Lue keskustelun säännöt.
Mitä mä teen? Mies ei pärjää mun kanssa
10.07.2016 |
Ei voi olla rehellinen minulle päin siitä millainen mä hänen mielestään olen, ettei pahoita mun mieltä. Mikä tää tällainen ilmiö oikein on? Mitä mies saavuttaa sillä? Olen itsekäs jne. Haluaisin miehen, joka sanoo suoraan mitä ajattelee minusta. Jos en pidä kuulemastani en tietenkään jatka suhdetta. Voin koittaa muuttua, ja haluaisin, mutta se on vaikeaa ilman että toinen on tosi lempeä. Olen tulkinnut miehen hiljaaolemisen lempeydeksi, mutta ilmeisesti se ei sitä olekaan, vaan jonkinlaista vallankäyttöä minuun.
Kommentit (258)
En kyllä tajua yhtään mitään ap:n teksteistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten voit? Ottaako tunteisiin? Tuntuuko kuin viikot menevät samaa rataa? Riittääkö pillerit aamuksi?
Vierailija kirjoitti:
En kyllä tajua yhtään mitään ap:n teksteistä.
Siksi me olemme huolissaan.
Kannatan erämaahan piirtelemään siirtymistä. Ei tule ikävä.
Vierailija kirjoitti:
En usko, että mies tykkää minusta minuna. Eihän äitinikään tykännyt. Vaikka olisikin kyse eri ihmisten kyvyistä osata tykätä jostakusta sellaisena kuin se on niin miten voin luottaa kenenkään osaavan sitä? Mitä mies hyötyy virheellisen minun tykkäämisestä? Eikö kannattaisi etsiä virheettömämpi ihminen?
Ap
Pilaat oman elämäsi miettimällä virheettömyyttä. Se joka elää virheettömästi ei tee mitään muutakaan, on vanha sanonta. Voitko ottaa sen äitis pois päästä ja alkaaa elämään itsesi näköistä elämää. Onko äitisi todella ansainnut kaikki ne ajatukset mitä päivän aikana mieleesi tulee?
Olen myös+40 nainen jonka äiti ... no, mikään ei kelvannut, ei hyvä ei huono mutta täydellinen piti aina olla. Olen siis mielenkiinnolla seurannut tätä keskustelua ja todella voinut samaistua ap:n tilanteeseen. Terapiassa kävin myös nelisen vuotta ja hyvähän niitä asioita oli käydä läpi mutta loppujen lopuksi kysehän oli vain äidistä joka vaati kaikkea, ei antanut mitään ja kaikki oli lähtökohtaisesti aina huonosti. Vain mikäli äiti tarvitsi jotain ja sai haluamansa, olin hyväksytty.
Sinuna lakkaisin miettimästä, kuten täällä jo joku aikaisempikin totesi, LIIKAA. Ihan tosi, sun miehesi on sinuun rakastunut jostain syystä joskus ja hän EI OLE SINUA HYLÄNNYT kun sinulla on ollut vaikea paikka hyväksyä oma olemattomuutesi. Mies ei halua riidellä koska tietää että keksit kaiken aikaa lisää ja lisää ja lisää, mistä riidellä ja se vaan ei ole hyväksi lapsille. Eikä sinulle. Koska se / ne riidat eivät lopu koskaan, koska et saa mieleistäsi vastausta. Ja miten voisitkaan, koska et itsekkään tiedä mitä haluat.
Terapeuttisi on varmasti sanonut sinulle että rakasta itseäsi. Mene peilin eteen ja sano: Rakastan sinua "Maija".
Sano se joka päivä niin kauan että uskot itseesi. Kun voit itse rakastaa itseäsi, uskot että joku muukin voi niin tehdä. Tällä hetkellä olet itse itsesi pahin vihollinen. Kaikkea hyvää!
-Hali
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi naapuri puhui minulle normaalisti, jos hän oli minulle vihainen? Äitini kohteli minua samoin ja siksi en voi ymmärtää.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Miksi naapuri puhui minulle normaalisti, jos hän oli minulle vihainen? Äitini kohteli minua samoin ja siksi en voi ymmärtää.
Ap
Huomaatko, miten sinulle jää levy päälle? Haluat olla voittaja väittelykisassa vaikka olisit väärässäkin. Vähänkö jos nyt mietit tuota, niin huomaat ristiriidan. Mutta on oma asiasi mitä uskot. Ei sitä kukaan sinulle voi kultatarjottimella tarjota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi naapuri puhui minulle normaalisti, jos hän oli minulle vihainen? Äitini kohteli minua samoin ja siksi en voi ymmärtää.
Ap
Tämä ei ollut ap.
Vierailija kirjoitti:
Miksi naapuri puhui minulle normaalisti, jos hän oli minulle vihainen? Äitini kohteli minua samoin ja siksi en voi ymmärtää.
Ap
Huomaatko miten sulle jää levy päälle? Pikkasen jos mietit nyt tuota sanomaasi, huomaat ristiriidan. Kukaan ei voi sinulle totuutta ojentaa kultalautaselle valmiiksi laitettuna, sun täytyy vaan itse älytä. Ai niin, ethän sä usko mitä sulle sanotaan, kun sä et ole sitä itse keksinyt.
Kuule tän väittelyn sä voitat, koska ihmiset väsyy jakuttamaan asioita. Mutta sä et.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että mies tykkää minusta minuna. Eihän äitinikään tykännyt. Vaikka olisikin kyse eri ihmisten kyvyistä osata tykätä jostakusta sellaisena kuin se on niin miten voin luottaa kenenkään osaavan sitä? Mitä mies hyötyy virheellisen minun tykkäämisestä? Eikö kannattaisi etsiä virheettömämpi ihminen?
ApPilaat oman elämäsi miettimällä virheettömyyttä. Se joka elää virheettömästi ei tee mitään muutakaan, on vanha sanonta. Voitko ottaa sen äitis pois päästä ja alkaaa elämään itsesi näköistä elämää. Onko äitisi todella ansainnut kaikki ne ajatukset mitä päivän aikana mieleesi tulee?
Olen myös+40 nainen jonka äiti ... no, mikään ei kelvannut, ei hyvä ei huono mutta täydellinen piti aina olla. Olen siis mielenkiinnolla seurannut tätä keskustelua ja todella voinut samaistua ap:n tilanteeseen. Terapiassa kävin myös nelisen vuotta ja hyvähän niitä asioita oli käydä läpi mutta loppujen lopuksi kysehän oli vain äidistä joka vaati kaikkea, ei antanut mitään ja kaikki oli lähtökohtaisesti aina huonosti. Vain mikäli äiti tarvitsi jotain ja sai haluamansa, olin hyväksytty.
Sinuna lakkaisin miettimästä, kuten täällä jo joku aikaisempikin totesi, LIIKAA. Ihan tosi, sun miehesi on sinuun rakastunut jostain syystä joskus ja hän EI OLE SINUA HYLÄNNYT kun sinulla on ollut vaikea paikka hyväksyä oma olemattomuutesi. Mies ei halua riidellä koska tietää että keksit kaiken aikaa lisää ja lisää ja lisää, mistä riidellä ja se vaan ei ole hyväksi lapsille. Eikä sinulle. Koska se / ne riidat eivät lopu koskaan, koska et saa mieleistäsi vastausta. Ja miten voisitkaan, koska et itsekkään tiedä mitä haluat.
Terapeuttisi on varmasti sanonut sinulle että rakasta itseäsi. Mene peilin eteen ja sano: Rakastan sinua "Maija".
Sano se joka päivä niin kauan että uskot itseesi. Kun voit itse rakastaa itseäsi, uskot että joku muukin voi niin tehdä. Tällä hetkellä olet itse itsesi pahin vihollinen. Kaikkea hyvää!-Hali
Kiitos. En tajua, miksei mies voi ajatella näin. Taisi haluta vain lapset eikä syvällistä.suhdetta.
Ap
Voi voi sentään kun sulla on vaan yksi alapeukku ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä sinun kannattaisi hakea vastausta siihen, miksi on paha olla. Onko menneisyydessäsi tilanteita, joissa olet kokenut ahdistusta tai muita negatiivisia tunteita. Mikä laukaisee sinulle sen tunnetilan, että haluat olla yksin. Koet ehkä hylkäämisen pelkoa ja sen vuoksi ärtyisyys nousee pintaan epävarmuuden ja epämiellyttävän tunteen vuoksi. Et itse asiassa halua olla yksin vaan läheisyyttä. Mutta pelkäät, että mies ei hyväksy sinun ärtymystäsi vaan hylkää sinut ja sen vuoksi itse rankaisisit itseäsi yksinololla ns. huonon käytöksen vuoksi. Ehkä näin????
Vierailija kirjoitti:
Voi voi sentään kun sulla on vaan yksi alapeukku ap.
On täällä välillä joku muukin alapeukuttanut.
Onneksi ei tartte nyt vastata miehen ystävällisyyksiin niin paljon kuin silloin tarvii kun hän ei ole vihainen, koska nyt siis on hiljaa. Voi olla enempi normaalisti.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että mies tykkää minusta minuna. Eihän äitinikään tykännyt. Vaikka olisikin kyse eri ihmisten kyvyistä osata tykätä jostakusta sellaisena kuin se on niin miten voin luottaa kenenkään osaavan sitä? Mitä mies hyötyy virheellisen minun tykkäämisestä? Eikö kannattaisi etsiä virheettömämpi ihminen?
ApPilaat oman elämäsi miettimällä virheettömyyttä. Se joka elää virheettömästi ei tee mitään muutakaan, on vanha sanonta. Voitko ottaa sen äitis pois päästä ja alkaaa elämään itsesi näköistä elämää. Onko äitisi todella ansainnut kaikki ne ajatukset mitä päivän aikana mieleesi tulee?
Olen myös+40 nainen jonka äiti ... no, mikään ei kelvannut, ei hyvä ei huono mutta täydellinen piti aina olla. Olen siis mielenkiinnolla seurannut tätä keskustelua ja todella voinut samaistua ap:n tilanteeseen. Terapiassa kävin myös nelisen vuotta ja hyvähän niitä asioita oli käydä läpi mutta loppujen lopuksi kysehän oli vain äidistä joka vaati kaikkea, ei antanut mitään ja kaikki oli lähtökohtaisesti aina huonosti. Vain mikäli äiti tarvitsi jotain ja sai haluamansa, olin hyväksytty.
Sinuna lakkaisin miettimästä, kuten täällä jo joku aikaisempikin totesi, LIIKAA. Ihan tosi, sun miehesi on sinuun rakastunut jostain syystä joskus ja hän EI OLE SINUA HYLÄNNYT kun sinulla on ollut vaikea paikka hyväksyä oma olemattomuutesi. Mies ei halua riidellä koska tietää että keksit kaiken aikaa lisää ja lisää ja lisää, mistä riidellä ja se vaan ei ole hyväksi lapsille. Eikä sinulle. Koska se / ne riidat eivät lopu koskaan, koska et saa mieleistäsi vastausta. Ja miten voisitkaan, koska et itsekkään tiedä mitä haluat.
Terapeuttisi on varmasti sanonut sinulle että rakasta itseäsi. Mene peilin eteen ja sano: Rakastan sinua "Maija".
Sano se joka päivä niin kauan että uskot itseesi. Kun voit itse rakastaa itseäsi, uskot että joku muukin voi niin tehdä. Tällä hetkellä olet itse itsesi pahin vihollinen. Kaikkea hyvää!-Hali
Hienosti kirjoitettu halaaja. Monikin täällä varmasti tietää, mistä on kyse, ja ovat saman kohtalon eläneet ja elävät, narsistiäidin lapsena. Itse näen eron sinussa halaaja ja ap:ssa. Sinä olet ollut hiljainen-unohdettu-sivuutettu tai syyllistetty lapsi-syntipukki-mustalammas- lapsi, narsistin uhri. Ap on ollut se kultainen lapsi, joka elää nyt murrosaikaa, kun kaikki ei toimi niin kuin hän haluaa, eikä kaikki tule eteen -narsistin uhri tosin hänkin. Ap on ollut jatke ja on sitä edelleenkin ymmärtämättä sitä, sinä halaaja ymmärsit olla elämääsi tuhlaamatta jatkeeksi. Narsismi-aiheeseen perehtyneenä sanoisin, että ap on avoin esimerkki siitä, että kultaisella lapsella tulee olemaan vaikeampaa -kun tutti otetaan pois aikuselta. All you know about narsism, you know what I mean.
elämään opiskeleva kirjoitti:
Ehkä sinun kannattaisi hakea vastausta siihen, miksi on paha olla. Onko menneisyydessäsi tilanteita, joissa olet kokenut ahdistusta tai muita negatiivisia tunteita. Mikä laukaisee sinulle sen tunnetilan, että haluat olla yksin. Koet ehkä hylkäämisen pelkoa ja sen vuoksi ärtyisyys nousee pintaan epävarmuuden ja epämiellyttävän tunteen vuoksi. Et itse asiassa halua olla yksin vaan läheisyyttä. Mutta pelkäät, että mies ei hyväksy sinun ärtymystäsi vaan hylkää sinut ja sen vuoksi itse rankaisisit itseäsi yksinololla ns. huonon käytöksen vuoksi. Ehkä näin????
Si minäkin ajattelin, että mies haluaisi miettiä; miksi mulla on paha olla? Koska eihän se mitenkään voi olla yleensä hänestä johtuvaa, koska hän tekee yleensä kaiken oikein. Se vain purkautuu häneen, onhan se väärin, mutta so what? Luulin tosiaan, että mies haluaa ymmärtää, miksi mulla on paha olla ja siis haluan totta kai itsekin, ja olen sitä kyllä pääni puhki miettinyt. Mikä sen laukaisee, en ole sitä niinkään osannut miettiä. Se on niin pieni asia mikä sen voi laukaista, että alkaa melkein itkettää, kun ajattelenkin sitä. Että miksi niin pienetkin asiat laukaisevat suurta raivoa minussa? Sit on melkein jo se tunnetila päällä, kun ehtisi huomata sen lauenneen. Sitten ei pysty enää saamaan apua toiselta, koska kukaan ei ymmärrä.
Ap
Ja jos huomaisin, mikä sen laukaisee, niin miten saada siihen apua??
Mitä sitten?? Silti raivostuttaa. Miten siihen apua?? Olen sen tunnetilanvallassa samantien. Mitä siinä voi jäädä miettimään, mikä auttaisi, koskaehtii yleensävihaamaan jo itseään ja silloin toiselta pyytäminen on maailman nöyryyttävin asia. Toiselta, joka alkaa kysellä siinä, että mitä? Miten? Miksi? Kysellä, kun kuuluisi jo toimia, ymmärtää ja auttaa! Ettei mulletule vielä hölmön olo kaiken lisäksi -> raivo lisääntyisi.
Tietty siitä voi puhua ennakkoon hyvällä hetkellä, olen ehkä yrittänytkin, mutta ei mies ole tajunnut. Enkä mä ole tajunnut sanoa, että ei tästä sitten tule mitään.
Ap
epävakaalta persoonallisuushäiriöltä kuulostaa
elämään opiskeleva kirjoitti:
Ehkä sinun kannattaisi hakea vastausta siihen, miksi on paha olla. Onko menneisyydessäsi tilanteita, joissa olet kokenut ahdistusta tai muita negatiivisia tunteita. Mikä laukaisee sinulle sen tunnetilan, että haluat olla yksin. Koet ehkä hylkäämisen pelkoa ja sen vuoksi ärtyisyys nousee pintaan epävarmuuden ja epämiellyttävän tunteen vuoksi. Et itse asiassa halua olla yksin vaan läheisyyttä. Mutta pelkäät, että mies ei hyväksy sinun ärtymystäsi vaan hylkää sinut ja sen vuoksi itse rankaisisit itseäsi yksinololla ns. huonon käytöksen vuoksi. Ehkä näin????
Ja siis yksinoloatarpeen laukaisee hälinä jase, jos minulta pyydetään jotain. Mutta aikaisemmin ajattelin, että minun tarvitsee olla yksin, jotta en raivostu niin helposti, koska pinnalyhenee, kun en saa olla yksin. Mutta tunsin velvollisuutt tarjota miehelle seuraa un kerran olemme yhdesä ja sivuutin oman tarpeeni epänormaalina, josta oppisin pois miehen tuella. Hehheh.
Ap
Vierailija kirjoitti:
epävakaalta persoonallisuushäiriöltä kuulostaa
Mutta tämä ilmenee vain läheisimmissä suhteissa, ei muuten.
Ap
Kyllä vetäisin itseni hirteen, jos terapeuttina joutuisin tällaisia horinoita kuuntelemaan vuodesta toiseen. Joitain ei vaan voi auttaa.