Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä kenelläkään minimalismi elämäntapana?
Miten se näkyy arjessasi, miksi valitsit minimalismin?
Erityisesti lapsiperheiden kokemukset kiinnostavat.
Kommentit (835)
Itse en tiedä miten tälle yhdelle jankkaajalle on tullut käsitys ettei tehdä töitä? Vähintään toinen tekee aina töitä. Ja usein molemmat, toinen vaan jotain kevyttä osa-aikatyötä. Kokopäiväisestikö pitäisi olla vaikka ei rahan puolesta tarvitse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska maailmassa ja ihmisillä on liikaa kaikkea niin tarvitaan jotain vastapainoksi ja se on ympäristön huolehtiminen ja tavaravuoren vähentäminen. Liiallisesta tavaranmäärästä tulee vain stressi ja huono omatunto.
Itse olen tietoisesti vähentänyt ostoksien määrä, ennen jokaista hankinta mietin että tarvotsenko todella tämän ja onko sille käyttöä, useimmiten vastaus on ei.
Kun on vähemmän tavaroita on parempi omatunto, säästyy rahaa ja on enemmän tilaa. Tulee hyvä mieli ympäristön kannalta.
Tästä asiasta olen täsmälleen samaa mieltä, että ympäristöstä pitää huolehtia. Järkevä keskustelu edellyttää kuitenkin perusasioiden ymmärtämistä. Jos kulutuskysyntä - siis krääsän ostaminen - vähenee, krääsän tuottamiseen ei tarvita enää yhtä suurta työpanosta kuin aikaisemmin. Siis: palkkatulot ja niistä yhteiskunnalle kertyvät verotulot laskevat. Saman aikaisesti työttömyys lisääntyy, ja meidän yhteiskunnassamme työttömistä on ollut tapana huolehtia.
Maailmassa on krääsää enemmän kuin tarpeeksi, mutta kulutuksen vähentäminen johtaa yhteiskunnan palvelujen heikkenemiseen. Väestö ikääntyy, ja on mukava jos joku maksaa sairaanhoitajan palkan tulevaisuudessakin. Valitettavasti tämä edellyttää sitä, että talouspyörii entistä vinhempaa.
Valitsin minimalismin, koska sen avulla løydän elämääni huipennuksia helpommin.
Syön askeettisesti, kananmunan,rahkaa, banaania, puuroa, jauhelihaa, kanaa, kalaa jne. Yleensä kylmänä. Yksinkertaisesti eikä tule ahmittua. Hedelmiä syön myös.
Elämällä minmalistisesti tuntuu jujlalta kun viikonloppuisin teen jotain minimutkaisempaa ruokaa, lämmintä ruokaa.
Käyn todella harvoin missään.muualla työn ohessa kuin lähikaupassa. Muutaman.kerran vuodessa menen viikonloppuisin kaupungille, ja kuvuttelen ettå olen ulkomailla! Hienoja rakennuksia, ihmisvilinä! Ravintolassa lounas.
Vierailija kirjoitti:
Itse en tiedä miten tälle yhdelle jankkaajalle on tullut käsitys ettei tehdä töitä? Vähintään toinen tekee aina töitä. Ja usein molemmat, toinen vaan jotain kevyttä osa-aikatyötä. Kokopäiväisestikö pitäisi olla vaikka ei rahan puolesta tarvitse?
Jos pidät tätä jankkaamisena tai jos sinun on vaikea ymmärtää kirjoitettua tekstiä, ei ehkä kannata yrittää osallistua keskusteluun.
Ajatelkaa että Paavo Väyrynen sanoi että maailma pilaantuu liikakulutukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajatelkaa että Paavo Väyrynen sanoi että maailma pilaantuu liikakulutukseen.
En ole nähnyt Väyrysen kommenttia enkämitä hän sillä tarkoittaa. Fakta vain on se, että jos opettaja tai sairaanhoitaja haluaa palkkansa, ihmisten on ostettava tavaroita vimmatusti. Monet kokevat pelkän kulutuksen, siis krääsän ostamisen hyvinvoinniksi, esimerkiksi hienompi auto. Mutta kulutus tuottaa myös sen hyvinvoinnin, joka näkyy esimerkiksi sosiaalihuollon palveluina.
Tietenkin on pelottavaa nähdö, että maaiklman meret ovat muovia ym muuta paskaa täynnäja että luonnonvaroja joudutaan kaivamaan yhäsyvemmältä. Sadassa vuodessa ihmiset ovat saaneet maapallon kestokyvyn natisemaan liitoksissaan. Kyllä, olen erittäin huolissani siitä, mutta ei se kansantalouden lainalaisuuksia muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en tiedä miten tälle yhdelle jankkaajalle on tullut käsitys ettei tehdä töitä? Vähintään toinen tekee aina töitä. Ja usein molemmat, toinen vaan jotain kevyttä osa-aikatyötä. Kokopäiväisestikö pitäisi olla vaikka ei rahan puolesta tarvitse?
Jos pidät tätä jankkaamisena tai jos sinun on vaikea ymmärtää kirjoitettua tekstiä, ei ehkä kannata yrittää osallistua keskusteluun.
No mutta sanot ettei osallistuta yhteiskunnan palveluiden rahoittamiseen koska downshiftataan. Maksamme tuloistamme veroja kuukaudessa lähes 2500e. Sillä voi käydä kerran vuodessa neuvolassa ja osallistua esiopetukseen.
Kyllä me töitä tarvitaan ihan henkisen hyvinvoinninkin kannalta. Vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en tiedä miten tälle yhdelle jankkaajalle on tullut käsitys ettei tehdä töitä? Vähintään toinen tekee aina töitä. Ja usein molemmat, toinen vaan jotain kevyttä osa-aikatyötä. Kokopäiväisestikö pitäisi olla vaikka ei rahan puolesta tarvitse?
Jos pidät tätä jankkaamisena tai jos sinun on vaikea ymmärtää kirjoitettua tekstiä, ei ehkä kannata yrittää osallistua keskusteluun.
No mutta sanot ettei osallistuta yhteiskunnan palveluiden rahoittamiseen koska downshiftataan. Maksamme tuloistamme veroja kuukaudessa lähes 2500e. Sillä voi käydä kerran vuodessa neuvolassa ja osallistua esiopetukseen.
Kyllä me töitä tarvitaan ihan henkisen hyvinvoinninkin kannalta. Vähän.
Olen koettanut ainoastaan valottaa kansantalouden hyvin yksinkertaisia lainalaisuuksia. Yksinkertainen kysymys on, halutaanko yhteiskunnan hyvinvointipalvelut säilyttää edes tällä tasolla. Jos halutaan, se edellyttää työnteon lisäämistä. Työnteon vähentäminen on myrkkyä sosiaaliturvalle. Mutta jos olemme sitä mieltä, että työttömyysturva, sairaanhoito, vanhusten palvelut, koulut ym ovat tarpeettoman korkeatasoisia ja että tasoa voi laskea, niin siitä vaan työn tekoa vähentämään. Maailmassa on paljon maita, joissa ihmisen hyvinvointi riippuu vain hänen omasta työpanoksestaan ja varallisuudestaan. Verotus on kevyttä, ja ne jotka eivät pärjää, saavat olla oman onnensa nojassa. Kysymys on siitä, halutaanko Suomesta tällainen yhteiskunta.
Miksi tienaamallaan rahalla olisi pakko ostaa krääsää?Miksei srn sijaan voi hankkia enemmän elämyksiä, hyvinvointipalveluja ym. Aineetonta.Näidenkin tuottamiseen tarvitaan työvoimaa.Entiset krääsätehtaan liukuhihnatyötä tehneet työläiset voivat kouluttautua vaikka jalkahoitajaksi , hierojaksi tai vaikka lääkäriksi.Kun krääsän ostosta säästyneet varat käytetään hyvonvointiin, näiden työllisyys kasvaa.Sairaat päädisivät hoitoon kun resursseja lisättäisiin ja väkeä näillä aloilla olisi riittävästi.Hyvinvointi lisääntyisi.
En silti tarkoita että kaiken kulutuksen pitäisi loppua, minimalisti määrittelee itse, mikä on se hänelle tarpeellinen tavaranmäärä.Tottakai minimalistikin ostaa sen, mitä tarvitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyrin ( kaikin keinoin -:D Hih ) olemaan minimalistinen. Jo vuosia. Ja entistä useammin tuntuu siltä, että en oikeesti tarvitse just nyt mitään. Shoppailua en ole koskaan harrastanut harrastus mielessä.
Elämä on selkeämpää, rauhallisempaa, myönteisempää, hyvävointisempaa ja pirteäpää siinä mielessä,
että en oo niin saamaton ( ? ) kuin aikaisemmin.
Onhan totta, että liika tavara ahdistaa.
Meillä ei ole tavara kaaosta esillä. Kodikasta on, mutta ei muuta kuin simppeli sisustus.
Ei ole hyllyissä pursuavia tavaroita, eikä huoneet täynnä "kaikkea".
Meille tämä on ihanin elämänmuoto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäisin vielä että meille minimalismi on myös muutakin kuin aineellista. On joo vähän tavaraa, vähän neliöitä ym. Mutta tavoite on, että tarvitaan vähemmän rahaa, jolloin aikaa vapautuu myös työnteolta. Se aika annetaan lapsille. Toinen vanhempi on aina osittain/kokonaan kotona vähän vaiheesta riippuen.
Isomman lapsen harrastukset on pyritty valitsemaan yhdessä niin, että ne palvelisivat tätä yhdessäoloa ja kiireettömyyttä. Perheen yhteinen harrastus on retkeily ja telttailu (ah! Ihana olla vain rinkan kanssa metsässä, kaikki niin mietittynä). Meillä ei ole kilpailuun tähtääviä harrasteita, vaan harrastuksen on tarkoitus tukea fyysistä ja henkistä terveyttä, olla osa elämää ei koko elämä. Yhteisenä ohjattuna harrastuksena aloitamme pian meripartion.
- Se kahden lapsen myötä minimalismiin takaisin eksynyt sivulta 3
Hieno homma, mitäpä sitä työtä tekemään, kun muut tekevät sen puolestasi ja pitävät yhteiskunnan rakenteita yllä. On kiva kätdä sairaalassa jos sattuu olemaan kipeänä ja hyvä viedä lapset kouluun, jonka ylläpidon muut kustantavat. Hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä.
No kylläpä on tullut alapeukkua, miksi ihmeessä. Yksinkertainen fakta on, että yhteiskunnan rakenteita ylläpidetään työn teosta kertyvillä verotuloilla. Työntekijät kustantavat kaikki yhteiskunnan palvelut, sairaalat, koulut, päiväkodit, kirjastot, maantiet jne. Ei tässä ole mitään epäselvää. Ne, jotka eivät halua osallistua työntekoon, elävät muiden kustannuksella.
Kritisoimasi kirjoittaja kertoo säästävänsä eli hän ei tarvitse tukea työn vähentämisen takia, vaan se onnistuu pienillä menoilla. Tämän lisäksi hän kertoo saadun lisäajan käytöstä - se käytetään lapsiin. Olen itse vela, mutta ihailen tuollaista panostusta lasten hyvinvointiin eikä siinä ole mitään tuomittavaa. Kysehän on täysin eri asiasta kuin sellaisesta stereotyyppisestä "lusmuriperheestä", joka pakoilee töitä ja haluaa elää tukirahoilla. Tämä selittänee osan alapeukuista.
Tämän lisäksi sinun kannattaa pohtia sitä miten yhteiskunta tulee muuttumaan ihan lähiaikoina robitiikan ja automaation myötä.
En tiedä, miten sinun mielestä yhteiskunta tulee muuttumaan robotiikan ja automaation myötä. Yksi huolestuttava skenaario on, että ihmisille ei riitä enää työtä, verotulot romahtavat ja hyvinvointipalveluja joudutaan ajamaan alas. Ei tämä minulle mitenkään epäselvää ole.
Tulevaisuudessa robotit ja automaatio tekee suurimman osan töistä ja todella yllättävilläkin aloilla tekoäly voi hoitaa hommat ihmisen puolesta. Tämähän mullistaa täysin nykyisen yhteiskunnan - meidän tekemää työpanosta ei enää tarvita. Toisin sanoen (ihmis-)työ ei voi olla yhteiskunnan perusta ja liima. Tarvitaan ensinnäkin perustulo.
Lisäksi maapallan kestäminen ihmisten kourissa tulisi varmistaa ja ihmispopulaation määrä saada hallintaan. Tai sitten lähdetään vain niin nopeasti kuin mahdollista laajenemaan ensin lähiavaruuteen ja jatkossa kauemmas. Vähän kuin maapallolla aiemmin, ylitettiin mantereita ja meriä, lähdettiin siirtomaihin, tehtiin kansainvaelluksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäisin vielä että meille minimalismi on myös muutakin kuin aineellista. On joo vähän tavaraa, vähän neliöitä ym. Mutta tavoite on, että tarvitaan vähemmän rahaa, jolloin aikaa vapautuu myös työnteolta. Se aika annetaan lapsille. Toinen vanhempi on aina osittain/kokonaan kotona vähän vaiheesta riippuen.
Isomman lapsen harrastukset on pyritty valitsemaan yhdessä niin, että ne palvelisivat tätä yhdessäoloa ja kiireettömyyttä. Perheen yhteinen harrastus on retkeily ja telttailu (ah! Ihana olla vain rinkan kanssa metsässä, kaikki niin mietittynä). Meillä ei ole kilpailuun tähtääviä harrasteita, vaan harrastuksen on tarkoitus tukea fyysistä ja henkistä terveyttä, olla osa elämää ei koko elämä. Yhteisenä ohjattuna harrastuksena aloitamme pian meripartion.
- Se kahden lapsen myötä minimalismiin takaisin eksynyt sivulta 3
Hieno homma, mitäpä sitä työtä tekemään, kun muut tekevät sen puolestasi ja pitävät yhteiskunnan rakenteita yllä. On kiva kätdä sairaalassa jos sattuu olemaan kipeänä ja hyvä viedä lapset kouluun, jonka ylläpidon muut kustantavat. Hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä.
No kylläpä on tullut alapeukkua, miksi ihmeessä. Yksinkertainen fakta on, että yhteiskunnan rakenteita ylläpidetään työn teosta kertyvillä verotuloilla. Työntekijät kustantavat kaikki yhteiskunnan palvelut, sairaalat, koulut, päiväkodit, kirjastot, maantiet jne. Ei tässä ole mitään epäselvää. Ne, jotka eivät halua osallistua työntekoon, elävät muiden kustannuksella.
Kritisoimasi kirjoittaja kertoo säästävänsä eli hän ei tarvitse tukea työn vähentämisen takia, vaan se onnistuu pienillä menoilla. Tämän lisäksi hän kertoo saadun lisäajan käytöstä - se käytetään lapsiin. Olen itse vela, mutta ihailen tuollaista panostusta lasten hyvinvointiin eikä siinä ole mitään tuomittavaa. Kysehän on täysin eri asiasta kuin sellaisesta stereotyyppisestä "lusmuriperheestä", joka pakoilee töitä ja haluaa elää tukirahoilla. Tämä selittänee osan alapeukuista.
Tämän lisäksi sinun kannattaa pohtia sitä miten yhteiskunta tulee muuttumaan ihan lähiaikoina robitiikan ja automaation myötä.
Teepä ajatusleikki: kukaan ei käy työssä vaan kaikki keskittyvät lastenhoitoon. Yhteiskunta romahtaa. Tai jos vaikka puolet ihmisistä jäisivät kotiin. Verotulot romahtaisivat, ja varaa olisi ehkä järjestyksen pitoon kun ihmiset tappelisivat etuuksista. Työnteko ja vieläpä riittävän korkea työllisyysaste on ainoa tae hyvinvointipalvelujen säilyttämiseen ja ylläpitämiseen..
Miksi niin moni miesasiamies sitten paasaa sen puolesta, että naisten tulisi luovuttaa työpaikkansa miehille, tehdä lapsia ja hoitaa niitä kotona?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäisin vielä että meille minimalismi on myös muutakin kuin aineellista. On joo vähän tavaraa, vähän neliöitä ym. Mutta tavoite on, että tarvitaan vähemmän rahaa, jolloin aikaa vapautuu myös työnteolta. Se aika annetaan lapsille. Toinen vanhempi on aina osittain/kokonaan kotona vähän vaiheesta riippuen.
Isomman lapsen harrastukset on pyritty valitsemaan yhdessä niin, että ne palvelisivat tätä yhdessäoloa ja kiireettömyyttä. Perheen yhteinen harrastus on retkeily ja telttailu (ah! Ihana olla vain rinkan kanssa metsässä, kaikki niin mietittynä). Meillä ei ole kilpailuun tähtääviä harrasteita, vaan harrastuksen on tarkoitus tukea fyysistä ja henkistä terveyttä, olla osa elämää ei koko elämä. Yhteisenä ohjattuna harrastuksena aloitamme pian meripartion.
- Se kahden lapsen myötä minimalismiin takaisin eksynyt sivulta 3
Hieno homma, mitäpä sitä työtä tekemään, kun muut tekevät sen puolestasi ja pitävät yhteiskunnan rakenteita yllä. On kiva kätdä sairaalassa jos sattuu olemaan kipeänä ja hyvä viedä lapset kouluun, jonka ylläpidon muut kustantavat. Hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä.
No kylläpä on tullut alapeukkua, miksi ihmeessä. Yksinkertainen fakta on, että yhteiskunnan rakenteita ylläpidetään työn teosta kertyvillä verotuloilla. Työntekijät kustantavat kaikki yhteiskunnan palvelut, sairaalat, koulut, päiväkodit, kirjastot, maantiet jne. Ei tässä ole mitään epäselvää. Ne, jotka eivät halua osallistua työntekoon, elävät muiden kustannuksella.
Kritisoimasi kirjoittaja kertoo säästävänsä eli hän ei tarvitse tukea työn vähentämisen takia, vaan se onnistuu pienillä menoilla. Tämän lisäksi hän kertoo saadun lisäajan käytöstä - se käytetään lapsiin. Olen itse vela, mutta ihailen tuollaista panostusta lasten hyvinvointiin eikä siinä ole mitään tuomittavaa. Kysehän on täysin eri asiasta kuin sellaisesta stereotyyppisestä "lusmuriperheestä", joka pakoilee töitä ja haluaa elää tukirahoilla. Tämä selittänee osan alapeukuista.
Tämän lisäksi sinun kannattaa pohtia sitä miten yhteiskunta tulee muuttumaan ihan lähiaikoina robitiikan ja automaation myötä.
Miten niin eri asiasta. Oletan, että minimalistit ja downshiftaajat kävelevät yhteiskunnan laittamilla kaduilla, käyttävät neuvolapalveluja, koulua, terveyskeskusta, mahdollisesti päiväkotia ym. Vaikka he eivät vastaanottaisi yhteiskunnalta euroakaan riihikuivaa, he hyödyntävät verovaroilla kustannettuja palveluja. Ja verovarat tulevat työssä käyvien ihmisten ponnistelusta.
Teepä ajatusleikki: kukaan ei käy työssä vaan kaikki keskittyvät lastenhoitoon. Yhteiskunta romahtaa. Tai jos vaikka puolet ihmisistä jäisivät kotiin. Verotulot romahtaisivat, ja varaa olisi ehkä järjestyksen pitoon kun ihmiset tappelisivat etuuksista. Työnteko ja vieläpä riittävän korkea työllisyysaste on ainoa tae hyvinvointipalvelujen säilyttämiseen ja ylläpitämiseen.
Voihan sitä leikkiä kotileikkejä ja nipistää omasta kulutuksesta, mutta on kyse on muiden kustannuksella elämisestä. Niin raadollista kuin se onkin, myös hyvinvointiyhteiskunnan palvelujen ylläpito edellyttää kulutusta; sitä että ihmiset ostavat krääsää, huvituksia ja palveluja. Tavaroiden ja palvelujen kysyntä ylläpitää tuotantoa, mikä tuo ihmisille työtä ja palkkaa sekä yhteiskunnalle verotuloja.
En tiedä, miten sinun mielestä yhteiskunta tulee muuttumaan robotiikan ja automaation myötä. Yksi huolestuttava skenaario on, että ihmisille ei riitä enää työtä, verotulot romahtavat ja hyvinvointipalveluja joudutaan ajamaan alas. Ei tämä minulle mitenkään epäselvää ole.
Osta sinä vaan krääsää ja tee ylitöitä uhrautuen yhteiskunnan alttarilla, me muut eletään niinkuin halutaan.
Etkö sinä osta krääsää, et vaatteita tai niiden tarveaineita, et ruokaa, et vaippoja, et lääkkeitä itsellesi tai lapsille. Oletko mahdollisesti ostanut polkupyörän. Juuri tämän krääsän tuottaminen, kuljettaminen ja myyminen synnyttää työtä, toimeentuloa ja verotuloja. Tämän krääsän tuottaminen ja ostaminen tekee mahdolliseksi sen, että yhteiskunta voi ylläpitää hyvinvointipalvelujaan. Kansantalouden perusasiat ovat melko yksinkertaisia niin, että ei niistä ainakaan minun kanssani saa riitaa syntymään.
En ole tuo kirjoittaja, mutta haluan myös kritisoida tätä väittämääsi "Niin raadollista kuin se onkin, myös hyvinvointiyhteiskunnan palvelujen ylläpito edellyttää kulutusta; sitä että ihmiset ostavat krääsää, huvituksia ja palveluja". On ihan naurettavan mustavalkoinen ajatus käskyttää ihmisiä tuhlaamaan varojaan krääsään ja huvituksiin. Palvelut ymmärrän ja ehkä huvituksetkin, mutta krääsä? Tämä(kään) asia ei ole niin mustavalkoinen, että toisessa päässä on perunasäkkeihin pukeutunut minimalistiperhe joka imee verta naapureistaan ja toisessa päässä hulluna krääsää osteleva kardashian-wannabe-suku, joka ylläpitää elämää maailmassa.
Eiköhän suurin osa minimalisteja tässä ketjussa ja maailmassa ole sellaisia harmaan keskitien kulkijoita, jotka haluavat lopettaa _turhan_ tuhlaamisen ja krääsän keräämisen ja ostamisen sen takia "mitä muut ajatteleavat" ja elämisen jolla "näytetään muille statusta". Sen sijaan, että ostat roinaa, ostat harkiten, kulutat harkiten ja nautit elämästäsi enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei krääsän keräilijä, Menepä muualle tästä minimalisti ketjusta paasaamasta miten yhteiskunta meidän takiamme tuhoutuu.
Jaahas. Mitä sitten tapahtuu, kun minimalisti ja maksimalisti rakastuvat ja muuttavat yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Jaahas. Mitä sitten tapahtuu, kun minimalisti ja maksimalisti rakastuvat ja muuttavat yhteen.
Rahat kannattaa ainakin pitää erillisinä. Meillä minä säästän ja mies tuhlaa, mutta omia rahojaan tuhlaa, tehköön niin jos haluaa.
Miten te minimalistit hoidatte tällaiset? Esim. lasten piirrustukset joita kertyy kasoittain. Vanhat kirjeet ja valokuvat? Sukulaisten ostamat nolot koriste-esineet? Lelut, joilla lapset ei leiki, mutta joista eivät suostu luopumaan?
Vierailija kirjoitti:
Miten te minimalistit hoidatte tällaiset? Esim. lasten piirrustukset joita kertyy kasoittain. Vanhat kirjeet ja valokuvat? Sukulaisten ostamat nolot koriste-esineet? Lelut, joilla lapset ei leiki, mutta joista eivät suostu luopumaan?
Niistä otetaan kuva ja se on siinä.
Vierailija kirjoitti:
Miten te minimalistit hoidatte tällaiset? Esim. lasten piirrustukset joita kertyy kasoittain. Vanhat kirjeet ja valokuvat? Sukulaisten ostamat nolot koriste-esineet? Lelut, joilla lapset ei leiki, mutta joista eivät suostu luopumaan?
Lasten piirrustuksista parhaat kansioon, kivoja seinälle vähäksi aikaa ja sitten roskiin (tai sinne kansioon). Kaikkiin piirrustuksiin merkitään kuukausi ja vuosi ja järjestykseen, sitten voi kansion ollessa täynnä karsia liikoja, esim: meillä huomaa että lapsi piirtää tosi paljon samantapaisia samoihin aikoihin, muutaman vuoden päästä niistä voi valita kaksi tai kolme ja laittaa muut pois, se että samoja kuorma-autokuvia on kaksikymmentä ei anna lisäarvoa. Mun äiti oli säilyttänyt monta isoa kansiollista mun piirrustuksia, ei niitä jaksanut edes katsoa läpi, roskiin meni kaikki. Pieni kansio ja muutama kymmenen eri-ikäisenä piirrettyä kuvaa olisi varmaan tullut säästettyä ja näytettyä omille lapsillekin.
Vanhat kirjeet roskiin, kuvat on kansioissa. Jos irtokuvia, valitaan parhaat ja ne missä on itselle oikeita muistoja ja muut pois.
Sukulaisten antamat koriste-esineet kierrätykseen tai roskiin, en voi edes kuvitella et niitä pidettäisiin esillä. En ostaisi toisille myöskään mitään koriste-esineitä.
Lapsille rakkaista vanhoista leluista ne rakkaimmat laatikkoon varastoon tai lapsen kaappiin oikeasti talteen. Muut varastoon laatikkoon ja sitten jos lapsi ei niitä kysele, niin parin vuoden pästä vaikka pois. Paras olisi ostaa rajoitettu määrä tavaraa lapselle, jolloin ei tarvii miettiä miten säilöö kolme kaapillista pehmoeläimiä..
Koska maailmassa ja ihmisillä on liikaa kaikkea niin tarvitaan jotain vastapainoksi ja se on ympäristön huolehtiminen ja tavaravuoren vähentäminen. Liiallisesta tavaranmäärästä tulee vain stressi ja huono omatunto.
Itse olen tietoisesti vähentänyt ostoksien määrä, ennen jokaista hankinta mietin että tarvotsenko todella tämän ja onko sille käyttöä, useimmiten vastaus on ei.
Kun on vähemmän tavaroita on parempi omatunto, säästyy rahaa ja on enemmän tilaa. Tulee hyvä mieli ympäristön kannalta.