Onko yliopisto muka oikeasti parempi kuin ammattikorkeakoulu?

Riippuu aivan täysin alasta.

Minusta taas tuntuu, että AMK:in niin sanottu "taso" perustuu vain sille, että ne loputtomasti hokevat itselleen ja muille olevansa akateemisia. No kaivapa esiin mikä tahansa amkilaisen lopputyö, niin totuus paljastuu. Copy paste-tekniikalla jäljennetään suoraan jostain jotain ja sitten jotain liirumlaarumia loppukaneetiksi - pituus 20 sivua. Akateeminen gradu pituus 100-150 sivua. Gradu on yleensä myöskin yhden ihmisen tekemä, kun taas amkin töitä löytyy myös "parityöskentelynä" tehtyjä. Eli kumpainenkin vääntää sen 10 sivua jotain skeidaa.

Ei ole kyse siitä, onko toinen parempi kuin toinen vaan suuyä, että yliopistokoulutus ja amk-koulutus ei ole sama asia. Diplomi-insinöörin koulutus on eri kuin insinöörin(AMK) ja ekonomin eri kuin tradenomin(AMK). Yliopistokoulutus tähtää enemmän tutkimukseen ja johtaviin tehtäviin, amk-koulutus taas käytännönläheisempi suorittajatason koulutus.

No viime aikoina on alkanut näyttää sille että amksta tulee halvempaa työvoimaa, jota työnantajat työllistää mielummin. Teknisen yliopiston kanssa on vaikea kilpailla, koska koulutus on niin paljon haastavammalla tasolla, mutta sielläkin on katoavia aloja. Mielestäni kyse ei ole siitä onko yliopisto parempi kuin AMK, vaan siitä osaako valita työllistävän, mukavan ja hyvin palkatun alan. Niitä koulutussuuntia löytyy molemmista.

Ei kai sillä paremmuudella ole mitään merkitystä, tarkoitus varmaan saada itselle sellainen omannäköinen ja mielekäs ammatti.

T. Th

AMKista valmistuu tiettyihin ammatteihin ja yliopistosta saa tiedekoulutuksen ja joitain tosia ammatteja. Se, kumpi sulle on parempi, riippuu siitä, mitä haluat jatkossa tehdä.

Mutta mitä noihin työttömiin tulee, niin edelleen yliopistokoulutettujen työttömyysprosentit on pienempiä kuin AMK-koulutettujen.

Yliopisto on väistämättä vaativampi kuin amk. Työllistyminen ja palkkaus riippuvat sitten alasta.

Vierailija kirjoitti:

Minusta taas tuntuu, että AMK:in niin sanottu "taso" perustuu vain sille, että ne loputtomasti hokevat itselleen ja muille olevansa akateemisia. No kaivapa esiin mikä tahansa amkilaisen lopputyö, niin totuus paljastuu. Copy paste-tekniikalla jäljennetään suoraan jostain jotain ja sitten jotain liirumlaarumia loppukaneetiksi - pituus 20 sivua. Akateeminen gradu pituus 100-150 sivua. Gradu on yleensä myöskin yhden ihmisen tekemä, kun taas amkin töitä löytyy myös "parityöskentelynä" tehtyjä. Eli kumpainenkin vääntää sen 10 sivua jotain skeidaa.

Olen niin samaa mieltä! Ihmetyttää miten helposti tässä maassa saadaan tutkintoja.

Riippuu alasta. AMK:sta valmistuu etenkin terveydenhuoltoalalta ihmisiä, joita ei kouluteta yliopistossa. Esim. toimintaterapeutit, fysioterapeutit, sairaanhoitajat, terveydenhoitajat, osteopaatit. Näille aloille töitä pitäisi riittää eikä ole kilpailua yliopistotutkintojen kanssa. Sen sijaan kulttuuri ja humanistialat kuten teatteri-ilmaisunohjaajat, musiikkipedagogit yms. ovat AMK:n puolella myös hankalammin työllistäviä ja pitää olla suhteita ja pärstäkerrointa. Sama kyllä yliopiston puolella monilla kulttuuri/taide/humanistialoilla.

Sen sijaan niillä aloilla, joilla AMK:lla ja yliopistolla on osin päällekkäisyyttä, kuten tradenomit vs. ekonomit, insinöörit vs. DI:t, sosionomit vs. sosiaalityöntekijät, valitsisin itse mieluummin yliopistopohjaisen koulutuksen, koska silloin olisi enemmän vaihtoehtoja työllisyyden kannalta. Lisäksi AMK:n ongelma näillä aloilla on se, että AMK:t tahtovat nykyään usein olla liikaa pikku yliopistoja tai kuten he englanniksi itseään nimittävät "university of applied science". Silloin käy niin, että teoriaa ja käytäntöä on kumpaakin liian vähän kun ei keskitytä kunnolla siihen mikä pitäisi olla AMK:n ydinosaamista, eli juuri se käytännönläheisyys. Vanhan ajan opistoasteen tutkinnoissa oli paremmin juuri tämä käytännön puoli, kun ei yritetty olla jotain muuta mikä alun perin oli tarkoitus.

Minusta vaikuttaa siltä että yliopistoa arvostetaan enemmän, ihan sama vaikka sieltä valmistuis työttömäksi. Itse lopetin opiskelun yliopistossa, kun en nähnyt mielekkääksi käyttää resursseja siihen, että valmistuisin alalle jossa työllistyminen on iso kysymysmerkki. Oma opintopolkuni on mennyt seuraavasti: lukio -> ammattikorkeakoulu -> yliopisto -> ammattikoulu. Toki välissä on tehty töitäkin. Itsekin uskoin ennen yliopiston ylivertaisuuteen, nyt en näe kaikkea enää niin mustavalkoisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Kun tätä "yliopisto on ainoa oikea koulutus" -mantraa toistellaan täällä palstalla aivan koko ajan. Onko siinä perää? Yliopistokoulutettuja on työttöminä pilvin pimein. En puhu nyt esim lääkiksestä, mutta veikkaisin että muilla aloilla saat tehdä ihan yhtä paljon töitä työllistymisesi eteen kuin ammattikorkeakoulussa, jossa voi hyvin päästä samoihin tuloihin kuin yliopistosta valmistunut.

No siis lääkärien työllisyys on huippu, ja sairaanhoitajilla menee myös hyvin. Sosiaalityöhön suuntautuneet työllistyy hyvin sekä yliopisto- että amk-pohjalta. Ja media-alalla on rankempaa kummallakin taustalla.

Erot on alojen välillä, ei kategorisesti yliopisto vs amk. Keskimäärin yliopistokoulutettujen työllisyys on parempi, mut ei se tarkoita ettei olisi aloja, joilla tää ei päde. Yliopisto-opinnot on tieteellisempiä ja keskimäärin rankempia, mutta onhan niissä hajontaa - kauppiksella on pikkasen kevyempi maine kuin Aallon tuotantotaloudella.

AMK:sta valmistuu tradenomeja Citymarketin kassoille ja kauppakorkeasta KTM:iä finanssialan johtotehtäviin. Sellainen käytännön ero on tutkinnoissa.

IT-allalla entisajan opistotaso on ollut paras. Olen sittemmin käynyt samaa alaa sekä AMK:ssa että yliopistossa eikä kummatkaan ole vakuuttaneet sen kummemmin. Käytännöt olen sitten oppikut työelämässä.

Vierailija kirjoitti:

AMK:sta valmistuu tradenomeja Citymarketin kassoille ja kauppakorkeasta KTM:iä finanssialan johtotehtäviin. Sellainen käytännön ero on tutkinnoissa.

Unohdat että on myös IT-tradenomeja ja heistä harva päätynee kassoille.

Vierailija kirjoitti:

Minusta taas tuntuu, että AMK:in niin sanottu "taso" perustuu vain sille, että ne loputtomasti hokevat itselleen ja muille olevansa akateemisia. No kaivapa esiin mikä tahansa amkilaisen lopputyö, niin totuus paljastuu. Copy paste-tekniikalla jäljennetään suoraan jostain jotain ja sitten jotain liirumlaarumia loppukaneetiksi - pituus 20 sivua. Akateeminen gradu pituus 100-150 sivua. Gradu on yleensä myöskin yhden ihmisen tekemä, kun taas amkin töitä löytyy myös "parityöskentelynä" tehtyjä. Eli kumpainenkin vääntää sen 10 sivua jotain skeidaa.

Sanoisin kyllä että yliopistossa ne tekstit on kirjoista luettua liirum laarumia. Toki riippuu vähän tiedekunnasta. Amkissa ainakin meidän koulussa täytyy opinnäytetyöhön olla yhteistyökumppani työelämästä. Ei kehtaa ihan skeidaa tehdä. Ja jo pelkkä suunnitelma ja teoriapohja on usein tuon 20sivua. Lopullinen raportti on helposti 40-60 sivua. Ja eikös amkin opinnäytetyö vastaa laajuudeltaan enemmänkin kandia? Toki molemmista opinahjoista tulee hyviä ja huonoja lopputöitä.

Mun mielestä koulutuksia on turha laittaa arvojärjestykseen. Jokaisella on paikkansa.

Ja kyllä, mulla on paikka myös yliopistossa parasta aikaa, ennen kuin joku tulee vineen että ole sinä amkilainen hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta taas tuntuu, että AMK:in niin sanottu "taso" perustuu vain sille, että ne loputtomasti hokevat itselleen ja muille olevansa akateemisia. No kaivapa esiin mikä tahansa amkilaisen lopputyö, niin totuus paljastuu. Copy paste-tekniikalla jäljennetään suoraan jostain jotain ja sitten jotain liirumlaarumia loppukaneetiksi - pituus 20 sivua. Akateeminen gradu pituus 100-150 sivua. Gradu on yleensä myöskin yhden ihmisen tekemä, kun taas amkin töitä löytyy myös "parityöskentelynä" tehtyjä. Eli kumpainenkin vääntää sen 10 sivua jotain skeidaa.

Onko tämä yleistäkin että AMK:n käyneet väittävät olevansa akateemisia? Itsellä ei kävisi mielessäkään väittää niin, AMK:n olen käynyt. Ja rohkenen olla eri mieltä myös lopputyö-väitteestäsi, itse tein kvalitatiivisen tutkimuksen jota varten haastattelin useampaa ihmistä, teoriataustaa tietenkin on pakko olla mutta mitään copy pastea en tosiaankaan käyttänyt, lopuksi lopputulosten läpi käyminen ja johtopäätökset. Kyllä siinä iso työ oli litterointineen kaikkineen. Sivuja tuli muistaakseni n. 70, yksin tein tutkimukseni. Arvosanaksi sain 4 (asteikolla 1-5). Tiedän kyllä että joissakin oppilaitoksissa jotkut opiskelijat tekevät myös mainitsemallasi tavalla, mutta ethän yleistä kaikkia :)

Riippuu miten niitä vertaa, jollekin on parempi toinen ja toiselle toinen. Enemmän kannattaa miettiä mitä haluaa opinnoilta ja työelämältä ja valita sen mukaan.

Mitä palstaa sinä luet, jos jatkuvasti silmissäsi vilisee "yliopisto on ainoa oikea koulutus" -mantra ?

Täällä on näitä amis/lukio-vänkäyksiä yhtenään, mutta osa niistä johtuu vain siitä, että kaikki eivät ymmärrä, että ammattikoulututkinnollakin pääsee yliopistoon, ja varsinkin ammattikorkeaan.

Yliopisto on vain sellaisilla aloilla "ainoa oikea", joilla ammatti ja työtehtävät edellyttävät nimenomaan yliopistotutkintoa, kuten peruskoulun ja lukion opettaja, lääkäri, juristi.

On hyvin harvoja töitä, joissa on edes mahdollista olla joko ammattikorkeakoulu- tai yliopistotutkinto samantasoisina.  Onko ap lukenut jotenkin valikoivasti nimenomaan sosionomi-keskusteluja?

Akateemisuus ei ole mikään "taso" silloin, kun työtehtävä on kuitenkin jotain aivan muuta kuin tieteellistä tutkimusta ja muuta akateemisuutta vaativaa.

Todella huono homma, kun esimerkiksi sairaanhoitajia koulutetaan enemmän "akateemisiksi" tieteentekijöiksi kuin suorittava työtä tekeviksi ja esimerkiksi pistämistä ei osata.

En ole tavannut ensimmäistäkään opintojensa akateemisuutta hokevaa amk-insinööriä, hoitajaa tai muun amk-tutkinnon suorittanutta. Millaisten akateemisuutta ihannoivien ihmisten kanssa on ollut tekemisissä hän, joka väittää "loputtomasti hokevat itselleen ja muille olevansa akateemisia"?

Lopputyö on monelle ammattikorkeaopiskelijalla pakkopullaa, josta ei ole tarkoituskaan tehdä uraauurtavaa tiedettä vaan saada kelpoisuus johonkin tiettyyn työhön.

Järkevää olisi seurata globaalia trendiä ja yhdistää korkeakouluja. Turhaa päällekkäisyyttä ja turhan paljon oppilaitoksia. Suomen kokoiseen periferiaan riittää hyvin viisi korkeakoulua.  Söpöä ajatella, että Suomen kaltaisesta kulttuuriköyhästä henkisestä tyhjiöstä syntyisi aidosti itsenäiseen, analyyttiseen ajatteluun kykeneviä tieteentekijöitä. Gradut ja lopputyöt järjestään vanhojen loppuun kaluttujen teemojen kierrättämistä.

Opiskelkaa muutkin ulkomailla. Saatte perspektiiviä, kokemuksia ja ennen kaikkea arvostetun tutkinnon.