Ollaan lähdössä reissuun (miehen sukulaisille), sanoin miehelle, että olen lähdössä ihan vain hänen ja lasten takia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidinkin olisi pitänyt suostutella minua asioihin, kasvattaa hyvällä, ei niin, että mulle jää kuvitelma siitä, että vaatija vihaa minua. Mies haluaa kasvattaa lapsiamme niin, ettei näiltä vaadita asioita, joita lapsi ei ymmärrä, miksi sitä häneltä vaaditaan ja jää sitten siihen käsitykseen, ettei vanhempi paskaakaan välitä lapsen tunteista, vaan vaatii vain. Mutta se ei yllä minun kohteluuni, koska minulla on siinä trauma ja pitäisi olla extrahuomioiva. Täytyy selvittää tämä ns. tunnelukko.

ap

Aikuinen nainen, kahden lapsen äiti voisi edes hetkeksi yrittää tulla sieltä omasta minä-minä-maailmasta ja katsoa miten hänen lapsensa voivat. Mies tekee kaiken, nainen valittaa. Josko ryhdistäytyisit ja tarjoaisit yhden mukavan päivän lapsillesi, ehkä vihaisivat aikuisina sinua hieman vähemmän.

Kadehdiko sinä minun minä minä maailmaani? Sinä sait olla siellä teininä, minä olen nyt. Koska en äitini kanssa voinut, hänen vammaisuutensa takia. Turhaan olet kateellinen.

ap

Taas tää äiti syndrooma, voi v........, mene hyvä ihminen hoitoon.     Pilaat miehen ja lasten elämän kun minä, minä, minä ,minä, minä, minä, minä

Vierailija kirjoitti:

Sitten mun olis helpompaa tulla vain mukaan, pakata omat kamani. Nyt jos mies todella odottaa minunkin panostavan asiaan, niin eihän tää etene mihinkään. Eikä edes keskustele asioista.

ap

Anteeksi nyt, mutta miten voit vaatia miestäsi keskustelemaan kanssasi, kun et itse tee keskusteluavausta? Ei se, että sinä kerrot lähteväsi vain miehen ja lasten mieliksi siinä vaiheessa kun pitää jo pakata ja lähteä, ole mikään keskusteluavaus. Eikä tässä vaiheessa ole kyllä enää keskusteluaikakaan. Tässä vaiheessa on aika pakata ja lähteä, pitää se lupaus minkä toiselle on antanut ja edes yrittää löytää itsekin jotain iloa siitä.

Vastaisuuden varalle pari vinkkiä: jos haluat tietää, mitä miehesi ajattelee, kysy sitä häneltä. Nythän et ilmeisesti kysynyt. Jos haluat hänen tietävän, mitä sinun päässäsi pyörii, niin kerro se hänelle. Nyt et näytä tehneen juuri sitäkään. Rehellistä ja avointa keskustelua voit odottaa toiselta vain silloin, kun olet itse yhtä rehellinen ja avoin ja myöskin halukas kestämään toisen rehellisyyden. Minulle on tästä keskustelusta tullut sellainen mielikuva, että et varmaan olisi psyykkisesti valmis kestämään sitä, jos miehesi ihan rehellisesti tuntisi suuttumusta, pettymystä, ärtymystä ja surua sinun viime hetken kiukuttelujesi takia.

Oletko sä siksi sinkku?

ap.

En ole sinkku, typerä oletus. Olen järjellä varustettu nainen ja teen elämästäni ja perheeni elämästä hyvää niin ettei minun tarvitse katua elettyä elämääni ja tekemiäni valintoja. Enkä kitise olevani olosuhteiden uhri ja tee sillä tavoin perheestäni onnetonta. Mitä jos ottaisit oppia minusta?

Äitihullun hulluus lisääntyy koko ajan. Puistattavan paha äiti ja puoliso.

Vierailija kirjoitti:

Oletko sä siksi sinkku?

ap.

En ole sinkku, typerä oletus. Olen järjellä varustettu nainen ja teen elämästäni ja perheeni elämästä hyvää niin ettei minun tarvitse katua elettyä elämääni ja tekemiäni valintoja. Enkä kitise olevani olosuhteiden uhri ja tee sillä tavoin perheestäni onnetonta. Mitä jos ottaisit oppia minusta?

No ala opettaa.

ap

N 43 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten mun olis helpompaa tulla vain mukaan, pakata omat kamani. Nyt jos mies todella odottaa minunkin panostavan asiaan, niin eihän tää etene mihinkään. Eikä edes keskustele asioista.

ap

Anteeksi nyt, mutta miten voit vaatia miestäsi keskustelemaan kanssasi, kun et itse tee keskusteluavausta? Ei se, että sinä kerrot lähteväsi vain miehen ja lasten mieliksi siinä vaiheessa kun pitää jo pakata ja lähteä, ole mikään keskusteluavaus. Eikä tässä vaiheessa ole kyllä enää keskusteluaikakaan. Tässä vaiheessa on aika pakata ja lähteä, pitää se lupaus minkä toiselle on antanut ja edes yrittää löytää itsekin jotain iloa siitä.

Vastaisuuden varalle pari vinkkiä: jos haluat tietää, mitä miehesi ajattelee, kysy sitä häneltä. Nythän et ilmeisesti kysynyt. Jos haluat hänen tietävän, mitä sinun päässäsi pyörii, niin kerro se hänelle. Nyt et näytä tehneen juuri sitäkään. Rehellistä ja avointa keskustelua voit odottaa toiselta vain silloin, kun olet itse yhtä rehellinen ja avoin ja myöskin halukas kestämään toisen rehellisyyden. Minulle on tästä keskustelusta tullut sellainen mielikuva, että et varmaan olisi psyykkisesti valmis kestämään sitä, jos miehesi ihan rehellisesti tuntisi suuttumusta, pettymystä, ärtymystä ja surua sinun viime hetken kiukuttelujesi takia.

Oli se keskustelunavaus à la minä. Jos ei kelpaa niin se on voi voi.

ap

Ja nyt taidetaan tehdä perheen kanssa mansikkakakku, ollaan mökillä ja viettää extemporejuhlat. Lämmitetään sauna ja laitan kuohuviinin kylmään, saunan ja uinnin jälkeen kylmä lasi kuoharia ja mansikoita. Elämä on sellaista kun sen itselleen tekee.

Minulle on tästä keskustelusta tullut sellainen mielikuva, että et varmaan olisi psyykkisesti valmis kestämään sitä, jos miehesi ihan rehellisesti tuntisi suuttumusta, pettymystä, ärtymystä ja surua sinun viime hetken kiukuttelujesi takia.

Niin siis voi olla. Niin miksi se idiootti ei ole kertonut niitä pitkin matkaa? En olisi edes mennyt yhteen tuollaisen pimittäjän kanssa. En halua ketään, joka näennäisesti näyttelee mukavaa. En todellakaan. Olen sanonut sille, että puhuu, jos pimittää, niin ei ole minun vastuullani.

Sitäpaitsi sanoin jo, että raivostuisin itsekin, jos tulee jotain poikkipuolista marinaa. Eli en kestäisi, mutta tuolle miehelle en häviäisi, jos alamme tapella. Olen sen verran kova itsekin. Mutta sopua tuskin tulisi. Jos tilanne on se, mitä pohdit, hänellä. Ehkä se ei kuitenkaan aivan ole, koska hän on poikkeuksellinen luonne, ei mikään ruutitynnyrihautoja sinänsä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Ja nyt taidetaan tehdä perheen kanssa mansikkakakku, ollaan mökillä ja viettää extemporejuhlat. Lämmitetään sauna ja laitan kuohuviinin kylmään, saunan ja uinnin jälkeen kylmä lasi kuoharia ja mansikoita. Elämä on sellaista kun sen itselleen tekee.

Minun äitini kanssa ei ollut. Minun äitini määräsi kaikesta. Tämä on sen jatketta niin että en osaa valita edelleenkään minua hyvin palvelevia valintoja elämässä.

ap

Mies keitti äsken kahvia ja oli hakenut korvapuusteja. Ihana komea mieheni! Ilahduttaa vain ilahduttamisen ilosta! Tämä meillä on mukavaa, ollaan molemmat hyviin asioihin keskittyviä ja älykkäitä ihmisiä. Ollaan ystävällisiä toisillemme eikä vedetä mattoa jalan alta pois. Hyvillä ja mieleltään terveillä ihmisillä on hyvä ja terveellä pohjalla oleva parisuhde. Elämä on valinta.

Miten äiti, isä ja isän vaimo voi? Eikö tänään mitään heistä? Mahtuuko päähän vain yksi pakkomielle/vihamies kerrallaan?

Vierailija kirjoitti:

Mies keitti äsken kahvia ja oli hakenut korvapuusteja. Ihana komea mieheni! Ilahduttaa vain ilahduttamisen ilosta! Tämä meillä on mukavaa, ollaan molemmat hyviin asioihin keskittyviä ja älykkäitä ihmisiä. Ollaan ystävällisiä toisillemme eikä vedetä mattoa jalan alta pois. Hyvillä ja mieleltään terveillä ihmisillä on hyvä ja terveellä pohjalla oleva parisuhde. Elämä on valinta.

Joo, tiedän tämän. Tuo on niin kaukana minun elämästäni kuin olla ja voi. Mutta minua on kohdeltu huonosti, enkä ole vielä päässyt siitä eroon. Minusta sinä et vaikuta ihan parhaalta ohmiseltä "onnessasi" kuitenkaan, koska haluat irviä minulle, mutta voin uskoa, että olet paljon minua onnellisempi kuitenkin. Ansaitsisin saman.

ap

Vierailija kirjoitti:

Miten äiti, isä ja isän vaimo voi? Eikö tänään mitään heistä? Mahtuuko päähän vain yksi pakkomielle/vihamies kerrallaan?

Varmaan loman takia irrottautumassa niistä murheista.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tuohon olisi pitänyt kommentoida?

No edes jotain. Keskustella vaan. Nyt en tiedä yhtään, miten mies otti asian. Miltä se hänestä tuntuu.

Ap

Hei rakas miltä susta nyt tuntuu 😂 eikö vieläkään vituta?

Oota vähän tentaan vielä vähän lisää. Mite sä tämän koet 😨

Kumpa tää ois provo.

Ap, ymmärrän, että olet masentunut etkä ole innoissasi tästä matkasta. Se on ihan ok, sinulla on lupa tuntea näin.

Mutta en käsitä miksi pidät miestäsi ja lapsiasi raskaina taakkoina, velvollisuuksina. Eikö olisi parempi jättää perhe, jos lasten kanssa oleminen väsyttää sinua ja lasten kanssa vietetty aika tuntuu pakkopullalta?

Näin ulkopuolisena en ole saanut ensimmäistäkään vihjettä siitä ettei mies välittäisi sinusta. Kaikki joutuvat tekemään elämässä ja parisuhteessa asioia joista eivät pidä. Sille ei vaan voi mitään. Elämä ei aina mene niinkuin haluat ja sinun täytyy hyväksyä se.

Mies ei kertonut sinulle mitä ajatteli tuosta lauseestasi. Tämä meni taas perus naiselliseksi ylitulkitsemiseksi :) ehkä mies ei vaan oikeasti ajatellut siitä mitään tai ei keksinyt sopivaa vastausta, joten päätyi olemaan hiljaa. Tai ehkä mies ajatteli jotain vähemmän mukavaa ja jätti sen sanomatta, jottei loukkaisi sinua ja katuisi myöhemmin. Sinusta se oli ehkä epärehellisyyttä, useimmat muut tulkitsevat sen huomaavaisuudeksi.

Sanoit itse muistaakseni jossain kohtaa ettet rakasta miestäsi. En ole varma pitääkö tämä paikkansa yhä. Mutta ap, mieti, mieti OIKEASTI: et rakasta miestäsi ja sinun on paha olla perheesi kanssa, tunnet itsesi petetyksi, väsyneeksi ja ei-rakastetuksi (syistä, joita miehesi ei luultavasti tiedä). Pitäisikö vain erota? Se voisi olla helpointa.

Sinusta ei viestiesi perusteella saanut kovin positiivista kuvaa, muta tsemppiä silti!

T. 15v. (Jonka on vaikea uskoa että aikuinen kiukuttelee näin)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tuohon olisi pitänyt kommentoida?

No edes jotain. Keskustella vaan. Nyt en tiedä yhtään, miten mies otti asian. Miltä se hänestä tuntuu.

Ap

Hei rakas miltä susta nyt tuntuu 😂 eikö vieläkään vituta?

Oota vähän tentaan vielä vähän lisää. Mite sä tämän koet 😨

Pimittämällä ajatuksia ei kumpikaan huomaa, että toinenhan on aivan vittupää.

ap

Minulle tulee ap:n juttuja sama fiilis kuin SPR:n avustustyöntelijöille katsoessaan totaalista apaattisuutta. Tekisi mieleni potkaista. Ei herätä sääliä, ystävällisyyttä, auttamishalua tekee vain mieli potkaista. Ehkä typeryys ja avuttomuus aikuisessa herättää enemmän negatiivisia tunteita kuin positiivisia tunteita. No minulle on ihan sama pääseekö ap eroon traumoistaan vai ei. Yksi kitisijä sinne tänne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tuohon olisi pitänyt kommentoida?

No edes jotain. Keskustella vaan. Nyt en tiedä yhtään, miten mies otti asian. Miltä se hänestä tuntuu.

Ap

Hei rakas miltä susta nyt tuntuu 😂 eikö vieläkään vituta?

Oota vähän tentaan vielä vähän lisää. Mite sä tämän koet 😨

Pimittämällä ajatuksia ei kumpikaan huomaa, että toinenhan on aivan vittupää.

ap

Etkö näe miltä miehestäsi tuntuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidinkin olisi pitänyt suostutella minua asioihin, kasvattaa hyvällä, ei niin, että mulle jää kuvitelma siitä, että vaatija vihaa minua. Mies haluaa kasvattaa lapsiamme niin, ettei näiltä vaadita asioita, joita lapsi ei ymmärrä, miksi sitä häneltä vaaditaan ja jää sitten siihen käsitykseen, ettei vanhempi paskaakaan välitä lapsen tunteista, vaan vaatii vain. Mutta se ei yllä minun kohteluuni, koska minulla on siinä trauma ja pitäisi olla extrahuomioiva. Täytyy selvittää tämä ns. tunnelukko.

ap

Aikuinen nainen, kahden lapsen äiti voisi edes hetkeksi yrittää tulla sieltä omasta minä-minä-maailmasta ja katsoa miten hänen lapsensa voivat. Mies tekee kaiken, nainen valittaa. Josko ryhdistäytyisit ja tarjoaisit yhden mukavan päivän lapsillesi, ehkä vihaisivat aikuisina sinua hieman vähemmän.

Kadehdiko sinä minun minä minä maailmaani? Sinä sait olla siellä teininä, minä olen nyt. Koska en äitini kanssa voinut, hänen vammaisuutensa takia. Turhaan olet kateellinen.

ap

Eipä sinua kukaan kadehtia taida, enemmänkin sääliä, ja myötätuntoa kokee huomattavan moni lapsiasi ja miestäsi kohtaan, heillä ei ole helppo elämä. Onko ihan pakko levittää ympärilleen omaa paskaa fiilistä? Pidä itselläsi vaan, anna lapsillesi mahdollisuus olla onnellisia.