Lue keskustelun säännöt.
Ulkonäkökeskeinen mies on usein joko itse ulkoisesti vaatimaton tai sitten persoonallisuudeltaan ikävä
15.07.2016 |
Otokseni on toki liian pieni, jotta siitä voisi vetää laajempia johtopäätöksiä, mutta tällaisen korrelaation olen kuitenkin kohtaamissani miehissä havainnut.
Ne miehet, jotka ovat sekä hyvännäköisiä että persoonallisuudeltaan kultaa, ovat lisäksi pariutuessaan aika avarakatseisia naisen ulkonäön suhteen. He näkevät kauneutta monenlaisissa naisissa, eikä heillä usein ole tiettyä "naistyyppiä" etsinnässä, kun ovat olleet sinkkuina. Naisen persoonallisuus on se, johon ihastutaan, ja ulkonäkö alkaa näyttää kauniilta ihastumisen myötä, vaikka siinä objektiivisesti olisikin puutteita.
Sen sijaan ulkonäkökeskeisemmin suhtautuvissa miehissä on ollut karkeasti ottaen kahdenlaisia: niitä, jotka ovat itse hyvännäköisiä, mutta sisäisesti rumia (ilkeämielisiä, ihmisiin välineellisesti suhtautuvia ja sellaisia, joilla on tarvetta lytätä muita kokeakseen itsensä arvokkaaksi) tai sitten ulkoisesti vaatimattomia (näillä on ehkä itsetuntovajetta, jota yritetään paikata hyvännäköisellä kumppanilla).
Viimeaikaiset nettideittailukokemukseni ovat vielä vahvistaneet tätä käsitystä, koska deittailen ilman kuvaa. Sitä kuvaa pyytää lähes jokainen mies heti ensimmäisessä viestissä, ja kun kerron että minulta ei sitä saa ennen kuin on molemmin puolin todettu että olisi kiva tavata, niin osalla käytös muuttuu täysin toisenlaiseksi. Ensin on oltu myönteisiä ja kovasti kivan oloisia kaikin puolin, kehuttu ja mielistelty, mutta tämän jälkeen alkaakin rumaksi haukkuminen ja tyly kohtelu.
Tämä on tosi kätevä tapa erotella nämä ikävät miehet sieltä helmien joukosta heti kättelyssä. (Omassa ulkonäössäni ei suinkaan ole mitään vikaa, siitä syystä en ole kuvattomana liikkeellä.)
Sen virheen tein alussa, kun aloin deittailla, että luulin vaatimattoman näköisten miesten olevan automaattisesti tyytyväisiä minun ulkonäkööni naisena. Enpä olisi voinut enemmän väärässä olla - olin varmaan lukenut liikaa markkina-arvoteoriahöpötystä tältä palstalta. Kyllä ne hyvännäköiset + mukavat vain ovat avarakatseisempia ja muutenkin niin monella tavalla parempia parisuhdekumppaneita, että melkein jo tehokkuusajattelun nimissä tekisi mieli jatkossa rajoittaa parinhaku vain heihin! En niin kuitenkaan tee, sillä tiedän että tähän pääsääntöön on olemassa poikkeuksiakin.
Miettikääpä nyt kuitenkin, te ulkonäkökeskeiset miehet, olisiko teillä persoonallisuudessanne vielä kehittämisen varaa. Ehkä sitä kautta se ulkonäkökeskeisyys hellittäisi, ja pariutumisesta tulisi teillekin huomattavasti helpompi projekti.
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on se syy miks vain kauniit pariutuvat keskenään. Vain kaunis voi olla myös sisältä kultaa.
Ei vittu mitä paskaa taas AV suoltaa.
Luepa uudelleen. Väittämä oli, että ulkonäkökeskeinen mies ei ole sisältä kultaa, vaikka olisi hyvännäköinenkin.
ap
Totta kai ne tyypit, jotka ovat mukavia ovat myös mukavia. En nyt tiedä mitä muuta yrität sanoa, kuin perusolettamuksia, jotka kaikki tietävät. Hyvä tyyppi on hyvä tyyppi ja ikävä ikävä ulkonäöstä riippumatta.
Toiseksi viimeisessä kappaleessa melkein kumoat kaiken sen ettet itse olisi ulkonäkökeskeinen. Eli et ole ulkonäkökeskeinen, mutta ehkä kuitenkin haluaisit olla.
Kyllä ne hyvännäköiset + mukavat vain ovat avarakatseisempia ja muutenkin niin monella tavalla parempia parisuhdekumppaneita, että melkein jo tehokkuusajattelun nimissä tekisi mieli jatkossa rajoittaa parinhaku vain heihin! En niin kuitenkaan tee, sillä tiedän että tähän pääsääntöön on olemassa poikkeuksiakin.
Ei se minua muuttaisi ulkonäkökeskeiseksi, että rajoittaisin seuranhakuni yhdistelmään hyvännäköinen + mukava, koska ulkonäkö olisi silti edelleen minulle kumppanissa yhtä yhdentekevä asia kuin nytkin. Rajoittaminen johtuisi tuossa tapauksessa vain laiskuudesta/mukavuudenhalusta (hyvännäköinen + mukava on helpompaa erottaa muista kuin vaatimattoman näköinen + mukava). Ja kuten tuossa kerroinkin, en tietenkään oikeasti anna periksi laiskuudelleni. Olen kuitenkin kumppanini persoonallisuuden ja yhteensopivuusjuttujen suhteen niin vaativa, että ei ole järkevää antaa yhdenkään mahdollisesti sopivan kumppaniehdokkaan jäädä osumatta tutkaani.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukliksella on yksi ylipainoinen eksä, joka oli suhteen aikana todella hyvännäköinen naamasta. Hän oli ihana kiltti ihminen, ja suklis näki ensisijaisesti ihanan naaman ja ihanan luonteen«3 koskaan ei ole käynyt mielessä haukkua eksän kroppaa, hän ei sellaisia sanoja ansaitse, vaikka taustalla on kaikenlaista. Muut eksät ovat olleet normaalipainoisia.
Haluaisitko kertoa AP ikäsi ja kuinka pitkä on pisin seurusteluaikasi?
aikamoistameininkiä kirjoitti:
Haluaisitko kertoa AP ikäsi ja kuinka pitkä on pisin seurusteluaikasi?
37 ja 12 vuotta. Ehkä osaat päätellä, kumpi noista luvuista on kumpi. :) Toinen pitkä suhteeni kesti 7 vuotta.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on se syy miks vain kauniit pariutuvat keskenään. Vain kaunis voi olla myös sisältä kultaa.
Ei vittu mitä paskaa taas AV suoltaa.
Luepa uudelleen. Väittämä oli, että ulkonäkökeskeinen mies ei ole sisältä kultaa, vaikka olisi hyvännäköinenkin.
ap
Totta kai ne tyypit, jotka ovat mukavia ovat myös mukavia. En nyt tiedä mitä muuta yrität sanoa, kuin perusolettamuksia, jotka kaikki tietävät. Hyvä tyyppi on hyvä tyyppi ja ikävä ikävä ulkonäöstä riippumatta.
Toiseksi viimeisessä kappaleessa melkein kumoat kaiken sen ettet itse olisi ulkonäkökeskeinen. Eli et ole ulkonäkökeskeinen, mutta ehkä kuitenkin haluaisit olla.
Kyllä ne hyvännäköiset + mukavat vain ovat avarakatseisempia ja muutenkin niin monella tavalla parempia parisuhdekumppaneita, että melkein jo tehokkuusajattelun nimissä tekisi mieli jatkossa rajoittaa parinhaku vain heihin! En niin kuitenkaan tee, sillä tiedän että tähän pääsääntöön on olemassa poikkeuksiakin.
Kerroin, miten itse erottelen oikeasti mukavat heistä, jotka ovat ikäviä tyyppejä mutta esittävät netissä mukavaa. Tämä on ihan tavallinen ongelma ainakin meidän naisten deittailussa, että miehestä on joskus vaikea tietää ajoissa, onko hän oikeasti mukava vai esittääkö vain mukavaa saadakseen jotakin haluamaansa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on se syy miks vain kauniit pariutuvat keskenään. Vain kaunis voi olla myös sisältä kultaa.
Ei vittu mitä paskaa taas AV suoltaa.
Luepa uudelleen. Väittämä oli, että ulkonäkökeskeinen mies ei ole sisältä kultaa, vaikka olisi hyvännäköinenkin.
ap
Totta kai ne tyypit, jotka ovat mukavia ovat myös mukavia. En nyt tiedä mitä muuta yrität sanoa, kuin perusolettamuksia, jotka kaikki tietävät. Hyvä tyyppi on hyvä tyyppi ja ikävä ikävä ulkonäöstä riippumatta.
Toiseksi viimeisessä kappaleessa melkein kumoat kaiken sen ettet itse olisi ulkonäkökeskeinen. Eli et ole ulkonäkökeskeinen, mutta ehkä kuitenkin haluaisit olla.
Kyllä ne hyvännäköiset + mukavat vain ovat avarakatseisempia ja muutenkin niin monella tavalla parempia parisuhdekumppaneita, että melkein jo tehokkuusajattelun nimissä tekisi mieli jatkossa rajoittaa parinhaku vain heihin! En niin kuitenkaan tee, sillä tiedän että tähän pääsääntöön on olemassa poikkeuksiakin.
Ei se minua muuttaisi ulkonäkökeskeiseksi, että rajoittaisin seuranhakuni yhdistelmään hyvännäköinen + mukava, koska ulkonäkö olisi silti edelleen minulle kumppanissa yhtä yhdentekevä asia kuin nytkin. Rajoittaminen johtuisi tuossa tapauksessa vain laiskuudesta/mukavuudenhalusta (hyvännäköinen + mukava on helpompaa erottaa muista kuin vaatimattoman näköinen + mukava). Ja kuten tuossa kerroinkin, en tietenkään oikeasti anna periksi laiskuudelleni. Olen kuitenkin kumppanini persoonallisuuden ja yhteensopivuusjuttujen suhteen niin vaativa, että ei ole järkevää antaa yhdenkään mahdollisesti sopivan kumppaniehdokkaan jäädä osumatta tutkaani.
ap
Toimiiko se niinkin päin, että kauniit seksipomminaiset ovat useimmiten mukavia ja hyväntahtoisia, kun taas tavikset tai rumat ovat hirveitä ilkimyksiä ja tyranneja?
Saman ilmiön huomaa naistenkin keskuudessa, kyseessä on jokin psykologinen kompensaatio-tyyppinen asia. Ne naiset jotka ovat kauniita saisivat ihan milloin tahansa sen komean ja varakkaan miehen, eli se mahdollisuus on heille jo olemassa eikä se ole saavuttamaton niin kuin vaatimattoman tai ruman näköisille naisille, täten ollen kaunista ei välttämättä sellainen kiinnosta, koska se on niin itsestäänselvyys että se tekee siitä tylsää.
Kielletty hedelmä on se mikä houkuttaa ja kumpikin sukupuoli aina ihastuu juuri niihin joita ei voi saada. Keskinkertaiset ja epäviehättävät naiset haaveilevat juuri niistä David Beckham-tyyppisistä komistuksista koska tuon tason miehet ovat niin kaukana heidän omasta tasostaan, siksi sitä miestä kohtaan kehittyy lähes pakkomielteen tasolle yltävä kiinnostus, koska ali-tajuisesti nainen ymmärtää ettei saumaa niihin miehiin oikeasti ole.
Kaunottarelle komea mies on vain yksi mies muiden joukossa, usein onkin niin että kauniilla ihmisillä todellisuudessa on laaja-alaisempi ja monipuolisempi maku mitä tulee estetiikkaan, heillä se ei ole niin nöpönuukaa eikä yksityiskohtiin tuijottamista, kuin niillä joilla on enemmän ulkoisia puutteita ja jotka juuri siitä syystä haluavat ulkoisesti mahdollisimman stereotyyppisesti täydellisen näköisen puolison.
Viehättäville ihmisille se kauneus on niin tavanomaista, koska he ovat siihen jo rutiininomaisesti tottuneet, että he tarkoituksenhakuisesti etsivätkin sellaisia ihmisiä, jotka eivät välttämättä vastaa ulkonäöllisesti yhteiskunnan kauneusstandardeja, heille ulkoinen näyttävyys on tavanomaista ja arkista.
Kauniilla sitä ulkoista viehättävyyttä jo on, siksipä heidän ei tarvitse edes miettiä ja stressata kyseisestä asiasta läheskään yhtä paljon, laittautuminen taas ei kieli siitä että ihminen miettisi pakonomaisesti ulkonäköään eli kyllä kauniitkin ihmiset ajattelevat edes vähän ulkonäköön liittyviä asioita mutta heillä se ei mene äärimmäisyyksiin, tietysti erikseen nämä ahkerasti Somea päivittävät huomionhakuiset ihmiset. Mitä rumempi joku on, sitä enemmän he obsessoivat siitä kauneuden puutteesta, tämä siis luonnollisestikin heijastuu heidän parinvalintaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on se syy miks vain kauniit pariutuvat keskenään. Vain kaunis voi olla myös sisältä kultaa.
Ei vittu mitä paskaa taas AV suoltaa.
Luepa uudelleen. Väittämä oli, että ulkonäkökeskeinen mies ei ole sisältä kultaa, vaikka olisi hyvännäköinenkin.
ap
Totta kai ne tyypit, jotka ovat mukavia ovat myös mukavia. En nyt tiedä mitä muuta yrität sanoa, kuin perusolettamuksia, jotka kaikki tietävät. Hyvä tyyppi on hyvä tyyppi ja ikävä ikävä ulkonäöstä riippumatta.
Toiseksi viimeisessä kappaleessa melkein kumoat kaiken sen ettet itse olisi ulkonäkökeskeinen. Eli et ole ulkonäkökeskeinen, mutta ehkä kuitenkin haluaisit olla.
Kyllä ne hyvännäköiset + mukavat vain ovat avarakatseisempia ja muutenkin niin monella tavalla parempia parisuhdekumppaneita, että melkein jo tehokkuusajattelun nimissä tekisi mieli jatkossa rajoittaa parinhaku vain heihin! En niin kuitenkaan tee, sillä tiedän että tähän pääsääntöön on olemassa poikkeuksiakin.
Kerroin, miten itse erottelen oikeasti mukavat heistä, jotka ovat ikäviä tyyppejä mutta esittävät netissä mukavaa. Tämä on ihan tavallinen ongelma ainakin meidän naisten deittailussa, että miehestä on joskus vaikea tietää ajoissa, onko hän oikeasti mukava vai esittääkö vain mukavaa saadakseen jotakin haluamaansa.
ap
Naiset kulttuurisista ja biologisista syistä viehättyvät miehen statuksesta, joten on ihan ymmärrettävää, että yleisesti komeana pidetty mies tuntuu mukavalta. Vähemmän komeat miehet eivät ole naisen mielestä hänen arvoisiaan, joten jo heti lähdössä ne koetaan negatiivisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on se syy miks vain kauniit pariutuvat keskenään. Vain kaunis voi olla myös sisältä kultaa.
Ei vittu mitä paskaa taas AV suoltaa.
Luepa uudelleen. Väittämä oli, että ulkonäkökeskeinen mies ei ole sisältä kultaa, vaikka olisi hyvännäköinenkin.
ap
Totta kai ne tyypit, jotka ovat mukavia ovat myös mukavia. En nyt tiedä mitä muuta yrität sanoa, kuin perusolettamuksia, jotka kaikki tietävät. Hyvä tyyppi on hyvä tyyppi ja ikävä ikävä ulkonäöstä riippumatta.
Toiseksi viimeisessä kappaleessa melkein kumoat kaiken sen ettet itse olisi ulkonäkökeskeinen. Eli et ole ulkonäkökeskeinen, mutta ehkä kuitenkin haluaisit olla.
Kyllä ne hyvännäköiset + mukavat vain ovat avarakatseisempia ja muutenkin niin monella tavalla parempia parisuhdekumppaneita, että melkein jo tehokkuusajattelun nimissä tekisi mieli jatkossa rajoittaa parinhaku vain heihin! En niin kuitenkaan tee, sillä tiedän että tähän pääsääntöön on olemassa poikkeuksiakin.
Ei se minua muuttaisi ulkonäkökeskeiseksi, että rajoittaisin seuranhakuni yhdistelmään hyvännäköinen + mukava, koska ulkonäkö olisi silti edelleen minulle kumppanissa yhtä yhdentekevä asia kuin nytkin. Rajoittaminen johtuisi tuossa tapauksessa vain laiskuudesta/mukavuudenhalusta (hyvännäköinen + mukava on helpompaa erottaa muista kuin vaatimattoman näköinen + mukava). Ja kuten tuossa kerroinkin, en tietenkään oikeasti anna periksi laiskuudelleni. Olen kuitenkin kumppanini persoonallisuuden ja yhteensopivuusjuttujen suhteen niin vaativa, että ei ole järkevää antaa yhdenkään mahdollisesti sopivan kumppaniehdokkaan jäädä osumatta tutkaani.
ap
Toimiiko se niinkin päin, että kauniit seksipomminaiset ovat useimmiten mukavia ja hyväntahtoisia, kun taas tavikset tai rumat ovat hirveitä ilkimyksiä ja tyranneja?
Ei missään ole väitetty, että hyvännäköiset miehet olisivat useimmiten mukavia (oletin lähinnä että hyvännäköisten ja muiden joukossa on yhtä paljon mukavia ja ei-mukavia - tosin en voi tietää pitääkö paikkansa), tai että tavismiehet olisivat tyranneja. Kannattaa keskittyä ensin ymmärtämään lukemaansa ja sitten vasta kehittelemään nokkelia letkautuksia.
Jos halusit tietää, toimiiko teoriani miehistä myös naisiin, niin en osaa vastata tähän, koska minulla ei ole kokemusta parisuhteista naisten kanssa. Luultavasti kuitenkin myös naisista ne, jotka kiinnittävät parinhaussa huomiota suhteen onnellisuuden kannalta epäolennaisiin asioihin, ovat heikompaa kumppanimateriaalia kuin sellaiset, jotka ymmärtävät mikä on olennaista ja keskittyvät siihen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on se syy miks vain kauniit pariutuvat keskenään. Vain kaunis voi olla myös sisältä kultaa.
Ei vittu mitä paskaa taas AV suoltaa.
Luepa uudelleen. Väittämä oli, että ulkonäkökeskeinen mies ei ole sisältä kultaa, vaikka olisi hyvännäköinenkin.
ap
Totta kai ne tyypit, jotka ovat mukavia ovat myös mukavia. En nyt tiedä mitä muuta yrität sanoa, kuin perusolettamuksia, jotka kaikki tietävät. Hyvä tyyppi on hyvä tyyppi ja ikävä ikävä ulkonäöstä riippumatta.
Toiseksi viimeisessä kappaleessa melkein kumoat kaiken sen ettet itse olisi ulkonäkökeskeinen. Eli et ole ulkonäkökeskeinen, mutta ehkä kuitenkin haluaisit olla.
Kyllä ne hyvännäköiset + mukavat vain ovat avarakatseisempia ja muutenkin niin monella tavalla parempia parisuhdekumppaneita, että melkein jo tehokkuusajattelun nimissä tekisi mieli jatkossa rajoittaa parinhaku vain heihin! En niin kuitenkaan tee, sillä tiedän että tähän pääsääntöön on olemassa poikkeuksiakin.
Ei se minua muuttaisi ulkonäkökeskeiseksi, että rajoittaisin seuranhakuni yhdistelmään hyvännäköinen + mukava, koska ulkonäkö olisi silti edelleen minulle kumppanissa yhtä yhdentekevä asia kuin nytkin. Rajoittaminen johtuisi tuossa tapauksessa vain laiskuudesta/mukavuudenhalusta (hyvännäköinen + mukava on helpompaa erottaa muista kuin vaatimattoman näköinen + mukava). Ja kuten tuossa kerroinkin, en tietenkään oikeasti anna periksi laiskuudelleni. Olen kuitenkin kumppanini persoonallisuuden ja yhteensopivuusjuttujen suhteen niin vaativa, että ei ole järkevää antaa yhdenkään mahdollisesti sopivan kumppaniehdokkaan jäädä osumatta tutkaani.
ap
Toimiiko se niinkin päin, että kauniit seksipomminaiset ovat useimmiten mukavia ja hyväntahtoisia, kun taas tavikset tai rumat ovat hirveitä ilkimyksiä ja tyranneja?
Ei missään ole väitetty, että hyvännäköiset miehet olisivat useimmiten mukavia (oletin lähinnä että hyvännäköisten ja muiden joukossa on yhtä paljon mukavia ja ei-mukavia - tosin en voi tietää pitääkö paikkansa), tai että tavismiehet olisivat tyranneja. Kannattaa keskittyä ensin ymmärtämään lukemaansa ja sitten vasta kehittelemään nokkelia letkautuksia.
Jos halusit tietää, toimiiko teoriani miehistä myös naisiin, niin en osaa vastata tähän, koska minulla ei ole kokemusta parisuhteista naisten kanssa. Luultavasti kuitenkin myös naisista ne, jotka kiinnittävät parinhaussa huomiota suhteen onnellisuuden kannalta epäolennaisiin asioihin, ovat heikompaa kumppanimateriaalia kuin sellaiset, jotka ymmärtävät mikä on olennaista ja keskittyvät siihen.
ap
Viestisi ovat niin epäselviä, ettei niistä saa hevillä tolkkua. Kuten huomaat, moni muukin on ymmärtänyt väärin.
Ymmärrän viesteistäsi, että kultaiset miehet ovat kultaisia ja jotain sellaista. Mutta mikä oli syy valikoida mukavia+komeita mieluummin kuin mukavia+ei-komeita? Sanoit että ensimmäinen on helpompi erottaa, mutta mitä tarkoitat sillä? Oliko kyse siitä, että mukavan oloinen komistus on aina oikeasti mukava, mutta mukavan oloinen ei-komistus onkin usein oikeasti ei-mukava? Jolloin ei-komistukset myöskin vaikuttavat aluksi keskimäärin mukavammilta (koska todellisesti mukavien osuus on käsityksesi mukaan sama molemmissa ryhmissä)?
Vierailija kirjoitti:
Saman ilmiön huomaa naistenkin keskuudessa, kyseessä on jokin psykologinen kompensaatio-tyyppinen asia. Ne naiset jotka ovat kauniita saisivat ihan milloin tahansa sen komean ja varakkaan miehen, eli se mahdollisuus on heille jo olemassa eikä se ole saavuttamaton niin kuin vaatimattoman tai ruman näköisille naisille, täten ollen kaunista ei välttämättä sellainen kiinnosta, koska se on niin itsestäänselvyys että se tekee siitä tylsää.
Kielletty hedelmä on se mikä houkuttaa ja kumpikin sukupuoli aina ihastuu juuri niihin joita ei voi saada. Keskinkertaiset ja epäviehättävät naiset haaveilevat juuri niistä David Beckham-tyyppisistä komistuksista koska tuon tason miehet ovat niin kaukana heidän omasta tasostaan, siksi sitä miestä kohtaan kehittyy lähes pakkomielteen tasolle yltävä kiinnostus, koska ali-tajuisesti nainen ymmärtää ettei saumaa niihin miehiin oikeasti ole.
Kaunottarelle komea mies on vain yksi mies muiden joukossa, usein onkin niin että kauniilla ihmisillä todellisuudessa on laaja-alaisempi ja monipuolisempi maku mitä tulee estetiikkaan, heillä se ei ole niin nöpönuukaa eikä yksityiskohtiin tuijottamista, kuin niillä joilla on enemmän ulkoisia puutteita ja jotka juuri siitä syystä haluavat ulkoisesti mahdollisimman stereotyyppisesti täydellisen näköisen puolison.
Viehättäville ihmisille se kauneus on niin tavanomaista, koska he ovat siihen jo rutiininomaisesti tottuneet, että he tarkoituksenhakuisesti etsivätkin sellaisia ihmisiä, jotka eivät välttämättä vastaa ulkonäöllisesti yhteiskunnan kauneusstandardeja, heille ulkoinen näyttävyys on tavanomaista ja arkista.
Kauniilla sitä ulkoista viehättävyyttä jo on, siksipä heidän ei tarvitse edes miettiä ja stressata kyseisestä asiasta läheskään yhtä paljon, laittautuminen taas ei kieli siitä että ihminen miettisi pakonomaisesti ulkonäköään eli kyllä kauniitkin ihmiset ajattelevat edes vähän ulkonäköön liittyviä asioita mutta heillä se ei mene äärimmäisyyksiin, tietysti erikseen nämä ahkerasti Somea päivittävät huomionhakuiset ihmiset. Mitä rumempi joku on, sitä enemmän he obsessoivat siitä kauneuden puutteesta, tämä siis luonnollisestikin heijastuu heidän parinvalintaansa.
Olen rumana naisena poikkeus jos tuo on normi rumien naisten keskuudessa. Olen joutunut koko elämäni torjumaan jatkuvasti miehiä, koska kukaan iskemään tulleista miehistä ei ole ollut minusta vielä "minun tasollani". Kaikki olleet aivan liian komeita minuun verrattuna ja sellainen suhde on alkujaankin jo tuhoon tuomittu, että mies olisi minua paremman näköinen :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärsin tai luulin ymmärtäväni täysin ap:n pointin. Seurustelun jonkin aikaa miehen kanssa, joka nipotti vaatteistani. Kielsi käyttämästä tiettyjä vaatteita kulahtaneina tai rumina. Itse käytti vanhoja venyneitä T- paitoja ja sukkia sandaaleitten kanssa. Myös opiskeluajoilta muistan rumat pojat, jotka tavoittelivat poikkeuksetta ryhmän kauneinta tyttöä.
Urheilullisuuden "vaatiminen" voi olla ulkonäkökeskeisyyttä tai sitten ei. Omasta mielestäni se on ainakin kohtalaisen turhaa, samoin kuin vaatimuslistojen laatiminen muutenkin.
Se, että kumppani on tapaamisen aikaan urheilullinen, ei takaa hänen olevan sitä jatkossakin. Se, että joku ei ole urheilullinen, ei tarkoita, ettei hän olisi terve ja eläisi pitkään. Osa meistä on aktiivisia kaikissa arjen toimissaan ilman liikuntaharrastusta, osalla on fyysinen työ, ja toisaalta sellainen neuroottinen liikkuminen liikkumisen vuoksi voi joskus olla elimistölle kuluttavampaa kuin elämä, jossa kehoa aidosti kuunnellaan PT:n laatiman ohjelman säntillisen suorittamisen sijaan. Tilastollisesti on totta, että liikunnanharrastajat elävät sohvaperunoita pidempään, mutta tilastotieto ei päde yksittäistapauksiin. Itse tunnen sekä liikuntaa harrastavia että liikuntaa harrastamattomia ihmisiä, jotka ovat terveitä ja hyvinvoivia - ja tunnen myös pari sellaista himoliikkujaa, jotka juoksevat koko ajan lääkärissä.
Liikuntaharrastuksien lisäksi tämä pätee kaikkeen muuhunkin sellaiseen, mitä ihmiset yleensä luettelevat seuranhakukriteereikseen. Ei niitä kriteerejä syynäämällä oikeasti löydä itselle sopivaa kumppania, vaikka olisikin kiva uskotella itselleen sen olevan niin helppoa.
Itse haluan mieluiten itselleni sopivan kumppanin, vaikka hänessä olisi joitakin vikojakin, joten en pidä seuranhaussa edessäni kriteerilistaa. Tunnistan sopivan ihmisen enemmän niin, että juttelen hänen kanssaan, tavattuamme vietän yhdessä aikaa ja teen erilaisia asioita, tapaamme ihmisiä, olemme erilaisissa tilanteissa yhdessä, kohtaamme haasteita ja hankaluuksiakin. Ajan myötä hän tuntuu joko enenevässä tai vähenevässä määrin oikealta minulle.
Jos hyvä tunne kasvaa sitä mukaa kun opin miestä tuntemaan, en takerru yksittäisten kriteerien täyttymättömyyteen, vaikka kuinka kuvittelisin niiden olevan minulle tärkeitä asioita. Jos saan liikkumattoman miehen kanssa vaikka 5 vuotta lyhyemmän yhteisen elämän, mutta se elämä on todella onnellinen, niin totta kai haluan mieluummin sen kuin 5 vuotta enemmän tylsää tuskittelua jonkun liikuntaintoilijan kanssa.
ap