Onko täällä kenelläkään minimalismi elämäntapana?

Voiko minimalistilla olla hiusten ja ripsien pidennykset?

Onko minimalistin pakko olla ruma?

Vierailija kirjoitti:

Mitäs mieltä kaikki terveellistä ja prosessoimatonta lähiruokaa syövät minimalistit ovat arkkupakastimesta?

Pakastin on tärkeä olla kun halutaan minimoida ruuan hävikki

Meillä on mehumaija. Eihän sitä useint tarvitse, mutta silloin kun tarvitsee, todellakin tarvitsee. Naapurilta voisi EHKÄ lainata, paitsi että a) sinne on jonkin verran matkaa ja b) todennäköisesti heidän maijansa on käytössä täsmälleen samoihin aikoihin.

Kaupunkilaisilta unohtuu usein, että täällä maalla marjapensaiden ym. sato kypsyy nopeasti ja ihmisten lisäksi myös rastaat verottavat sitä joten sadon talteen saamisessa pitää olla nopea. Jos eli yleensä kun satoa on paljon, niin se tulee paremmin käytetyksi jos sen säilöö monipuolisesti. Esim: osa pakasterasioihin sellaisenaa, osa sekoituksena, vähän sosetta tai hilloa, ja se mitä jää mehuksi. Mehumaijan hienous on juurikin siinä että se nielee paljon marjoja.

Ja sitten saa mummolamehua!

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä meikkaavilla minimalisteilla minkä verran värikosmetiikkaa? Siis vain yksi luomiväripaletti, yksi huulipuna , yksi kynsilakka? Vai minkä verran valinnanvaraa?

Tykkään itse meikeistä kovasti, etenkin luomiväreistä. Olisi ihastuttava ajatus sellainen yksi iso paletti, johon voisi koota pinon lempparisävyjä eri merkeiltä. Nyt mulla on varmaan kymmenkunta palettia, ja jokaisessa paletissahan on myös niitä sävyjä, joita en käytä. En kyllä osaa arvioida, montako värinappia minulle jäisi, jos keskittyisin vain niihin itselleni rakkaimpiin ja minulle parhaiten sopiviin. Kesäksi olen hakenut sitä täydellistä persikkaista sävyä, mutta se on ikävä kyllä edelleen löytämättä. Ja keskinkertaista en kyllä enää suostu ostamaan!

No minä olen käsittänyt minimalismin niin että sen tavoitteena ei ole äärimmäinen askeettisuus vaan että elämästä siivottaisiin turhia, tarpeettomia asioita jotta tilaa tulisi merkityksellisille asioille. Esimerkiksi harrastusvälineet, joiksi meikit lasken jos meikkaaminen tuottaa ihmiselle iloa, eivät tämän määritelmän mukaan ole turhia tai mitenkään ongelma. Meikkipussin siivousanalogiaa käyttäen, minulle "minimalismi" on sitä että meikkipussissa on kaikki kivat jutut mutta sieltä on siivottu vääränväriset meikkivoiteet, kuivahtaneet huulipunat ja ripsarit, paksuuntuneet kynsilakat ynnä muut mistä ei enää ole kuin sotkua ja painolastia. 

Näin tämä minimalisti tarkastelee elämäänsä. Harrastusvälineitä omistan enemmän kuin mikä olisi ehdottoman välttämätöntä, mutta ne tuottavatkin minulle hyvinvointia. Sen sijaan omistan esim. vain yhden parin sinisiä perusfarkkuja koska en tarvitse enempää ja kolme laukkua päiväkäyttöön (reppu, kassi, käsilaukku) koska olen todennut sen ideaaliksi määräksi itselleni. Toisilla voi olla ihan hyvästä syystä enemmän farkkuja ja monet pärjäävät yhdellä laukulla. Olen somessa vain facebookissa enkä jokaisessa mahdollisessa appsissa missä osa kavereistakin koska face kuitenkin riittää ja aikaa jää mielekkäämpään tekemiseen. Tätä rataa. 

En tajua, miksi minimalismistakin pitää kehittää joku ihme paremmuuskisa jossa tuntemattomia haukutaan ja koitetaan itse päteä. Tulee mieleen, että sellaisella ihmisellä jolla on kova tarve arvostella ja mollata muita ei ole kaikki hyvin. Ehkä hänen olisi kannattanut säästää ne piparkakkuvuokansa tai rimpsuhameensa jotka lensivät viime syksynä pihalle turhuuksina...

Luomunaisen on helppo elää. Ei tarvitse ajatella meikkejä ja korujakaan, eikä juoksemista muodin perässä. Ja tämän myötä muukin elämä on yksinkertaisempaa.

Tätä keskustelua on mielenkiintoista seurata, vaikka itse en kyllä tuota elämäntapaa yrittäisi. Minulle esineillä on merkitystä ja nautin niiden katselusta. Rakastan maalauksia jotka lapsuudenystäväni on minulle maalannut, patsasta jonka ostin Roomasta, lamppua Kööpenhaminasta, suurta ja kaunista ametistia.. Olisi tosi ikävää jos niitä ei enää olisi.

Toisaalta ostan hyvin harvoin mitään ja tupa ei todellakaan pursua tavaraa. En silti todellakaan luopuisi kaikesta mitä en ole "käyttänyt" viimeiseen vuoteen. Varsinkin kirjat ovat ikuisia!

Vierailija kirjoitti:

Tätä keskustelua on mielenkiintoista seurata, vaikka itse en kyllä tuota elämäntapaa yrittäisi. Minulle esineillä on merkitystä ja nautin niiden katselusta. Rakastan maalauksia jotka lapsuudenystäväni on minulle maalannut, patsasta jonka ostin Roomasta, lamppua Kööpenhaminasta, suurta ja kaunista ametistia.. Olisi tosi ikävää jos niitä ei enää olisi.

Toisaalta ostan hyvin harvoin mitään ja tupa ei todellakaan pursua tavaraa. En silti todellakaan luopuisi kaikesta mitä en ole "käyttänyt" viimeiseen vuoteen. Varsinkin kirjat ovat ikuisia!

No, tässäkin on eri koulukuntia. Jonkun mielestä minimalisti ei saa kiintyä tavaraan vaan kaiken minkä hän omistaa, hänen pitää olla valmis silmää räpäyttämättä jättämään taakseen. Toisten mielestä taas minimalisti voi olla myös sellainen, jolla on tarkkaan valittu kokoelma tavaroita, joita rakastaa ja joista huolehtii hyvin.

Mediaseksikkäin minimalisti on tietty sellainen, joka muuttuu ostoholisti-kapitalistista nomadiksi, jolla on repussa bambuhammasharja, teräsmuki, kaksi vaatekertaa ja iphone.

Vierailija kirjoitti:

Tätä keskustelua on mielenkiintoista seurata, vaikka itse en kyllä tuota elämäntapaa yrittäisi. Minulle esineillä on merkitystä ja nautin niiden katselusta. Rakastan maalauksia jotka lapsuudenystäväni on minulle maalannut, patsasta jonka ostin Roomasta, lamppua Kööpenhaminasta, suurta ja kaunista ametistia.. Olisi tosi ikävää jos niitä ei enää olisi.

Toisaalta ostan hyvin harvoin mitään ja tupa ei todellakaan pursua tavaraa. En silti todellakaan luopuisi kaikesta mitä en ole "käyttänyt" viimeiseen vuoteen. Varsinkin kirjat ovat ikuisia!

Minusta kuulostaa, että voisit jo olla minimalisti. : ) Niin kuin tuossa yllä kirjoitin, en ole niitä minimalisteja joiden mielestä "oikea" minimalisti luopuu rakkaistakin tavaroista eikä kiinny mihinkään materiaan.  Ehkä se äärimmäisyys joillekin toimii, mutta ei todellakaan useimmille. Eikä sen tarvitsekaan, ihmiset on erilaisia eikä mistään tulisi mitään jos kaikki lähtisivät vaihtaisivat asuntonsa reppuun ja lähtisivät nomadeiksi.

Ei ole mitään sääntöä jonka mukaan tavara ansaitsee olla olemassa vain jos sitä käytetään säännöllisesti. Kuinka usein taulua käytetään? Tai mummolta perittyä posliinikippoa? Jokainen saa itse määritellä mikä on tärkeää ja mikä ei. Minimalismia on jo se että ylipäätään miettii asiaa eikä vain aivottomana haali krääsää kun mainoksessa käsketään ja kaverillakin on. Ei ole tarkoitus olla minimalistisempi tai edes yhtä minimalistinen kuin joku muu, vaan ainoa hyvä vertailukohta on kuulostella itseään ja miettiä, tarvitseeko elämästä karsia jotain, puuttuuko siitä jotain vai onko just nyt hyvä.

Haastaisin ketjulaiset miettimään, mistä tuleekin se masokistinen ajatus että ollakseen Oikea Minimalisti ensimmäisenä pitää luopua kaikesta kivasta ja rakkaasta ja siitä mistä on vaikein luopua? Jos alkuperäinen minimalismin ajatus oli että raivataan elämästä turhuudet jotta tilaa on olennaiselle.  Luulisi että sitä riittäisi itse kullakin aika paljon. Itse myös ajattelen että useimmille tavallisille ihmisille se "olennainenkin" sisältää vaihtelevan määrän tavaraa. Jossain on useimmillakipuraja jonka yli mennessä minimalismi ei enää ole kivaa eikä vapauttavaa, eikä se ole mitään heikkoutta vaan realismia.

t.695

Joku saattaa olla minimalistinen tässä ja vähemmän minimalistinen tuossa, minusta on turhaa edes yrittää määrittää asiaa sen tarkemmin. En myöskään näe elämäntyyliä "yrittämistä" sen enempää kuin esimerkiksi sitä, että innostuu keräilemään vaikka niitä kissoja. Tämä siis viitaten aiempaan viestiin, jossa ei aiottu yrittää elää minimalistisesti. Jos tykkää että asioita on paljon, niin sitten elää paljojen asioiden kanssa. Moni päätyy "minimalistiksi" vahingossa, kun kyllästyy siihen ainaiseen paljouteen ja hamstraamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä keskustelua on mielenkiintoista seurata, vaikka itse en kyllä tuota elämäntapaa yrittäisi. Minulle esineillä on merkitystä ja nautin niiden katselusta. Rakastan maalauksia jotka lapsuudenystäväni on minulle maalannut, patsasta jonka ostin Roomasta, lamppua Kööpenhaminasta, suurta ja kaunista ametistia.. Olisi tosi ikävää jos niitä ei enää olisi.

Toisaalta ostan hyvin harvoin mitään ja tupa ei todellakaan pursua tavaraa. En silti todellakaan luopuisi kaikesta mitä en ole "käyttänyt" viimeiseen vuoteen. Varsinkin kirjat ovat ikuisia!

No, tässäkin on eri koulukuntia. Jonkun mielestä minimalisti ei saa kiintyä tavaraan vaan kaiken minkä hän omistaa, hänen pitää olla valmis silmää räpäyttämättä jättämään taakseen. Toisten mielestä taas minimalisti voi olla myös sellainen, jolla on tarkkaan valittu kokoelma tavaroita, joita rakastaa ja joista huolehtii hyvin.

Mediaseksikkäin minimalisti on tietty sellainen, joka muuttuu ostoholisti-kapitalistista nomadiksi, jolla on repussa bambuhammasharja, teräsmuki, kaksi vaatekertaa ja iphone.

Nomadielämäntyyli on ihan irrallaan minimalismista, eikä sekään ole mikään uusi keksintö. Reppureissaajia, kulkureita ja muita vastaavia on ollut aina olemassa.

Minusta minimalismissä ei ole kyse tavaran absoluuttisesta määrästä. Esim. maalla hyödyllisten tavaroiden säilyttäminen ei maksa mitään ja siksi juurikin minimalistin kannatta haalia kaikkea omavaraistaloutta helpottavia vermeitä kuten juurikin mehumaija tai omenaprässi. Samoin kaikki työkalut joilla voi itse korjata ja siten säästää edistävät minimalismia.

Luulen, että nomadielämässä ja minimalismissa joitain viehättää molempia yhdistävä asia: vapaus. Tai ainakin vapauden tunne. Jostain syystä tavaramassat ja -paljoudet tuntuvat sitovan ihmistä henkisesti. Kaikkia se ei häiritse. Sitten on ihmisiä, jotka ovat levottomia vaikka koti olisi tyhjä ja joiden täytyy siirtyä fyysisesti koko ajan paikasta toiseen ollakseen onnellisia.

Siinäpä se tulikin se tavoite, jota me kaikki varmaan haemme? Miten olla onnellinen, levollinen ja tyytyväinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä meikkaavilla minimalisteilla minkä verran värikosmetiikkaa? Siis vain yksi luomiväripaletti, yksi huulipuna , yksi kynsilakka? Vai minkä verran valinnanvaraa?

Tykkään itse meikeistä kovasti, etenkin luomiväreistä. Olisi ihastuttava ajatus sellainen yksi iso paletti, johon voisi koota pinon lempparisävyjä eri merkeiltä. Nyt mulla on varmaan kymmenkunta palettia, ja jokaisessa paletissahan on myös niitä sävyjä, joita en käytä. En kyllä osaa arvioida, montako värinappia minulle jäisi, jos keskittyisin vain niihin itselleni rakkaimpiin ja minulle parhaiten sopiviin. Kesäksi olen hakenut sitä täydellistä persikkaista sävyä, mutta se on ikävä kyllä edelleen löytämättä. Ja keskinkertaista en kyllä enää suostu ostamaan!

No minä olen käsittänyt minimalismin niin että sen tavoitteena ei ole äärimmäinen askeettisuus vaan että elämästä siivottaisiin turhia, tarpeettomia asioita jotta tilaa tulisi merkityksellisille asioille.

En tajua, miksi minimalismistakin pitää kehittää joku ihme paremmuuskisa jossa tuntemattomia haukutaan ja koitetaan itse päteä. Tulee mieleen, että sellaisella ihmisellä jolla on kova tarve arvostella ja mollata muita ei ole kaikki hyvin. Ehkä hänen olisi kannattanut säästää ne piparkakkuvuokansa tai rimpsuhameensa jotka lensivät viime syksynä pihalle turhuuksina...

Yyh, oletpa ilkeä! 😥 Kirjoitin tuon meikkikommenttini saadakseni inspiraatiota ja kenties kuullakseni hyvistä monitoimituotteista. Juuri sellaista kevyttä hyvänmielenjutustelua.

Ja sitten lainaat viestiäni ja kirjoitat tuollaisia ilkeyksiä. Häpeä jos osaat!

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että nomadielämässä ja minimalismissa joitain viehättää molempia yhdistävä asia: vapaus. Tai ainakin vapauden tunne. Jostain syystä tavaramassat ja -paljoudet tuntuvat sitovan ihmistä henkisesti. Kaikkia se ei häiritse. Sitten on ihmisiä, jotka ovat levottomia vaikka koti olisi tyhjä ja joiden täytyy siirtyä fyysisesti koko ajan paikasta toiseen ollakseen onnellisia.

Siinäpä se tulikin se tavoite, jota me kaikki varmaan haemme? Miten olla onnellinen, levollinen ja tyytyväinen?

Totta kai, onhan se kevyempi nostaa kytkintä, kun ei tartte tilata viittä rekkaa muuttamaan omaisuutta. Kevyempi myös jäädä, kun voi olla varma, ettei jää lähtemisen hankaluuden takia. Vapautta tuo myös se, ettei ole liikaa virikkeitä ohjaamassa toimintaa, eikä ympäristön ylläpitoon kulu niin paljon aikaa. Oma kotini on aika askeettinen ja jotkut vieraat taas häiriintyvät siitä.

Lähtee välillä vähän hassusti raiteiltaan tämä keskustelu siinä, kun aletaan väittelemään pärjääkö ilman ompelukonetta tai mehumaijaa. Itse en kumpaakaan omista, enkä tarvitse, mutta ei se ole minusta minimalismin ydin. Minulla on sitten kolme telttaa kellarissa ja neljä rinkkaa.

Meillä on kaksi lasta ja tavaraa kyllä on. Ollaan kuitenkin vakaasti päätetty, että tavaran takia ei tarvitse tilaa olla. Ja jos joku sanoo, ettei (onnellisessa) lapsiperheessä ole koskaan siistiä, niin kyllä on. Joka päivä. Kun säilytys ja siivous on tehty helposti säästämällä vain tavarat, joilla on oikeasti merkitystä, voi olla aina siistiä. Eikä siivoamiseen mene kuin 20min päivässä. Aamulla heittelin pikkuautot yhteen koriin ja legot toiseen lapsen kanssa ja käynnistin roboimurin kun lähdettiin ulos. Pian pyyhkäisen lattian, pienessä kodissa siihen menee n. 10min.

Minulle minimalismi on sitä että luovutaan turhasta, jotta aikaa vapautuu muulle. Silti minulla on kolme telttaa, koska me jokaista tarvitaan vuoden aikana. Se on enemmänkin henkinen olotila kuin se, onko mehumaija vai ei. Näitä tavaroita jaksan huoltaa, eikä niiden olemassaolo rasita tai aiheuta turhaa epäjärjestystä arkeen.

Tunnistan kyllä itseni näistä jutuista. Ainoa vaan että mun mies on hamstraaja.. Kun kattelee tätä kämppää niin jos miinustetaan yhteiset kalusteet (siis yhdessä ostetut) sohva, ruokapöytä, sänky niin noin 90%on miehen kamoja. Oma oma omaisuus mahtuisi varmaan yhteen farmariautoon. Välillä ahdistaa tämä tavara paljous ja olen itse aika laiska siivoamaan, perus imurointi/vessat menee mutta kaikki muu.. Tavaraa vaan on liikaa! Mutta minkäs voi, onneksi mies on todella järjestelmällinen.

Nostetaanpa tätä.

Meillä on taatusti vähemmän tavaraa per ihminen kuin keskivertolapsiperheessä. Silti eilen siivosin pienestä kylppäristämme melkein kassillisen tyhjiä tai tarpeettomia tai vanhentuneita purnukoita, meikkejä, rasvoja jne pois. Edelleen sinne jäi esim. linssien pesuaine, jota en tule ikinä käyttämään. Huoh.

Minua kiinnostaa raivaaminen ja minimalismi siksi, että olen huomannut tavaroiden siivoamisen ja järjestelyn vievän aivan liikaa aikaa. Etenkin vaatepinoja kertyy eivätkä vaatteet tunnu mahtuvan minnekään. Taannoin heitin vaatekaapista pois noin 20 neuletta, silti ei ole väljää. Puolipitoiset vaatteet kertyvät kylppäriin ja eteiseen. Niitä ei jaksaisi siivota, kun eivät ne mahdu mihinkään. Eteisen valtaavat lapsen hanskat, pipot, takit, omat kaulahuivini. Ihan liikaa kaikkea.

Siedän huonosti epäjärjestystä ja henkinen hyvinvointini vaatii siistiä kotia. Olen silti huomannut, että vaikka mitään roinaa ei olisi missään, täydet kaapit ja niiden sekasorto ahdistaa. Vaikka näyttäisi siistiltä, ei oikeasti ole järjestelmällistä ja väljää. Yksikin uusi asia sotkee tasapainon, koska se ei mahdu minnekään. Lehtipinot kertyvät keittiöön, kun niille ei ole fiksua paikkaa ja roskien vieminen on vihoviimeistä hommaa.

Vierailija kirjoitti:

Nostetaanpa tätä.

Meillä on taatusti vähemmän tavaraa per ihminen kuin keskivertolapsiperheessä. Silti eilen siivosin pienestä kylppäristämme melkein kassillisen tyhjiä tai tarpeettomia tai vanhentuneita purnukoita, meikkejä, rasvoja jne pois. Edelleen sinne jäi esim. linssien pesuaine, jota en tule ikinä käyttämään. Huoh.

Minua kiinnostaa raivaaminen ja minimalismi siksi, että olen huomannut tavaroiden siivoamisen ja järjestelyn vievän aivan liikaa aikaa. Etenkin vaatepinoja kertyy eivätkä vaatteet tunnu mahtuvan minnekään. Taannoin heitin vaatekaapista pois noin 20 neuletta, silti ei ole väljää. Puolipitoiset vaatteet kertyvät kylppäriin ja eteiseen. Niitä ei jaksaisi siivota, kun eivät ne mahdu mihinkään. Eteisen valtaavat lapsen hanskat, pipot, takit, omat kaulahuivini. Ihan liikaa kaikkea.

Siedän huonosti epäjärjestystä ja henkinen hyvinvointini vaatii siistiä kotia. Olen silti huomannut, että vaikka mitään roinaa ei olisi missään, täydet kaapit ja niiden sekasorto ahdistaa. Vaikka näyttäisi siistiltä, ei oikeasti ole järjestelmällistä ja väljää. Yksikin uusi asia sotkee tasapainon, koska se ei mahdu minnekään. Lehtipinot kertyvät keittiöön, kun niille ei ole fiksua paikkaa ja roskien vieminen on vihoviimeistä hommaa.

Auttaisiko tuohon, että otat käyttöön itsellesi kaksi huivia? Muut huivit peset ja pakkaat nätisti varastolaatikkoon ja viet säilytykseen. Kun kaksi huivia on kulutettu nuhjuiseksi, heität ne roskiin ja haet jemmasta kaksi huivia käyttöön. Ei kaikkia kerralla. Entiset kulutetaan loppuun. Laadukas villahuivi kestää loputtomiin, halpis sekakuituhuivi nuhjuuntuu käytössä. Sama homma muille vaatteille. Osan ylimääräisistä vaatteista voi myydä pois, loput varastoida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edellisen kommentoijan listassa oli "tavarat mitä ei ole käytetty vuoteen"

Tämä ei kyllä päde. Minulla on paljon vaatteita ja harrastuksiin liittyviä juttuja, joita en välttämättä käytä kertaakaan edes vuositasolla. Mutta eivät ne turhia ole, päinvastoin. Hölmöä olisi joutua ostamaan uusia vaatteita/tavaroita siksi, että on vanhat heittänyt menemään. Tai jättää harrastamatta, kun ei lle enää välineitä. Esim. sukset, luistimet.

Minulla on 10-15 v vanhoja vaatteita, jotka tulevat ajoittain käyttöön vieläkin. Mökille vien tavaraa myös. Äitivainaa tapasi sanoa, että "aika tavaran nautitsee". Keksin tavaroille uusiokäyttöä, käytän "varaosina" ja korjausmateriaalina.

Ehken siis ole minimalisti vaan hyötykäyttäjä, loppuunkäyttäjä.

Kuinka moni käyttää vuonna 2003 hankittuja kenkiä? Takkia? Puseroa? Niinpä.

Häh? Tämä avaa silmiä kyllä, olen luullut että monikin käyttää vanhoja vaatteita. Mulla on 90-luvulla hankittu erittäin hyvä tuulenpitävä untuvatakki, oli käytössä tänäänkin. Ja mulla on yks ihana velour-huppari-kotiasu 2000-luvun alusta, samoin laadukkaita villapuseroita ja lasketteluvermeitä.  Niistä ei tasan tarkkaan pysty sanomaan, että ovat niin vanhoja, ei ole saumat ratkeilleet, ei ole nyppyjä tms. 

Ja yks lemppariyöpaitani on myös 90-luvulta :) Sellainen spagettiolkain"mekko". Sitä on pesty, pesty ja pesty! Mutta edelleen kelpaa. Kuosi on kukallinen, eli eikös se ole taas muotiakin? Sinänsä asialla ei ole väliä kun kyseessä on yöpaita :D. 

Mut järkkyä huomata, millaista vaatteiden käyttö nykyään on. Ja laatu.

C4S kirjoitti:

Joo. Ostin hupiajeluja varten Porschen Carrera 4 S:n. Turbo olisi ollu ehkä vähän liikaa minimalistille.

Tuttu tunne