Lue keskustelun säännöt.
Ero - mitä mieltä ex-anopin toiminnasta?
09.07.2016 |
Lyhyesti - lasten isälle ja minulle tuli ero, ja siitä kuultuaan anoppi soitti ja hetken lörpöteltyään alkoi kainosti vaatia että tietyt hänen antamat lahjat lapsille pitäisi nyt palauttaa. Suvussa kulkenut puku, muutama isän vanha lelu ja tämäntyyppiset lahjat joilla on tunnearvoa, tarkemmin sanottuna. Aikoo antaa ne miehensä veljenpojan lapsille.
Aika kurjalta tuntuu, miten selittää lapselle että kaunis juhlapuku ja isän vanhat pehmolelut viedään pois ja annetaan jollekin toiselle lapselle? Ilmeisesti meidän lapset eivät enää kuulu sukuun ja suvun arvotavarat halutaan antaa omille.
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et kai sinä niin pimeä voi olla, että annat lapsesi lahjat pois? Eihän se mies ja hänen sukunsa LAPSISTA eroa vaan sinusta.
Miksi en yhtään epäile provoksi vaan uskon heti, että anoppi on niin pimeä?
Kyllä uskon tuon helposti todeksi. Vanhempieni erottua äitini aloitteesta aikoinaan, lakkasi isän äiti hoitamasta minua kokonaan. Olin ollut tällä mummulla päivähoidossa silloin pienenä. Lopettivat pitkäksi aikaa yhteydenpidon myös minuun, omaan ainoaan lapsenlapseensa.
Antoivat meille (äidilleni ja minulle) lähtöpassit meille vuokraamastaan asunnosta. He olivat varakkaita ja heillä oli sijoitusasuntoja joita vuokrasivat ym. Olimme olleet vuokralla yhdessä niistä perheenä. Isäni poismuuton jälkeen korottivat myös äitini vuokran asunnosta irtisanomisen ajaksi ihan huimasti.
Että ap, uskon kyllä että anoppi voi olla PERSEESTÄ. Vihan ja koston kohteeksi voivat joutua myös lapset.
Jossain vaiheessa pappa ilmeisesti päätti että haluaa sittenkin pitää minuun yhteyttä ja kutsui kylään. Olin eron tapahtuessa 4-vuotias ja välirikko oli ollut pitkä, koska muistan että kysyin äidiltä että "miten mun pitää siellä kylässä olla ja mitä niiden kanssa jutellaan" . Muistan kun jännitin oikein sinne kylään menoa tauon jälkeen.
Ja alkuun ikävöin kovin tätä minua hoitanutta mummoa joka laittoi välit poikki. Äitini vaan oli niin suuttunut asiasta, ettei siitä ikävästäkään saanut puhua:(
Kuinka paljon mielipahaa voi aikuiset itsekkyydellään aiheuttaa pienelle lapselle, joka ei ymmärrä miten tämä häneen liittyi.
Välit palautuivat kyllä, mutta luottamus ei enää koskaan.
T. Lainatun viestin kirjoittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan ymmärrettävä pelko anopilta. Ap luultavasti jossain vaiheessa etsii itselleen uuden elättäjän ja tekee ankkurilapsen tai kaksi. Siinä vaiheessa ensimmäisen liiton lapset ja heihin liittyvät asiat jäävät retuperällä ja mainitun kaltaiset tärkeät sukutavarat voivat päätyä roskikseen tai kirpparille.
Tyttären perheessä oli vähän vastaava tilanne. Anoppi kävi irrottamassa jopa lasten huoneitten kattolamput, kun ne olivat kuulemma vain lainassa. Ja paljon muutakin.
Mitä se niitä pois ottaa? Mieshän eroaa sinusta, ei lapsistaan (hope so..).
Onko niillä miehen suvun tavaroilla oikeasti sinulle tunnearvoa.
Ymmärrän anopin huolen että ne päätyy jonnekin kirppikselle tai kaatopaikalle. Niin osa naisista tekee miehen tavaroille eron jälkeen.
Jos tavaroilla on oikeasti tunnearvoa niin pidä puolesi. Jos ei niin lapsesi voi leikkiä isän vanhalla nallella isän kotona. Ei ole riidan arvoista pitää niistä kiinni.
Tämä on mielestäni enemmänkin sukupolvi kuin erojuttu. Pari sukupolvea sitten tavaroita on oikeasti ollut vähemmän. Koko lapsuuden ajan lelut on voinut laskea sormilla. Jos niitä on säilynyt niin vanhemmat ihmiset on rakentaneet niihin tunnearvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et kai sinä niin pimeä voi olla, että annat lapsesi lahjat pois? Eihän se mies ja hänen sukunsa LAPSISTA eroa vaan sinusta.
Miksi en yhtään epäile provoksi vaan uskon heti, että anoppi on niin pimeä?
Kyllä uskon tuon helposti todeksi. Vanhempieni erottua äitini aloitteesta aikoinaan, lakkasi isän äiti hoitamasta minua kokonaan. Olin ollut tällä mummulla päivähoidossa silloin pienenä. Lopettivat pitkäksi aikaa yhteydenpidon myös minuun, omaan ainoaan lapsenlapseensa.
Antoivat meille (äidilleni ja minulle) lähtöpassit meille vuokraamastaan asunnosta. He olivat varakkaita ja heillä oli sijoitusasuntoja joita vuokrasivat ym. Olimme olleet vuokralla yhdessä niistä perheenä. Isäni poismuuton jälkeen korottivat myös äitini vuokran asunnosta irtisanomisen ajaksi ihan huimasti.
Että ap, uskon kyllä että anoppi voi olla PERSEESTÄ. Vihan ja koston kohteeksi voivat joutua myös lapset.
Jossain vaiheessa pappa ilmeisesti päätti että haluaa sittenkin pitää minuun yhteyttä ja kutsui kylään. Olin eron tapahtuessa 4-vuotias ja välirikko oli ollut pitkä, koska muistan että kysyin äidiltä että "miten mun pitää siellä kylässä olla ja mitä niiden kanssa jutellaan" . Muistan kun jännitin oikein sinne kylään menoa tauon jälkeen.
Ja alkuun ikävöin kovin tätä minua hoitanutta mummoa joka laittoi välit poikki. Äitini vaan oli niin suuttunut asiasta, ettei siitä ikävästäkään saanut puhua:(
Kuinka paljon mielipahaa voi aikuiset itsekkyydellään aiheuttaa pienelle lapselle, joka ei ymmärrä miten tämä häneen liittyi.
Välit palautuivat kyllä, mutta luottamus ei enää koskaan.T. Lainatun viestin kirjoittaja
Niin tai äitisi ei halunnut sinun saavan pitää niitä yhteyksiä
Vierailija kirjoitti:
Onko niillä miehen suvun tavaroilla oikeasti sinulle tunnearvoa.
Ymmärrän anopin huolen että ne päätyy jonnekin kirppikselle tai kaatopaikalle. Niin osa naisista tekee miehen tavaroille eron jälkeen.
Jos tavaroilla on oikeasti tunnearvoa niin pidä puolesi. Jos ei niin lapsesi voi leikkiä isän vanhalla nallella isän kotona. Ei ole riidan arvoista pitää niistä kiinni.Tämä on mielestäni enemmänkin sukupolvi kuin erojuttu. Pari sukupolvea sitten tavaroita on oikeasti ollut vähemmän. Koko lapsuuden ajan lelut on voinut laskea sormilla. Jos niitä on säilynyt niin vanhemmat ihmiset on rakentaneet niihin tunnearvoa.
Ap tässä, en eilen ehtinyt vastailla ennen rekisteröitymispakkoa ja tänään on ollut melskettä ennen kuin tulin tänne. Pari juttua joihin haluaisin vastata - vaikka tämä ehkä uppoaakin kun en ollut vastailemassa silloin kun tänne kommenttia tuli.
Tuota ylläolevaa lainasin kun siinä on kaksi virhettä. Ensinnäkin, tavaroilla ei ole MINULLE sen suurempaa tunnearvoa - tarkoitin että anoppi pyytää takaisin lahjoja joilla on hänelle tunnearvoa. Halusin tehdä selväksi että ei ole tulossa repimään jotain pleikkaria seinästä.
Toiseksi, ei niitä leluja olla isälle viemässä, vaan ne ollaan antamassa veljenpojan lapsille. Ei ne isällä asu.
Jos anopilla olisi huoli siitä että minä heitän ne pois (mitä hittoa??) niin eiköhän se riittäisi että tavarat laitettaisi isälleen, mutta tässä tapauksessa ne ollaan ottamassa koko meidän "sukuhaaralta" pois. Ei ole siis menossa toisille lapsenlapsille, vaan lasten vaarin veljen lastenlapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anopille voi vaan todeta, että lain mukaan et voi lapsen omaisuutta jaella pois. Laki sanoo ihan selkeästi, että lapsen omaisuus on lapsen eikä huoltajat saa sitä antaa kenellekään. Lapselle annetut tavarat ovat lahjoja, ihan sama mitä anoppi nyt sanoo. Lahja ei eron myötä muutu lainaksi. Pahoittelet, mutta pidät kiinni kannastasi. Tavarat ovat lapsen, eikä niitä muille jaella.
Jos ne on ollut miehen tavaroita ja ne on miehen lapsille annettu, sillon anopille ei oo mitään sanomista sun ja sun Ex miehen lasten romppeisiin. Ne voi antaa serkulle jos lapsi päättää niin. Anoppi lahjoitelkoon omistaan. Vaikka romppeills ei ole väliä niin periaatteen vuoksi en myöntyisi
Annat ne todellakin sinne isän kotiin. Anoppi noutakoon ne sieltä, jos kehtaa. Sitten tosta juhlapuvusta sen verran, että sitä kyllä kannattaakin kierrättää lapselta toiselle. Lapset kasvavat niin nopeasti ja juhlia on aika harvoin, että juhlapuvut jäävät aika vähälle käytölle. Jos puku on vielä sopiva sun lapselle, niin pitäkää se miehen luona, mutta ilmoita, että mielellään lainaatte sitä juhlatilaisuuksiin tuon toisen perheen lapselle. Jos taas käymässä pieneksi, niin laita kiertoon vaan siihen toiseen perheeseen.