Paras ystäväni lopetti yhteydenpidon kuin seinään:(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tein noin yhden ihmisen kanssa. En vaan jaksanut enää sitä että hän oksensi pahaa oloaan muiden niskaan ja takertui.

Itse olen ollut enemmän se kuuntelija. Eli tästä ei pitäisi olla kyse. Ap

Sä olit ystävällesi pelkkä leelian lepotuoli ja nyt se ei enää tarvitse kuuntelijaa tai on löytänyt uuden kuuntelijan. Itsekin tavannut just yhtä itsekkäitä "ystäviä" elämäni aikana jotka haluaa vain hyötyä ja siksi esittävät ystävää jopa vuosia.

Vierailija kirjoitti:

Olen pahoillani.

Ystäväni, jonka olin tavannut lapsena hiekkalaatikolla ja jonka tunsin hyvin yläasteelta lähtien hylkäsi minut, kun sairastuin nelikymppisenä syöpään.

Hän ei vastannut puheluihini eikä viesteihini ja iski minulle lopulta luurin korvaan. (Noloa.)

Kysyin hänen mieheltään puhelimessa, mistä on kysymys ja mies onneksi selitti tilanteen. Ystäväni ei jaksanut kuunnella, kun kerroin sairaudestani ja saamistani hoidoista.

Olisin arvostanut, jos hän olisi voinut itse kertoa minulle tilanteesta. 

Olen surullinen siitä, että hän hylkäsi minut, mutta en voi tilanteelle mitään. Olen edelleen yhteydessä hänen lapsiinsa, jotka ihmettelevät tapahtunutta siinä missä minäkin. 

Ohjeeni sinulle: anna olla ja etsi mukavampia ja tasapainoisempi ihmisiä elämääsi. Poista hänet Facebookista. 

Olen pahoillani. Hiukan särähti korvaan tuo, että "hän ei jaksanut kuunnella kun kerroin sairaudestani ja hoidoistani." Juttelitteko muustakin vai oliko viestit ja tapaamiset hänen kanssaan pääasiassa tuollaista että sinä kerrot hoidoistasi ja hän kuuntelee? Syöpä on tietysti iso ja vakava juttu, mutta kyllä ystävälläsikin on elämä, jossa tapahtuu kaikenlaista. Eli ei se ystävyys mielestäni kuitenkaan saa muuttua pelkäksi yksipuoleiseksi terapia-suhteeksi.

t. se joka otti etäisyyttä raskaanaolevaan ystäväänsä

Minulla oli ihminen joka aina vakuutti minulle ystävyyttämme ja sen tärkeyttä. Kunhan oli edellisellä kerralla ensin tölväissyt oikein kunnolla. Mieluiten ulkopuolisten, minulle vieraiden, aikana.  Kaikenmoisia tempauksia hän järjesti, mutta välillä oli superhauska. Minulla ei olisi saanut olla muita kavereita eikä muuta elämää, heti valmiina kun hän tarvitsee seuraa. Siedin koska silloin kun hän on hauska hän on ihan Super. Viimeinen niitti oli kun pelasimme yhtä peliä, hänen oli pakko voittaa.  Huijaamalla. Luuli vielä etten tajunnut sitä. Tosi törkeällä tavalla, silloin tajusin että hän pitää minua tyhmänä ja käyttää minua pahan päivän varalle. Tähän päätin ystävyytemme. En jaksa selittää en jaksa kuunnella hänen valheellisia sepityksiään, olen kuunnellut niitä ihan liikaa. Parempi kuin menee eteenpäin, onneksi minulla on paljon ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen pahoillani.

Ystäväni, jonka olin tavannut lapsena hiekkalaatikolla ja jonka tunsin hyvin yläasteelta lähtien hylkäsi minut, kun sairastuin nelikymppisenä syöpään.

Hän ei vastannut puheluihini eikä viesteihini ja iski minulle lopulta luurin korvaan. (Noloa.)

Kysyin hänen mieheltään puhelimessa, mistä on kysymys ja mies onneksi selitti tilanteen. Ystäväni ei jaksanut kuunnella, kun kerroin sairaudestani ja saamistani hoidoista.

Olisin arvostanut, jos hän olisi voinut itse kertoa minulle tilanteesta. 

Olen surullinen siitä, että hän hylkäsi minut, mutta en voi tilanteelle mitään. Olen edelleen yhteydessä hänen lapsiinsa, jotka ihmettelevät tapahtunutta siinä missä minäkin. 

Ohjeeni sinulle: anna olla ja etsi mukavampia ja tasapainoisempi ihmisiä elämääsi. Poista hänet Facebookista. 

Olen pahoillani. Hiukan särähti korvaan tuo, että "hän ei jaksanut kuunnella kun kerroin sairaudestani ja hoidoistani." Juttelitteko muustakin vai oliko viestit ja tapaamiset hänen kanssaan pääasiassa tuollaista että sinä kerrot hoidoistasi ja hän kuuntelee? Syöpä on tietysti iso ja vakava juttu, mutta kyllä ystävälläsikin on elämä, jossa tapahtuu kaikenlaista. Eli ei se ystävyys mielestäni kuitenkaan saa muuttua pelkäksi yksipuoleiseksi terapia-suhteeksi.

t. se joka otti etäisyyttä raskaanaolevaan ystäväänsä

Minusta sinä itse vaikutat todella itsekeskeiseltä. Kun kaverillesi on tullut jokin iso asia elämään, josta hän haluaa puhua, sinä vedät herneen nenään kun et olekaan se keskipiste, jonka asioita se toinen kiltisti kuuntelee.

Ystävälle olisi voinut sanoa, että välillä kaipaa muutakin puheenaihetta. Sen sijaa nämä minäminä ihmiset lopettavat kokonaan yhteydenpidon seinään vaivautumatta kertomaan syytä tai antamatta toiselle mahdollisuutta toimia toisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tein noin yhden ihmisen kanssa. En vaan jaksanut enää sitä että hän oksensi pahaa oloaan muiden niskaan ja takertui.

Kai sitä voi edes syyn sanoa?

Näinhän tällä palstalla aina neuvotaan. Ota etäisyyttä, älä vastaa sen viesteihin, harvenna tapaamisia, "luulis että siitä tajuaa". 

Minä tein noin, kun kaverini oli vuosikausia ollut kuvioissa on-off. Välillä vain katosi mitään vastaamatta, kunnes sitten taas luikerteli selityskasan kanssa takaisin elämääni kadotakseen taas. Vikatikki oli muutaman kuukauden hiljaisuus, sitten vain päätin, että se oli sitten siinä, thanks. Ei hän ehkä muutenkaan ollut täysin minun tyyppiseni ihminen. Parempi näin!!

AP vastasiko ystäväsi tähän viimeiseen viestiin mitään?

Itse olin vastaavassa (ap:n siis) tilanteessa se jättävä osapuoli. Se entinen "ystäväni" varmasti kuvailisi, että meillä oli aina hauskaa ja oltiin hyviä ystäviä. Itse vaan en saanut ystävyydestä mitään irti, se tuntui täysin yhdentekevältä. Itselläni oli elämässäni paljon läheisimpiä ihmisiä, joiden kanssa aidosti tunsin läheisyyttä ja halusin viettää aikaa. Yritin ensin vain harventaa tapaamisia ja olla vastaamatta puheluihin, mutta lopulta koin tärkeäksi antaa hänelle selitys ja päättää ystävyys. Oltiin kuitenkin tunnettu useampi vuosi, hän oli sen ansainnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen pahoillani.

Ystäväni, jonka olin tavannut lapsena hiekkalaatikolla ja jonka tunsin hyvin yläasteelta lähtien hylkäsi minut, kun sairastuin nelikymppisenä syöpään.

Hän ei vastannut puheluihini eikä viesteihini ja iski minulle lopulta luurin korvaan. (Noloa.)

Kysyin hänen mieheltään puhelimessa, mistä on kysymys ja mies onneksi selitti tilanteen. Ystäväni ei jaksanut kuunnella, kun kerroin sairaudestani ja saamistani hoidoista.

Olisin arvostanut, jos hän olisi voinut itse kertoa minulle tilanteesta. 

Olen surullinen siitä, että hän hylkäsi minut, mutta en voi tilanteelle mitään. Olen edelleen yhteydessä hänen lapsiinsa, jotka ihmettelevät tapahtunutta siinä missä minäkin. 

Ohjeeni sinulle: anna olla ja etsi mukavampia ja tasapainoisempi ihmisiä elämääsi. Poista hänet Facebookista. 

Olen pahoillani. Hiukan särähti korvaan tuo, että "hän ei jaksanut kuunnella kun kerroin sairaudestani ja hoidoistani." Juttelitteko muustakin vai oliko viestit ja tapaamiset hänen kanssaan pääasiassa tuollaista että sinä kerrot hoidoistasi ja hän kuuntelee? Syöpä on tietysti iso ja vakava juttu, mutta kyllä ystävälläsikin on elämä, jossa tapahtuu kaikenlaista. Eli ei se ystävyys mielestäni kuitenkaan saa muuttua pelkäksi yksipuoleiseksi terapia-suhteeksi.

t. se joka otti etäisyyttä raskaanaolevaan ystäväänsä

Puhuimme kumpikin elämästämme. Hän jutteli työstään, miehestään, seksielämästään, lapsistaan, sukulaisista, lemmikeistään ja harrastuksistaan. Minä kerroin omasta elämästäni, mm. työstä, lemmikeistä ja sairaudestani.

Minulla on lyhyt elinaikaennusta, mutta voin jo paremmin allogeenisen kantasolusiirron jälkeen. 

Miehensä mukaan hän koki terapoivansa minua, joten hän katkaisi yhteydenpidon. Tiesin, että useille syöpäpotilaille käy vastaavasti, mutta en arvannut, että lapsuudenystäväni hylkää minut.

Vanhempamme ja jopa isovanhempamme tunsivat toisemme ja olimme vuosikausia hyvin läheisiä.

Hänen tyttärensä eli kummityttäreni kertoi, että ystäväni oli usein poikkeuksellisen vihainen myös heille ja sätti heitä kaikesta mahdollisesta. Lapset muuttivat pois kotoa. En tiedä, tapahtuiko (entiselle) ystävälleni jotain, koska hänen käytöksensä muuttui. Hän oli aiemminkin vihainen, mutta vain satunnaisesti. 

up

Vaikuttaa siltä että ystäväsi ei ole koskaan mikään oikea ystävä ollutkaan. Sellainen joka sinusta aidosti välittäisi ei yhtäkkiä kääntäisi julmasti selkäänsä ilman selityksiä.