Onko täällä kenelläkään minimalismi elämäntapana?

Vierailija kirjoitti:

Olen jo useamman vuoden katsinut turhaa tavaraa, nyt alkaa kotona olla sopivan väljää. Rakastan avaraa tyhjää tilaa. Vielä ei tosin ole sellaista mitä yksin asuessa toteuttaisin, olisin varmaan ääriminimalisti, mutta perheellisenä tämä on ihan ok tilanne. Vielä voisin omia vaatteita ja vähäisiä käsityötarvikeita käydä läpi. Kosmetiikasta ja muusta ”naisella pitää olla” hömpästä olen jo luopunut kun en ole muodista kiinnostunut.

MUTTA tärkeintä on ollut jättää pahaa mieltä aiheuttavat ihmissuhteet, oman jaksamisen kustannuksella tehdyt auttamiset ja tukemiset. Ei minuakaan ole tässä vauva/taaperoarjessa autettu vaikka hoitoapua olisi kaivattu työntekoa varten. Lienen hieman katkeroitunut kun toisilla on jatkuvasti apuja myös huvimenoja varten, en edes oleta pääseväni viihteelle, kunhan saisin työt hoitaa. Nyt kun turhaa (fyysistä ja henkistä) on karsittu, niin näen paremmin että oma perhe on pistettävä etusijalle kun aika arjessa on kortilla. En myöskään jaksa puuttua joka asiaan tai olla mitään mieltä jokaisesta asiasta, vihdoin pokkana sanon etten tiedä tai ei välttämättä edes kiinnosta. Valitsen taisteluni.

Jouduin tekemään samanlaisen valinnan. Olen yksinhuoltaja, jolla on seurustelusuhde. Tajusin, että olen ainoa ihminen, jonka pääasia on lapsen paras. Kaikki muut ajattelevat omaa parastaan. Minun piti laittaa rajat siten, että vasta kun lapsella on tarpeet täytetty, tulee muiden vuoro. Muuten hän ja minä oltaisiin aina vajaalla.

[/quote]

Jouduin tekemään samanlaisen valinnan. Olen yksinhuoltaja, jolla on seurustelusuhde. Tajusin, että olen ainoa ihminen, jonka pääasia on lapsen paras. Kaikki muut ajattelevat omaa parastaan. Minun piti laittaa rajat siten, että vasta kun lapsella on tarpeet täytetty, tulee muiden vuoro. Muuten hän ja minä oltaisiin aina vajaalla.[/quote]

Hyvä sinä! Uskon että valintaan päätyminen on ollut kuormittava, jo ennen ja myös itse päätöksen tekeminen. Minulle on ollut ihan vieras ajatus että voisin asettaa muille rajoja miten minua voidaan kohdella, nyt olen tjunnut että voin. Vähän vielä tökkii joidenkin tapausten kohdalla että miten teen sen hienovaraisesti. Onneksi pahimmat tapaukset olen jo hoitanut, ne vaativat pahimman repäisyn. Uskon että lievemmät tapaukset hoituvat luontevasti etääntymisellä. Helpottavaa.

M-K kirjoitti:

Omaan minimalistin ajattelutavan muttei olla vielä perheen kanssa päästy täysin konkreettisesti siihen kiinni. Aloitin muutama vuosi sitten oman vaatekaappini siivouksesta ja vähensin kolmessa erässä vaatemäärääni niin että nykyisin ne mahtuvat kahdelle 50 cm leveälle hyllylle, lisäksi muutama takki tankoon ja kenkiä 5 paria. Uusia ostan vain todelliseen tarpeeseen ja pitkän harkinnan kautta, vaatemäärä ei saa lisääntyä vaan jotain pitää heittää ensin pois eikä syyksi riitä pelkkä väärä väri, materiaali, ikä tms. Sen jälkeen kyytiä ovat saaneet mm. astiat, liinavaatteet ja pojan tavarat. Puoliso ei ole vielä saanut omiaan karsittua perus välttämättömiin asioihin asti vaikka olen houkutellut kuinka. Poika sitä vastoin on ollut mielissään lopulta alkukankeuden jälkeen kun tulee lisää tilaa ja vanhojen tavaroiden kirppistuotoilla voi ostaa jotain kiinnostavampaa ja isompien leluja tilalle.

Kierrätämme ja korjaamme niin paljon kuin vain voimme ja ostamme harkitusti ja tarpeeseen. Siivoustakin helpottaa kun ei tarvitse nostella tavaraa pois tieltä. Rahaa ei tällä hetkellä jää säästöön opiskelijaperheessä kun asuntolainaakin maksettavana mutta elämä pyörii ja onni löytyy ihan yksinkertaisista arjen perusasioista sekä toisistamme, ei tarvita materiaa saati lomamatkoja tms kallista hupia siihen.

Mulla taas karsintaperiaattena on materiaali. En yhtään tykkää keinokuiduista, hiostavat inhottavasti. Vaatekaapista karsiutuukin pikku hiljaa pois kaikki keinokuituinen, olen ommellut pellavakankaasta mekkoja tilalle. Keinokuituneuleet lähtee heti kun ehdin neuloa villalangasta uudet tilalle.

Mulla toppi täyttää jo 22vuotta... silloin taidettiin tehdä parempia vaatteita 😅

Köyhäily voi olla vain kohtuullisen varakkaiden huvina ja kilpailemisen aiheena keskenään.

Minimalismi on parasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokenut minimalisti paikalla. Loistava elämäntapa. Suosittelen kaikille kiireisille ja stressaantuneille.

Meille ensimmäistä kertaa tulevat kysyvät joskus, missä kaikki rojukasamme ovat. Eivät missään, koska turhaa tavaraa ei juuri ole. Meillä ei ole koriste-esineitä, sohvatyynyjä, matkamuistoja eikä muuta sälää. Ei tarvi imuroida mattoja, koska mattoja ei ole. Ei tarvi miettiä päiväpeittojen säilytystä, koska päiväpeittoja ei ole. Ei tarvi pyyhkiä sohvapöytää, koska - arvaatte varmaan.

Kuulostaa ankealta. Vaikka olisi helppoa kun tavaraa ei ole, niin ei myöskään kolkko koti houkuta. Se kultainen keskitie tässäkin paras eli tavaraa sen verran, että tilanteen hallitsee ja niistä tavaroista nauttii.

Ei mun minimalismi koti ole ainakaan kolkko. Mulla on huonekasveja, valokuvia, tauluja ja pari huolella valittua koriste-esinettä, mutta joka paikasta tunkevaa roinaa ja sälää ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai, koska en halua hankkiutua käyttökelpoisesta eroon, koska tavarat mahtuvat siististi kotiini. Ostamista pyrin välttämään, sillä haluan nyt käyttää rahani järkevästi minulle tärkeisiin asioihin, viimeisimpänä sen haaveen toteuttaminen , että lähden työelämästä pois ennen eläkeikää. Siksi on järkevää kuluttaa loppuun kaikki jo olemassa oleva materia ja välttää uuden ostamista. Minimalismista olen saanut sen käsityksen, että hävitetään suurin osa tavaroista ja hankitaan uutta trendikkäämpää tilalle.

Ei kun minimalismi on sitä, että ei päästetä kaappien pohjalle kertymään turhaa roinaa ja hankkiudutaan eroon tarpeettomasta tavarasta. Jäljelle jää vaan kaikki tarpeellinen, jolle nyt riittää hyvin kaappitilaa, ja siivoaminen helpottuu huomattavasti. Ei myöskään hankita turhaa. Mieli lepää.

Mulla on lähinnä askartelutarvikkeita ja muuta harrastuksiin liittyvää. Roskat kun heittää pois ja tavarat laittaa laatikoihin ym. niin tulee aika tyhjä kämppä.

Haluaisin ryhtyä osittaiseen minimalismiin ja mielelläni myös hankkiutuisin turhasta tavarasta eroon ja uskoisin sen myös parantavan elämääni monella tapaa. Asun kuitenkin toisen ihmisen kanssa, joka ei halua ryhtyä tähän, joten sotkuisessa ja likaisessa kodissa pitää sitten asua. Tämä toinen ei sitten kotitöitä edes juuri tee.

Onkohan tämä minun touhuni minimalismia, vai ihan vaan oma elämäntapa? Kerrostaloasunto keskustan kyljessä, koska en halua tehdä pihatöitä ja näin en tarvitse myöskään autoa. En matkustele, koska se ei kiinnosta. Vaatteita ostan siinä vaiheessa kun vanhat hajoavat päälle.

Elektroniikkaan ja viihteeseen tulee kyllä laitettua rahaa.

Ostan vaan mitä oikeesti tarvin en huvikseni. Lapset luulee että olen köyhä kun ei ole varaa ostella kaikkea turhaketta mitä kaverien kotona on. Ei se ole rahasta kiinni mutta periaatteestani, koskahan lapseni hiffaavat tämän.

Pidän enemmän maksimalismista.

Minä olen niin minimalisti, että olen heittänyt kaikki tavarat. Ilkosillani olen tyhjässä asunnossa. Ihanan huoletonta.

Kun ovat koulukiusattuina kokonaan syrjäytyneet muista ikäisistään pihistelysi takia :0)

Konmari kyllä lapioi ylimääräiset rahanne pois, jos niistä teille ongelmaa tulee ja opettaa teille tavaroiden heittämisen kaaressa pihallenne.

Minä en hyväksy mitään.

Lapsille joutuu ostaa kokoajan jotain, siispä lapset pelastusarmeijan joulukeräykseen kyllähän ne jollekin kelpaa.

Eläkeiän kynnys lähellä, olen heittänyt kaiken turhan tavaran. On vain muistojen laatikko, jossa vuosien tärkeimpiä papereita ja pikkutavaraa. Siellä myös rakkaan edesmenneen koirani kaulapanta tuoksuineen. En tarvitse mitään krääsää, nyt sijoitan itseeni ja matkailuun.

Vierailija kirjoitti:

> Kuinka moni käyttää vuonna 2003 hankittuja kenkiä?

Juuri laitoin aamulla jalkaani kengät, jotka on ostettu vuonna 2003 tai hieman aiemmin. Hyvin kestäneet, paksua nahkaa tms.

(Merkki on eagle, aigle tms, ostettu tampereelta Kapteenskasta. Heille ei ehkä niin hyvä kauppa, koska voin aina joskus astella kauppaansa heiltä 15 vuotta sitten ostetuilla kengillä, mutta muita kenkiä ei ole ollut tarpeen hankkia. Joku toinen kauppa myy asiakkaalle kengät vuosittain tai useammat kengät vuoteen.)

Minä käytän talvisin Merrelin vaelluskenkiä, jotka ostin Anttilasta vuonna 1999.

Laatu oli ennen eri tasolla. Vrt 70 luvun Marimekko. Ei virty edes yrittämällä.