Onko täällä kenelläkään minimalismi elämäntapana?

Mä oon ollut aina luonnostani minimalisti. Mua ahdistaa tavarapaljous ja turhat tavarat, joten mulla on vain välttämättömät tavarat eikä mitään muuta. Esim. pussilakanoita on tasan kahdet (toiset käyttöön ja toiset pesuun), samoin pyyhkeitä, astioita on neljän setti ja siinäkin on ihan liikaa. Vaatteitakin on aika vähän, mutta niitä kyllä ostelen tarpeen mukaan lisää. En mitenkään tietoisesti ole lähtenyt elämään minimalistista elämäntapaa, mutta ilmeisesti sellainen sitten vain olen! :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nostetaanpa tätä.

Meillä on taatusti vähemmän tavaraa per ihminen kuin keskivertolapsiperheessä. Silti eilen siivosin pienestä kylppäristämme melkein kassillisen tyhjiä tai tarpeettomia tai vanhentuneita purnukoita, meikkejä, rasvoja jne pois. Edelleen sinne jäi esim. linssien pesuaine, jota en tule ikinä käyttämään. Huoh.

Minua kiinnostaa raivaaminen ja minimalismi siksi, että olen huomannut tavaroiden siivoamisen ja järjestelyn vievän aivan liikaa aikaa. Etenkin vaatepinoja kertyy eivätkä vaatteet tunnu mahtuvan minnekään. Taannoin heitin vaatekaapista pois noin 20 neuletta, silti ei ole väljää. Puolipitoiset vaatteet kertyvät kylppäriin ja eteiseen. Niitä ei jaksaisi siivota, kun eivät ne mahdu mihinkään. Eteisen valtaavat lapsen hanskat, pipot, takit, omat kaulahuivini. Ihan liikaa kaikkea.

Siedän huonosti epäjärjestystä ja henkinen hyvinvointini vaatii siistiä kotia. Olen silti huomannut, että vaikka mitään roinaa ei olisi missään, täydet kaapit ja niiden sekasorto ahdistaa. Vaikka näyttäisi siistiltä, ei oikeasti ole järjestelmällistä ja väljää. Yksikin uusi asia sotkee tasapainon, koska se ei mahdu minnekään. Lehtipinot kertyvät keittiöön, kun niille ei ole fiksua paikkaa ja roskien vieminen on vihoviimeistä hommaa.

Auttaisiko tuohon, että otat käyttöön itsellesi kaksi huivia? Muut huivit peset ja pakkaat nätisti varastolaatikkoon ja viet säilytykseen. Kun kaksi huivia on kulutettu nuhjuiseksi, heität ne roskiin ja haet jemmasta kaksi huivia käyttöön. Ei kaikkia kerralla. Entiset kulutetaan loppuun. Laadukas villahuivi kestää loputtomiin, halpis sekakuituhuivi nuhjuuntuu käytössä. Sama homma muille vaatteille. Osan ylimääräisistä vaatteista voi myydä pois, loput varastoida.

Auttaisi ja pitäisikin viedä etenkin noita huiveja pois. Käytän talvella kahta tai kolmea huivia, kevääksi on kaksi. Silti eteisessä on n. 10 huivia. Yläkaapissa on varastoa odottamassa muovikassillinen huiveja, ollut jo ainakin puoli vuotta, ei ole tullut ikävä.

Voisin siis heittää kaikki muut pois paitsi ne aktiivikäytössä olevat. Mutta mitä niille tekee? Ei niitä kukaan osta, vaikka ne ovatkin hyväkuntoisia (koska ovat niin vähän käytettyjä). Uffin koppaan voi aina kipata, mutta jotenkin sekin kirpaisee. Ja täytyyhän se myöntää - mitä jos tarvitsekin niitä myöhemmin? Ärsyttävää. Ehkä pitää tänään heittää ainakin se yläkaapin muovikassillinen pois.

Vaatteiden kanssa oli paljon helpompaa. Heitin surutta pois tai myin kaikki epämukavat, kulahtaneet, liian pienet ja ne, joille ei vaan ole käyttöä. Ostin kolme laadukasta, sopivaa ja hyvin istuvaa neuletta tilalle enkä paljon muita ole kaivannut. Ne ovat nyt jo tulleet halvemmaksi kuin ne lukuisat viskoosipaidat, joita säilöin kaapissa muka vaihtelunhalun vuoksi, ja jotka jäivät lopulta lähes käyttämättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että nomadielämässä ja minimalismissa joitain viehättää molempia yhdistävä asia: vapaus. Tai ainakin vapauden tunne. Jostain syystä tavaramassat ja -paljoudet tuntuvat sitovan ihmistä henkisesti. Kaikkia se ei häiritse. Sitten on ihmisiä, jotka ovat levottomia vaikka koti olisi tyhjä ja joiden täytyy siirtyä fyysisesti koko ajan paikasta toiseen ollakseen onnellisia.

Siinäpä se tulikin se tavoite, jota me kaikki varmaan haemme? Miten olla onnellinen, levollinen ja tyytyväinen?

Totta kai, onhan se kevyempi nostaa kytkintä, kun ei tartte tilata viittä rekkaa muuttamaan omaisuutta. Kevyempi myös jäädä, kun voi olla varma, ettei jää lähtemisen hankaluuden takia. Vapautta tuo myös se, ettei ole liikaa virikkeitä ohjaamassa toimintaa, eikä ympäristön ylläpitoon kulu niin paljon aikaa. Oma kotini on aika askeettinen ja jotkut vieraat taas häiriintyvät siitä.

Meillä on muuttokuorma noin 10 kuutiota, eli mahtuu keskikokoiseen pakettiautoon. Helppous on nimenomaan se pointti - ahdistaisi raahata hirveää määrää tavaroita, kun muutamme suht usein. Lisäksi asuminen tulee halvemmaksi kun ei tarvitse säilytystiloja.

Runsausmi.

Tässä muuttosiivousta tuskitellessani kirjoittelen, minä, parin jo omilleen muuttaneen äiti.

Kumpikaan ei monista pyynnöistäni huolimatta tehnyt muuta, kuin vain kävi hakemassa itselleen ne tavarat, jotka vielä varmasti halusi pitää.

Minulle jäivät siis omien juttujen lisäksi kahden useita vaatekokoja ja harrastuksia läpikäyneen kaverin tavarat, joista ei viimeiseen asti ollut selvyyttä, säilytetäänkö vielä?

En ole hamsteri, vaan vain säilyttänyt loppuun asti.

No nyt lähtee, ja uuteen omaan kotiini en enää toisten tavaroita ala säilöä...

Siis kohti minimalismia!

Kun ei hanki lapsia niin elämä on aika minimalistista. Ei kuluta

Vierailija kirjoitti:

Lähtee välillä vähän hassusti raiteiltaan tämä keskustelu siinä, kun aletaan väittelemään pärjääkö ilman ompelukonetta tai mehumaijaa. Itse en kumpaakaan omista, enkä tarvitse, mutta ei se ole minusta minimalismin ydin. Minulla on sitten kolme telttaa kellarissa ja neljä rinkkaa.

Meillä on kaksi lasta ja tavaraa kyllä on. Ollaan kuitenkin vakaasti päätetty, että tavaran takia ei tarvitse tilaa olla. Ja jos joku sanoo, ettei (onnellisessa) lapsiperheessä ole koskaan siistiä, niin kyllä on. Joka päivä. Kun säilytys ja siivous on tehty helposti säästämällä vain tavarat, joilla on oikeasti merkitystä, voi olla aina siistiä. Eikä siivoamiseen mene kuin 20min päivässä. Aamulla heittelin pikkuautot yhteen koriin ja legot toiseen lapsen kanssa ja käynnistin roboimurin kun lähdettiin ulos. Pian pyyhkäisen lattian, pienessä kodissa siihen menee n. 10min.

Minulle minimalismi on sitä että luovutaan turhasta, jotta aikaa vapautuu muulle. Silti minulla on kolme telttaa, koska me jokaista tarvitaan vuoden aikana. Se on enemmänkin henkinen olotila kuin se, onko mehumaija vai ei. Näitä tavaroita jaksan huoltaa, eikä niiden olemassaolo rasita tai aiheuta turhaa epäjärjestystä arkeen.

Kun vetoketju hajoaa miten menettelet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edellisen kommentoijan listassa oli "tavarat mitä ei ole käytetty vuoteen"

Tämä ei kyllä päde. Minulla on paljon vaatteita ja harrastuksiin liittyviä juttuja, joita en välttämättä käytä kertaakaan edes vuositasolla. Mutta eivät ne turhia ole, päinvastoin. Hölmöä olisi joutua ostamaan uusia vaatteita/tavaroita siksi, että on vanhat heittänyt menemään. Tai jättää harrastamatta, kun ei lle enää välineitä. Esim. sukset, luistimet.

Minulla on 10-15 v vanhoja vaatteita, jotka tulevat ajoittain käyttöön vieläkin. Mökille vien tavaraa myös. Äitivainaa tapasi sanoa, että "aika tavaran nautitsee". Keksin tavaroille uusiokäyttöä, käytän "varaosina" ja korjausmateriaalina.

Ehken siis ole minimalisti vaan hyötykäyttäjä, loppuunkäyttäjä.

Kuinka moni käyttää vuonna 2003 hankittuja kenkiä? Takkia? Puseroa? Niinpä.

Jos ei noita, niin ainakin minulla oli joka kesä käytössä sama peruskesähame (sellainen oliivinvihreä "farkkuhametyyppinen) 2004-2017. Sitten siitä repesi sivusauma ja oli sen verran kulunut/ohentunut, etten korjannut.

Edelleen on käytössä caprihousut, jotka hankittu ulkomaanmatkalle vuodenvaihteeseen 2003/2004. Ovat hyvässä kunnossakin, vaikken omista monia kesähousuja ja ovat olleet tuon hameen kanssa ne peruskesävaatteet koko ajan!

Kesämekkoja on reilusti yli 10 vuotta vanhoja myös. Käytössä edelleen, vaikkei niitä niin montaa kertaa kesässä tai talven etelänlomilla tule käytettyä.

Varmasti on muutakin, muttei juuri nyt tule mieleen. Mitenkään vuosittain en esim. takkeja uusi. Uusin talvitakki on 5v vanha.

Nämä kaikki ovat ihan siistejä ja klassisia malleja.

Tyylilajina kyllä, mutta se tarkoittaa hyvin arvokkaita taloja, huonekaluja, pintamateriaaleja ym. joten kyse ei ole mistään köyhäilystä.

Miten minimalismi sopii jojo-painoilijan elämään? Vaatteita on paljon, erikokoisia. Neljä vuotta sitten kaikki vaatteet olivat tiukkoja, tosi monet liian pieniä. Onneksi en laittanut niitä pois. Kaksi vuotta sitten kaikki vaatteet sopivat ja isot olisi voinut laittaa pois. Tänä vuonna vain isoimmat sopii eli nyt pienemmät voisi laittaa pois... En tiedä mitkä vaatteet taas ensi vuonna sopii... paino heiluu 5-10 kg. Ei ole tasapainoa ei.

Aidolla Minimalistilla tuskin on laitetta, jolla kytkeytyä Internettiin kertoakseen minimalistisuudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Aidolla Minimalistilla tuskin on laitetta, jolla kytkeytyä Internettiin kertoakseen minimalistisuudestaan.

Alapeukuista päätellen taisi osua muutaman "minimalistin" hermoon.

Olen muuttanut niin monesti, kotimaassa ja muihin maihin - omaisuus on pysynyt olennaisissa.

Joka muutossa lähtee silti paljon kiertoon/roskiin.

Ongelmakohtia: Kosmetiikkakaapin puhdistus vie 3 tekokertaa, vaikka nautin aineiden ostamisesta, en käytä juuri mitään. Paketissa on silti aina 3 ripsaria ja 3 eyelineria, koska herkät silmät vaatii vaihtamaan tuotteet useasti. Putsaripulloja (silmille) 5 kpl , koska sopivaa mahdoton löytää. Muuten pelkästään vessasta menee helposti jätesäkillinen roskiin ns huonoja valintoja. Enää en osta niitä tarpeettomia ... uusin päätös.

Onnistuminen: Sisustuksellisesti olen kerännyt vain kivituikkulyhtyjä. Käytän vain parhaita astioita - miksi olla paremmat ja ne arkiset?

Tapa: Jakkuja on paljon, koska ostan vain sellaisen, mitä voin käyttää trendin jälkeen. Mulla on myös pokkaa käyttää niitä mitkä ei ole in - mutta merkkaa mulle jtn. Kaikilla vaatteilla sama elinikä, kuluneet poistan.

Turhuus: Kirjoista ostan vain ne, mitkä todella haluan omistaa. Mutta yleisesti kirjojen kanssa ei ole kiva muuttaa...

Fakta: Asunto tuli hankittua ennen lasta, eli kaikki säilytystila on uudelleenarvioitu ja suunniteltu uusiksi. Lapsen tulo voi sotkea tuttua kuviota suuresti.

Haaste: Olen kuitenkin naimisissa keräilijä-säilyttäjän kanssa. Suurinta kitkaa aiheuttaa pihavarasto. Minä haluan tietää missä tavarat ovat. Mies heittää kaman ovelta sisään. Huoh.

Pullukainen kirjoitti:

Miten minimalismi sopii jojo-painoilijan elämään? Vaatteita on paljon, erikokoisia. Neljä vuotta sitten kaikki vaatteet olivat tiukkoja, tosi monet liian pieniä. Onneksi en laittanut niitä pois. Kaksi vuotta sitten kaikki vaatteet sopivat ja isot olisi voinut laittaa pois. Tänä vuonna vain isoimmat sopii eli nyt pienemmät voisi laittaa pois... En tiedä mitkä vaatteet taas ensi vuonna sopii... paino heiluu 5-10 kg. Ei ole tasapainoa ei.

Pakkaa säilytyspusseihin ne vaatteet, jotka eivät sovi nyt. Muuta elintapojasi - siis älä laihduta, vaan tee pysyvä muutos - ja sovita niitä PUOLEN VUODEN kuluttua. Ota käyttöön ne, jotka nyt sopivat ja laita pois ne jotka ovat käyneet liian isoiksi. Tee seuraava tarkistus taas puolen vuoden kuluttua. Jos et ole yli satakiloinen, laihdut vuodessa jo normaalipainoon. Jos haluat edetä hitaasti jostain syystä, kaksi vuotta riittää. Silloin voit tehdä sovitusoperaation yhteensä 4 kertaa. Siitä tulee hauskaa, voin vannoa. Se tunne, kun takit menevät kiinni, toppahousut sopivat jalkaan ja ennen napakat mekot roikkuvat ylläsi. SE ON IHANA TUNNE.

En edes tiedä mitä se tarkoittaa, mutta arvaan se olevan jotain mahdollisimman pienellä pärjäämistä.

En. En ole minimalisti. Ajan diisseli-mersulla. Katumaasturilla. Syön lihaa ja kahden talon yhtiössä ei lain mukaan tarvitse olla eriteltyjä jätteitä. Kaikki samaan, oli sanomalehti tai patteri. Tupakatkin snippailen talon vieressä kulkevaan ojaan. Kai ne johonkin siivilään sitten jää.

Voikohan olla kaappiminimalisti... Nauraisitte jos näkisitte kotini ja kuulisitte minun sanovan, että olen mieltynyt minimalismiin. xD Tavaraa nimittäin on, ja aika usein leluja lattioilla, lehtiä ja kirjoja ympäri sohvia, eteisen pöydälle kertyy aina sekalaista tavaraa. Varasto on täpötäynnä. Mutta kun meillä on 5 lasta. Tavaraa on väkisinkin. Leluja yms. on, koska niitä käytetään. Kirjoja, lehtiä, koska kaikki meillä tykkäävät lukea, kylläkin paljon myös käytetään kirjastoa.

Säästän vaatteita, kenkiä, luistimia, suksia yms. lapselta toiselle, siksi varasto on täynnä. Minimalistinkaan mielestä ei taitaisi olla järkevää heittää pois tavaroita ja vaatteita ja ostaa joka lapselle aina uusia?

Mutta kun katson ympärilleni, eipä minulla itselläni juuri tavaraa ole. Kaikki tuhannet tavarat, joita jatkuvasti käsittelen, ovat jonkun muun, tai yhteisiä kotitaloustavaroita. Itselläni on kaapissa vaatteita, laukkuja, kenkiä, luistimet, hyllyssä omia rakkaimpia kirjoja, hygieniatarvikkeet, muutama valokuva, ompelu- ja neuletarvikkeita, puhelin, yksi lapsuuteni pehmolelu... Ja olisiko siinä tavarat, jotka ovat täysin ikiomiani.

Astiat, liinavaatteet yms. käyn silloin tällöin läpi ja luovun niistä, joita ei käytetä. Samoin kaikkien vaatteet, kirjat ja lelut, joita kukaan ei erityisesti halua säilyttää. Koriste-esineitä meillä ei harrasteta, eikä pikkupöytäliinoja, kynttilöitä tms. ei-välttämätöntä-mutta-ihanaa härpäkettä.

Voisi varmaan tavaraa vielä tästäkin vähentää, ja ehkä siistimpää voisi olla, jos paremmin paneutuisi säilytysjärjestelmiin yms. Mutta lähinnä olen ajatellut, että sitten kun lapset lentävät pesästä, sitten voi paremmin keskittyä siisteyteen ja järjestykseen... Tästä ketjusta olen kuitenkin saanut intoa, että makuuhuoneemme voisin hyvinkin pistää uusiksi ja mahdollisimman toimivaksi.

Olen siirtynyt parin vuoden sisällä.Karsimisen ja harkitun ostamisen myötä alan olla tilanteessa,että en omista mitään vaatetta tai esinettä tai edes meikkipurnukkaa,josta en oikeasti pidä.Se on ihana tilanne.Olen ennen elänyt siten,että haalin alennusmyynneistä jotain sinne päin mutta ei koskaan sinne asti.Se aiheutti turhan tavaran kertymistä ja erityisesti käyttämättömiä vaatteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aidolla Minimalistilla tuskin on laitetta, jolla kytkeytyä Internettiin kertoakseen minimalistisuudestaan.

Alapeukuista päätellen taisi osua muutaman "minimalistin" hermoon.

Minimalismi tarkoittaa, että tavaraa on vähän, ei että sitä ei ole ollenkaan.

Ei ole minimalismi elämäntapana, vaikka moni varmasti minut tai kotini nähdessään niin voisi ajatella. Olen vain huono ostamaan itselleni mitään.

Kotini on siis todella pelkistetty, huonekaluja on ainoastaan työpöytä (teen yhtä töistäni kotoa käsin), ja sen ympärillä on kolme baarijakkaraa. Menee siis työpöydän lisäksi ruokapöydästä.

Muita huonekaluja ei ole, ei ole sohvaa tai sänkyä. Nukun lattialla peiton päällä (en omista edes patjaa). En omista tietokonetta tai televisiota, puhelimen netti riittää hyvin, ja muut asiat hoidan kirjastossa. Kaikki vaatteet mahtuvat matkalaukkuuni, on ainakin muuttaminen helppoa.

Verhot asunnossani on ja kynnysmatto, mutta ei muita mattoja tai edes kattolamppuja. Vessassa on lamppu ja keittiössä ne loisteputket astiakaapin alla.

Vihaan vaatteiden ostamista itselleni, ja ostan vain pakon edestä, useimmiten ostan uusia sukkia vanhojen tilalle. Muissakin vaatteissa ostan aina tismalleen saman vaatteen rikki mennen tilalle.

Ja rahasta ei varsinaisesti ole tiukkaa, tienaan 3000-6000 €/kk, työmäärästä riippuen, mutta ulkoisesta habituksestani kukaan tuskin arvaa tulotasoani. Ikääkin itselläni on vasta 24 vuotta.

Rahaani käytän läheisiini, ostan tuttavien lapsille vaatteita & kirjoja, annan pikkusiskolleni rahaa vaateostoksiin tai ruokailuun kavereiden kanssa. Vien tuttavien lapsia ravintoloihin, huvipuistoihin, kirjastoihin, eläintarhaan, sea lifeen, puuhamaahan ja muihin erilaisiin lasten tapahtumiin. Lainaan/ annan (tilanteesta riippuen) myös tarvittaessa rahaa äidilleni tai serkulleni. Myös lemmikkiini kuluu hieman rahaa.

Omia lapsiani en voi saada, joten rakastan osallistua toisten lasten elämään ja käyttää omaa rahaani ja aikaani heihin. Ehkä jonain päivänä voin ryhtyä sijaisäidiksi, ja saan käyttää rahani sijaislapsieni hyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Voikohan olla kaappiminimalisti... Nauraisitte jos näkisitte kotini ja kuulisitte minun sanovan, että olen mieltynyt minimalismiin. xD Tavaraa nimittäin on, ja aika usein leluja lattioilla, lehtiä ja kirjoja ympäri sohvia, eteisen pöydälle kertyy aina sekalaista tavaraa. Varasto on täpötäynnä. Mutta kun meillä on 5 lasta. Tavaraa on väkisinkin. Leluja yms. on, koska niitä käytetään. Kirjoja, lehtiä, koska kaikki meillä tykkäävät lukea, kylläkin paljon myös käytetään kirjastoa.

Säästän vaatteita, kenkiä, luistimia, suksia yms. lapselta toiselle, siksi varasto on täynnä. Minimalistinkaan mielestä ei taitaisi olla järkevää heittää pois tavaroita ja vaatteita ja ostaa joka lapselle aina uusia?

Mutta kun katson ympärilleni, eipä minulla itselläni juuri tavaraa ole. Kaikki tuhannet tavarat, joita jatkuvasti käsittelen, ovat jonkun muun, tai yhteisiä kotitaloustavaroita. Itselläni on kaapissa vaatteita, laukkuja, kenkiä, luistimet, hyllyssä omia rakkaimpia kirjoja, hygieniatarvikkeet, muutama valokuva, ompelu- ja neuletarvikkeita, puhelin, yksi lapsuuteni pehmolelu... Ja olisiko siinä tavarat, jotka ovat täysin ikiomiani.

Astiat, liinavaatteet yms. käyn silloin tällöin läpi ja luovun niistä, joita ei käytetä. Samoin kaikkien vaatteet, kirjat ja lelut, joita kukaan ei erityisesti halua säilyttää. Koriste-esineitä meillä ei harrasteta, eikä pikkupöytäliinoja, kynttilöitä tms. ei-välttämätöntä-mutta-ihanaa härpäkettä.

Voisi varmaan tavaraa vielä tästäkin vähentää, ja ehkä siistimpää voisi olla, jos paremmin paneutuisi säilytysjärjestelmiin yms. Mutta lähinnä olen ajatellut, että sitten kun lapset lentävät pesästä, sitten voi paremmin keskittyä siisteyteen ja järjestykseen... Tästä ketjusta olen kuitenkin saanut intoa, että makuuhuoneemme voisin hyvinkin pistää uusiksi ja mahdollisimman toimivaksi.

Itsellä tuo minimalismi näkyy 5 lapsen äitinä juurikin siinä että välttelen viimeiseen asti ostamasta uutta. Varastoin kaiken, säilytän 8 vuotiaalta pojalta pienet vaatteet 3 -vuotiaalle pojalle. "5 vuoden päästä ei tarvitse ostaa". Meillä on luistimia, monoja, saappaita, kenkiä säilössä joka kokoa. Ostan aina kirpputorilta jos löytyy hyviä, nytkin on varastossa jemmassa vanhimmille jo seuraavan talven talvikengät kun löysin 1€:lla. En osta juuri koskaan vaatteita uusina.

Leluja on paljon, mutta yli puolet kaappien kätköissä. Vaihtelen niitä, ja osan laitan jemmaan sillä ajatuksella että parin vuoden päästä voi antaa tämän joululahjaksi seuraavalle. 😅 Välttelen kaupasta ostamista kuin ruttoa. Se on ehkä oman minimalismin juju.