Ollaan lähdössä reissuun (miehen sukulaisille), sanoin miehelle, että olen lähdössä ihan vain hänen ja lasten takia

Vierailija kirjoitti:

Jahas. Ollaankin lähdössä, mutta suoraan sinne lomakeskukseen, ei miehen sukulaisille. Sinne ehtii myöhemmin. Mies jousti. No, kiva.

ap

Niinhän se aina joustaa. Sukulaiset varmaan huokailee helpotuksesta.

Ja siis haluaisin miehen avautuvan tunteistaan, jotta tiedän, missä mennään. Jos en kestäisi sitä, niin _sitten_ olisi oltava yksin. Ehkä se ei silloin tuntuisi niin paljon omalta vialta, eikä ahdistaisi, kuin jos vain lähtisin nyt. Kun voisi syyttää miestä, joka oli niin kamala :D

ap

Ai, nyt mies rakastaakin. Kiva juttu. Kannattaa olla tyytyväinen ja tsempata vähän aikaa, jos mies jätti juoksunkin väliin. Hyvää lomaa, sietäkää toisianne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jahas. Ollaankin lähdössä, mutta suoraan sinne lomakeskukseen, ei miehen sukulaisille. Sinne ehtii myöhemmin. Mies jousti. No, kiva.

ap

Niinhän se aina joustaa. Sukulaiset varmaan huokailee helpotuksesta.

Ne ei edes vielä tienneet, että olimme tulossa :P Kun se eka yö ois oltu välillä. Eikä ne mua inhoa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies keitti äsken kahvia ja oli hakenut korvapuusteja. Ihana komea mieheni! Ilahduttaa vain ilahduttamisen ilosta! Tämä meillä on mukavaa, ollaan molemmat hyviin asioihin keskittyviä ja älykkäitä ihmisiä. Ollaan ystävällisiä toisillemme eikä vedetä mattoa jalan alta pois. Hyvillä ja mieleltään terveillä ihmisillä on hyvä ja terveellä pohjalla oleva parisuhde. Elämä on valinta.

Joo, tiedän tämän. Tuo on niin kaukana minun elämästäni kuin olla ja voi. Mutta minua on kohdeltu huonosti, enkä ole vielä päässyt siitä eroon. Minusta sinä et vaikuta ihan parhaalta ohmiseltä "onnessasi" kuitenkaan, koska haluat irviä minulle, mutta voin uskoa, että olet paljon minua onnellisempi kuitenkin. Ansaitsisin saman.

ap

"Mutta minua on kohdeltu huonosti, enkä ole vielä päässyt siitä eroon."

Ethän sinä edes halua siitä eroon. Sinä kieriskelet siinä, mässäät sillä. Käytät sitä oikeutuksena narsistiselle käytöksellesi. Jos katkeruus yhtenä aamuna olisi poissa olisit aivan hukassa, koska olet tehnyt siitä itsellesi henkisen kävelykepin. Jos sinulla ei olisi tätä "suurta traumaa" johon vedota, niin olisit vain yksi itsekäs lievästi mielenvikainen kusipää. Nyt perustelet pohjattoman mulkkuutesi "traumallasi". Narsisti mikä narsisti. 20 vuotta eteenpäin ja lapsesi laulavat näitä samoja pakkomielteisiä lauluja jollain foorumilla.

Tiedät olevasi paska vaimo ja äiti. Miksi et pakkaa kamojasi ja muuta omillesi. Eipä olisi ketään vaatimassa käyttäytymään aikuisen tavoin tai kyseenalaistamassa oikeuttasi murjottaa nurkassa ja vinkua "minäminäminuntraumaminäminäminunkatkeruus"

No mikä on vaihtoehto? "Jos katkeruus yhtenä aamuna olisi poissa olisit aivan hukassa" ? Haluaisit, että olisin sitten aivan hukassa? Vai, mitä vaihtoehdoksi?

ap

Vaihtoehto on se, että katsot peiliin, toteat olevasi narsisti ja teet parhaimman mitä voit lapsillesi tehdä. Eli lähdet ja jatkat elämääsi omassa pienessä narsistikuplassasi. Kaikki voittavat. Sinä saat kääriytyä katkeruuteen, jota niin rakastat ja perheesi voi alkaa elämään vapautuneemmin ilman narsismin varjoa.

Lähtemällä tosin menettäisit yleisösi ja sehän ei narsistille käy.

Sinähän se tässä narsisti olet, etsit ratkaisua vain muille, et minulle. En ansaitse rakkautta ihmisenä vai? En minä mitään yleisöä kaipaa, vaan lähinnä rakkautta ja tukea. Olen asunut yksin 20-34-vuotiaaksi.

ap

Ikävä kyllä et tule ikinä saamaan yhtään enempää rakkautta kuin mitä nyt saat, jos et hoidata päätäsi kuntoon. Miehesi varmaan aikoinaan, kun lupauduit hänen vaimokseen, odotti, että ajan myötä alkaisit rakastaa häntä. Koska kuitenkin rakastat vain ja ainoastaan itseäsi, myös miehesi rakkaus sinuun on kuihtunut. Omat lapsesi todennäköisesti aikuisina rakastavat sinua yhtä paljon kuin sinä nyt rakastat omia vanhempiasi. Olisit voinut tuon katkeruuden ja vihan kierteen katkaista, jos olisit halunnut. Mutta et ole halunnut, koska sinulle ainoa tärkeä ihminen maailmassa olet sinä itse. 

Emme ole naimisissa. Miten olisin voinut katkaista tämän kierteen? Jouduin tyytymään mieheen, jota en edes rakastanut. Mies tiesi sen. Sekin katkeroitti, kuten olisi katkeroittanut sekin, että joutuu olemaan yksinäinen sinkku kun muut pariutuvat ja saavat perheet RAKASTAMIENSA miesten kanssa. Minun äitini ei halunnut rakkautta minulle, enkä itsekään uskonut olevani sen arvoinen, hän halusi minut onnettomaksi, koska en ollut hänelle enemmän arvoinen.

ap

Naimisissa tai ei, olet kuitenkin miehesi (avo)vaimo ja päätit tehdä lapset tämän miehen kanssa. Olisit voinut jättää tekemättäkin, joten valinta on ollut sinun. Olisit voinut elää elämäsi sinkkuna, hoidattaa lapsuuden traumasi pois ja etsiä Sen Oikean sen sijaan, että omien sanojesi mukaan "tyydyit" tähän mieheen. Sinun äitisi elää omaa elämäänsä ja sinä omaasi. Itse päätät, miten oman elämäsi elät. Turhaan syytät muita ihmisiä omista valinnoistasi. Tosiasia on, että vaikka nyt eroaisit, et löytäisi uutta rakkautta ennenkuin olet hoidattanut kuuppasi kuntoon. Tuon kaltainen tunne-elämän umpisolmu kun karkottaa läheltään kaikki nekin, jotka ehkä muutoin olisivat voineet sinua rakastaa. Jos haluat muutosta, niin katso peiliin, ala elää omaa elämääsi ja hanki ammattiapua traumoihisi. 

Uskoin, että se on aivan mahdotonta, sen takia tähän tyydyinkin. Tiedän, etten löytäisi, siksi en voi suunnata etsimään.

Rakkautta en olisi voinut löytää, olisinpa ollut yksin miten paljon tahansa. Sitä voi syntyä varmaan vain näin, että mieheni rakastaa minua. Se hölmö.

ap

Mahdotontahan se tietysti onkin, koska edellyttäisi sinulta lapsuuden traumoista ylipääsemistä ja normaalia elämää eteenpäin ilman menneisyyden varjoa. Mutta koska mielestäsi kaikki vaikeudet elämässäsi on muiden ihmisten syytä, haluat, että mutu ihmiset alkavat toimia toisin. Ikävä kyllä näin ei käy. Vain sinä itse voit tehdä omille asioillesi ja omalle elämällesi jotain. Olet aikuinen ihminen ja vastuussa omasta elämästäsi ihan itse.

Vierailija kirjoitti:

N 43 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N 43 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N 43 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N 43 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten mun olis helpompaa tulla vain mukaan, pakata omat kamani. Nyt jos mies todella odottaa minunkin panostavan asiaan, niin eihän tää etene mihinkään. Eikä edes keskustele asioista.

ap

Anteeksi nyt, mutta miten voit vaatia miestäsi keskustelemaan kanssasi, kun et itse tee keskusteluavausta? Ei se, että sinä kerrot lähteväsi vain miehen ja lasten mieliksi siinä vaiheessa kun pitää jo pakata ja lähteä, ole mikään keskusteluavaus. Eikä tässä vaiheessa ole kyllä enää keskusteluaikakaan. Tässä vaiheessa on aika pakata ja lähteä, pitää se lupaus minkä toiselle on antanut ja edes yrittää löytää itsekin jotain iloa siitä.

Vastaisuuden varalle pari vinkkiä: jos haluat tietää, mitä miehesi ajattelee, kysy sitä häneltä. Nythän et ilmeisesti kysynyt. Jos haluat hänen tietävän, mitä sinun päässäsi pyörii, niin kerro se hänelle. Nyt et näytä tehneen juuri sitäkään. Rehellistä ja avointa keskustelua voit odottaa toiselta vain silloin, kun olet itse yhtä rehellinen ja avoin ja myöskin halukas kestämään toisen rehellisyyden. Minulle on tästä keskustelusta tullut sellainen mielikuva, että et varmaan olisi psyykkisesti valmis kestämään sitä, jos miehesi ihan rehellisesti tuntisi suuttumusta, pettymystä, ärtymystä ja surua sinun viime hetken kiukuttelujesi takia.

Oli se keskustelunavaus à la minä. Jos ei kelpaa niin se on voi voi.

ap

Kuten haluat. Itsehän sinä siitä kärsit joten tosiaan, voi voi. Rehellistä ja avointa keskustelua ei nyt kuitenkaan voi toiselta odottaa saavansa, jollei itse sellaiseen pyri. Valituksesi miehesi puhumattomuudesta on siis sikäli turha.

Sitä paitsi, miehesi varmaan tuntee sinut jo, ja tietää, että sinä et kykenisi hänen tunteitaan kuuntelemaan kuitenkaan. Siksi hän ei niitä kerro. Älä syytä siitä häntä, sillä hän ei halua loukata sinua. Mitä ilmeisimmin hän on hiljaa juuri siksi, että säästäisi sinua mielesi pahoittamiselta.

Kyllä minä pyrin, jos en osaa niin ei se ole mikään syy tappaa minua. Ja jos mies ei ole edes yrittänyt tuoda mielipiteitään esille vaan on yksin päättänyt, etten kestä niitä niin onpa ylimielinen suhtautumistapa. Miksi tosiaankaan on kanssani? En tajua.

ap

Tuskin miehesi on ihan yksinään päättänyt sitä, että sinä et avointa ja rehellistä keskustelua kestäisi. Oletan että hän tuntee sinut sen verran hyvin tietääkseen asian ilman että alkaa sitä nyt testaamaan. Hänhän on naimisissa kanssasi ja elänyt kanssasi vuosikausia. Puolisonsa oppii tuntemaan sellaisessa ajassa.

Mieti nyt. Minähän en tunne sinua lainkaan ja silti minäkin osasin tämän keskustelun perusteella arvata, että sinun psyykeesi ei kestäisi avoimuutta nyt. Myönsit itsekin asian olevan näin. Jos minä, täysin tuntematonkin ihminen pystyn tuollaisen asian päättelemään oikein, aivan varmasti miehesi siihen kykenee.

Ei kukaan silloin halua alkaa toisen kanssa keskustelemaan, jos on edes todennäköistä että siitä ei muuta kuin riitaa tule. Tästä mulla on ihan omakohtaista kokemusta sen verran, että exäni kanssa keskusteluista ei tullut mitään, koska hän alkoi vain riitelemään. Joten lopulta minä en edes yrittänyt keskustella, saatika ärsyttää miestä tahallaan alkamalla kertomaan tunteistani. Mitä hyötyä siitä olisi ollut? Mies olisi ärsyyntynyt ja alkanut riitelemään ja minä olisin masentunut, koska yrittäessäni avautua ajatuksistani, en olisi tullut kuulluksi kuitenkaan.

Miksi sinä muuten haluaisit miehesi olevan avoin ja rehellinen tunteistaan ja ajatuksistaan, vaikka tiedät, että sinä et hänen rehellistyttään kestäisi?

Miksi sitten vaivauduit olemaan mokoman typerän eksän kanssa? Muka rakastit? Sano suoraan vaan, mikä hän oli, keskustelukyvytön tollo.

aap

Kyllä minä exääni rakastunut olin kun seurustelemaan alettiin. Ei meillä siinä vaiheessa vielä mitään ongelmia ollut, joten en myöskään tiennyt hänen olevan kyvytön ongelmia kestämään. Ja kyllä, hän oli keskustelukyvytön tollo ja sen lisäksi paljon muutakin. Arvaatko miksi hän on ex? Muunmuassa siksi, etten enää jaksanut elää keskustelukyvyttömän tollon kanssa. 😉

Miksi sinä olet miehesi kanssa, vaikka selvästi pidät häntä keskustelukyvyttömänä tollona etkä edes rakasta? Entä miksi haluat hänen avautuvan sinulle tunteistaan, vaikka tiedät ettet ole kykenevä kestämään sitä?

Miksi mä haluan olla mieheni kanssa? Jaa-a. Vaihtoehdot sille on niin huonoja. Yksin saattaisin ahdistua ajatuksesta, että olen yksin jne.

ap

Nyt sitten kärsii lisäksesi mies ja lapset? Mutta niillä ei niin väliä, koska sulla on kuitenkin se heppalehtitrauma vielä tuoreena haavana sielussa.

Yksin olo saattaisi olla ikävästi paranemisen ensi askel. Yksin kun et voisi sälyttää kaikkea "ei mua huvita"-kamaa jonkun toisen niskaan. Siivotessa saattaisi hetkeksi unohtua ne kamalat väärydet joita sinä (ja aikuisten oikeasti me KAIKKI) olet lapsuudessasi kohdannut.

Vierailija kirjoitti:

Ja siis haluaisin miehen avautuvan tunteistaan, jotta tiedän, missä mennään. Jos en kestäisi sitä, niin _sitten_ olisi oltava yksin. Ehkä se ei silloin tuntuisi niin paljon omalta vialta, eikä ahdistaisi, kuin jos vain lähtisin nyt. Kun voisi syyttää miestä, joka oli niin kamala :D

ap

Mitä sillä on väliä, rakastaako miehesi sinua vai ei tai mitä hän tuntee? Ethän sinäkään rakasta häntä. Eiköhän  mies ota ja lähde siinä vaiheessa, kun saa sinusta tarpeekseen. 

Vierailija kirjoitti:

Jahas. Ollaankin lähdössä, mutta suoraan sinne lomakeskukseen, ei miehen sukulaisille. Sinne ehtii myöhemmin. Mies jousti. No, kiva.

ap

Jättikö mies siis sen juoksunsa nyt välistä sinun vuoksesi?

Vierailija kirjoitti:

Ai, nyt mies rakastaakin. Kiva juttu. Kannattaa olla tyytyväinen ja tsempata vähän aikaa, jos mies jätti juoksunkin väliin. Hyvää lomaa, sietäkää toisianne.

En tiedä rakastaako, mutta ei halunnut tuottaa lapsille pettymystä. Koitan nyt sitten pakata pikavauhtia ja varmasti puolet jää kotiin. Mutta parempi näin kuin se alkuperäinen suunnitelma.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies keitti äsken kahvia ja oli hakenut korvapuusteja. Ihana komea mieheni! Ilahduttaa vain ilahduttamisen ilosta! Tämä meillä on mukavaa, ollaan molemmat hyviin asioihin keskittyviä ja älykkäitä ihmisiä. Ollaan ystävällisiä toisillemme eikä vedetä mattoa jalan alta pois. Hyvillä ja mieleltään terveillä ihmisillä on hyvä ja terveellä pohjalla oleva parisuhde. Elämä on valinta.

Joo, tiedän tämän. Tuo on niin kaukana minun elämästäni kuin olla ja voi. Mutta minua on kohdeltu huonosti, enkä ole vielä päässyt siitä eroon. Minusta sinä et vaikuta ihan parhaalta ohmiseltä "onnessasi" kuitenkaan, koska haluat irviä minulle, mutta voin uskoa, että olet paljon minua onnellisempi kuitenkin. Ansaitsisin saman.

ap

"Mutta minua on kohdeltu huonosti, enkä ole vielä päässyt siitä eroon."

Ethän sinä edes halua siitä eroon. Sinä kieriskelet siinä, mässäät sillä. Käytät sitä oikeutuksena narsistiselle käytöksellesi. Jos katkeruus yhtenä aamuna olisi poissa olisit aivan hukassa, koska olet tehnyt siitä itsellesi henkisen kävelykepin. Jos sinulla ei olisi tätä "suurta traumaa" johon vedota, niin olisit vain yksi itsekäs lievästi mielenvikainen kusipää. Nyt perustelet pohjattoman mulkkuutesi "traumallasi". Narsisti mikä narsisti. 20 vuotta eteenpäin ja lapsesi laulavat näitä samoja pakkomielteisiä lauluja jollain foorumilla.

Tiedät olevasi paska vaimo ja äiti. Miksi et pakkaa kamojasi ja muuta omillesi. Eipä olisi ketään vaatimassa käyttäytymään aikuisen tavoin tai kyseenalaistamassa oikeuttasi murjottaa nurkassa ja vinkua "minäminäminuntraumaminäminäminunkatkeruus"

No mikä on vaihtoehto? "Jos katkeruus yhtenä aamuna olisi poissa olisit aivan hukassa" ? Haluaisit, että olisin sitten aivan hukassa? Vai, mitä vaihtoehdoksi?

ap

Vaihtoehto on se, että katsot peiliin, toteat olevasi narsisti ja teet parhaimman mitä voit lapsillesi tehdä. Eli lähdet ja jatkat elämääsi omassa pienessä narsistikuplassasi. Kaikki voittavat. Sinä saat kääriytyä katkeruuteen, jota niin rakastat ja perheesi voi alkaa elämään vapautuneemmin ilman narsismin varjoa.

Lähtemällä tosin menettäisit yleisösi ja sehän ei narsistille käy.

Sinähän se tässä narsisti olet, etsit ratkaisua vain muille, et minulle. En ansaitse rakkautta ihmisenä vai? En minä mitään yleisöä kaipaa, vaan lähinnä rakkautta ja tukea. Olen asunut yksin 20-34-vuotiaaksi.

ap

Ikävä kyllä et tule ikinä saamaan yhtään enempää rakkautta kuin mitä nyt saat, jos et hoidata päätäsi kuntoon. Miehesi varmaan aikoinaan, kun lupauduit hänen vaimokseen, odotti, että ajan myötä alkaisit rakastaa häntä. Koska kuitenkin rakastat vain ja ainoastaan itseäsi, myös miehesi rakkaus sinuun on kuihtunut. Omat lapsesi todennäköisesti aikuisina rakastavat sinua yhtä paljon kuin sinä nyt rakastat omia vanhempiasi. Olisit voinut tuon katkeruuden ja vihan kierteen katkaista, jos olisit halunnut. Mutta et ole halunnut, koska sinulle ainoa tärkeä ihminen maailmassa olet sinä itse. 

Emme ole naimisissa. Miten olisin voinut katkaista tämän kierteen? Jouduin tyytymään mieheen, jota en edes rakastanut. Mies tiesi sen. Sekin katkeroitti, kuten olisi katkeroittanut sekin, että joutuu olemaan yksinäinen sinkku kun muut pariutuvat ja saavat perheet RAKASTAMIENSA miesten kanssa. Minun äitini ei halunnut rakkautta minulle, enkä itsekään uskonut olevani sen arvoinen, hän halusi minut onnettomaksi, koska en ollut hänelle enemmän arvoinen.

ap

Naimisissa tai ei, olet kuitenkin miehesi (avo)vaimo ja päätit tehdä lapset tämän miehen kanssa. Olisit voinut jättää tekemättäkin, joten valinta on ollut sinun. Olisit voinut elää elämäsi sinkkuna, hoidattaa lapsuuden traumasi pois ja etsiä Sen Oikean sen sijaan, että omien sanojesi mukaan "tyydyit" tähän mieheen. Sinun äitisi elää omaa elämäänsä ja sinä omaasi. Itse päätät, miten oman elämäsi elät. Turhaan syytät muita ihmisiä omista valinnoistasi. Tosiasia on, että vaikka nyt eroaisit, et löytäisi uutta rakkautta ennenkuin olet hoidattanut kuuppasi kuntoon. Tuon kaltainen tunne-elämän umpisolmu kun karkottaa läheltään kaikki nekin, jotka ehkä muutoin olisivat voineet sinua rakastaa. Jos haluat muutosta, niin katso peiliin, ala elää omaa elämääsi ja hanki ammattiapua traumoihisi. 

Uskoin, että se on aivan mahdotonta, sen takia tähän tyydyinkin. Tiedän, etten löytäisi, siksi en voi suunnata etsimään.

Rakkautta en olisi voinut löytää, olisinpa ollut yksin miten paljon tahansa. Sitä voi syntyä varmaan vain näin, että mieheni rakastaa minua. Se hölmö.

ap

Mahdotontahan se tietysti onkin, koska edellyttäisi sinulta lapsuuden traumoista ylipääsemistä ja normaalia elämää eteenpäin ilman menneisyyden varjoa. Mutta koska mielestäsi kaikki vaikeudet elämässäsi on muiden ihmisten syytä, haluat, että mutu ihmiset alkavat toimia toisin. Ikävä kyllä näin ei käy. Vain sinä itse voit tehdä omille asioillesi ja omalle elämällesi jotain. Olet aikuinen ihminen ja vastuussa omasta elämästäsi ihan itse.

No justhan mä tein. Sanoin miltä tuntuu ja mies halusi joustaa. Nyt on parempi mieli. Ei olisi ikinä tapahtunut kotioloissani lapsuudessa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja siis haluaisin miehen avautuvan tunteistaan, jotta tiedän, missä mennään. Jos en kestäisi sitä, niin _sitten_ olisi oltava yksin. Ehkä se ei silloin tuntuisi niin paljon omalta vialta, eikä ahdistaisi, kuin jos vain lähtisin nyt. Kun voisi syyttää miestä, joka oli niin kamala :D

ap

Mitä sillä on väliä, rakastaako miehesi sinua vai ei tai mitä hän tuntee? Ethän sinäkään rakasta häntä. Eiköhän  mies ota ja lähde siinä vaiheessa, kun saa sinusta tarpeekseen. 

En mä sanonutkaan, että hänen tarvii mua rakastaa. Kunhan ei keksi tällaisia lomasuunnitelmia, mikä tässä oli alunperin.

ap

N 43 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jahas. Ollaankin lähdössä, mutta suoraan sinne lomakeskukseen, ei miehen sukulaisille. Sinne ehtii myöhemmin. Mies jousti. No, kiva.

ap

Jättikö mies siis sen juoksunsa nyt välistä sinun vuoksesi?

No ei pääse huomenna juoksemaan, totta. Mutta on juossut jo 23 maratonia tänä vuonna, että ehkä se sen kestää.

ap

Kuulostaa vähän omalta vaimolta (ap). Hyvä tietää missä mennään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja siis haluaisin miehen avautuvan tunteistaan, jotta tiedän, missä mennään. Jos en kestäisi sitä, niin _sitten_ olisi oltava yksin. Ehkä se ei silloin tuntuisi niin paljon omalta vialta, eikä ahdistaisi, kuin jos vain lähtisin nyt. Kun voisi syyttää miestä, joka oli niin kamala :D

ap

Mitä sillä on väliä, rakastaako miehesi sinua vai ei tai mitä hän tuntee? Ethän sinäkään rakasta häntä. Eiköhän  mies ota ja lähde siinä vaiheessa, kun saa sinusta tarpeekseen. 

En mä sanonutkaan, että hänen tarvii mua rakastaa. Kunhan ei keksi tällaisia lomasuunnitelmia, mikä tässä oli alunperin.

ap

Justhan sä olet täällä päätynyt siihen, että kun haluaa sinun tekevän jotain joka ei sinulle juuri mieleen, niin ei riitä ettei hän rakasta sinua, sinun päätelmä on että hän vihaa sinua.

Vierailija kirjoitti:

N 43 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jahas. Ollaankin lähdössä, mutta suoraan sinne lomakeskukseen, ei miehen sukulaisille. Sinne ehtii myöhemmin. Mies jousti. No, kiva.

ap

Jättikö mies siis sen juoksunsa nyt välistä sinun vuoksesi?

No ei pääse huomenna juoksemaan, totta. Mutta on juossut jo 23 maratonia tänä vuonna, että ehkä se sen kestää.

ap

Millä oikeudella sä päätät mikä on hänelle riittävä. Hän on aikuinen ihminen jolla on oikeus itse määritellä, mikä hänelle on tärkeää, ja mitä hän kestää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja siis haluaisin miehen avautuvan tunteistaan, jotta tiedän, missä mennään. Jos en kestäisi sitä, niin _sitten_ olisi oltava yksin. Ehkä se ei silloin tuntuisi niin paljon omalta vialta, eikä ahdistaisi, kuin jos vain lähtisin nyt. Kun voisi syyttää miestä, joka oli niin kamala :D

ap

Mitä sillä on väliä, rakastaako miehesi sinua vai ei tai mitä hän tuntee? Ethän sinäkään rakasta häntä. Eiköhän  mies ota ja lähde siinä vaiheessa, kun saa sinusta tarpeekseen. 

En mä sanonutkaan, että hänen tarvii mua rakastaa. Kunhan ei keksi tällaisia lomasuunnitelmia, mikä tässä oli alunperin.

ap

Hänellä on oikeus keksiä, ja sinulla on oikeus sanoa että mee vaan, mä en tule.

Sen sijaan ensin sanoit joo, ja kun olisi pitänyt lähteä, lyöt mykkäkoulun päälle.

Vierailija kirjoitti:

En itse ikinä ehdottaisi jollekulle josta tykkään, että se tulisi minun takiani minnekään josta se ei nauti. Voin siis olettaa, ettei mieheni tykkää minusta.

ap

Päin vastoin jos tykkää, tekee mielellään toisen puolesta ikäviäkin asioita. Luonnollisesti toinen vuorollaan auttaa sinua tekemällä itselleen vastenmielisiä asioita, jotta sinä saisit tehdä itsellesi kivoja asioita.

Mielestäni 4-5 h käkkiminen korvessa juoksukisan takia ei ole ollenkaan kohtuuton palvelus ihmiselle josta välittää. Ja jos se sinusta tuntuu liian suurelta uhraukselta, pitää se ottaa keskusteluun riittävän ajoissa etukäteen jotta voitte ajoissa sopia toisen molemmille paremman ratkaisun. Miehesi on varmaan ajatellut järkeväksi yhdistää juoksureissu sukulaisreissuun. Puhu ja selitä seuraavalla kerralla miten sinä ajattelet asian ja miltä sinusta tuntuu, jotta voitte löytää paremman ratkaisun. Ketjussa tuli hyviä ehdotuksia vaihtoehtoisista ratkaisuista, tai keksikää oma kompromissi seuraavalle kerralle. Kohtuutonta vetää poikkiteloin juuri ennen tapahtumaa kun järjestelyt on tehty ja on liian myöhäistä muuttaa mitään.

Vierailija kirjoitti:

Ja siis haluaisin miehen avautuvan tunteistaan, jotta tiedän, missä mennään. Jos en kestäisi sitä, niin _sitten_ olisi oltava yksin. Ehkä se ei silloin tuntuisi niin paljon omalta vialta, eikä ahdistaisi, kuin jos vain lähtisin nyt. Kun voisi syyttää miestä, joka oli niin kamala :D

ap

Niin siis jos lähtisit nyt, joutuisit päättämään mitä haluat ja miksi haluat, ja ottamaan vastuun seurauksista. Sen sijaan, jos saisit jotenkin provosoitua miehen hermostumaan, saisit hänet näyttämään syylliseltä ja saisit sekä vapauden, että aiheen voihkia lopun ikää, miten hirviömies sinut ajoi ihan hyvästä liitosta, ja pitää häntä lyhyessä lieassa jos haluaa tavata lapsiaan. Ja hymiö perään.

Tämä on mun ihan ensimmäinen vilkaisu oikean narsistin sielunelämään. Joo ei se mun ex mikään narsisti kyllä ollutkaan, ihan tavallinen mulkku vaan.

Vierailija kirjoitti:

Ja siis haluaisin miehen avautuvan tunteistaan, jotta tiedän, missä mennään.

ap

Tämä on toki ymmärrettävä toive, mutta se on valitettavasti myös liikaa vaadittu, jos siitä kerran todennäköisesti seuraisi vain kiukuttelua ja riitaa. Et voi vaatia miestäsi avautumaan tunteistaan jos hän joutuisi kärsimään siitä. Edellytys sille, että haluaa toiselle kertoa sisimpiä tuntojaan, on se että voi tehdä sen pelkäämättä toisen vihaa, se että voisi kokea saavansa siitä itse helpotusta, kokea tulevansa hyväksytyksi tunteineen.

Pyydät miestäsi avautumaan, jotta sinä hyötyisit siitä jotain. Oletko miettinyt sitä, että hänenkin pitäisi hyötyä siitä jotain? Hänen tunteitaanhan ne ovat, eikö hänellä ole oikeus tulla kuulluksi ja ymmärretyksi, jos ne sinulle kertoo? Sen, että hän kertoisi sinulle tunteensa pitäisi hyödyttää häntä, ei vain sinua. Siinä vaiheessa hänen oikeutensa tulla ymmärretyksi ja hyväksytyksi on ensisijainen, tärkeämpi kuin sinun hyötysi.

Sanoit itse, että jos et kestäisi hänen tunteidensa tunnustusta, käyttäisit sitä kimmokkeena eroon jotta voisit sitten syyttää miestäsi siitä. Tajuatko lainkaan, miten tyrmäävän itsekästä tuo on? Tajuatko, että pyydät kohtuuttoman paljon? Käytännössä sinä pyydät toista paljastamaan itsensä, jotta voisit rankaista häntä siitä. Minä luulen, että ei miehesi ole hiljaa kiusatakseen sinua. Hän on hiljaa suojellakseen itseään. Älä rankaise häntä siitä, että hänellä on vielä itsesuojeluvaisto tallella.

Nyt toivotan koko teidän perheelle mukavaa lomaa. Yritä sinäkin tehdä siitä mukava 😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja siis haluaisin miehen avautuvan tunteistaan, jotta tiedän, missä mennään. Jos en kestäisi sitä, niin _sitten_ olisi oltava yksin. Ehkä se ei silloin tuntuisi niin paljon omalta vialta, eikä ahdistaisi, kuin jos vain lähtisin nyt. Kun voisi syyttää miestä, joka oli niin kamala :D

ap

Mitä sillä on väliä, rakastaako miehesi sinua vai ei tai mitä hän tuntee? Ethän sinäkään rakasta häntä. Eiköhän  mies ota ja lähde siinä vaiheessa, kun saa sinusta tarpeekseen. 

En mä sanonutkaan, että hänen tarvii mua rakastaa. Kunhan ei keksi tällaisia lomasuunnitelmia, mikä tässä oli alunperin.

ap

Justhan sä olet täällä päätynyt siihen, että kun haluaa sinun tekevän jotain joka ei sinulle juuri mieleen, niin ei riitä ettei hän rakasta sinua, sinun päätelmä on että hän vihaa sinua.

No ei vihaa, mutta ei se heti välttämättä sitten rakkautta ole. En minäkään rakasta kaikkia, joita en vaadi tekemään asioita, joita he eivät tahdo tehdä. Tää on joku tunnelukko lapsuudesta, etten tunne, että minua rakastetaan. Mutta ehkä se nyt lähtee aukeamaan, koska olin niin romuna, etten voinut toteuttaa miehen toiveita, eikä hän silti hylännyt minua.

ap