Ollaan lähdössä reissuun (miehen sukulaisille), sanoin miehelle, että olen lähdössä ihan vain hänen ja lasten takia

Vierailija kirjoitti:

Kumpa tää ois provo.

Ap, ymmärrän, että olet masentunut etkä ole innoissasi tästä matkasta. Se on ihan ok, sinulla on lupa tuntea näin.

Mutta en käsitä miksi pidät miestäsi ja lapsiasi raskaina taakkoina, velvollisuuksina. Eikö olisi parempi jättää perhe, jos lasten kanssa oleminen väsyttää sinua ja lasten kanssa vietetty aika tuntuu pakkopullalta?

Näin ulkopuolisena en ole saanut ensimmäistäkään vihjettä siitä ettei mies välittäisi sinusta. Kaikki joutuvat tekemään elämässä ja parisuhteessa asioia joista eivät pidä. Sille ei vaan voi mitään. Elämä ei aina mene niinkuin haluat ja sinun täytyy hyväksyä se.

Mies ei kertonut sinulle mitä ajatteli tuosta lauseestasi. Tämä meni taas perus naiselliseksi ylitulkitsemiseksi :) ehkä mies ei vaan oikeasti ajatellut siitä mitään tai ei keksinyt sopivaa vastausta, joten päätyi olemaan hiljaa. Tai ehkä mies ajatteli jotain vähemmän mukavaa ja jätti sen sanomatta, jottei loukkaisi sinua ja katuisi myöhemmin. Sinusta se oli ehkä epärehellisyyttä, useimmat muut tulkitsevat sen huomaavaisuudeksi.

Sanoit itse muistaakseni jossain kohtaa ettet rakasta miestäsi. En ole varma pitääkö tämä paikkansa yhä. Mutta ap, mieti, mieti OIKEASTI: et rakasta miestäsi ja sinun on paha olla perheesi kanssa, tunnet itsesi petetyksi, väsyneeksi ja ei-rakastetuksi (syistä, joita miehesi ei luultavasti tiedä). Pitäisikö vain erota? Se voisi olla helpointa.

Sinusta ei viestiesi perusteella saanut kovin positiivista kuvaa, muta tsemppiä silti!

T. 15v. (Jonka on vaikea uskoa että aikuinen kiukuttelee näin)

No voihan senkin sanoa, että en keksi mitään tms jos ei halua vaikuttaa ylimieliseltä. Ja ei minulle elämä ole opettanut, että siinä joutuu tekemään asioita, joista ei pidä, vaan että siinä on pakko tehdä, ja minähän en siksi kasvanut aikuiseksi, että joutuisin. Jouduin lapsena tekemään liikaa asioita pelkästään pakosta, se oli äitini kasvatuskeino. Ei mun tartte välittää kenestäkään, joka ei välitä minusta, mulla on tarpeeksi omaisuutta unohtaakseni vaikka koko perheeni jos valitsen tai jos he hylkäävät minut.

ap

Vierailija kirjoitti:

Ex-vaimo oli tuollainen. Puistattaa.

No olisit pitänyt eksäsi puolia etkä antanut sukusi kiusata häntä.

Vähän voisi mieskin ottaa vastuuta eikä vaan tyytyväisenä raahata vaimoaan sukulaisten pilkan ja ilkeilyn kohteeksi olettaen että vaimo ottaa kaiken paskan vastaan hymyssä suin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tuohon olisi pitänyt kommentoida?

No edes jotain. Keskustella vaan. Nyt en tiedä yhtään, miten mies otti asian. Miltä se hänestä tuntuu.

Ap

Hei rakas miltä susta nyt tuntuu 😂 eikö vieläkään vituta?

Oota vähän tentaan vielä vähän lisää. Mite sä tämän koet 😨

Pimittämällä ajatuksia ei kumpikaan huomaa, että toinenhan on aivan vittupää.

ap

Mitä haluaisit miehesi tuntevan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tuohon olisi pitänyt kommentoida?

No edes jotain. Keskustella vaan. Nyt en tiedä yhtään, miten mies otti asian. Miltä se hänestä tuntuu.

Ap

Hei rakas miltä susta nyt tuntuu 😂 eikö vieläkään vituta?

Oota vähän tentaan vielä vähän lisää. Mite sä tämän koet 😨

Pimittämällä ajatuksia ei kumpikaan huomaa, että toinenhan on aivan vittupää.

ap

Etkö näe miltä miehestäsi tuntuu?

En näe, haluaisin kuulla sen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ex-vaimo oli tuollainen. Puistattaa.

No olisit pitänyt eksäsi puolia etkä antanut sukusi kiusata häntä.

Vähän voisi mieskin ottaa vastuuta eikä vaan tyytyväisenä raahata vaimoaan sukulaisten pilkan ja ilkeilyn kohteeksi olettaen että vaimo ottaa kaiken paskan vastaan hymyssä suin.

Miksi vaimo lähtee kiusattavaksi?

Vierailija kirjoitti:

N 43 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten mun olis helpompaa tulla vain mukaan, pakata omat kamani. Nyt jos mies todella odottaa minunkin panostavan asiaan, niin eihän tää etene mihinkään. Eikä edes keskustele asioista.

ap

Anteeksi nyt, mutta miten voit vaatia miestäsi keskustelemaan kanssasi, kun et itse tee keskusteluavausta? Ei se, että sinä kerrot lähteväsi vain miehen ja lasten mieliksi siinä vaiheessa kun pitää jo pakata ja lähteä, ole mikään keskusteluavaus. Eikä tässä vaiheessa ole kyllä enää keskusteluaikakaan. Tässä vaiheessa on aika pakata ja lähteä, pitää se lupaus minkä toiselle on antanut ja edes yrittää löytää itsekin jotain iloa siitä.

Vastaisuuden varalle pari vinkkiä: jos haluat tietää, mitä miehesi ajattelee, kysy sitä häneltä. Nythän et ilmeisesti kysynyt. Jos haluat hänen tietävän, mitä sinun päässäsi pyörii, niin kerro se hänelle. Nyt et näytä tehneen juuri sitäkään. Rehellistä ja avointa keskustelua voit odottaa toiselta vain silloin, kun olet itse yhtä rehellinen ja avoin ja myöskin halukas kestämään toisen rehellisyyden. Minulle on tästä keskustelusta tullut sellainen mielikuva, että et varmaan olisi psyykkisesti valmis kestämään sitä, jos miehesi ihan rehellisesti tuntisi suuttumusta, pettymystä, ärtymystä ja surua sinun viime hetken kiukuttelujesi takia.

Oli se keskustelunavaus à la minä. Jos ei kelpaa niin se on voi voi.

ap

Kuten haluat. Itsehän sinä siitä kärsit joten tosiaan, voi voi. Rehellistä ja avointa keskustelua ei nyt kuitenkaan voi toiselta odottaa saavansa, jollei itse sellaiseen pyri. Valituksesi miehesi puhumattomuudesta on siis sikäli turha.

Sitä paitsi, miehesi varmaan tuntee sinut jo, ja tietää, että sinä et kykenisi hänen tunteitaan kuuntelemaan kuitenkaan. Siksi hän ei niitä kerro. Älä syytä siitä häntä, sillä hän ei halua loukata sinua. Mitä ilmeisimmin hän on hiljaa juuri siksi, että säästäisi sinua mielesi pahoittamiselta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tuohon olisi pitänyt kommentoida?

No edes jotain. Keskustella vaan. Nyt en tiedä yhtään, miten mies otti asian. Miltä se hänestä tuntuu.

Ap

Hei rakas miltä susta nyt tuntuu 😂 eikö vieläkään vituta?

Oota vähän tentaan vielä vähän lisää. Mite sä tämän koet 😨

Pimittämällä ajatuksia ei kumpikaan huomaa, että toinenhan on aivan vittupää.

ap

Mitä haluaisit miehesi tuntevan?

En mieti, mitä haluaisin hänen tuntevan. Tuskin voin kuitenkaan vaikuttaa asiaan koska en halua alkaa teennäiseksi. Tuntee mitä tuntee. Jos ei pidä minusta niin ei ole mikään pakko myöskään kestää minua. Olen masentunut, enkä jaksa ilahdutella. Jos en olisi niin se olisi kokonainen uusi maailma minulle, ilahduttaa toisia. Se ei ole koskaan ollut osa elämääni kauhean äitini takia.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tuohon olisi pitänyt kommentoida?

No edes jotain. Keskustella vaan. Nyt en tiedä yhtään, miten mies otti asian. Miltä se hänestä tuntuu.

Ap

Hei rakas miltä susta nyt tuntuu 😂 eikö vieläkään vituta?

Oota vähän tentaan vielä vähän lisää. Mite sä tämän koet 😨

Pimittämällä ajatuksia ei kumpikaan huomaa, että toinenhan on aivan vittupää.

ap

Ehkä hän on riidellyt kanssasi ihan riittävästi?

N 43 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N 43 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten mun olis helpompaa tulla vain mukaan, pakata omat kamani. Nyt jos mies todella odottaa minunkin panostavan asiaan, niin eihän tää etene mihinkään. Eikä edes keskustele asioista.

ap

Anteeksi nyt, mutta miten voit vaatia miestäsi keskustelemaan kanssasi, kun et itse tee keskusteluavausta? Ei se, että sinä kerrot lähteväsi vain miehen ja lasten mieliksi siinä vaiheessa kun pitää jo pakata ja lähteä, ole mikään keskusteluavaus. Eikä tässä vaiheessa ole kyllä enää keskusteluaikakaan. Tässä vaiheessa on aika pakata ja lähteä, pitää se lupaus minkä toiselle on antanut ja edes yrittää löytää itsekin jotain iloa siitä.

Vastaisuuden varalle pari vinkkiä: jos haluat tietää, mitä miehesi ajattelee, kysy sitä häneltä. Nythän et ilmeisesti kysynyt. Jos haluat hänen tietävän, mitä sinun päässäsi pyörii, niin kerro se hänelle. Nyt et näytä tehneen juuri sitäkään. Rehellistä ja avointa keskustelua voit odottaa toiselta vain silloin, kun olet itse yhtä rehellinen ja avoin ja myöskin halukas kestämään toisen rehellisyyden. Minulle on tästä keskustelusta tullut sellainen mielikuva, että et varmaan olisi psyykkisesti valmis kestämään sitä, jos miehesi ihan rehellisesti tuntisi suuttumusta, pettymystä, ärtymystä ja surua sinun viime hetken kiukuttelujesi takia.

Oli se keskustelunavaus à la minä. Jos ei kelpaa niin se on voi voi.

ap

Kuten haluat. Itsehän sinä siitä kärsit joten tosiaan, voi voi. Rehellistä ja avointa keskustelua ei nyt kuitenkaan voi toiselta odottaa saavansa, jollei itse sellaiseen pyri. Valituksesi miehesi puhumattomuudesta on siis sikäli turha.

Sitä paitsi, miehesi varmaan tuntee sinut jo, ja tietää, että sinä et kykenisi hänen tunteitaan kuuntelemaan kuitenkaan. Siksi hän ei niitä kerro. Älä syytä siitä häntä, sillä hän ei halua loukata sinua. Mitä ilmeisimmin hän on hiljaa juuri siksi, että säästäisi sinua mielesi pahoittamiselta.

Kyllä minä pyrin, jos en osaa niin ei se ole mikään syy tappaa minua. Ja jos mies ei ole edes yrittänyt tuoda mielipiteitään esille vaan on yksin päättänyt, etten kestä niitä niin onpa ylimielinen suhtautumistapa. Miksi tosiaankaan on kanssani? En tajua.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tuohon olisi pitänyt kommentoida?

No edes jotain. Keskustella vaan. Nyt en tiedä yhtään, miten mies otti asian. Miltä se hänestä tuntuu.

Ap

Hei rakas miltä susta nyt tuntuu 😂 eikö vieläkään vituta?

Oota vähän tentaan vielä vähän lisää. Mite sä tämän koet 😨

Pimittämällä ajatuksia ei kumpikaan huomaa, että toinenhan on aivan vittupää.

ap

Ehkä hän on riidellyt kanssasi ihan riittävästi?

No jos on sitä mieltä niin häipyisi, olisi häipynyt ennen kuin lapset edes syntyivät. Hänestä suhteemme parani kun lapset syntyivät!

ap

Oi miten ihanaa kun tällaisista negatiivisista oman napansa ympärillä pyörijöistä pääsee eroon vain netin sivua vaihtamalla. Surullista, että tuollaisia ihmisiä on, ja vielä surullisempaa etteivät tajua olla lisääntymättä, siirtävät onnettomuuttaan seuraavaan sukupolveen. Mutta ainakin täällä aurinko tuli hetkeksi esiin, lähden ulos touhuamaan puutarhaan. Erilaiset kortit sitä saadaan elämää varten mutta jokainen itse päättää miten niillä pelaa, valittaa korttien huonoutta tai tekee niillä itselleen parhaan mahdollisen elämän. Oma lapsuuteni oli paljon tämän äidin kuvaamaa ankeampi, paljon fyysistä ja henkistä pahoinpitelyä ym. Toivuin noista terapian ja hyvin ihmissuhteiden avulla ja päätin, että paras mitä voin tehdä on laittaa julma perinne poikki ja olla mahdollisimman hyvä ja ymmärtävä äiti lapsilleni, antaa heille rakkautta ilman reunaehtoja. Oli todella mukava lukea 15 v kypsiä ajatuksia, niissä monille aikuisillekin opiksi ottamista. Se ilahdutti, samoin onnellisen perheen pullakahvit. Tuollaisista pienistä asioista syntyy hyvä päivä. Nyt halaan koiranpentua ja alan odottamaan töistä tulevaa miestä. Tehkää te muutkin tästä päivästä mahdollisimman hyvä päivä itsellenne!

Jos oikein ymmärsin, niin menisitten eka jollekin paikkakunnalle, jossa sinä vahtisit lapsia ja mies juoksisi. Ja sitten jatkaisitte miehen sukulaisiin. Voitteko tehdä niin, että kun juoksu on ohi, mies jatkaisi sukulaisiin ja sä tulisit bussilla kotiin? Tai jos juokupaikkakunnalle ei ole pitkä matka, voitko olla lasten kanssa kotona ja mies käy juoksemassa ja hakee sit lapset ja menee sukulaisiin? Jos mulla itelläni olis tollanen tilanne, niin yrittäisin saada jotenkin asiat järjestettyä, ja mitä se haittaa vaikka lomalla joskus olisi perhe eri paikoissakin?

Olemme käyneet pariterapiassakin, sielläkään moes ei tuonut esille mietteitään. Sanoi asioita joita halusi terapeutin kuulevan. Varmaan hänellä on siihen syynsä, mutta en voi tukea häntä, kun olen itse ihan finaalissa. Ajattelin, että mies olisi voinut tuoda katkeruutensa esille terapeutin "suomentaessa" minulle, mitä mies tarkoittaa, olisin halunnut kuulla, jos jotkut asiat eivät ole hänestä hyvin minussa. Vaikkakaan en tajua, jos niin on, miksi pitää sitten minun kanssani olla, mutta ei mies tuonut vikojani tai ongelmia esille edes pariterapiassa. Kunhan vaan mä sain sieltä apua. No, sain, minä sinne halusinkin. Mutta mies ei ilmeisesti pysty menemään omiin asioihinsa. Ehkä hän vihaa minua sydämensä pohjasta tai naisia ylipäätään, eikä jaksa enää paneutua asiaan. Lapsia haluaa hoitaa, he ovat miehelle tärkeitä. Kuten kuuluukin.

aap

Vierailija kirjoitti:

Erilaiset kortit sitä saadaan elämää varten mutta jokainen itse päättää miten niillä pelaa, valittaa korttien huonoutta tai tekee niillä itselleen parhaan mahdollisen elämän.

Jokin tuossa lauseessa on valhetta, en vain tiedä mikä. Mutta tiedän, että on. Minulla on nolla syytä kärsiä elämässäni. Silti se on niin.

ap

Lähinnä se, että korteilla ei voi päättää miten pelaa. Jos esim. itselle on opetettu marjapussin säännöt ja koko muu maailma pelaakin viimeistä tikkiä tms.

ap

Vierailija kirjoitti:

Oi miten ihanaa kun tällaisista negatiivisista oman napansa ympärillä pyörijöistä pääsee eroon vain netin sivua vaihtamalla. Surullista, että tuollaisia ihmisiä on, ja vielä surullisempaa etteivät tajua olla lisääntymättä, siirtävät onnettomuuttaan seuraavaan sukupolveen. Mutta ainakin täällä aurinko tuli hetkeksi esiin, lähden ulos touhuamaan puutarhaan. Erilaiset kortit sitä saadaan elämää varten mutta jokainen itse päättää miten niillä pelaa, valittaa korttien huonoutta tai tekee niillä itselleen parhaan mahdollisen elämän. Oma lapsuuteni oli paljon tämän äidin kuvaamaa ankeampi, paljon fyysistä ja henkistä pahoinpitelyä ym. Toivuin noista terapian ja hyvin ihmissuhteiden avulla ja päätin, että paras mitä voin tehdä on laittaa julma perinne poikki ja olla mahdollisimman hyvä ja ymmärtävä äiti lapsilleni, antaa heille rakkautta ilman reunaehtoja. Oli todella mukava lukea 15 v kypsiä ajatuksia, niissä monille aikuisillekin opiksi ottamista. Se ilahdutti, samoin onnellisen perheen pullakahvit. Tuollaisista pienistä asioista syntyy hyvä päivä. Nyt halaan koiranpentua ja alan odottamaan töistä tulevaa miestä. Tehkää te muutkin tästä päivästä mahdollisimman hyvä päivä itsellenne!

Ja jos luulet, että tulen mahdottoman kateelliseksi pienistä iloistasi, niin voin sanoa, että on minullakin tuollaisia aikoja elämässäni ollut, että kaikki on (päällisin puolin) hyvin. Ongelma olikin se, että ei ollut läpikotaisin. Mutta paljon hyvää elämääni on kuulunut, vaikkei olekaan miehen ja naisen välistä rakkautta. Mutta muuten enemmän kuin sulla varmaan ikinä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä se, että korteilla ei voi päättää miten pelaa. Jos esim. itselle on opetettu marjapussin säännöt ja koko muu maailma pelaakin viimeistä tikkiä tms.

ap

Uusia pelejä ei voi opetella?

"Tuollaisista pienistä asioista syntyy hyvä päivä. Nyt halaan koiranpentua ja alan odottamaan töistä tulevaa miestä. Tehkää te muutkin tästä päivästä mahdollisimman hyvä päivä itsellenne!"

Ihana viesti, kiitos!! Ap:n kannattaa lukea tämä koko viesti huolella. Asioista toipuu kun päättää tehdä asiat itsensä ja samalla perheensä hyväksi. Ratkaista ongelmat ja elää hyvää elämää. Eikä vain passiivisena odottaa ratkaisua ulkopuolelta mutku/sitku-asenteella. Passiivisena on helppo koteloitua. Ap:ssa se ongelma ja ratkaisu on, ei äidissä, miehessä tai lapsissa. Kaikille voisi olla parasta jos ap asuisi yksin ja vain tapaisi lapsiaan kerran viikossa. Sitten ap voisi joko homehtua yksin kämppäänsä tai yrittää saada elämänsä mielekkääksi.

Vierailija kirjoitti:

Minulle on tästä keskustelusta tullut sellainen mielikuva, että et varmaan olisi psyykkisesti valmis kestämään sitä, jos miehesi ihan rehellisesti tuntisi suuttumusta, pettymystä, ärtymystä ja surua sinun viime hetken kiukuttelujesi takia.

Niin siis voi olla. Niin miksi se idiootti ei ole kertonut niitä pitkin matkaa? En olisi edes mennyt yhteen tuollaisen pimittäjän kanssa. En halua ketään, joka näennäisesti näyttelee mukavaa. En todellakaan. Olen sanonut sille, että puhuu, jos pimittää, niin ei ole minun vastuullani.

Sitäpaitsi sanoin jo, että raivostuisin itsekin, jos tulee jotain poikkipuolista marinaa. Eli en kestäisi, mutta tuolle miehelle en häviäisi, jos alamme tapella. Olen sen verran kova itsekin. Mutta sopua tuskin tulisi.

Tästä luulisi sinunkin jo tajuavan, miksi miehesi ei kerro mitä ajattelee. Jos kertoisi, sinä et kestäisi sitä vaan raivostuisit etkä pystyisi sopua tekemään. Ja niin olisi kaikkien loma pilalla ja kaikkein eniten kärsisivät ne teidän lapsenne. He joutuisivat kärsimään täysin ilman omaa syytään, vain siksi, että äiti ja isä alkavat riitelemään.

En minäkään miehesi asemassa mitään sanoisi. Ei tässä vaiheessa todellakaan ole aika alkaa aikuisten riidellä vaan on aika pakata ja lähteä, edes niiden lasten takia. Aikuisten ihmisten pitää pystyä tällaiset asiat keskustelemaan jo siinä vaiheessa, kun matkaa aletaan suunnittelemaan eikä kiukkuamaan vasta sitten kun kaikki on suunniteltu ja lähtöpäivä koittanut.

Ja siitä kun valitit, että miksei miehesi ole kertonut tunteistaan pitkin matkaa. Kuinka hän olisi voinut sen tehdä, jos sinä vasta tänään edes sanoit lähteväsi vain hänen ja lasten mieliksi? Eihän tänään, lähtöpäivän aamuna sille mitään mahda kukaan. Tässä vaiheessa ei voi enää muuta kuin pitää kiinni sovituista asioista ja kestää se. Kai ne lapset nyt edes kivan loman ansaitsisivat siitä huolimatta, että heidän vanhempansa eivät kykene keskustelemaan kuten aikuiset ihmiset keskustelevat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä se, että korteilla ei voi päättää miten pelaa. Jos esim. itselle on opetettu marjapussin säännöt ja koko muu maailma pelaakin viimeistä tikkiä tms.

ap

Uusia pelejä ei voi opetella?

Koen, ettei ketään kiinnosta opettaa, vain haukkua. Se yksikin sanoi täällä "ota oppia minusta" ja kun pyysin opettamaan, ei mitään. Sitäpaitsi marjapussi on sata kertaa kiinnostavampi pli kuin viimeinen tikki.

ap