Suurten ikäluokkien lapset: 60-70-luvuilla syntyneet

Olen syntynyt vuonna 1973. Molemmat vanhempani kävivät töissä, oltiin pienituloisia. Minut laitettiin päiväkotiin 1-vuotiaana, sitä ennen mummo hoiti, kun äidin piti olla töissä ja äitiysloma oli vain joitakin kuukausia.

Minua ei ole haukuttu pullamössöksi. Olen tehnyt kesätöitä 15-vuotiaasta lähtien ja itse maksoin vaatteeni ja muut vapaa-ajan kulut näillä rahoilla. Vanhemmiltani sain satunnaisesti rahaa ja perusvaatteet (alusvaatteet sekä markettivaatteita)olisivat maksaneet mutta yleensä halusin jotain muodikkaampaa ja ne maksoin itse. Isäni jäi sairaseläkkeelle 58-vuotiaana, äitini jäi eläkkeelle 63-vuotiaana. Matkustavat aika maltillisesti mutta huolehtivat itse elämästään ja palkkaavat apua eivätkä anna meidän lasten tehdä heidän puolestaan mitään. Ovat sitä mieltä että lapsilla on nyt oma elämänsä eikä siihen kuulu vanhempien hoitaminen. Heillä on ns. hoitotili, johon ovat säästäneet rahaa siihen, että voivat palkata apua kotiin, kun sellaista tarvitsevat. Ovat tyytyväisiä eläkkeisiinsä eivätkä kritisoi niitä.

Ovat mielellään isovanhempia mutta eivät halua hoitovastuuta.

Muistan lapsuudessani kosteita juhlia mutta eivät örvelöineet kännissä muuten. Toki käyttivät alkoholia ja illanistujaisissa saattoi ainakin toinen olla humalassa mutta ei pelottavasti. joitakin ylilyöntejä muistan kyllä mutta humalassa näin vanhempiani max kerran vuodessa. 

En joutunut hoitamaan sisaruksiani juuri koskaan. 10-vuotiaana olin 8-vuotiaan siskon ja 5-vuotiaan veljen kanssa illan kotona yksin (tulivat kotiin yöksi ja olivat naapurissa). Aiemmin mummo hoiti, jos olivat poissa. Tuo taitaa olla ainoa kerta, en muista muita kertoja olleen.

Meitä ei pidetty  työvoimana, en ole koskaan joutunut tekemään mitään työtä esim. marjojen poimimista tms. Toki yhdessä on pihaa kunnostettu ja joskus sain markan lehtien haravoinnista, kun olin pieni mutta mitään pakkotyömaata ei pidetty koskaan edes mökillä ja vanhemmat siis tekivät aina samaa jos jouduin joskus jotain auttamaan. Erittäin harvoin jouduin.

Sain aina paljon henkistä tukea. Esim. vanhemmat auttoivat etsimään asunnon opiskelupaikkakunnalta, auttoivat muutossa ja maksoivat matkakulut kotipaikkakunnalle. Sain myös joskus ruokakassillisen viemisiksi.

En usko että vanhemmat olisivat voineet maksaa opiskeluni toisella paikkakunnalla pakkotilanteessa. Minun olisi pitänyt muuttaa kotiin ja mennä opiskelemaan sen paikkakunnan tarjonnan mukaan. Olin vanhin ja lapsia oli vielä kaksi kotona ja meillä oli tiukkaa. Itse rahoitin opiskeluni tekemällä kesä- ja viikonlopputöitä koko opiskelujen ajan. Vanhemmat tosin auttoivat töiden hankkimisessa esim. ensimmäinen kesätyö yläasteaikana oli äidin työkaverin miehen työpaikalla ja muutamana kesänä pääsin isän työpaikalle töihin. He auttoivat myös nuorempia sisaruksiani löytämään kesätyöpaikat.

En saa mitään hurjaa perintöä mutta vanhemmillani on velaton asunto ja pankkitilillä vähän rahaa. Jos elävät pitkään, menevät rahat heidän hoitoihinsa ja hyvä niin. Saavat nyt vihdoin elää huoletonta elämää, kun koko lapsiperheajan meillä oli niin tiukkaa.

Ei tainnut tulla ap:lle ihan sitä vastakaikua, mitä odotti ;) 

Mutta joo, kovin on samanmoiset kokemukset itsellänikin, mitä edellisillä kirjoittajilla, eli ihan onnellinen lapsuus oli meillä, enkä kokenut jääväni mistään paitsi, vaikka ihan tavallinen duunariperhe oltiinkin.

Eli harvinaisen onnellisen lapsuuden on näköjään palstan keski-ikäiset pääosin viettäneet ja hyvä niin. 

En ole varma koskeeko tämä minua, koska vanhempani syntyivät -39 ja -43 eivätkä siis ole suuriin ikäluokkiin kuuluvia. Olen syntynyt -71 ja veljeni -68.

"Me maksamme nyt suurten ikäluokkien eläkkeet, mutta he haukkuvat meitä pullamössösukupolveksi, kritisoivat jatkuvasti eläkkeitään ja verokohteluaan. Jotta saamme maksetuksi heidän eläkkeensä meidän eläke-etujamme on heikennetty ja eläkeikää on nostettu. Suurista ikäluokistahan moni jäi eläkkeelle jo 60-vuotiaana osa jopa aikaisemminkin osa-aikaeläkkeen turvin. "

...ja vielä useampi putken kautta työttömyyseläkkelle vastoin tahtoaan.

"Mitä mieltä olette, ollemmeko pullamössöä?

Minulla on ystäväpiiristäni ja omista kokemuksistani sellainen mielikuva, että aika moni 60- ja 70-luvun lapsi on joutunut kokemaan seuraavanlaisia asioita:

- alkoholinhuuruiset riidat

Ei

- jatkuvat muutot

Yksi muutto, vuokralta omaan.

- vanhemman tarpeet lasten edelle (esimerkiksi äiti opiskelee iltalukiossa ja vanhin lapsi hoitaa pienempiä sisaruksia ja tekee kotityöt)

Äiti opiskeli iltaisin, mutta vasta kun me olimme sen verran isoja, että oli omat harrastukset ja muutenkin osattiin hoitaa itsemme.

- lapsia käytettiin yleisesti työvoimana esim. perheiden rakennushankkeissa, puutarhoissa ja pelloilla

Toki osallistuttiin kotitöihin käsittäen myös puutarhahommat, mutta oman halun ja jaksamisen mukaan. Ei kotiaskareet ole työvoimana käyttämistä.

- opiskeluaikoina ei juuri tuettu taloudellisesti (otettiin opintolainaa ja käytiin töissä)

Vanhemmilla pienet tulot ja asuntolaina, ja isä vielä jäi laman myötä työttömäksi, ei ollut käytännössä mahdollisuutta lähteä muualle opiskelemaan. Lainan ottoon ei rohkaistu, omillaan piti tulla toimeen (asuntolaina ainoa poikkeus).

- työnteko aloitettiin varhain ja alettiin maksaa oman elämän kuluja jopa jo yläasteiässä

Jaoin teininä mainoksia, rahat sain käyttää kuten halusin, ei tarvinnut maksaa elämisestä tai harrastuksista.

- lasten lähdettyä kotoa vanhemmat alkoivat polttaa rahaa (remontit, matkustelu, uudet autot, vapaa- ajanasunnot jne.)

Toki vanha talo kaipaa remontteja, ja asuntolainan tultua hoidetuksi vanhemmat ovat pikku hiljaa kunnostaneet taloaan. Käyvät myös ehkä kerran vuodessa kylpylämatkalla Virossa. Elävät muuten nuukasti.

Ja loppuun vielä. Jos vanhempanne olisivat joutuneet maksamaan koulutuksenne, luuletteko te, että he olisivat maksaneet?

Eivät. Ei olisi ollut varaa. Jos olisi ollut, toki olisivat maksaneet.

"Harkitsen, että kirjoittaisin aihepiiristä kirjan, joten kaikenlaiset vastaukset ovat tervetulleita - myös ne, joissa kokemukset ovat olleet aivan päinvastaisia kuin yllä mainitsemani."

Osku Pajamäki kirjoitti aiheesta aikoinaan kirjan, en kyllä muista kirjan nimeä.

Pullamössösukupolveen en ota kantaa. Ei mua sellaiseksi ole kutsuttu. Alkoholia vanhempani käyttivät (ja käyttävät edelleen) tosi maltillisesti, eikä minun lapsuudessani ollut koskaan mitään känniriitelyitä tai muita örvellyksiä. Muutettiin jonkun verran, lähinnä töiden perässä. Tosin olivat vanhemmat valmiita joustamaankin siinä meidän lasten hyväksi. Mä sain suurimmaksi osaksi käydä koulun samassa paikassa, samojen luokkakavereiden kanssa. En muista, että vanhemmat olisivat itseään lastensa edelle laittaneet. Päinvastoin varmaan. Ei heillä tainnut omaa aikaa juuri koskaan olla.

Minään lapsityövoimana meitä ei käytetty, mutta kyllä kotitöihin osallistumista yms. vaadittiin jo aika varhain ja iän myötä vastuu lisääntyi. Minusta tämä oli ärsyttävää silloin lapsena ja teininä, mutta aikuisempana olen tajunnut hyötyneeni siitä. Ei mun tarvinnut sitten enää omilleni muuttaessa opetella perusasioita. Osasin käydä kaupassa, laittaa ruokaa, pestä pyykit, tiskata ja siivota. Olin myös jo oppinut, että raha ei kasva puissa vaan sen eteen on tehtävä töitä. Olin myös oppinut säästämään. Nykyään tulee ajoittain vastaan parikymppisiä, jotka eivät ole koskaan tiskanneet mitään käsin tai pesseet omia pyykkejään. Minä osasin siinä iässä lämmittää vaikka puilla lämmitettävän talon, vaikkemme koskaan sellaisessa asuneet.

Opiskellessa piti ottaa opintolaina ja käydä välillä töissä. En ole koskaan pitänyt sitä pahana asiana. Toisaalta apuakin vanhemmilta sai aina niin paljon kuin he kynnelle kykenivät. Kyllä he ruokakasseja toivat ja kotona käydessäni pistivät kaikenlaista mukaani kun taas omaan asuntooni lähdin. Jos heillä olisi ollut taloudellinen mahdollisuus maksaa opiskeluni, uskon, että he olisivat ainakin isolta osin sen tehneet.

He ovat käyttäneet rahaa itseensä ja esim. matkustelleet enemmän kun lapset lensivät pesästä. Minusta heillä on oikeus siihen. Koko elämänsä ovat tehneet kauheasti töitä ja silti joutuneet monesti elämään köyhästi, kun nykyisen kaltaisia sossutukia ei ole saanut. Hyvä vaan että nyt on pikkuisen mahdollisuus käyttää rahaa muuhunkin kuin omiin ja lasten pakollisiin menoihin. Ainakin mun vanhemmat ovat ansainneet pikkuisen vaikka törsätäkin, jos haluaa. Isäni on valitettavasti jo kuollut, kuoli ennen eläkeikää, mutta onneksi äiti on ehtinyt nauttia eläkkeellä olemisestakin.

Minä olen syntynyt 1972 ja mulla oli hyvä ja onnellinen lapsuus ja nuoruus.

Vierailija kirjoitti:

Ei tainnut tulla ap:lle ihan sitä vastakaikua, mitä odotti ;) 

Mutta joo, kovin on samanmoiset kokemukset itsellänikin, mitä edellisillä kirjoittajilla, eli ihan onnellinen lapsuus oli meillä, enkä kokenut jääväni mistään paitsi, vaikka ihan tavallinen duunariperhe oltiinkin.

Eli harvinaisen onnellisen lapsuuden on näköjään palstan keski-ikäiset pääosin viettäneet ja hyvä niin. 

Minä olen ihmetellen lukenut juttuja kamalista sodan jälkeen syntyneistä. En ole kyllä moisiin törmännyt. Isä on syntynyt 1947, äiti 1949. Molemmat ovat maalta, kävivät keskikoulun, isästä tuli laborantti, äidistä merkonomi.

Vanhemmat rakensivat omakotitalon ja muistan kyllä auttaneeni raksatyömaalla. Kesätöissä olin ensin leikkikentällä, myöhemmin kaupassa. Aina on saanut vanhemmilta tukea, jos on tarvinnut.

Nyt ovat isä ja äiti eläkkeellä, pärjäävät ihan hyvin, matkustavat talvisin muutamaksi viikoksi. Meillä on lämpimät välit.

Pätkätyötä pätkän perään eikä loppua näy. Ei ole millään sukupolvella helppoa, mutta omien vanhempien asuntolainan söi inflaatio ja nyt eläkkeellä näyttää omaisuus vain karttuvan.

T. 70-luvun lapsi

AP ei kannata kirjoittaa mitään kirjaa kun ei edes osaa lukea.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suuret_ik%C3%A4luokat

Vierailija kirjoitti:

Pätkätyötä pätkän perään eikä loppua näy. Ei ole millään sukupolvella helppoa, mutta omien vanhempien asuntolainan söi inflaatio ja nyt eläkkeellä näyttää omaisuus vain karttuvan.

T. 70-luvun lapsi

Mitä sitten, sinullehan se perinnöksi jää ja jos ei jää, niin eikös sekin ole sitten hyvä asia, kun ei tarvitse sinun perintöasioista murehtia.

http://tinyurl.com/zvk3kf8

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pätkätyötä pätkän perään eikä loppua näy. Ei ole millään sukupolvella helppoa, mutta omien vanhempien asuntolainan söi inflaatio ja nyt eläkkeellä näyttää omaisuus vain karttuvan.

T. 70-luvun lapsi

Mitä sitten, sinullehan se perinnöksi jää ja jos ei jää, niin eikös sekin ole sitten hyvä asia, kun ei tarvitse sinun perintöasioista murehtia.

Eikäku se katkerana vollottaa, et ne perhanan iskä ja äiskä juovat ja syövät sen hänen perintönsä persiisiinsä. Hänen rahat. Ihan on joutunut kotitalon tekemisessä muutaman laudankin kantamaan. Ja kesällä piti marjoja poimia. Hirveetä lapsityövoiman käyttöä. Vähemmästäkin jääpi traumoja. Kyllä pitäisi olla joku laki, että vanhemmat ei eläkeiässä saa käyttää rahojaan, eikä nauttia elämästään, mitä se niitä hyödyttää anyway? Nehän kuolevat kohta kuitenkin. Antaisivat rahat suosiolla lapsille ja painuisivat jonnekin laitokseen pois tuottavien ihmisten jaloista pyörimästä. Sen ne ovat velkaa siitä traumaattisesta sosiaalidemokratian siivittämästä kauhulapsuudesta.

Mitä mieltä olette, ollemmeko pullamössöä? Olen syntynyt -74 ja kokenut nuorena 90-luvun laman, eli en ole eikä muutkaan ikäluokkani pullamössöä, eikä ole vanhemmatkaan koskaan niin sanoneet, tosin mun vanhemmat ei ole suurimpia ikäluokkia vaan 1955 ja 1954 syntyneet.

- alkoholinhuuruiset riidat Biologinen isäni on alkoholisti, mutta äitini otti eron hänestä kun olin 2-vuotias. Sen jälkeen ei ole alkoholin käyttöä tarvinnut nähdä.

- jatkuvat muutot Muutettiin toki kun olin pikkulapsi, isän työn takia ja vanhempien eron takia, ja sitten kun isäpuoli tuli kuvioihin muutettiin isompaan asuntoon, ja sitten isäpuolen kotipaikkakunnalle, mutta siellä asuvat edelleen 35 vuotta ovat asuneet samassa paikassa, minä sen sijaan olen asunut kolmella eri paikkakunnalla, useammassa asunnossa, tällä paikkakunnalla pisimmän ajan elinaikanani eli 13 vuotta.

- vanhemman tarpeet lasten edelle (esimerkiksi äiti opiskelee iltalukiossa ja vanhin lapsi hoitaa pienempiä sisaruksia ja tekee kotityöt) Vanhemmat raatoivat kyllä juuri lasten takia, äiti meni iltakouluun ja sai nuorimmaisen lapsensa samaan aikaan, se oli hänelle todella raskasta käydä töissä ja koulussa kun vielä imetti. Minä olin siinä vaiheessa jo heti yläasteen jälkeen muuttanut pois satojen kilometrien päähän, olin omasta mielestäni aikuinen, ja oli jännää muuttaa pikkukaupungista Helsinkiin asumaan. Kahta muuta nuorempaa sisarusta toki vanhimpana hoidin kotona asuessa, mutta mikään rasite se ei ollut missään vaiheessa.

- lapsia käytettiin yleisesti työvoimana esim. perheiden rakennushankkeissa, puutarhoissa ja pelloilla 

Kyllä tietysti autettiin kotitöissä, mutta hyvin vähäistä se oli loppujen lopuksi. Varsinkin äiti oli sellainen että teki mielummin itse kun pyyteli kersoja tekemään.

- opiskeluaikoina ei juuri tuettu taloudellisesti (otettiin opintolainaa ja käytiin töissä) 

Minua vanhemmat auttoivat koko ajan rahallisesti, vielä koulun jälkeenkin kun olin työttömänä pitkään, ja vieläpä silloinkin kun olin yrittäjänä. Opintolainat otin toki myös, töissä en kouluaikana käynyt, kaikki energia meni opiskeluun, ja pärjäsinkin paljon paremmin kuin ne luokkakaverit jotka kävi töissä.

- työnteko aloitettiin varhain ja alettiin maksaa oman elämän kuluja jopa jo yläasteiässä 

En ole ollut kuin kerran varsinaisesti kesätöissä, sekin vasta peruskoulusta pääsyn jälkeen, silloin sai helposti töitä, mutta sitten iski se lama eikä töitä enää saanut, koskaan.

- lasten lähdettyä kotoa vanhemmat alkoivat polttaa rahaa (remontit, matkustelu, uudet autot, vapaa- ajanasunnot jne.) 

Vanhemmat ovat taanneet jokaiselle lapselleen asuntolainan, ja omat velkansa maksaneet pois, joten ihan sama mihin polttaisivat vähäiset rahansa, molemmat joutuivat työttömäksi ennen eläkeikää kun työpaikat vietiin ulkomaille tai muuten hävisi. Terveyskin reistaa molemmilla, joten hyvä vaan että eivät enää raada töissä. 80-luvun lopussa kun vanhemmilla oli kovin velkataakka, korot nousi 20%, ja olen erittäin ylpeä heistä että saivat pidettyä meidät lapset vaatteissa ja ruuassa, ja vieläpä tosiaan minua tuhlarityttöä avustivat Helsinkiin, onneksi nuoremmat sisarukset ovat luonteeltaan pihejä.

Minun kokemukseni mukaan myös aikani koulukavereilla oli aika samanlaista elämää, huolimatta siitä oliko heidän vanhempansa minun vanhempieni ikäisiä vai vanhempia, varmasti oli erilaista oliko perheen esikoinen vai kuopus, joitain lellittiin mun mielestä mutta aika normaaleja oli varmaan suurin osa. Minä olin mun luokalla ainoa joka oli koskaan muuttanut, kolmannella luokalla tuli yksi uusi tyttö, en muista oliko edes eri kaupungista tullut, viidennellä tuli yksi joka muutti eri kaupungista. Muuten kaikki asuivat koko lapsuutensa ja nuoruutensa samassa talossa, suurin osa ei lähtenyt edes opiskelemaan muualle kun menivät lukioon tai amikseen, osa jäi vielä senkin jälkeen paikkakunnalle.

32

Olen syntynyt 60 luvulla ja ei vanhempani mitään suuria ikäluokkia ole. Isäni syntyi v 27 ja äiti v31. Eivät kyllä kovin itsekkäitä ole olleet, kun lapsuutensa ja nuoruutensa elivät sota-aikaa ja elämä oli tosi köyhää ja niukkaa ja töitä on paiskittu, että ne änkeen ja sänkeen tupsahdelleet lapset on saatu elätettyä. 

Eihän nuo kovin helliä ja hempeitä vanhempia olleet, mutta mitenpä heistä sellaisia olisi ehtinyt kasvaa, kun lapsuutensa meni pelätessä sotaa.

Tässä unohtuu se että myös suuret ikäluokat ovat maksaneet vanhempiensa eläkkeet. Omalla kohdalla vanhempai eläkkeet olledt suurempia kuin omani. Superkarttuma sensijaan aivan järkyttävä systeemi ja onneksi poistuu.

Kyllä sinä yleistät aika rankasti ja se, että sinulla on tietynlainen ystäväpiiri ei vielä tarkoita, että kaikki olisivat kokeneet samaa.

Suuret ikäluokat on 1945-50 syntyneitä, eli aika kapea otanta vanhempia. He ovat saaneet lapsia jotain 1965-90-vuosina, siinä on yhteiskuntakin muuttunut aika paljon, ja 60- ja 70-luvun lasten vanhemmissa on paljon muitakin kuin suuria ikäluokkia, ennen ja jälkeen.

Olen itse syntynyt iltatähtenä 30-luvun vanhemmille eli käytännössä samaan aikaan suurten ikäluokkien lasten kanssa 70-luvulla. Mielestäni varsinkin 80-luvun lapset ja teinit olivat ensimmäinen oikeasti hemmoteltu ikäluokka. Kaikki 80-luvulta nykypäivään ovat joidenkin ihmisten mielestä "pullamössöä".

Todellisuudessa materialismi on tuottanut hyvinvointia mutta myös stressiä. Uskoisin että monet arvot ovat nykyään kovempia ja stressitaso älylaitteiden takia suurempi.

Mutta vastauksina kysymyksiisi:

Mitä mieltä olette, ollemmeko pullamössöä?

- Olen, jos pullamössöllä tarkoitetaan ikäluokkaa jolle vanhemmat takasivat lainan ja joka ei välttämättä nähnyt niukkuutta lapsuudenkodissaan.

Alkoholinhuuruiset riidat?

- En ole nähnyt. Monen kaverin kotona oli kuitenkin alkoholismia.

Jatkuvat muutot?

- En ole joutunut kokemaan. Äitini asuu edelleen kotipaikkakunnallani, isäni asui elämänsä loppuun asti.

Vanhemman tarpeet lasten edelle (esimerkiksi äiti opiskelee iltalukiossa ja vanhin lapsi hoitaa pienempiä sisaruksia ja tekee kotityöt)

- Mielestäni vanhemmat uhrautuivat paljonkin puolestani mutta toisaalta olen ainut lapsi...

Lapsia käytettiin yleisesti työvoimana esim. perheiden rakennushankkeissa, puutarhoissa ja pelloilla

- Voi olla että joissain perheissä näin on ollut. Mielelläni autoin esim. aidan maalaamisessa pyytämättäkin.

Opiskeluaikoina ei juuri tuettu taloudellisesti (otettiin opintolainaa ja käytiin töissä)

- Tähän on pakko sanoa että sain paljon taloudellista tukea ja mielestäni yksi "pullamössöikäluokan" tunnusmerkki on että ei ole ollut pakko ottaa opintolainaa välttämättä ollenkaan.

Työnteko aloitettiin varhain ja alettiin maksaa oman elämän kuluja jopa jo yläasteiässä

- Menin ensimmäistä kertaa töihin 21-vuotiaana, se ei ole kovin aikaisin.

Lasten lähdettyä kotoa vanhemmat alkoivat polttaa rahaa (remontit, matkustelu, uudet autot, vapaa- ajanasunnot jne.)

- Ei pidä paikkaansa. Vanhempani ovat/olivat omien hankintojensa osalta hyvin pihejä.

Haista kakka senkin pissavaippa räkämälli homovittu spermahelvetti nussi tussuus vitun spermakeuhko tussumälli kakkapissa pyllyyn nussittu sperma pippeli pimppi nänni orkku nenäpersepaskavittuvaippa helvetti nussikaa saatana!

Mun vanhemmat ovat 40-luvulla syntyneitä, sellaista raatajasukupolvea. Kummallakaan ei mitään koulutusta, mutta ovat työtä tekemällä jopa vaurastuneet. Meitä lapsia on kannustettu opiskelemaan ja ihan varmasti vanhempani olisi koulutuksemme maksaneet. Pullamössöksi ei meitä ole koskaan nimitelty. Isäni etenkin usein kauhistelee, miten erilaista ja vaikeampaa nykyinen pätkätyö-yt-työelämä on.