Suurten ikäluokkien lapset: 60-70-luvuilla syntyneet

Vierailija kirjoitti:

Me maksamme nyt suurten ikäluokkien eläkkeet, mutta he haukkuvat meitä pullamössösukupolveksi, kritisoivat jatkuvasti eläkkeitään ja verokohteluaan. Jotta saamme maksetuksi heidän eläkkeensä meidän eläke-etujamme on heikennetty ja eläkeikää on nostettu. Suurista ikäluokistahan moni jäi eläkkeelle jo 60-vuotiaana osa jopa aikaisemminkin osa-aikaeläkkeen turvin.

Mitä mieltä olette, ollemmeko pullamössöä?

Minulla on ystäväpiiristäni ja omista kokemuksistani sellainen mielikuva, että aika moni 60- ja 70-luvun lapsi on joutunut kokemaan seuraavanlaisia asioita:

- alkoholinhuuruiset riidat

- jatkuvat muutot

- vanhemman tarpeet lasten edelle (esimerkiksi äiti opiskelee iltalukiossa ja vanhin lapsi hoitaa pienempiä sisaruksia ja tekee kotityöt)

- lapsia käytettiin yleisesti työvoimana esim. perheiden rakennushankkeissa, puutarhoissa ja pelloilla

- opiskeluaikoina ei juuri tuettu taloudellisesti (otettiin opintolainaa ja käytiin töissä)

- työnteko aloitettiin varhain ja alettiin maksaa oman elämän kuluja jopa jo yläasteiässä

- lasten lähdettyä kotoa vanhemmat alkoivat polttaa rahaa (remontit, matkustelu, uudet autot, vapaa- ajanasunnot jne.)

Ja loppuun vielä. Jos vanhempanne olisivat joutuneet maksamaan koulutuksenne, luuletteko te, että he olisivat maksaneet?

Harkitsen, että kirjoittaisin aihepiiristä kirjan, joten kaikenlaiset vastaukset ovat tervetulleita - myös ne, joissa kokemukset ovat olleet aivan päinvastaisia kuin yllä mainitsemani.

Nuo ovat sinun kokemuksiasi, eivätkä ole ylristettävissä koko sukupolveen.

Tuo aika oli voimakkaan modernisoitumisen aikaa, moni 60-70-luvun kasvatti eli kohtuullisen varakkaassa ja modernissa ympäristössä, osa 50-lukua muistuttavassa agraariyhteiskunnassa.

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me maksamme nyt suurten ikäluokkien eläkkeet, mutta he haukkuvat meitä pullamössösukupolveksi, kritisoivat jatkuvasti eläkkeitään ja verokohteluaan. Jotta saamme maksetuksi heidän eläkkeensä meidän eläke-etujamme on heikennetty ja eläkeikää on nostettu. Suurista ikäluokistahan moni jäi eläkkeelle jo 60-vuotiaana osa jopa aikaisemminkin osa-aikaeläkkeen turvin.

Mitä mieltä olette, ollemmeko pullamössöä?

Minulla on ystäväpiiristäni ja omista kokemuksistani sellainen mielikuva, että aika moni 60- ja 70-luvun lapsi on joutunut kokemaan seuraavanlaisia asioita:

- alkoholinhuuruiset riidat

- jatkuvat muutot

- vanhemman tarpeet lasten edelle (esimerkiksi äiti opiskelee iltalukiossa ja vanhin lapsi hoitaa pienempiä sisaruksia ja tekee kotityöt)

- lapsia käytettiin yleisesti työvoimana esim. perheiden rakennushankkeissa, puutarhoissa ja pelloilla

- opiskeluaikoina ei juuri tuettu taloudellisesti (otettiin opintolainaa ja käytiin töissä)

- työnteko aloitettiin varhain ja alettiin maksaa oman elämän kuluja jopa jo yläasteiässä

- lasten lähdettyä kotoa vanhemmat alkoivat polttaa rahaa (remontit, matkustelu, uudet autot, vapaa- ajanasunnot jne.)

Ja loppuun vielä. Jos vanhempanne olisivat joutuneet maksamaan koulutuksenne, luuletteko te, että he olisivat maksaneet?

Harkitsen, että kirjoittaisin aihepiiristä kirjan, joten kaikenlaiset vastaukset ovat tervetulleita - myös ne, joissa kokemukset ovat olleet aivan päinvastaisia kuin yllä mainitsemani.

Nuo ovat sinun kokemuksiasi, eivätkä ole ylristettävissä koko sukupolveen.

Tuo aika oli voimakkaan modernisoitumisen aikaa, moni 60-70-luvun kasvatti eli kohtuullisen varakkaassa ja modernissa ympäristössä, osa 50-lukua muistuttavassa agraariyhteiskunnassa.

Lisäy, kommentteja:

"Alkoholinhuuruiset riidat

- jatkuvat muutot

- vanhemman tarpeet lasten edelle (esimerkiksi äiti opiskelee iltalukiossa ja vanhin lapsi hoitaa pienempiä sisaruksia ja tekee kotityöt)"

Ei mitään tuollaista, turvallinen perhe, lapsista huolehdittiin.

"-lapsia käytettiin yleisesti työvoimana esim. perheiden rakennushankkeissa, puutarhoissa ja pelloilla"

Kyllä, se vain oli normaali käytäntö, että yhteisessä pesässä työskenneltiin kykyjen mukaan."

"-opiskeluaikoina ei juuri tuettu taloudellisesti (otettiin opintolainaa ja käytiin töissä)"

Tuettiin rahkeiden mukaan, kun velimies lähti opintoihin, tuki siirtyi hänelle ja rahoitin opintoni työllä/lainalla.

Kun muutin kotoa, viimeiset lapsilisät olivat myös käytössäni.

"- työnteko aloitettiin varhain ja alettiin maksaa oman elämän kuluja jopa jo yläasteiässä"

Jos halusi ekstraa, piti yrittää tienata, kotoa sai ruuan ja vaatteet. Jopa mopo ostettiin.

"- lasten lähdettyä kotoa vanhemmat alkoivat polttaa rahaa (remontit, matkustelu, uudet autot, vapaa- ajanasunnot jne.)"

Ei, vaatimatonta elämää ovat viettäneet edelleen.

"Ja loppuun vielä. Jos vanhempanne olisivat joutuneet maksamaan koulutuksenne, luuletteko te, että he olisivat maksaneet?"

Mitä tarkoitat?

Kustantaneet vuosien asumisen jossain yliopistokaupungissa?

Lukukausimaksut olettaen, että sellaisia perittäisiin vaikkapa amiksessa?

Vierailija kirjoitti:

Eikös suuret ikäluokat ole -50-l syntyneitä? Mun vanhemmat syntyivät 1920-30-luvuilla, utse 1970-luvulla.

Suuret ikäluokat syntyivät 1946-1950. Kaikkein suurin ikäluokka on 1947 syntyneet.

Aika moni asia täsmää. Olen syntynyt 1973. Vanhempani ovat nk. suurta ikäluokkaa. Asuimme maaseudulla pienessä kylässä. Viinalla läträttiin ihan huolella koko mun lapsuus, eikä se ollut mitään viinin tissuttelua vaan kirkkaita juotiin ihan sellaisenaan tai kammottavasti vain vedellä lantrattuna. Juopotteluun osallistui sukulaisia, naapureita ja ystäviä - eli ei ollut vain meidän perheen ongelma. Kännissä sitten tapeltiin ja ajettiin autoja tuusan nuuskaksi, ihmeen kaupalla henkilövahinkoja ei sattunut (juopon tuuria?).

Ruumiillinen kuritus oli melkein arkipäivää meillä. Ainakin me vanhimmat lapset jouduimme myös tekemään paljon kotitöitä, jonkin verran myös pihatöissä "autoimme". Kesätöihin menimme yläasteikäisinä.

Montaa kertaa emme muuttaneet, enkä tiedä muitakaan ikätovereita jotka olisivat muuttaneet usein.

Pullamössö -termi on varmaan varattu aina sille seuraavalle sukupolvelle ... Ainakin itse ajattelen, että "nykynuoriso" on sitä, joka kyseisen termin paremmin ansaitsisi :D

Vanha ketju. Kirjoititko kirjan ap?

Olen 60 luvun lopun lapsi. Vanhempani tekivät kovasti töitä jotta me lapset saimme hyvän kodin kasvaa. Vanhempani olivat raittiita. Molemmat vanhemmat olivat töissä, asunto vaihtui sisarusten määrän kasvaessa aina isompaan ja kotiapulainen auttoi päivittäisissä rutiineissa. Lapsuus oli huoleton - kuten lapsella pitääkin olla. Opiskelujen alkaessa muutin opiskelija-asuntoon ja aloitin vakitusen työn. Olen itse vaurastunut vanhempieni mallin mukaisesti opiskelemalla ja työllä. En ymmärä APn katkeruutta. Suuret ikäluokat rakensivat Sotien jälkeisen Suomen maatalousmaasta siksi vauraaksi hyvinvointivaltioksi mikä se tänä päivänä on. He ovat eläkkeensä ansainneet. Se että nuoremmilta sukupolvilta puuttuu solidaarisuus, yhreisvastuullisuus ja kyky puhaltaa yhteen hiileen tulosten saavuttamiseksi ei ole heidän vikansa.

Mää oon ainaki pullamössö, lapsuus oli turvallinen, rahaa sai ainakun pyysi, en vaan koskaan pyytänyt, viisitoista vuotiaana pääsi jo töihin, omppuviini oli halpaa, rokkifestareilla sai juoda omasta pullosta, eurooppaan pääsi junalla, yliopistokoulutus oli Ilmanen, opintolaina on maksettu, nyt työskentelen ainaskin 68 vuotiaaksi julkkarilla ja veronmaksajat maksaa mun ison palkan. Kuolenkin ennen kun saan perintöä.