Onko täällä kenelläkään minimalismi elämäntapana?

Vierailija kirjoitti:

Kun tähtää kohti minimalismia kuluttamalla ylimääräisen tavaran loppuun, etenee hitaasti. Samalla kuitenkin oppii sen, mitä tyytymisen filosofiaksi kutsutaan. Ymmärtää, että kaiken ei tarvitse olla täydellistä.

Ikävä kyllä ne, jotka heittävät kaiken "iloa tuottamattoman" pois ja päättävät hankkia tilalle vain laadukasta ja kaunista ja iloa tuottavaa, missaavat prosessista sen tärkeimmän vaiheen, jolla varmistutaan ettei kamaa ala kertyä uudestaan.

Ja mikä on prosessissa tärkeintä? Ymmärtää ettei tavarassa tuo onnea kuin sen käyttöarvo.

Sinulla on konmari-trauma? Tarkoitan tällä sitä, että tavaraa voi laittaa pois ja olla hankkimatta uutta tilalle. Toisaalta, jos sinulla on housut, jotka ovat epämukavat päällä eivätkä näytä hyvältä niin mikset antaisi niitä kiertoon ja ostaisi sellaisia, jotka ovat mukavat? Ainakin vaatteissa minulle on tärkeää se, että ne tuntuvat päällä hyvältä ja voin "unohtaa" ne. Jos ne hiertävät, ahdistavat, kutittavat, näyttävät kamalalta ylläni tai ovat ikävän väriset niin se häiritsee minua.

Vierailija kirjoitti:

Äitivainaa tapasi sanoa, että "aika tavaran nautitsee".

Ja sama suomeksi.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ymmärrä risoista vaatteista kassien ompelua, koska en tarvitse risoista vaatteista ommeltuja kasseja. Mulla minimalismi tarkoittaa sitä, että minulla on sen verran tavaraa kun tarvitsen. Ei siis kaiken varalta montaa kymmentä nyssäkkää ja kassia, vaan 1 pieni musta käsilaukku, 1 isompi läppärille sopiva musta laukku, 1 musta reppu ja 1 matkalaukku. 

Tuossakin tuo matkalaukku on turha, koska viikonkin matkalle lähden sillä yhdellä repulla. Ja olen nainen. Ihmettelen miten moni tuttava tarvitsee ruumaan laitettavan laukun, jonne pakataan vaatteita, hiusten muotoilutuotteita ja suoristusrautoja..

Ompelen kasseja, etten tarvitse muovikasseja. Siis ruokaostoksia varten. Nekin kuluvat. T: se joka ompelee niitä kasseja :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitivainaa tapasi sanoa, että "aika tavaran nautitsee".

Ja sama suomeksi.

Meilläpäin se oli Aika tavaran kaupitsee. T: kassiompelija.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun tähtää kohti minimalismia kuluttamalla ylimääräisen tavaran loppuun, etenee hitaasti. Samalla kuitenkin oppii sen, mitä tyytymisen filosofiaksi kutsutaan. Ymmärtää, että kaiken ei tarvitse olla täydellistä.

Ikävä kyllä ne, jotka heittävät kaiken "iloa tuottamattoman" pois ja päättävät hankkia tilalle vain laadukasta ja kaunista ja iloa tuottavaa, missaavat prosessista sen tärkeimmän vaiheen, jolla varmistutaan ettei kamaa ala kertyä uudestaan.

Ja mikä on prosessissa tärkeintä? Ymmärtää ettei tavarassa tuo onnea kuin sen käyttöarvo.

Sinulla on konmari-trauma? Tarkoitan tällä sitä, että tavaraa voi laittaa pois ja olla hankkimatta uutta tilalle. Toisaalta, jos sinulla on housut, jotka ovat epämukavat päällä eivätkä näytä hyvältä niin mikset antaisi niitä kiertoon ja ostaisi sellaisia, jotka ovat mukavat? Ainakin vaatteissa minulle on tärkeää se, että ne tuntuvat päällä hyvältä ja voin "unohtaa" ne. Jos ne hiertävät, ahdistavat, kutittavat, näyttävät kamalalta ylläni tai ovat ikävän väriset niin se häiritsee minua.

Minusta tässä pitää ottaa huomioon se, että se vaate ei välttämättä kelpaa muillekaan siellä kierrossa sen paremmin. Ja maailman vaatekeräykset pursuavat vaatetta, sitä tulee sinne enemmän kuin on menekkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun tähtää kohti minimalismia kuluttamalla ylimääräisen tavaran loppuun, etenee hitaasti. Samalla kuitenkin oppii sen, mitä tyytymisen filosofiaksi kutsutaan. Ymmärtää, että kaiken ei tarvitse olla täydellistä.

Ikävä kyllä ne, jotka heittävät kaiken "iloa tuottamattoman" pois ja päättävät hankkia tilalle vain laadukasta ja kaunista ja iloa tuottavaa, missaavat prosessista sen tärkeimmän vaiheen, jolla varmistutaan ettei kamaa ala kertyä uudestaan.

Ja mikä on prosessissa tärkeintä? Ymmärtää ettei tavarassa tuo onnea kuin sen käyttöarvo.

Sinulla on konmari-trauma? Tarkoitan tällä sitä, että tavaraa voi laittaa pois ja olla hankkimatta uutta tilalle. Toisaalta, jos sinulla on housut, jotka ovat epämukavat päällä eivätkä näytä hyvältä niin mikset antaisi niitä kiertoon ja ostaisi sellaisia, jotka ovat mukavat? Ainakin vaatteissa minulle on tärkeää se, että ne tuntuvat päällä hyvältä ja voin "unohtaa" ne. Jos ne hiertävät, ahdistavat, kutittavat, näyttävät kamalalta ylläni tai ovat ikävän väriset niin se häiritsee minua.

Miksi ostat viimeisen lauseen mukaisia retkuja?

Vierailija kirjoitti:

Onko muuten vinkkejä mihin veisin ja tarjoaisin kun sain taas jouluna kaiken maailman rasvoja yms kosmetiikkaa mitä en käytä..ovat siis ihan uusia ja avaamattomia ja älkää kysykö miksi sain..suku on semmoista,että aina on vähintään käsirasva lajitelma annettava😳

Taru Sormusten Herrasta -kirjoissa kerrotaan miten hobitit ratkaisivat asian. Tylsät tarpeettomat lahjat pantiin hyllylle ja kiertoon ajallaan eli annat ne lahjaksi jollekin. Laitat sievään paperiin ja teet muita iloisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ymmärrä risoista vaatteista kassien ompelua, koska en tarvitse risoista vaatteista ommeltuja kasseja. Mulla minimalismi tarkoittaa sitä, että minulla on sen verran tavaraa kun tarvitsen. Ei siis kaiken varalta montaa kymmentä nyssäkkää ja kassia, vaan 1 pieni musta käsilaukku, 1 isompi läppärille sopiva musta laukku, 1 musta reppu ja 1 matkalaukku. 

Tuossakin tuo matkalaukku on turha, koska viikonkin matkalle lähden sillä yhdellä repulla. Ja olen nainen. Ihmettelen miten moni tuttava tarvitsee ruumaan laitettavan laukun, jonne pakataan vaatteita, hiusten muotoilutuotteita ja suoristusrautoja..

Ompelen kasseja, etten tarvitse muovikasseja. Siis ruokaostoksia varten. Nekin kuluvat. T: se joka ompelee niitä kasseja :)

Ahaa! Mulla on käytössä sellainen ikean sininen pussi, joka kestänee ikuisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun tähtää kohti minimalismia kuluttamalla ylimääräisen tavaran loppuun, etenee hitaasti. Samalla kuitenkin oppii sen, mitä tyytymisen filosofiaksi kutsutaan. Ymmärtää, että kaiken ei tarvitse olla täydellistä.

Ikävä kyllä ne, jotka heittävät kaiken "iloa tuottamattoman" pois ja päättävät hankkia tilalle vain laadukasta ja kaunista ja iloa tuottavaa, missaavat prosessista sen tärkeimmän vaiheen, jolla varmistutaan ettei kamaa ala kertyä uudestaan.

Ja mikä on prosessissa tärkeintä? Ymmärtää ettei tavarassa tuo onnea kuin sen käyttöarvo.

Sinulla on konmari-trauma? Tarkoitan tällä sitä, että tavaraa voi laittaa pois ja olla hankkimatta uutta tilalle. Toisaalta, jos sinulla on housut, jotka ovat epämukavat päällä eivätkä näytä hyvältä niin mikset antaisi niitä kiertoon ja ostaisi sellaisia, jotka ovat mukavat? Ainakin vaatteissa minulle on tärkeää se, että ne tuntuvat päällä hyvältä ja voin "unohtaa" ne. Jos ne hiertävät, ahdistavat, kutittavat, näyttävät kamalalta ylläni tai ovat ikävän väriset niin se häiritsee minua.

Miksi ostat viimeisen lauseen mukaisia retkuja?

En ostakaan enää. Aikoinaan on tullut hankittua vaatteita, jotka eivät olleetkaan täydellisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun tähtää kohti minimalismia kuluttamalla ylimääräisen tavaran loppuun, etenee hitaasti. Samalla kuitenkin oppii sen, mitä tyytymisen filosofiaksi kutsutaan. Ymmärtää, että kaiken ei tarvitse olla täydellistä.

Ikävä kyllä ne, jotka heittävät kaiken "iloa tuottamattoman" pois ja päättävät hankkia tilalle vain laadukasta ja kaunista ja iloa tuottavaa, missaavat prosessista sen tärkeimmän vaiheen, jolla varmistutaan ettei kamaa ala kertyä uudestaan.

Ja mikä on prosessissa tärkeintä? Ymmärtää ettei tavarassa tuo onnea kuin sen käyttöarvo.

Sinulla on konmari-trauma? Tarkoitan tällä sitä, että tavaraa voi laittaa pois ja olla hankkimatta uutta tilalle. Toisaalta, jos sinulla on housut, jotka ovat epämukavat päällä eivätkä näytä hyvältä niin mikset antaisi niitä kiertoon ja ostaisi sellaisia, jotka ovat mukavat? Ainakin vaatteissa minulle on tärkeää se, että ne tuntuvat päällä hyvältä ja voin "unohtaa" ne. Jos ne hiertävät, ahdistavat, kutittavat, näyttävät kamalalta ylläni tai ovat ikävän väriset niin se häiritsee minua.

Minusta tässä pitää ottaa huomioon se, että se vaate ei välttämättä kelpaa muillekaan siellä kierrossa sen paremmin. Ja maailman vaatekeräykset pursuavat vaatetta, sitä tulee sinne enemmän kuin on menekkiä.

Ei se maailmaa pelasta, jos itkua tiristäen pitää epämukavia housuja jalassa joka päivä.. ratkaisuhan on se, että ei enää hanki epämukavia housuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun tähtää kohti minimalismia kuluttamalla ylimääräisen tavaran loppuun, etenee hitaasti. Samalla kuitenkin oppii sen, mitä tyytymisen filosofiaksi kutsutaan. Ymmärtää, että kaiken ei tarvitse olla täydellistä.

Ikävä kyllä ne, jotka heittävät kaiken "iloa tuottamattoman" pois ja päättävät hankkia tilalle vain laadukasta ja kaunista ja iloa tuottavaa, missaavat prosessista sen tärkeimmän vaiheen, jolla varmistutaan ettei kamaa ala kertyä uudestaan.

Ja mikä on prosessissa tärkeintä? Ymmärtää ettei tavarassa tuo onnea kuin sen käyttöarvo.

Sinulla on konmari-trauma? Tarkoitan tällä sitä, että tavaraa voi laittaa pois ja olla hankkimatta uutta tilalle. Toisaalta, jos sinulla on housut, jotka ovat epämukavat päällä eivätkä näytä hyvältä niin mikset antaisi niitä kiertoon ja ostaisi sellaisia, jotka ovat mukavat? Ainakin vaatteissa minulle on tärkeää se, että ne tuntuvat päällä hyvältä ja voin "unohtaa" ne. Jos ne hiertävät, ahdistavat, kutittavat, näyttävät kamalalta ylläni tai ovat ikävän väriset niin se häiritsee minua.

Kirjoitin tuossa yllä, ettei tavarassa tuo onnea muu kuin sen käyttöarvo.

Jos housut, hiertävät, kutittavat, ahdistavat tai ovat susirumat, onko niillä sinusta käyttöarvoa? Minusta ei. Sen sijaan jos housut ovat ihan ok, niitä ei mielestäni tarvitse korvata ihanan jumalaisilla laatuhousuilla, joiden tilalle ehkä löytää ensi viikolla vieläkin jumalaisemmat ja laadukkaammat housut.

Ihan koko eksistenssiään ei tarvitse kiteyttää niihin housuihin ja niiden ihanuuteen ja laadukkuuteen. (tai alennettuun hintaan, you name it)

Vierailija kirjoitti:

Minä en ymmärrä risoista vaatteista kassien ompelua, koska en tarvitse risoista vaatteista ommeltuja kasseja. Mulla minimalismi tarkoittaa sitä, että minulla on sen verran tavaraa kun tarvitsen. Ei siis kaiken varalta montaa kymmentä nyssäkkää ja kassia, vaan 1 pieni musta käsilaukku, 1 isompi läppärille sopiva musta laukku, 1 musta reppu ja 1 matkalaukku. 

Tuossakin tuo matkalaukku on turha, koska viikonkin matkalle lähden sillä yhdellä repulla. Ja olen nainen. Ihmettelen miten moni tuttava tarvitsee ruumaan laitettavan laukun, jonne pakataan vaatteita, hiusten muotoilutuotteita ja suoristusrautoja..

Me ihmiset olemme erilaisia. Minulla on laukkuja eri tarkoituksiin sekä erilaisia laukkuja samaan tarkoitukseen. Matkalaukkujakin on kolmea eri kokoa ja kaikkia käytän vuoden aikana. Työlaukkujakin on erilaisia sen mukaan, mitä kaikkea minäkin päivänä tarvitsen. Käsilaukkuja on myös useita eri kokoisia ja eri tarkoituksiin. Enkä kärsi tästä laukkujen paljoudesta yhtään. Uusia laukkuja ostan kuitenkin harvoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ymmärrä risoista vaatteista kassien ompelua, koska en tarvitse risoista vaatteista ommeltuja kasseja. Mulla minimalismi tarkoittaa sitä, että minulla on sen verran tavaraa kun tarvitsen. Ei siis kaiken varalta montaa kymmentä nyssäkkää ja kassia, vaan 1 pieni musta käsilaukku, 1 isompi läppärille sopiva musta laukku, 1 musta reppu ja 1 matkalaukku. 

Tuossakin tuo matkalaukku on turha, koska viikonkin matkalle lähden sillä yhdellä repulla. Ja olen nainen. Ihmettelen miten moni tuttava tarvitsee ruumaan laitettavan laukun, jonne pakataan vaatteita, hiusten muotoilutuotteita ja suoristusrautoja..

Me ihmiset olemme erilaisia. Minulla on laukkuja eri tarkoituksiin sekä erilaisia laukkuja samaan tarkoitukseen. Matkalaukkujakin on kolmea eri kokoa ja kaikkia käytän vuoden aikana. Työlaukkujakin on erilaisia sen mukaan, mitä kaikkea minäkin päivänä tarvitsen. Käsilaukkuja on myös useita eri kokoisia ja eri tarkoituksiin. Enkä kärsi tästä laukkujen paljoudesta yhtään. Uusia laukkuja ostan kuitenkin harvoin.

Näinhän se on ja se on ihan ok. Minulle on ihan sama kuinka monta laukkua naapurillani on, en halua tuputtaa omaa malliani muille tai koe, että se olisi jotenkin parempi. Se vain sopii minulle ja saan siitä iloa.

Mitä teette lasten tavaroille karsiessanne? Meillä lapset ei suostu laittamaan pois juuri mitään. Juuri nelivuotias kyseli, en kai hänen tavaroita laittanut kirpputorille, ja herkkänä itki jo "varmuuden vuoksi" kuink tulee ikävöimään leluja jos ne joskus menee pois... en haluaisi ilman lasten lupaa heittää pois. Varsinkin toinen on hyvin herkkä tosiaan. Sain muutamat tavarat varastosta vietyä sentään kirppikselle.

Lisäksi, ettekö tosiaan säästä esim. perintötavaroita lapsille? Tarkoitan sellaista jolla ei juuri rahallista arvoa ole. Ettekö säästä vanhoja kuvia ja mummon paria pöytäliinaa, jotta jäisi lapsille muistoksi jotain? Meillä on joitain tavaroita kulkenut neljä polvea, tuntuisi oudolta laittaa roskiin..

Entä kastepuvut ja tossut? Meillä on ollut sama minulla ja lapsilla, ehkä hekin haluaisivat omilleen saman puvun.

Minulla on myös aika paljon kuvia mummostani ja ukistani ja näiden kavereistä yms. 1920-luvusta 2000-luvulle. Pitäisikö nämä hävittää nurkista? Lapset ei välttämättä tykkäisi aikuisena, jos saisivat tietää...

Odotan vastauksia :)

Vierailija kirjoitti:

Mitä teette lasten tavaroille karsiessanne? Meillä lapset ei suostu laittamaan pois juuri mitään. Juuri nelivuotias kyseli, en kai hänen tavaroita laittanut kirpputorille, ja herkkänä itki jo "varmuuden vuoksi" kuink tulee ikävöimään leluja jos ne joskus menee pois... en haluaisi ilman lasten lupaa heittää pois. Varsinkin toinen on hyvin herkkä tosiaan. Sain muutamat tavarat varastosta vietyä sentään kirppikselle.

Lisäksi, ettekö tosiaan säästä esim. perintötavaroita lapsille? Tarkoitan sellaista jolla ei juuri rahallista arvoa ole. Ettekö säästä vanhoja kuvia ja mummon paria pöytäliinaa, jotta jäisi lapsille muistoksi jotain? Meillä on joitain tavaroita kulkenut neljä polvea, tuntuisi oudolta laittaa roskiin..

Entä kastepuvut ja tossut? Meillä on ollut sama minulla ja lapsilla, ehkä hekin haluaisivat omilleen saman puvun.

Minulla on myös aika paljon kuvia mummostani ja ukistani ja näiden kavereistä yms. 1920-luvusta 2000-luvulle. Pitäisikö nämä hävittää nurkista? Lapset ei välttämättä tykkäisi aikuisena, jos saisivat tietää...

Odotan vastauksia :)

Kuvat kannattaa skannata digitaaliseen muotoon ja viedä pilvipalveluun niin ovat varmassa tallessa. Tulipalokaan ei silloin voi niitä hävittää ja ne voi jakaa kaikille :)

Minulla ei ole lapsia, mutta mieleen tulee pari kikkaa. Jos tavaraa on tosi paljon, niin sellaista roinaa millä ei enää leikitä voi laittaa laatikkoon ja viedä pois. Jos lapsi ei muista tavaraa, niin parin vuoden kuluttua tavaran voi laittaa kiertoon. Toinen tapa voisi olla houkutella lapsen empatiakyky hereille kertomalla miten joillain lapsilla ei ole mitään ja lahjoittamalla saa jollekin hyvän mielen ja olla "hyvä haltia" tms. Ja kuinka siivoamalla saa tyhjää tilaa, mikä tarkoittaa sitä että joulupukki voi tuoda jouluna jotain uutta tilalle. Toimisiko?

Jännä että yllättävän moni mieltää täällä minimalismin sisustukseen liittyväksi, siis siihen että kodissa on mahdollisimman vähän tavaraa. Minimalismi on kylläkin kokonainen elämäntapa. Turhista asioista luopumista mm. töissä, mielessä ja kehossa. Jos minimalismia toteuttaa vain sillä että luopuu tavaroista ja ostaa vähän, niin se ei lopulta tuota sitä tyydytystä mitä siltä toivoo. Tai ehkä moni vain sitten tuntuu tarvivan sen tavarasta luopumisen kimmokkeeksi ennen kuin uskaltaa luopua niistä oikeasti elämänlaatuun vaikuttavista asioista. Itse olen minimalisti, mutta en karsi tavaroita. Asun pienessä asunnossa, joten tavaroita ei ole kauheasti koskaan ollutkaan. Ne ovat myös itselleni merkityksettömiä, joten en halua kuluttaa aikaani siihen että kiittelisin niitä tai muuta turhuutta. Mulle on itsestäänselvyys että ostan vain itseäni miellyttäviä ja suht laadukkaita tavaroita.  Ei ikinä mitäään kiinakrääsää yms. paskaa. Kuitenkin toteutan minimalismia elämässä ilman tavaroiden karsimiseen ja järjestelyyn keskittymistä. Olen karsinut elämästäni kaikki huonot ihmissuhteet, turhat rasittavat menemiset, kiireen, stressin. Asiat joilla on oikeasti merkitystä. Yksinkertaistanut siis elämäni. Löydän nyt onnellisuuden pienistä asioista.

Olen minimalisti kun minulla on vain yksi auto, moottoripyörä, asunto ja kesämökkiVähän joutuu antamaan periksi kun muuta tavaraa onkin sitten enemmän alkaen tietokoneista, televisioista, vaatteista, astioista....

Jep, tuo tavaroiden järjestely ja karsiminen on yhtä lailla tavaroiden ympärillä pyörimistä kuin niiden hamstraaminenkin. Samalla tavalla siinä antaa aikansa ja ajatuksensa tavaroille. Tekee niistä merkityksellisiä ja kuvittelee saavuttavansa jonkun onnen sitten kun on luopunut lähes kaikesta. Oikeasti sillä ei ole mitäään merkitystä onko sulla kaapissa viidet lakanat ja kolkyt sukkaparia sikinsokin vai onko niitä molempia vain yhdet pystyynviikattuna. Ne ei ole niitä suuria elämään vaikuttavia asioita. Toki sitten tavaroiden karsimisella on jotain merkitystä jos on oikeasti himohamstraaja ja kodissa ei mahdu liikkumaan. Harvalla vain noin on.  Ja voi se toki vaikuttaa mielialaan, että onko sulla inhoamasi sinapinvärinen kulunut sohva vai joku josta oikeasti tykkäät tms, mutta noin pääosin ne elämänlaatuun vaikuttavat asiat on paljon suurempia kuin joku pöytälaatikon sisältö.

Vierailija kirjoitti:

Mitä teette lasten tavaroille karsiessanne? Meillä lapset ei suostu laittamaan pois juuri mitään. Juuri nelivuotias kyseli, en kai hänen tavaroita laittanut kirpputorille, ja herkkänä itki jo "varmuuden vuoksi" kuink tulee ikävöimään leluja jos ne joskus menee pois... en haluaisi ilman lasten lupaa heittää pois. Varsinkin toinen on hyvin herkkä tosiaan. Sain muutamat tavarat varastosta vietyä sentään kirppikselle.

Lisäksi, ettekö tosiaan säästä esim. perintötavaroita lapsille? Tarkoitan sellaista jolla ei juuri rahallista arvoa ole. Ettekö säästä vanhoja kuvia ja mummon paria pöytäliinaa, jotta jäisi lapsille muistoksi jotain? Meillä on joitain tavaroita kulkenut neljä polvea, tuntuisi oudolta laittaa roskiin..

Entä kastepuvut ja tossut? Meillä on ollut sama minulla ja lapsilla, ehkä hekin haluaisivat omilleen saman puvun.

Minulla on myös aika paljon kuvia mummostani ja ukistani ja näiden kavereistä yms. 1920-luvusta 2000-luvulle. Pitäisikö nämä hävittää nurkista? Lapset ei välttämättä tykkäisi aikuisena, jos saisivat tietää...

Odotan vastauksia :)

Joku lukemani vinkki oli, että tuommoiset kastepuvut yms pitäisi käydä läpi niin, että niitä voi säästää, mutta harkiten, esim. 1 laatikollinen aarteita.

Mielipiteeni lasten leluista on, että ne ovat hänen, ja niitä ei poisteta ilman lapsen lupaa. Konmarikin sanoo, että marittaja keskittyköön omiin tavaroihinsa ja jättäköön läheisensä tavarat hänen omaksi huolekseen. Lapsi luopuu tavaroistaan, kun on siihen valmis - siihen asti voi vain hillitä hänelle annettavien tavaroiden määrää.

Vierailija kirjoitti:

Jep, tuo tavaroiden järjestely ja karsiminen on yhtä lailla tavaroiden ympärillä pyörimistä kuin niiden hamstraaminenkin. Samalla tavalla siinä antaa aikansa ja ajatuksensa tavaroille. Tekee niistä merkityksellisiä ja kuvittelee saavuttavansa jonkun onnen sitten kun on luopunut lähes kaikesta. Oikeasti sillä ei ole mitäään merkitystä onko sulla kaapissa viidet lakanat ja kolkyt sukkaparia sikinsokin vai onko niitä molempia vain yhdet pystyynviikattuna. Ne ei ole niitä suuria elämään vaikuttavia asioita. Toki sitten tavaroiden karsimisella on jotain merkitystä jos on oikeasti himohamstraaja ja kodissa ei mahdu liikkumaan. Harvalla vain noin on.  Ja voi se toki vaikuttaa mielialaan, että onko sulla inhoamasi sinapinvärinen kulunut sohva vai joku josta oikeasti tykkäät tms, mutta noin pääosin ne elämänlaatuun vaikuttavat asiat on paljon suurempia kuin joku pöytälaatikon sisältö.

Kun tavarat on poistettu, tulee elämään valtavasti tyhjää tilaa ja rauhaa. Se on oikeasti ihan käsittämätön fiilis. Tuntuu, että voi hengittää ja elää, voi tehdä mitä vaan. Enää et elä niin, että tavarat määrittelevät sinua eikä sinun tarvitse esittää kellekään jotain muuta. Jotain muuta, jolla on hienoja laukkuja, hienot astiat, valtavasti hienoja kirjoja tai paljon antiikkia. Olet. Vain. Sinä.