11-vuotiaalle lapselleni on ehkä avautumassa paikka joukkueessa joka treenaa kuusi kertaa viikossa

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsi osaa kertoa tykkääkö treenata lajiaan oikeasti vai ei. Kun on koko elämänsä rampannut treeneissä monta kertaa viikossa, niin ei hänellä ole vertailukohtaa mihinkään. On ihan vanhemmista kiinni hyväksyykö sairaan junioriurheilun vai ei. Miten joku voi edes kutsua 6x viikossa treenejä matkoineen ja oheisjuttuineen/harjoituksineen harrastukseksi? Eivät ammattiurheilijatkaan treenaa enempää.

Mun lapsen joukkueessa ei harrasteta. Siellä kouluttaudutaan ammattiurheilijoiksi. Minusta on hienoa, että lapseni tykkää ja pärjää, mutta on todella ok, jos hän haluaa joku päivä tiputtautua pois. Tämä joukkue on todella hyvä ja he haastavat joukkueita ikätasoa/tasoja ylempää, koska oman ikälisistä ei löydy enää vastusta. Valmentajalla on kansainvälinen huippuvalmentajan tutkinto ja hän aikoo puheidensa mukaan nostaa Suomen maailmankartalle. Saas nähdä kuinka käy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsi osaa kertoa tykkääkö treenata lajiaan oikeasti vai ei. Kun on koko elämänsä rampannut treeneissä monta kertaa viikossa, niin ei hänellä ole vertailukohtaa mihinkään. On ihan vanhemmista kiinni hyväksyykö sairaan junioriurheilun vai ei. Miten joku voi edes kutsua 6x viikossa treenejä matkoineen ja oheisjuttuineen/harjoituksineen harrastukseksi? Eivät ammattiurheilijatkaan treenaa enempää.

Mun lapsen joukkueessa ei harrasteta. Siellä kouluttaudutaan ammattiurheilijoiksi. Minusta on hienoa, että lapseni tykkää ja pärjää, mutta on todella ok, jos hän haluaa joku päivä tiputtautua pois. Tämä joukkue on todella hyvä ja he haastavat joukkueita ikätasoa/tasoja ylempää, koska oman ikälisistä ei löydy enää vastusta. Valmentajalla on kansainvälinen huippuvalmentajan tutkinto ja hän aikoo puheidensa mukaan nostaa Suomen maailmankartalle. Saas nähdä kuinka käy.

Semmoset fantasiat sieltä. Todennäköisesti lapsesi lopettaa kuitenkin viimeistään aikuisiällä aktiiviharrastamisen tai päätyy johonkin divarijyräksi. 11-vuotiaista nyt ei muutenkaan voi kukaan vielä sanoa yhtään mitään. Tämä "huippuvalmentaja" on liian nuoria valmentamassa.

No teiniä se kiinnostuu vähenee ja laantuu ja loppuu

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä hirvittää tuo sitovuus. Jos kaverilla on synttärit, onko ok jättää treenit väliin? Jos seuraavana päivänä on tärkeä koe, voiko treenit missata? Entä jos lomareissun aikana on iso turnaus joka jää väliin, paheksutaanko sitä? Entä jos mokaa, tai peli ei kulje hyvin, saako sen tuntea luissaan? Miten joukkuekaverit ottavat vastaan kaverin, joka on pelannut vuosia alempana, tosin kilpatasolla hänkin.. tälläisiä kysymyksiä mietin.

Niin ja onko harjoitteluprosentti ok jos se on 75, vai pitääkö sen olla korkeampi?

ap

Asiallisia kyselet. Alapeukuttajat eivät taida tietää asiasta tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä hirvittää tuo sitovuus. Jos kaverilla on synttärit, onko ok jättää treenit väliin? Jos seuraavana päivänä on tärkeä koe, voiko treenit missata? Entä jos lomareissun aikana on iso turnaus joka jää väliin, paheksutaanko sitä? Entä jos mokaa, tai peli ei kulje hyvin, saako sen tuntea luissaan? Miten joukkuekaverit ottavat vastaan kaverin, joka on pelannut vuosia alempana, tosin kilpatasolla hänkin.. tälläisiä kysymyksiä mietin.

Niin ja onko harjoitteluprosentti ok jos se on 75, vai pitääkö sen olla korkeampi?

ap

Asiallisia kyselet. Alapeukuttajat eivät taida tietää asiasta tarpeeksi.

Nostan, jospa joku osaisi vastata...

ap

http://www.hs.fi/urheilu/a1433474684815?jako=0a899810acf27bb14a55549bbab581ce&ref=fb-share

lue tuo juttu, ja mieti asiaa uudelleen

Pääsääntöisesti tuolla tasolla kokeet, kaverisynttärit ja perheen matkat/menot eivät kelpaa syyksi olla pois treeneistä. Miettikää tarkoin.

Onko kyseessä jalkapallo vai mikä laji?

Vierailija kirjoitti:

Amsterdamin Ajaxin 10-15 juniorit treenaa 3 kertaa viikossa. Ja seura tuottaa liukuhihnalta huippupelaajia maailmalle. Suomessa treenataan väärin. Ja näin.

Niklas Moisander voisi olla erimieltä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsi osaa kertoa tykkääkö treenata lajiaan oikeasti vai ei. Kun on koko elämänsä rampannut treeneissä monta kertaa viikossa, niin ei hänellä ole vertailukohtaa mihinkään. On ihan vanhemmista kiinni hyväksyykö sairaan junioriurheilun vai ei. Miten joku voi edes kutsua 6x viikossa treenejä matkoineen ja oheisjuttuineen/harjoituksineen harrastukseksi? Eivät ammattiurheilijatkaan treenaa enempää.

Mun lapsen joukkueessa ei harrasteta. Siellä kouluttaudutaan ammattiurheilijoiksi. Minusta on hienoa, että lapseni tykkää ja pärjää, mutta on todella ok, jos hän haluaa joku päivä tiputtautua pois. Tämä joukkue on todella hyvä ja he haastavat joukkueita ikätasoa/tasoja ylempää, koska oman ikälisistä ei löydy enää vastusta. Valmentajalla on kansainvälinen huippuvalmentajan tutkinto ja hän aikoo puheidensa mukaan nostaa Suomen maailmankartalle. Saas nähdä kuinka käy.

Semmoset fantasiat sieltä. Todennäköisesti lapsesi lopettaa kuitenkin viimeistään aikuisiällä aktiiviharrastamisen tai päätyy johonkin divarijyräksi. 11-vuotiaista nyt ei muutenkaan voi kukaan vielä sanoa yhtään mitään. Tämä "huippuvalmentaja" on liian nuoria valmentamassa.

Mulla ei ole fantasioita. Mulle on ihan sama päätyykö lapseni divariin tai Real Madridiin, vai lopettaako urheilun vaikka huomenna. Valmentaja on ulkomaalainen ja yli 50v. On valmentanut suht menestyksekkäästi jo vuosia, joten en usko että on kokemuksesta puutetta. Mutta mun pointti on, ettei kaikki lapset harrasta. Osa treenaa ihan tosissaan.

Vierailija kirjoitti:

Siis ihan huippujoukkue, jonne hän toki itse haluaa, ja pääsisi treeneihin kulkemaankin vaikka bussilla tai hyvällä kelillä polkupyörälläkin. Nyt kovasti mietin että mitä tehdä. Onko kovin kauaskantoista vaatia 11-vuotiasta sitoutumaan treenaamiseen kuudesti viikossa ohjatusti, ja sen lisäksi vielä omat kotiläksyt..

nyt on treenannut neljä kertaa viikossa, se on ollut hyvä määrä..

Apua, kertokaa mitä teen! Ja kertokaa te joiden ala-astelaiset pelaa vastaavissa joukkueissa, millaista se on? Onko paineet kovat? Entä tälläiselle nousijalle, miten otetaan mukaan? Saako peliaikaa vai joutuuko ehkä istumaan penkillä paljonkin?

Paineita tottakai aina on, kun kilpaurheillaan. Porukkaan ottaminen on tietysti kiinni porukkahengestä ja pojasta itsestään, mutta sama se on kaikissa joukkueissa, toki kovimmissa porukoissa enemmän kilpailua, mutta ei sekään ole este sille, etteikö voisi olla kaveri muiden joukkueen pelaajien kanssa. Peliaika taas riippuu täysin pojan kyvyistä, sekä halusta sitoutua.

Jos kerran poika itse haluaa, niin anna mennä. Kyllä poika itse osaa lyödä hanskat tiskiin, jos kiinnostus hiipuu. Pääasia lapsen harrastuksessa on se, että lapsella itsellä on siihen halu, eikä se harrastaminen tapahdu vanhempien painostuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsi osaa kertoa tykkääkö treenata lajiaan oikeasti vai ei. Kun on koko elämänsä rampannut treeneissä monta kertaa viikossa, niin ei hänellä ole vertailukohtaa mihinkään. On ihan vanhemmista kiinni hyväksyykö sairaan junioriurheilun vai ei. Miten joku voi edes kutsua 6x viikossa treenejä matkoineen ja oheisjuttuineen/harjoituksineen harrastukseksi? Eivät ammattiurheilijatkaan treenaa enempää.

Kyllä osaa, viimeistään murrosiässä, kun alkaa tulemaan muitakin intressejä. Jos minkäänlaista painostusta ei kotapäin ole, niin kyllä se lapsi osaa jossain vaiheessa ihan itse päättää, milloin on aika lopettaa.

Jännää, että kilpaurheilu on aina tähtäimessä, kun taas musiikki ei niinkään, vaikka useammin sinne piano, tai viulutunneille mennään enempi vanhempien, ei niinkään lapsen halusta. Huipulle tähtäävät musiikinharrastajat treenaa varmasti vähintäin yhtä paljon kuin kovimmat urheilijatkin.

Ajaxin vähäinen treenimäärä perustuu siihen, että haluavat nuorten pysyvän lajin parissa. Eli kun on aikaa tehdä muutakin kuin käydä koulussa ja treeneissä niin nuoren kynnys lopettaa nousee. Suomessa tuossa ikäluokassa iso osa lopettaa harrastamisen.

Go for it! Lapsestasi voi tulla huippu. Vaaditaan paljon mutta eihän siinä mitään väärää ole, päinvastoin.

Olen itse käynyt vastaavan homman läpi ja se on elämäni paras juttu.

Meillä kolme lasta, 16v, 14v ja 9v. Kaikki treenaa paljon ja ovat treenanneet pienestä pitäen. En muista, milloin treenit meni viiteen kertaan viikossa, varmaan 12-vuotiaana ihan viimeistään. Isommilla yksi laji, kuopuksella kaksi lajia, kun ihan hulluna halus. Isommat rakastavat omaa lajiaan ja ovat menestyneet siinä varsin hyvin. Tämä ruokkii tietty treenimotivaatiota. Lisäksi oma joukkue on tosi tärkeä voimavara, paikka johon kuuluu. Esikoinen kuuluu lajinsa b-maajoukkueeseen, sai peruskoulun päätökseen keskiarvolla 9,75. Aikoo käydä lukion 3,5 vuodessa, että ehtii treenata. Keskimmäinen käy liikuntapainotteista yläkoulua ja suunnittelee uraa liikunnan parista. Ja aina, aina ollaan puhuttu, et lopettaa voi milloin vain eikä tarvii jaksaa. Kannattaa muuten selvittää, mitkä harrastuksen kustannukset ovat, kun siirtyy huippujoukkueeseen. Meillä harrastuskulut ovat tähtitieteelliset.

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä hirvittää tuo sitovuus. Jos kaverilla on synttärit, onko ok jättää treenit väliin? Jos seuraavana päivänä on tärkeä koe, voiko treenit missata? Entä jos lomareissun aikana on iso turnaus joka jää väliin, paheksutaanko sitä? Entä jos mokaa, tai peli ei kulje hyvin, saako sen tuntea luissaan? Miten joukkuekaverit ottavat vastaan kaverin, joka on pelannut vuosia alempana, tosin kilpatasolla hänkin.. tälläisiä kysymyksiä mietin.

Niin ja onko harjoitteluprosentti ok jos se on 75, vai pitääkö sen olla korkeampi?

ap

Nuo on kysymyksiä, joihin voi vastata vain ko. joukkueen valmentaja. Omat, 3 kpl, kaikki pelaa edarissa ja joka joukueella on omat käytännöt.

Oma 11v pelaa lätkää ja futista ja yhteensä treenejä kertyy 10/vko. Lisäksi hän on käynyt kesäisin yleisurheilussa ja pelaa vanhempieni (isovanhempiensa) kanssa huvikseen tennistä eli 1-2 vuoroa kuukaudessa. Lapsi on hyvin jaksanut, pärjää koulussa ja hänellä on kavereita eli meillä ainakin toimii hyvin.

35 jatkaa.. Meidän isompien laji on semmoinen, että helposti ei kenenkään joukkueen jäsenen paikkaa korvata ja jokainen poissaolo vaikuttaa koko joukkueeseen. Pienempänä oli 1 "hupivp" / kausi, eli treeneistä sai olla pois kerran kaudesta jonkun muun syyn kuin sairauden takia. Nyt ei enää ole sellaisia. Myös perheen lomat pitää suunnitella treenikalenterin mukaan. Toi ei oo ihan ehdoton, mut pääsääntöisesti näin. Kun siis tuota sitovuutta miettii. Huipputasolla jos urheillaan, on se jo koko perheen juttu.

Jos mietitte onko ok jättää synttäreiden takia treenit väliin niin tuo joukkue ei ole teidän juttu.

Kynnys jättää treenejä väliin vain laskee kun tuollaisten takia jo jättää väliin. Kun on jo valmiiksi tasollisesti jäljessä, niin ei todellakaan ole mahdollista skipata treenejä tuollaisten syiden vuoksi,

Lapsesi täytyy osallistua 100% treeneihin 110% teholla niin sitten saa muita kiinni ja voi ehkä välillä pitää ylimääräistä vapaatakin.

Oma 11v. pelaa kilpasarjassa futista. Heillä on treenit 4 krt viikko mutta lisäksi on mahdollista käydä seuran avoimissa treeneissä 4 krt/ vko. Poikani treenaa sellaisen 20h/vko.

Vierailija kirjoitti:

Siis ihan huippujoukkue, jonne hän toki itse haluaa, ja pääsisi treeneihin kulkemaankin vaikka bussilla tai hyvällä kelillä polkupyörälläkin. Nyt kovasti mietin että mitä tehdä. Onko kovin kauaskantoista vaatia 11-vuotiasta sitoutumaan treenaamiseen kuudesti viikossa ohjatusti, ja sen lisäksi vielä omat kotiläksyt..

nyt on treenannut neljä kertaa viikossa, se on ollut hyvä määrä..

Apua, kertokaa mitä teen! Ja kertokaa te joiden ala-astelaiset pelaa vastaavissa joukkueissa, millaista se on? Onko paineet kovat? Entä tälläiselle nousijalle, miten otetaan mukaan? Saako peliaikaa vai joutuuko ehkä istumaan penkillä paljonkin?

Kaikille junnujen vanhemmille, niin ne treenimäärät nousee koko ajan. Jonkun ajan päästä ne treenaa jo 2 kertaa päivässä, kuutena päivänä viikko. Se on se miten tehdään urheilijoita, joten totuttautukaa vaan siihen.