Onko täällä kenelläkään minimalismi elämäntapana?

Kun asuin edellisessä asunnossa, mulla oli alke 1000 tavaraa.

Nyt asun miesystäväni luona, veikkaan mulla on 400-500.

Käytän työpaikalla minimaalisesti aikaa työntekoon. Minimalisoin myös kaikenlaisen urheilua vähänkin muistuttavan harrastamaisen.

Minä aloitin minimalismin kun muutin uusioperhekuvioon yhdessä miesystäväni kanssa.

Kauhistelin että miten heillä oli niin käsittämättömästi tavaraa. Olivat ottamassa kaiken mukaan isosta talosta. Aikuisten lasten hiekkakakkuvälineet, rikkinäisiä kodinkoneita, monta kaapillistä joulukoristeita joka välissä, kynttilöitä lipastollinen. Olin niin järkyttynyt ja pakotin mieheni rankkaan karsintaan.

Teimme se hänen kodissaan. Mutta kun muutto läheni, huomasin että oma kotini oli myös vähän niinku... täynnä.

Esim. Kouluvihkoja ja kirjoja muistona. Ihan ok, mutta olin säilyttänyt about kaikki. Näin tätä kautta oman hamsteriuteni ja kauhistuin.

Nyt meillä on yhteinen siisti koti, jossa asiat ei ole hukassa, mutta jossa on edelleen meille tärkeitä asioita, joita oikeasti käytämme, kuten paljon kirjoja ja soittimia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämäni on aika minimalistista, vaikka ei niinkään tietoisesti.

Teen paljon töitä eli olen vähän kotona ja toisaalta en raaski ostaa mitään, jos se ei ole mielestäni juuri "täydellinen" eikä sellaista helposti löydy, joten kotini on erittäin pelkistetty.

En siis omista kattolamppuja, sohvaa, sänkyä, mattoja tms.

Kotonani on vain työpöytä (käytän myös ruokapöytänä) ja patja lattialla. Lisäksi muu omaisuuteni (vaatteet, kirjat ja tavarat) mahtuvat yhteen matkalaukkuun. Muutan ja matkustan töiden takia usein, joten ainakin pakkaaminen on helppoa. Ja olen asunut itsekseni jo 10 vuotta, joten tilanne on aika vakiintunut.

Saako kysyä, että kun elät noin minimalistisesti ja kuitenkin teet paljon töitä, mihin käytät rahasi? Minkä kokoinen kotisi on? Noin pienellä tavaramäärällä ei tarvitse isoa tilaa?

Tuo oli silloin 2021 ja oli todella ihanaa aikaa. Asuin tuolloin 15 neliöisessä asunnossa. Nyt on 2023 ja kotini on kaaos. 2022 tuli elämään isoja muutoksia ja ahdistuin siitä valtavasti. 2022 käytin rahaa uskomattomia summia kotiin. Nyt olen muuttanut 30 neliöisen asunnon kautta 43 neliöiseen asuntoon. Löytyy kaksi kattolamppua, sohva, tv, arkku, lipasto ja ruokapöytä. Sänkynä on edelleen vain patja lattialla. Vaatteita on kertynyt niin, että on kahdeksi viikoksi vaatteita. Kaikki ovat siis käytössä. Takkeja löytyy ihan liikaa. Tosin olen tässä puolessa vuodessa lihonut sen verran paljon, että luultavasti joudun vaihtamaan vaatteet. Astioita on karsiutunut todella reilusti kun suurin osa lähti miesystävälle käyttöön. Mulle jäi muutama astia ja olen oikein tyytyväinen niihin. Enempää en tarvitse. Kosmetiikka ja kauneudenhoito kaikki mahtuu yhteen pieneen 40x15x50 cm kolmen hyllyn rullakkoon. Ja siis rakastan laittaa itseni kauniiksi ja joka päivä esimerkiksi meikkaan. Hiukset kiharran useamman kerran viikossa tai sitten suoristan ne.

Keskustelin tästä "minimalismista" terapeuttini kanssa ja hän sanoi, että usein ADHD ihmiset ovat parhammillaan kun ei ole tavaraa paljoa. Voin allekirjoittaa tämän täysin. On todella ahdistavaa välillä jopa asua näin isossa asunnossa yksin ja kirjaimellisesti herään välillä keskellä yötä kun pelottaa. En siis kotiudu näin isoihin asuntoihin kunnolla.

Rahani menevät pääasiassa tilille ja sijoituksiin. Olen myös aika hedonisti ja tykkään istua esimerkiksi oluella pubissa tai käydä taidenäyttelyissä. Onhan sitä rahaa kertynyt, mutta ei nyt mitään mielettömiä summia. 

ADHD ja miksei muutkin, hyötyy ympäristön selkeydestä.

Mukaan kannattaa ottaa digilaitteiden käytön minimalismi. Vähemmän ja rajatusti.

Esim keskittää voimat soittoihin ystäville.

Tuo on sadomadokismia parhaimmillaan.

Ei minimalismi ole elämäntapa vaan taidesuuntaus.

Vierailija kirjoitti:

Kun ovat koulukiusattuina kokonaan syrjäytyneet muista ikäisistään pihistelysi takia :0)

Hieman idioottimainen ja yksinkertainenkin oletus, että jos joku tykkää ostelka jotain, on materialisti tai älytön tuhlari ja varsinkin se ajtusmaailma, että ostettaisiin jotain lapsille, vaan kun kokisi, että muilla on, on väärä. Päinvastoin yritän vedota että ei muillakaan ole, joskus kun jotain haluaa. Onhan ihmisillä oma mieli ja mieliteot siitä huolimatta, mitä muut haluaa tai on.

Voi meillä ei todellakaan ole ollut niin, päinvstoin kavereilka ei monesti ole niitä, mitä kinutaan eikä lapsi halua esim. uutta paita vaan koska kavereilla olisi. Siksi haluaa, että tykkää vaatteista ja olenkin lapsen kanssa samaa mieltä, että niitä pitää olla useampi, ettei ihan minimäärillä mennä. Kännykänkin haluaa kun edellinen menee rikki. Mutta ei siinäkään ole kinunut jotaun tiettyä mikä kaverilla on, vaan minkä haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei minimalismi ole elämäntapa vaan taidesuuntaus.

Se voi olla molempia.

Ihmeen vihamielistä suhtautumista minimalismiin. Mitä se muita haittaa, jos joku pärjää vähemmällä? Kukin tyylillään.

Aika lailla, ei tosin mitenkään kovin tietoisesti. Ärsyttää vaan kaikki romu ja ostan vain tarpeeseen. Viimeisin useamman satasen hankinta oli käytetty perämoottori toissa kesänä, sen jälkeen olen ostanut lähinnä ruokaa, sukkia, ym. kulutustavaraa. Enemmän on tullut myytyä turhia tavaroita pois.

Poikamies mutta ostin hirsitalon joka viettää kohta sata vuotis synnttäreitä. Voi mennä vuosia etten osta yhtään vaatteita ja yritän käyttää kaiken loppuun. Oma vesivessa ei tyhjene vedenpuhdistamolle, vaan metsään tai pellolle joka on lepovaiheessa. Silti puhtaalla vedellä olisi parempia kohteita? Itseä harmittaa kun kaikki kaupassa on kääritty muoviin. En ole poltteleva hippi joka toivoisi muiden tekevän kaiken työn. Yksi ainoa asia minun elämästä puuttuu ja se on samoin ajatetteleva nainen, jonka kanssa elää ja vanheta yhdessä.

No voin kyllä kertoa: ei ole kenelläkään täällä minimalismi elämäntapana.

Vierailija kirjoitti:

Minä ajattelin siivota esim. nämä tavarat tänään:

- kynsilakkavarastoni. Olen jo vuosia sitten tehnyt konmarit, mutta tajusin, että lakkoja on yhä parikymmentä. Muutamaa väriä en käytä koskaan. Tarvitsen punaisen, mustan ja nuden sekä pikakiinnityslakan enkä mitään muuta. En minttua, sinistä, glitteriä, lilaa, harmaata, ruskeaa, oranssia, pinkkiä, kynsitarroja, liimattavia kynsiä jne.

- meikit. Minulla on esim. värivoiteita noin parikymmentä erilaista. Haluan niin pienen meikkivaraston, että se sopii pieneen pussiin, kokonaan. Minulla on ainakin 30 huulipunaa ja kiiltoa.

- vanhat kirjeet kaukaa lapsuudesta ja nuoruudesta, kun minulla oli kirjekavereita. En lue niitä koskaan. En halua avata niitä ja muistella mitään. Silppuriin

Nyt mietin vain sitä, jaksaisinko varata kirpparipöydän, laputtaa hinnat ja viedä kamoja sinne vai laitanko suoraan roskiin.

Ja sit taas kivan aurinkoisena päivänä haluat hullutella ja vetää huulet ja kynnet räikeellä värillä ja eiku ostamaan..

Minimalismi on tehnyt musta paljon onnellisemman. Se keveyden tunne! Asun yksin 27 neliön yksiössä ja luovuin sinne muuttaessa n. 50% tavaroistani. Paras päätös ikinä!

Miten kenelläkään on varaa olla muuta kuin minimalisti Suomessa? Tienaan 45 000 vuoteen ennen veroja, mies aavistuksen vähemmän. Lapsia 3. Meillä vanha (arvoton, jos myydään niin oikeuden edessä käy huonosti) talo josta velkaa yhä 75000, maksettu 10v mörskää. Mökistä haaveillaan, ei varaa. Vaatteet kirpparilta ja kaikki kamat torista. Ainoa mihin panostan on asiat jotka saa lapsia liikkumaan enemmän, tramppa, salkotennis, treenit jne.

Omasta puolestani olen taipuvainen minimalismiin. Heikko kohtani ovat tunnearvojutut. Paljosta olen pystynyt luopumaan, mutta esimerkiksi päiväkirjoja on pieni laatikollinen. Lapsuuden taideteoksista (olin jo nuorena hyvä maalaamaan/muotoilemaan) olen ottanut kuvan ja heittänyt sitten menemään, että yritys on kova. Ongelma on mieheni, joka säästää aivan kaiken, jos joskus sattuisi tarvitsemaan. Meillä on mm. rikkinäinen sähkövatkain varaosiksi ja reikäiset housut räteiksi. Varaosia, eikä rättejä ole hyödynnetty vielä tässä viiden vuoden aikana nykyisessä kodissa asuessamme. Vaatii pitkää pinnaa....

En tiedä onko tämä minimalismia sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta olen havahtunut siihen, että minulla on varmaankin aivan kaikkea enemmän kuin tarpeeksi koko loppuelämää varten. Näin ollen en näe syytä ostaa enää yhtään mitään, paitsi jokapäiväisiä tarvikkeita = ruokaa ja hygieniatuotteita. Aika moni pyyhe/lakana/pussilakana/astia jne. saa mennä rikki, ennen kuin loppuvat tästä taloudesta. En myöskään näe syytä antaa pois "ylimääräisiä" tarvikkeita - ne kyllä vuosien varrella kuluttavat itsensä loppuun ja vähitellen vähenevät nurkista pyörimästä. Ja hyvin paljon saa monien tuotteiden elinikää pidennettyä kun käyttää aivan perustaitoja, esim. korjausompelemista. En pidä tätä minään "köyhäilynä", vaan täysin järkevänä ja ihan mistä tahansa näkökulmasta katsottuna tavoiteltavana elintapana. Elintasoni ei kaipaa mitään (materialistista) lisää ollakseen jotenkin tasokkaampaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edellisen kommentoijan listassa oli "tavarat mitä ei ole käytetty vuoteen"

Tämä ei kyllä päde. Minulla on paljon vaatteita ja harrastuksiin liittyviä juttuja, joita en välttämättä käytä kertaakaan edes vuositasolla. Mutta eivät ne turhia ole, päinvastoin. Hölmöä olisi joutua ostamaan uusia vaatteita/tavaroita siksi, että on vanhat heittänyt menemään. Tai jättää harrastamatta, kun ei lle enää välineitä. Esim. sukset, luistimet.

Minulla on 10-15 v vanhoja vaatteita, jotka tulevat ajoittain käyttöön vieläkin. Mökille vien tavaraa myös. Äitivainaa tapasi sanoa, että "aika tavaran nautitsee". Keksin tavaroille uusiokäyttöä, käytän "varaosina" ja korjausmateriaalina.

Ehken siis ole minimalisti vaan hyötykäyttäjä, loppuunkäyttäjä.

Kuinka moni käyttää vuonna 2003 hankittuja kenkiä? Takkia? Puseroa? Niinpä.

Minä käytän tänäkin vuonna 23 vuotta sitten ostamaani pikkutakkia, joka silloin tuntui kalliilta (280€). Vain vuori on vaihdettu.

Itse asiassa minä otin juuri käyttöön v. 2000 ostetun takin, jota käytin silloin kolmen vuoden ajan.

Kuulostaa tosi hyvältä. Ei ole mitään syytä että et jatkaisi! KAIKKI MUKAAN VAAN!