Onko täällä kenelläkään minimalismi elämäntapana?

Yksi mahtava ajatus minkä Fumiko Sasaki tuo kirjassaan esille - se on itse asiassa jonkun muun idea, mutta en muista nyt kenen - on se, että tavarataloja ja kauppoja voi ajatella "varastoina". Sen sijaan, että hankkisi lisää tilaa, kaappeja, varastoja ei hanki mitään vaan kuvittelee ostoskeskukset ja muut omina varastoinaan, joista voi tarvittaessa hakea jotain, jota tarvitsee tai haluaa. Ei siis kannata varastoida "kaiken varalle" tavaraa, jota ehkä tarvitsee 5 kertaa elämässään, jos sitäkään. Hakee vain "isosta varastosta" JOS se tarve tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep, tuo tavaroiden järjestely ja karsiminen on yhtä lailla tavaroiden ympärillä pyörimistä kuin niiden hamstraaminenkin. Samalla tavalla siinä antaa aikansa ja ajatuksensa tavaroille. Tekee niistä merkityksellisiä ja kuvittelee saavuttavansa jonkun onnen sitten kun on luopunut lähes kaikesta. Oikeasti sillä ei ole mitäään merkitystä onko sulla kaapissa viidet lakanat ja kolkyt sukkaparia sikinsokin vai onko niitä molempia vain yhdet pystyynviikattuna. Ne ei ole niitä suuria elämään vaikuttavia asioita. Toki sitten tavaroiden karsimisella on jotain merkitystä jos on oikeasti himohamstraaja ja kodissa ei mahdu liikkumaan. Harvalla vain noin on.  Ja voi se toki vaikuttaa mielialaan, että onko sulla inhoamasi sinapinvärinen kulunut sohva vai joku josta oikeasti tykkäät tms, mutta noin pääosin ne elämänlaatuun vaikuttavat asiat on paljon suurempia kuin joku pöytälaatikon sisältö.

Kun tavarat on poistettu, tulee elämään valtavasti tyhjää tilaa ja rauhaa. Se on oikeasti ihan käsittämätön fiilis. Tuntuu, että voi hengittää ja elää, voi tehdä mitä vaan. Enää et elä niin, että tavarat määrittelevät sinua eikä sinun tarvitse esittää kellekään jotain muuta. Jotain muuta, jolla on hienoja laukkuja, hienot astiat, valtavasti hienoja kirjoja tai paljon antiikkia. Olet. Vain. Sinä.

Onpa sun mieli kovasti riippuvainen tavaroista, kun se tarvii tuohon tilaan päästäkseen tavaroista luopumisen. Jotkut pääsee siihen tilaan muuten tai ovat olleet siinä aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep, tuo tavaroiden järjestely ja karsiminen on yhtä lailla tavaroiden ympärillä pyörimistä kuin niiden hamstraaminenkin. Samalla tavalla siinä antaa aikansa ja ajatuksensa tavaroille. Tekee niistä merkityksellisiä ja kuvittelee saavuttavansa jonkun onnen sitten kun on luopunut lähes kaikesta. Oikeasti sillä ei ole mitäään merkitystä onko sulla kaapissa viidet lakanat ja kolkyt sukkaparia sikinsokin vai onko niitä molempia vain yhdet pystyynviikattuna. Ne ei ole niitä suuria elämään vaikuttavia asioita. Toki sitten tavaroiden karsimisella on jotain merkitystä jos on oikeasti himohamstraaja ja kodissa ei mahdu liikkumaan. Harvalla vain noin on.  Ja voi se toki vaikuttaa mielialaan, että onko sulla inhoamasi sinapinvärinen kulunut sohva vai joku josta oikeasti tykkäät tms, mutta noin pääosin ne elämänlaatuun vaikuttavat asiat on paljon suurempia kuin joku pöytälaatikon sisältö.

Kun tavarat on poistettu, tulee elämään valtavasti tyhjää tilaa ja rauhaa. Se on oikeasti ihan käsittämätön fiilis. Tuntuu, että voi hengittää ja elää, voi tehdä mitä vaan. Enää et elä niin, että tavarat määrittelevät sinua eikä sinun tarvitse esittää kellekään jotain muuta. Jotain muuta, jolla on hienoja laukkuja, hienot astiat, valtavasti hienoja kirjoja tai paljon antiikkia. Olet. Vain. Sinä.

Onpa sun mieli kovasti riippuvainen tavaroista, kun se tarvii tuohon tilaan päästäkseen tavaroista luopumisen. Jotkut pääsee siihen tilaan muuten tai ovat olleet siinä aina.

Kyllä minä ymmärrän, että monen on vaikea käsitellä sitä perinpohjimmaista syytä omistaa erilaisia tavaroita. Esim. miksi sinulla on kirjoja niin paljon, kirjoja joita et ehdi lukea. Miksi pidät niitä esillä? Entä miksi sinulle on tärkeää, että kaapeissa ja ullakolla on valtavasti "suvun vanhaa, arvokasta tavaraa", jota siirretään sukupolvelta toiselle? Mitä vaatteesi, lasten leluvarastot, miehen lelut autotallissa, autonne, kenkäsi, korusi, talosi ja varastosi kertovat mielestäsi sinusta, teistä perheenä? Mitä jos teillä ei olisikaan yhtäkkiä mitään?

Vierailija kirjoitti:

Täälläkin se on luontainen tapa olla (ja koska lapsen kasvatuksen ajan, melkein 20 vuotta, piti tehdä kompromisseja, olla kunnon kansalainen, käydä töissä, pysyä paikallaan ja hankkia tarpeellista tavaraa, on materiaa ehtinyt kertyä, ollaan nyt siinä pisteessä, ettei jatkuva työssäkäynti ole enää ihan välttämätöntä). Joten: kotoa pois muuttavan lapsen myötä palataan taas selkeään, yksinkertaiseen ja riittävään, asunto vaihtuu pienempään, roinaa poistetaan elämästä. Tilalle tulee (taas) vapaa-aika ja luonto. Puskassa on tarkoitus olla (huhti-)touko-syyskuu.

Lisään vielä, että tämä on ehkä minimalismiakin lähempänä meidän elämää, sille vaan ei ole suomenkielistä termiä.

http://simplicitycollective.com/start-here/what-is-voluntary-simplicity…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep, tuo tavaroiden järjestely ja karsiminen on yhtä lailla tavaroiden ympärillä pyörimistä kuin niiden hamstraaminenkin. Samalla tavalla siinä antaa aikansa ja ajatuksensa tavaroille. Tekee niistä merkityksellisiä ja kuvittelee saavuttavansa jonkun onnen sitten kun on luopunut lähes kaikesta. Oikeasti sillä ei ole mitäään merkitystä onko sulla kaapissa viidet lakanat ja kolkyt sukkaparia sikinsokin vai onko niitä molempia vain yhdet pystyynviikattuna. Ne ei ole niitä suuria elämään vaikuttavia asioita. Toki sitten tavaroiden karsimisella on jotain merkitystä jos on oikeasti himohamstraaja ja kodissa ei mahdu liikkumaan. Harvalla vain noin on.  Ja voi se toki vaikuttaa mielialaan, että onko sulla inhoamasi sinapinvärinen kulunut sohva vai joku josta oikeasti tykkäät tms, mutta noin pääosin ne elämänlaatuun vaikuttavat asiat on paljon suurempia kuin joku pöytälaatikon sisältö.

Kun tavarat on poistettu, tulee elämään valtavasti tyhjää tilaa ja rauhaa. Se on oikeasti ihan käsittämätön fiilis. Tuntuu, että voi hengittää ja elää, voi tehdä mitä vaan. Enää et elä niin, että tavarat määrittelevät sinua eikä sinun tarvitse esittää kellekään jotain muuta. Jotain muuta, jolla on hienoja laukkuja, hienot astiat, valtavasti hienoja kirjoja tai paljon antiikkia. Olet. Vain. Sinä.

Onpa sun mieli kovasti riippuvainen tavaroista, kun se tarvii tuohon tilaan päästäkseen tavaroista luopumisen. Jotkut pääsee siihen tilaan muuten tai ovat olleet siinä aina.

Kyllä minä ymmärrän, että monen on vaikea käsitellä sitä perinpohjimmaista syytä omistaa erilaisia tavaroita. Esim. miksi sinulla on kirjoja niin paljon, kirjoja joita et ehdi lukea. Miksi pidät niitä esillä? Entä miksi sinulle on tärkeää, että kaapeissa ja ullakolla on valtavasti "suvun vanhaa, arvokasta tavaraa", jota siirretään sukupolvelta toiselle? Mitä vaatteesi, lasten leluvarastot, miehen lelut autotallissa, autonne, kenkäsi, korusi, talosi ja varastosi kertovat mielestäsi sinusta, teistä perheenä? Mitä jos teillä ei olisikaan yhtäkkiä mitään?

Ei mulla olekaan mitään noista, paitsi toki joitain vaatteita ja kenkiä, kun alastikaan ei voi olla.

Itse kyllä ostan ja aika useinkin.

Kotia karsittu melkoisesti ja kovalla kädellä.

Nykyään ostan vain laatua ja ei mitään halpista mitkä hetken käytössä.

Roina tekee kaaoksen ja mitään ei löydä mistään.

Juuri nyt uusin pyyhkeet eli Marimekkoa tilalle ja heitin paljon vanhoja pyyhkeitä roskiin ja samoin vuodevaatteita.

Ainakin kerran vuodessa kirppis ja siinä myyn lapsilta jääneet vaatteet/ tavarat pois.

Ovat jo teinejä.

Nuorempana tuli ostettua kaikenlaista roinaa, nykyään en.

Vierailija kirjoitti:

Mitä teette lasten tavaroille karsiessanne? Meillä lapset ei suostu laittamaan pois juuri mitään. Juuri nelivuotias kyseli, en kai hänen tavaroita laittanut kirpputorille, ja herkkänä itki jo "varmuuden vuoksi" kuink tulee ikävöimään leluja jos ne joskus menee pois... en haluaisi ilman lasten lupaa heittää pois. Varsinkin toinen on hyvin herkkä tosiaan. Sain muutamat tavarat varastosta vietyä sentään kirppikselle.

Lisäksi, ettekö tosiaan säästä esim. perintötavaroita lapsille? Tarkoitan sellaista jolla ei juuri rahallista arvoa ole. Ettekö säästä vanhoja kuvia ja mummon paria pöytäliinaa, jotta jäisi lapsille muistoksi jotain? Meillä on joitain tavaroita kulkenut neljä polvea, tuntuisi oudolta laittaa roskiin..

Entä kastepuvut ja tossut? Meillä on ollut sama minulla ja lapsilla, ehkä hekin haluaisivat omilleen saman puvun.

Minulla on myös aika paljon kuvia mummostani ja ukistani ja näiden kavereistä yms. 1920-luvusta 2000-luvulle. Pitäisikö nämä hävittää nurkista? Lapset ei välttämättä tykkäisi aikuisena, jos saisivat tietää...

Odotan vastauksia :)

Olen yrittänyt kysyä 4-vuotiaalta mitä leluja voisi jo laittaa pois, mutta huomannut ettei se toimi. Lapsi saattaa iloisesti laittaa poistokasaan leluja, joilla leikkii joka päivä. Ja taas toisaalta haluta säästää jonkun lelu-ukkelin irronneen käden, jota ei edes tiennyt olevan.

Toimivaksi on osoittautunut kerätä laatikkoon lelut joilla ei ole pitkään aikaan (tai ikinä) leikitty ja viedä varastoon. Aina joku niistä on sellainen, jonka perään kysellään melko pian ja ne olen sitten hakenut takaisin.

Jos mummon liinoja on vain pari niin ne säästäisin. Kun tavaraa on vähän niin pari liinaa ei haittaa mitään. Ehkä karsisin muita liinoja ja yrittäisin ottaa perintöliinat käyttöön.

Vanhat valokuvat säästäisin myös koska niitä ei saa mistään uusia. Toinen vaihtoehto olisi skannata mutta en vaan jotenkin luota digiin, säästäisin myös alkuperäiset.

Kaikki lasten jutut kiertoon ja olen käynyt kaikki kaapit, vaatehuoneen lävitse.

Repe romuun kaikki vanha elektroniikka johtoineen.

Kaikki halpa krääsä pois ja vain laatua ostan.

Ullakko on tyhjä.

Kävin kaiken lävitse ja toistin vielä. Aluksi sai heittää valtavan määrän roskiin ihan kaikkea.

Lapsista on minimalismin myötä tullut älykkäämpiä ja luivempia. Olohuoneessa on puulaatikossa kasa keppejä ja keppjä ja kiviä.

Hienoja kyliä lehmineen lapset tekevät!

Kananmuna kuuluu meillä jokaiseen päivään.

Purkki rahkaa, marjoja.

Puuroa, banaani. Joka päivå!

Siihen ei tarvita paljoa muuta ruokaa. Vain vähän

Vierailija kirjoitti:

Olemme rikas lääkäripariskunta, kaksi lasta.

Olemme 3 vuotta eläneet minimalistisesti. Siitä on tullut nautinto!

Ostamme mahdollisiman vähän, jotta kotiin ei tule sairastuttavia kemikaaleja.

Lisäksi hallitus ei saa alv tuloja!!!!

Miksi tukea ostamisella hallitusta, joka on vienyt Suomen Ruotsin tielle! Tyttölasten turvallisuus huolettaa.

Ruotsissa paljon joukkior ai s kkauk sia...

Lääkäri taitaa kirjoittaa hiukan asian vierestä <;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemme rikas lääkäripariskunta, kaksi lasta.

Olemme 3 vuotta eläneet minimalistisesti. Siitä on tullut nautinto!

Ostamme mahdollisiman vähän, jotta kotiin ei tule sairastuttavia kemikaaleja.

Lisäksi hallitus ei saa alv tuloja!!!!

Miksi tukea ostamisella hallitusta, joka on vienyt Suomen Ruotsin tielle! Tyttölasten turvallisuus huolettaa.

Ruotsissa paljon joukkior ai s kkauk sia...

Lääkäri taitaa kirjoittaa hiukan asian vierestä <;)

Eihän se ole asian vierestä mitenkään. Laura Huhtsaarikin sanoi eilen telkussa, että on väärin, että Kiinassa tehdään vilunkipelillä kaikki tuoteet. Kiina ei kunnioita tehtaissaan ihmisoikeuksia. Kiina saastuttaa 20% mailman ilmakehästä.

Minimalistinen elämä auttaa maailmaa. Kiinan ihmiset voivat paljon enemmän hengittää paremmin kun vältämme ostelua.

On totta, että hallitus ei tee kiinailmiölle mitään. Siksi ostoboikotti !

Ostamme kirppiksiltä jos on jotain pakko ostaa.

Kaiken kukkuraksi minimalismi on kartuttanut sijoitusvarallisuuttamme 20 vuoden aikana niin, että meillä on Helsingissä jo monta sijoitusasuntoa.

Laittamalla rahat poikimaan olemme tulleet rikkaaksi. Minimalismi 20 vuotta on kannattanut. ja kannattaa edelleen !

Te trollit pilasitte jo "miten feikata luksuselämä somessa" -hupailuketjun, tulitte sitten tännekin. Hah-ha-haa.. hidasta taputusta "vitseille".

Vierailija kirjoitti:

Lapsista on minimalismin myötä tullut älykkäämpiä ja luivempia. Olohuoneessa on puulaatikossa kasa keppejä ja keppjä ja kiviä.

Hienoja kyliä lehmineen lapset tekevät!

Meillä lapsen huone on minimalistinen, koska itse tykkää siitä niin. Välttämättömät huonekalut, tehokas pelikone ja monipuolinen kännykkä. Kaikki harrastus ja viihdyke saatavilla. No soittimet vielä myös.

Joku kyseli tässä aiemmin, miten tehdä lasten tavaroiden suhteen, kun lapset monesti ovat ns. kiinni tavaroissaan, eivätkä halua luopua. Meillä 8v. on jo niin tottunut siihen, että ennen pitkää kaikki lähtee kiertoon, että nauttii itsekin karsimisesta. Tai eihän tässä enää niin paljon ole karsittavaa, kun tällä tyylillä on liki 10 vuotta elelty, mutta lasten kanssa tavaraa kertyy aina. On synttäreitä, joulu, nimppareita ja vaikka mitä, milloin saa lahjoja ja nykyisin usein myös synttärivieraille jaetaan käsittämätön krääsä&karkkipussi mukaan lähtiessä. Meillä on 3x vuodessa kirppispöytä pari viikkoa. Siellä menee uskomattoman hyvin kaupaksi kaikki tuollainen krääsä ja lelut. Meillä lapset on tottuneet siihen, että lelut lähtevät kiertoon. Vain suosikit pysyvät, ja niitä on pari lelukorillista plus kummallakin rakas unikaveri. Suvun kastemekko on toki säästetty ja vauva-ajan aarteet. Summa summarum, sanoisin että lapsetkin voi vaan opettaa ja kasvattaa ajan myötä tavaroista luopujiksi jemmaamisen sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Jep, tuo tavaroiden järjestely ja karsiminen on yhtä lailla tavaroiden ympärillä pyörimistä kuin niiden hamstraaminenkin. Samalla tavalla siinä antaa aikansa ja ajatuksensa tavaroille. Tekee niistä merkityksellisiä ja kuvittelee saavuttavansa jonkun onnen sitten kun on luopunut lähes kaikesta. Oikeasti sillä ei ole mitäään merkitystä onko sulla kaapissa viidet lakanat ja kolkyt sukkaparia sikinsokin vai onko niitä molempia vain yhdet pystyynviikattuna. Ne ei ole niitä suuria elämään vaikuttavia asioita. Toki sitten tavaroiden karsimisella on jotain merkitystä jos on oikeasti himohamstraaja ja kodissa ei mahdu liikkumaan. Harvalla vain noin on.  Ja voi se toki vaikuttaa mielialaan, että onko sulla inhoamasi sinapinvärinen kulunut sohva vai joku josta oikeasti tykkäät tms, mutta noin pääosin ne elämänlaatuun vaikuttavat asiat on paljon suurempia kuin joku pöytälaatikon sisältö.

Kuka voi sanella, mikä kenenkin elämänlaatuun vaikuttaa? 

Olen erittäin visuaalinen ihminen. Ympäristö on minulle tosi tärkeä. Voin hyvin, kun kotini on kaunis ja viihtyisä ja katse voi hakeutua erilaisiin esteettisesti silmääni miellyttäviin yksityiskohtiin. Saan tästä paljon iloa. Tämä ei estä minua kehittämästä itseäni niin henkisesti kuin hengellisestikin. Mieheni puolestaan on auditiivinen ja hänelle kodin äänimaisema on tärkeä. Meillä ei esimerkiksi koskaan pauhaa tv taustalla suoltaen urheilua tai muuta epämiellyttävää ääntä. 

Vierailija kirjoitti:

Itse kyllä ostan ja aika useinkin.

Kotia karsittu melkoisesti ja kovalla kädellä.

Nykyään ostan vain laatua ja ei mitään halpista mitkä hetken käytössä.

Roina tekee kaaoksen ja mitään ei löydä mistään.

Juuri nyt uusin pyyhkeet eli Marimekkoa tilalle ja heitin paljon vanhoja pyyhkeitä roskiin ja samoin vuodevaatteita.

Ainakin kerran vuodessa kirppis ja siinä myyn lapsilta jääneet vaatteet/ tavarat pois.

Ovat jo teinejä.

Nuorempana tuli ostettua kaikenlaista roinaa, nykyään en.

Mitään tekstiileja ei saa heittää roskiin, sitä varten on nykyään keräyspisteet. Itse vein just vanhat huonokuntoiset lakanat/pyyhkeet Kapp Ahliin, myös H&M on sama systeemi käytössä. Hyväkuntoiset sitten vaatekeräykseen/UFF:lle.

Ei minimalistikaan pääse kuluttamisesta eroon. Tämä maailma on sen verran ovelasti rakennettu, että nykyään tavarat loppuvat ja hajoavat aina vain nopeammin. Päälle siihen tulee vielä se kaikki, millä meidät saadaan haluamaan uudempaa, hienompaa ja muodikkaampaa.

Nykyään vaatteet kestävät vähemmän käyttöä kuin ennen. Osin tämä johtuu mukavammista materiaaleista, ensisijaisesti lycrasta. Sillä saadaan mukavia ja hyvin istuvia vaatteita. Sen vastapainona taas on, että tuote lörpsähtää käytössä. Toki voi halutessaan käyttää Wanhan Kansan hyviä vaatteita. Minulla kuitenkin mukavuus voittaa, ennemmin käytän joustavia ja pehmeitä farkkuja kuin niitä peltifarkkuja. Nuoruudessani urheiluvaatteet olivat pelkkää polyesteria ja nehän kestivät. Nykytrikoot kyllä näyttävät kivemmalta ja istuvat, mutta vanuvathan ne pesussa. Ja kun ei ole paljon vaatteita ne ovat ahkerassa käytössä, tulee se 100 pesuakin melko nopeasti täyteen. (Vähän epäilen laadun olevan se keston tae, jos vaatekaapistaan löytää siellä vuosia käyttämättä olleen vaatteen. Tai minkälaisella käytöllä ovat olleet kengät, jotka ovat kestäneet 15 vuotta? Kyllä minä kävelen vuoden mittaan parit pohjat puhki laadukkaista kengistä, ihan vaan koska kävelen paljon. Toki kenkiäkin voi ja kannattaakin huoltaa suutarissa, mutta se on jo toinen asia.)

Tekniikan käyttöaika on aina vaan rajallisempi. Puhelimiin tai vaikkapa sähköhammasharjoihin voitaisiin myydä aina uusia akkuja, mutta tietystikään ei myydä. Sähköhammasharjoissa latauskohta on vielä suunniteltu niin, että harjaan käytön jälkeen mahdollisesti jäänyt vesi hitaasti valuu akun ja laturin liitoskohtaan aiheuttaen korroosiota.

Opiskeluaikoina ripsiväri kesti viisi kuukautta ja silmien rajausväri kuusi. Oli sen verran rahat tiukilla, että osasin aina budjetoida missä kuussa tarvitsi ostaa... nykyisin saman brändin ripsiväri kestää alle kaksi kuukautta, rajausväri kahdesta kolmeen. Samoin meikkivoide kesti ennen puoli vuotta, nyt ehkä kvartaalin. Ihan selvää taktikointia tässäkin, ennen ripsivärin sai todella käytettyä loppuun, nykyisin loppu kuivahtaa tuubiin.

Itse voi toki päättää, mitä haluaa ylipäätään ostaa. Lomilla elän ilman meikkejä, mutta kyllä minun alallani työelämään kuuluu mielestäni kevyt ehostus ja muutama meikkituote. Enkä luovu puhelimesta enkä sähköhammasharjasta, vaikka ilmankin voi elää.

Kukin elää tavallaan. Minimalismi on sillä tavalla ympäristöystävällistä, kun vähennetään kulutusta. Suurin osa tuntemistani minimalisteista ei elä mitenkään ekologisesti, osa elää. Minimalismi voi olla myös osa hyvin edullista tai hyvin kallista elämäntapaa. Osa laittaa hyvin paljon rahaa elämyksiin, palveluihin ja matkoihin. Eipä niitä sääntöjä ole, yksilöllisyys on päivän sana tässäkin.

Jos joku kaipaa erityistä ohjenuoraa, mikä tavara kannattaa säilyttää ja mikä hävittää, suosittelisin kysymään että tuoko se tavara (lisä)arvoa elämääni. Minä vastaisin että valokuvat ehdottomasti tuovat lisäarvoa, samoin villapaita - sen sijaan kuudes villapaita ei enää toisi mitään lisäarvoa.

Tavara on kuitenkin vain tavaraa. Ei sen kanssa kannata liikaa stressata vaan ennemmin päästä mahdollisimman helpolla.

T. Ketjun n:o 4 vuodelta 2016

PS. Kerroin alkuperäisessä viestissäni, että olen saanut vapautunutta energiani vapautettua terveydestäni huolehtimiseen. Olen sittemmin saanut huolehdittu itsestäni paljon paremmin. Toki siitäkin joutuu vaan ostoksille, kun olen pienentynyt kaksi vaatekokoa. Kestän senkin. :D

Kyllä se luxus ja laatu vaikuttaa asiaan,

Huomaan eron nyt, kun ostan merkkiä ja laatua.

Ei tarvitse vaihtaa ja olen tyytyväinen ostaminen tuotteisiin.

Kaveri taas ostaa ja ostaa halpaa krääsää ja se kierre päällä koko ajan.

No olis multa halunnut jotain niin tajusin ettei mulla ole annettavaa koska tykkään siitä mitä mulla on ja ei tarvitse vaihdella koko ajan.

Kuopus täyttää 14 vuotta ja on poika. Tykkää valkoisesta ja tavaraa ei saa olla esillä ja siistiä pitää olla.

Kuvat kertovat enemmän kuin sanat.

Unelmien koti voisi olla tällainen ja sen (ainoa) vaatekaappi tällainen

Makuuhuoneessa voisi olla vain futon ja petivaatteet. Keittiön laatikoissa näyttäisi tältä. Ja jos haluaisi katsoa telkkaria, se voisi olla vaikkapa näin. Toisaalta siivoaminen olisi ilo. Ja kylppärin kaapissa vallitsisi zen. Vain oleellinen.