Kuolinilmoitus lehdessä
En laittanut ollenkaan. Ensinnäkin on todella kallis ja toisekseen, kaikki kenen halusin "tietävän" rakkaani poismenosta, tiesivät sen muutenkin.
Nyt olen saanut yhdeltä taholta "paheksuvaa" sanaa siitä, etten laittanut. Tuntuu pahalle. Ihan kuin en olisi hoitanut rakkaani kuolemaa oikein :(
Kommentit (56)
Sen voi laittaa myös johonkin pienempään lehteen, eri lehdillä on eri hinnat.
Mutta jos et enää ehdi niin anna moitteiden valua kuin vesi hanhen selästä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on yleinen tapa, vaikka ihminen olisi ollut minkälainen tai elänyt millaista elämää. En ihmettele jos paheksuvat, varsinkin vanhemmat ihmiset.
Mitä tuo nyt muka tarkoittaa "vaikka olisi elänyt millaista elämää".
Tiedän monia ketkä eivät ole laittaneet. Lehti-ilmoitus on pikkuhiljaa poistuva perinne.
Kuolinilmoitus, tottakai! Varsinkin meillä vanhainkodilla useasti mammat haluaa että luen ne, joskus jopa liikuttuvat jos joku esim. lapsuusajan ystävä kyseessä. En nyt tarkoita sillä, että tämä olisi ainut pointti mutta ymmärsit varmaan :)
Vierailija kirjoitti:
Kuolinilmoitus, tottakai! Varsinkin meillä vanhainkodilla useasti mammat haluaa että luen ne, joskus jopa liikuttuvat jos joku esim. lapsuusajan ystävä kyseessä. En nyt tarkoita sillä, että tämä olisi ainut pointti mutta ymmärsit varmaan :)
Jos olisi ystävä kyseessä niin sanan saisi poismenosta varmasti muutenkin. Itse törmään siihen usein, että kuolinilmoituksilla "mässäillään" ja arvuutellaan mihin kukakin kuoli, "voi noin nuori" ja "onkohan tämä se Leena joka teki silloin sitäjatätä kun kaipaaman näköjään jää Matti mutta kuka tuo Pekka on".
Älä välitä, anna ihmisten paheksua. Osoittavat vain omaa käytöstavattomuuttaan tuossa tilanteessa.
Voimia ap!
Sitä tarkoittaa että esim. vaikka kyseessä oli lähinnä pelkkää surua ja harmia muille aiheuttanut (alle?) parikymppinen tyyppi joka lopulta kuoli nautiskeltuaan viimeisimmän apteekkiryöstönsä saalista (eläinten lopettamiseen tarkoitettua ainetta, "raukkaparka" luuli saavansa huumaavaa ainetta), niin tämäkin tapaus sai "Rakkaamme"-kuolinilmoituksen lehteen. Ja tällä en millään viittaa ap:n kumppaniin, vaan tämä oli vastaus #4:n kysymykseen. On siis vielä hyvin yleinen tapa tehdä kuolinilmoitus.
Vierailija kirjoitti:
Sitä tarkoittaa että esim. vaikka kyseessä oli lähinnä pelkkää surua ja harmia muille aiheuttanut (alle?) parikymppinen tyyppi joka lopulta kuoli nautiskeltuaan viimeisimmän apteekkiryöstönsä saalista (eläinten lopettamiseen tarkoitettua ainetta, "raukkaparka" luuli saavansa huumaavaa ainetta), niin tämäkin tapaus sai "Rakkaamme"-kuolinilmoituksen lehteen. Ja tällä en millään viittaa ap:n kumppaniin, vaan tämä oli vastaus #4:n kysymykseen. On siis vielä hyvin yleinen tapa tehdä kuolinilmoitus.
Kerrotko vielä, miksi se on yleinen tapa? Ja miksi olisi tehtävä asioita siksi, että "se on yleinen tapa"?
Vierailija kirjoitti:
Sitä tarkoittaa että esim. vaikka kyseessä oli lähinnä pelkkää surua ja harmia muille aiheuttanut (alle?) parikymppinen tyyppi joka lopulta kuoli nautiskeltuaan viimeisimmän apteekkiryöstönsä saalista (eläinten lopettamiseen tarkoitettua ainetta, "raukkaparka" luuli saavansa huumaavaa ainetta), niin tämäkin tapaus sai "Rakkaamme"-kuolinilmoituksen lehteen. Ja tällä en millään viittaa ap:n kumppaniin, vaan tämä oli vastaus #4:n kysymykseen. On siis vielä hyvin yleinen tapa tehdä kuolinilmoitus.
Mitä sä selität?
Jokaisella on joku, joka on rakas, ei se poista rakkautta vaikka olisi millainen elämänvaihe menossa. Eikä myöskään kuolinilmoituksen laittaminen tai laittamatta jättäminen määrittele sitä, kuinka rakastaan kaipaa.
Sinusta ehkä on hauskaa se, miten joku elää ja miten kuolee mutta ihminen on aina jonkun lapsi, jonkun läheinen, jonkun rakas.
Minua inhottaa oman työpaikkani tapa kun sunnuntaisin hoitajat alkavat ruokatauolla lukemaan kuolinilmoituksia ja spekuloimaan kuka nyt mitä ja missä ja niin edelleen. Eivät onneksi kaikki, mutta tietyt tyypit ketkä muutenkin ovat uteliaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuolinilmoitus, tottakai! Varsinkin meillä vanhainkodilla useasti mammat haluaa että luen ne, joskus jopa liikuttuvat jos joku esim. lapsuusajan ystävä kyseessä. En nyt tarkoita sillä, että tämä olisi ainut pointti mutta ymmärsit varmaan :)
Jos olisi ystävä kyseessä niin sanan saisi poismenosta varmasti muutenkin. Itse törmään siihen usein, että kuolinilmoituksilla "mässäillään" ja arvuutellaan mihin kukakin kuoli, "voi noin nuori" ja "onkohan tämä se Leena joka teki silloin sitäjatätä kun kaipaaman näköjään jää Matti mutta kuka tuo Pekka on".
Tuo ei ole mässäilyä, vaan ihan ihmiselle lajityypillistä normaalia käytöstä.
Keskikokoinen 2 palstan kuolinilmoitus Hs:ssa maksaa noin 800 euroa. Eipä ole kuoleminen edullista.
Kuinka jotkut kehtaavat paheksua surutyötä tekevän valintoja jonkun lehti-ilmoituksen suhteen? Aivan uskomatonta tunteettomuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuolinilmoitus, tottakai! Varsinkin meillä vanhainkodilla useasti mammat haluaa että luen ne, joskus jopa liikuttuvat jos joku esim. lapsuusajan ystävä kyseessä. En nyt tarkoita sillä, että tämä olisi ainut pointti mutta ymmärsit varmaan :)
Jos olisi ystävä kyseessä niin sanan saisi poismenosta varmasti muutenkin. Itse törmään siihen usein, että kuolinilmoituksilla "mässäillään" ja arvuutellaan mihin kukakin kuoli, "voi noin nuori" ja "onkohan tämä se Leena joka teki silloin sitäjatätä kun kaipaaman näköjään jää Matti mutta kuka tuo Pekka on".
Tuo ei ole mässäilyä, vaan ihan ihmiselle lajityypillistä normaalia käytöstä.
Ilmeisesti olen sitten epänormaali kun en harrasta moista, en yksin enkä toisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Sitä tarkoittaa että esim. vaikka kyseessä oli lähinnä pelkkää surua ja harmia muille aiheuttanut (alle?) parikymppinen tyyppi joka lopulta kuoli nautiskeltuaan viimeisimmän apteekkiryöstönsä saalista (eläinten lopettamiseen tarkoitettua ainetta, "raukkaparka" luuli saavansa huumaavaa ainetta), niin tämäkin tapaus sai "Rakkaamme"-kuolinilmoituksen lehteen. Ja tällä en millään viittaa ap:n kumppaniin, vaan tämä oli vastaus #4:n kysymykseen. On siis vielä hyvin yleinen tapa tehdä kuolinilmoitus.
Pyytettön rakkaus lienee sinulle vieras käsite. Eihän rakkautta tarvitse ansaita.
Pakko siteerata just äsken lukemaani artikkelia:
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/07/12/olet-paska-isi-vanhemmuus-karl-…
"Knausgård kiinnittää huomionsa myös Anders Behring Breivikin isän lausuntoon, jonka mukaan olisi ollut parempi, jos poika olisi tappanut itsensä.
Niin voi sanoa mies jolla on lapsia, mutta isä ei voi sanoa niin.
Knausgård todistaa omasta isyydestään toisin.
Tekivätpä Vanja, Heidi ja John mitä tahansa, annan heille aina anteeksi ja olen aina heitä varten. Mikään muu ei tule kuuloonkaan."
Kyllä se on yleinen tapa, vaikka ihminen olisi ollut minkälainen tai elänyt millaista elämää. En ihmettele jos paheksuvat, varsinkin vanhemmat ihmiset.