Miten vanhempasi tukivat opiskeluasi, kun asuit jo pois kotoa?

Eivät mitenkään. Minulla oli lahjaksi saatu asunto (ei heiltä), sillä pärjäsin.

Saan 50e kuussa tilille ja olen noin yhden viikonlopun kuulaudessa vanhempien luona, jolloin saan ruoat sieltä. Saan myös lainata heidän tavaroitaan tarpeen tullen (esim. matkalaukku, vasara tms.) ettei kaikkea tarvitse ostaa omaksi.

Vierailija kirjoitti:

Eivät mitenkään vaikken saanut opintotukea kiitos heidän tulojensa. Pikkuveli asui kotona ilmaiseksi, sille maksettiin ajokortti ja ostettiin auto vaikka oli isohkotuloinen.

Asuit siis ilmeisesti vanhempiesi luona?

just... Mä sain opintotukea yksinasuessani asuinkulujen jälkeen 500mk/kk ja siitä maksoin kaikki +talvisin bussikortinkin! Äiti kävi ehkä kerran kuussa kaupassa ja osti juustoa ym mutta muuten pärjäsin, uskomattoman hyvin ilman lainaa ym ylimääräistä rahaa. Menin töihin niin käteen jäi asumisen jälkeen 500€:a tuntui että oli sama raha 😂 ei se rahanmäärä vaan käyttö. Kyllä mäkin biletin ja paljon mutta ostin viiniä ja happyhourit niin pärjäsi

Ostivat minulle autonrämän ja maksoivat sen kulut. Luonnollisesti vain yksi tankillinen kuussa, mutta se riitti kyllä hyvin minun ajoihini. Kerran pari vuodessa saatoin saada jonkin viisikymppisen. Muutoin elin opintotuella, en tarvinnut lainaa.

Sain 500mk/kk, tiliotteella näkyi Itä-Savon opintotukikeskus. Lisäksi maksoivat paluulioun junaan aina kun kävin kotona (359km)

Minkä takia täälläkin jotkut ihmiset ajattelevat, että kituuttaminen on joku hyve? Koska olette itse kituuttaneet, ettekä halua, että kellään muulla menee paremmin? Ei se ihan oikeasti ole hyvä juttu, jos on nälässä tai ei ole varaa kulkea kouluun. Äkkiä siinä sairastuukin, jos ei syö kunnolla ja sairastaminen vasta kalliiksi tuleekin.

Äitini ei valitettavasti pienituloisena leskenä voinut auttaa juuri lainkaan rahallisesti muutoin kuin yllättävissä tilanteissa (kodinkoneen hajoaminen tms.). Olisi varmasti auttanut enemmän, jos olisi voinut, mutta opintolainalla pärjäsin. Ei haittaa maksella takaisin, sillä nyt tuloni ovat nyt hyvät ja laina tuli todella tarpeeseen! Siitä huolimatta huolestuttaa tulevien opiskelijoiden taloudellinen tilanne, kun jatkossa käytännössä kaikki (varakkaiden vanhempien tukemia lukuunottamatta) pakotetaan velkaantumaan opiskeluaikana.

Asuin vanhempien omistamassa kaksiossa ilmaiseksi ja sain joka kuukausi noin 1000 markkaa ruokarahaa. Minulla oli käytössä isän ostama auto. Kultalusikka suussa syntyneenä olen jatkanut samaa perinnettä omien lasten kanssa, joten vaikka nuorena ei tarvitse taistella köyhyyden kurimuksessa, niin aikuisena pärjää ihan mukavasti.

Vierailija kirjoitti:

Sain 500mk/kk, tiliotteella näkyi Itä-Savon opintotukikeskus. Lisäksi maksoivat paluulioun junaan aina kun kävin kotona (359km)

Meillä tiliotteen mukaan opintojani tukivat Kerkkoon kyläyhdistyksen stipendirahasto ja Rengellbergin Akatemia.

Eivät mitenkään ellei sitä lasketa, että tajusivat lopettaa yhteydenpidon puhelinnumeron vaihtamisen ja 500km päähän muuttamisen jälkeen.

Itse aion tukea lapsiani mahdollisimman paljon, kun he kotoa muuttavat opiskelemaan. Kunhan opiskelevat eivätkä mene suoraan koulusta töihin tai notkumaan kotiin ilman töitä!!

Olen jo suunnitellut yhdessä teinini kanssa, että ostamme Ikeasta tms. sitten edullisia astioita, huonekaluja jne. Annan myös kaikkea itselleni turhaa hänelle mukaan kotiamme, siis vain hänen halutessaan.

Rahallisesti aion avustaa myös. Pelkkä opintotuki ei riitä millään.

Tuskin pystyn hänelle omaa asuntoa ostamaan, mutta haluan tukea asumista ja elämää niin, ettei opintolainaa tarvitse ottaa. Korkeintaan niin, että minä maksan sen takaisin. Onhan se halpaa lainaa.

Kävin syömässä noin kerran kuussa ja välillä pakkasivat ruokaa mukaan. Synttäri-ja joululahjat sain rahana.

Sain äidiltäni noin 100e/kk opiskeluaikana. Nykyään äidin ollessa eläkkeellä tuen häntä noin 250 E/kk. Molempiin suuntiin toimii.

Ostivat imurin, silitysraudan, astioita yms ekaan omaan kotiini. Maksoivat sen vuokran usein ja lisäksi äitini hankki minulle kalliimpia vaatteita, kuten talvitakin. Lisäksi kävin viikonloppuisin kotona syömässä, äitini oli tosi hyvä ruoanlaittaja minkä myös poikaystävät havaitsivat 😊.

Valmistumisen jälkeen ollessani jonkin aika työttömänä, isäni auttoi opintolainan maksamisessa.

Olen vanhemmilleni tosi kiitollinen siitä avusta ja tuesta minkä antoivat.

Sain asunnon ja auton. Rahaa sain jos pyysin, siinä vaiheessa kun pääsin oman alan töihin opintojen edettyä, ei tarvinnut enää pyytää.

Isä sanoi, että on järjetöntä pitkittää opintoja istumalla jossain kaupan kassalla, hänen tuellaan valmistuin aikaisemmin.

Sukumme ei ole rikas, mutta vanhemmat hyväpalkkaisissa ammateissa (olivat).

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia täälläkin jotkut ihmiset ajattelevat, että kituuttaminen on joku hyve? Koska olette itse kituuttaneet, ettekä halua, että kellään muulla menee paremmin? Ei se ihan oikeasti ole hyvä juttu, jos on nälässä tai ei ole varaa kulkea kouluun. Äkkiä siinä sairastuukin, jos ei syö kunnolla ja sairastaminen vasta kalliiksi tuleekin.

Minusta kituuttaminen ei ole hyve, mutta toisaalta se  on hyve, että oppii ottamaan vastuuta elämästään. Pienellä tuella on varmaan ihan myönteisiä vaikutuksia, mutta kun itse ajattelen elämääni, äitini tuki minua ihan liikaa. Hän oli itse vähän koulutettu duunari ja varmaan ajatteli, että yliopiston käytyäni minusta tulee väistämättä hyväpalkkainen yms. Oikeasti olin tosi arka ja haahuilin pääaineesta toiseen, en mitenkään tästä nauttinut, mutta varmaan joku osa-aikatyö vaikka siivoojana olisi laittanut realiteetteja päässäni uusiksi. Äidin tuen turvin sain jatkaa päämäärätöntä pyörimistäni turhan monta vuotta.

Tulevat joskus käymään ja mennään sitten yhdessä ruokaostoksille, maksavat kaiken. Silloin tällöin pistävät satasen tilille.

Antoivat ruokatarvikkeita käydessä. Lähinnä marjoja, mehuja sieniä, joita olivat saaneet puutarhasta ja metsästä. Ei siis mitään kaupasta ostettua. Ensimmäisenä opiskeluvuotena isä antoin muutaman kerran junalipun verran rahaa. Muutin n. 400 km päähän kotoa. Muuta apua ei juuri heillä ollut antaa. Köyhiä olivat. Teimme puolison kanssa töitä opiskelujen oheella ja kituutimme ilman lainaa.

Olisihan se mahtavaa, jos voisi ostaa lapselleen opiskelija-asunnon. Kun sille ei enää olisi tarvetta, sen voisi pitää sijoitusasuntona vuokrattuna kovaan hintaan.