Ollaan lähdössä reissuun (miehen sukulaisille), sanoin miehelle, että olen lähdössä ihan vain hänen ja lasten takia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enkä mä keksi pääni sisällä että mies vihaa minua, vaan sinne lapsena ohjelmoitunut asetus kertoo sen minulle niin ja vasta tämän ketjun ansiosta tulin siitä tietoiseksi. Ja nyt vasta kun olen siitä tietoinen voin auttaa itseäni moisesta ajatuksesta eroon, koska eihän se ole kovin faktaperusteiselta tuntuva ajatus. Mutta sellaiset ohjailee meitä, niin kauan kuin emme ole niistä edes tietoisia. Mitä paskemmat vanhemmat sen enempi haitallisia tiedostamattomia ohjailuja meillä on.

ap

Aika yleinen luulo tuo on, että mies vihaa. Sitten nainen alkaa vihaamaan miestä siinä luulossa.

Niinpä. Osa näistä mun haukkujista ei varmaan itse edes pysty parisuhteeseen kun kaikki miehet on niin kamalia. Kuitenkin heissä itsessään on vikaa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enkä mä keksi pääni sisällä että mies vihaa minua, vaan sinne lapsena ohjelmoitunut asetus kertoo sen minulle niin ja vasta tämän ketjun ansiosta tulin siitä tietoiseksi. Ja nyt vasta kun olen siitä tietoinen voin auttaa itseäni moisesta ajatuksesta eroon, koska eihän se ole kovin faktaperusteiselta tuntuva ajatus. Mutta sellaiset ohjailee meitä, niin kauan kuin emme ole niistä edes tietoisia. Mitä paskemmat vanhemmat sen enempi haitallisia tiedostamattomia ohjailuja meillä on.

ap

Aika yleinen luulo tuo on, että mies vihaa. Sitten nainen alkaa vihaamaan miestä siinä luulossa.

Niinpä. Osa näistä mun haukkujista ei varmaan itse edes pysty parisuhteeseen kun kaikki miehet on niin kamalia. Kuitenkin heissä itsessään on vikaa.

ap

Jospa sä ap hankkisit itelles hyvä terapeutin ettet enempää pilaa omaa ja perheesi elämään märehtimällä äitisi tekemisiä tai tekemättäjättämisiä. Saatko nautintoa siitä että siirrät itse kirousta eteenpäin? Ja mitä tulee isäsi odottamaan perintöön jota olet kärkkymässä: toivon että isäsi lahjoittaa kaiken löytykissojen eläkekodille ja hoitaa asiansa niin että lakiosasi jää 500 euroon. Anteeksi jos olen julma mutta kun kerran tykkäät velloa itsesäälissä niin  tuossa sulle lisää aiheita joita voi murehtia ennakkoon ettei vaan tarvitse hoitaa itseään kuntoon kun vika on aina ja iankaikkisesti kaikissa muissa. Voi kyynel.

Vierailija kirjoitti:

Lainaan yhtä kommenttia. En viitsi koko sitä ketjua tähän

""Kun aikuiset ihmiset tekee nekin asiat jotka vaan täytyy, vaikka ne on tylsiä. Täytyy tehdä asioita myös siksi, että ne on jollekulle toiselle hyväksi tai tärkeitä. Kumma juttu, näin yleensä sanotaan 10 vuotiaalle, ei perheenäideille""

Kyllä täällä Suomessa tarvitsee monelle äidille ja isälle ja sinkulle aikuiselle sanoa noin. Ihan turhaa on leikkiä tekopyhää.

Ap etsii apuja. Hän itse ymmärtää tilanteensa. En ymmärrä miksi niin hirveän mustavalkoisia mielipiteitä ja ap:tä jyräävää mielialaa täällä menee.

Toki aape voisit katsoa peiliin. Yrittää nähdä jotakin pisitiivista. Viha se on siellä varmaan mikä pukkaa. Pääsetkö mihinkään juttelemaan? Neuvontappsykologille esim. Tai naisten talo tai Nyyti ry. Sinä et ole syypää äitisi tekemisiin.ja se silti suuresti vaikuttaa. Mutta sen ei tarvitse aina vaikuttaa. Sinä voit eheytyä. Ensin pitää tajuta, että on rikki.

Lue vaikka "kaikki se rakkaus " tai "vapaaksi ahdistuksesta" tai "päästä irti" ben furmanin "koskaan ei ole myöhäistä saada onnellinen lapsuus" . Meitä on moneksi ja monella on lapsuudessa ja nuoruudessa tai aikuisuudessa vaikka mitä traumoja. Joillakin ei.

Sinulla on oikeus olla. Olet juuri hyvä noin. Hyvä, ettei miehesi tule mukaan siihen itsesääliin. kyllä sinä nouset vielä. Ole itsellesi armollinen ja anna aikaa.

Koitan oppia tätä. Kiitos. Ihmiset (nämä haukkujat) täällä reagoivat kuin he olisivat minun kumppaneitani, vaikka mieheni on aivan eri henkilö kuin he.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja siis haluaisin miehen avautuvan tunteistaan, jotta tiedän, missä mennään. Jos en kestäisi sitä, niin _sitten_ olisi oltava yksin. Ehkä se ei silloin tuntuisi niin paljon omalta vialta, eikä ahdistaisi, kuin jos vain lähtisin nyt. Kun voisi syyttää miestä, joka oli niin kamala :D

ap

Mitä sillä on väliä, rakastaako miehesi sinua vai ei tai mitä hän tuntee? Ethän sinäkään rakasta häntä. Eiköhän  mies ota ja lähde siinä vaiheessa, kun saa sinusta tarpeekseen. 

En mä sanonutkaan, että hänen tarvii mua rakastaa. Kunhan ei keksi tällaisia lomasuunnitelmia, mikä tässä oli alunperin.

ap

Hänellä on oikeus keksiä, ja sinulla on oikeus sanoa että mee vaan, mä en tule.

Sen sijaan ensin sanoit joo, ja kun olisi pitänyt lähteä, lyöt mykkäkoulun päälle.

Hän halusi minut mukaan tai ainakin siinä vaiheessa kun se juoksu oli mukana hänen suunnitelmissaan. Koitin venyä siihen, mutta laihoin tuloksin näköjään. Jos mies olisi pakannut kaiken paitsi tietty mun kamat eilen valmiiksi olisin pystynyt lähtemään.

ap

Et sinä mitään koittanut. Alunperinkään et halunnut lähteä. Sen sijaan, että olisit suoraan kieltäytynyt lähtemästä manipuloit miehesi tuntemaan syyllisyyttä ja muuttamaan suunnitelmia joihin olit alustavasti sitoutunut.Narsisti isolla n:llä.  

Tuota samaa paskaa kestin omalta äidiltäni koko lapsuuden "lähdetään, ei lähdetä lähtekää keskenänne, lähdetään yhdessä ei lähdetä". Ahdistusta ahdistuksen perään, jatkuvaa muistutusta siitä kuinka äidin lapsuus oli niin hirveä, ettei minulla ole oikeutta arvostella omaani ja pitää vaan hyväksyä se äidin touhu, koska hänen äitinsä se vasta hirveä olikin. Minä otin opikseni, en katkeroitunut. Ja kyllä, jätin suosiolla ne lapsetkin tekemättä, ettei kierre vahingossakaan jatku. Mutta minä en olekkaan narsisti.

Olet siis tyhmä marttyyriämmä, joka ei osannut jäädä kotiin kun ei huvittanut lähteä.

Miksi tuosta edes pitää mennä sanomaan? Kyllä mies tietää, ettet ilman häntä olisi menossa hänen sukulaisiaan tapaamaan :D Kyllä minäkin tiedän, että mies tulee minun ja lasten kanssa minun sukuni luokse ihan vaan minun takia. Minä en murjota miehelle, eikä hän minulle. Kumpikaan ei erityisesti fanita toistemme sukuja (eikä kyllä niitä omiakaan), mutta on kivaa että lapset tuntevat sukulaisiaan ja näillä mennään. Olen kyllä kiitollinen miehelleni, että hän aina mukisematta tulee mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Enkä mä keksi pääni sisällä että mies vihaa minua, vaan sinne lapsena ohjelmoitunut asetus kertoo sen minulle niin ja vasta tämän ketjun ansiosta tulin siitä tietoiseksi. Ja nyt vasta kun olen siitä tietoinen voin auttaa itseäni moisesta ajatuksesta eroon, koska eihän se ole kovin faktaperusteiselta tuntuva ajatus. Mutta sellaiset ohjailee meitä, niin kauan kuin emme ole niistä edes tietoisia. Mitä paskemmat vanhemmat sen enempi haitallisia tiedostamattomia ohjailuja meillä on.

ap

Minut opetettiin siihen, että kaikki minun tunteeni ovat vääriä. Varsinkin tunteiden ilmaiseminen oli ehdottoman väärin. Itkeminen oli merkki heikkoudesta, suuttuminen merkki itsehillinnän puutteesta, liiallinen iloisuus huomiohuorausta. Eli tuntea sai, mutta sitä tunnetta ei saanut tuoda ilmi. Kunnes sitten koitti hetki jolloin tunnetta oliskin pitänyt ilmaista ja kun ei ilmaissut niin olikin tunnevammainen.

Mutta aikanansa kasvoin aikuiseksi omaksi itsekseni ja käsittelin saamani "opit". Edelleenkään en kykenen tuntemaan tai ilmaisemaan tunteitani kuin keskiverto ihmiset, mutta thank god en jäänyt lapsuuttani märehtimään, muuten olisikin kuin sinä ja levittäisin "tautiani" eteenpäin. Ota vastuu itsestäsi ja lakkaa syyttämästä muita, vain sinä voit muuttaa itseäsi.

Älytön valittaja on ap, vaikutat ikävältä ihmiseltä ja syy on ihan sinun, ei äitisi. Joskus jotkut ihmiset vaan ovat kitisijöitä ja sinä kuulut heihin. Mikään ei koskaan tule olemaan sinulla hyvin koska et tee asian eteen riittävästi töitä. On ihmisiä jotka nauttivat kärsimyksestä, ei siinä mitään, nauti mutta älä hae ratkaisua kun et sitä halua. Sinä nautit koska olet täälläkin ruikuttamassa ja mitkään neuvot eivät kelpaa, et halua apua vaan ainoastaan valittaa.

Vierailija kirjoitti:

Olet siis tyhmä marttyyriämmä, joka ei osannut jäädä kotiin kun ei huvittanut lähteä.

Kyllä mä "osaan", en mennyt mukaan viime vuonna. Koitin nyt miehen mieliksi kyetä. Jos mies olisi pakannut, olisin kyennytkin. Mutta olemme nyt menossa kohti lomakeskusta, emmekä ole edes puhuneet menemmekö samalla reissulla sukulaisille vai ei. Yksi ongelma ovat kissat, jotka eivät voi olla yksin liian monta yötä, vaikka ulkona ovatkin.

Pidettiin juuri tauko. Kaikki ovat hyvällä tuulella :)

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enkä mä keksi pääni sisällä että mies vihaa minua, vaan sinne lapsena ohjelmoitunut asetus kertoo sen minulle niin ja vasta tämän ketjun ansiosta tulin siitä tietoiseksi. Ja nyt vasta kun olen siitä tietoinen voin auttaa itseäni moisesta ajatuksesta eroon, koska eihän se ole kovin faktaperusteiselta tuntuva ajatus. Mutta sellaiset ohjailee meitä, niin kauan kuin emme ole niistä edes tietoisia. Mitä paskemmat vanhemmat sen enempi haitallisia tiedostamattomia ohjailuja meillä on.

ap

Minut opetettiin siihen, että kaikki minun tunteeni ovat vääriä. Varsinkin tunteiden ilmaiseminen oli ehdottoman väärin. Itkeminen oli merkki heikkoudesta, suuttuminen merkki itsehillinnän puutteesta, liiallinen iloisuus huomiohuorausta. Eli tuntea sai, mutta sitä tunnetta ei saanut tuoda ilmi. Kunnes sitten koitti hetki jolloin tunnetta oliskin pitänyt ilmaista ja kun ei ilmaissut niin olikin tunnevammainen.

Mutta aikanansa kasvoin aikuiseksi omaksi itsekseni ja käsittelin saamani "opit". Edelleenkään en kykenen tuntemaan tai ilmaisemaan tunteitani kuin keskiverto ihmiset, mutta thank god en jäänyt lapsuuttani märehtimään, muuten olisikin kuin sinä ja levittäisin "tautiani" eteenpäin. Ota vastuu itsestäsi ja lakkaa syyttämästä muita, vain sinä voit muuttaa itseäsi.

Se on eri asia, jos ne tiedostaa. Silloin niitä voi työstää. Minulla on paljon tiedostamatonta tunnelukkoa, eikä se ole minun vikani. Syy on vanhemmassa, joka osasi manipuloida minua oikeista naruista. Ei varmaan tahallaan, vaan keinona päästä muka helpommalla.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja siis haluaisin miehen avautuvan tunteistaan, jotta tiedän, missä mennään. Jos en kestäisi sitä, niin _sitten_ olisi oltava yksin. Ehkä se ei silloin tuntuisi niin paljon omalta vialta, eikä ahdistaisi, kuin jos vain lähtisin nyt. Kun voisi syyttää miestä, joka oli niin kamala :D

ap

Mitä sillä on väliä, rakastaako miehesi sinua vai ei tai mitä hän tuntee? Ethän sinäkään rakasta häntä. Eiköhän  mies ota ja lähde siinä vaiheessa, kun saa sinusta tarpeekseen. 

En mä sanonutkaan, että hänen tarvii mua rakastaa. Kunhan ei keksi tällaisia lomasuunnitelmia, mikä tässä oli alunperin.

ap

Hänellä on oikeus keksiä, ja sinulla on oikeus sanoa että mee vaan, mä en tule.

Sen sijaan ensin sanoit joo, ja kun olisi pitänyt lähteä, lyöt mykkäkoulun päälle.

Hän halusi minut mukaan tai ainakin siinä vaiheessa kun se juoksu oli mukana hänen suunnitelmissaan. Koitin venyä siihen, mutta laihoin tuloksin näköjään. Jos mies olisi pakannut kaiken paitsi tietty mun kamat eilen valmiiksi olisin pystynyt lähtemään.

ap

Et sinä mitään koittanut. Alunperinkään et halunnut lähteä. Sen sijaan, että olisit suoraan kieltäytynyt lähtemästä manipuloit miehesi tuntemaan syyllisyyttä ja muuttamaan suunnitelmia joihin olit alustavasti sitoutunut.Narsisti isolla n:llä.  

Tuota samaa paskaa kestin omalta äidiltäni koko lapsuuden "lähdetään, ei lähdetä lähtekää keskenänne, lähdetään yhdessä ei lähdetä". Ahdistusta ahdistuksen perään, jatkuvaa muistutusta siitä kuinka äidin lapsuus oli niin hirveä, ettei minulla ole oikeutta arvostella omaani ja pitää vaan hyväksyä se äidin touhu, koska hänen äitinsä se vasta hirveä olikin. Minä otin opikseni, en katkeroitunut. Ja kyllä, jätin suosiolla ne lapsetkin tekemättä, ettei kierre vahingossakaan jatku. Mutta minä en olekkaan narsisti.

En ymmärrä miten niin minä manipuloin mieheni tuntemaan syyllisyyttä? Kysyin mieheltä manipuloinko minä sinua tuntemaan syyllisyyttä, niin mies vastasi: miten minä voisin siitä syyllisyyttä tuntea? Aivan. Siis miten?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet siis tyhmä marttyyriämmä, joka ei osannut jäädä kotiin kun ei huvittanut lähteä.

Kyllä mä "osaan", en mennyt mukaan viime vuonna. Koitin nyt miehen mieliksi kyetä. Jos mies olisi pakannut, olisin kyennytkin. Mutta olemme nyt menossa kohti lomakeskusta, emmekä ole edes puhuneet menemmekö samalla reissulla sukulaisille vai ei. Yksi ongelma ovat kissat, jotka eivät voi olla yksin liian monta yötä, vaikka ulkona ovatkin.

Pidettiin juuri tauko. Kaikki ovat hyvällä tuulella :)

ap

Jes, eläinten heitteillejättö vielä samaan!