoilla. Jos äiti haluaa itse syöttää lapsensa, niin sitten hän syöttää sen itse. Ei siinä ole mitään ihmeellistä, vaan se on aivan normaalia ja tervettä vanhemmuutta.
Ihan niin kuin lapsiperhettä ei voisi auttaa kuin omilla ehdoilla ja lytäten vanhemmat täysin. Ja ihan niin kuin lapsiperheen pitäisi hyväksyä kaikki päsmäröinti, koska heitähän vain "autetaan". Höpöhöpö. Auttamisen varjolla kontrollointi on maailman vanhimpia vallankäytön keinoja.
Lähinnä mietin, että onko äideissäkin eroja? Itse en kokenut lapsen syöttöä ongelmaksi, ap kokee. Ei se minulta ollut pois jos joku muu kuin minä syötti ja nukutti lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikien äideillä on usein joku ihme tarve puuttua pojan perheen asioihin...
Tai sitten tytärten äideillä. Tyttäret eivät vain huomaa sitä, koska tyttären ja äidin välille ei tule niin helposti reviiririitoja kuin miniän ja anopin.
Ei oikein avautunut tämä en saa syöttää tytärtäni kylässä ollessa, eikö ole kiva kerrankin kiva itse syödä rauhassa lämmin ruoka tai juoda kahvia.Siitä olen samaa mieltä, että aivan varmasti sekä miehillä että naisilla on näitä äitejä.
Mutta kyllähän tuo oli täysin ap:n tarinassa ymmärrettävä harmi. Anoppilassa käydään kerran viikossa yökylässä, ja silloin anoppi ei antaisi sekä nukuttaa että syöttää lasta. Kyllähän omaa lasta pitää voida syöttää ja nukuttaa näin halutessaan. Ongelamahan tuossa on se, että lapsi on vanhempiensa ei isovanhempien. Vanhemmat sanelevat kuka lapsen ja nukuttaa ja syöttää, ei mummo. Mummot voivat välillä toki auttaa näissä touhuissa, mutta se menee vanhempien ehdoilla. Jos äiti haluaa itse syöttää lapsensa, niin sitten hän syöttää sen itse. Ei siinä ole mitään ihmeellistä, vaan se on aivan normaalia ja tervettä vanhemmuutta.
Ihan niin kuin lapsiperhettä ei voisi auttaa kuin omilla ehdoilla ja lytäten vanhemmat täysin. Ja ihan niin kuin lapsiperheen pitäisi hyväksyä kaikki päsmäröinti, koska heitähän vain "autetaan". Höpöhöpö. Auttamisen varjolla kontrollointi on maailman vanhimpia vallankäytön keinoja.
Lähinnä mietin, että onko äideissäkin eroja? Itse en kokenut lapsen syöttöä ongelmaksi, ap kokee. Ei se minulta ollut pois jos joku muu kuin minä syötti ja nukutti lasta.
Sinä sekoitat nyt kaikki oman pätemisesi alle...
Vierailija kirjoitti:
Sinuna ottaisin ilolla avun vastaan ja nauttisit omasta ajasta
Täysillä tähän! Ap ei ymmärrä kuinka mukavaa on, että on joku luotettava hoitaja lapselle, joka on täysillä kiinnostunut lapsen hyvinvoinnista. Mulla ei semmosta onnea ollut ja raskasta on ollut hoitaa ja vastata itse kaikesta aina. Ei yhtään lepoa eikä rauhaa puhumattakan mistään kahdenkeskisestä laatuajasta miehen kanssa. Sinuna ap nauttisin ja antaisin anopin hoitaa. Ja pykäisin toisen ja ehkä kolmannenkin lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä yhtään teidän valituksia. Itsestä olisi vain ihanaa jos isovanhemmat haluaisivat vapaaehtoisesti viettää aikaa lasten kanssa. Ja se kuuluu asiaan että isovanhempien luono
A on erilainen tyyli, ruoka ja säännöt. Ei se lapsi siitä mene rikki jos mummolla hypitään sohvalla ja syödään suklaata ennen ruokaa. Oppii olemaan joustava ja dynaaminen eikä mikään nillittäjä sitten aikuisenakin.Meillä vaan sattuu olemaan sellainen "oma aika"-tyylinen mummo jolle ystävät ja harrastukset menee edelle. Mitään ei myöskään lapsille ostella -ikinä- koska sekin on vanhempien homma. Ihan fine. Hätätilanteessa -esim kun jouduin ambulanssilla sairaalaan - niin suurinpiirtein piti veitsellä uhata että anoppi otti lapsen hoitoon kun mies oli ulkomailla työmatkalla (ja olisi päässyt ensimmäisellä lennolla vasta 2. päivän päästä kotiin vaikka heti olisi lähtenyt matkaan). Ambulanssi tyypitkin ihmetteli että mikä ongelma että eikö tajua että lapsi menee kiireelliseen huostaanottoon jos ei nyt ota ja peru lattaritunteja. Onneksi pääsin samana iltana kotiin.
Joo että vähän oon kateellinen teidän höösäävistä mummoista. Mulla on vaan itsekäs narsku jota ei kiinnosta mikään muu kuin oma napa. Niin ja tietysti ystäville ja sukulaisille valehdellaan kuinka niiiiiiiiin paljon hoitaa lasta ja auttaa meitä plaplapla.
Niin minäkään en voi kuvitella, mitä sinä valitat, kun minun unelmani olisi että anoppi ei osallistuisi arkeemme. Eikö olekin jännää, ettei toista voi ymmärtää koska itsellä on täysin vastakohtainen tilanne? Vähän niitä valoja päälle...
Eikö olekin jännää kun kukaan ei ole oikeassa 😊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikien äideillä on usein joku ihme tarve puuttua pojan perheen asioihin...
Tai sitten tytärten äideillä. Tyttäret eivät vain huomaa sitä, koska tyttären ja äidin välille ei tule niin helposti reviiririitoja kuin miniän ja anopin.
Ei oikein avautunut tämä en saa syöttää tytärtäni kylässä ollessa, eikö ole kiva kerrankin kiva itse syödä rauhassa lämmin ruoka tai juoda kahvia.Siitä olen samaa mieltä, että aivan varmasti sekä miehillä että naisilla on näitä äitejä.
Mutta kyllähän tuo oli täysin ap:n tarinassa ymmärrettävä harmi. Anoppilassa käydään kerran viikossa yökylässä, ja silloin anoppi ei antaisi sekä nukuttaa että syöttää lasta. Kyllähän omaa lasta pitää voida syöttää ja nukuttaa näin halutessaan. Ongelamahan tuossa on se, että lapsi on vanhempiensa ei isovanhempien. Vanhemmat sanelevat kuka lapsen ja nukuttaa ja syöttää, ei mummo. Mummot voivat välillä toki auttaa näissä touhuissa, mutta se menee vanhempien ehdoilla. Jos äiti haluaa itse syöttää lapsensa, niin sitten hän syöttää sen itse. Ei siinä ole mitään ihmeellistä, vaan se on aivan normaalia ja tervettä vanhemmuutta.
Ihan niin kuin lapsiperhettä ei voisi auttaa kuin omilla ehdoilla ja lytäten vanhemmat täysin. Ja ihan niin kuin lapsiperheen pitäisi hyväksyä kaikki päsmäröinti, koska heitähän vain "autetaan". Höpöhöpö. Auttamisen varjolla kontrollointi on maailman vanhimpia vallankäytön keinoja.
Lähinnä mietin, että onko äideissäkin eroja? Itse en kokenut lapsen syöttöä ongelmaksi, ap kokee. Ei se minulta ollut pois jos joku muu kuin minä syötti ja nukutti lasta.
Sinä sekoitat nyt kaikki oman pätemisesi alle...
Pätemisen? Onko sinulla huono itsetunto vai miksi kyse on pätemisestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikien äideillä on usein joku ihme tarve puuttua pojan perheen asioihin...
Tai sitten tytärten äideillä. Tyttäret eivät vain huomaa sitä, koska tyttären ja äidin välille ei tule niin helposti reviiririitoja kuin miniän ja anopin.
Ei oikein avautunut tämä en saa syöttää tytärtäni kylässä ollessa, eikö ole kiva kerrankin kiva itse syödä rauhassa lämmin ruoka tai juoda kahvia.Siitä olen samaa mieltä, että aivan varmasti sekä miehillä että naisilla on näitä äitejä.
Mutta kyllähän tuo oli täysin ap:n tarinassa ymmärrettävä harmi. Anoppilassa käydään kerran viikossa yökylässä, ja silloin anoppi ei antaisi sekä nukuttaa että syöttää lasta. Kyllähän omaa lasta pitää voida syöttää ja nukuttaa näin halutessaan. Ongelamahan tuossa on se, että lapsi on vanhempiensa ei isovanhempien. Vanhemmat sanelevat kuka lapsen ja nukuttaa ja syöttää, ei mummo. Mummot voivat välillä toki auttaa näissä touhuissa, mutta se menee vanhempien ehdoilla. Jos äiti haluaa itse syöttää lapsensa, niin sitten hän syöttää sen itse. Ei siinä ole mitään ihmeellistä, vaan se on aivan normaalia ja tervettä vanhemmuutta.
Ihan niin kuin lapsiperhettä ei voisi auttaa kuin omilla ehdoilla ja lytäten vanhemmat täysin. Ja ihan niin kuin lapsiperheen pitäisi hyväksyä kaikki päsmäröinti, koska heitähän vain "autetaan". Höpöhöpö. Auttamisen varjolla kontrollointi on maailman vanhimpia vallankäytön keinoja.
Lähinnä mietin, että onko äideissäkin eroja? Itse en kokenut lapsen syöttöä ongelmaksi, ap kokee. Ei se minulta ollut pois jos joku muu kuin minä syötti ja nukutti lasta.
Sinä sekoitat nyt kaikki oman pätemisesi alle...
Pätemisen? Onko sinulla huono itsetunto vai miksi kyse on pätemisestä?
Pätemistä on tuo tapa jolla vähättelet ja väännät. Ketjusta käy ihan selvästi ilmi mistä oikeasti on kyse. Sinä väännät sen oman tulkintasi mukaan ja vähättelet ja suorastaan lällättelet. Alistat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikien äideillä on usein joku ihme tarve puuttua pojan perheen asioihin...
Tai sitten tytärten äideillä. Tyttäret eivät vain huomaa sitä, koska tyttären ja äidin välille ei tule niin helposti reviiririitoja kuin miniän ja anopin.
Ei oikein avautunut tämä en saa syöttää tytärtäni kylässä ollessa, eikö ole kiva kerrankin kiva itse syödä rauhassa lämmin ruoka tai juoda kahvia.Siitä olen samaa mieltä, että aivan varmasti sekä miehillä että naisilla on näitä äitejä.
Mutta kyllähän tuo oli täysin ap:n tarinassa ymmärrettävä harmi. Anoppilassa käydään kerran viikossa yökylässä, ja silloin anoppi ei antaisi sekä nukuttaa että syöttää lasta. Kyllähän omaa lasta pitää voida syöttää ja nukuttaa näin halutessaan. Ongelamahan tuossa on se, että lapsi on vanhempiensa ei isovanhempien. Vanhemmat sanelevat kuka lapsen ja nukuttaa ja syöttää, ei mummo. Mummot voivat välillä toki auttaa näissä touhuissa, mutta se menee vanhempien ehdoilla. Jos äiti haluaa itse syöttää lapsensa, niin sitten hän syöttää sen itse. Ei siinä ole mitään ihmeellistä, vaan se on aivan normaalia ja tervettä vanhemmuutta.
Ihan niin kuin lapsiperhettä ei voisi auttaa kuin omilla ehdoilla ja lytäten vanhemmat täysin. Ja ihan niin kuin lapsiperheen pitäisi hyväksyä kaikki päsmäröinti, koska heitähän vain "autetaan". Höpöhöpö. Auttamisen varjolla kontrollointi on maailman vanhimpia vallankäytön keinoja.
Lähinnä mietin, että onko äideissäkin eroja? Itse en kokenut lapsen syöttöä ongelmaksi, ap kokee. Ei se minulta ollut pois jos joku muu kuin minä syötti ja nukutti lasta.
Sinä sekoitat nyt kaikki oman pätemisesi alle...
Pätemisen? Onko sinulla huono itsetunto vai miksi kyse on pätemisestä?
Pätemistä on tuo tapa jolla vähättelet ja väännät. Ketjusta käy ihan selvästi ilmi mistä oikeasti on kyse. Sinä väännät sen oman tulkintasi mukaan ja vähättelet ja suorastaan lällättelet. Alistat.
Onko sinulla ongelmia? Vai miksi tunnut kokevan eri mieltä olevat uhaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikille niille jotka nyt ryntää tänne selittämään miten apu ja tukiverkko on hyvä asia: niin on. Tässä ei vaan ole kyse auttamisesta ja tukemisesta, vaan lyttäämisestä, ylikävelemisestä ja vallankäytöstä. Rajattomuudesta, rajojen puutteesta ja niiden ylitttämisestä.
Vierailija kirjoitti:
Kaikille niille jotka nyt ryntää tänne selittämään miten apu ja tukiverkko on hyvä asia: niin on. Tässä ei vaan ole kyse auttamisesta ja tukemisesta, vaan lyttäämisestä, ylikävelemisestä ja vallankäytöstä. Rajattomuudesta, rajojen puutteesta ja niiden ylitttämisestä.
Miksi ap ei hoida asiaa miehensä kanssa? Vai onko mies eri mieltä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille niille jotka nyt ryntää tänne selittämään miten apu ja tukiverkko on hyvä asia: niin on. Tässä ei vaan ole kyse auttamisesta ja tukemisesta, vaan lyttäämisestä, ylikävelemisestä ja vallankäytöstä. Rajattomuudesta, rajojen puutteesta ja niiden ylitttämisestä.
Miksi ap ei hoida asiaa miehensä kanssa? Vai onko mies eri mieltä?
Jaa-a kuule. Kun ei se ole noin yksinkertaista. Meillä ylikävelijä oli minun äitini ja siskoni. Olimme mieheni kanssa täysin samaa mieltä, mutta miten se ongelman hoitaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinuna ottaisin ilolla avun vastaan ja nauttisit omasta ajasta
Täysillä tähän! Ap ei ymmärrä kuinka mukavaa on, että on joku luotettava hoitaja lapselle, joka on täysillä kiinnostunut lapsen hyvinvoinnista. Mulla ei semmosta onnea ollut ja raskasta on ollut hoitaa ja vastata itse kaikesta aina. Ei yhtään lepoa eikä rauhaa puhumattakan mistään kahdenkeskisestä laatuajasta miehen kanssa. Sinuna ap nauttisin ja antaisin anopin hoitaa. Ja pykäisin toisen ja ehkä kolmannenkin lapsen.
Mutta kun ei ole luotettava hoitaja! Nämä mummot jotka tekevät oman pään mukaan ja ovat mielestään aina oikeassa, ovat kaukana luotettavasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä syöttämisestä jankkaavalle tiedoksi, että se nyt oli vain esimerkki siitä, mihin en kelpaa.
Miehen kanssa olen yrittänyt saada asiaa selväksi ja hän ymmärtää minua, mutta tuntuu, että ei saa äidilleen sanottua niin, että tämä tajuaa tosiaan puuttuvansa ihan liikaa. Hänhän omasta mielestään vain auttaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinuna ottaisin ilolla avun vastaan ja nauttisit omasta ajasta
Täysillä tähän! Ap ei ymmärrä kuinka mukavaa on, että on joku luotettava hoitaja lapselle, joka on täysillä kiinnostunut lapsen hyvinvoinnista. Mulla ei semmosta onnea ollut ja raskasta on ollut hoitaa ja vastata itse kaikesta aina. Ei yhtään lepoa eikä rauhaa puhumattakan mistään kahdenkeskisestä laatuajasta miehen kanssa. Sinuna ap nauttisin ja antaisin anopin hoitaa. Ja pykäisin toisen ja ehkä kolmannenkin lapsen.
Mutta kun ei ole luotettava hoitaja! Nämä mummot jotka tekevät oman pään mukaan ja ovat mielestään aina oikeassa, ovat kaukana luotettavasta.
Vaarantaako se lapsen jollakin tavalla? Jos ei vaaranna niin eikö se ole silloin luotettava? Jos teillä on pieniä erimielisyyksiä joidenkin kasvatusnäkökohtien suhteen niin se on ymmärrettävää. Mä tarkoitan luotettavalla sitä, että osaa ja jaksaa vahtia, ettei lapsi juokse ulkona auton alle tai ettei syötä sille vanhentunutta ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinuna ottaisin ilolla avun vastaan ja nauttisit omasta ajasta
Täysillä tähän! Ap ei ymmärrä kuinka mukavaa on, että on joku luotettava hoitaja lapselle, joka on täysillä kiinnostunut lapsen hyvinvoinnista. Mulla ei semmosta onnea ollut ja raskasta on ollut hoitaa ja vastata itse kaikesta aina. Ei yhtään lepoa eikä rauhaa puhumattakan mistään kahdenkeskisestä laatuajasta miehen kanssa. Sinuna ap nauttisin ja antaisin anopin hoitaa. Ja pykäisin toisen ja ehkä kolmannenkin lapsen.
Mutta kun ei ole luotettava hoitaja! Nämä mummot jotka tekevät oman pään mukaan ja ovat mielestään aina oikeassa, ovat kaukana luotettavasta.
Vaarantaako se lapsen jollakin tavalla? Jos ei vaaranna niin eikö se ole silloin luotettava? Jos teillä on pieniä erimielisyyksiä joidenkin kasvatusnäkökohtien suhteen niin se on ymmärrettävää. Mä tarkoitan luotettavalla sitä, että osaa ja jaksaa vahtia, ettei lapsi juokse ulkona auton alle tai ettei syötä sille vanhentunutta ruokaa.
No kyllä se vaarantaa lapsen, jos mummo ylikävelee vanhemmista. Myös henkinen pahoinpitely on pahoinpitelyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot että: ENKÖHÄN MINÄ TIEDÄ PAREMMIN, olenhan lapseni ÄITI, sinä vain mummo! Mene ohjeistamaan omia lapsiasi ja jätä minut rauhaan.
Tarkoitus on, että ap:lla säilyy jatkossakin välit, eikä se, että ne on mahdollisimman tulehtuneet.
Jossain vaiheessa voi olla, että raja tulee vastaan. Omien vanhempieni osalta muistan, kun päivälle oli jo suunnitelmat ja olimme sisarusten päiväunien jälkeen lähdössä äidin kanssa jonnekin, niin isoäitini saattoi hetken päästä olla ovella ja tulla laittamaan suunnitelmat täysin uusiksi. Tilanne ei korjaantunut isäni ohjeilla äidilleen ennen kuin äitini itse osasi suuttua, eikä ensimmäinenkään suuttuminen riittänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille niille jotka nyt ryntää tänne selittämään miten apu ja tukiverkko on hyvä asia: niin on. Tässä ei vaan ole kyse auttamisesta ja tukemisesta, vaan lyttäämisestä, ylikävelemisestä ja vallankäytöstä. Rajattomuudesta, rajojen puutteesta ja niiden ylitttämisestä.
Miksi ap ei hoida asiaa miehensä kanssa? Vai onko mies eri mieltä?
Jaa-a kuule. Kun ei se ole noin yksinkertaista. Meillä ylikävelijä oli minun äitini ja siskoni. Olimme mieheni kanssa täysin samaa mieltä, mutta miten se ongelman hoitaa?
Itse käytän sanaa ei, silloin kun olen eri mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Kaikille niille jotka nyt ryntää tänne selittämään miten apu ja tukiverkko on hyvä asia: niin on. Tässä ei vaan ole kyse auttamisesta ja tukemisesta, vaan lyttäämisestä, ylikävelemisestä ja vallankäytöstä. Rajattomuudesta, rajojen puutteesta ja niiden ylitttämisestä.
Kun ei se apu aina ole auttamista. Lapseni tarvitsee tarkkaa lääkitystä joka päivä ja sitä olettaisi mummin ottavan asian kuolemanvakavasti koska siinä on lapsen henki kyseessä mutta ei. Hän liian usein päätti tietävänsä paremmin (kuin lääkärit) ja jätti lääkityksen antamatta, kun suutuin niin väitti juuri ylireagoinniksi ja meitä vanhempia ylisuojeleviksi ja hysteerisiksi. Että eikö apu kelpaa kun vihdoin saa juoda kahvinsa rauhassa ja joku muu vahtii. No, ei! Mikään puhe ei auttanut, emme ole enää väleissä ja lapsella ei ole mummia. Ja sitten sitä joutuu kuuntelemaan ihmisten ihmettelyä että niin hyvä mummi, olisitte onnellisia kun joku suostuu hoitamaan lastanne ja hirveän kontrolloivia nykyajan vanhemmat, ettekö tiedä kuinka toisilla ei ole edes mummia, olisitte kiitollisia jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot että: ENKÖHÄN MINÄ TIEDÄ PAREMMIN, olenhan lapseni ÄITI, sinä vain mummo! Mene ohjeistamaan omia lapsiasi ja jätä minut rauhaan.
Tarkoitus on, että ap:lla säilyy jatkossakin välit, eikä se, että ne on mahdollisimman tulehtuneet.
Jossain vaiheessa voi olla, että raja tulee vastaan. Omien vanhempieni osalta muistan, kun päivälle oli jo suunnitelmat ja olimme sisarusten päiväunien jälkeen lähdössä äidin kanssa jonnekin, niin isoäitini saattoi hetken päästä olla ovella ja tulla laittamaan suunnitelmat täysin uusiksi. Tilanne ei korjaantunut isäni ohjeilla äidilleen ennen kuin äitini itse osasi suuttua, eikä ensimmäinenkään suuttuminen riittänyt.
Miten siitä että sanoo olevansa lapsen vanhempi ja se joka päättää, välit eivät säilyisi? Onko anoppi niin hallinnan haluinen että se on hänen säännöt tai ei mitään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille niille jotka nyt ryntää tänne selittämään miten apu ja tukiverkko on hyvä asia: niin on. Tässä ei vaan ole kyse auttamisesta ja tukemisesta, vaan lyttäämisestä, ylikävelemisestä ja vallankäytöstä. Rajattomuudesta, rajojen puutteesta ja niiden ylitttämisestä.
Miksi ap ei hoida asiaa miehensä kanssa? Vai onko mies eri mieltä?
Jaa-a kuule. Kun ei se ole noin yksinkertaista. Meillä ylikävelijä oli minun äitini ja siskoni. Olimme mieheni kanssa täysin samaa mieltä, mutta miten se ongelman hoitaa?
Itse käytän sanaa ei, silloin kun olen eri mieltä.
Niin, vaan kun nämä rajaongelmaiset eivät ymmärrä sitä. Siitähän se ongelma juuri muodostuukin. Miten vaikea on nyt tajuta että tässä ei ole kyse normaaleista ihmisistä joille voi vaan sanoa ei? Me tarvitsimme lopulta kolme laajennettua vuoden lähestymiskieltoa ennen kuin ongelma poistui. Senkin jälkeen on tullut epämiellyttävää postia.
Niin minäkään en voi kuvitella, mitä sinä valitat, kun minun unelmani olisi että anoppi ei osallistuisi arkeemme. Eikö olekin jännää, ettei toista voi ymmärtää koska itsellä on täysin vastakohtainen tilanne? Vähän niitä valoja päälle...