Suurten ikäluokkien lapset: 60-70-luvuilla syntyneet

Vanhempien alkoholihuuruiset riidat, jatkuvat muutot ja opiskelu lainalla + työtä tehden ovat kyllä tuttua. 

Mutta listastasi unohtui se, mistä olen katkerin: Vanhempani - tai heidän ikäpolvensa - eivät tunnu ymmärtävän, ettei työpaikka ole nykyään mikään itsestäänselvyys. Heidän ikäiselleen oli vientiä työmarkkinoilla, jos vähänkin vaivautui kouluttautumaan. Minä joudun paljon kouluttautuneempana pyörittelemään peukaloita. Ns. hanttihommiin olen näköjään liian koulutettu, kummankaan oman alan työta en saa kuin pätkää silloin ja silppua tällöin. 

En kyllä usko että on mikään sukupolvi juttu.

Minä synnyin 1970. Duunari perheeseen, isä oli alkoholisti mutta sellainen vanhanaikainen alkkis, hoiti työnsä eikä ryypännyt kotona. Äiti ja mummo hoitivat lapset mutta isäkin oli minulle rakas.

Riitoja siis näin jonkun verran. Muuttoja 0, kotitöitä ei tarvinnut tehdä mitään ikinä eikä muutakaan työtä.

Lasten etu oli äidille ja mummolle aina ennen omaa etua, rahaa ei ollut paljon mutta ikinä me lapset emme jääneet mitään vaille. Äiti tinki omista menoistaan, ei juuri itselleen vasteita ostanut ja mummo auttoi taloudellisesti myös. Meillä oli aina nätit vaateet ja käynyt edes mielessä ettei saataisi jotain muoti juttuja vaikka.

Muistan että joskus kouluikäisenä olin ihan kateellinen joillekin kavereille joilla ei koskaan ollut ketään aikuista kotona .

Eka kesätyö mulla oli 17 v mutta silloinkin sain vielä kotoakin rahaa omiin menoihini.

Opintoja nyt ei vanhemmilla ollut varaa maksaa mutta sain paljon pientä rahallista apua opiskeluaikaan. Rahaa lahjaksi jouluna ja synttäreillä, mummo maksoi ekan vuokravakuuden jne.

Nyt isä kuollut, äiti taas on omistautuva mummo kuten oma äitinsäkin oli aikoinaan.

Nähdään pari kertaa viikossa vähintään, usemmiten enemmän. Lapsia hoitaa vieläkin ja ostelee niille lahjoja ja nyt yh ksi jäätyäni tuntuu että äitini on perheen kakkos vanhempi.

Hän on rakas ja tärkeä lapsilleni, niinkuin oma mummi i minulle. Emme ikinä myöskään jätä häntä mihinkään hoitolaitokseen vanhana, on jo puhuttu että tulee sitten meille jos jotain sattuu tai sairastuu.

Jostain luin että tämä isovanhemman ja erityisesti äidin äidin rooli periytyy ja kulkee suvuttain.

Itse olen ollut äitinä itsekkäämpi kuin oma äitini aikoinaan.

Jos suurilla ikäpolvilla oli niin helppoa työmarkkinoilla niin miten töihin Ruotsiin lähti kolmisen sataa tuhatta Suomalaista 60-70- luvuilla.

No se ero on ettei Suomessa ollut nykyisenlaista sosiaaliturvaa. Oli pakko lähteä työn perässä.

Tämän päivän nuoren työttömän ei tarvitse lähteä työn perässä ulkomaille kun sossu hoitaa.

Oma 55 syntynyt isäni ja äitinikin kyllä joutuivat kokemaan noita asioita nuoruudessaan kun isovanhemmat olivat 20-39 syntyneitä sota- ja pula-aikoina eläneitä vanhanaikaisine arvoineen ja tapoineen, mutta ei me 70- ja 80 syntyneet lapsenlapset olla sellaista kurjuutta koettu. Opiskelemaan on kannustettu aina eikä mistään ole ollut puutetta vaikkei kaikkeen hienoon ollutkaan varaa.

En tunne ketään kanssani 90-luvulla yliopistossa opiskellutta, joka olisi ottanut opintolainaa.

Sen sijaan vanhempani opiskelivat lainalla, koska ei ollut opintorahaa eikä asumistukea.

Itse asuin yksiössä, vanhempani opiskeluaikoinaan alivuokralaisina.

Kyllä minusta meillä -60 ja -70 luvun lapsilla on ollut ihan hyvä lapsuus ja nuoruus. Tietenkin aina on niitä huonojakin tapauksia, mutta omassa laajassa tuttavapiirissäni en heitä tiedä.

Syntynyt -73, en ole kokenut listalta mitään.

Mä olen 25v ja isäni on suurta ikäluokkaa, äiti nuorempi.

Ei alkoholismia tai muutakaan kyseenalaista. Tunteista ei puhuttu eikä niitä näytetä, en oikein edes tunne isääni. Mutta muuten ns hyvä lapsuus. Opiskelen vielä ja aina on tuettu rahallisesti.

Tosin isänisäni ei ollut sodassa rintamalla vaan jossain kemianhommissa, en oikein tiedä mitä tekemässä. Ehkä siksi ollaan säästytty traumoilta.

Aika oudoilta asioilta kuulostavat, olen syntynyt 1970.

- alkoholinhuuruiset riidat:

Ei koskaan, aikuistuttuani törmäsin tällaiseen ja olin aika järkyttynyt, että niin voi joku käyttäytyä.

- jatkuvat muutot

Muistan yhden muuton, olin tuolloin 4v. Sittemmin ei muuteltu.

- vanhemman tarpeet lasten edelle (esimerkiksi äiti opiskelee iltalukiossa ja vanhin lapsi hoitaa pienempiä sisaruksia ja tekee kotityöt)

Ei, isä teki lisätöitä työväenopistolla liikunnanohjaajana ja äiti oli järjestötoiminnassa mukana, mutta jompikumpi vanhempi oli aina kotona illalla. Joskus harvoin mummo katsoi meitä illalla, jos vanhemmilla oli menoja päällekkäin.

- lapsia käytettiin yleisesti työvoimana esim. perheiden rakennushankkeissa, puutarhoissa ja pelloilla

Me oltiin kyllä varsinaisia kermaperseitä, meidän ei tarvinnut tehdä juuri mitään jos ei haluttu. Joskus oltiin mukana perunanistutuksessa, mutta siitä sai pienen palkinnon.

- opiskeluaikoina ei juuri tuettu taloudellisesti (otettiin opintolainaa ja käytiin töissä)

Tuettiin kyllä, en käynyt töissä paljoakaan opskeluaikana.

- työnteko aloitettiin varhain ja alettiin maksaa oman elämän kuluja jopa jo yläasteiässä

Kesätyötä tein eka kerran 17-vuotiaana, enkä käyttänyt rahoja normaaleihin elinkustannuksiin. Huvituksiin ne meni.

- lasten lähdettyä kotoa vanhemmat alkoivat polttaa rahaa (remontit, matkustelu, uudet autot, vapaa- ajanasunnot jne.)

Ei, nuukaa sakkia ovat. Onhan ne toki jonkun remontin tehneet, mutta pakkko niitä on tehdä ajan mittaan, asunnot kuluvat kaikilla. Auton ovat vaihtaneet n 6 v välein, en muista että olisivat koskaan ostaneet ihan uutta autoa. Mökki laitettiin kun me olimme lapsia, olen sen sittemmin heiltä ostanut. Nuukina ovat varsin maltillisia matkustajia.

Ja loppuun vielä. Jos vanhempanne olisivat joutuneet maksamaan koulutuksenne, luuletteko te, että he olisivat maksaneet?

Aivan varmasti. Molemmat ovat ammatiltaan olleet opettajia, joten koulutusta ja kielitaitoa meillä on aina arvostettu kaiken edelle. Minulle on maksettu vaihto-oppilasaika ja kaksi kielikurssia ulkomailla, sekä valmennuskurssi yliopistoa varten. Opiskelin uuden ammatin vielä nelikymppisenäkin ja silloinkin tarjosivat apua oppimateriaaleja varten.

Eipä ole minun korviini koskaan tullut, että 60-70 luvulla syntyneitä haukuttaisiin pullamössösukupolveksi. Päinvastoin. Esim.pomoni sanoi tässä kerran, ettei kyllä palkkaa muita kuin 60-70 luvulla syntyneitä, koska he ovat kovia tekemään töitä ja työmoraali on korkea eivätkä ole joka välissä itkemässä, etteivät jaksa tai jotain paikkaa kolottaa. Saati ettei tarvitse olla koko ajan neuvomassa yksinkertaisissakin asioissa.

Googlaa pullamössö ja muistele oletko syönyt sellaista. Kyllä se pullamössö on juuri suurten ikäluokkien juttu.

Vierailija kirjoitti:

Me maksamme nyt suurten ikäluokkien eläkkeet, mutta he haukkuvat meitä pullamössösukupolveksi, kritisoivat jatkuvasti eläkkeitään ja verokohteluaan. Jotta saamme maksetuksi heidän eläkkeensä meidän eläke-etujamme on heikennetty ja eläkeikää on nostettu. Suurista ikäluokistahan moni jäi eläkkeelle jo 60-vuotiaana osa jopa aikaisemminkin osa-aikaeläkkeen turvin.

Mitä mieltä olette, ollemmeko pullamössöä?

Minulla on ystäväpiiristäni ja omista kokemuksistani sellainen mielikuva, että aika moni 60- ja 70-luvun lapsi on joutunut kokemaan seuraavanlaisia asioita:

- alkoholinhuuruiset riidat

- jatkuvat muutot

- vanhemman tarpeet lasten edelle (esimerkiksi äiti opiskelee iltalukiossa ja vanhin lapsi hoitaa pienempiä sisaruksia ja tekee kotityöt)

- lapsia käytettiin yleisesti työvoimana esim. perheiden rakennushankkeissa, puutarhoissa ja pelloilla

- opiskeluaikoina ei juuri tuettu taloudellisesti (otettiin opintolainaa ja käytiin töissä)

- työnteko aloitettiin varhain ja alettiin maksaa oman elämän kuluja jopa jo yläasteiässä

- lasten lähdettyä kotoa vanhemmat alkoivat polttaa rahaa (remontit, matkustelu, uudet autot, vapaa- ajanasunnot jne.)

Ja loppuun vielä. Jos vanhempanne olisivat joutuneet maksamaan koulutuksenne, luuletteko te, että he olisivat maksaneet?

Harkitsen, että kirjoittaisin aihepiiristä kirjan, joten kaikenlaiset vastaukset ovat tervetulleita - myös ne, joissa kokemukset ovat olleet aivan päinvastaisia kuin yllä mainitsemani.

Mitä ihmettä aloittaja höpisee? Minusta tuo kuvailu kertoo enemmän aloittajan omasta tuttavapiiristä kuin mistään muusta

- alkoholinhuuruiset riidat - EI, vanhempani eivät käyttäneet alkoholia

- jatkuvat muutot - mitä ihmettä? muutettiin kaks kertaa

- vanhemman tarpeet lasten edelle (esimerkiksi äiti opiskelee iltalukiossa ja vanhin lapsi hoitaa pienempiä sisaruksia ja tekee kotityöt) - No ei opiskellut, molemmat vanhemmat olivat valmistuneet yliopistosta, kun saivat lapset

- lapsia käytettiin yleisesti työvoimana esim. perheiden rakennushankkeissa, puutarhoissa ja pelloilla: en ole koskaan kuullutkaan, missä näin? ennemmin hätisteltiin pois jaloista sotkemasta

- opiskeluaikoina ei juuri tuettu taloudellisesti (otettiin opintolainaa ja käytiin töissä) - höpöhöpö, meille vanhemmat ostivat sijoitusasunnon, jossa jokainen meistä sisaruksista asui opintoaikansa, muutenkin sai aina rahaa, jos tuli tiukkaa, toki sai käydä töissäkin jos halusi

- työnteko aloitettiin varhain ja alettiin maksaa oman elämän kuluja jopa jo yläasteiässä - no höpöhöpö, olen syntynyt 1969 enkä tunne ketään joka olisi mennyt yläasteelta työelämään, kyllä sieltä mentiin jatkokoulutukseen

- lasten lähdettyä kotoa vanhemmat alkoivat polttaa rahaa (remontit, matkustelu, uudet autot, vapaa- ajanasunnot jne.) - mun tuttavapiirissä ei rahaa kukaan tainnut polttaa sen enemmän kuin ennenkään

Ja loppuun vielä. Jos vanhempanne olisivat joutuneet maksamaan koulutuksenne, luuletteko te, että he olisivat maksaneet? - kyllä olisivat maksaneet, ehdottomasti

Vierailija kirjoitti:

- alkoholinhuuruiset riidat

> Joo muistan lapsuudesta, miten äidin sisarukset soittelivat viikonloppuisin kännipuheluita ja haastoivat riitaa. Kesällä kun sattuivat samaan pakkaan, niin kauhea känni ja sitten riitelyä.

- jatkuvat muutot

> itse en ole muuttanut lapsena kuin kerran ja silloinkin saman kaupungin sisällä kerrostalosta omakotitaloon. Puoliso sen sijaan on muuttanut kahdeksan kertaa vanhempiensa kanssa ennen kuin muutti omilleen.

- vanhemman tarpeet lasten edelle (esimerkiksi äiti opiskelee iltalukiossa ja vanhin lapsi hoitaa pienempiä sisaruksia ja tekee kotityöt)

> En hoitanut pikkuveljeä, enkä tehnyt kotitöitä. Rahaa ei kyllä ollut mihinkään lasten juttuihin, eikä kyllä aikuistenkaan.

- lapsia käytettiin yleisesti työvoimana esim. perheiden rakennushankkeissa, puutarhoissa ja pelloilla

> Nykykakaratkin saisivat osallistua enemmän perheen yhteisiin töihin.

- opiskeluaikoina ei juuri tuettu taloudellisesti (otettiin opintolainaa ja käytiin töissä)

> Vähän tuettiin, lainattiin autoa ja joskus antoivat vähän rahaa, mutta opintotuki oli suhteessa parepi kuin nykyisin.

- työnteko aloitettiin varhain ja alettiin maksaa oman elämän kuluja jopa jo yläasteiässä

> Menin kesätöihin ensimmäisen kerran yläasteen jälkeisenä kesänä -86 ja silloin tein hankintoja jotka ovat edelleen käytössä.

- lasten lähdettyä kotoa vanhemmat alkoivat polttaa rahaa (remontit, matkustelu, uudet autot, vapaa- ajanasunnot jne.)

> Lapsuudessa käytiin pari kertaa ruotsissa. Sittemmin vanhemmat ovat matkusteleet Espanjassa ja Thaimaassa. Ovat myös hankkineet sijoitusasutnoja yms.

Ja loppuun vielä. Jos vanhempanne olisivat joutuneet maksamaan koulutuksenne, luuletteko te, että he olisivat maksaneet?

> En usko että olisi edes ollut rahaa maksaa koulutusta silloin kun opiskelin.

Kylläpä on jollakulla nyt missiona eläkeläisten toimeentulo ja elämä, aikamoista natsimeininkiä tuommonen ikärasismi.

Samaa katkeraa nillitystä muillakin foorumeilla?!

Fyysinen kuritus normi meininki meillä. Sain vitsaa, hyppynarusta ja luunappeja. Nöyryyttämällä, alistamalla ja vähättelyllä osoitettiin paikka. Se ei ollut välttämättä näkyvää ja kuuluvaa, vaan hienovaraisempaa ja pinnanalaista. Luulen, että kahvikuppi- ym. neuroosit löytyy ainakin kuuskutluvulla syntyneiltä.

Siskoni syntyi 8 vuotta mun jälkeen, ja ei enää kuuloonkaan mikään fyysinen systeemi.

Nykyään siskoni osaa vaatia vanhemmilta, olla äksy jos siltä tuntuu ja heittää kevyttä läppää vanhempien pinttyneistä tavoista. Mä katselen sivusta, ja jutustelen mitä multa odotetaan. Ei ainakaan ikinä, miltä musta todella tuntuu. Paljon oon pitäny sisälläni ja esim. rahaa en ikipäivänä pyytäisi lainaksi. Kivat, kohteliaat välit meillä nykyisin.

Pärjään omillani ikioman perheeni kanssa, mutta 52-vuotiaana eli tänä vuonna pääsin työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveydellisistä syistä.

Hullu en ole, mutta juuri tämä inkarnaatio on osoittautunut melkoiseksi kivireeksi.

Levoton tyttö, synt. 1964

-Kova valitus ainakin eläkkeistä kuulostaa olevan toreilla,vaikka on usea jo eläkettä nostanut yhtä pitkään,kuin on aikoinaan työssä käynyt.Eikä silti jää ulkomaan matkat ja laivaristeilyt tekemättä.

- Työhönhän he pääsivät aikoinaan,kun työpaikkoja oli sen kun vaan valita mihin menee.Eikä työtahtikaan ollut niin kireä ja orjuuttava ,kuin nykyään.Verovähennyksiäkin sai huomattavasti paremmin,lääkekulu vähennys,työmatka vähennys,lainankorko vähennys(huomattavasti enemmän ,kuin nykyään).

- Lapsena usea heidän lapsensa oli niin sanottu,avainkaula lapsi.Avaimilla mentiin kotio koulusta,ei ollut paljon tukea koulutukseen,jos ei itse tiennyt mitä tulevaisuudessa opiskelisi,ei ollut opinto ohjausta,eikä kotoa patisteltu muuta ,kuin töihin ja kesätöitä etsimään kesäisin.Oma rahahan tuli ainoastaan omista tienisteistä töissä.Ei  matkusteltu eikä käyty ulkona syömässäkään,korkeintaan nakkikioskilta sai yhden höyrymakkaran,jos oikeen kinusi.

- Lapset laitettiin ainakin siivoamaan ja tamppaamaan matot(ainakin tytöt).

- Lapset ei saanut paljo ääntä pitää ,heti ulos käskettiin mekkaloimaan ja siellähän me melkein oltiinkin,ulkona.Virikkeenä talvella lumi ja kesällä hiekka.

- Kyllä nuukaa oli lapsena ja annettiin ymmärtää ,että mihinkään ei rahaa liikene.

- Jostain kumman syystä vanhemilla nyt eläkkeellä rahaa näyttäisi olevan reissuihin ja risteilyihin,ulkomaan matkoihinkin joka vuosi.Ulkona syömiseenkin rahaa heillä nyt riittää,kun ei tarvitse enää lapsia ruokkia kotona.

Ei puheet pienistä eläkkeistä vaikuta kovin toden peräisiltä,kun omat osakkeet ja mökit on ja reissuihinkin rahat siis riittää.Vaikuttaa siltä,että omia rahoja vaan ei raaskita käyttää,kuin omiin virkistyksiin ja huvituksiin.Lääkärit,bussimatkat,lääkkeet ja muu tarpeellinen pitäisi sitten saada mahdollisimman halvalla.

Toisin oli varmasti sodan käynyt sukupolvi,joka taisteli ja rakensi tämän pohjan tuleville sukupolville,enkä koskaan kuullut isovanhempieni valittavan silti köyhyydestä,vaikka rankkaa(rankempaa) oli heillä varmasti,ei tullut vesi sisälle eikä ollut sisävessaakaan,puhumattakaan matkoista tai laiva risteilyistä,sitä he eivät koskaan tehneet..Lapsia oli liuta,mutta heitä hoivattiin ja rakastettiin myös lasten lapsia.

up

Eikös suuret ikäluokat ole -50-l syntyneitä? Mun vanhemmat syntyivät 1920-30-luvuilla, utse 1970-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Eikös suuret ikäluokat ole -50-l syntyneitä? Mun vanhemmat syntyivät 1920-30-luvuilla, utse 1970-luvulla.

HÄH?

Kyllä kovempaa oli sodan käyneellä sukupolvella! kirjoitti:

-Kova valitus ainakin eläkkeistä kuulostaa olevan toreilla,vaikka on usea jo eläkettä nostanut yhtä pitkään,kuin on aikoinaan työssä käynyt.Eikä silti jää ulkomaan matkat ja laivaristeilyt tekemättä.

- Työhönhän he pääsivät aikoinaan,kun työpaikkoja oli sen kun vaan valita mihin menee.Eikä työtahtikaan ollut niin kireä ja orjuuttava ,kuin nykyään.Verovähennyksiäkin sai huomattavasti paremmin,lääkekulu vähennys,työmatka vähennys,lainankorko vähennys(huomattavasti enemmän ,kuin nykyään).

- Lapsena usea heidän lapsensa oli niin sanottu,avainkaula lapsi.Avaimilla mentiin kotio koulusta,ei ollut paljon tukea koulutukseen,jos ei itse tiennyt mitä tulevaisuudessa opiskelisi,ei ollut opinto ohjausta,eikä kotoa patisteltu muuta ,kuin töihin ja kesätöitä etsimään kesäisin.Oma rahahan tuli ainoastaan omista tienisteistä töissä.Ei  matkusteltu eikä käyty ulkona syömässäkään,korkeintaan nakkikioskilta sai yhden höyrymakkaran,jos oikeen kinusi.

- Lapset laitettiin ainakin siivoamaan ja tamppaamaan matot(ainakin tytöt).

- Lapset ei saanut paljo ääntä pitää ,heti ulos käskettiin mekkaloimaan ja siellähän me melkein oltiinkin,ulkona.Virikkeenä talvella lumi ja kesällä hiekka.

- Kyllä nuukaa oli lapsena ja annettiin ymmärtää ,että mihinkään ei rahaa liikene.

- Jostain kumman syystä vanhemilla nyt eläkkeellä rahaa näyttäisi olevan reissuihin ja risteilyihin,ulkomaan matkoihinkin joka vuosi.Ulkona syömiseenkin rahaa heillä nyt riittää,kun ei tarvitse enää lapsia ruokkia kotona.

Ei puheet pienistä eläkkeistä vaikuta kovin toden peräisiltä,kun omat osakkeet ja mökit on ja reissuihinkin rahat siis riittää.Vaikuttaa siltä,että omia rahoja vaan ei raaskita käyttää,kuin omiin virkistyksiin ja huvituksiin.Lääkärit,bussimatkat,lääkkeet ja muu tarpeellinen pitäisi sitten saada mahdollisimman halvalla.

Toisin oli varmasti sodan käynyt sukupolvi,joka taisteli ja rakensi tämän pohjan tuleville sukupolville,enkä koskaan kuullut isovanhempieni valittavan silti köyhyydestä,vaikka rankkaa(rankempaa) oli heillä varmasti,ei tullut vesi sisälle eikä ollut sisävessaakaan,puhumattakaan matkoista tai laiva risteilyistä,sitä he eivät koskaan tehneet..Lapsia oli liuta,mutta heitä hoivattiin ja rakastettiin myös lasten lapsia.

Jaa, minun sodassa ollut ukkini oli kuulemma ilkeä juoppo. Kuoli 50- vuotiaana sydäriin.

Ap:n lista oli kuin omasta lapsuudesta ja nuoruudesta sillä erolla ettemme muuttaneet. Olen syntynyt -73. Äitini moitti minua ja sukupolveani uusavuttomiksi. Tämä johtui ehkä siitä etten tuntenut koskaan palavaa innostusta ruuanlaittoon ja vaatteiden mankelointiin. Olin ahkera ja siivosin mutta tuolloin kiinnosti enemmän opiskelu ja mahdollinen hyvä työpaikka kuin kodinhengettärenä olo. Johtuen raskaista lapsuuden traumoista koskien isäni alkoholin käyttöä minulla ei riittänyt kuitenkaan henkiset eväät urahaaveissani. Ns. päätä olisi ollut mutta kunnianhimo vain katosi jonnekin. Olisiko huonoa itsetuntoa ja lapsuudesta johtuvaa sitten. Olin kiltti ylisuorittaja joka paloi loppuun. Toisaalta alisuoritin kun en ottanut vastaan suurempia haasteita esim. opiskelun suhteen. Työssä ylisuoritin.

Mikä ajalta on erilaista nykyiseen verrattuna niin yleensä koulukavereiden vanhemmilla oli samat pitkäaikaiset jopa elämänkestävät työpaikat. Eli oli menty yritykseen A vaikka 20 vuotiaana niin sieltä lähdettiin eläkkeelle. Tai johonkin tehtävään kaupungille ja sieltä sitten lähdettiin eläkkeelle.  Työttömyydestä ei juuri puhuttu ja työttömät vanhemmat olivat jotenkin harvinaisia. Ei hyljittyjä, mutta vaikkei työttömyys käsitteenä ollut outo, mutta kun niin monen vanhemmat olivat niissä vakkaritöissä niin koko asiasta ei juuri taidettu puhua koska se ei sen suuremmin vaivannut useankaan lapsuuden eloa.  Jos jonkun isä tai äiti oli työtön niin saattoi se olla vähän outoa ja tällaistä koulukaveria säälittiin mutta toisaalta ehkä vähän dissattiin mutta automaattisesti ajattelimme nuorina että töitä tulee aina olemaan sitten kun olemme aikuisia. Työttömyyttä ei kukaan nähnyt vaihtoehtona eikä asiasta siis juuri puhuttu.