Kuolinilmoitus lehdessä
En laittanut ollenkaan. Ensinnäkin on todella kallis ja toisekseen, kaikki kenen halusin "tietävän" rakkaani poismenosta, tiesivät sen muutenkin.
Nyt olen saanut yhdeltä taholta "paheksuvaa" sanaa siitä, etten laittanut. Tuntuu pahalle. Ihan kuin en olisi hoitanut rakkaani kuolemaa oikein :(
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuolinilmoitus, tottakai! Varsinkin meillä vanhainkodilla useasti mammat haluaa että luen ne, joskus jopa liikuttuvat jos joku esim. lapsuusajan ystävä kyseessä. En nyt tarkoita sillä, että tämä olisi ainut pointti mutta ymmärsit varmaan :)
Jos olisi ystävä kyseessä niin sanan saisi poismenosta varmasti muutenkin. Itse törmään siihen usein, että kuolinilmoituksilla "mässäillään" ja arvuutellaan mihin kukakin kuoli, "voi noin nuori" ja "onkohan tämä se Leena joka teki silloin sitäjatätä kun kaipaaman näköjään jää Matti mutta kuka tuo Pekka on".
Tuo ei ole mässäilyä, vaan ihan ihmiselle lajityypillistä normaalia käytöstä.
Ilmeisesti olen sitten epänormaali kun en harrasta moista, en yksin enkä toisten kanssa.
Toisten ihmisten käytöksen ihmettelyssä nettipalstoilla sekä livenä on periaatteessa kyseessä sama ilmiö.
En laittanut minäkään ja se oli äitini toive. Laitettiin sitten myöhemmin paikallislehteen pieni, kiitos muistamisesta ilmoitus. Älä välitä muiden mielipiteistä. Voimia suruun.
Vierailija kirjoitti:
Keskikokoinen 2 palstan kuolinilmoitus Hs:ssa maksaa noin 800 euroa. Eipä ole kuoleminen edullista.
Toisaalta 2 palstan ilmoitus on aika iso. Mutta onhan tuo tyyristä.
Vierailija kirjoitti:
Kun velipuoleni kuoli 54-vuotiaana ja laitoimme ilmoituksen lehteen hautajaisten jälkeen, niin meihin otti yhteyttä hänen naisystävänsä, josta emme edes tienneet. Tuntui jälkeenpäin pahalta hänen vuokseen, ettei hän päässyt hautajaisiin. Mutta onneksi sai edes tiedon velipuoleni kuolemasta ja pääsi keskustelemaan omaisten kanssa.
Onhan ne ilmoitukset järkyttävän kalliita eikä monet ihmiset enää edes tilaa Hesaria. Mutta joskus se ilmoitus voi tavoittaa jonkun tärkeän henkilön.
Eikö tämä naisystävä tiennyt mitään tästä veljestäsi, pttanut yhteyttä johonkin kun ei nähnyt pitkään aikaan?
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monelle edes tulee nykyään lehti, ei tarvitse välittää
Melkein kaikille ns. tavallisille ihmisille tulee jokin sanomalehti.
Mä ainakin olen kieltänyt omaisiani laittamasta ilmoitusta lehteen. Ne joille minun kuolemani millään lailla kuuluu saavat tiedon muutenkin.
Ihmeellinen tapa kaiken kaikkiaan, tekopyhää ja kaupallista hapatusta.
Vierailija kirjoitti:
Tuleeko jollekkin vielä lehti? Uskomatonta, nettiajassa.
Tiedätkös, mun appivanhemmat tai isäni ei ole koskaan yhtä ainutta kertaa käyttänyt nettiä. Ovat syntyneet 40-luvulla. Ei ollenkaan harvinaista heidän ikäluokassaan.
Onneksi sun ei tarvi enää välittää tän ihmisen kuluista.Yleensä se nyt ilmoitetaan ettei kukaan tuttu tule kyselemään että mitä isälles kuuluu...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monelle edes tulee nykyään lehti, ei tarvitse välittää
Melkein kaikille ns. tavallisille ihmisille tulee jokin sanomalehti.
Totta. Itse jouduin vaihtamaan digilehteen koska reissaan niin paljon ja hesarit kasautuivat lukemattomina pinoon.
Ja toisekseen joku puolituttukin saataisi haluta tietää ja muistella poismennyttä.Vanhojen ihmisten keskuudessa kyllä sana leviää vielä,kuten nuortenkin.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi sun ei tarvi enää välittää tän ihmisen kuluista.Yleensä se nyt ilmoitetaan ettei kukaan tuttu tule kyselemään että mitä isälles kuuluu...
Ja mikä siinä on niin vaikeaa vastata, että hän on kuollut? Veikkaan ettei suurin osa ihmisistä lue lehtien kuolinilmoituksia muutenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi sun ei tarvi enää välittää tän ihmisen kuluista.Yleensä se nyt ilmoitetaan ettei kukaan tuttu tule kyselemään että mitä isälles kuuluu...
Sattuu sitä tuollaistakin, vaikka ilmoitus olisi lehdessä. Kun eiväy kaikki haukkana niitä ilmoituksia ole selaamassa.
Miksi sitä sitten ei voisi sanoa siinä tilanteessa kun joku kysyy? Miksi kuolema on aihe, josta vaietaan?
Lehteen laitetaan ilmoitus kaiken kansan katsottavaksi jotta asiasta ei tarvitsisi puhua ääneen, niinkö se on.. En tiedä, tuntuu kummalta.
Kuolinilmoituksen kustannukset otetaan vainajan varoista, joten ei kuolinilmoituksen laittamisesta tule omaisille/ystäville kustannuksia (paitsi että perittävä omaisuus vähän pienenee) muuten kuin siinä tapaukessa, että vainaja oli varaton. Monille vanhemmille ihmisille kuolinilmoitukset ovat tärkeitä, koska he sitä kautta saavat tiedon vanhan tutun (johon ei kuitenkaan ole moneen vuoteen pidetty säännöllistä yhteyttä) kuolemasta. Esimerkiksi minä näin muutama kuukausi sitten Hesarin kuolinilmoituksesta, että opiskeluaikainen poikaystäväni oli kuollut. Vaikka emme olleetkaan pariinkymmeneen vuoteen pitäneet yhteyttä, niin tällä tiedolla oli minulle silti merkitystä. llman ilmoitusta en tietäisi hänen kuolemastaan vieläkään.
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan ettei suurin osa ihmisistä lue lehtien kuolinilmoituksia muutenkaan.
Näin minäkin ajattelin vielä kolmikymmpisenä. Luin kyllä Hesarista kihla-, vihki- ja syntyneet-ilmoitukset, mutta kuolinilmoituksia en vilkaissutkaan. Nyt kun olen viisikymppinen, silmäilen puolestaan kuolinilmoitusten nimet läpi. Niistä löytyy yllättävän usein tuttuja. Sen sijaan nuo muut mainitsemani ilmoitukset hyppään suosiolla yli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi sun ei tarvi enää välittää tän ihmisen kuluista.Yleensä se nyt ilmoitetaan ettei kukaan tuttu tule kyselemään että mitä isälles kuuluu...
Sattuu sitä tuollaistakin, vaikka ilmoitus olisi lehdessä. Kun eiväy kaikki haukkana niitä ilmoituksia ole selaamassa.
Miksi sitä sitten ei voisi sanoa siinä tilanteessa kun joku kysyy? Miksi kuolema on aihe, josta vaietaan?
Lehteen laitetaan ilmoitus kaiken kansan katsottavaksi jotta asiasta ei tarvitsisi puhua ääneen, niinkö se on.. En tiedä, tuntuu kummalta.
No sanopa sitten ettet viitsinyt laittaa lehteen kuolin ilmoitusta kun on niin kallista.
Vierailija kirjoitti:
Kuolinilmoituksen kustannukset otetaan vainajan varoista, joten ei kuolinilmoituksen laittamisesta tule omaisille/ystäville kustannuksia (paitsi että perittävä omaisuus vähän pienenee) muuten kuin siinä tapaukessa, että vainaja oli varaton. Monille vanhemmille ihmisille kuolinilmoitukset ovat tärkeitä, koska he sitä kautta saavat tiedon vanhan tutun (johon ei kuitenkaan ole moneen vuoteen pidetty säännöllistä yhteyttä) kuolemasta. Esimerkiksi minä näin muutama kuukausi sitten Hesarin kuolinilmoituksesta, että opiskeluaikainen poikaystäväni oli kuollut. Vaikka emme olleetkaan pariinkymmeneen vuoteen pitäneet yhteyttä, niin tällä tiedolla oli minulle silti merkitystä. llman ilmoitusta en tietäisi hänen kuolemastaan vieläkään.
Ja mitä sillä tiedolla teet? Ymmärrän jonkinasteisen lyhyen ohimenevän surun pyyhkäisyn, mutta en rehellisesti usko että kyseisellä tiedolla en kauaskantoisempaa merkitystä.
Kuin ehkä se, että kavereittesi kanssa pääsitte juoruilemaan mihin se kuoli, miksi, mitä tapahtui jne.
Kyllä meillä mummut ja vaarit nuo lukee.Jos on joku tuttu soittavat että oletkos kuullut.Aina joku sen huomaa.
Itse laitan aamulehteen ja vielä ouluun toisen,kun isä sieltä kotoisin.
Vierailija kirjoitti:
Ja toisekseen joku puolituttukin saataisi haluta tietää ja muistella poismennyttä.Vanhojen ihmisten keskuudessa kyllä sana leviää vielä,kuten nuortenkin.
Niin,joku saattaa haluta ajatuksen uhrata.Mut onneksi ap säästää muutaman kympin.
Kun velipuoleni kuoli 54-vuotiaana ja laitoimme ilmoituksen lehteen hautajaisten jälkeen, niin meihin otti yhteyttä hänen naisystävänsä, josta emme edes tienneet. Tuntui jälkeenpäin pahalta hänen vuokseen, ettei hän päässyt hautajaisiin. Mutta onneksi sai edes tiedon velipuoleni kuolemasta ja pääsi keskustelemaan omaisten kanssa.
Onhan ne ilmoitukset järkyttävän kalliita eikä monet ihmiset enää edes tilaa Hesaria. Mutta joskus se ilmoitus voi tavoittaa jonkun tärkeän henkilön.