Lue keskustelun säännöt.
Mistä huomasit että työkaveri on ihastunut sinuun?
Miten hän käyttäytyi? Miten sinä käyttäydyit? Minkälaisessa elämäntilanteessa olit, entä hän (sinkku/varattu)? Saiko tarina jatkoa? Entä mikä nyt on tilanne?
Kommentit (300)
Jotkut tapaukset varsinkin nuorena kun olin vielä sinkku, ovat olleet ehkä enemmänkin orastavaa kiinnostusta ja halua tutustua. Uudessa työpaikassa it-tukihenkilö jäi keskustelemaan kanssani ja kyseli elämästäni. Hän ja myöhemmin yksi toinen tulivat myös ruokalassa samaan pöytään ja kyselivät elämästäni ja kertoivat itsestään. Silloisella työpaikallamme pariuduttiin siihen aikaan ahkerasti ja perustettiin perheitä työkavereiden kanssa. Jotkut viestittelivät keskenään ja tutustuivat työpaikan pikkujouluissa ja muissa juhlissa. Minä löysin puolisoni työpaikan ulkopuolelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lukenut tuon kissakeittojutun varmaan kymmenestä eri ketjusta.
Onhan niitä välillä ollut, sekä nuorena sinkkuna ollessani että myöhemmin naimisissa ollessani joskus ihastuneesti ja flirttailevasti käyttäytyviä miehiä työpaikalla. He ovat lyöttäytyneet seuraan ja halunneet tutustua, viestitelleet ja soitelleet aika vihjailevasti. Silti kukaan ei ole koskaan myöntänyt kiinnostustaan suoraan, kertonut tunteistaan, ehdottanut tapaamista tai suhdetta. Eli eivät ne jutut ja lähestymiset ole tarkoittaneet yhtään mitään.
Vastaan nyt tähän, vaikka kuvaus varmaan sopii useampaan ihmiseen. On tällä hetkellä vaan ajankohtainen omassa elämässä. En ole enää niin nuori, näytän nuoremmalta, koska olen positiivinen luonteeltani, hymyilen ja vitsailen paljon työpaikalla. Ei voi mitään, jos joku ihastuu, otan sen vain kohteliaisuutena. Pelimiehetkin on flirtaillut ihan avoimesti ja olen ladannut takaisin. Ei ne mitään musta irti saa, kun olen varattu. Tilanne vaan lähinnä naurattaa ja piristää päivää.
Ajattelen asiaa isommassa mittakaavassa. Meillä on vain yksi elämä ja on meistä kiinni mitä jätämme jälkeemme tai minkälaisen tunnelman luomme työpaikalla. Tämäkin hetki on kohta menneisyyttä, mitä emme saa takaisin. Jokainen voi kysyä itseltään mitä on saanut aikaan viime vuonna, kuussa tai viikolla. Pitää elää sen mukaan, ettei tarvi katua myöhemmin. Huomisesta ei koskaan tiedä. Jotkut on lähtenyt työvuoron päätteeksi saappaat jalassa.
En tiedä mikä on. Molemmat varattuja, minä nainen hän mies. Toistelee nimeäni usein, hyvin miellyttävä ääni. Antoi pienen lahjan. Hakeutuu seuraani joskus kysymään yksityisasioita tai tekee tikusta asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä huomaa ihan pienistä merkeistä ihastuksen. Sattumoisin samassa paikassa samaan aikaan, varsinkin kun oli paikka ja aika tiedossa. Jotenkin jatkuva täältä tullaan meininki ja mitä kuuluu kysely.
Onko nämä ihastuneen miehen merkkejä:
- korjaa jutellessa kauluksia
- ei oikein uskalla katsoa silmiin, sählää jotain läppärillään vähän hermostuneesti samalla kun jutellaan
- punastelee
- laittaa ei-kiireellistä Teams-viestiä illalla, vaikka voisi laittaa aamulla työaikaankin
- lähettää selfieitä joskus
- viesteissä hyvin hienovaraisia merkkejä, jotka saattavat olla vihjeitä tai sitten vaan omaa ylitulkintaa (esim. nautinnollista päivää -toivotus)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko miehillä tuo kaulusten oikaisu vastaava signaali kuin naisilla hiusten sukiminen ihastuksen katseen alla?
Vierailija kirjoitti:
Onko miehillä tuo kaulusten oikaisu vastaava signaali kuin naisilla hiusten sukiminen ihastuksen katseen alla?
Ei, kaulusten kohennus liittyy lähinnä pukeutumiseen, eli jos ollaan puvun kanssa liikenteessä, niin kaulusten on oltava OK ja muutenkin on noloa, jos joku on ns. pystyssä. Miehillä ei oikeastaan ole mitään samaa hiusten kosketteluun verrattavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä huomasin, kun sain yllättävän suudelman nuoremmalta komistukselta, jota olin työstänyt jo kuukausia. Olimme olleet työkavereita jo vuosia, mutta tahoillamme pariutuneita. Sitten kohtalokkaat yksityisasiat ajoivat puhumaan parisuhdedraamoista ja tutustuimme jatkamalla pitkiä puheluita vapaa-ajalla.
Päädyimme yhteen ja vaihdoimme molemmat työpaikkoja, vaikka suhde pysyikin salassa. Suhteemme näyttää paranevan koko ajan. Vaikka minä olin se aktiivisempi osapuoli ensin, nykyään miekkoseni ylistää minua kaikille, jotka vain jaksavat kuunnella.
Vierailija kirjoitti:
Vastaan nyt tähän, vaikka kuvaus varmaan sopii useampaan ihmiseen. On tällä hetkellä vaan ajankohtainen omassa elämässä. En ole enää niin nuori, näytän nuoremmalta, koska olen positiivinen luonteeltani, hymyilen ja vitsailen paljon työpaikalla. Ei voi mitään, jos joku ihastuu, otan sen vain kohteliaisuutena. Pelimiehetkin on flirtaillut ihan avoimesti ja olen ladannut takaisin. Ei ne mitään musta irti saa, kun olen varattu. Tilanne vaan lähinnä naurattaa ja piristää päivää.
Ajattelen asiaa isommassa mittakaavassa. Meillä on vain yksi elämä ja on meistä kiinni mitä jätämme jälkeemme tai minkälaisen tunnelman luomme työpaikalla. Tämäkin hetki on kohta menneisyyttä, mitä emme saa takaisin. Jokainen voi kysyä itseltään mitä on saanut aikaan viime vuonna, kuussa tai viikolla. Pitää elää sen mukaan, ettei tarvi katua myöhemmin. Huomisesta ei koskaan tiedä. Jotkut on lähtenyt työvuoron päätteeksi saappaat jalassa.
Tuo avoin flirttailu takaisin ilman kiinnostusta on vain julmaa. Moni herkempi on menettänyt mielenterveytensä, koska on oikeasti uskonut mahdollisuuksiinsa ja kuvitellut kiinnostuksen olevan molemminpuolista. Omalla työpaikalla yksi tällainen nainen ja kolme masentunutta miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika henkilökohtaisia lahjoja olen saanut ihastuneilta miehiltä, vaikka olen vain ollut ystävällinen ja jutellut kaikenlaista. Ilmeisesti miehet eivät ole tottuneet saamaan naiselta huomiota ja tulkitsevat tämän sitten romanttiseksi kiinnostukseksi.
Tätä on kyselty ennenkin, mutta jos kahden ihmisen välillä tuntuu latausta, niin voiko se olla vain yksipuoleista vai huomaako sen molemmat?
Minulla outo tilanne työkaverin kanssa, viesteissä on sellainen jännä sävy/jännite, paljon sydämiä ja hyvin hienovaraista flirttiä (jos edes flirtiksi voi laskea, todellakin piilotettuna rivien väleihin jos jotain on). Kasvokkain ollaan aivan coolisti eikä mitään viitteitä viesteihin, aivan kuin viestittely tapahtuisi jossain toisessa todellisuudessa. Tehdään yhdessä vähän kuin työparina töitä, eli päivittäin ollaan tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työpaikkaihastumiset on pahoja jos molemmat tahoillaan naimisissa. Toisaalta mitäpä sitä ihminen tunteilleen voi? Mitä mieltä olette, kannattaako kertoa ihastumisestaan puolisolleen? Enkä tarkoit pientä ohimenevää ihastumista, vaan sellaista joka pahimmillaan kestää vuosia ja vaikuttaa jo vähän elämäänkin.
Ei kannata. Ellei halua ottaa riskiä että tulee ero.
Tottakai kerrotaan. Mikä parisuhde se on, jos ei voi kertoa kaikkea itsestään ja miltä tuntuu, mitä on tapahtunut jne.
Vierailija kirjoitti:
Kun työmatkalla vonkasi hotellihuoneeseensa panemaan. Oli kai niitä merkkejä ollut aiemminkin, mutta mä kun tulen usein muutenkin miesten kanssa toimeen hyvin, en mä mitään ollut tajunnut. Ei tullut tarinalle jatkoa: En mennyt työkaverin huoneeseen vaan omaani nukkumaan yksin. Sittemmin ollaan oltu ihan vain työkavereita.
Ei kyllä minusta kuulosta romanttisesti ihastuneelta ihmiseltä, vaan vain sukupuoliseen kanssakäymiseen haluavalta ihmiseltä.
Minun mielestä tuollainen käytös on inhottavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työpaikkaihastumiset on pahoja jos molemmat tahoillaan naimisissa. Toisaalta mitäpä sitä ihminen tunteilleen voi? Mitä mieltä olette, kannattaako kertoa ihastumisestaan puolisolleen? Enkä tarkoit pientä ohimenevää ihastumista, vaan sellaista joka pahimmillaan kestää vuosia ja vaikuttaa jo vähän elämäänkin.
Ei kannata. Ellei halua ottaa riskiä että tulee ero.
Tottakai kerrotaan. Mikä parisuhde se on, jos ei voi kertoa kaikkea itsestään ja miltä tuntuu, mitä on tapahtunut jne.
Mutta ihastumisia voi tulla ja mennä, eikä ne välttämättä ole sen vakavampia. Ihastua voi nopeasti, mutta yhtä nopeasti se ihastus voi myös loppuakin.
Olin hyvin nuori kesätyöntekijä, 17-vuotias, täyttämässä syksyllä 18. Hän alkoi pyöriä enemmän työpaikalla. Hänen työpisteensä oli siis enemmänkin liikkuvaa, mutta hän kävi kahvilla useammin. Pyysi minut myös viikonlopuksi festareille. Hänellä oli auto, jossa voi yöpyä, sellainen pakettiauto, jossa vuodepaikat muistaakseni neljälle. En päässyt lähtemään, mutta kävin kyllä ajelulla muulloin sen auton kyydissä, esim. yhtenä iltana käytiin uimassa. Minulle se oli kaverisuhde, josta hän olisi toivonut enemmän. Sanoin, että lukiota on vuosi jäljellä ja lähden sitten opiskelemaan muualle. Hän oli 21 v., vakituinen työsuhde, joten miksi hän olisi kiinnostunut muuttamaan. Tapasimme vielä kesän jälkeenkin muutamia kertoja ja hän oli synttäreilläni kun täytin 18 v.
Työkaveri hakeutui seuraani ja lopulta kertoi ihastumisestaan, mikä mielestäni oli erittäin rohkeaa. Kertomisen jälkeen lisäksi lähetti viestin.
Jatkoimme työkavereina.
Tukki niin liki jotta sillinhaju housunpunttiin tarttui. Pyysin siirron maatalousosaston trukinkuljettajaksi.
No. Pystyin käyttäytymään kyllä :) firma vaihtoi paikkakuntaa...