Lue keskustelun säännöt.
Onko kuritustutkimuksissa huomioitu kurituksen mielivaltaisuus/johdonmukaisuus?
10.07.2016 |
Ihan ensin totean, että en todellakaan kannata ruumiillista kurittamista enkä tule ikinä kurittamaan ketään. No niin, sitten asiaan.
Näitä tutkimuksiahan aika ajoin julkaistaan, jossa esitellään yhteyksiä ruumillisen kurittamisen ja kaikkien hirveiden asioiden välillä esim. miten aikuisena menee huonosti jne. Onko näissä kaikenlainen kurittaminen niputettu samaan vai onko eroteltu sitä, onko kurittaminen ollut mielivaltaista pahoinpitelyä vai jokseenkin johdonmukaista "kasvatusta"? Tämä tuli mieleen, kun yksi tuttava kertoi siitä, että hän sai lapsena ja nuorena suht säännöllisesti "remmiä", mutta hän ei itse koe, että olisi ollut huono lapsuus, koska kuritus oli ennakoitavaa ja johdonmukaista. Ja hän jopa sanoi, että se oli oikeastaan hyvä, että kurituksen jälkeen asia oli heti loppuunkäsitelty eikä sitä jääty märehtimään. Ja ihan normaali aikuinen hänestä on tullut. Mutta hänkin on kyllä sitä mieltä, että ei itse kurittaisi omia lapsiaan.
Kommentit (50)
Luulisi, että lopputulos on täysin eri, jos lapsi on elänyt jatkuvassa satunnaisen väkivallan pelossa verrattuna siihen, että kuritus on ollut hallittua ja turvallista siinä mielessä, että lapsi tietää miksi häntä rangaistaan ja tietää ennalta, että mitä tulee tapahtumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te jotka oikein ylpeilette sillä että olette käyttäneet väkivaltaa lapsiinne, olette oksettavia ja paskoja vanhempia. Ja se joka tulee väittämään ettei kuritus ole väkivaltaa, olet väärässä. Kyllä se on.
Kukaan, toistan kukaan ei oikeasti ole tyytyväinen siitä että häntä on lapsena pahoinpidelty, älkää puhuko paskaa.
Aiheen tutkimukset ovat valitettavasti pakostakin täysin epäluotettavia, koska ihmistutkimukset eivät huomioi kuin osan muuttujista. Esim. väite, että ruumiillinen kuritus johtaa ihmisen aikuisena vankilaan, on erittäin vaikea perustella sillä, että suurta osaa vangeista on kuritettu lapsena. Suurella osalla vangeista on myös erilaisia persoonallisuus- ja keskittymishäiriöitä, esim adhd on merkittävästi yleisempää vankipopulaatiossa kuin normaaliväestössä. Tästä jo jokainen tajuaa, että suuri osa vangeista on ollut jo lapsena vaikeita kasvatettavia, josta seuraa helposti ruumiillinen kuritus. Kumpi tuli ensin, vaikea luonne vai selkäsaunat, mahdoton sanoa. Epäsosiaaliset persoonallisuushäiriöt usein johtavat rikoksiin myös ilman lapsena koettua ruumiillista kuritusta, joten yksinkertaistavat humpuukitutkimukset eivät anna todellista kuvaa ruumiillisen kurituksen haitallisista vaikutuksista.
Toki arkijärjelläkin on selvää, että ruumiillinen kuritus on viimeinen vaihtoehto eikä todellakaan suositeltavaa missään tapauksessa, mutta sen todelliset riskit on mahdotonta luotettavasti määrittää. Sekä lapset että vanhemmat ovat luonteiltaan erilaisia ja kärsivät väkivallasta eri tavoin ja eri intensiteetillä.
Vierailija kirjoitti:
Te jotka oikein ylpeilette sillä että olette käyttäneet väkivaltaa lapsiinne, olette oksettavia ja paskoja vanhempia. Ja se joka tulee väittämään ettei kuritus ole väkivaltaa, olet väärässä. Kyllä se on.
Kukaan, toistan kukaan ei oikeasti ole tyytyväinen siitä että häntä on lapsena pahoinpidelty, älkää puhuko paskaa.
No eiköhän se, että henkilö ei aio kurittaa omia lapsiaan, kerro siitä, että ei hän omaan kurittamiseensakaan ole tyytyväinen.
Mutta eihän asiat ole niin mustavalkoisia. Kasvatus on kuitenkin kokonaisuus, eikä ketään ole täydellisesti kasvatettu. Ruumillinen kuritus on yksi miinus, mutta jos muuten on kaikki ollut hyvin, kai lapsi voi siitä huolimatta kokea, että lapsuus oli onnellinen? Johdonmukainen kurittaminen kuitenkin kertoisi siitä, että lapsella on ollut selvät rajat. Rajat ja niiden ylittämisestä koituva seuraushan luovat turvallisuuden tunnetta?
Surullista huomata, kuinka monta kertaa aloitusviestiä on jo miinustettu. Joidenkin mielestä pelkkä ajatuskin yksittäisistä, tarkkaan harkitusti annetuista kevyistä tukistamisista tai luunapeista on niin kamalaa, ettei niiden pahuutta saisi edes kyseenalaistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsettomat tietävät aina parhaiten. Aniharvoin törmää vanhempiin, jotka pystyvät kirkkain otsin väittämään, ettei minkäänlaista ruumiillista kuritusta ole tarvinnut käyttää. Tunnen paljon vanhempia, kyllä ne kaikkein hellämielisimmätkin ovat joutuneet joskus harrastamaan holdingia tai lapsen väkivaltaista siirtämistä omaan huoneeseen tms. Ylipäätään ruumiillinen kuritus on vaikea määritellä. Toiselle se tarkoittaa vyöllä persiille viuhtomista, toiselle väkivaltaa on satunnainen käsivarrelle läpsäys jos lapsi meinaa esim. ruokapöydässä nyysiä toisen ruuat.
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomat tietävät aina parhaiten. Aniharvoin törmää vanhempiin, jotka pystyvät kirkkain otsin väittämään, ettei minkäänlaista ruumiillista kuritusta ole tarvinnut käyttää. Tunnen paljon vanhempia, kyllä ne kaikkein hellämielisimmätkin ovat joutuneet joskus harrastamaan holdingia tai lapsen väkivaltaista siirtämistä omaan huoneeseen tms. Ylipäätään ruumiillinen kuritus on vaikea määritellä. Toiselle se tarkoittaa vyöllä persiille viuhtomista, toiselle väkivaltaa on satunnainen käsivarrelle läpsäys jos lapsi meinaa esim. ruokapöydässä nyysiä toisen ruuat.
Holding on puhdasta voimankäyttöä, ei väkivaltaa. Lapsen väkivaltainen siirtäminen omaan huoneeseen tms. ei myöskään ole kurittamista, vaikka siinä käytetään väkivaltaa. Kukaan täysjärkinen kurituksen vastustaja ei kiistä sitä, etteikö lapseen voisi joissain tilanteissa kohdistaa väkivaltaa täysin perustellusti ja hyväksyttävästä syystä - jos ei muuten niin silloin, kun lapsi tekee jotain todella vaarallista, aikuisella on kiire puuttua asiaan eikä lievemmät keinot riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli joskus pienenä paha tapa nipistää ja purra muita tietyissä tilanteissa. Mitkään kiellot ei auttanut, kuten ei väkivallattomat rangaistuksetkaan. Kerran äitini päätti antaa mulle samalla mitalla takaisin: nipisti lujaa ja puri niin että sattui. Oliko se väärin tehty? Ei musta. Se sai pienen ymmärtämättömän lapsen tajuamaan, kuinka ikävästi olin käyttäytynyt muita kohtaan, ja paransin tapani. Mitään traumoja ei jäänyt.
Remmillä kurittamistakin voi olla monenlaista. Verille ruoskiminen on ihan eri asia kuin se, että pari kertaa kevyesti vyöllä läppästään pepulle. Luulen, että varsinkin vanhemmille lapsille pahempi rangaistus onkin se tilanne, että pitää laskea housut ja nöyrtyä ottamaan rangaistus vastaan, eikä niinkään se, että se fyysisesti sattuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Remmillä kurittamistakin voi olla monenlaista. Verille ruoskiminen on ihan eri asia kuin se, että pari kertaa kevyesti vyöllä läppästään pepulle. Luulen, että varsinkin vanhemmille lapsille pahempi rangaistus onkin se tilanne, että pitää laskea housut ja nöyrtyä ottamaan rangaistus vastaan, eikä niinkään se, että se fyysisesti sattuisi.
Jos tutkittaisiin erikseen ryhmä "verille ruoskitut" ja "kevyesti läppäistyt", niin varmaan saataisiin hyvin erilaisia tuloksia. Nyt nämä ilmeisesti käsitellään yhtenä ryhmänä "väkivaltaisesti kuritetut", joiden tulevaisuus on vankila tai muuten huono.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Remmillä kurittamistakin voi olla monenlaista. Verille ruoskiminen on ihan eri asia kuin se, että pari kertaa kevyesti vyöllä läppästään pepulle. Luulen, että varsinkin vanhemmille lapsille pahempi rangaistus onkin se tilanne, että pitää laskea housut ja nöyrtyä ottamaan rangaistus vastaan, eikä niinkään se, että se fyysisesti sattuisi.
Jos tutkittaisiin erikseen ryhmä "verille ruoskitut" ja "kevyesti läppäistyt", niin varmaan saataisiin hyvin erilaisia tuloksia. Nyt nämä ilmeisesti käsitellään yhtenä ryhmänä "väkivaltaisesti kuritetut", joiden tulevaisuus on vankila tai muuten huono.
Myös "kevyesti läppäistyjen" ryhmässä saataisiin hyvin erilaisia tuloksia, jos ryhmä jaettaisiin kahteen osaan sen perusteella miten läpsiminen on tapahtunut: harkitusti ja johdonmukaisesti vai vanhempien fiiliksen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomat tietävät aina parhaiten. Aniharvoin törmää vanhempiin, jotka pystyvät kirkkain otsin väittämään, ettei minkäänlaista ruumiillista kuritusta ole tarvinnut käyttää. Tunnen paljon vanhempia, kyllä ne kaikkein hellämielisimmätkin ovat joutuneet joskus harrastamaan holdingia tai lapsen väkivaltaista siirtämistä omaan huoneeseen tms. Ylipäätään ruumiillinen kuritus on vaikea määritellä. Toiselle se tarkoittaa vyöllä persiille viuhtomista, toiselle väkivaltaa on satunnainen käsivarrelle läpsäys jos lapsi meinaa esim. ruokapöydässä nyysiä toisen ruuat.
Holding on puhdasta voimankäyttöä, ei väkivaltaa. Lapsen väkivaltainen siirtäminen omaan huoneeseen tms. ei myöskään ole kurittamista, vaikka siinä käytetään väkivaltaa. Kukaan täysjärkinen kurituksen vastustaja ei kiistä sitä, etteikö lapseen voisi joissain tilanteissa kohdistaa väkivaltaa täysin perustellusti ja hyväksyttävästä syystä - jos ei muuten niin silloin, kun lapsi tekee jotain todella vaarallista, aikuisella on kiire puuttua asiaan eikä lievemmät keinot riitä.
Kyllä ne nimenomaan kiistää sen, koskaan ei saa ottaa hiuksista kiinni, ei vaikka parivuotias hutkisi vauvaa kirveellä päähän.
Vierailija kirjoitti:
Remmillä kurittamistakin voi olla monenlaista. Verille ruoskiminen on ihan eri asia kuin se, että pari kertaa kevyesti vyöllä läppästään pepulle. Luulen, että varsinkin vanhemmille lapsille pahempi rangaistus onkin se tilanne, että pitää laskea housut ja nöyrtyä ottamaan rangaistus vastaan, eikä niinkään se, että se fyysisesti sattuisi.
Kyllä remmillä hakkaaminen on sairasta. Miksi pitää olla se remmi? Eikö riitä että kädellä läppäisee? Onko se remmi joku fetissi?
Minä olen läpsinyt kersoja takapuolelle kun ovat olleet pienenä kovapäisiä ja mikään muu ei ole auttanut, mutta eipä tulisi pieneen mieleenkään ottaa kättäpidempää pientä lasta vastaan. Ja muutenkin jollekin pienelle se housujen laskeminen ja pyllistely ja siihen remmiä, aiheuttaa varmasti jonkun perversion tai vähintäänkin seksuaalisuuden vääristymän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis tarkoitat, että harkittu ja suunnitelmallinen väkivalta on hyväksi lapsille? Sen sijaan täysin satunnainen väkivalta olisi pahasta?
Lyöminen, nippaaminen, tukkapöllyt jne. eivät ole koskaan kasvatusta vaan kasvatuskyvyttömän vanhemman keinoja purkaa omaa vihaansa.
Jos tukkapölly olisi hyväksi lapsille, se olisi käytössä koulussakin.
Vierailija kirjoitti:
Surullista huomata, kuinka monta kertaa aloitusviestiä on jo miinustettu. Joidenkin mielestä pelkkä ajatuskin yksittäisistä, tarkkaan harkitusti annetuista kevyistä tukistamisista tai luunapeista on niin kamalaa, ettei niiden pahuutta saisi edes kyseenalaistaa.
Olisko sinulle ok, jos töissä pomo kevyesti tukistaisi sinua tai antaisi luunapin, jos vaikkapa pidät pitemmän ruokiksen kuin saisi tms.?
Vierailija kirjoitti:
Lyöminen, nippaaminen, tukkapöllyt jne. eivät ole koskaan kasvatusta vaan kasvatuskyvyttömän vanhemman keinoja purkaa omaa vihaansa.
Oletpa asenteellinen. Oletko tullut lainkaan ajatelleeksi, että jotkut kurittaa lapsiaan vain ollessaan täysin rauhallisia? Ei siis vihan tai muidenkaan tunteiden vallassa vaan vain silloin, kun pystyy ajattelemaan järkevästi ja tekemään vaikean päätöksen jonka uskoo vilpittömästi olevan lapsen parhaaksi. Lapsen kurittaminen voi tuntua vanhemmasta pahemmalta kuin lapsesta, koska ei kaikki kurittajat tahtoisi satuttaa omaa lastaan. Jotkut vaan uskoo, että se on joissain tilanteissa huonoista vaihtoehdoista vähiten huono.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista huomata, kuinka monta kertaa aloitusviestiä on jo miinustettu. Joidenkin mielestä pelkkä ajatuskin yksittäisistä, tarkkaan harkitusti annetuista kevyistä tukistamisista tai luunapeista on niin kamalaa, ettei niiden pahuutta saisi edes kyseenalaistaa.
Olisko sinulle ok, jos töissä pomo kevyesti tukistaisi sinua tai antaisi luunapin, jos vaikkapa pidät pitemmän ruokiksen kuin saisi tms.?
Niin typerä vertaus, että voiko totta ollakaan. Lapset ei ole mitään pieniä aikuisia, eikä pomolla ole samanlaista vastuuta alaisistaan kuin vanhemmilla omista lapsistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Remmillä kurittamistakin voi olla monenlaista. Verille ruoskiminen on ihan eri asia kuin se, että pari kertaa kevyesti vyöllä läppästään pepulle. Luulen, että varsinkin vanhemmille lapsille pahempi rangaistus onkin se tilanne, että pitää laskea housut ja nöyrtyä ottamaan rangaistus vastaan, eikä niinkään se, että se fyysisesti sattuisi.
Kyllä remmillä hakkaaminen on sairasta. Miksi pitää olla se remmi? Eikö riitä että kädellä läppäisee? Onko se remmi joku fetissi?
Minä olen läpsinyt kersoja takapuolelle kun ovat olleet pienenä kovapäisiä ja mikään muu ei ole auttanut, mutta eipä tulisi pieneen mieleenkään ottaa kättäpidempää pientä lasta vastaan. Ja muutenkin jollekin pienelle se housujen laskeminen ja pyllistely ja siihen remmiä, aiheuttaa varmasti jonkun perversion tai vähintäänkin seksuaalisuuden vääristymän.
Olen ymmärtänyt, että vyöllä tms. paljaalle pepulle lyömisen idea on ollut se, että sillä saadaan aikaan hallitusti kipua ilman fyysisiä vaurioita. Tuskinpa siinä mistään perversiosta on ollut kysymys vaan siitä, että kurittamisella on haluttu tuottaa hetkellisesti tuntuva rangaistus, mutta ei kuitenkaan satuttaa pysyvästi lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista huomata, kuinka monta kertaa aloitusviestiä on jo miinustettu. Joidenkin mielestä pelkkä ajatuskin yksittäisistä, tarkkaan harkitusti annetuista kevyistä tukistamisista tai luunapeista on niin kamalaa, ettei niiden pahuutta saisi edes kyseenalaistaa.
Olisko sinulle ok, jos töissä pomo kevyesti tukistaisi sinua tai antaisi luunapin, jos vaikkapa pidät pitemmän ruokiksen kuin saisi tms.?
No jos olisin niin luupää että sata kertaa kun sanotaan tekisin saman virheen aina vaan ja aina vaan uudestaan, ja vielä jos tekisin sen tahallani. Yleensä tulee potkut, mutta mielummin ottaisin tukistuksen kuin potkut näinä aikoina.
Tuskin kurituksen laatua on tutkittu, tutkimukset ovat olleet tarkoitushakuisia. Tarkoitettu tukemaan yleistä agendaa. Kurituksella suurin osa ihmiskuntaa on kuitenkin aikojen kuluessa kasvatettu. t. Viiden lapsen äiti. Esikoista tuli aikanaan kuritettua fyysisestikin. Koska oli selkeästi adhd-piirteinen nuorena (kyökkipsykologin diagnoosi, ei menty tytkimuksiin) ja koetteli hermoja. Lopputuloksessa en huomaa mitään olennaista eroa sisaruksiin. Aikuisia ovat siis.