Mihin masennuslääkkeiden vastustajat perustavat näkemyksensä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta mikään ei ole ainoa ja oikea keino hoitaa masennusta. Tuskin pelkkä terapiakaan, eikä varmasti valvomaton/terapiaton masennuslääkityskään.

Mutta ainakaan nuorille ei masennuslääkettä määrätä ilman terapiaa ja lääkeseurantaa. Tiedän, koska 16-vuotias lapseni aloitti tänä keväänä Seronil-lääkityksene masennuksen ja ahdistuksen hoitoon. Lääkeseuranta alkoi heti, elokuussa alkaa terapia.

Nyt reilun kahden kuukauden kokemus lääkityksestä on erinomainen. Lapsi on paljon jaksavampi ja hyväntuulisempi. Myös satunnaisia ääntenkuulemisia ei ole ollut lainkaan (tulkittiin liittyvän stressiin ja masennukseen, kuuli siis max minuutin pari silloin tällöin ja erotti koko ajan ne häiriöksi, ei luullut "oikeiksi").

Ihan alussa hän nukkui huonommin, mutta sekin on poistunut.

Toisaalta tiedän lapsen kaveripiiristä tapauksen, jolle sama lääke aiheutti valtavia raivareita ja aggressiivisuutta. Eli ei se kaikille toimi yhtä hyvin.

Joka tapauksessa pidän aika hoopona sitä, että sivusta maallikot heittelevät besserwisser-kommentteja siitä, mistä nuoren masennus johtuu ja millä se pitäisi hoitaa. Kyllä ainakin minun lapseni on asiantuntevassa hoidossa ja me vanhemmat seuraamme asiaa tiiviisti. Mitään ei popsita huvin vuoksi. Mutta jos lääkitys on tässä tärkeässä elämänvaiheessa - peruskoulu piti saada kunnialla päätökseen ja toisen asteen koulutus alulle - iso tuki nuorelle, niin ihan varmasti sitä hyödynnetään yhtenä keinona muiden joukossa.

T. Masentuneen teinin äiti

Hyvin ymmärrettävää, mutta ei takaa mitään tulevaisuudesta. Älä syyllisty, mutta jos olisi olemassa lääkkeetön vaihtoehto, jolla olisitte päässeet samaan tulokseen, olkoon se sitten vaikka terapia ja jokin ruokavalio, niin olisitteko valinneet silti mieluummin lääkkeen, koska se on helpompi tapa hoitaa "ongelma"?

Kyllä olisimme valinneet lääkkeettömän vaihtoehdon, koska kuten sanoin, mitään ei popsita huvin (tai helppouden) vuoksi.

Emme kuitenkaan usko, että yhtä hyvää tulosta olisi saatu millään muulla keinolla. Terapiakin kestää vuosia tehota. Ja kuten sanoin, lapsi oli yhdeksännellä ja poissaoloja koulusta alkoi olla huolestuttava määrä. Aikaa miettiä ja odotella vuosia ei yksinkertaisesti ollut lapsen parantamiseen.

En sano, että hän nyt olisi parantunut. Totta kai tarvitaan lisäksi terapiaa, että masennus saadaan selätettyä niin, ettei se puhkea heti uudestaan lääkityksen loppuessa. Mutta vaikutus oli todellakin huikean nopea, lapsi oli aivan erilainen jo parissa viikossa.

Kyllä kyllä, mutta jos ajattelet lapsen tulevaisuutta, pitää sinun opettaa hänelle tapa tulla toimeen ilman lääkkeitä, sillä lääkkeiden toiminta hiipuu ja niistä on myös haittoja. Paljon myös sellaista, joita ei vielä edes tiedetä. Tarkemmin tässä

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Mutta on myös hyvä, että ette ole ns. pilleriuskovaisia. Hyvin monet ovat. Todella monet ajattelee, että syö mieluummin pillereitä, koska se on helppoa ja "suositeltua", näkemättä vaivaa elämäntapamuutoksen tekemiseen. Pitkällä tähtäimellä sellaiset ihmiset tulevat pärjäämään paremmin, jotka osaavat muuttaa elämäntapojaan pysyäkseen terveenä ilman lääkkeitä. Lasten kohdalla pitää näin ajatella, sillä he tulevat kohtaamaan todella suuria haasteita terveytensä suhteen, joista esimerkkinä antibioottien tehon loppuminen, terveydenhuollon romahtamainen rahoituksen puuttuessa, epidemiat jne.

Luetko ollenkaan saamiasi vastauksia, ennen kuin alat paasata?

):-0

152

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin masennuksen kourissa olen, mutta en käytä lääkitystä, kieltäydyin. On ollut tarpeeksi kamalaa katsoa, kun pari läheistä muuttui täysin lääkityksessä ollessaan.

Yhtä lapsuudenkaveria näin monen vuoden tauon jälkeen ja siinä sitten vaihdeltiin kuulumisia ja kyselin voinnista yms. Kaveri on käyttänyt erilaisia lääkkeitä 14-vuotiaasta asti (nyt 26) ja kertoi, että miten se oli lopussa vain tyhjä kuori, ei mitään tunteita, ei iloa ei surua. Asteittain oli lopettanut lääkkeet ja oli niin onnellinen, kun tunsi taas normaaleja tunnetiloja ja asioita, joita se ei enää muistanut tuntevansa ja aistivansa.

Tädille kävi samoin, mutta vahvemmin, negatiivisessa mielessä. Tässä on minulle tarpeeksi näyttöä, että en halua syödä lääkkeitä, jotka voivat vuosien käytössä muuttaa minua ihmisenä sellaiseksi, mitä en ole. Haluan tuntea eri tunteet ja tunnetilat, en edes käytä alkoholia niitä turrutaakseni

Et ole masentunut jos tunnet eri tunteet tai tunnetilat. Miksi siis valehtelet? Lääkevastaista propagandaa.

Et taida tietää, että ihmisillä voi tulla kausittaisia, tosi vahvoja masennusjaksoja, kuten minulla. Nyt on ollut pari vkoa harvinaisen mukava olo (olen jaksanut jopa siivota, hei!), mutta kohta se taas kääntyy päälaelleen. Mutta toki, jos mielestäsi valehtelen, niin usko vain omia sepustuksiasi. :)

Keskivaikeaa masennusta sairastan, mutta ethän sinä sitä usko kuitenkaan. :P

 

Tai sitten masennus voi ilmetä hyperaktiivisuutena kuten minulla. Kukaan (en itsekään) tajunnut että peitän masennukseni nostamalla kierroksia ja tekemällä 100% sijaan vaikka 130% teholla töitä ja kotihommia. Mitä enemmän masentaa sitä kovemmin siivoa, remppaan, teen pihahommia ja poimin mustikoita. Jaksaminen 0 mutta pää ja kroppa ei hellitä missään vaiheessa.

107

Hypomaniaa. Kannattaa pyrkiä katkaisemaan tämä kierre, sillä se voi johtaa bipoon. Kognitiivinen psykoterapia voi olla hyvästä.

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on lähtökohtana hyvin jyrkkä asenne että lääkkeissä ei voi olla mitään pahaa.

Turha tähän on sen enempää kommentoida.

Ainoastaan lääkkeiden puolustaminen sallitaan.

Sama mentaliteetti on Auttakaa, poikani on sekaisin -ketjussa. Mitään muuta ei nähdä, kun pilleri. Pilleriä pillerin perään, sillä menee paskempaan suuntaan mutta sitten voi ottaa lisää pillereitä. Idiootit. Pilleri siirtää ongelmia, helpottaa arkea, mutta ei poista ongelmaa.

Milläs sitten poistat vaikka aivokemian ongelman? Tai vaikka kilpirauhasen vajaatoiminnan? Kerro nyt ihmeessä idiootille. 

Jos olet lukenut psykologiaa vuosia, niin miksi ihmeessä et tiedä, kuinka masentuneen aivokemiaa korjataan? Masennus näkyy aivoissa kyllä ja näkyy muuallakin elimistössä, ethän ala silti napsimaan antibiootteja elimistön tulehdukseen? Aivot korjaantuu, kunhan ihmisen elämä korjaantuu. Jos hän kykenee selvittämään syyt miksi on masentunut ja pystyy muuttamaan elämää enemmän siedettävämmäksi, niin masennuskin voi poistua. Tiedän, ettei se ole noin yksinkertaista. Mutta periaatteeltaan noin. Kaikki aivoissa on kemiaa, jopa rakastuminen. Kilpirauhasen vajaatoiminta on taas ihan eri asia. Se ei ajattelemalla parane. Eikä parane diabetes, eikä syöpä, toki monista sairauksista voi parantua positiivisen psykologian tukemana, mutta joitain pysyviä elimistömuutoksia ei voi parantaa kuin lääkkeillä. Minusta on turha rinnastaa kaksi täysin erilaista sairautta ja oikoa mutkat suoriksi väittämällä, että ilman lääkkeitä ei voisi parantua. Jostain voi parantua ja masennus nimenomaan on se, mistä voi ilman lääkkeitä selvitä.

Tällä hetkellä lääketiede suorastaan pakottaa ihmiset tyytymään osaansa maailmassa, -ai olet masentunut, koska olet työtön? Otappa tuosta pilleri. tai jos et saakkaan itsellesi naista, koska pelaat vaan pelejä, etkä käy missään, -no ota pilleri ja tyydy siihen. Kun voisi sen sijaan rehellisesti pohtia syitä siihen miksi tilanne on niin heikko ja tehdä sille jotain.

Masennus on mahdollisuus, se kertoo meille rehellisen karua kieltään siitä, että me ei olla onnellisia nykyisessä elämäntilanteessa. Jos et millään pysty sitä muuttamaan, niin syö lääkkeitä, ne auttaa selviämään arjessa. Mutta jos haluat elämältäsi enemmän, niin avaa solmut ja tee muutoksia, joissa voit paremmin. Lääkkeet vain pistää sinut uinumaan omassa elämässäsi, etkä enää välitä muuttua, etkä miettiä miksi pitäisi muuttua.

EIKÄ! KUN LÄÄKE PARANTAA!

Oletko tymä?

Kuinka monelle täällä on tehty aivojen kuvaus tai aivojen kemiallisen tasapainon tutkimus ennen masennuslääkkeiden määräämistä?

Veikkaan että ei kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Koska niitä määrätään aivan liian herkästi nykyään lähestulkoon vaivaan kuin vaivaan ja niiden sivuvaikutukset ovat ihan kammottavat, voin puhua omasta kokemuksesta. Joillekin hyvin harvoille ne sopivat, mutta monien olen kuullut sanovan että voivat paremmin ilman niitä, ja tämän voin vahvistaa omaltakin kohdaltani.

Määrätään...niinpä niin. Eikös ihminen voi ihan itse päättää aloittaako lääkkeiden syömisen?

Lääkärit eivät ole jumalia.

Olisin halunnut että ois kuvattu. Nyt kun oon parempi, ois jännä nähdä se muutos.

Ilman lääkkeitä oon parantunut.

Minulla on ollut keskivaikea masennus ja olin vuosia sairaslomalla. Nykyään terve. Kokeilin ainakin 5 eri masennuslääkettä joista ei yhdestäkään ollut ihmeemmin apua. Apu löytyi siitä että käsittelin ne asiat jotka masennuksen aiheutti.

Monesti sanotaan että masentuneelle ei saa sanoa että pitää ryhdistäytyä... no mulla ainakin ryhdistäytyminen auttoi. Olin raskaana ja mietin vakavasti millaisen elämän haluan tulevalle lapselleni tarjota, jäänkö loppuelämäkseni kotiin makaamaan vai teenkö asioille jotain....

Koska ihminen ei ole robotti eikä me voida lähteä korjaamaan tunnetason ongelmia leikkimällä välittäjäainetasojen kanssa, asiaan liittyy aika paljon muutakin. En ole täysin lääkkeitä vastaan, varmasti joissakin tapauksissa voi pelastaa jonkun hengen pääsemällä pahimmasta kuopasta pois. Mutta ehdottomasti jokainen tarvitsee ensisijaisesti terapiaa, keskustelua ja oikeaa apua. Pillerit ei ole oikea hoito masennukseen, luulen että alkaisi aika monella olo parantua jos saisi avattua miksi masentui, saisi käydä läpi kipeät muistot ja traumat miten siitä pääsee ylös ja saisi aivan uudet selviytymiskeinot ja päämäärän tulevaa varten, ja ennen kaikkea rakkautta ja tukea ympärilleen.

Serkkuni kielsi vaimoltaan masennuslääkkeet (lievähkö masis).

Lääkkeet vai avioliitto. Vieläkin ovat aviossa.

Se positiivinen julkisuuskuva ja kulissi on vakavasti otettava tavoite, ei niinkään vaimon jaksaminen.

Siinä ap;lle yksi näkemys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät ymmärrä millainen sairaus masennus on. Itsellään heillä on ollut joskus vähän alakuloinen olo ja kuvittelevat, että sitä se masennus on.

Voi kuule, kyllä minä tiedän. Muutamia kertoja sairaalassa yliannostuksen takia, muuta itsensä vahingoittamista ja terveyden vaarantamista. Vuosikusien halu kuolla ja jatkuvat ajatukset siitä, miten sitä tappaisi itsensä, että pääsisi siitä jokapäiväisestä paskasta olosta, ahdistuksesta ja toivottomuudesta. En tiedä, mikä se sinun mittarisi on, mutta minulle ja hoitavien tahojen mielestä tämä masennukseni on ollut siitä vaikeasta keskivaikeaan. Nykyään ensimmäistä kertaa ikinä elämäni aikana selvästi parempi aika menossa, toivottavasti kestää.

En suostunut ottamaan lääkitystä (masennukseen), koska ongelmani on aina ollut henkistä sorttia ja lapsuuden pahoista traumoista johtuvaa. Olen aina tiennyt, että terapia ja oma aktiivinen työskentely elämäni ja pääni kanssa tuottaa sen oikean tuloksen, ei lääkkeet. En tuomitse lääkkeiden käyttäjiä, mutta kaikille ne eivät todellakaan sovi eikä kaikkia auta.

Minulle ei lääkkeet sovi, ne olisi sotkeneet elämäni entistä pahemmin ja pahimmassa tapauksessa ajaneet itsemurhaan. Olen nimittäin kokeillut pieninä annoksina masennus/psykoosilääkkeitä vaikean unettomuuteni hoidossa ja kaikista lääkkeistä jopa pienellä annostuksella on tullut niin järkyttäviä sivuoireita, että jos joutuisin vielä niiden kanssa elämään, niin se olisi loppuni.

Sinä vaikutat ihmiseltä, jonka suurin saavutus elämässä on se, että sinulla on aina vähän isommat ongelmat kuin muilla. Ja niille ei tietysti, niinku, mahda mitään.

Jos olisit lukenut hieman pidemmälle, olisit huomannut, että olen tehnyt paljon töitä itseni eteen. Voin nyt paremmin, kuin koskaan aiemmin oman sinnikkään työni, terapian ja vertaistuen avulla. Ja olen ihan työelämässä sekä opiskelen :).

Pointtini ei ollut valittaa siitä, miten minulla on mennyt takuulla niin paljon huonommin, mitä muilla, vaan se, että toivottomistakin tilanteista voi kasvaa ja löytää elämänhalun (ja ilon). Periksi ei saa antaa ja kyllähän tämä on vaatinut ihan älyttömästi töitä, mutta se kannattaa.

Vastustan lääkkeiden määrämistä ilman kunnon tutkimusta ja ainoana hoitokeinona.

Lääkkeet pitäisi olla viimeinen lisä masennuksen hoidossa. Ensin terapiat yms tukimuodot käyttöön.

Siskoni kieltäytyi lääkkeistä minun kehotuksestani. Kiitti jälkeen päin. Hänelle riitti 3v terapia ja seesteinen elämä.

Vastauksena kysymykseen - siksi että parantuminen lähti käyntiin kun lopetin kaikki masennukseen määrätyt lääkkeet. Oli vakava masennus, vuosia. Kun lääkitys loppui, pää selveni. Sama tarina neljällä läheisellä.

Ja lääketieteen puolelta on myös vahvaa tietoa tällä hetkellä siitä ettei masennus liity noihin välittäjäaineisiin ihan alkujaankaan. Se on vain järjetön bisnes ja lääkkeillä on auktoriteettiuskovaiseen suomalaiseen ihmiseen hurja lumevaikutus.

Vierailija kirjoitti:

Vastauksena kysymykseen - siksi että parantuminen lähti käyntiin kun lopetin kaikki masennukseen määrätyt lääkkeet. Oli vakava masennus, vuosia. Kun lääkitys loppui, pää selveni. Sama tarina neljällä läheisellä.

Ja lääketieteen puolelta on myös vahvaa tietoa tällä hetkellä siitä ettei masennus liity noihin välittäjäaineisiin ihan alkujaankaan. Se on vain järjetön bisnes ja lääkkeillä on auktoriteettiuskovaiseen suomalaiseen ihmiseen hurja lumevaikutus.

Cool story, bro.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastauksena kysymykseen - siksi että parantuminen lähti käyntiin kun lopetin kaikki masennukseen määrätyt lääkkeet. Oli vakava masennus, vuosia. Kun lääkitys loppui, pää selveni. Sama tarina neljällä läheisellä.

Ja lääketieteen puolelta on myös vahvaa tietoa tällä hetkellä siitä ettei masennus liity noihin välittäjäaineisiin ihan alkujaankaan. Se on vain järjetön bisnes ja lääkkeillä on auktoriteettiuskovaiseen suomalaiseen ihmiseen hurja lumevaikutus.

Cool story, bro.

Anteeksi nyt en ymmärrä miksi tämä olisi tarua? Ihan olen oikea ihminen kokemuksineni.

Suomessa on viisi miljoonaa lääketieteen asiantuntijaa, joista valtaosa on valmistunut Google-instituutissa.

Vierailija kirjoitti:

Vastauksena kysymykseen - siksi että parantuminen lähti käyntiin kun lopetin kaikki masennukseen määrätyt lääkkeet. Oli vakava masennus, vuosia. Kun lääkitys loppui, pää selveni. Sama tarina neljällä läheisellä.

Ja lääketieteen puolelta on myös vahvaa tietoa tällä hetkellä siitä ettei masennus liity noihin välittäjäaineisiin ihan alkujaankaan. Se on vain järjetön bisnes ja lääkkeillä on auktoriteettiuskovaiseen suomalaiseen ihmiseen hurja lumevaikutus.

Mulla oli sama homma. Lääkkeet eivät parantaneet, tekivät minusta vain kroonisesti masentuneen. Lopetin ne ja nyt on paljon parempi olla. Tunteet ovat aitoja, itken kun itkettää ja olen onnellinen. Luin paljon kirjoja ja vaihdoin terapeuttia. Opiskelin uuden ammatin ja vihdoin tunnostaa siltä, että elämä on minulle sopivanlainen. Kyseenalaistin paljon ajatuksia omasta itsestäni, enkä enää halua olla uhri. Lääkkeet laittoivat minut vain elämään elämääni, vaikka olin koko ajan onneton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastauksena kysymykseen - siksi että parantuminen lähti käyntiin kun lopetin kaikki masennukseen määrätyt lääkkeet. Oli vakava masennus, vuosia. Kun lääkitys loppui, pää selveni. Sama tarina neljällä läheisellä.

Ja lääketieteen puolelta on myös vahvaa tietoa tällä hetkellä siitä ettei masennus liity noihin välittäjäaineisiin ihan alkujaankaan. Se on vain järjetön bisnes ja lääkkeillä on auktoriteettiuskovaiseen suomalaiseen ihmiseen hurja lumevaikutus.

Mulla oli sama homma. Lääkkeet eivät parantaneet, tekivät minusta vain kroonisesti masentuneen. Lopetin ne ja nyt on paljon parempi olla. Tunteet ovat aitoja, itken kun itkettää ja olen onnellinen. Luin paljon kirjoja ja vaihdoin terapeuttia. Opiskelin uuden ammatin ja vihdoin tunnostaa siltä, että elämä on minulle sopivanlainen. Kyseenalaistin paljon ajatuksia omasta itsestäni, enkä enää halua olla uhri. Lääkkeet laittoivat minut vain elämään elämääni, vaikka olin koko ajan onneton.

Olit kroonisesti masentunut, kunnes päätit ettet enää halua olla. Merkillinen masennus sinulla. Olisiko kuitenkin ollut ns. miesflunssan kaltainen "masennus"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikä tule mitään toleranssia. Lääkitys aloitettiin pienellä annoksella, jota lisättiin jonkin ajan päästä. Sitten kun tilanne tasoittui, lääkitys vähennettiin pienimmälle mahdolliselle annokselle ja sillä olen pärjännyt vuosikaudet. Kaksi kertaa tosiaan ole lopettanut, mutta noin vuoden päästä aloittanut taas, kun oireet ovat pukanneet taas päälle. 

Ja mikä se syy on? Syy on se, että masennuslääkkeet muokkaavat aivoja. Usein lääke toimii siten, että esimeriksi serotoniinia pilkkovan entsyymin toiminta estetään. Kun tämä tehdään, geenit, jotka kyseistä entsyymiä tuottaa, sammuvat. Kun lopetat lääkityksen, tulee sinulle vajausta välittäjäaineista. Tämän lisäksi välittäjät ja reseptorit hakevat koko ajan balanssia. Tästä syystä masennuslääkkeen "toiminta" alkaa viiveellä.

Fakta on se, että jos olet masentunut, sinun tulee muuttaa elämääsi. Lääke ei sitä tee. Mikäli syynä on stressi, hankkiudu siitä eroon. Kaikki muu on vain peittelyä, joka näkyy pahimmillaan tulevissa sukupolvissasi, luetaan: pilaat munasolusi lääkkeillä.

Höpöhöpö. Ei minulla mitään muuta syytä sairauteen ole kuin serotoniin puute aivoissa. Munasoluni ovat jo olleet ja menneet. Joku ( serotoniin puute) muokkasi aivojani niin, että en enää voinut elää, vaan sinnittelin. Nyt elän normaalisti.

Hyvinpä on lääkelobbaus mennyt perille. Onko tosiaan näin, että ihmiset oikeasti ajattelevat olevansa jotenkin synnynnäisesti viallisia, "serotoniinipuutteisia"? Oletko sinä miettinyt miksi sinulla tuo puute on alunperin? Serotoniiniteoria on kumottu jo aikoja sitten ja yhä se jatkaa elämäänsä. Lääkefirmat käärii massit taskuunsa.

Tohtori Hönö se jaksaa valistaa.

Et siis halua myöntää että mielessäsi on mitään vikaa? No, narsistit yleensä käyttäytyy näin. Masennus johtuu AINA jostain tunnetason ongelmasta, yleensä suremattomista suruista.

Olin vuosia masentunut ja kokeilin useita lääkkeitä. Mikään ei auttanut, tekivät vain enimmäkseen pumpulisen olon ja erilaisia sivuvaikutuksia. Yhdestä kädet tärisi, yhdestä sain raivokohtauksia, yhdestä muisti pätki, yksi sai minut aivan mustelmille, yksi lihotti. Terveellisiä? Eivät ole. Mitä järkeä syödä jotain, minkä hyöty on aivan minimaalinen ja haitat isommat? Mustelmien jälkeen en enää suostunut aloittamaan uutta. Koitan saada muilla keinoilla olon paremmaksi. Liikunta, oikea ruokavalio, mielekästä tekemistä, seksiä, hyviä ystäviä. Opettelen suojelemaan minääni stressiltä ja ihmisiltä, joista tulisi paha mieli. Oikeanlainen terapia on myös tärkeää, ei ole ollenkaan sama millaista se on. Senkin eteen piti tehdä rehellistä mietiskelytyötä.

En lukenut muita vastauksia mutta olin nuorena pitkiä aikoja masentuneena. En osannut käsitellä tunteita yhtään, ylensä en edes tiennyt jos jotain tunsin, kaikki oli vaan pahan olon puuroa. Mitenköhän tuohon oli lääke voinu auttaa. Kaks vuotta meni opetella tuntemaan, oli hirveän rankkaa mutta kannatti. Lääkkeillä olisin vieläkin masentunut.