Ollaan lähdössä reissuun (miehen sukulaisille), sanoin miehelle, että olen lähdössä ihan vain hänen ja lasten takia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N 43 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jahas. Ollaankin lähdössä, mutta suoraan sinne lomakeskukseen, ei miehen sukulaisille. Sinne ehtii myöhemmin. Mies jousti. No, kiva.

ap

Jättikö mies siis sen juoksunsa nyt välistä sinun vuoksesi?

No ei pääse huomenna juoksemaan, totta. Mutta on juossut jo 23 maratonia tänä vuonna, että ehkä se sen kestää.

ap

Millä oikeudella sä päätät mikä on hänelle riittävä. Hän on aikuinen ihminen jolla on oikeus itse määritellä, mikä hänelle on tärkeää, ja mitä hän kestää.

Täh? Narsistisen itsekkäästikö? Minusta viis?

ap

Ap:n on pakko olla trolli tai sitten itsekäs paska. Toivon todella lasten takia, että on vain trolli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja siis haluaisin miehen avautuvan tunteistaan, jotta tiedän, missä mennään. Jos en kestäisi sitä, niin _sitten_ olisi oltava yksin. Ehkä se ei silloin tuntuisi niin paljon omalta vialta, eikä ahdistaisi, kuin jos vain lähtisin nyt. Kun voisi syyttää miestä, joka oli niin kamala :D

ap

Mitä sillä on väliä, rakastaako miehesi sinua vai ei tai mitä hän tuntee? Ethän sinäkään rakasta häntä. Eiköhän  mies ota ja lähde siinä vaiheessa, kun saa sinusta tarpeekseen. 

En mä sanonutkaan, että hänen tarvii mua rakastaa. Kunhan ei keksi tällaisia lomasuunnitelmia, mikä tässä oli alunperin.

ap

Hänellä on oikeus keksiä, ja sinulla on oikeus sanoa että mee vaan, mä en tule.

Sen sijaan ensin sanoit joo, ja kun olisi pitänyt lähteä, lyöt mykkäkoulun päälle.

Hän halusi minut mukaan tai ainakin siinä vaiheessa kun se juoksu oli mukana hänen suunnitelmissaan. Koitin venyä siihen, mutta laihoin tuloksin näköjään. Jos mies olisi pakannut kaiken paitsi tietty mun kamat eilen valmiiksi olisin pystynyt lähtemään.

ap

Paras mitä tälle ihmiselle voi tehdä on jättää hänen ketjunsa huomioimatta. Ei opi, ei kykene ajattelemaan asioita oman napansa ulkopuolelta. Täysin sokea omalle itsekkyydelleen. Eikä auta terapiatkaan kun ei halua oikeasti muutosta. Antaa lillua omissa mehuissaan ja toivotaan, että mies pelastaa lapset ja löytää tervepäisen naisen vierelleen. Mielenterveysongelmaisilla apu auttaa vain jos haluaa parantua, jos halu puuttuu kukaan ei voi auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En itse ikinä ehdottaisi jollekulle josta tykkään, että se tulisi minun takiani minnekään josta se ei nauti. Voin siis olettaa, ettei mieheni tykkää minusta.

ap

Päin vastoin jos tykkää, tekee mielellään toisen puolesta ikäviäkin asioita. Luonnollisesti toinen vuorollaan auttaa sinua tekemällä itselleen vastenmielisiä asioita, jotta sinä saisit tehdä itsellesi kivoja asioita.

Mielestäni 4-5 h käkkiminen korvessa juoksukisan takia ei ole ollenkaan kohtuuton palvelus ihmiselle josta välittää. Ja jos se sinusta tuntuu liian suurelta uhraukselta, pitää se ottaa keskusteluun riittävän ajoissa etukäteen jotta voitte ajoissa sopia toisen molemmille paremman ratkaisun. Miehesi on varmaan ajatellut järkeväksi yhdistää juoksureissu sukulaisreissuun. Puhu ja selitä seuraavalla kerralla miten sinä ajattelet asian ja miltä sinusta tuntuu, jotta voitte löytää paremman ratkaisun. Ketjussa tuli hyviä ehdotuksia vaihtoehtoisista ratkaisuista, tai keksikää oma kompromissi seuraavalle kerralle. Kohtuutonta vetää poikkiteloin juuri ennen tapahtumaa kun järjestelyt on tehty ja on liian myöhäistä muuttaa mitään.

Ei ollut liian myöhäistä muuttaa mitään. Ei noihin juoksuihin tartte edes ilmoittautua ennakolta. Ja siis olen mä koittanut sanoa, että en halua olla missään paikkakunnalla lasten kanssa, kun mies juoksee. En tiedä, miksi se ei tajua sitä.

Haluaisin kyetä, mutta...ei vain pysty. Ainakaan jos mies ei itse pakkaa jos kerran oli niin lähdössä. ap

Vierailija kirjoitti:

Siis hän on ennenkin ehdotellut, että viettäisimme aikaa lasten kanssa out in nowhere kun hän juoksee. En ole koskaan suostunut. Tai kerran olin Kauhavalla. Ohan tarpeeksi hirveä kokemus sekin, vaikka toinen lapsi taisi olla rattaissaistuvan ikäinen ja olikohan ainoa silloin. Sitä on niin sidottu lapsiin jotka pitkästyy. Ei kiitos. Kauhavalla oli sentään kahvila.

ap

Todella surullista lukea miten kärsit lastesi kanssa olemisesta. Joku hommassa on pielessä. Osaatko oleilla kenenkään ihmisen kanssa? Harvoin tuollaiset odottelut mitään mahtavaa huippukokemusta ovat, mutta että kärsimystä? Normaalisti puuhataan jotain, tylsistytään, käydään ajankuluksi katsomassa jotain lähellä olevaa paikalliskohdetta tyyliin "muistokivi, josta kylän miehet lähti nuijasotaan". Sellaista oleilua ja ajantappoa rennolla asenteella.

Miettisin omia asenteita ja yrittäisin parantaa omaa suhtautumista elämässä vastaan tuleviin asioihin.

N 43 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja siis haluaisin miehen avautuvan tunteistaan, jotta tiedän, missä mennään.

ap

Tämä on toki ymmärrettävä toive, mutta se on valitettavasti myös liikaa vaadittu, jos siitä kerran todennäköisesti seuraisi vain kiukuttelua ja riitaa. Et voi vaatia miestäsi avautumaan tunteistaan jos hän joutuisi kärsimään siitä. Edellytys sille, että haluaa toiselle kertoa sisimpiä tuntojaan, on se että voi tehdä sen pelkäämättä toisen vihaa, se että voisi kokea saavansa siitä itse helpotusta, kokea tulevansa hyväksytyksi tunteineen.

Pyydät miestäsi avautumaan, jotta sinä hyötyisit siitä jotain. Oletko miettinyt sitä, että hänenkin pitäisi hyötyä siitä jotain? Hänen tunteitaanhan ne ovat, eikö hänellä ole oikeus tulla kuulluksi ja ymmärretyksi, jos ne sinulle kertoo? Sen, että hän kertoisi sinulle tunteensa pitäisi hyödyttää häntä, ei vain sinua. Siinä vaiheessa hänen oikeutensa tulla ymmärretyksi ja hyväksytyksi on ensisijainen, tärkeämpi kuin sinun hyötysi.

Sanoit itse, että jos et kestäisi hänen tunteidensa tunnustusta, käyttäisit sitä kimmokkeena eroon jotta voisit sitten syyttää miestäsi siitä. Tajuatko lainkaan, miten tyrmäävän itsekästä tuo on? Tajuatko, että pyydät kohtuuttoman paljon? Käytännössä sinä pyydät toista paljastamaan itsensä, jotta voisit rankaista häntä siitä. Minä luulen, että ei miehesi ole hiljaa kiusatakseen sinua. Hän on hiljaa suojellakseen itseään. Älä rankaise häntä siitä, että hänellä on vielä itsesuojeluvaisto tallella.

Nyt toivotan koko teidän perheelle mukavaa lomaa. Yritä sinäkin tehdä siitä mukava 😊

Kiitos, sinulla on hyviä pointteja mieheni sielunelämään, jota hän ei ole itse minulle avannut. Hänen olisi kannattanut olla jo noin avoin tutustuessamme, niin olisi voinut itse huomata, että olen käärme, jos minulle avautuu. No, okei, kaikki eivät ole avoimia ja sekin on hyväksyttävä.

En minä sille mitään voi, että olen niin julma ja ankara kuin olen, mutta ainoastaan ehkä oppisin siitä pois, jos joku lähelläni uskaltaisi olla kuten sinä nyt tässä ja sanoa, suomentaa, mitä minä hänessä aiheutan. Ymmärrän sen riskit toisen mielenterveydelle ja että se on liikaa vaadittu, siksi olikin mielenkiintoista saada asiaan valoa sinulta, kiitos.

Minua on lapsena kohdeltu näin itseäni, (tekstisi boldatut kohdat) se on selvää. En olisi sitä ansainnut. Silti sain sitä osakseni. Ei ollut reilua. En vielä ole muuttunut. Se oli niin satuttavaa ja hirveää. Minä en voinut olla lapsena edes hiljaa suojellakseni itseäni, siitäkin rangaaistiin. Piti olla avoin äidille! Äiti suuttui jos olin uppiniskainen.

Tekstisi valaisee jotain, minkä olen itseltäni kätkenyt, jopa hukannut.

ap

Kusipää on kusipää vaikka voissa paistaisi. Ap on täysin turha ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tuohon olisi pitänyt kommentoida?

No edes jotain. Keskustella vaan. Nyt en tiedä yhtään, miten mies otti asian. Miltä se hänestä tuntuu.

Ap

Varmaan ajatteli että vi*tu mikä muija, aina valittamassa. Eli ihan syystä ei kertonut miltä hänestä tuntuu, toisin kuin sinä.

No eipä se mieskään sitten kovin mukavalta vaikuta jos vaimostaan noin ajattelisi. Ja miksi "ihan syystä ei kertonut?" Kai se mies olisi voinut sanoa,"että mukavaa kun kuitenkin lähdet mukaan" tai sitten,että "no älä lähde mukaan jos se on vaikeata ja vastenmielistä."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis hän on ennenkin ehdotellut, että viettäisimme aikaa lasten kanssa out in nowhere kun hän juoksee. En ole koskaan suostunut. Tai kerran olin Kauhavalla. Ohan tarpeeksi hirveä kokemus sekin, vaikka toinen lapsi taisi olla rattaissaistuvan ikäinen ja olikohan ainoa silloin. Sitä on niin sidottu lapsiin jotka pitkästyy. Ei kiitos. Kauhavalla oli sentään kahvila.

ap

Todella surullista lukea miten kärsit lastesi kanssa olemisesta. Joku hommassa on pielessä. Osaatko oleilla kenenkään ihmisen kanssa? Harvoin tuollaiset odottelut mitään mahtavaa huippukokemusta ovat, mutta että kärsimystä? Normaalisti puuhataan jotain, tylsistytään, käydään ajankuluksi katsomassa jotain lähellä olevaa paikalliskohdetta tyyliin "muistokivi, josta kylän miehet lähti nuijasotaan". Sellaista oleilua ja ajantappoa rennolla asenteella.

Miettisin omia asenteita ja yrittäisin parantaa omaa suhtautumista elämässä vastaan tuleviin asioihin.

Niinpä, joku siinä mättää. En itsekään ymmärrä, mikä. Lasten marina tuntuu syytökseltä. Olen huono äiti, kun heillä on tylsää. Kuulostaa ihan sille kuin he olisivat äitini, äiti ois varmaan samaa mieltä. Mun kuuluu olla toisenlainen! En kelpaa omana itsenäni. Jotain sellaista.

ap

Vierailija kirjoitti:

Joo ei mua kyllä kiinnosta koko reissu. Ihan vain jotta muilla ois elämä olen lähdösaä mukaan.

ap

Niin, kun perheenä eletään niin tehdään kompromisseja ja yleensä normaalit ihmiset iloitsevat lastensa ilosta, vai itsenkö takia niitä huvipuistoja ja muumimaita kierretään? Yhtä normaalia o myös iloita puolisonsa ilosta.

Vierailija kirjoitti:

Kusipää on kusipää vaikka voissa paistaisi. Ap on täysin turha ihminen.

Kuule tää koko elämä täällä maapallolla on täysin turhaa. Aivan sama, vaikkei koko elämää olisikaan, jos niinkseen tulee.

ap

Olisko nyt ap aika unohtaa se oma äiti eikä peilata äidin lapsuudenaikaista käytöstä kaikkiin elämäsi ihmisiin?

Mädät ihmissuhteet heijastuvat toki menneisyydestä nykyisyyteen ja vaikuttavat ajatusmalleihisi. Mutta kokemuksesi eivät ole miehesi tai lastesi vika. Et voi syyttää ja rangaista heitä siitä miten oma äitisi on joskus kohdellut sinua.

Mene terapiaan ja opettele päästämään irti. Sinä ihan itse pilaat elämäsi. Sulla on mies joka ilmeisesti rakastaa sua ja joka halusi hankkia kanssasi lapsia. Sinä sitten keksit pääsi sisällä että mies vihaa sinua koska äiti sitä ja äiti tätä.

Vierailija kirjoitti:

Olisko nyt ap aika unohtaa se oma äiti eikä peilata äidin lapsuudenaikaista käytöstä kaikkiin elämäsi ihmisiin?

Mädät ihmissuhteet heijastuvat toki menneisyydestä nykyisyyteen ja vaikuttavat ajatusmalleihisi. Mutta kokemuksesi eivät ole miehesi tai lastesi vika. Et voi syyttää ja rangaista heitä siitä miten oma äitisi on joskus kohdellut sinua.

Mene terapiaan ja opettele päästämään irti. Sinä ihan itse pilaat elämäsi. Sulla on mies joka ilmeisesti rakastaa sua ja joka halusi hankkia kanssasi lapsia. Sinä sitten keksit pääsi sisällä että mies vihaa sinua koska äiti sitä ja äiti tätä.

Miten niin unohtaa se äiti? Luuletko, että mun täytyy jotenkin pinnistellä pitääkseni sen hirviön opit mielessäni? Että muuten olis kiva päivä, mutta koska ai niin, äitini ei halunnutkaan oppia tuntemaan minua ja siksi itsestään hänelle kertomisesta rangaistiin ja siksi kivetyin, niin minun kannattaa olla osaamatta käsitellä tunteitani, joita niin hienosti osaan käsitellä, kun äiti opetti?

ap

Enkä mä keksi pääni sisällä että mies vihaa minua, vaan sinne lapsena ohjelmoitunut asetus kertoo sen minulle niin ja vasta tämän ketjun ansiosta tulin siitä tietoiseksi. Ja nyt vasta kun olen siitä tietoinen voin auttaa itseäni moisesta ajatuksesta eroon, koska eihän se ole kovin faktaperusteiselta tuntuva ajatus. Mutta sellaiset ohjailee meitä, niin kauan kuin emme ole niistä edes tietoisia. Mitä paskemmat vanhemmat sen enempi haitallisia tiedostamattomia ohjailuja meillä on.

ap

Vierailija kirjoitti:

Milsei mies pakannut eilen kaikkien muiden kamat, paitsi minun? Kun kuitenkin tietää, että tämä on häntä kiinnostava lomareissu?

ap

Oikeesti. Mitä sä kiukuttelet? Ihme, ettei pakannut. Ei kai hän pakolla sinua sinne vie.

Kyllä sun pitää itse valita lähteä. Ja jos et halua, niin jää hyvillä mielin kotiin. Älä turhaan syyllistä ittees äläkä viitti muita syyllistää sun omasta pahast olosta.

Sä kuilut sinne, mut sis sun pakko oo mennä. Noi on kasvukipuja. Koeta miettiä, että miksi olet noin loukkaantunut.

Et sitten itte oo viittinyt pakata omias etkä muitten.

Lainaan yhtä kommenttia. En viitsi koko sitä ketjua tähän

""Kun aikuiset ihmiset tekee nekin asiat jotka vaan täytyy, vaikka ne on tylsiä. Täytyy tehdä asioita myös siksi, että ne on jollekulle toiselle hyväksi tai tärkeitä. Kumma juttu, näin yleensä sanotaan 10 vuotiaalle, ei perheenäideille""

Kyllä täällä Suomessa tarvitsee monelle äidille ja isälle ja sinkulle aikuiselle sanoa noin. Ihan turhaa on leikkiä tekopyhää.

Ap etsii apuja. Hän itse ymmärtää tilanteensa. En ymmärrä miksi niin hirveän mustavalkoisia mielipiteitä ja ap:tä jyräävää mielialaa täällä menee.

Toki aape voisit katsoa peiliin. Yrittää nähdä jotakin pisitiivista. Viha se on siellä varmaan mikä pukkaa. Pääsetkö mihinkään juttelemaan? Neuvontappsykologille esim. Tai naisten talo tai Nyyti ry. Sinä et ole syypää äitisi tekemisiin.ja se silti suuresti vaikuttaa. Mutta sen ei tarvitse aina vaikuttaa. Sinä voit eheytyä. Ensin pitää tajuta, että on rikki.

Lue vaikka "kaikki se rakkaus " tai "vapaaksi ahdistuksesta" tai "päästä irti" ben furmanin "koskaan ei ole myöhäistä saada onnellinen lapsuus" . Meitä on moneksi ja monella on lapsuudessa ja nuoruudessa tai aikuisuudessa vaikka mitä traumoja. Joillakin ei.

Sinulla on oikeus olla. Olet juuri hyvä noin. Hyvä, ettei miehesi tule mukaan siihen itsesääliin. kyllä sinä nouset vielä. Ole itsellesi armollinen ja anna aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Enkä mä keksi pääni sisällä että mies vihaa minua, vaan sinne lapsena ohjelmoitunut asetus kertoo sen minulle niin ja vasta tämän ketjun ansiosta tulin siitä tietoiseksi. Ja nyt vasta kun olen siitä tietoinen voin auttaa itseäni moisesta ajatuksesta eroon, koska eihän se ole kovin faktaperusteiselta tuntuva ajatus. Mutta sellaiset ohjailee meitä, niin kauan kuin emme ole niistä edes tietoisia. Mitä paskemmat vanhemmat sen enempi haitallisia tiedostamattomia ohjailuja meillä on.

ap

Aika yleinen luulo tuo on, että mies vihaa. Sitten nainen alkaa vihaamaan miestä siinä luulossa.

Vierailija kirjoitti:

Lainaan yhtä kommenttia. En viitsi koko sitä ketjua tähän

""Kun aikuiset ihmiset tekee nekin asiat jotka vaan täytyy, vaikka ne on tylsiä. Täytyy tehdä asioita myös siksi, että ne on jollekulle toiselle hyväksi tai tärkeitä. Kumma juttu, näin yleensä sanotaan 10 vuotiaalle, ei perheenäideille""

Kyllä täällä Suomessa tarvitsee monelle äidille ja isälle ja sinkulle aikuiselle sanoa noin. Ihan turhaa on leikkiä tekopyhää.

Ap etsii apuja. Hän itse ymmärtää tilanteensa. En ymmärrä miksi niin hirveän mustavalkoisia mielipiteitä ja ap:tä jyräävää mielialaa täällä menee.

Toki aape voisit katsoa peiliin. Yrittää nähdä jotakin pisitiivista. Viha se on siellä varmaan mikä pukkaa. Pääsetkö mihinkään juttelemaan? Neuvontappsykologille esim. Tai naisten talo tai Nyyti ry. Sinä et ole syypää äitisi tekemisiin.ja se silti suuresti vaikuttaa. Mutta sen ei tarvitse aina vaikuttaa. Sinä voit eheytyä. Ensin pitää tajuta, että on rikki.

Lue vaikka "kaikki se rakkaus " tai "vapaaksi ahdistuksesta" tai "päästä irti" ben furmanin "koskaan ei ole myöhäistä saada onnellinen lapsuus" . Meitä on moneksi ja monella on lapsuudessa ja nuoruudessa tai aikuisuudessa vaikka mitä traumoja. Joillakin ei.

Sinulla on oikeus olla. Olet juuri hyvä noin. Hyvä, ettei miehesi tule mukaan siihen itsesääliin. kyllä sinä nouset vielä. Ole itsellesi armollinen ja anna aikaa.

No siksi, kun ap on jo vuoden lähes joka viikko kertonut tarinaansa. Aina sama levy, kaikki muut ovat syyllisiä. Kun on kysytty, mitä pahaa se äiti teki, niin ei kuulemma mitään pahoinpitelyä tai vastaavaa vaan esimerkiksi on huutanut, kun ap ei ole kehoituksista huolimatta siivonnut. Ja pahinta oli ollut, kun äiti oli lainannut lapsuudesta säästössä olleet Heppa-lehdet serkulle luettavaksi. Lehdet palautettiin lukemisen jälkeen, mutta äiti ei olisi saanut lainata niitä kysymättä. Näistä asioista ap:lle on tullut kuva, että äiti ei kunnioittanut häntä vaan vihasi ja nyt yli neljäkymppisenä hän vielä vatvoo asiaa viikottain, uudestaan ja uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lainaan yhtä kommenttia. En viitsi koko sitä ketjua tähän

""Kun aikuiset ihmiset tekee nekin asiat jotka vaan täytyy, vaikka ne on tylsiä. Täytyy tehdä asioita myös siksi, että ne on jollekulle toiselle hyväksi tai tärkeitä. Kumma juttu, näin yleensä sanotaan 10 vuotiaalle, ei perheenäideille""

Kyllä täällä Suomessa tarvitsee monelle äidille ja isälle ja sinkulle aikuiselle sanoa noin. Ihan turhaa on leikkiä tekopyhää.

Ap etsii apuja. Hän itse ymmärtää tilanteensa. En ymmärrä miksi niin hirveän mustavalkoisia mielipiteitä ja ap:tä jyräävää mielialaa täällä menee.

Toki aape voisit katsoa peiliin. Yrittää nähdä jotakin pisitiivista. Viha se on siellä varmaan mikä pukkaa. Pääsetkö mihinkään juttelemaan? Neuvontappsykologille esim. Tai naisten talo tai Nyyti ry. Sinä et ole syypää äitisi tekemisiin.ja se silti suuresti vaikuttaa. Mutta sen ei tarvitse aina vaikuttaa. Sinä voit eheytyä. Ensin pitää tajuta, että on rikki.

Lue vaikka "kaikki se rakkaus " tai "vapaaksi ahdistuksesta" tai "päästä irti" ben furmanin "koskaan ei ole myöhäistä saada onnellinen lapsuus" . Meitä on moneksi ja monella on lapsuudessa ja nuoruudessa tai aikuisuudessa vaikka mitä traumoja. Joillakin ei.

Sinulla on oikeus olla. Olet juuri hyvä noin. Hyvä, ettei miehesi tule mukaan siihen itsesääliin. kyllä sinä nouset vielä. Ole itsellesi armollinen ja anna aikaa.

No siksi, kun ap on jo vuoden lähes joka viikko kertonut tarinaansa. Aina sama levy, kaikki muut ovat syyllisiä. Kun on kysytty, mitä pahaa se äiti teki, niin ei kuulemma mitään pahoinpitelyä tai vastaavaa vaan esimerkiksi on huutanut, kun ap ei ole kehoituksista huolimatta siivonnut. Ja pahinta oli ollut, kun äiti oli lainannut lapsuudesta säästössä olleet Heppa-lehdet serkulle luettavaksi. Lehdet palautettiin lukemisen jälkeen, mutta äiti ei olisi saanut lainata niitä kysymättä. Näistä asioista ap:lle on tullut kuva, että äiti ei kunnioittanut häntä vaan vihasi ja nyt yli neljäkymppisenä hän vielä vatvoo asiaa viikottain, uudestaan ja uudestaan.

Saman olen havainnut. Alkoi viime kesänä. Silloin aiheena oli, en voi siivota, kun äiti käski pienenä siivota. Sivutolkulla äidin haukkumista. Yhtään konkreettista esimerkkiä ei tullut silloin eikä myöhemmin. Joka viikko useita aloituksia miten vihaa lapsiaan, äitiään, isää, isän vaimoa. Perintöä on odoteltu kauan ja isän luopumista omasta perinnöstään. Salainen "rakkaus" mt tyhmässä saa hänkin osansa kun ei vastannutkaan tunteisiin 20 v sitten.

Kivikissa ketju oli vähänkuin tämä. Perheellä oli hauskaa ha niinpä se oli pakko pilata. Silloin kivet piti viedä pois, tai hän lähtee. 6-v itki ja vei kivet ulos. Lapsiaan ei voi hoitaa. Ei kotiaan. Äiti kelpaa avuksi, kun ei yksin pärjää kahden kouluikäisen kanssa yhtä päivää.

Enpä tiedä ketään yhtä kamalaa hahmoa kuin Äitihullu