Ulkosuomalaiset! Poimitteko marjoja metsästä asumassanne maassa?
Jos poimitte, mitä marjoja ja oletteko jo tänä kesänä poimineet? Kuinka paljon?
Jos ette, eikö teillä ole mitään marjavarastoa pakkasessa?
Kommentit (18)
Kun olin ulkosuomalainen, en poiminut, sillä jokamiehenoikeutta ei kummassakaan asuinmaassani ollut. Mitään asiaa poimimaan mitään toisten mailta ei ollut. Se olisi ollut suunnilleen samaa kuin omenoiden poimiminen toisen perheen pihan puista.
Jokamiehenoikeudet tunnetaan vain Skandinaviassa, muualla ei ole ihan yksinkertaista lähteä marjaan.
Monissa maissa villimarjoista voi lisäksi saada myyräekinokokin. Vaikka onhan se kai leviämässä jo Suomeenkin vähitellen.
En poimi. Marjojen poimimisesta en ole koskaan tykännyt enkä missään sitä tehnyt sen jälkeen kun lapsuudessa (Suomessa) pakotettiin aina mustikkametsälle.
Mitään pakkasessa olevaa marjavarastoa ei ole, silloin tällöin ostan pussillisen/paketillisen kaupasta ja käytän sen. Sitten taas joskus seuraava satsi kaupasta. Ne säilyy ihan hyvin siellä kaupan pakkasessa, sieltä voi hakea tarvittaessa.
En poimi eikä ole mitään marjavarastoja. Ostan kaupasta tai torilta tuoreita silloin kun niitä tarvitsen tai haluan.
Ap ei taida tietää, että Pohjoismaiden ulkopuolella toisten omistamissa metsissä kulkemisen tai marjojen tai minkään muunkaan keräämisen mahdollistamia jokamiehen oikeuksia ei juurikaan ole olemassa.
Olen asunut USA:ssa, Kanadassa ja Australiassa. En tiedä olisiko kansallispuistoista saanut poimia, mutta muutenhan siellä ei metsissä saa omin päin kulkea ellei mahdollisesti halua tutustua maanomistajan kiväärin piippuun.
Meilläpäin (Ranskassa) kasvaa tosi paljon karhunvatukoita pientareilla; ollaan aina poimittu pakkaseen talveksi.
Keski-Euroopassa on kyllä jokamiehen oikeuksia metsissä. Niissä saa poimia marjoja, sieniä ja kulkea ylipäätän, mutta telttailla ei tosin saa.
Asuinmaassani Norjassa on jokamiehenoikeudet siinä, missä Suomessakin. En kuitenkaan poimi marjoja, koska se ei minusta ole kiinnostavaa, enkä halua sellaiseen tuhlata aikaani. Täällä saa marjoja (esim. ruotsalaista mustikkaa) ostettua pakasteena kilohintaan n. 2€, joten ei kauheasti innosta kyykkiä päivätolkulla jossain metsikössä.
Ostan marjat kaupasta joko tuoreina tai pakasteina. En kyllä ikinä pakastanut niitä Suomessakaan.
Suomessahan marjanpoiminta kuuluu osaan vertailua ja kilpavarustelua. Kuka poimii eniten, kuka ei poimi ja on täten wt, luuseri tms. Kun maalaispitäjässä mene kauppaan, johan joku tulee kysymään marjalitroista ja kertomaan omista litroistaan. Kuinka moni poimii ihan vapaaehtoisesti? Sosiaalista painetta monilla koko marjastus. Ulkomailla tätä pääsee karkuun ja siihen loppuu marjastusvimma, vaikka siellä ehkä voisikin poimia.
Ostomarjajojen laatu on surkeaa itse (käsin) poimittuihin verrattuna, ja marjastaessa saa samalla viettää laatuaikaa luonnossa. Mutta hyvä ettei kaikkia kiinnosta tai eivät jaksa/kykene, onpahan rauhallisempaa siellä metsässä ja helpompi poimia koskemattomista mättäistä.. :)
Vierailija kirjoitti:
Ostomarjajojen laatu on surkeaa itse (käsin) poimittuihin verrattuna, ja marjastaessa saa samalla viettää laatuaikaa luonnossa. Mutta hyvä ettei kaikkia kiinnosta tai eivät jaksa/kykene, onpahan rauhallisempaa siellä metsässä ja helpompi poimia koskemattomista mättäistä.. :)
Mistä maasta kirjoittelet?
Vierailija kirjoitti:
Suomessahan marjanpoiminta kuuluu osaan vertailua ja kilpavarustelua. Kuka poimii eniten, kuka ei poimi ja on täten wt, luuseri tms. Kun maalaispitäjässä mene kauppaan, johan joku tulee kysymään marjalitroista ja kertomaan omista litroistaan. Kuinka moni poimii ihan vapaaehtoisesti? Sosiaalista painetta monilla koko marjastus. Ulkomailla tätä pääsee karkuun ja siihen loppuu marjastusvimma, vaikka siellä ehkä voisikin poimia.
Tai sitten se voi olla ihan vain lapsuudesta opittu, kuten ainakin minulla ja ystävilläni. Nuoruusvuodet sitä pakoili, nyt keski-iän lähestyessä on alkanut veri vetää metsään.
tänäänkin keräsin innoissani viisi tuntia mustikoita, vaikka nuorena vannoin etten koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Suomessahan marjanpoiminta kuuluu osaan vertailua ja kilpavarustelua. Kuka poimii eniten, kuka ei poimi ja on täten wt, luuseri tms. Kun maalaispitäjässä mene kauppaan, johan joku tulee kysymään marjalitroista ja kertomaan omista litroistaan. Kuinka moni poimii ihan vapaaehtoisesti? Sosiaalista painetta monilla koko marjastus. Ulkomailla tätä pääsee karkuun ja siihen loppuu marjastusvimma, vaikka siellä ehkä voisikin poimia.
Höpöhöpö taas kerran. Näin maalla jo liki 30 vuotta asuneena, ei kukaan ole koskaan kysynyt kaupassa eikä missään muuallakaan marjalitroistani yhtään mitään. Itsekään en ole mikään hardcorepoimija, mutta jonkun verran tulee satunnaisesti poimittua, eli lähinnä piirakkamarjat. Ei ole todellakaan pienintäkään sosiaalista painetta mennä marjametsään ja aina sinne ihan omasta vapaasta tahdostani menen.
Selkeä sukupolvi kysymys tämäkin. Suuret ikäluokat oli viimeisiä, joilla marjastus oli vielä lähes jokanaisen harrastus. Ikäisteni, eli viiskymppisten sukupolvi on ensimmäinen, joille marjastus ei enää pääsääntöisesti kuulu harrastuksiin edes aikuisena. Alle nelikymppisissä se on jo melko harvinaista, minkä tämäkin ketju hyvin todistaa.
Vierailija kirjoitti:
Suomessahan marjanpoiminta kuuluu osaan vertailua ja kilpavarustelua. Kuka poimii eniten, kuka ei poimi ja on täten wt, luuseri tms. Kun maalaispitäjässä mene kauppaan, johan joku tulee kysymään marjalitroista ja kertomaan omista litroistaan. Kuinka moni poimii ihan vapaaehtoisesti? Sosiaalista painetta monilla koko marjastus. Ulkomailla tätä pääsee karkuun ja siihen loppuu marjastusvimma, vaikka siellä ehkä voisikin poimia.
Höpö höpö.
Monessa maassa ei niin vaan mennäkään hortoilemaan metsiin saatikka keräillä sieltä mitään. Suomalainen jokamiehenoikeus marjankeräyslupineen ei ole mikään yleinen itsestäänselvyys.