Lopettaisitko alkoholin nauttimisen tässä tilanteessa?
Olen ollut mieheni kanssa kohta vuoden yhdessä, ja tiesin kyllä että mies on entinen alkoholisti. Hän ei voi juoda tippaakaan. Minulla taas on tapana nauttia viinilasillinen muutaman kerran viikossa, ja käydä viihteellä alkoholia nauttien ehkä kerran kuukaudessa. Tämä häiritsee miestä, hänellä kasvaa houkutus juoda itsekin, ja hän toivoisi/vaatisi minun lopettavan juomisen.
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
Mies ei ole entinen eli toipunut alkoholisti, jos muiden juominen häiritsee tai on uhka raittiina pysymiselle.
Olen raitistunut alkoholisti jo viisi vuotta. Minua ei häiritse muiden juominen mutta en ehdoin tahdoin halua viettää paljon aikaa ihmisten seurassa jotka juovat (kapakat, hyvin märät juhlat), harvat kerrat ja päivälliset muutaminen viinilaseineen on OK. En myöskään halua, että kotonani olisi jatkuvasti alkoholia, erityiskerrat (kuohuviinit tai ruokaviinit vieraille) on OK. Seurustelukumppanini hyväksyy tämän, ja koska alkoholi ei ole hänelle mitenkään must, hän ei juo luonani/seurassani tavallisesti lainkaan. Omissa menoissaan en häntä rajoita, osaa itse tietää koska juo koska ei. Meille sopiva kompromissi näin, jokainen pari löytää varmaan omansa. Jos olet ollut piintynyt nikotinisti et varmaan haluaisi, että joutuisit katselemaan jatkuvasti omalla parvekkeellasi tupakan röyhyttelyä vaikka olet päättänytkin jättää tupakan kokonaan eikä se yleensä sinua haittaisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fiksua lopettaa se vähäinenkin määrä. Viinin tilalle voi aina vaihtaa vaikkapa viinimarjamehun! Olen itsekkin entinen alkkis ja tiedän kuinka kiusallista on elää, kun näkee muiden juovan vaikka ihan vaan annoksen tai pari. Ajan kanssa kyllä tottuu ja pystyy selvinpäin olla humaltuneidenkin ihmisten seurassa. Ota miehesi pyyntö vakavasti!
Mitä päätätkin tehdä (mies selvinpäin nautittuna tai alkoholia ilman miestä) tiedän myös ettei pyyntö viinitilkasta luopumiseen ole turhaa niuhottamista. Haluaa tosissaan elää kanssasi selvinpäin ja välittää sinusta enemmän kuin viinasta. Silti ratkaisu on yksin sinun kummasta haluat luopua, miehestä vai viinilasillisesta? Hän ei lasillisen takia halua ottaa riskiä, että takiasi ratkeaa juomaan.
Alkoholisti ei ikinä ratkea toisen ihmisen takia, ei ikinä. Sorrut siihen, mitä ap:n mieskin tulee tekemään: syyllistämään ap:ta siitä, jos mies ei pysty olemaan juomatta. Jopa AA-ohjelmassa todetaan, että alkoholismista toipuminen on vain alkoholistin ja hänen korkeamman voimansa välinen asia, mikään mitä muut ihmiset tekevät tai jättävät tekemättä ei siihen vaikuta.
Jos ap:n mies ei voi olla juomatta koska muut ihmiset ympärillä juovat, niin hän voi joko muuttaa erakoksi korpeen tai hänestä tulee juuri sellainen kuin viestissä nro 7 kuvasin. Hänen kanssaan ei voi käydä missään ja jos hän jossain näkee juovia ihmisiä niin hän ahdistuu niistä niin, ettei enää muista tilanteesta mitään muuta.
lopettaisin ne lasilliset kotona. Ulkona kävisin ja juhlissa nauttisin alkoholia niinkuin ennenkin. Tuo vertaus laihdutukseen oli hyvä,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fiksua lopettaa se vähäinenkin määrä. Viinin tilalle voi aina vaihtaa vaikkapa viinimarjamehun! Olen itsekkin entinen alkkis ja tiedän kuinka kiusallista on elää, kun näkee muiden juovan vaikka ihan vaan annoksen tai pari. Ajan kanssa kyllä tottuu ja pystyy selvinpäin olla humaltuneidenkin ihmisten seurassa. Ota miehesi pyyntö vakavasti!
Mitä päätätkin tehdä (mies selvinpäin nautittuna tai alkoholia ilman miestä) tiedän myös ettei pyyntö viinitilkasta luopumiseen ole turhaa niuhottamista. Haluaa tosissaan elää kanssasi selvinpäin ja välittää sinusta enemmän kuin viinasta. Silti ratkaisu on yksin sinun kummasta haluat luopua, miehestä vai viinilasillisesta? Hän ei lasillisen takia halua ottaa riskiä, että takiasi ratkeaa juomaan.
Alkoholisti ei ikinä ratkea toisen ihmisen takia, ei ikinä. Sorrut siihen, mitä ap:n mieskin tulee tekemään: syyllistämään ap:ta siitä, jos mies ei pysty olemaan juomatta. Jopa AA-ohjelmassa todetaan, että alkoholismista toipuminen on vain alkoholistin ja hänen korkeamman voimansa välinen asia, mikään mitä muut ihmiset tekevät tai jättävät tekemättä ei siihen vaikuta.
Jos ap:n mies ei voi olla juomatta koska muut ihmiset ympärillä juovat, niin hän voi joko muuttaa erakoksi korpeen tai hänestä tulee juuri sellainen kuin viestissä nro 7 kuvasin. Hänen kanssaan ei voi käydä missään ja jos hän jossain näkee juovia ihmisiä niin hän ahdistuu niistä niin, ettei enää muista tilanteesta mitään muuta.
Huomaan ettet ymmärrä alkoholisteista mitään.
Niin, no. Alkoholiongelmaiselle alkoholi on tietysti ongelma. Mutta en minä rupeaisi muokkaamaan omaa elämääni niin, että varon ettei toinen vain ala juomaan. Luulenpa, etten alkaisi seurustelemaan ongelmaisen ihmisen kanssa. Alkoholismihan ei koskaan parane, vaan alkoholisti aina ennen pitkää aloittaa juomisen.
Miten pitkälle vaatimukset sitten etenevät? Etkö ravintolassa ystävien kanssakaan saa ottaa lasillista viiniä, koska se on epistä miestä kohtaan? Pitääkö kaikki sosiaalielämä lopettaa, kun siellä saattaa olla sitä alkoholia, ja miehesi saattaa repsahtaa? Pitääkö ap:n pitää huoli siitä ettei mies vaan ala juomaan? Ja kun (huom! KUN!!!!) mies taas rupeaa juomaan, onko mies vastuussa juomisestaan, vai pitääkö ap:n hartiavoimin yrittää pelastaa toinen aikuinen ihminen, joka tekee ihan tietoisia valintoja oman elämänsä suhteen. Ei se alkoholi itseään kaupasta tuo kotiin, eikä itse lasiin hyppää, eikä lasista kurkkuun kalahda ilman että mies ihan itse päättää niin tehdä.
JSSAP.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut mieheni kanssa kohta vuoden yhdessä, ja tiesin kyllä että mies on entinen alkoholisti. Hän ei voi juoda tippaakaan. Minulla taas on tapana nauttia viinilasillinen muutaman kerran viikossa, ja käydä viihteellä alkoholia nauttien ehkä kerran kuukaudessa. Tämä häiritsee miestä, hänellä kasvaa houkutus juoda itsekin, ja hän toivoisi/vaatisi minun lopettavan juomisen.
Itse kyllä lopettaisin juomisen automaattisesti tuollaisessa tilanteessa. Toki voisin jossain juhlissa tai vastaavassa ottaa viiniä, mutta en kyllä kotona joisi. Tuollainen kotona tissuttelu on mielestäni muutenkin typerää. Se heikentää unen laatua ja hidastaa esimerkiksi palautumista urheilusuorituksista. Sen lisäksi siitä saa vain turhia kaloreja. Siksi säännöllinen pienenkin määrän juominen on typerää.
Vierailija kirjoitti:
Niin, no. Alkoholiongelmaiselle alkoholi on tietysti ongelma. Mutta en minä rupeaisi muokkaamaan omaa elämääni niin, että varon ettei toinen vain ala juomaan. Luulenpa, etten alkaisi seurustelemaan ongelmaisen ihmisen kanssa. Alkoholismihan ei koskaan parane, vaan alkoholisti aina ennen pitkää aloittaa juomisen.
Miten pitkälle vaatimukset sitten etenevät? Etkö ravintolassa ystävien kanssakaan saa ottaa lasillista viiniä, koska se on epistä miestä kohtaan? Pitääkö kaikki sosiaalielämä lopettaa, kun siellä saattaa olla sitä alkoholia, ja miehesi saattaa repsahtaa? Pitääkö ap:n pitää huoli siitä ettei mies vaan ala juomaan? Ja kun (huom! KUN!!!!) mies taas rupeaa juomaan, onko mies vastuussa juomisestaan, vai pitääkö ap:n hartiavoimin yrittää pelastaa toinen aikuinen ihminen, joka tekee ihan tietoisia valintoja oman elämänsä suhteen. Ei se alkoholi itseään kaupasta tuo kotiin, eikä itse lasiin hyppää, eikä lasista kurkkuun kalahda ilman että mies ihan itse päättää niin tehdä.
JSSAP.
Aika suomalainen asenne jos kaikki sosiaalinen elämä pitää lopettaa samalla kun alkoholinkäytön lopettaa. Itselläni ei ole mitään ongelmia alkoholin kanssa, eikä ole lähipiirissä ketään, jolla olisi. Silti käyn yleensä yökerhoissa tai baareissa kavereiden kanssa yleensä selvinpäin tai juon korkeintaan yhden tai kaksi juomaa, koska ei ole mukava istua kuivin suin. Voisin ostaa alkoholittomiakin, mutta niitä harvoin on tarjolla muuta kuin limsaa, joka on aika tylsää baarissa juotavaa.
Vierailija kirjoitti:
Niin, no. Alkoholiongelmaiselle alkoholi on tietysti ongelma. Mutta en minä rupeaisi muokkaamaan omaa elämääni niin, että varon ettei toinen vain ala juomaan. Luulenpa, etten alkaisi seurustelemaan ongelmaisen ihmisen kanssa. Alkoholismihan ei koskaan parane, vaan alkoholisti aina ennen pitkää aloittaa juomisen.
Miten pitkälle vaatimukset sitten etenevät? Etkö ravintolassa ystävien kanssakaan saa ottaa lasillista viiniä, koska se on epistä miestä kohtaan? Pitääkö kaikki sosiaalielämä lopettaa, kun siellä saattaa olla sitä alkoholia, ja miehesi saattaa repsahtaa? Pitääkö ap:n pitää huoli siitä ettei mies vaan ala juomaan? Ja kun (huom! KUN!!!!) mies taas rupeaa juomaan, onko mies vastuussa juomisestaan, vai pitääkö ap:n hartiavoimin yrittää pelastaa toinen aikuinen ihminen, joka tekee ihan tietoisia valintoja oman elämänsä suhteen. Ei se alkoholi itseään kaupasta tuo kotiin, eikä itse lasiin hyppää, eikä lasista kurkkuun kalahda ilman että mies ihan itse päättää niin tehdä.
JSSAP.
Kannattaa ottaa sellainen kumppani jonka ehdot alkoholiin on samat. Kummallista kuinka kohtuukäyttäjillä mielestään oikeus juoda ja alkoholistin vain kestettävä se. Jos alkoholisti ratkeaa juomaan, ei hänellä ole oikeutta myöskään muita siitä syyttää, mutta totta se on ettei kukaan alkoholisti halua olla viinilasillisen takia riskissä.
Alkoholismista ei koskaan toivu, mutta alkoholisti ei välttämättä kuitenkaan enää koskaan juo. Kuten isäni, juomaton alkoholisti jo 28v.
Mutta eivät ne alkoholistitkaan ole yksi yhtäläinen nippu koko ajan retkahtavia ihmisiä vaan ihan omia yksilöitään omine luonteineen ja ajatuksineen ja ongelmineen.
Meillä ei miestä haittaa olla juovien ihmisten seurassa, esim. jos kaveri juo, juhlat tms. Ei nyt toki mielellään varmasti mihinkään baariin selvinpäin lähtisi, tosin en kyllä itsekään todellakaan 😂
Eli ei vaikuta meidän sosiaaliseen elämään sillä tavalla, että pitäisi istua siellä neljän seinän sisällä ettei vaan näkisi alkoholia. Vaan kyllä se elämä on ihan normaalia meillä, lukuunottamatta sitä, että mies ei juo. Ainoa häiritsevä asia alkoholin suhteen hänellä nyt vain on se, että minä lähtisin ryyppyreissulle. Mikä nyt sinänsä on ihan ymmärrettävää, kuinkahan monesti itse olen elämäni aikana kateellisena mököttänyt kun joku aikaisempi seurustelukumppani on lähtenyt vetään kännit ja itsellä joku este siihen.
Vierailija kirjoitti:
Seuraavaksi ette voi käydä missään, missä alkoholia on tarjolla. Ei laivalla, ravintoloissa, juhlissa, keikoilla... Kun 80-vuotiaan isoisäsi synttäreillä tarjotaan skumppaa, niin mies ahdistuu ja saat kuulla siitä viikkokausia.
Kokemusta on. En ikinä enää seurustelisi alkoholiongelmaisen kanssa.
Mietin tätä samaa. Yksi seurustelukumppanini käytti erittäin paljon alkoholia. Hänelle myös "sattui ja tapahtui" tappeluita, ravintolasta poistamisia, jne.
Sitten kun hän päätti olla tipattomalla, olikin minun alkoholinkäyttöni hänestä erittäin tuomittavaa. Lisäksi se saattoi aiheuttaa hänellä repsahduksen. Jos olin työkavereideni kanssa viettämässä iltaa, hän ei tullut mukaan, mutta saattoi poissaollessani juoda kotona itsensä tolkuttomaan humalaan ja käydä vielä haastamassa riitaa naapureidenkin kanssa.
Eli hänen kanssaan ei "viiniä ruoan kanssa" -juttu toiminut, vaan lopputuloksena oli aina holtiton humala.
Ap, saattaisin sinun tilanteessasi jättää kotona nautitut viinilasilliset pois. Sen sijaan jos mies alkaa rajoittamaan myös kodin ulkopuolisia tilaisuuksia sinulta, niin kannattaa muistaa, että sinä et tosiaan ole aiheuttamassa miehen juomista / repsahtamista. Alkoholisti kyllä keksii syyn juomiselleen.
Jaa,lopettaisin.Mies ei meillä periaatteesta pidä alkoholin nauttimisesta joten en hänen aikanaan juo.
Ei kai sitä kukaan elääkseen tarvi joten jos tuntee mokomaan pakottavaa tarvetta,on jo alkoholisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuraavaksi ette voi käydä missään, missä alkoholia on tarjolla. Ei laivalla, ravintoloissa, juhlissa, keikoilla... Kun 80-vuotiaan isoisäsi synttäreillä tarjotaan skumppaa, niin mies ahdistuu ja saat kuulla siitä viikkokausia.
Kokemusta on. En ikinä enää seurustelisi alkoholiongelmaisen kanssa.
Mietin tätä samaa. Yksi seurustelukumppanini käytti erittäin paljon alkoholia. Hänelle myös "sattui ja tapahtui" tappeluita, ravintolasta poistamisia, jne.
Sitten kun hän päätti olla tipattomalla, olikin minun alkoholinkäyttöni hänestä erittäin tuomittavaa. Lisäksi se saattoi aiheuttaa hänellä repsahduksen. Jos olin työkavereideni kanssa viettämässä iltaa, hän ei tullut mukaan, mutta saattoi poissaollessani juoda kotona itsensä tolkuttomaan humalaan ja käydä vielä haastamassa riitaa naapureidenkin kanssa.
Eli hänen kanssaan ei "viiniä ruoan kanssa" -juttu toiminut, vaan lopputuloksena oli aina holtiton humala.
Ap, saattaisin sinun tilanteessasi jättää kotona nautitut viinilasilliset pois. Sen sijaan jos mies alkaa rajoittamaan myös kodin ulkopuolisia tilaisuuksia sinulta, niin kannattaa muistaa, että sinä et tosiaan ole aiheuttamassa miehen juomista / repsahtamista. Alkoholisti kyllä keksii syyn juomiselleen.
Jos on tarve juoda. Jos ei ole, niin ei myöskään juo, vaikka toinen joisikin. Mutta inhimillistä on myös se, jos toisen juominen jollain tavalla häiritsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuraavaksi ette voi käydä missään, missä alkoholia on tarjolla. Ei laivalla, ravintoloissa, juhlissa, keikoilla... Kun 80-vuotiaan isoisäsi synttäreillä tarjotaan skumppaa, niin mies ahdistuu ja saat kuulla siitä viikkokausia.
Kokemusta on. En ikinä enää seurustelisi alkoholiongelmaisen kanssa.
Mietin tätä samaa. Yksi seurustelukumppanini käytti erittäin paljon alkoholia. Hänelle myös "sattui ja tapahtui" tappeluita, ravintolasta poistamisia, jne.
Sitten kun hän päätti olla tipattomalla, olikin minun alkoholinkäyttöni hänestä erittäin tuomittavaa. Lisäksi se saattoi aiheuttaa hänellä repsahduksen. Jos olin työkavereideni kanssa viettämässä iltaa, hän ei tullut mukaan, mutta saattoi poissaollessani juoda kotona itsensä tolkuttomaan humalaan ja käydä vielä haastamassa riitaa naapureidenkin kanssa.
Eli hänen kanssaan ei "viiniä ruoan kanssa" -juttu toiminut, vaan lopputuloksena oli aina holtiton humala.
Ap, saattaisin sinun tilanteessasi jättää kotona nautitut viinilasilliset pois. Sen sijaan jos mies alkaa rajoittamaan myös kodin ulkopuolisia tilaisuuksia sinulta, niin kannattaa muistaa, että sinä et tosiaan ole aiheuttamassa miehen juomista / repsahtamista. Alkoholisti kyllä keksii syyn juomiselleen.
Jos on tarve juoda. Jos ei ole, niin ei myöskään juo, vaikka toinen joisikin. Mutta inhimillistä on myös se, jos toisen juominen jollain tavalla häiritsee.
Entiselle alkoholistille tai "tipattomia kausia viettävälle suurjuomarille" voisi kokemukseni perusteella sopia kumppaniksi toinen entinen alkoholisti.
Myös sille "tipattomuutta viettävän suurjuomarin" puolisolle / seurustelukumpppanille on häiritsevää, että hänen pitää olla varuillaan, ettei toinen nyt vaan ala juomaan. Kun se seurustelukumppani ei tosiaan voi arvata, että milloin toiselle iskee tarve juoda (itsensä tolkuttomaan humalaan).
Turhaa ruveta kenenkään ketään moralisoimaan. Kohtuukäyttäjillä on oikeus ottaa viiniannoksensa ja toipuvilla alkoholisteilla on oikeus valita haluaako tissuttelua kattella. Jos ei kyseiset osapuolet osaa tehdä kompromissia, voivat sitten etsiä uudet kumppanit. Vitutti taas tässä ketjussa muutamat "minulla on oikeus tehdä mitä huvittaa, eikä mua kenenkään tarvi syyttää mistää"- kommentit. Kyllä onki oikeus joo, mutta jos haluaa antaa itsestään sellainen kuvan, joka on muitakin ympärillään olevia olentoja ajatteleva yksilö niin asenne on väärä. Kyllä minä ainakin voisin puolisoani siinä tapauksessa syyttää, jos pyynnöstäni huolimatta kittaa viiniä ja sen takia itsekkin ratkeisin ja kehtaa vielä sanoa ettei ole milläälailla hänen vika. No väkisinki vähä on kun on kyseessä oma kumppani!
En lopettaisi. Mielestäni pari ei voi olla joku asiassa samasta muotista. En itsekään vaatisi toista olemaan esim syömättä karkkia jos aloittaisin karkkilakon.
Vierailija kirjoitti:
Jaa,lopettaisin.Mies ei meillä periaatteesta pidä alkoholin nauttimisesta joten en hänen aikanaan juo.
Ei kai sitä kukaan elääkseen tarvi joten jos tuntee mokomaan pakottavaa tarvetta,on jo alkoholisti.
Kyllähän se pakottava tarve voi tulla johonkin muuhunkin asiaan ja usein se tuleekin juuri siksi, että sitä ei saa. Itse olin aknelääkekuurilla, eikä sen aikana alkoholinkäyttö ole suositeltavaa. Teki välillä kauheasti mieli yhtä lonkeroa, mutta en juonut. Sitten kun kuuri loppui, niin ei tehnyt edes mieli juoda sitä lonkeroa enää.
Minulla on siis tapana nauttia yleensä ruuan kanssa tai sen jälkeen lasi viiniä muutaman kerran viikossa. Olemme vastikään muuttaneet miehen kanssa yhteen ja nyt tämä on osoittautunut ongelmaksi. Harkitsin kyllä viinin jättämistä, mutta erään kommentoijan pointti oli hyvä: miten se vaikuttaa tulevaisuudessa. Ainakin viini on aina kuulunut mm. vierailuihin ystäväpariskuntien luona, illanvietoissa, ravintoloissa... En myöskään pitänyt siitä kuinka vaativasti mies pyyntönsä esitti, ja en minä halua alkaa elämääni rajoittamaan miehen vuoksi. Täytyy katsoa jos tähän saataisiin jokin kompromissi aikaiseksi, vai eroammeko miehen jo taaksejääneen alkoholismin vuoksi. Meillä menee kyllä muuten hyvin, ja en olisi arvannut että ongelmia tulee, koska mies painotti olevansa ENTINEN alkoholisti. Tosin ei minulla mitään kokemusta alkoholismista/alkoholisteista ennen ollutkaan. Ja minähän en ole vastuussa siitä jos mies ratkeaa ryyppäämään.
Ap
No ajatellaampas:
Minä laihdutan=kumppanini sanoo suu täynnä kinuskipullaa "mulla on oikeus syödä mitä haluan, sähän tässä laihdutat!"
Minä kuntoilen=kumppanini kyselee "mitä säkin sinne salille rahojasi kannat?" Ja itse kokee oikeudekseen löystyä sohvalla.
Minä lopetan tupakin=kumppanini ravaa röökillä ja haisee paskalle ja sanoo "mä poltan jos huvittaa, sähän tässä lopettanut oot!"
Minä koitan olla alkoholismini takia juomatta=kumppanini riekkuu baarissa, konttii neljältä yöllä kotiin ja tilittää "mä saan juoda, sinä tässä alkkis oot!"
Ihanaa, että kaikilla omassa elämässään vapaus valita mitä tekee, koska heittäisin sellaisen kumppanin vittuun samantien mun elämästä joka ei ajattele kuin itseään! :)
Miestä ei häiritse.