Lue keskustelun säännöt.
Onko kuritustutkimuksissa huomioitu kurituksen mielivaltaisuus/johdonmukaisuus?
10.07.2016 |
Ihan ensin totean, että en todellakaan kannata ruumiillista kurittamista enkä tule ikinä kurittamaan ketään. No niin, sitten asiaan.
Näitä tutkimuksiahan aika ajoin julkaistaan, jossa esitellään yhteyksiä ruumillisen kurittamisen ja kaikkien hirveiden asioiden välillä esim. miten aikuisena menee huonosti jne. Onko näissä kaikenlainen kurittaminen niputettu samaan vai onko eroteltu sitä, onko kurittaminen ollut mielivaltaista pahoinpitelyä vai jokseenkin johdonmukaista "kasvatusta"? Tämä tuli mieleen, kun yksi tuttava kertoi siitä, että hän sai lapsena ja nuorena suht säännöllisesti "remmiä", mutta hän ei itse koe, että olisi ollut huono lapsuus, koska kuritus oli ennakoitavaa ja johdonmukaista. Ja hän jopa sanoi, että se oli oikeastaan hyvä, että kurituksen jälkeen asia oli heti loppuunkäsitelty eikä sitä jääty märehtimään. Ja ihan normaali aikuinen hänestä on tullut. Mutta hänkin on kyllä sitä mieltä, että ei itse kurittaisi omia lapsiaan.
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista huomata, kuinka monta kertaa aloitusviestiä on jo miinustettu. Joidenkin mielestä pelkkä ajatuskin yksittäisistä, tarkkaan harkitusti annetuista kevyistä tukistamisista tai luunapeista on niin kamalaa, ettei niiden pahuutta saisi edes kyseenalaistaa.
Olisko sinulle ok, jos töissä pomo kevyesti tukistaisi sinua tai antaisi luunapin, jos vaikkapa pidät pitemmän ruokiksen kuin saisi tms.?
No jos olisin niin luupää että sata kertaa kun sanotaan tekisin saman virheen aina vaan ja aina vaan uudestaan, ja vielä jos tekisin sen tahallani. Yleensä tulee potkut, mutta mielummin ottaisin tukistuksen kuin potkut näinä aikoina.
Oikeastiko tekisit saman virheen sata kertaa, vaikka sinua joka kerta ohjattaisiin tekemään se työ oikein? POmo seisoisi vieressä ja neuvoisi tarvittaessa kädestä pitäen ja näyttäisi, että näin se tehdään. Tekisitkö sen edelleen väärin?
Vai voisiko olla niin, että oppisit tekemään sen oikein, koska joku jaksaa neuvoa uudestaan ja uudestaan lyömisen sijaan.
Sä et ole tavannut mun lapsia kun ne oli 2v...
Ei, en tavannut.Mutta uskon, että jos olisin tavannut, heillä olisi ollut onnellisempi ja kivuttomampi elämä kuin sinun kanssasi. Väkivalta ei ole kasvatusta, se on väkivaltaa. Sitä ei oikeuta mikään.
Niin, sinä olisit antanut isompikokoisen kaksosen pätkiä velipoikaa päivät pääksytysten, olisit vaan sanonut sormi pystyssä että soo soo... Mä luulen että toisella olis ollu aika kivulias lapsuus kun velipoika olis saanut tehdä mitä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis tarkoitat, että harkittu ja suunnitelmallinen väkivalta on hyväksi lapsille? Sen sijaan täysin satunnainen väkivalta olisi pahasta?
Lyöminen, nippaaminen, tukkapöllyt jne. eivät ole koskaan kasvatusta vaan kasvatuskyvyttömän vanhemman keinoja purkaa omaa vihaansa.
Jos tukkapölly olisi hyväksi lapsille, se olisi käytössä koulussakin.
Silloin kun lapsi tietää miksi rangaistaan, kun on kaikki muut keinot käytetty. Kun lapselle sanoo että ei sata kertaa ilman mitään vaikutusta, se että ottaa hiustupsusta kiinni, ja sitten sanoo, täysin rauhallisesti, että ei. Niin voi jopa mennä jakeluun. Ei ole tarkoitus repiä hiuksia niin että pää heiluu.
Kouluikäiset ymmärtävät jo puhetta niin hyvin, että mitään tukkapöllyjä ei enää tarvita, ainakin suurin osa on oppinut jo tottelemaan kun kotona on pikkulapsena kasvatettu.
Ydinkysymys: miksi sanot sata kertaa, jos se ei vaikuta? Entä jos opettelisit toimimaan toisin ja sanoisit vain kerran ja sen jälkeen yhdessä lapsen kanssa siivoaisit huoneen/ulkoiluttaisin koiran/pesisit hampaat sen sijaan että jankutat tyhjästä.
Olet esimerkki vanhemmasta, johon lapsi ei luota. Sanot ja sanot ja sanot, mutta et tarkoita ja sitten menetät malttisi ja ryhdyt väkivaltaiseksi.
Enkä ymmärrä sitäkään, että sanot täysin rauhallisesti ei. Mikä ihme sinua vaivaa, kun et voi sen ein sijaan kertoa lapselle, mitä oikeasti haluat tapahtuvan, mikä on oikein. Pelkkä "ei" ei kerro yhtään mitään siitä, mikä on oikea toiminatapa.
Ei ihme, että lapsesi ovat täysin eksyksissä kanssasi. Sata kertaa kieltämistä ja sitten yhtäkkiä kipua sen sijaan että vaivautuisit kasvattamaan heitä.
Ei ole koskaan tarvinnut niin isoa lasta kurittaa joka osaisi ulkoiluttaa koiraa tai siivota huonettaan, vaan nimenomaan näitä parivuotiaita päkäpäitä joihin puhe ei aina tehoa, ja yleensä se mitä kielletään on oikeasti paha teko, esim. sisaruksen vahingoittaminen, ei mikään lässynlässyn että teepäs nyt läksyt ja pese hampaat, sen ikäisiin tehoaa sanat, jos ei muutamalla kerralla sana mene perille, sitten nostetaan volyymia äänessä ja silloin alkaa tapahtua. Jos ei huutaminen auta, niin sitten se että laitetaan tabletti pois käytöstä, se on se joka viimeistään tehoaa, ei ole montaa kertaa tarvinnut sitä tehdä.
Ihan hirveätä 😟 Eivät kai parivuotiaat vielä tiedä että nyt he tekevät _pahoja_ tekoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä kannata kurittamista, mutta onhan kysymys ihan mielenkiintoinen. Onko kuritetun tulevaisuus automaattisesti huono, kuten tutkimuksissa väitetään? Voiko tämä ruveta toteuttamaan itseään, eli kuritettu ei viitsi sitten edes yrittää, koska hän joutuu kuitenkin vankilaan tms.? Vaikka tutkimukset osoittaisivat, että esim. aloituksessa kuvattu kurittaminen ei aiheuta huonoa tulevaisuutta, eihän se tietenkään tarkoita, että kurittaminen pitäisi sallia.
Lapsena koettuun väkivaltaan liittyy niin paljon sairaita piirteitä (suunnitelmallista, jatkuvaa, mielivaltaista) että jo se tuhoaa lapsen itsetunnon. Vaikka haluaisi toimia toisin, on mallina aina sama eli tahtonsa saa läpi lyömällä ihan kuin vanhemmat kasvattaessaan.
Mutta aloituksessahan juurikin sitä kysyttiin, että jos se ei ole mielivaltaista, vaan johdonmukaista, onko vaikutus silti sama? Jos on samat säännöt kahdessa perheessä, vaikkapa ihan esimerkkinä niin, että kotiintuloaikoja on aina noudettava ja pyöräillessä on aina käytettävä kypärää. Jos näitä sääntöjä rikkoo, saa rangaistuksen. Perheessä A saa viikon kotiarestia ja pelikiellon. Perheessä B lasta lyödään muutaman kerran vyöllä pepulle. Kummassakin siis lasta rangaistaan säännön rikkomisesti ja kannustetaan siihen, että rangaistuksen pelossa seuraavalla kerralla lapsi toimii oikein. Miksi perheen A lapsesta kasvaa normaali aikuinen mutta perheen B lapsi joutuu aikuisena vaikeuksiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä kannata kurittamista, mutta onhan kysymys ihan mielenkiintoinen. Onko kuritetun tulevaisuus automaattisesti huono, kuten tutkimuksissa väitetään? Voiko tämä ruveta toteuttamaan itseään, eli kuritettu ei viitsi sitten edes yrittää, koska hän joutuu kuitenkin vankilaan tms.? Vaikka tutkimukset osoittaisivat, että esim. aloituksessa kuvattu kurittaminen ei aiheuta huonoa tulevaisuutta, eihän se tietenkään tarkoita, että kurittaminen pitäisi sallia.
Lapsena koettuun väkivaltaan liittyy niin paljon sairaita piirteitä (suunnitelmallista, jatkuvaa, mielivaltaista) että jo se tuhoaa lapsen itsetunnon. Vaikka haluaisi toimia toisin, on mallina aina sama eli tahtonsa saa läpi lyömällä ihan kuin vanhemmat kasvattaessaan.
Väkivalta ja rangaistus pahasta teosta on kaksi eri asiaa. Ei ole suunnitelemallista, jatkuvaa eikä mielivaltaista, lapsi tietää tasan tarkkaan että jos sanomiset ja estäminen ei saa sisaruksen lyömistä loppumaan niin sitten ottaa kipeää päänahkaan. Jos lapsi ei tee pahuutta jatkuvasti, ei tarvitse rangaista jatkuvasti tai suunnitelmallisesti, eikä varsinkaan mielivaltaisesti. Se että ottaa hiuksista kiinni konkretisoi sen että se mitä hän tekee, aiheuttaa kipua sille uhrille, oma kokemus opettaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis tarkoitat, että harkittu ja suunnitelmallinen väkivalta on hyväksi lapsille? Sen sijaan täysin satunnainen väkivalta olisi pahasta?
Lyöminen, nippaaminen, tukkapöllyt jne. eivät ole koskaan kasvatusta vaan kasvatuskyvyttömän vanhemman keinoja purkaa omaa vihaansa.
Jos tukkapölly olisi hyväksi lapsille, se olisi käytössä koulussakin.
Silloin kun lapsi tietää miksi rangaistaan, kun on kaikki muut keinot käytetty. Kun lapselle sanoo että ei sata kertaa ilman mitään vaikutusta, se että ottaa hiustupsusta kiinni, ja sitten sanoo, täysin rauhallisesti, että ei. Niin voi jopa mennä jakeluun. Ei ole tarkoitus repiä hiuksia niin että pää heiluu.
Kouluikäiset ymmärtävät jo puhetta niin hyvin, että mitään tukkapöllyjä ei enää tarvita, ainakin suurin osa on oppinut jo tottelemaan kun kotona on pikkulapsena kasvatettu.
Ydinkysymys: miksi sanot sata kertaa, jos se ei vaikuta? Entä jos opettelisit toimimaan toisin ja sanoisit vain kerran ja sen jälkeen yhdessä lapsen kanssa siivoaisit huoneen/ulkoiluttaisin koiran/pesisit hampaat sen sijaan että jankutat tyhjästä.
Olet esimerkki vanhemmasta, johon lapsi ei luota. Sanot ja sanot ja sanot, mutta et tarkoita ja sitten menetät malttisi ja ryhdyt väkivaltaiseksi.
Enkä ymmärrä sitäkään, että sanot täysin rauhallisesti ei. Mikä ihme sinua vaivaa, kun et voi sen ein sijaan kertoa lapselle, mitä oikeasti haluat tapahtuvan, mikä on oikein. Pelkkä "ei" ei kerro yhtään mitään siitä, mikä on oikea toiminatapa.
Ei ihme, että lapsesi ovat täysin eksyksissä kanssasi. Sata kertaa kieltämistä ja sitten yhtäkkiä kipua sen sijaan että vaivautuisit kasvattamaan heitä.
Ei ole koskaan tarvinnut niin isoa lasta kurittaa joka osaisi ulkoiluttaa koiraa tai siivota huonettaan, vaan nimenomaan näitä parivuotiaita päkäpäitä joihin puhe ei aina tehoa, ja yleensä se mitä kielletään on oikeasti paha teko, esim. sisaruksen vahingoittaminen, ei mikään lässynlässyn että teepäs nyt läksyt ja pese hampaat, sen ikäisiin tehoaa sanat, jos ei muutamalla kerralla sana mene perille, sitten nostetaan volyymia äänessä ja silloin alkaa tapahtua. Jos ei huutaminen auta, niin sitten se että laitetaan tabletti pois käytöstä, se on se joka viimeistään tehoaa, ei ole montaa kertaa tarvinnut sitä tehdä.
Ihan hirveätä 😟 Eivät kai parivuotiaat vielä tiedä että nyt he tekevät _pahoja_ tekoja.
Tottakai tietävät, ei parivuotiaskaan niin tyhmä ole että jos sanotaan sata kertaa että ei, ja estetään kymmeniä kertoja, etteikö mitään hajua olisi että näin ei varmaan saa tehdä. Kaikki lapset vaan eivät ole niin kilttejä että tottelisivat kovin helposti, osa ovat jääräpäitä viimeiseen asti, tekevät vaan vaikka tietävät että ei saa. Meillä kaksosista isompikokoinen käytti kokoaan hyväksi ja kaatoi velipojan kumoon jatkuvasti niin että tämä löi päänsä ja itki kovaa, siinä ei auttanut mikään lässytys että ei saa, kato nyt kun velipojalle tulee kipeetä, siinä sai pelätä että toisella tulee aivovamma. Ja, ei, ei niitä voinut pitää eri huoneissa tai köytettynä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä kannata kurittamista, mutta onhan kysymys ihan mielenkiintoinen. Onko kuritetun tulevaisuus automaattisesti huono, kuten tutkimuksissa väitetään? Voiko tämä ruveta toteuttamaan itseään, eli kuritettu ei viitsi sitten edes yrittää, koska hän joutuu kuitenkin vankilaan tms.? Vaikka tutkimukset osoittaisivat, että esim. aloituksessa kuvattu kurittaminen ei aiheuta huonoa tulevaisuutta, eihän se tietenkään tarkoita, että kurittaminen pitäisi sallia.
Lapsena koettuun väkivaltaan liittyy niin paljon sairaita piirteitä (suunnitelmallista, jatkuvaa, mielivaltaista) että jo se tuhoaa lapsen itsetunnon. Vaikka haluaisi toimia toisin, on mallina aina sama eli tahtonsa saa läpi lyömällä ihan kuin vanhemmat kasvattaessaan.
Mutta aloituksessahan juurikin sitä kysyttiin, että jos se ei ole mielivaltaista, vaan johdonmukaista, onko vaikutus silti sama? Jos on samat säännöt kahdessa perheessä, vaikkapa ihan esimerkkinä niin, että kotiintuloaikoja on aina noudettava ja pyöräillessä on aina käytettävä kypärää. Jos näitä sääntöjä rikkoo, saa rangaistuksen. Perheessä A saa viikon kotiarestia ja pelikiellon. Perheessä B lasta lyödään muutaman kerran vyöllä pepulle. Kummassakin siis lasta rangaistaan säännön rikkomisesti ja kannustetaan siihen, että rangaistuksen pelossa seuraavalla kerralla lapsi toimii oikein. Miksi perheen A lapsesta kasvaa normaali aikuinen mutta perheen B lapsi joutuu aikuisena vaikeuksiin?
Nykylapsi saattaisi itse valita mieluummin vaihtoehto B:n, koska on niin addiktoitunut pelaamiseen, kännykkään yms ja olisi katastrofi, jos ne kiellettäisiin!
Pelottavaa, miten paljon lasten pahoinpitelijöitä tässäkin keskustelussa. Jokainen teistä ansaitsee 2 asiaa: 1) lapset pois heti ja täysi yhteydenpitokielto eliniäksi. Toki te maksatte niiden terapiat ja täyden elatuksen. 2) Teille tehdään kaikki se paha, mitä teitte lapsillenne. Jokainen lyönti, tukistus, läimäisy, aivan kaikki. Ja sen tekee joku lihaskimppu täysillä, koska se sattuu lapsiin enemmän kuin sadistisuudessanne luulette. Ja tämä julkisesti, ja lopuksi yleisö saa heitellä teitä mädillä asioilla, oksentaa, ulostaa, virtsata ja sylkeä päällenne. Tämän jälkeen teidät kieritetään tervassa ja höyhenissä. Leffoissa se on aina vitsikästä, tosielämässä se on huomattavasti lähempänä kidutusta, terva polttaa ihoa ja höyhenet menee keuhkoihin. Sama kohtelu myös pedareille, jotka vahingoittavat lapsia.
Ja kyllä, olette juuri niin alhaisia pahoinpidellessänne AVUTTOMIA, että ansaitsette tuon kaiken. Ansaitsisitte pahempaakin, mutta en halua alentua tasollenne sinne mutapohjaan.
Jopa 2 vuotias ymmärtää puhetta kun selittää MIKSI ei saa satuttaa pikkusisarusta. Voi joutua toistamaan pari kertaa, mutta kovapäisinkin tajuaa ilman väkivaltaa. Jopa siis noin pieni tajuaa että miksi muita ei saa satuttaa, mutta moni aikuinen ei. Ei imartele sadisteja. Ja turha vinkua, että lapseton ei tiedä, no minulla on kaksoset, jotka oli sekä 2v että 6v tuittupäitä, mutta silti väkivaltaa ei tarvittu koskaan. Murrosikä edessä, eikä edes huoleta. Ilman väkivaltaa kasvattaminen on helppoa kunhan näkee vaivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lyöminen, nippaaminen, tukkapöllyt jne. eivät ole koskaan kasvatusta vaan kasvatuskyvyttömän vanhemman keinoja purkaa omaa vihaansa.
Oletpa asenteellinen. Oletko tullut lainkaan ajatelleeksi, että jotkut kurittaa lapsiaan vain ollessaan täysin rauhallisia? Ei siis vihan tai muidenkaan tunteiden vallassa vaan vain silloin, kun pystyy ajattelemaan järkevästi ja tekemään vaikean päätöksen jonka uskoo vilpittömästi olevan lapsen parhaaksi. Lapsen kurittaminen voi tuntua vanhemmasta pahemmalta kuin lapsesta, koska ei kaikki kurittajat tahtoisi satuttaa omaa lastaan. Jotkut vaan uskoo, että se on joissain tilanteissa huonoista vaihtoehdoista vähiten huono.
Leffoissa aina ennen pakollista nitistämistä (hätäamputaatio tms) itkuisella äänellä: "Vannon, tämä sattuu minua enemmän, kuin sinua!" Ja sitten veri lentää. Tosielämässä se onkin av mamma vitsa kädessä leikki-ikäisen edessä valmiina iskemään, koska saatanan pershedelmä on mennyt kaatamaan maitolasinsa :D
Joo, sori ohis
Vierailija kirjoitti:
Jos on samat säännöt kahdessa perheessä, vaikkapa ihan esimerkkinä niin, että kotiintuloaikoja on aina noudettava ja pyöräillessä on aina käytettävä kypärää. Jos näitä sääntöjä rikkoo, saa rangaistuksen. Perheessä A saa viikon kotiarestia ja pelikiellon. Perheessä B lasta lyödään muutaman kerran vyöllä pepulle. Kummassakin siis lasta rangaistaan säännön rikkomisesti ja kannustetaan siihen, että rangaistuksen pelossa seuraavalla kerralla lapsi toimii oikein. Miksi perheen A lapsesta kasvaa normaali aikuinen mutta perheen B lapsi joutuu aikuisena vaikeuksiin?
Kommentteja tähän kellään?
Ei tietenkään, kyllä minä omat lapseni kasvatan. Mun lapset eivät ole juuri koskaan kaupassa kiukutelleet, tietävät sen että kun minä sanon että ole hiljaa tai lähdetään pois, että se uhkaus ei ole tyhjä. Enkä muutenkaan lapsia rankaise kiukuttelusta, vaan jostain pahanteosta. En ymmärrä miten siihen että lapsi itkee joku voisi vastata tukistamalla, sehän vaan aihettaa lisää itkua.