Onko täällä kenelläkään minimalismi elämäntapana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en osaa ommella, mutta ihailen ompelutaitoisia ihmisiä. Jos joku on kuluttanut elämässään niin paljon aikaa ja vaivaa, että on saavuttanut ompelutaidossaan ammattilaisen tason, pystyy hän varmasti tuottamaan ompelukoneellaan paljon iloa ja hyötyä itselle ja toisille. Enkä tarkoita vain uuden tekemistä, vaan korjausompelua, tuunausta, kierrätystä, hyväntekeväisyyttä.

Pystyn kyllä ymmärtämään, jos kyseinen ihminen on niin kurkkuaan myöten täynnä ompelua, että hän myy kalustonsa ja alkaa harrastaa jotain aivan muuta. Mutta sitä en ymmärrä, jos ihminen edelleen nauttii ompelusta, mutta luopuu koneestaan siksi, että pelkää retkahtavansa ompelemaan turhaa. Silloin ollaan menossa sellaisessa minimalismissa, jota en aivan tarkalleen ymmärrä. Mutta toisaalta eipä minun tarvitsekaan.

Olen minäkin valmistanut lisää kalastusvälineitä, vaikka niitä on jo ostettu tuhansilla. Eli ymmärrän kyllä konseptin oikein hyvin.

Tarvetta ei olisi, mutta on vain oma hinku tehdä jotain.

Sinkkumies

Mutta jos on ammattilaisen tasolla, voi tehdä muillekin kuin itselleen. Huvi ja hyöty yhdistyvät.

Vierailija kirjoitti:

Onpa taas taattua av:ta. Entinen ammattiompelija, joka koki koneen ottavan vallan itsestään, söpö itsetehdyn marjamehun sokerimäärän kauhistelija, eräs joka rohkeni tuoda minimalismiketjuun koristeluideoita sekä tietenkin ystävämme ankeuttaja monine serkkuineen. Hieman vihjailua eri mieltä olevan keskustelukumppanin lukihäiriöstä, ja eiköhän tästä vielä kunnon bileet saada.

Ei, en aio sanoa mitään itse aiheeseen. Minimalismini olisi kumminkin jotenkin viallista.

Sinä olet itse se ankeuttaja. Esimerkkisi ovat kaikki normaaleja ja itse kommentoit niihin ivallisesti, esim. ex-ompelijaa pilkaten, sinulla on se marjatonkka ja sokeripussit ja vedit siitä herneet nokkaasi, eikä koristeluasiasikaan oikein ottanut tulta ja joku kehtasi humoristisesti puhua lukihäiriöstä kun ivallisesti kommentoit jotain viestiä.

Niin se metsä vastaa kuin sinne huutaa. Ihan oikeasti, tämä on kiva ketju. Älä kivahda jos joku eri mieltä, äläkä ivaa ja pilkkaa. Samoin aion tehdä minä ja jätän tämän ohis-aiheen nyt tästä ketjusta osaltani tähän.

Vierailija kirjoitti:

Minä en osaa ommella, mutta ihailen ompelutaitoisia ihmisiä. Jos joku on kuluttanut elämässään niin paljon aikaa ja vaivaa, että on saavuttanut ompelutaidossaan ammattilaisen tason, pystyy hän varmasti tuottamaan ompelukoneellaan paljon iloa ja hyötyä itselle ja toisille. Enkä tarkoita vain uuden tekemistä, vaan korjausompelua, tuunausta, kierrätystä, hyväntekeväisyyttä.

Pystyn kyllä ymmärtämään, jos kyseinen ihminen on niin kurkkuaan myöten täynnä ompelua, että hän myy kalustonsa ja alkaa harrastaa jotain aivan muuta. Mutta sitä en ymmärrä, jos ihminen edelleen nauttii ompelusta, mutta luopuu koneestaan siksi, että pelkää retkahtavansa ompelemaan turhaa. Silloin ollaan menossa sellaisessa minimalismissa, jota en aivan tarkalleen ymmärrä. Mutta toisaalta eipä minun tarvitsekaan.

Eiköhän ihminen luovu niistä asioista, joista haluaa luopua. Se sallittakoon jokaiselle meistä, vaikka olisi minkälaiset taidot mutta jos intohimo ja halu katoaa niin ei sitä tarvitse väkisin harrastaa. Tosin mielestäni käsin ompelu se vasta oikeata ompelua onkin! Täysin käsityötä.

Onko teillä meikkaavilla minimalisteilla minkä verran värikosmetiikkaa? Siis vain yksi luomiväripaletti, yksi huulipuna , yksi kynsilakka? Vai minkä verran valinnanvaraa?

Tykkään itse meikeistä kovasti, etenkin luomiväreistä. Olisi ihastuttava ajatus sellainen yksi iso paletti, johon voisi koota pinon lempparisävyjä eri merkeiltä. Nyt mulla on varmaan kymmenkunta palettia, ja jokaisessa paletissahan on myös niitä sävyjä, joita en käytä. En kyllä osaa arvioida, montako värinappia minulle jäisi, jos keskittyisin vain niihin itselleni rakkaimpiin ja minulle parhaiten sopiviin. Kesäksi olen hakenut sitä täydellistä persikkaista sävyä, mutta se on ikävä kyllä edelleen löytämättä. Ja keskinkertaista en kyllä enää suostu ostamaan!

Mitä siivousvälineitä ketjun minimalistien kodeista löytyy?

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä meikkaavilla minimalisteilla minkä verran värikosmetiikkaa? Siis vain yksi luomiväripaletti, yksi huulipuna , yksi kynsilakka? Vai minkä verran valinnanvaraa?

Tykkään itse meikeistä kovasti, etenkin luomiväreistä. Olisi ihastuttava ajatus sellainen yksi iso paletti, johon voisi koota pinon lempparisävyjä eri merkeiltä. Nyt mulla on varmaan kymmenkunta palettia, ja jokaisessa paletissahan on myös niitä sävyjä, joita en käytä. En kyllä osaa arvioida, montako värinappia minulle jäisi, jos keskittyisin vain niihin itselleni rakkaimpiin ja minulle parhaiten sopiviin. Kesäksi olen hakenut sitä täydellistä persikkaista sävyä, mutta se on ikävä kyllä edelleen löytämättä. Ja keskinkertaista en kyllä enää suostu ostamaan!

Luomivärit eivät ole mun juttuni, mutta karsin kynsilakat minimiin. Minulla on vain ne perusvärit mitä tarvitsen, eikä tuhatta versiota punaisesta ja melkein samansävyisiä glittereitä jne. Lakoista löytyy puhdas punainen, nude, musta ja 3 shimmeri/helmiäinen/glitter-lakkaa. Sekä pakkaus nopeasti kiinnitettäviä tekokynsiä ja kynsienhoitovälineet.

Vierailija kirjoitti:

Mitä siivousvälineitä ketjun minimalistien kodeista löytyy?

Mäntysuopa, taikasieni, Methodin yleispuhdistussuihke, ikkunanpesuaine ja vanha pullo kloriittia. Kunhan method ja kloriitti loppuvat, en varmaan enää osta uusia tilalle.

Imuri, yksi ämpäri ja pölyhuiska.

Lisäksi juuriharja, pestäviä rättejä puoli tusinaa ja vanha hammasharja.

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä meikkaavilla minimalisteilla minkä verran värikosmetiikkaa? Siis vain yksi luomiväripaletti, yksi huulipuna , yksi kynsilakka? Vai minkä verran valinnanvaraa?

Tykkään itse meikeistä kovasti, etenkin luomiväreistä. Olisi ihastuttava ajatus sellainen yksi iso paletti, johon voisi koota pinon lempparisävyjä eri merkeiltä. Nyt mulla on varmaan kymmenkunta palettia, ja jokaisessa paletissahan on myös niitä sävyjä, joita en käytä. En kyllä osaa arvioida, montako värinappia minulle jäisi, jos keskittyisin vain niihin itselleni rakkaimpiin ja minulle parhaiten sopiviin. Kesäksi olen hakenut sitä täydellistä persikkaista sävyä, mutta se on ikävä kyllä edelleen löytämättä. Ja keskinkertaista en kyllä enää suostu ostamaan!

Vain yksi luomiväripaletti, totesin että vaikka vihreä luomiväri ym ovat ideana ihan kivoja, itse meikkaan vain luonnollisilla sävyillä joten nykyisen paletin nudet ja vaaleanruskeat riittiävät minulle.

Huulipunia on enemmän, mutta niitäkin karsimisen jälkeen alle kymmenen. Muutama eri sävyinen punainen ja punaruskea vaaleiden sävyjen lisäksi.

Kynsilakkoja on punainen, tummanpunainen, kesäksi koralli, läpikultava luonnollinen sekä yksi glitter.

Mehuihin voi käyttää kaikki marjat.

Sokeria ei tarvita, kun pakastaa.

Meillä tehdään mehusta myös hyytelöt ja kiisselit.

Ei meillä pieni määrä sokeria esim jälkiruuassa ole mikään ongelma.

Onpahan ainakin puhtaista marjoista tehtyä.

Miksi se mehumaija niin ärsyttää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen entinen harraste- ja ammattiompelija ja jossain kohtaa tein päätöksen luopua ompelukoneestani. Säilytin pienen käsipakin ja olenkin ommellut tarpeelliset sen jälkeen käsin, enkä ole päivääkään kaivannut koneella suristelemista.

Koneissa ja "kättä pidemmissä" on minun näkökulmastani sellainen ongelma, että kun niitä on, tulee tehtyä tosi paljon kaikkea "turhaa", kun se on niin helppoa. Ja energiaa kuluu jonkun aivan hoopon takia. Kone tavallaan ohjaa, eikä enää pelkästään tue toimintaa.

Eli entinen harrastuksesi ja ammattisi oli ihan hoopoa ja hölmöläisen hommaa, vai ajatteletko, että silloin kun sinä halusit ommella koneella, se oli oikeutettua, mutta jos tänä päivänä joku haluaa tehdä samaa, se onkin tyhmää, koska itse olet siitä "kasvanut yli"?

No, onhan sinulla oikeus mielipiteeseesi, mutta mitä saat tuollaisesta ylimielisyydestä?

Kerro, mitä sinä nykyisin teet kaikella koneompelulta säästyneellä ajallasi ja miksi se on niin paljon parempaa.

Ei. Koin hoopoksi tuottaa asioita siksi, että osaan ja pystyn, ja sitten myydä niitä ihmisille, jotka eivät niitä tarvitse. Minusta on ihan ok tehdä ihan mitä haluaa ja minkä kokee oikeaksi, en arvostele ketään. Kukin äänestää omalla lompakollaan ja jaloillaan. Säästyneellä ajalla teen asioita, joista nautin ja jotka eivät tue kerskakulutuskulttuuria.

Siivousvälineinä löytyy rättejä ja karhunkieli. Pesuaineena käytän biohajoavaa tiskiainetta, etikkaa ja hajunpoistoon sitruunaa.

Meikkipussista löytyy peitevoide ja punaruskea sävy, jolla voi tehdä huulenrajausta tai laittaa vähän väriä poskeen.

Millaisia monikäyttötarkotuksellisia esineitä teillä on? Itsellä toimii retkipatja joogamattona ja sileäpintainen pöytä valkotauluna.

Vierailija kirjoitti:

Mehuihin voi käyttää kaikki marjat.

Sokeria ei tarvita, kun pakastaa.

Meillä tehdään mehusta myös hyytelöt ja kiisselit.

Ei meillä pieni määrä sokeria esim jälkiruuassa ole mikään ongelma.

Onpahan ainakin puhtaista marjoista tehtyä.

Miksi se mehumaija niin ärsyttää?

Ei kai tässä se mehumaija ole ketään ärsyttänyt vaan ainoa ärsyyntynyt oli se joku, jota ärsytti kun hänen mehumaijaansa pyydetään lainaan. Sen jälkeen on lähinnä ihmetelty, että miksi ja mihin sellaista maijakapistusta käytetään. Anteeksi kaupunkilaisuuteni, on minulle aika eksoottista. 😊 Kuulostaa kamalan isotöiseltä, semmoinen iso laite, jolla ajan kanssa keitetään marjat mehuksi. Ja sen jälkeen vielä pakastetaan! Mielestäni todella, hmm, epäminimalistista, enkä mitenkään pahalla ihmettele vaan ihan tietämättömyyttäni. Puhdas ruoka on hieno asia. 👍🏻

Ihmiset puhuu täällä oman käsityksensä mukaisesta minimalismista.

Mehumaija voi hyvinkin kuulua maaseudun ekologiseen minimalismiin, vaikka ei ehkä sellaiseen stereotyyppiseen kaupunkilaiseen futonpatja ja max sata tavaraa -minimalismiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mehuihin voi käyttää kaikki marjat.

Sokeria ei tarvita, kun pakastaa.

Meillä tehdään mehusta myös hyytelöt ja kiisselit.

Ei meillä pieni määrä sokeria esim jälkiruuassa ole mikään ongelma.

Onpahan ainakin puhtaista marjoista tehtyä.

Miksi se mehumaija niin ärsyttää?

Ei kai tässä se mehumaija ole ketään ärsyttänyt vaan ainoa ärsyyntynyt oli se joku, jota ärsytti kun hänen mehumaijaansa pyydetään lainaan. Sen jälkeen on lähinnä ihmetelty, että miksi ja mihin sellaista maijakapistusta käytetään. Anteeksi kaupunkilaisuuteni, on minulle aika eksoottista. 😊 Kuulostaa kamalan isotöiseltä, semmoinen iso laite, jolla ajan kanssa keitetään marjat mehuksi. Ja sen jälkeen vielä pakastetaan! Mielestäni todella, hmm, epäminimalistista, enkä mitenkään pahalla ihmettele vaan ihan tietämättömyyttäni. Puhdas ruoka on hieno asia. 👍🏻

Syön myös marjat marjoina ja hedelmät hedelminä. Muutenkin kypsennän ja nautin prosessoitua aika vähän, ruisleipää ostan kaupasta ja riisikakkuja. Ainakin toistaiseksi olen hengissä :D

Vierailija kirjoitti:

Mitä siivousvälineitä ketjun minimalistien kodeista löytyy?

Dysonin imuri

Kärcherin höyryputsari

Ruokasoodaa ja etikkaa

Rättejä

Pesusieniä

Universal Stone.

Äidilläni on mehumaija ja se on hirmuinen, iso vehje. Minulla on hyvä tehosekoitin, jossa surauttelen marjat juotavaksi pakkasesta ja jauhoista. Itse mietin laitteita ostaessa niiden säilyttämistäkin. En tiedä edes mihin keittiön kaappiin iso laite sopisi. Ostan vessapaperiakin vain yhden pakkauksen kerralla, että rullat sopivat tasan tarkkaan yhdelle, juuri niille tarkoitetulle vessan kaapin hyllylle :)

Meillä on siivousväleitä vähän liikaakin, mutta niiden kohdalla hamsteri on mies (!). Hän tykkää ostella pesuaineita ja on tarkka, että parkettia hoidetaan parkettiaineilla ja vessaan on oma suihke ja keittiöön toinen. Itselleni kelpaisi vähemmänkin. Meillä on myös taikasieniä, universal stonea ja kerrassaan mahtava dysonin imuri. Pyykinpesuaineena käytän aina samaa nestemäistä halpista, en koskaan huuhteluainetta. Laitan tuoksuöljyjä huuhteluainelokeroon.

Tuli ahaa-elämys tästä keskustelusta, tajusin nimittäin että tämä elämäni viimeaikainen suuntaus on juurikin minimalismia! :) olen viime vuosien aikaan ihan spontaanisti hakenut selkeyttä ja sisäistä rauhaa yksinkertaistamalla kaikkea, kuten kotiani ja ihmissuhteitani. On ollut vapauttavaa jättää krääsä kauppaan, somet vähemmälle ja muutenkin pienentää piirejään, en tarvii kymmeniä hyvänpäivän puoltuttuja. Roskaa kertyy max 1 pussi viikossa, ja ruokaa en heitä juurikaan hukkaan, kirppareita olen suosinut muutenkin aina. Nykyajan yltiösosiaalisuus ja kulutushysteria ei oo mun juttu :)

Mitäs mieltä kaikki terveellistä ja prosessoimatonta lähiruokaa syövät minimalistit ovat arkkupakastimesta?