Lue keskustelun säännöt.
Saan jatkuvasti hävetä lasteni takia :(
07.07.2016 |
Perheessämme on kaksi ns. erityislasta, kyseessä adhd + autismi. Meteliä, raivareita, riitoja ym. on jatkuvasti, vaikka lapset ovat jo "isoja" (kouluiässä). Heidän normaali leikkimisensäkin on useimmiten rajua ja kovaäänistä. Kehitysvammaa kummallakaan ei ole, eikä heidän vammansa näy mitenkään päälle päin. Kummallakin kielellinen ilmaisu on hyvin sujuvaa, joten senkään perusteella ei voisi uskoa, että molemmilla on neurologisen kehityksen häiriö. Kokemusteni mukaan ulkopuoliset pitävätkin heitä täysin normaaleina, mutta erittäin huonosti kasvatettuina, lapsina.
Olen lasten äiti ja heidän kanssaan kesä"lomalla". Olisi kiva käydä eri paikoissa, mutta liian usein retkemme päättyvät pahaan oloon (erityisesti minun). Leikkipuistossa, kaupassa, kirjastossa, uimassa - joka paikassa lastemme meluisuus ja muu käytös saavat aikaan ärtymystä, ja minulle valitetaan heidän käytöksestään ja annetaan kasvatusohjeita. Tämä on vain lisääntynyt mitä isompia lapset ovat. Pienempien lasten huonoonkiin käytökseen suhtaudutaan ymmärtäväisemmin. Tämä on erittäin raskasta.
Olen valittajille selittänyt mistä on kyse, mutta se ei sanottavasti lisää ymmärtämystä. Aina en edes jaksa selittää mitään. Häpeän myöntää, että usein jopa esitän, etten tunne lapsiani kun he meuhkaavat uima-altaalla tai leikkipaikassa, ja näen vieraan aikuisen lähestyvän sen näköisenä että tiedossa on taas saarna lasten huonosta käytöksestä.
Mieheni sanoo, että hänelle ei juurikaan valiteta. Tämä varmaan johtuu siitä, ettei kukaan uskalla sanoa mitään isolle miehenköriläälle.
Ja kyllä, lapsia on kasvatettu, voi miten paljon vaivaa heidän eteensä onkaan nähty! Ja kyllähän sitä edistystäkin on tapahtunut, se vaan tuntuu tapahtuvan niin kovin hitaasti.
Nykyään kun ollaan suvaitsevaisia mm. seksuaalivähemmistöjä ja maahanmuuttajia kohtaan (mikä on hirveän hieno asia), niin toivoisi samanlaista suvaitsevaisuutta myös neurologisista tai esim. mielenterveyden ongelmista kärsiviä kohtaan.
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Onko ruokavaliossa välttämättömiä rasvahappoja? Manteleita, siemeniä, pähkinöitä, avokadoa ja kylmäpuristettuja öljyjä? Entä kasviksia, marjoja ja hedelmiä runsaasti?
Sokeri pois. Tilalle luonnollista makeutta kohtuudella.Tsemppiä ja voimia :)
Ei pitäisi provosoitua, ei sitten millään, ja nyt jo sain pahimmat kirosanat karsittua tekstistäni, mutta:
Neurologiset ongelmat eivät johdu tuollaisista asioista, eivätkä ne parane ruokavaliolla. Minulla on itselläni ADHD, ja yhdellä lapsellani on. Esim. sokerin syönti on sekä minulla ( aivan pienestä asti) että lapsellani nyt selkeästi keino RAUHOITTUA JA LASKEA KIERROKSIA. Se ei siis ole ADHD:n syy, vaan itselääkintää, huonoa sellaista toki kuten alkoholi tai huumeetkin.
Mä olen ollut todella pitkiä aikoja ilman sokeria ja käytännössä paleo-ruokavaliolla. Siinä missä tavallista ihmistä se virkistää ja rauhoittaa, mut se saa vaan käymään aivan käsittämättömillä kierroksilla, ja kaikki aistiyliherkkyydet voimistumaan, samoin se vahvistaa impulsiivista käytöstä. Mutta sellaista tämä on, onneksi tiedän diagnoosini, koska ennen sitä olin kyllä aivan ulalla siitä, miksi muille sokerilakko tuo mielenrauhaa ja vie herkkuhimot, ja mä menen koko ajan pitkin seiniä, olipa lakkoa kestänyt 3 viikkoa tai kuukautta.
Mutta Ap:lle: Vaikutat ihanalta ihmiseltä. Mä just yksi päivä mietin, että siihen on syynsä miksi erityislasten vanhemmat on leijonaemoja. Koska pakko niitä omia lapsia on puolustaa, niin paljon paskaa niskaan ne saa jatkuvasti asioista, joille eivät itse voi mitään.
Ja joo, kyllä mäkin olen sitä mieltä, että minkäänlainen erityisyys ei ole oikeutus esim. toisten tai toisten omaisuuden vahingoittamiselle, ja siihen pitää aina vanhempien puuttua. Mutta pikkusen toivoisi kuitenkin ymmärrystä siihen, että neurologisesti poikkeava lapsi vaan on mikä on, ja tarvitsee tukea ja rakkautta löytääkseen paikkansa ja pystyäkseen itse antamaan jonain päivänä samoja asioita muille. Mikään kotiin sulkeminen ei vaan auta, eikä sellaista voi nykypäivänä edes tehdä, ne lapset kuitenkin käy koulussa ja tarkoitus on, että niistä tulee osa tätä yhteiskuntaa omalla panoksellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulihan se ensimmäinen "samassa tilanteessa oleva", jonka lapset niin hyväkäytöksisiä. Luin kerran ADHD:stä ketjua jo vuosia sitten ja huomasin, että pahimmat paheksujat ja arvostelijat olivat niitä äitejä, joiden lapset kärsivät samasta diagnoosista. Ei vain tajuta, että vaikka diagnoosi on sama, käytös voi olla hyvin erilaista.
Opettajana olen törmännyt sekä adhd-lapsiin, asperger-lapsiin, huonostikäyttäytyviin lapsiin ilman diagnoosia ja yhteen autistiinkin (nämä usein erityiskoulussa), ja jokainen oli ihan oma yksilönsä omine piirteineen. Autisti käyttäytyi noista kaikista parhaiten paitsi jos hermostui ja silloin piti liki kaksimetristä poikaa juosta oikeasti pakoon. Yksi adhd-tapaus paiskoi tuoleja ja pulpetteja, muut ovat olleet oikeastaan aika hurmaavia tapauksia. Saman diagnoosin lapset reagoivat hyvin monella eri tavalla tilanteisiin. Ei se aina ole kiinni kasvatuksesta, ei varsinkaan ap:n tapauksessa, jossa tukea on saatu ja on käyty terapioissa koko perheen voimin.
Ystäväni adhd-lapsi on erittäin rauhallinen ja hyväkäytöksinen lapsi - kun lääkitys on nyt kohdillaan. Näin ollen ei äiti voi kehuskella kasvatustaidoillaan kun kyse on jostain aivan muusta.
No kun se nyt vaan useimmiten on näin että erityislapselle et voi juurikaan antaa sitä pikkusormea tai se vie koko käden. He ovat fiksumpia kuin luuletkaan ja huomaavat milloin on aika vedellä naruista.
Itsekin olin joskus vanhempi joka sääli lapsia enkä uskaltanut antaa kunnon rangaistuksia. Olin varmaan myös väsynyt pitämään kuria.
Mieheni jaksoi aina puuttua pienempiinkin tilanteisiin ja muutenkin oli selvästi meillä se auktoriteetti. Ei lapset miehelle kiukutelleet, minulle vain.
Kerran kun kuopus sai minulle taas ihan järkyttävän raivokohtauksen muiden aikana, päätin että nyt riittää, jatkossa jääkööt kotiin vaikka pahalta tuntuikin. Myös aloin rangaista huonosta käytöksestä sen ainaisen palkitsemisen sijaan jota joka paikassa tiputetaan.
Nyt vuosia myöhemmin muistelen kauhulla aikaa jolloin en uskaltanut oikeasti puuttua tilanteeseen. Mietin liikaa sitä että ovat erityislapsia ja he käyttivät sitä sumeilematta hyväkseen.
Tottakai vieläkin tulee tilanteita mutta pääosin lapset ovat hyväkäytöksisiä ja olen heistä äärettömän ylpeä. Ja itsestäni myös pikkuisen 😊
Täällä on kyllä todella tietämätöntä porukkaa.
Autismi kuin myös ADHD on sellasia sairauksia että nämä asiat mitä ap. luetteli kuuluu siihen.
Muutenhan nää tenavat olis ihan "normaalien" kirjoissa. Noihin asioihin kun ei kasvatuksella vaikuteta. ADHD:n on kyllä lääkkeitä jotka hillitsee menoa.
Autismiin ei.
Vierailija kirjoitti:
Siis miten se on kasvattamista ja vaivannäköä, jos lastesi mellastaessa esität, etteivät he ole sinun?
Kyllä ymmärrän, että hävettää ja harmittaa, mutta ei se siitä parane, että antaa vain olla. Ja mekastus ja metelöinti ja riehuminen häiritsevät muita ihmisiä, oli diagnoosia tai ei. Pieniä lapsia vasta kasvatetaan ja opetetaan olemaan sekä käyttäytymään eri paikoissa, joten toki pienet riehumiset hyväksytään paremmin 2-vuotiaalta kuin koululaiselta. Mutta en minä pienenkään lapsen tolkutonta metelöintiä hyvällä katsoisi, jos vanhemmat eivät edes yrittäisi tehdä asialle mitään.
Tiedätkö miten paljon erityislasten vanhemmat joutuvat tekemään julkisilla paikoilla ns. "teatterikasvatusta" muita ihmisiä varten? Kun itse tuntee lapsensa, ja näkee ja tietää missä tilassa ja tilanteessa lapsi on, ja tietää, että siihen ei nyt auta äiteen huutelut ja ohjeistukset, mutta silti sitä on pakko tehdä, että ympäristö olisi tyytyväinen: " Ai että on vilkas lapsi, mutta äitinsä sentään kasvattaa, onpa hyvä!" Vaikka oikeasti se huutelu ja ohjeistus vaan lisää lapsen kierroksia ja hermostuneisuutta, kun lapsi yrittää totella vaikka ei siihen pystyisikään.
Ja nyt en siis tietenkään puhu mistään toisten satuttamisesta ja oikeasti törkeästä käytöksestä, vaan äänekkyydestä, vauhdikkuudesta, ylisosiaalisuudesta tms. Kun oikeasti ne tilanteet menee paljon paljon paremmin, jos lapsi saa pärjätä itsekseen, ja käytökseen puututaan silloin jos tapahtuu jotain yllämainittua. Todella monelle erityislapselle se elämä on yleensä vain sitä erilaista ohjeistusta ja kieltoja aamusta iltaan, omastanikin sanoivat päiväkodissa, että on kamalaa katsoa, kun toinen oikeasti yrittää, mutta ei vaan pysty ( hillitsemään impulssejaan, odottamaan vuoroaan tms.), ja että välillä huomaa kun sadannen kerran lapselle sanoo samasta asiasta, että sillä vaan hartiat nousee korviin ja koko tyyppi jännittyy, kun ei enää yksinkertaisesti pysty ottamaan vastaan sitä huonoa palautetta.
Ainahan sitä toistellaan, mutta kun erityislapsen kohdalla ei vaan päde tavalliset kasvatussäännöt ja keinot. Usein se, mikä näyttää välinpitämättömyydeltä tms. on oikeasti pitkän kokemuksen kautta opittu paras tapa toimia. Esim. omani menee ihan sekaisin jos kovasti alkaa läksyttämään jossian sosiaalisessa tilanteessa, ja alkaa käyttäytyä aivan älyvapaasti, ja tilanteesta tulee lopulta tosi ruma. Lisäksi lapseni on tosi isokokoinen ikäisekseen (8v), kyllä mä sen vielä painisin kumoon, mutta onko se sitten kenellekään kivaa? Ja mitä sitten kun en enää pystyisi sitä kumoon painimaan?
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä että huono käytös ei ole sama asia kuin adhd. Tai autismi.
Minulla samat diagnoosit lapsilla ja he käyttäytyvät hyvin.
Jos huono käytös alkaa niin me lähdetään pois eikä seuraavalla kerralla pääse mukaan.
Minusta erityislasten kanssa pitää olla vielä tiukempi kuin tavislasten kanssa. He tarvitsevat vahvan auktoriteetin.
Ei meillä aina ole näin ollut mutta kun tarpeeksi monta kertaa jäivät kotiin huonon käytöksen takia niin kyllä he siitä ottivat opikseen.
Huonosta käytöksestä tulee rangaistus ja hyvästä palkitaan.
Meillä on myös todella läheiset välit lapsiin mutta näin ei varmaan olisi jos ei olisi kuria.
Mutta on todella moukkamaista tulla vieraiden puuttumaan. Tosin jos meno on ihan järkyttävää niin onhan se vaan hyvä että siihen puututaan jos ei vanhemmat sitä tee.
Mun on pakko tulla tähän vielä vastaamaan, olen pari kertaa tähän ketjuun kirjoittanut, itselläni ja lapsellani on ADHD.
Ja tiedättekö, se se vasta on veemäinen kombo. Olen saanut oman diagnoosini vasta aikuisena, kun lapset oli jo tehtyinä. Hyvin pitkään luulin että mulla on kaksi ylirauhallista lasta, ja yksi normaali. Nyt tiedän, että mulla on kaksi aivan tavallista lasta, ja yksi ADHD. Ja vaikka kuinka sitä luulisi, että on hyvä asia, että mä tiedän ja ymmärrän lastani, onhan meillä sama "vaiva", niin se vaan ei mene niin.
Lapseni nimenomana tarvitsisi jämptiä aikuista, joka pystyisi laittamaan hänelle rauhallisesti turvalliset rajat, olemaan johdonmukainen, luomaan rutiinit, pitämään niistä kiinni jne. Vaan arvatkaa miten helppoa on yrittää kasvattaa lapsellle sellaisia asioita, joihin ei itsekään pysty?
JA noiden tavislasten kanssa ei ole koskaan ollut mitään ongelmaa, koska tavallinen ihminen on aika itseohjautuva, rutiinit tarttuu helposti pk- ja koulumaailmasta, ja yhden terveen vanhemman esimerkki riitti. Mutta ei tämän kaltaiseni riiviön, jonka kanssa me ruokkimalla ruokimme toinen toisemme impulsiivisuutta.
Joten anteeksi maailma, mä olen maailman huonoin äiti kasvattamaan lastani. Mutta voitte uskoa että yritän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen erityisalojen opettaja. Kaksi viikkoa koulun aloittamisen jälkeen lapsi asettuu ja homma sujuu.
Siitä huolimatta, että vanhemmat eivät ole saaneet näitä yhteistyökykyisiksi.
Kerrohan nyt vähän tarkemmin, mitä "asettuminen" esim. ADHD-lapsen kohdalla tarkoittaa? Että lapsen oireilu loppuu vai?
Älä nyt viitsi naurattaa.
Oma lapseni esim. on hyvin koulumyönteinen, tekee aina kaikki tehtävät supernopeasti eikä kärsi mistään oppimisen ongelmista. Ei silti pysty pysymään paikoillaan tunnilla, puhuu, vaeltelee, välillä huutaa, tippuu penkiltä, halaa liian kovaa kavereita, saattaa nostaa kouluavustajan ilmaan ohikulkiessaan ( lapsi menossa vasta tokalle, huom!) Miten sä siis saat tuollaisen lapsen "asettumaan", kun kysymys ei ole mistään uhmasta tms. vaan siitä neurologisesta ongelmasta? Manteleilla vai?
Silmiin pistävää että isät osaa käyttää kuria, äidit ei...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voitko selittää jotenkin että lapsilla on vamma/sairaus johon kuuluu käytöshäiriö tms. järkevästi kun ei moni tiedä mikä on adhd eikä sinun varmasti siinä tilanteessa kannata alkaa asiasta luennoimaan.
Meillä perheessä 3x adhd ja tunnistan ap:n tunteet erittäin hyvin.
Meillä ei ole ongelmaa sen suhteen, että lapset käyttäytyisivät vieraita kohtaan huonosti, eivät ole väkivaltaisia tai käyttäydy loukkaavasti. Mutta impulsiivisuutta, melua, kierroksille menoa, tarkkaamattomuutta, sähläystä ja säätöä, tunteiden heilahtelua laidasta laitaan.
Yleensä kaikki sujuu hyvin, mutta aina joskus tulee ylilyöntejä. Mitä isommaksi lapsi kasvaa, sitä enemmän poikkeava käytös herättää huomiota.
Meillä dg on jo "vanha" juttu ja olen oppinut ohittamaan ulkopuolisten katseet melko hyvin, silti joskus loukkaa jos joku jää avoimesti tuijottamaan, harvoin kukaan kehtaa mitään sanoa.
Tsemppiä ap! Ei tässä voi kuin parhaansa tehdä, jokainen päivä vie eteenpäin. Uskon että lopussa kiitos seisoo ja näistäkin lapsista kasvaa hyviä aikuisia. ❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
50 jatkaa vielä ettädg huolimatta meillä kasvatetaan lempeästi enkä usko rangaistuksiin. Rangaistus ei ohjaa adhd-lasta oikeaan suuntaan, sillä impulssikontrollin pettäessä se ei pysy mielessä!
Vierailija kirjoitti:
Perheessämme on kaksi ns. erityislasta, kyseessä adhd + autismi. Meteliä, raivareita, riitoja ym. on jatkuvasti, vaikka lapset ovat jo "isoja" (kouluiässä). Heidän normaali leikkimisensäkin on useimmiten rajua ja kovaäänistä. Kehitysvammaa kummallakaan ei ole, eikä heidän vammansa näy mitenkään päälle päin. Kummallakin kielellinen ilmaisu on hyvin sujuvaa, joten senkään perusteella ei voisi uskoa, että molemmilla on neurologisen kehityksen häiriö. Kokemusteni mukaan ulkopuoliset pitävätkin heitä täysin normaaleina, mutta erittäin huonosti kasvatettuina, lapsina.
Olen lasten äiti ja heidän kanssaan kesä"lomalla". Olisi kiva käydä eri paikoissa, mutta liian usein retkemme päättyvät pahaan oloon (erityisesti minun). Leikkipuistossa, kaupassa, kirjastossa, uimassa - joka paikassa lastemme meluisuus ja muu käytös saavat aikaan ärtymystä, ja minulle valitetaan heidän käytöksestään ja annetaan kasvatusohjeita. Tämä on vain lisääntynyt mitä isompia lapset ovat. Pienempien lasten huonoonkiin käytökseen suhtaudutaan ymmärtäväisemmin. Tämä on erittäin raskasta.
Olen valittajille selittänyt mistä on kyse, mutta se ei sanottavasti lisää ymmärtämystä. Aina en edes jaksa selittää mitään. Häpeän myöntää, että usein jopa esitän, etten tunne lapsiani kun he meuhkaavat uima-altaalla tai leikkipaikassa, ja näen vieraan aikuisen lähestyvän sen näköisenä että tiedossa on taas saarna lasten huonosta käytöksestä.
Mieheni sanoo, että hänelle ei juurikaan valiteta. Tämä varmaan johtuu siitä, ettei kukaan uskalla sanoa mitään isolle miehenköriläälle.
Ja kyllä, lapsia on kasvatettu, voi miten paljon vaivaa heidän eteensä onkaan nähty! Ja kyllähän sitä edistystäkin on tapahtunut, se vaan tuntuu tapahtuvan niin kovin hitaasti.
Nykyään kun ollaan suvaitsevaisia mm. seksuaalivähemmistöjä ja maahanmuuttajia kohtaan (mikä on hirveän hieno asia), niin toivoisi samanlaista suvaitsevaisuutta myös neurologisista tai esim. mielenterveyden ongelmista kärsiviä kohtaan.
Ryanair antoi porttikiellon 2-vuotiaalle käytöshäirikölle ja äidilleen. Juuri niin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on lapsi, jolla on samankaltainen diagnoosi. Kyllä hän pystyy olemaan ihmisten ilmoilla ihan kunnolla, ei ADHD tarkoita, että lapsi olisi ihan pitelemättömissä. Hän ymmärtää puhetta, hän osaa korjata käytöstään. Ei ADHD tai autismi tarkoita, että lapsi olisi tyhmä, joten en ymmärrä, miten olet lapsesi kasvattanut, jos heistä tuli samantien kuuroja ja kovapäisiä.
Vierailija kirjoitti:
Sitä se teettää, kun kädetön ja vajaa äityli väenväkisin lisääntyy. Sinun lapsesi siis saavat sinun siunauksellasi riehua ja käyttäytyä miten vain, koska homot ja maahanmuuttajat? Tämä viimeinen lauseesi osoitti juuri sen, miksi naisille pitäisi olla erillinen, erilaisin testein selvitetty lisääntymislupa ennen saksien aukomista.
Vittu että sä vaikutat vajakilta,oikein kunnon punaniskalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hakkaako ne toisia lapsia uimahallissa? Heittääkö vettä toisten päälle? Sylkeekö ne toisten lasten päälle, repii toisten lelut käsistä ja tönii leikkipuistossa? Huuteleeko ne hävyttömyyksiä ohikulkijoille?
Jos tekee tuollaista niin kyllä minäkin tulen ojentamaan, ihan sama onko diagnooseja vai ei. Jos käy ihmisten ilmoilla niin on käyttäydyttävä, jos ei osaa niin ei tarvitse mennä sinne missä on vieraita ihmisiä!
Laita niille paidat päälle missä lukee edessä ja takana kissan kokoisin kirjaimin:
ANTEEKSI OMITUINEN JA RAJU KÄYTÖKSENI! MINULLA ON KÄYTÖSHÄIRIÖITÄ.
Ymmärrän ap:tä mutta ymmärrän myös huomauttelijoita. Mistäpä ne muut voi tietää mikä niillä teidän lapsilla on? Ja sehän se vasta outoa olisi, jos kukaan EI puuttuisi tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Silmiin pistävää että isät osaa käyttää kuria, äidit ei...
Niin omituista kuin se onkin, niin ei isille mennä sanomaan lapsiin liittyvistä asioista vaan ainoastaan äideille.
Aika kamalaa menoa pitää jo olla ja selvästi sellainen tilanne, ettei kukaan aikuinen ole tilannetta jo hoitamassa jos joku ulkopuolinen puuttuu asiaan ja tulee huomauttamaan tai ajamaan pois.
Miksi annat lapsesi päästä sellaseen vauhtiin, että meno yltyy sellaiseksi ettei heitä pidättele enää mikään?
Sen kestän vilä, että lapset ovat lapsia, huutavat ja villiintyvät ym. mutta jos vanhemmat istuvat 10m päässä ja olevat kuin ei mitään, niin se mua alkaa ärsyttää. Ettei edes yritetä.
Jos sulla on tollaset lapset, niin sun pitää lähteä niiden kanssa ennen kuin tilanne lähtee hallinnasta.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap:tä mutta ymmärrän myös huomauttelijoita. Mistäpä ne muut voi tietää mikä niillä teidän lapsilla on? Ja sehän se vasta outoa olisi, jos kukaan EI puuttuisi tilanteeseen.
Niin jos meno on jo ihan päätöntä ja lasten isä tai äiti ei puutu siihen, niin jonkunhan on pakko puuttua.
Miksi ap antaa tilanteen mennä tähän asti?
Miksi näitä kadvatuskyvyttömiä vanhempia hunsvotteineen on nykyään niin paljon?!