Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä kenelläkään minimalismi elämäntapana?
Miten se näkyy arjessasi, miksi valitsit minimalismin?
Erityisesti lapsiperheiden kokemukset kiinnostavat.
Kommentit (835)
Käy sääliksi näitä jotka eivät ikinä osta mitään mitä haluavat, mahtaa olla tylsä elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole minimalisti. Suunnittelen parhaillaan isomman asunnon ostoa, että kaikki tavarat mahtuvat paremmin.
Minä en koskaan osta mitään tavaraa. Joitain vuosia sitten laitoin kaikki rahani kalliiseen autoon, mutta se ei tehnyt minua onnellisemmaksi. Seisoi pihassa suurimman osan ajasta. Noin kerran vuodessa ostan uusia vaatteita. Läppäri maksoi 800 euroa, mutta ollut kyllä sen rahan väärti. Noin yleisesti kuukausittaiset menot ovat:
-ruokakauppa
-työpaikkalounas
-vkonloppuna ulkona syöminen
-asuminen
-yhteisen auton satunnaiset menot
-kulttuuritapahtumat
Törmäsin netissä aikanaan johonkin blogiin, jossa käsiteltiin minimalistista elämäntapaa. Se vaikutti jotekin seesteiseltä, ja tuli voimakas tunne, että nuin minäkin haluan elää. Meni ehkä muutama vuosi, kun vähitellen totuttelin karsimaan tavaraa. Aloin hoksaamaan, miten paljon helpompaa elämä on, kun ei tarvitse pyöritellä, organisoida, huoltaa ja siivota valtavaa tavaramäärää. Nykyään tykään, että jos pitää jotain uutta hankkia, niin hankin sen joko kirpparilta, tai sitten hankin Suomessa valmistetun tuotteen (jos löytyy).
Hävitin paljon esineitä joilla on tunnearvoa. Ja sellaisia minulla oli varmaan kaapillisen verran. Periaatteessa ihan turhaa tavaraa. Ajattelen, että ei me täältä kukaan mitään hautaan viedä. Enkä ole jäänyt kaipaamaan mitään tavaraa, minkä olen hävittänyt. Olen ottanut nuista tunne-esineistä itselleni muistoksi kuvan jos useammankin. Ei toimi kaikille, mutta se ajaa saman asian minulle. Kyseessä on vain esine, joka sisältää tunteen, muiston. Sen saman muiston saan talteen valokuvaan.
Asiat joita hävitin niin (ne jotka muistan);
-DVD:t ja CD:t; niitä ei koskaan tullut katseltua useampaan kertaan.
-Kirjeet ja kortit; sama kuin äsken.
-Suurin osa kirjoista; sama kuin edellä.
-Keittiövälineistä ylimääräiset; en nähnyt tarvetta omistaa useampia raastinrautoja tai juustohöyliä, ne vain pyöri tiellä.
-Opiskeluaikaiset muistiinpanot; skannailin tärkeimmät asiat talteen, ja sain monta mappia heitettyä pois.
-Suurin osa joulukoristeista ym muista kausikoristeista; veivät valtavan laatikollisen verran tilaa! Nyt minulla on pikkuinen kenkälaatikko, johon saan jouluvalot ja muutamat koristeet mahtumaan.
-Vanha elektroniikka; yksi varakännykkä aina on, mutta muut on hävitetty. Ennen ne tuppasi kerääntymään. Samoin vanhat pelikoneet, soittimet, mankat, ym, myytiin.
-Koriste-esineet; tuikkukipot, kulhot, posliinikoirat ja sellaiset sai häädön. Nyt minulla on yksi lahjaksi saatu puinen norsu, ja yksi tuikkukippo. Pidän näkyvillä ainoastaan käytössä olevia, "hyödyllisiä" sisustusesineitä.
-Vain yksi astiasto. Vitriinissä on näytillä "vieras astiasto", joka käsittää vain tusinan kahvikuppeja lautasineen. Ja on ahkerassa käytössä, eli ei vain koristeena ja kerran vuodessa käytössä-tyylillä.
-Ylimääräiset kodin tekstiilit; käytössä on muutama pari pussilakanoita, joita kierrätetään ja käytetään loppuun, ennen kuin otetaan käytöön uudet. Yksi pöytäliina, yhdet verhot. Kaapista ei tarvitse etsiä säilytystilaa jouluverhoille tai muille.
-Harrastusvälineet; olin kokeillut kaikenlaisia eri askarteluja ja ties mitä harrastuksia, ja tavaroita oli sen mukaan. Nyt, jos en harrasta jollain välineillä vuoteen, niin myyn ne.
-Turhat vaatteet. Kerran vuodessa käännän kaikki vaatteet nurja puoli ulospäin, ja vuoden lopussa tarkastan. Ne vaatteet jotka on pysynyt nurin, niin laitan kirpparille, eli niitä ei ole käytetty.
Jotkut tuntuvat käsittävän minimalismin jonkinlaiseksi kurjuuden maksimoinniksi. Etta pitää käyttää rumia pussilakanoita, ettei vaan tule ostettua uusia. Ja kitkutetaan kauhtuneissa vaatteissa, ettei vaan tule ostettua uusia.
Esim. minut on kasvatettu niin, että alennusmyynneistä aina hamstrattiin kaikkea, tarvittiin tai ei. Monesti ostetut tavarat hukkuivat muiden tavaroiden sekaan, joten jouduttiin kuitenkin ostamaan uusi sitten kun tarvitsi. Valitettavasti jatkoin tätä opittua tapaa aikuisikään saakka, jonka takia minulla oli mm. iso varasto rumia ja epäsopivia vaatteita kaapit täynnä. Jos vaikka joskus tarvis.
Roskiin ei tietenkään uusia kannata ensimmäisenä laittaa, mutta en minä rupee itseäni rankaisemaan koko loppuikääni sen takia, että minut on kasvatettu väärin. Kyllä laitan kamalat kiertoon, ja ostan ihania tilalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähempään tyytyvässä elämäntavassa on tietysti hyvät puolensa, mutta en voi kuin ihmetellä toimintaa, missä heitetään hyviä käyttötavaroita pois ihan vaan siksi, että ne vievät tilaa, vaikka niitä vielä joskus tarvitsee. Sitten ollaan taas sädekehä kiiltäen ostamassa laadukasta ja kestävää, kun vanha tuote loppuu, vaikka paljon ekologisempaa olisi ollut käyttää pois ne lakanat ja voiteet, joista kiihkon vallassa luovuttiin. Sitten kun ne vanhat on käytetty, mennään ostamaan sitä laadukasta ja kestävää. On nämä todella ensimmäisen maailman ongelmia.
Juurikin näin. Kiitos. Tuolla ketjun alkupäässä minua alapeukutettiin kovin, kun moitin tavaroiden poisheittämistä, esim. perusteella ettei niitä ole tarvittu/käytetty vuoteen.
Huh huh. Minä Todellakin pidän 10-15 v vanhoja ajattomia (tai uudelleen trendikkäiksi tulleita) vaatteita. Ihan Paras villapaitani on lähes 40 v vanha! (Lahjaksi saatu, maksanut tuhannen markkaa hankittaessa, design Sirkka Kähönen). Ratsastushousut 15 v, nahkasaappaat 25 v, ja vaikka en näitä käytä kuin n. joka 2.-3. vuosi, ei tule mieleenkään laittaa kirppikselle saati roskiin. Omin aikuiselta pojaltani hänen hylkäämänsä farkut, paidat ym. :D
Toisaalta minulla ei ole heittää pois kuivahtaneita kynsilakkoja 17 ploa, kun en lakkaa kynsiäni. Ja se ainoa ripsivärini on joskus pakko heittää roskiin, hygieniasyistä.
Ylipäätään osta turhaa. Vaatteita ym. käyttötavaraa on liikaa tämän hetken tarvetta ajatellen, mutta niidenkin aika koittaa vielä, jos hengissä pysyn. Ostan yleensä alesta tai muuten edullisesti. Esim. sukat monipakkauksissa. Toisinaan niistä on sitten varaa jakaa muille tarvitseville.
En ahdistu tavarasta. Olen kiitollinen, ettei tarvi kärsiä puutetta mistään.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut tuntuvat käsittävän minimalismin jonkinlaiseksi kurjuuden maksimoinniksi. Etta pitää käyttää rumia pussilakanoita, ettei vaan tule ostettua uusia. Ja kitkutetaan kauhtuneissa vaatteissa, ettei vaan tule ostettua uusia.
Esim. minut on kasvatettu niin, että alennusmyynneistä aina hamstrattiin kaikkea, tarvittiin tai ei. Monesti ostetut tavarat hukkuivat muiden tavaroiden sekaan, joten jouduttiin kuitenkin ostamaan uusi sitten kun tarvitsi. Valitettavasti jatkoin tätä opittua tapaa aikuisikään saakka, jonka takia minulla oli mm. iso varasto rumia ja epäsopivia vaatteita kaapit täynnä. Jos vaikka joskus tarvis.
Roskiin ei tietenkään uusia kannata ensimmäisenä laittaa, mutta en minä rupee itseäni rankaisemaan koko loppuikääni sen takia, että minut on kasvatettu väärin. Kyllä laitan kamalat kiertoon, ja ostan ihania tilalle.
No noissa lakanoissa nyt oli se pointti että ei käyttämättömiä lakanoita kannata roskiin pistää vaikka olisivat kuinka rumat! Varmasti joku opiskelija ottaa ilomielin. Olet nyt ymmärtänyt väärin, myöskään vaatteita joita ei ikinä käytä tai ovat rikki ei ole tarkoitus säilyttää, mutta jos sinulla on ehjät mustat sopivat farkut niin miksi ihmeessä ostaisit toiset ihan samanlaiset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotkut tuntuvat käsittävän minimalismin jonkinlaiseksi kurjuuden maksimoinniksi. Etta pitää käyttää rumia pussilakanoita, ettei vaan tule ostettua uusia. Ja kitkutetaan kauhtuneissa vaatteissa, ettei vaan tule ostettua uusia.
Esim. minut on kasvatettu niin, että alennusmyynneistä aina hamstrattiin kaikkea, tarvittiin tai ei. Monesti ostetut tavarat hukkuivat muiden tavaroiden sekaan, joten jouduttiin kuitenkin ostamaan uusi sitten kun tarvitsi. Valitettavasti jatkoin tätä opittua tapaa aikuisikään saakka, jonka takia minulla oli mm. iso varasto rumia ja epäsopivia vaatteita kaapit täynnä. Jos vaikka joskus tarvis.
Roskiin ei tietenkään uusia kannata ensimmäisenä laittaa, mutta en minä rupee itseäni rankaisemaan koko loppuikääni sen takia, että minut on kasvatettu väärin. Kyllä laitan kamalat kiertoon, ja ostan ihania tilalle.
Näin! Kaikki se raha mitä ennen käytin "varmuuden vuoksi" ostoihin, on nyt käytettävissä siihen että voin ostaa jotain josta oikeasti pidän ja käytän! Ennen ostin perus tylsiä t-paitoja alennuksesta useita varastoon, että on sitten varulta kaapissa, kun halvalla sai. No, ei niitä sitten tullut käytettyä siihen malliin. Siitä säästyneellä rahalla ostan itselleni nykyään kivan "smart casual" paidan, hieman laadukkaamman joka kestää vuosia, jota tulee käytettyä ja josta pidän ihan hurjasti. Monet luulevat minua varakkaammaksi kuin olen, ilmeisesti sen takia. Sanotaan, että köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa. Ostan vähän, mutta laadukasta.
Ja tuli mieleen, että asun pienessä asunnossa. Kun tavaraa on vähemmän, ei tarvitse niin isoa taloa. Ja taas sillä säästyneellä rahalla saa tehtyä vaikka ja mitä. Hyvä ruoka, matkustelu, yms. Niihin hauan panostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edellisen kommentoijan listassa oli "tavarat mitä ei ole käytetty vuoteen"
Tämä ei kyllä päde. Minulla on paljon vaatteita ja harrastuksiin liittyviä juttuja, joita en välttämättä käytä kertaakaan edes vuositasolla. Mutta eivät ne turhia ole, päinvastoin. Hölmöä olisi joutua ostamaan uusia vaatteita/tavaroita siksi, että on vanhat heittänyt menemään. Tai jättää harrastamatta, kun ei lle enää välineitä. Esim. sukset, luistimet.
Minulla on 10-15 v vanhoja vaatteita, jotka tulevat ajoittain käyttöön vieläkin. Mökille vien tavaraa myös. Äitivainaa tapasi sanoa, että "aika tavaran nautitsee". Keksin tavaroille uusiokäyttöä, käytän "varaosina" ja korjausmateriaalina.
Ehken siis ole minimalisti vaan hyötykäyttäjä, loppuunkäyttäjä.Kuinka moni käyttää vuonna 2003 hankittuja kenkiä? Takkia? Puseroa? Niinpä.
Minä. Samat talvikengät (mustat Kuomat), sama tuulipuku, sama uimapuku, sama välikausitakki, sama nahkatakki, villatakit myös. Vanhin käytössäni oleva kirjoneule on vuodelta 1984, vaaleanpunainen puuvillainen ribbikudosneule. Todella paljon vanhoja käytössä. Tv Mummo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käy sääliksi näitä jotka eivät ikinä osta mitään mitä haluavat, mahtaa olla tylsä elämä.
Ostaminenko tekee jännän ja mielenkiintoisen elämän? Minä en HALUA ostaa mitään, etkö ymmärrä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edellisen kommentoijan listassa oli "tavarat mitä ei ole käytetty vuoteen"
Tämä ei kyllä päde. Minulla on paljon vaatteita ja harrastuksiin liittyviä juttuja, joita en välttämättä käytä kertaakaan edes vuositasolla. Mutta eivät ne turhia ole, päinvastoin. Hölmöä olisi joutua ostamaan uusia vaatteita/tavaroita siksi, että on vanhat heittänyt menemään. Tai jättää harrastamatta, kun ei lle enää välineitä. Esim. sukset, luistimet.
Minulla on 10-15 v vanhoja vaatteita, jotka tulevat ajoittain käyttöön vieläkin. Mökille vien tavaraa myös. Äitivainaa tapasi sanoa, että "aika tavaran nautitsee". Keksin tavaroille uusiokäyttöä, käytän "varaosina" ja korjausmateriaalina.
Ehken siis ole minimalisti vaan hyötykäyttäjä, loppuunkäyttäjä.Kuinka moni käyttää vuonna 2003 hankittuja kenkiä? Takkia? Puseroa? Niinpä.
Minä. Samat talvikengät (mustat Kuomat), sama tuulipuku, sama uimapuku, sama välikausitakki, sama nahkatakki, villatakit myös. Vanhin käytössäni oleva kirjoneule on vuodelta 1984, vaaleanpunainen puuvillainen ribbikudosneule. Todella paljon vanhoja käytössä. Tv Mummo
Kiva kuulla, mä olen tuo joka kertoi aiemmin käyttävänsä wanhoja pressuja.
Enkä todellakaan koe sitä kurjuuden maksimointina enkä edes köyhäilynä.
Olen ilmeisesti ollut kaukaa viisas, ja ostanut sopivia, kivoja, hyvälaatuisia vaatteita, jotka kestävät aikaa.
Koen mielihhvää, kun löydän kaapin uumenista sinne unohtuneen, käytetyn koltun, vaikka sitten v:lta 2003. "Ai niin, mulla on tämmöinenkin ihanuus!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edellisen kommentoijan listassa oli "tavarat mitä ei ole käytetty vuoteen"
Tämä ei kyllä päde. Minulla on paljon vaatteita ja harrastuksiin liittyviä juttuja, joita en välttämättä käytä kertaakaan edes vuositasolla. Mutta eivät ne turhia ole, päinvastoin. Hölmöä olisi joutua ostamaan uusia vaatteita/tavaroita siksi, että on vanhat heittänyt menemään. Tai jättää harrastamatta, kun ei lle enää välineitä. Esim. sukset, luistimet.
Minulla on 10-15 v vanhoja vaatteita, jotka tulevat ajoittain käyttöön vieläkin. Mökille vien tavaraa myös. Äitivainaa tapasi sanoa, että "aika tavaran nautitsee". Keksin tavaroille uusiokäyttöä, käytän "varaosina" ja korjausmateriaalina.
Ehken siis ole minimalisti vaan hyötykäyttäjä, loppuunkäyttäjä.Kuinka moni käyttää vuonna 2003 hankittuja kenkiä? Takkia? Puseroa? Niinpä.
Minä. Samat talvikengät (mustat Kuomat), sama tuulipuku, sama uimapuku, sama välikausitakki, sama nahkatakki, villatakit myös. Vanhin käytössäni oleva kirjoneule on vuodelta 1984, vaaleanpunainen puuvillainen ribbikudosneule. Todella paljon vanhoja käytössä. Tv Mummo
Kiva kuulla, mä olen tuo joka kertoi aiemmin käyttävänsä wanhoja pressuja.
Enkä todellakaan koe sitä kurjuuden maksimointina enkä edes köyhäilynä.
Olen ilmeisesti ollut kaukaa viisas, ja ostanut sopivia, kivoja, hyvälaatuisia vaatteita, jotka kestävät aikaa.
Koen mielihhvää, kun löydän kaapin uumenista sinne unohtuneen, käytetyn koltun, vaikka sitten v:lta 2003. "Ai niin, mulla on tämmöinenkin ihanuus!"
Just näin. Kun on alunperin ostanut hyvälaatuista ja mieleistä, ei se kulu normaalikäytössä enää aikuisella puhki. Ja kun paino on pysynyt samana koko aikuisiän, voi käyttää samoja vaatteita vaikka kuinka kauan. Minäkään en näytä köyhäilijältä, vaan ihan normaalilta, jopa tyylikkäältä nahkatakissani! Tv Mummo
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edellisen kommentoijan listassa oli "tavarat mitä ei ole käytetty vuoteen"
Tämä ei kyllä päde. Minulla on paljon vaatteita ja harrastuksiin liittyviä juttuja, joita en välttämättä käytä kertaakaan edes vuositasolla. Mutta eivät ne turhia ole, päinvastoin. Hölmöä olisi joutua ostamaan uusia vaatteita/tavaroita siksi, että on vanhat heittänyt menemään. Tai jättää harrastamatta, kun ei lle enää välineitä. Esim. sukset, luistimet.
Minulla on 10-15 v vanhoja vaatteita, jotka tulevat ajoittain käyttöön vieläkin. Mökille vien tavaraa myös. Äitivainaa tapasi sanoa, että "aika tavaran nautitsee". Keksin tavaroille uusiokäyttöä, käytän "varaosina" ja korjausmateriaalina.
Ehken siis ole minimalisti vaan hyötykäyttäjä, loppuunkäyttäjä.Kuinka moni käyttää vuonna 2003 hankittuja kenkiä? Takkia? Puseroa? Niinpä.
Ei mitään niinpä.
Minun minimalismini on alkanut jo jossain 90-luvulla, kun aloin saada palkkaa, sillä, että mitä ostaa, sen ostaa ajatonta ja laadukasta. Niinpä minulla on koruja, laukkuja, kenkiä, pikkumusta ja juhlatakki ym jotka ovat ennen vuotta 2000. Ja ovat edelleen hyviä ja käytössä silloin kun niitä tarvitaan.
Kun maku on eksentrinen, retro tai muuten tätimäisen klassinen jo parikymppisenä, ei ole koskaan pintamuodissa, joten vaatteet eivät myöskään vanhene.
Olisi tuhlausta hävittää laadukas musta minimalistinen kotelomekko tai mustat nahkaiset perusavokkaat, vain koska niissä ei ole tämän alkuvuoden muotidetaljit. Se nyt ei olisi mitään minimalismia.Oikeastaan aloitin sen jo kun ei ollut paljon rahaakaan, sillä kirpputorilla laatutavara joka ei ole muodissa maksaa vain muutaman euron. Juhlalaukkuni on varmaan 60-luvulta, juhlakenkäni 70-luvulta, astiasto 80-luvulta. Kalusteet on ostettu kirpparilta, 80-luvun täyttä puuta tai nahkaa, ja ikuisia. Kun tykkää retrosta, on helppo olla minimalisti. Yleensä n. 20 vuotta vanhan laatutavaran saa puoli-ilmaiseksi, koska muiden mielestä se on out. Mutta vaatii vain makua yhdistää.
Ihan sama täällä, vaatekaapissa ja sisustuksessa. Antiikki on yhtä halpaa kuin Ikea, on ihmiset aika puupäitä. Tai siis lastulevypäitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi loppuunkuluttaja ja siten minimalismia kohti kulkeva ilmoittautuu tässä. Käsittämättömän määrän sitä kerää ympärilleen huomaamatta. En ole sitä sorttia että heittäisin pois, en vain halua enää olla mukana kulutushysteriassa ostamassa tarpeetonta. Harkittuja ostoksia, mieluiten jo kierrätettyjä. Viimeiset farkut on nyt menneet puhki, mäkin siirryn hameisiin... ja risoista vaatteista olen ommellut esim. kangaskasseja.
Tosi paljon asiaa joista tunnistan itseni. Mulla on ehkä mottona se, että ostan parasta johon on varaa ja käytän sen loppuun. Pätee niin talvitakkiin kuin imuriin. Ja ostan aina sellaista, minkä voi korjata, en sitä halvinta rojua. Katson takuut ja varaosien saannin. Näin säästyy aikaa, kun tuotteet kestävät. Sekä rahaakin.
Toinen hyvä tapa on tehdä itselleen sääntöjä, sen mukaan mitä kaapissa on tarpeeksi. Tunnistaa omat ostosvirheensä. Tällä hetkellä en saa esim ostaa lisää alustoppeja, sukkia, farkkuja enkä lakanoita. Edes kirpparilta. Muistisääntö helpottaa kun en edes ohimennen vilkuile kaupan hyllyihin. Sitten kun varastot joskus tyhjenevät (tuskinpa..) niin harkitsen asiaa uusiksi.
Kun tähtää kohti minimalismia kuluttamalla ylimääräisen tavaran loppuun, etenee hitaasti. Samalla kuitenkin oppii sen, mitä tyytymisen filosofiaksi kutsutaan. Ymmärtää, että kaiken ei tarvitse olla täydellistä.
Ikävä kyllä ne, jotka heittävät kaiken "iloa tuottamattoman" pois ja päättävät hankkia tilalle vain laadukasta ja kaunista ja iloa tuottavaa, missaavat prosessista sen tärkeimmän vaiheen, jolla varmistutaan ettei kamaa ala kertyä uudestaan.
Ja mikä on prosessissa tärkeintä? Ymmärtää ettei tavarassa tuo onnea kuin sen käyttöarvo.
Onko muuten vinkkejä mihin veisin ja tarjoaisin kun sain taas jouluna kaiken maailman rasvoja yms kosmetiikkaa mitä en käytä..ovat siis ihan uusia ja avaamattomia ja älkää kysykö miksi sain..suku on semmoista,että aina on vähintään käsirasva lajitelma annettava😳
Minä en ymmärrä risoista vaatteista kassien ompelua, koska en tarvitse risoista vaatteista ommeltuja kasseja. Mulla minimalismi tarkoittaa sitä, että minulla on sen verran tavaraa kun tarvitsen. Ei siis kaiken varalta montaa kymmentä nyssäkkää ja kassia, vaan 1 pieni musta käsilaukku, 1 isompi läppärille sopiva musta laukku, 1 musta reppu ja 1 matkalaukku.
Tuossakin tuo matkalaukku on turha, koska viikonkin matkalle lähden sillä yhdellä repulla. Ja olen nainen. Ihmettelen miten moni tuttava tarvitsee ruumaan laitettavan laukun, jonne pakataan vaatteita, hiusten muotoilutuotteita ja suoristusrautoja..
Suku on pahin :D
Itse annan lahjoja surutta eteenpäin jollekin toiselle, joka ei tiedä, että sain sen itsekin lahjaksi.
Siinä viestissä kyllä luki "heitin ROSKIIN." eli oletan sen tarkoittavan sitä mitä siinä lukee.