Onko täällä kenelläkään minimalismi elämäntapana?

Vierailija kirjoitti:

Törmäsin minimalismiin vahingossa Youtuben kautta. Elämäntilanteeni oli ok, mutta halusin enemmän rahaa säästöön sekä luopua kaikesta turhasta. Päätin kokeilla ja aloin pikkuhiljaa myydä omaisuuttani. Hankkiuduin eroon varmaan n. 70 prosentista tavaroistani. Muutin myös yli puolet pienempään asuntoon. Tämä tapahtui puolessa vuodessa. Yhtään tavaraa ei ole ollut vielä ikävä.

Täytyy sanoa, että moni asia on muuttunut paremmaksi. Elämä on huomattavasti yksinkertaisempaa, selkeämpää ja hallitumpaa. Siivoaminen on helppoa, rahaa jää säästöön ja osaan arvostaa ja hyötykäyttää kaikkea, mitä minulla on. Kotona ei ole juuri mitään turhaa, vaan kaikille tavaroille on tarkoituksensa. Jäljellä olevat tavarat ovat myös laadukkaampia, kuin ennen. Laatu voittaa aina määrän.

Suosittelen minimalismia kaikille, jotka haluavat lisää selkeyttä elämäänsä. Jos elämäsi on kaaoksessa, olet masentunut, burn-outin partaalla, köyhä, stressaantunut, minimalismi todennäköisesti auttaa sinua. Minimalismin ydin on mielestäni poistaa kaikki turha/vähemmän tärkeä, jotta voit keskittyä niihin asioihin, joilla on oikeasti merkitystä. Yksinkertainen elämä on upeaa!

Pari vinkkiä, mistä aloittaa:

-vaatekaappi

-kirjat, leffat, pelit

-tavarat, jotka ovat selvästi roskaa

-tavarat, joita ei ole käytetty vuoteen

-tavarat, jotka on ostettu ajatuksella "jonain päivänä saatan tarvita tätä"

Suosittelen myös Fumio Sasakin "goodbye, things"-äänikirjaa Youtubesta.

Kiitos, kiitos kiitos tästä kirjasuosittelusta!!!

Minä ajattelin siivota esim. nämä tavarat tänään:

- kynsilakkavarastoni. Olen jo vuosia sitten tehnyt konmarit, mutta tajusin, että lakkoja on yhä parikymmentä. Muutamaa väriä en käytä koskaan. Tarvitsen punaisen, mustan ja nuden sekä pikakiinnityslakan enkä mitään muuta. En minttua, sinistä, glitteriä, lilaa, harmaata, ruskeaa, oranssia, pinkkiä, kynsitarroja, liimattavia kynsiä jne.

- meikit. Minulla on esim. värivoiteita noin parikymmentä erilaista. Haluan niin pienen meikkivaraston, että se sopii pieneen pussiin, kokonaan. Minulla on ainakin 30 huulipunaa ja kiiltoa.

- vanhat kirjeet kaukaa lapsuudesta ja nuoruudesta, kun minulla oli kirjekavereita. En lue niitä koskaan. En halua avata niitä ja muistella mitään. Silppuriin

Nyt mietin vain sitä, jaksaisinko varata kirpparipöydän, laputtaa hinnat ja viedä kamoja sinne vai laitanko suoraan roskiin.

Täälläkin se on luontainen tapa olla (ja koska lapsen kasvatuksen ajan, melkein 20 vuotta, piti tehdä kompromisseja, olla kunnon kansalainen, käydä töissä, pysyä paikallaan ja hankkia tarpeellista tavaraa, on materiaa ehtinyt kertyä, ollaan nyt siinä pisteessä, ettei jatkuva työssäkäynti ole enää ihan välttämätöntä). Joten: kotoa pois muuttavan lapsen myötä palataan taas selkeään, yksinkertaiseen ja riittävään, asunto vaihtuu pienempään, roinaa poistetaan elämästä. Tilalle tulee (taas) vapaa-aika ja luonto. Puskassa on tarkoitus olla (huhti-)touko-syyskuu.

Itse innostuin ensin minimalismista, sitten konmarista ja olen hyvin saanut yhdistelyä. Välillä vaikea miettiä, heitänkö tavaran pois, mutta helpottaa ajatus siitä, että jos ei ole n. vuoteen käyttänyt, niin pois. Ei toki välttämättä koske kaikkea, mutta hyvä ohjeistus.

Toinen on, jos ostan jotain uutta, niin luovun vanhasta. Esim uusi käsilaukku, niin vanha käsilaukku saa mennä :) tämä saa miettimään, tykkäänkö siitä uudesta niin paljon, että raaskin sen ostaa. Jotkut tuotteet kulutan puhki asti, toiset ei vaan enää miellytä jossain kohtaa.

Super minimalisti en aio olla, mutta sinne päin. Olen asumassa vasta ensiasunnossa avomiehen kanssa, joten tavaraa ei vielä ole älyttömän paljon, joten on ollut hyvä aloittaa tämä. Haluaisin laittaa koko sisustuksen uusiksi, ja ostaa tavarat, jotka ihan oikeasti miellyttää, mutta muuttoon on enää vuosi-pari, joten ehkä jaksan odottaa.

Vierailija kirjoitti:

Itse innostuin ensin minimalismista, sitten konmarista ja olen hyvin saanut yhdistelyä. Välillä vaikea miettiä, heitänkö tavaran pois, mutta helpottaa ajatus siitä, että jos ei ole n. vuoteen käyttänyt, niin pois. Ei toki välttämättä koske kaikkea, mutta hyvä ohjeistus.

Toinen on, jos ostan jotain uutta, niin luovun vanhasta. Esim uusi käsilaukku, niin vanha käsilaukku saa mennä :) tämä saa miettimään, tykkäänkö siitä uudesta niin paljon, että raaskin sen ostaa. Jotkut tuotteet kulutan puhki asti, toiset ei vaan enää miellytä jossain kohtaa.

Super minimalisti en aio olla, mutta sinne päin. Olen asumassa vasta ensiasunnossa avomiehen kanssa, joten tavaraa ei vielä ole älyttömän paljon, joten on ollut hyvä aloittaa tämä. Haluaisin laittaa koko sisustuksen uusiksi, ja ostaa tavarat, jotka ihan oikeasti miellyttää, mutta muuttoon on enää vuosi-pari, joten ehkä jaksan odottaa.

Ongelma ei ole tavara, vaan ostaminen. 

Onko minimalismi sitä, että ostetaan tavaraa ja sitten heitetään roskiin?

Itse innostuin minimalismista kun katsoin Netflixista Minimalism-ohjelman, suosittelen. Avasi silmät varsinkin kertakäyttömuotiin. Sitä ennen jo olin pikku hiljaa menossa ekologisempaan elämäntyyliin vaihtamalla kosmetiikan ja pesuaineet ekologisiin luonnonaineisiin, käytän esim. paljon suolaa/soodaa ihon/kämpän puhdistukseen. Kampaajalla käyn muutaman kerran vuodessa laittamassa raitoja ja käytän siis vaan luonnonmeikkejä, niitäkin on paljon vähemmän kuin ennen, mahtuu 2 pieneen meikkipussiin. Otin käyttöön vanhat 5-10v sitten ostetut vaatteet, kaikki halvat trendivaatteet myin kirpparilla ja lahjoitin kierrätykseen, pyrin pitämään tyyliäni ajattomana niin ei tarvitse jatkuvasti uusia vaatevarastoa, ostan nykyään vaan muutaman vaatekappaleen vuodessa ja laatua, rahaa säästyy (ei kuitenkaan mitään ylikalliita merkkivaatteita). Kotona viihtyy huomattavasti paremmin kuin ennen kun kaapit ei ole täynnä turhaa krääsää. En osta nykyään mitään turhaa, lähden kaupoille (muualle kuin ruokakauppaan) lista mukana, jossa tavarat joita tarviin. Elämä on yksinkertaisempaa ja helpompaa ja pysyy pää paremmin kasassa. Suosittelen kaikille! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edellisen kommentoijan listassa oli "tavarat mitä ei ole käytetty vuoteen"

Tämä ei kyllä päde. Minulla on paljon vaatteita ja harrastuksiin liittyviä juttuja, joita en välttämättä käytä kertaakaan edes vuositasolla. Mutta eivät ne turhia ole, päinvastoin. Hölmöä olisi joutua ostamaan uusia vaatteita/tavaroita siksi, että on vanhat heittänyt menemään. Tai jättää harrastamatta, kun ei lle enää välineitä. Esim. sukset, luistimet.

Minulla on 10-15 v vanhoja vaatteita, jotka tulevat ajoittain käyttöön vieläkin. Mökille vien tavaraa myös. Äitivainaa tapasi sanoa, että "aika tavaran nautitsee". Keksin tavaroille uusiokäyttöä, käytän "varaosina" ja korjausmateriaalina.

Ehken siis ole minimalisti vaan hyötykäyttäjä, loppuunkäyttäjä.

Kuinka moni käyttää vuonna 2003 hankittuja kenkiä? Takkia? Puseroa? Niinpä.

Ei mitään niinpä.

Minun minimalismini on alkanut jo jossain 90-luvulla, kun aloin saada palkkaa, sillä, että mitä ostaa, sen ostaa ajatonta ja laadukasta. Niinpä minulla on koruja, laukkuja, kenkiä, pikkumusta ja juhlatakki ym jotka ovat ennen vuotta 2000. Ja ovat edelleen hyviä ja käytössä silloin kun niitä tarvitaan.

Kun maku on eksentrinen, retro tai muuten tätimäisen klassinen jo parikymppisenä, ei ole koskaan pintamuodissa, joten vaatteet eivät myöskään vanhene.

Olisi tuhlausta hävittää laadukas musta minimalistinen kotelomekko tai mustat nahkaiset perusavokkaat, vain koska niissä ei ole tämän alkuvuoden muotidetaljit. Se nyt ei olisi mitään minimalismia.

Oikeastaan aloitin sen jo kun ei ollut paljon rahaakaan, sillä kirpputorilla laatutavara joka ei ole muodissa maksaa vain muutaman euron. Juhlalaukkuni on varmaan 60-luvulta, juhlakenkäni 70-luvulta, astiasto 80-luvulta. Kalusteet on ostettu kirpparilta, 80-luvun täyttä puuta tai nahkaa, ja ikuisia. Kun tykkää retrosta, on helppo olla minimalisti. Yleensä n. 20 vuotta vanhan laatutavaran saa puoli-ilmaiseksi, koska muiden mielestä se on out. Mutta vaatii vain makua yhdistää.

Vierailija kirjoitti:

> Kuinka moni käyttää vuonna 2003 hankittuja kenkiä?

Juuri laitoin aamulla jalkaani kengät, jotka on ostettu vuonna 2003 tai hieman aiemmin. Hyvin kestäneet, paksua nahkaa tms.

(Merkki on eagle, aigle tms, ostettu tampereelta Kapteenskasta. Heille ei ehkä niin hyvä kauppa, koska voin aina joskus astella kauppaansa heiltä 15 vuotta sitten ostetuilla kengillä, mutta muita kenkiä ei ole ollut tarpeen hankkia. Joku toinen kauppa myy asiakkaalle kengät vuosittain tai useammat kengät vuoteen.)

Mulla on vuonna -98 Kapteenskasta ostettu takki, jonka kävin siellä taas juuri huollattamassa. On riittänyt kun osti yhden. En saanut sitä käytettyä loppuun, nyt sitä käyttää jo jälkikasvuni.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä mikä olen, mutta pyrin olla omistamatta mitään tarpeetonta. Siis miks pitäis omistaa? Vie vaan tilaa jne. Jos huomaan jotain säännöllisesti tarttevani, niin sitten ostan. Olen mm. muuttanut hieman työnkin takia stadin ja erään pohjoisen kaupungin välillä muutaman kerran ja kertaakaan ei ole muuttoauto liikkunut. Ostan/haen kierrätyskeskuksilta - kirppareilta sängyn, sohvan/vast., kirjahyllyn, olkkarin pöydän ja tv-tason. Kun muutan, niin vien joko vast. paikkoihin tai annan tutuille.

Koko toi satsi maksoi viimeksi yht. 45€. Muuttoauto eestaas ajamisineen ja vitutuksineen ois ollu ainaki sen 300€, eli ei järjen hiventä kuskaa pakettiautolla noita leluja eestaas.

Vaatteet ostan aina tarpeeseen ja vanhat menee työvaatteiksi.

Minua taas turhauttaisi ostaa samat asiat uudelleen ja uudelleen. Joskus olen kyllä onnistunut siivoamaan "turhana" jotain jota on sitten tarvinnut kuukauden sisään, mutta yleensä heitän pois ja myyn vain tavaraa jota todellakaan ei tarvitse. Kun tuntee itsensä jo aika hyvin, jäljelle jää silti melko vähän.

Varsinkin nykyään, kun kaikki on sähköisessä muodossa, kirjat, elokuvat ja musiikki.

Vierailija kirjoitti:

Minä ajattelin siivota esim. nämä tavarat tänään:

- kynsilakkavarastoni. Olen jo vuosia sitten tehnyt konmarit, mutta tajusin, että lakkoja on yhä parikymmentä. Muutamaa väriä en käytä koskaan. Tarvitsen punaisen, mustan ja nuden sekä pikakiinnityslakan enkä mitään muuta. En minttua, sinistä, glitteriä, lilaa, harmaata, ruskeaa, oranssia, pinkkiä, kynsitarroja, liimattavia kynsiä jne..

Tilanneraportti: siivosin ja jäljelle jäi 8 lakkaa, joista todella pidän. 3 väritöntä alus/päällyslakkaa. Muutama erillainen tekokynsipakkaus, joista avasin paketit ja laitoin kaikki samaan rasiaan. 1 kynsiliima. 2 erittäin pientä arkkia kynsitimantteja ja 1 pieni kimallepurkki. Kynsisakset, viila, kiillotin, lasiviila. Kynsilakanpoistoaine ja varpaidenerottimet.

Ennen minulla oli 2 isoa rasiaa täynnä kamaa, erilaisia koristeita, lakkoja ja rompetta. Viilojakin useampi. Nyt kaikki sopivat yhteen pieneen rasiaan ja harkitsen vielä, heittäisinkö pois tekokynnet + kimalteen ja timantit. En oikeastaan tarvitse niitäkään.

Siivoan kuitenkin ensin muuta roinaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse innostuin ensin minimalismista, sitten konmarista ja olen hyvin saanut yhdistelyä. Välillä vaikea miettiä, heitänkö tavaran pois, mutta helpottaa ajatus siitä, että jos ei ole n. vuoteen käyttänyt, niin pois. Ei toki välttämättä koske kaikkea, mutta hyvä ohjeistus.

Toinen on, jos ostan jotain uutta, niin luovun vanhasta. Esim uusi käsilaukku, niin vanha käsilaukku saa mennä :) tämä saa miettimään, tykkäänkö siitä uudesta niin paljon, että raaskin sen ostaa. Jotkut tuotteet kulutan puhki asti, toiset ei vaan enää miellytä jossain kohtaa.

Super minimalisti en aio olla, mutta sinne päin. Olen asumassa vasta ensiasunnossa avomiehen kanssa, joten tavaraa ei vielä ole älyttömän paljon, joten on ollut hyvä aloittaa tämä. Haluaisin laittaa koko sisustuksen uusiksi, ja ostaa tavarat, jotka ihan oikeasti miellyttää, mutta muuttoon on enää vuosi-pari, joten ehkä jaksan odottaa.

Ongelma ei ole tavara, vaan ostaminen. 

Et ole konmaria lukenut? Siinä lähdetään liikkeelle nimenomaan tavaroiden luopumisesta.. Sen jälkeen ei tee enää mieli edes ostella uutta, vaan tavarat jää kauppaan. Aion tulevaisuudessa panostaa laatuun, joten kun satun löytämään vanhojen halpistavaroideni tilalle uutta ja laadukasta, mistä oikeasti pidän, ei sen jälkeen tarvitse välttämättä vuosiin ostaa mitään (ellei joku hajoa).

Mulla minimalismi näkyy niin, etten osta turhaa ja luovun turhasta. Osin säästän elämyksiin ja harkittuihin hankintoihin, jotka yleensä tulevat tarpeeseen. En siis väitä, ettenkö saisi iloa ostamisesta tai vaikkapa sisustamisesta. Jätän vain mieluummin heräteostoksina tehdyt turhuudet pois ja ostan mieluummin harkitusti.

Mulla tämä näkyy esim. siinä, ettei minulla ole kuin parit lakanat per sänky. Miksi niitä pitäisi ostaa useampia, kun niitä on tarkoitukseensa riittämiin? Mieluummin ostan joskus vaikka verhot, koska niiden vaihtelu tuo minulle enemmän iloa. En keräile astioita, meikkejä, kenkiä tai muita tavaroita roimasti tarvetta enempää.

Minimalismi ei silti kyllä ole mikään ehdoton elämäntapani, joka näkyisi joka asiassa. Tykkään kierrellä kirppareita ja tehdä löytöjä. Pidän silti aina mielessä, tarvitsenko jotain oikeasti. En myöskään osta sisustusjuttuja, joihin tietäisin luultavasti kyllästyväni vuodessa tai parissa. Jos jokin kyllästyttää, laitan sen kiertoon. Vain harvat jutut laitan kaappiin siltä varalta, että mieli muuttuisi tai iskee vaikka tuunausinto.

Harva länsimaalainen on oikeasti niin minimalisti, että kaikkea olisi vain tarpeellinen. Nämäkin taitavat useimmin olla niitä reissaajia, jotka matkailevat pitkiä aikoja esim. Aasiassa. Totaalinen minimalisti omistaisi varmaan vain yhden kahvimukin, parit vaatekerrat, sängyn ja vain kaiken pakollisen.

Jouduin pakosta siihen. Halvinta ruokaa, ei kasviksia tai hedelmiä. Vain se perusruoka millä lähtee nälkä. Ei herkkuja. Ei uusia vaatteita. Ei mitään kotiin. Vaatteita saan ilmaiseksi tai ostan kirpputorilta. Kirpputorilta löydän tosi harvoin mulle sopivia vaatteita. En ole työtön. Mulla ei ole omaisuutta. Ei ole autoa jne.

Vierailija kirjoitti:

Mulla minimalismi näkyy niin, etten osta turhaa ja luovun turhasta. Osin säästän elämyksiin ja harkittuihin hankintoihin, jotka yleensä tulevat tarpeeseen. En siis väitä, ettenkö saisi iloa ostamisesta tai vaikkapa sisustamisesta. Jätän vain mieluummin heräteostoksina tehdyt turhuudet pois ja ostan mieluummin harkitusti.

Mulla tämä näkyy esim. siinä, ettei minulla ole kuin parit lakanat per sänky. Miksi niitä pitäisi ostaa useampia, kun niitä on tarkoitukseensa riittämiin? Mieluummin ostan joskus vaikka verhot, koska niiden vaihtelu tuo minulle enemmän iloa. En keräile astioita, meikkejä, kenkiä tai muita tavaroita roimasti tarvetta enempää.

Minimalismi ei silti kyllä ole mikään ehdoton elämäntapani, joka näkyisi joka asiassa. Tykkään kierrellä kirppareita ja tehdä löytöjä. Pidän silti aina mielessä, tarvitsenko jotain oikeasti. En myöskään osta sisustusjuttuja, joihin tietäisin luultavasti kyllästyväni vuodessa tai parissa. Jos jokin kyllästyttää, laitan sen kiertoon. Vain harvat jutut laitan kaappiin siltä varalta, että mieli muuttuisi tai iskee vaikka tuunausinto.

Harva länsimaalainen on oikeasti niin minimalisti, että kaikkea olisi vain tarpeellinen. Nämäkin taitavat useimmin olla niitä reissaajia, jotka matkailevat pitkiä aikoja esim. Aasiassa. Totaalinen minimalisti omistaisi varmaan vain yhden kahvimukin, parit vaatekerrat, sängyn ja vain kaiken pakollisen.

Minulla on osittain tiukkaa minimalismia, osittain ei (vielä). Mm. nuo lakanat karsin aikoinaan niin, että sänkyä kohden on kahdet. Toiset ovat sängyssä ja toiset joko laatikossa taiteltuna konmarityyliin tai pesussa/kuivumassa. En tarvitse useampia. Aiemmin minulla oli mm. useita lahjaksi saatuja settejä joiden kuosia inhosin. En koskaan käyttänyt niitä. Laitoin ne sitten roskiin.

No niin. Kynsilakat siivottu, mutta en pystynyt vielä luopumaan niitä tekokynsistä :) Siirryin meikkeihin ja hiustuotteisiin. Roskiin meni nyt keltainen peitepuuteri, kallis mutta vanhentunut ryppyvoide ja kallis mutta silikonia täynnä oleva hiusparfyymi/hoitosuihke. Äsken pyörittelin kädessäni Cliniquen puuteria. Jonka ostin parikymppisenä 80-luvulla. Kyllä, luit oikein. Se on oikein hyvä puuteri eikä varmastikaan vielä edes vanhentunut, koska en käytä puuteria. On aika hyvästellä se :)

Me ollaan kaksilapsinen perhe, isompi juuri aloittamassa koulun. Me ollaan eksytty minimalismin pariin (takaisin) puolivahingossa nyt muutaman perus espoolaisen vuoden jälkeen.

Muutettiin meille isoon asuntoon muutama vuosi sitten ja siitä se rönsyily lähti. Rahaakin tuli kivasti, niin pystyi ostamaan asioita. Me ei kylläkään koskaan kauheasti olla mitään shoppailtu, jotain ihan pieniä juttuja harvakseltaan, mutta niistäkin tulee suuri virta muutamassa vuodessa.

No anyway. Haluttiin pois siitä asunnossamme monesta syystä ja jostain syystä me päädyttiin ostamaan pieni kolmio meille asunnoksi. Katseltiin niitä perus 120m2 perheasuntoja, mutta ei napannut. Ei olla siihen asuntoon vielä päästy mutta nyt asutaan väliaikaisesti pienessä kaksiossa ja tähänkin mahdutaan niin että kaapeissa on tilaa.

Me karsittiin ihan kaikki turha. Meillä on tasan käyttötavarat. Luovutin kaikesta vuosien aikana keräilemästäni kivasta nätistä. Karsittiin huonekalut ihan minimiin, ei enää ylimääräisiä lipastoja tai hyllykköjä. Lapsille tulee huoneeseen sänky, kiva ja vaatekaappi. Vaatekaapista on ne vaatteet ja kaikki lelut, joita on vaan tietyt setit ei, yhtään sälää (mm legot, duplot, junarata, pikkuauto ym). Me ollaan aina käytetty enimmäkseen kirjastoa kirjojen hankkimiseen ja se jatkuu.

Nyt on takana eka minimalistinen joulu. Se vähän jännitti. 7v sai lahjaksi kaksi toivomansa legopakettia, paidan ja luistimet (käytetyt). Pienempi sai yhden lelun ja jotain muuta pientä, lelujahan on jo edellisen jäljiltä. Molemmat olivat onnellisia ja joulu oli hyvä. Aikuiset ei saaneet mitään tavaraa, kuten ei aiempinakaan vuosina.

Lapset on ehkä se suurin haaste, ollaan puhuttu paljon kuluttamisesta, materiasta, ja siitä miten säästettyjä varoja voidaan eri tavalla kohdentaa tulevaisuudessa. Elämme todella kulutuksen hotspotissa arvoalueella, joka lisää ehkä haastetta peliin.

Meille aikuisille tämä ei ole mikään ongelma. Vaatekaapit on siinä jamassa, että uutta saa ostaa jos vanhaa menee rikki. Ja silloinkin voi miettiä onko se tarpeen. Muuta tavaraa nyt aikuisena ei tulekaan ostettua.

Meillä on nykyään tosi siistiä. Nautin jopa siivoamisesta ja kaikki arvostaa enemmän olemassa olevia tavaroita. Siivouksesta on jäänyt aivan valtavasti aikaa yli ja sen olen käyttänyt lasten kanssa puuhasteluun. Nautin elämästä tosi paljon enemmän pienesti :)

Hassua että piti kokeilla sitä isoa elämää että voi taas palata pieneen. Nuorena asuimme yksiössä puolison kanssa ja se oli meille todella hyvä. Jotenkin sitä vaan lähti siihen samaan mihin kaikki muutkin, tilaa! Tavaraa!

Nyt ei ole tilaa eikä tavaraa, mutta on enemmän aikaa ja rahaa, sekä onnellisempi perhe joka viettää sen ajan siinä samassa tilassa kun ei ole nurkkia mihin kadota, toki omaa tilaa saa tarvittaessa jokainen kuitenkin :) perhedynamiikka on ehdottomasti parantunut.

On.

Hitsi, mä todella haluaisin aloittaa tuollaisen elämäntavan. Tavara on aivan sikana ja siivoaminen ihan kauheeta...

Olen ollut "tietämättäni" minimalisti jo vuosia. Minua siis on vaan aina ahdistunut turhat tavarat ja sotku, käytän aina esim vanhan rasvan loppuun ennenkuin ostan uuden jottei niitä puteleita jää kaappiin lojumaan, vaan siellä on siististi vain yksi. Sama ruuan kanssa, kaikki käytetään ja suunnitellaan tarkasti, vaatteita ostan mitä tarvitsen, hyvin harvoin mitään vain siksi että "oli niin kiva, en kyllä ehkä käytä ikinä enkä tarvitse"

Sanomattakin selvää että rahaa jää paljon säästöön.