Mistä huomasit että työkaveri on ihastunut sinuun?

35 vuotta työelämässä, eikä kukaan ole vihjannutkaan olevan ihastunut minuun.

Pahus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoi ihan suoraan ihastumisen. Olimme molemmat varattuja, itse tosin ihastunut toiseen, joten siitä ei sitten tullut mitään. Jatkettiin kavereina,kunnes vaihdoin työpaikkaa ja yhteydenpito pikkuhiljaa jäi.

Täytyy olla aika löysää töissä tai pomolla 5 vuotta kestänyt korona, jos porukoilla on aikaa miettiä teini-ikäisille kuuluvia "tuo tykkää musta" juttuja. Huh onneksi itsellä on ollut työkaverit aikuisen tasolla ja kotiasiat kunnossa.

Mistä sinä tiedät mitä työkaverisi itsekseen miettivät?

Naisvaltainen ala. Hyvä jos aikaa edes ruokataukoon. Kuteminen jätetään vapaa-ajalle.

 

Olen aika ulalla näissä jutuissa, joten kertokaapa te mielipiteitä tähän

Katsoo mun vartaloa päästä jalkoihin ja katse pysähtyy lantiolle. Vaikka vieressä seison. Ei hallitse ilmettään tällöin.On jäänyt kiinni takapuolen kyyläyksestäkin.

Tervehtii ja hymyilee ja katse pysyy naulittuna.

Tarkkailee kauempaa ja jos kohdataan yllättäen, silmissä välähtää ja hymyilee ujosti.

Tulee seisomaan taakse ja ottaa toimistossa kynän aivan minun takaa, että hengitys kuuluu ja hipaisi tulee meille.

Silti ei tee mitään. Ehkä panetus vaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihinkähän mun vastaus hävisi??

Sain töihin 40 ruusua ulkomaalaiselta esimieheltäni

Työkaverin veli nauhoitti "rakkauskirjeenä" kappaleita ja jätti työpöydälleni 37v sitten

Sain kuohuviiniä ja mansikoita esimieheltäni kun olin harmissani. Yhdessä jo 27v

Ei se ole hävinnyt mihinkään. Juuri luin sen.

Jep, edelleen tuolla. Ehkä poistettu jotain muita viestejä välistä ja siksi ei löydä omaansa, kun kuvittelee sen olevan sillä sivulla ja järjestysnumerolla kuin ennenkin.

Alkoi ehdotteleen siivouskomeroon menoa yhdessä.

Olen pari kertaa varattuna ihastunut työkaveriin. Ratkaisin asian siten, että pakotin mielessäni ihastumisen loppumaan mm. keskittymällä löytämään henkilöstä ikäviä piirteitä. Työpaikan juhlissa välttelin henkilöitä, ennen humalapäissäni tehnyt mitään tyhmää. Aika nopeasti homma hälveni onneksi. Rakastan puolisoani mutta mitäs tunteille voi, jos on helposti ihastuvaa sorttia. Onneksi mielen lujuudella ihastumisista voi päästä myös eroon. 

muna oli kovana

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihinkähän mun vastaus hävisi??

Sain töihin 40 ruusua ulkomaalaiselta esimieheltäni

Työkaverin veli nauhoitti "rakkauskirjeenä" kappaleita ja jätti työpöydälleni 37v sitten

Sain kuohuviiniä ja mansikoita esimieheltäni kun olin harmissani. Yhdessä jo 27v

Miten firman asiat toimi muuten tuon siirapin välissä?

Forresterien muotihuone arvatenkin.

 

Nope.

1. kansainvälinen IT-alan yritys pks, 2. Helsingin yliopisto, 3. pienempi erikoisteollisuusalan yritys Helsingissä

Hyvin toimi ja toimii edelleenkin! Tosin minä en ole ollut tuossa kolmosessa enää 27 vuoteen eikä miehenikään 24 vuoteen

Vierailija kirjoitti:

Olen vasta jälkikäteen tajunnut jonkun olleen ihastunut. 

Mun tuntosarvet ei kai oo viritetty tarpeeks herkiksi, että huomaisin asioita. Tai sitten ne ihastuvat ei vaan saa suutaan auki ja pysty kertomaan ihastuksestaan.

yleinen merkki on näköjään se, että sama tyyppi alkaa ilmestymään seuraasi tuon tuosta.

 

Mä olen myös aina tajunnut vasta jälkikäteen. Johtuu varmaan siitäkin, että muhun ei yleensä ihastuta, joten olen tottunut siihen ettei kukaan minusta kiinnostu ja keskityn vain omiin töihini, enkä sosialisointiin.

Nyt jälkikäteen olen kuitenkin varma, että eräs mies työpaikalla oli minuun ihastunut. Hän vilkuili mua ja oli ystävällinen. En vaan tajunnut sitä silloin, nykyään hän on mua kohtaan tyly, eikä enää edes moikkaa ja välttelee mua kaikin tavoin.

Jos esimerkiksi hänellä on jotain kysyttävää töihin liittyen, yrittää selvittää asian niin ettei tarvitsisi puhua mulle. Harmittaa kun en tajunnut aiemmin, en vaan voinut uskoa että joku ihastuisi minuun oikeasti. Kun ei sellaista yleensä koskaan tapahdu. Oon tällainen tylsä naapurintyttö, jota ei yleensä huomaa kukaan.

Nyt kun olen tajunnut tämän asian, olen itse alkanut ihastua siihen mieheen. Mutta myöhäistä se nyt enää on kun hän on alkanut vihata mua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kollegani alkoi tulla huoneeseeni aina milloin milläkin verukkeella. Siitä huomasin että on ihastumista ilmassa. Hän alkoi myös pyytää kahville, lounaalle ja sitten illanviettoihin. Hän oli naimisissa, minä olin naimisissa. Se, miten tarinta päättyy, sitä en halua kertoa. 

 

Mutta sen voin kertoa että ihastuminen kollegaan ei tarkoita mitään siivouskomerossa naiskentelua. Se on suuria tunteita ja myöskin suunnatonta ahdistusta - siis jos on tahollaan varattu.

Valitettavasti se suuri tunteen palo kestää max 3 kk jos sitäkään. Pitkille suhteille tarvitaan aikuiseksi kasvamista ja vastuunottoa. Turha kannustaa ihmisiä irtosuhteisiin. Tai että vaihtamalla paranee. Eikö yhteiskunta ole jo täynnä kasvatuslaitoksia? No ok, onhan se hyvä bisnes joillekin. Milloin yhtiö nimeltä Suomi tunnustaa lasten oikeudet turvalliseen kotiin?

.

 

Valitettavasti elämä ei ole ihan noin yksinkertaista, vaikka joku naiivisti voi niin kuvitella.

Toisinaan työpaikkaihastukset rakentuvat pitkäaikaiselle työkaveruudelle ja ystävyydelle. Vaikkapa siihen, kun näkee työkaverin toimivan työssään epäitsekkäästi ja jopa riskeeraavan urakehityksensä periaatteidensa puolesta (todistin tällaista ja se teki lähtemättömän vaikutuksen). Joskus se työkaveri kuuntelee sellaisia henkilökohtaisia vuodatuksia, joista oma puoliso kotona ei ole kiinnostunut. Syitä on monia ja vaikka osa ihastuksista on hetken huumaa, osa kestää.

Ahdistuksen ja syyllisyyden tunteet ovat seurausta juuri siitä vastuunkannosta. Varattuna/perheellisenä ihastunuthan joutuu tilanteeseen, jossa ei ole kuin vaikeita päätöksiä ja huonoja vaihtoehtoja. Pitää toimia joko vastoin tunteitaan tai vastoin periaatteitaan. Vaikka tunne itsessään on maailman luonnollisin ja ihanin, tuossa kyseisessä tilanteessa se aiheuttaa myös paljon negatiivisia tuntemuksia ja voi johtaa siihen, että ihminen kyseenalaistaa koko identiteettinsä.

Kun  hän ehdotti uusintaa illalla kotonaan työpaikan siivouskomerossa suorittamamme aktin jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Olen aika ulalla näissä jutuissa, joten kertokaapa te mielipiteitä tähän

Katsoo mun vartaloa päästä jalkoihin ja katse pysähtyy lantiolle. Vaikka vieressä seison. Ei hallitse ilmettään tällöin.On jäänyt kiinni takapuolen kyyläyksestäkin.

Tervehtii ja hymyilee ja katse pysyy naulittuna.

Tarkkailee kauempaa ja jos kohdataan yllättäen, silmissä välähtää ja hymyilee ujosti.

Tulee seisomaan taakse ja ottaa toimistossa kynän aivan minun takaa, että hengitys kuuluu ja hipaisi tulee meille.

Silti ei tee mitään. Ehkä panetus vaan

Mielestäni tuo on epäasiallista käytöstä, ellei jopa seksuaalista ahdistelua. Miltä tuo sinusta tuntuu?

Ihastuminen on itsessään ihan luonnollista, mutta työpaikalla se pitäisi jättää osoittamatta tai osoittaa asiallisesti seksualisoimatta tilannetta ja kohtelematta toista objektina.

Siis huomaan toki ketkä viihtyvät seurassani ja kenen seurassa viihdyn. Sehän ei tarkoita että kenenkään tarvitsi heilastella, enkä  ole tuntenut tarvettakaan liiton ulkopuoliisin suhteisiin vaikka haaveilla aina voi. 

Muutaman kerran on toki tullut ihan fyysisesti lähelle. Yksi kumartui aina viereeni, niin että käsivarret kosketti, katsoi aina välillä kasvojani. Oli vähän flirtti kaikille miehille, ja kiva niin, mutta tuskin olisi tosi paikan tullen antautunut tekemisiin. 

Yksi työtoveri painoi pari kertaa sangen kivan tuntuisesti rintansa ihan kiinni selkääni, ehkä yritti vain nähdä paremmin paperin jota pitelin, mutta tulkitsin tarkoitukselliseksi. Toinen, firman asiallinen naisjuristi, painoi jalkansa tiiviisti omaani kiinni kun istuttiin vierekkäin,  ei siis vahingossa vaan tosi tiukasti. OlKoin hyvin otettu näistä molemmista, mutta en vienyt peliä pitemmälle kun en osannut. 

Ja sitten ne pari työtoveria joiden kanssa olen oikeasti rakastellut - kumpikaan ei ollut tippaakaan flirtti ja työssä oltiin ihan asiallsen viileitä ennen ja jälkeen. Toinen lähti pitkän työvuoron jälkeen saunaan, ja yllättäen kutsui minut selänpesijäksi, toinen tuli pikkujouluissa ilmoittamaan että mennään sitten samalla taksilla. Kummankin kanssa pysyttiin väleissä, mutta toinen näistä oli juoruillut koska kuulin asiasta vuosia myöhemmin yhdeltä tytöltä joka ehdotteli saman suuntaista. Nämä kaikki olivat sinkkuaikana. 

 

Yksi työtoveri painoi pari kertaa sangen kivan tuntuisesti rintansa ihan kiinni selkääni, ehkä yritti vain nähdä paremmin paperin jota pitelin, mutta tulkitsin tarkoitukselliseksi. Toinen, firman asiallinen naisjuristi, painoi jalkansa tiiviisti omaani kiinni kun istuttiin vierekkäin,  ei siis vahingossa vaan tosi tiukasti. OlKoin hyvin otettu näistä molemmista, mutta en vienyt peliä pitemmälle kun en osannut. 

Taidat olla aika nössö. Nuo kerrat kun olet päätynyt rakastelemaan, aloite on tullut naiselta. Ja myös nuo signaalit - painaa rinnat tiukasti selkään tai jalan kiinni, ovat aika selviä kiinnostuksen osoituksia. Ehkä eivät olisi mutta mutkitta suostuneet mihin tahansa mutta odottivat ehkä tuttavuuden syventämistä ja kukaties pikkujouluhitaita noinn aluksi. Olet onnekas jos tuolla aloitekyvyllä olet saanut seksiä ja jopa parisuhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jättäkää hyvät ihmiset ne työkaverit rauhaan. Olen alalla jossa paljon miehiä ja naisia samassa tilassa. Vuosien varrella nähnyt kymmeniä ja taas kymmeniä työpaikka romansseja ja näitä yhdistää lähes aina se että pieleen menee. 

 

Lopputulos on kaikkien kannalta todella ikävä ja hyvin usein jopa sellainen ettei samassa työssä jatkaminen ole mahdollista.

Se on kiva kun tää työpaikka muru on sairaan mustasukkainen ja ukon/ akan pitää työnsä puolesta jutella vastakkaiselle sukupuolelle.  Tai vaikka 3 draama, siinä on kaikilla mukavaa. Myös avioero/ lastenhuoltajuus riitojen kera on ihan parasta tiiviissä työyhteisössä.

 

Mailmassa on joku 8 miljardia ihmistä kuka vaan muu mielummin kuin se yks työkaveri.

On kiusallista työyhteisölle sekä se kuherteluvaihe että varsinkin, kun suhde päättyy. Ihan kauhe

En ole samaa mieltä. Työyhteisöissä tapahtuu koko ajan - voi olla että parhaat duunikaverisi ovat yöpyneet yhdessä. 

Hommassa on 2 taikakonstia: kun seurustelet työtoverin kanssa, välttele häntä työaikana. Kun eroat, ole hänelle ystävällinen ja kohtelias. Jos tähän et pysty, irtosuhteet eivät ole sinun juttusi. 

Jos suhde syvenee, kerro ensin pomolle. Se on mainio tapa edetä organisaatiossa muualle. Voit myös hakea uutta työpaikkaa muualta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jättäkää hyvät ihmiset ne työkaverit rauhaan. Olen alalla jossa paljon miehiä ja naisia samassa tilassa. Vuosien varrella nähnyt kymmeniä ja taas kymmeniä työpaikka romansseja ja näitä yhdistää lähes aina se että pieleen menee. 

 

Lopputulos on kaikkien kannalta todella ikävä ja hyvin usein jopa sellainen ettei samassa työssä jatkaminen ole mahdollista.

Se on kiva kun tää työpaikka muru on sairaan mustasukkainen ja ukon/ akan pitää työnsä puolesta jutella vastakkaiselle sukupuolelle.  Tai vaikka 3 draama, siinä on kaikilla mukavaa. Myös avioero/ lastenhuoltajuus riitojen kera on ihan parasta tiiviissä työyhteisössä.

 

Mailmassa on joku 8 miljardia ihmistä kuka vaan muu mielummin kuin se yks työkaveri.

On kiusallista työyhteisölle sekä se kuherteluvaihe että varsinkin, kun suhde päättyy. Ihan kauhe

Ehkä näin, jos parikymmentä tunnetaidoiltaan vajavaista nuorta ovat laumassa, jossain ahtaassa pikaruokaravintolassa. Omassa tapauksessa kukaan ei huomaisi mitään, jos seurustelin jonkun työkaverin kanssa. Iso työpaikka. Moneen työkaveriin ei törmää, kun jossain ruokalassa satunaisesti. Harvemmin aikuiset missään käytävillä nuoleskelevat. Aikuiset ihmiset osaavat erotakin, niin että pystyvät jakamaan omaisuuden ja näin myös hoitamaan jonkun lyhyen kohtaamisen töissä. 

Työpaikallani on muutama pariskunta. Mielestäni kykenevät aivan hyvin työskentelemään siinä missä muutkin. Työpaikalta voi hyvin löytää elämänkumppanin, koska siellä vietetään iso osa elämästä. Työkaverin kanssa jakaa myös monesti samoja kiinnostuksenkohteita, koska ammattikin on monella sama. 

Vierailija kirjoitti:

Voin kertoa, miten itse toimin. 

Olen ihastunut mieheen työpaikalla. Hän on minua nuorempi ja ulkonäöllisesti tasokkaampi. En siis usko, että hän voisi ikinä ihastua minuun. Siksi minua nolostuttaa oma ihastumiseni. 

Ajattelen häntä usein, fantasioinkin.

Mutta en halua, että hän saa tietää tunteistani. En halua, että häntä ällöttäisi tms. Moikkaan häntä samalla lailla kuin muitakin. Jos hän tulee paikalle esim. saman pöydän ääreen, minulle tulee tosi vaivautunut olo ja poistun, jos se on jollain syyllä tai tekosyyllä mahdollista.

Kyn olen jossain avoimessa tilassa, etsin häntä katseellani ja jos huomaan hänet, välttelen katsomasta. Joskus kuitenkin vahingossa tulen ajatuksissani katselleeksi häntä pitkään.

Joskus puhun hänelle jotain. Yritän olla normaali, mutta sekoilen joskus sanoissani. Pyrin aina olemaan jotenkin kiireinen ja menossa johonkin suuntaan, kun hänet kohtaan.

Objektiivisesti ajateltuna hän ei ole ikinä osoittanut mitään kiinnostusta minua kohtaan, ihan vaan normaalia ystävällisyyttä ja kohteliaisuutta ja joskus hän on vaikuttanut siltä, että välttelee katsekontaktia. Sairaasti ihastunut mieleni on kuitenkin vääntänyt asioita mukamas kiinnostuksen merkeiksi.

Todella toivon, ettei hän ole huomannut häntä kohti loimuavia tunteitani.

 

Hei, joidenkin miesten mielestä (hieman) vanhempi nainen on vain turn-on.

Kuten allekirjoittaneen...

Suikkari siivouskomerossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin kertoa, miten itse toimin. 

Olen ihastunut mieheen työpaikalla. Hän on minua nuorempi ja ulkonäöllisesti tasokkaampi. En siis usko, että hän voisi ikinä ihastua minuun. Siksi minua nolostuttaa oma ihastumiseni. 

Ajattelen häntä usein, fantasioinkin.

Mutta en halua, että hän saa tietää tunteistani. En halua, että häntä ällöttäisi tms. Moikkaan häntä samalla lailla kuin muitakin. Jos hän tulee paikalle esim. saman pöydän ääreen, minulle tulee tosi vaivautunut olo ja poistun, jos se on jollain syyllä tai tekosyyllä mahdollista.

Kyn olen jossain avoimessa tilassa, etsin häntä katseellani ja jos huomaan hänet, välttelen katsomasta. Joskus kuitenkin vahingossa tulen ajatuksissani katselleeksi häntä pitkään.

Joskus puhun hänelle jotain. Yritän olla normaali, mutta sekoilen joskus sanoissani. Pyrin aina olemaan jotenkin kiireinen ja menos

Totta turiset. Itse olen huomannut panevani ihan ketä ja mitä vaan. Kerran panin jopa sirkusklovnia.

Vuosia sitten Valtiolla, esimies oli ihastunut .minuun, toi kukkia ja pyysi työmatkalle mukaan. Molemmat varattuja silloin. Pönkitti kyllä itsetuntoa, muutkin huomasivat asian. Ei edennyt mihinkään, työmatkallakaan. Kiva muisto.