Onko yliopisto muka oikeasti parempi kuin ammattikorkeakoulu?

Amk opiskelija opinnöytetyövaiheessa, mitä suomenkielistä kirjallisuutts tähän aiheeseen löytyisi?

Lähdeviitteitä amk työssä muutama kymmenen ja usein kaikki suomeksi, DI-työssä 200 usein englanniksi tai saksaksi, alasta riippuen.

Kyllä niissä tutkinnoissa on eroa.

Vierailija kirjoitti:

Yksi tuttuni tradenomi ohitti kaikki KTM:ät Stockmannin taloushallinnon jonkin tiiminvetäjän tai vastaavan haussa (hakijoita oli paljon), johtui siitä että oli ollut töissä siellä taloushallinnossa jo aiemmin.

Myöhemmin tämä tuttuni kyllä itse irtisanoutui paikasta, koska hänen mukaansa elämä on liian lyhyt aika siihen että pyörittelee jotain exceleitä aamusta iltaan.

Ihmekö tuo, että ohitti. KTM onkin ylikoulutettu tuommoiseen hommaan.

Itse gradua kirjoittaessani lueskelin lähdekirjallisuuden toivossa joitakin fysioterapeutiksi valmistuneiden oppareita. Kaikkia näitä lukemiani oppareita yhdisti mm. pilkkuvirheet, epäselvät lainausmerkinnät ja kapulakieli. Tieteellisestä tekstistä ei voinut puhuakaan. Lähdeluettelot myös vilisivät toisten opiskelijoiden oppareita (ja huom. tämä siis TEORIAosassa, ei mitään "Korhosen (2002) tutkimus osoittaa..."). 

Akateemisena en ammattikorkeakoulutusta pidä, mutta muuten en osaa ottaa asiaan sen enempää kantaa. Työssäni tapaan paljon sairaanhoitajia, toiminta-, ravitsemus- ja fysioterapeutteja, psykologeja, sosiaalityöntekijöitä ja lääkäreitä ja kaikille on työyhteisössä paikkansa. Hyvä työntekijä työllistyy suuremmalla todennäköisyydellä kuin huono, on ala mikä tahansa. Omalla alallani (olen puheterapeutti) tosin työllistyvät kaikki, koska kysyntä on moninkertaista tarjontaan nähden. 

En tiedä mitä aloittaja tarkoittaa "paremmalla". Parempi missä, mitä varten ja kenen näkökulmasta?

Mutta tietenkin jos puhutaan esim. tutkinnoista, niin amk:n ylin tutkinto on verrattavissa joissain määrin muttei kokonaan yliopiston maisteritutkintoon. Vain yliopistosta voi valmistua tohtoriksi. Myös tutkimuksen näkökohdasta yliopisto on arvostetumpi. Voisi siis sanoa että yliopistokoulutus on parempitasoista ja tutkinnon "parempia".

Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen tehtävä on kuitenkin erilainen, amk:t ovat enemmän alueelliseen kehittämiseen ja työelämän tarpeeseen perustettuja laitoksia, sen sijaan yliopistot ovat itsenäisiä laitoksia, joiden tärkein tehtävä on vapaa tieteellinen tutkimus ja tutkijakoulutus, eli laajemmin sivistyksellinen kuin amk:n. Kumpaakin laitosta pitäisi siis arvottaa sen mukaan miten se täyttää sille annetut tehtävät, eikä verrata toisiinsa tajuamatta tätä.

Se minne kenenkin kannattaa mennä opiskelemaan on taas aivan eri asia, se riippuu täysin omista kyvyistä ja tavoitteista -- toiselle yliopisto on "parempi", toiselle amk.

Vierailija kirjoitti:

Itse gradua kirjoittaessani lueskelin lähdekirjallisuuden toivossa joitakin fysioterapeutiksi valmistuneiden oppareita. Kaikkia näitä lukemiani oppareita yhdisti mm. pilkkuvirheet, epäselvät lainausmerkinnät ja kapulakieli. Tieteellisestä tekstistä ei voinut puhuakaan. Lähdeluettelot myös vilisivät toisten opiskelijoiden oppareita (ja huom. tämä siis TEORIAosassa, ei mitään "Korhosen (2002) tutkimus osoittaa..."). 

Akateemisena en ammattikorkeakoulutusta pidä, mutta muuten en osaa ottaa asiaan sen enempää kantaa. Työssäni tapaan paljon sairaanhoitajia, toiminta-, ravitsemus- ja fysioterapeutteja, psykologeja, sosiaalityöntekijöitä ja lääkäreitä ja kaikille on työyhteisössä paikkansa. Hyvä työntekijä työllistyy suuremmalla todennäköisyydellä kuin huono, on ala mikä tahansa. Omalla alallani (olen puheterapeutti) tosin työllistyvät kaikki, koska kysyntä on moninkertaista tarjontaan nähden. 

Mielestäni tähän pitäisi panostaa opintojen aikansa enemmän. On myös tarjolla työpajoja ja apua, mutta opiskelijat ovat kuulemma laiskoja käyttämään niitä. 😯

Nollaketjujen nollaketju.

Esimerkiksi sairaanhoidon amk-koulutus voi olla koulutuksena pedagogisempaa ja laadukkaampaa kuin jonkun yliopiston lääkärikoulutus.

Ei se kuitenkaan sitä miksikään muuta, että lääkärillä on laajemmat ja kattavammat tiedot lääketieteestä kuin sairaanhoitajalla.

Yliopistosta tulee teoreettiset johtajat, jotka eivät välttämättä suorita käytännön hommia ollenkaan/todella vähän.

AMK:ista tulee taas ne duunarit, jotka käytännössä tekevät ne työt.

Vierailija kirjoitti:

Amk opiskelija opinnöytetyövaiheessa, mitä suomenkielistä kirjallisuutts tähän aiheeseen löytyisi?

Lähdeviitteitä amk työssä muutama kymmenen ja usein kaikki suomeksi, DI-työssä 200 usein englanniksi tai saksaksi, alasta riippuen.

Kyllä niissä tutkinnoissa on eroa.

Totta kai on! AMK valmistaa ammattiin, vaikka johdon assistentiksi, markkinointikoordinaattoriksi tai IT-sovellustueksi. Koska kyseessä on käytännönläheinen tutkinto.

Yliopistossa valmistutaan esim. tutkijoiksi, asiantuntijoiksi ja vaikka tiedemiehiksi, joiden ammatti on erittäin analyyttinen ja akateeminen. Toisin kuin markkinointikampanjoiden suunnittelu, joka vaatii vähemmän "akateemisuutta".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta taas tuntuu, että AMK:in niin sanottu "taso" perustuu vain sille, että ne loputtomasti hokevat itselleen ja muille olevansa akateemisia. No kaivapa esiin mikä tahansa amkilaisen lopputyö, niin totuus paljastuu. Copy paste-tekniikalla jäljennetään suoraan jostain jotain ja sitten jotain liirumlaarumia loppukaneetiksi - pituus 20 sivua. Akateeminen gradu pituus 100-150 sivua. Gradu on yleensä myöskin yhden ihmisen tekemä, kun taas amkin töitä löytyy myös "parityöskentelynä" tehtyjä. Eli kumpainenkin vääntää sen 10 sivua jotain skeidaa.

Kaikki on suhteellista. Tulee tässä mieleen Oulun yliopiston opettajanvalmistuslaitos  80-luvun alussa, kun luokanopettaja-tutkinto haluttiin arvottaa lakimuutoksella ylemmäksi korkeakoulututkinnoksi. Kun sitten piti valmistua kurssimuotoisesti, muodostettiin graduryhmiä, joissa saattoi olla 6 - 8 opiskelijaa yhtä gradua tekemässä so. n.10 sivun kirjoituksella saattoi saavuttaa ylemmän korkeakoulututkinnon ja päästä kategoriaan korkeasti koulutettu (Akava lanseeraa innokkaasti)

Myöskään ei pidä unohtaa ex ministeri ja suurlähettiläs Jari Vilenin gradu- plagiaatiota  (n.30 sivua lähes sanatarkaa kopiointia) myöskin kasavatustieteen puolelta tosin Kajaanin seminaarista.

Luokanopettajien gradut nyt ovat muutenkin yleinen vitsi yliopistoissa, vaikka ne olisi tehty vain parityönä, tai jopa ihan yksin. Ei siitä sen enempää - varmasti aikaa myöten ottavat tasossa kiinni joko siten, että parantavat tasoaan, tai siten, että muiden alojen gradut heikkenevät säästöjen seurauksena.

Sivumäärät sinänsä eivät kerro mitään, yleensä on vaikeampi kirjoittaa lyhyesti kuin pitkästi. Moni tasoltaan epätasainen gradu on juuri sellaista epätoivoista tekstivyöryä, jota ei ole saatu hallintaan, eikä lopulta 120 sivun jälkeen, edes jaksettu yrittää.

Matematiikan alalla gradu voi olla jopa vain parikymmentä sivua. Suosituspituus useimmilla aloilla on siinä 60 sivun hujakoilla. Yli sadan sivun työt ovat usein joko poikkeuksellisen hyviä tai huonoja. Mielestäni arvostelussa pitäisi kuitenkin painaa myös ohjepituuden noudattaminen. Taito se on sekin kirjoittaa asiansa annetussa laajuudessa.

Tämähän on nyt ihan off topiccia, mutta kiintoisaa on, että nykyään yhä useammat väitöskirjamonografiat ovat vain reilun sadan sivun pituisia, eli eivät juuri siinä mielessä eroa gradusta. Sisällöllisesti toki eroavat, ja eron näkee myös lähdeluettelon pituudesta.

Lähdeluettelo muuten kertoo usein paljon työstä, kannattaako sitä edes lukea. Lyhyemmissäkin graduissa ja lopputöissä olisi suotavaa, että lähdekirjallisuus olisi riittävän monipuolista sekä iältään että muuten diversiteetiltään. Pelkkä suomenkielinen tai suomalainen kirjallisuus ei kerro hyvää, vaikka olisi laadukastakin.

Olen käynyt sekä AMK:n sekä yliopiston (FM tutkinto luonnontieteiden puolella). Voin sanoa, että yliopisto oli vaativampi, vaati enemmän aikaa ja aivoja, enemmän sitä, että otti itse selvää, opetteli itse ja ymmärsi opiskelemaansa. AMK:ssa oli paljon kursseja, jotka luovi läpi ryhmätöillä ja esseillä, opintoviikkojen eteen tarvitsi tehdä vähemmän töitä. Se oli minulle helppo nakki ja valmistuin vähällä vaivalla hyvin arvosanoin. Yliopistossa sain todella tehdä töitä ja valmistuin keskiverto papereilla. AMK:ssa oli paljon enemmän pakollista harjoittelua. Yliopistossa ei ollut lainkaan, joten alan kokemusta piti kerätä kesätöiden kautta ja menin jopa ilmaiseksi harjottelijaksi alan töihin, jotta en valmistuisi ilman alan kokoemusta. Arvostan enemmän yliopistokoulutustani, tein sen eteen enemmän töitä. Ja esim. yliopisto kandi vs AMK-tutkinto, vetää yliopisto kandi pidemmälle.

Asia erikseen on sitten työllistyminen. Jos valmistut AMK:sta hoitajaksi, työllistyt hyvin. Samoin yliopisto lakimies tai lääkäri. Mutta jos valmistut taidelinjalta amk:sta tai naistutkimuksesta yliopistosta, voi mennä suoraan kortistoon. Itse siirryin varmalta alalta AMK-puolelta vähemmän työlistävälle allalle yliopiston käytyäni, mutta olen sinnikkyyden ansiosta vakityössä uudella alallani ja tyytyväinen alan vaihdokseen.

On siis eri asia puhua, mikä koulutus on työläämpi/vaatii aikaa ja vaivaa ja arvostetaan enemmän. Ja eriasia mikä koulutus takaa paremmin työllistymisen.

Vierailija kirjoitti:

[quot7e=Vierailija]Yksi tuttuni tradenomi ohitti kaikki KTM:ät Stockmannin taloushallinnon jonkin tiiminvetäjän tai vastaavan haussa (hakijoita oli paljon), johtui siitä että oli ollut töissä siellä taloushallinnossa jo aiemmin.

Myöhemmin tämä tuttuni kyllä itse irtisanoutui paikasta, koska hänen mukaansa elämä on liian lyhyt aika siihen että pyörittelee jotain exceleitä aamusta iltaan.

Eli työtehtävä oli kuitenkin liian vaativa.

Ihme johtopäätös. Ehkä se oli liian tylsää, huono palkka, henkilökohtaiset syyt.

Toisaalta näiden lukeminen kirvelee, vaikka saadusta opiskelupaikasta olenkin iloinen. Halusin yli kaiken yliopistoon ja opettelin pääsykoekirjan kutakuinkin ulkoa, mutta olosuhteiden pakosta jätin kokeet väliin ja hain ammattikorkeaan. Ehtiihän sitä vielä, mutta en kestä jos asia oikeasti on noin. It-alaa kuitenkin molemmat, mutta silti...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AMK:sta valmistuu tradenomeja Citymarketin kassoille ja kauppakorkeasta KTM:iä finanssialan johtotehtäviin. Sellainen käytännön ero on tutkinnoissa.

Tässä sen tiivistit.

Tyttöni valmistui kauppatieteen maisteriksi viime vuonna, on töissä finanssialalla vakituisessa työsuhteessa. Tekee asiantuntijatöitä, ei ole johtajana eikä toistaiseksi sellaisesta edes haaveile. Luokkakaveri opiskeli AMK:ssa ja kertoi koko opintojen ajan, miten saa koulutusta johtamisesta ja miten päätyy päälliköksi. On Prisman kassalla kiireapulaisena.

Siinä se ero. Toisessa annetaan perusosaaminen tietyistä asioista ja kannustetaan itse oppimaan lisää, toisessa luodaan harhakuvaa tulevasta työpaikasta.

Onneksi ei aina näin mene. Vanhassa työpaikassani (iso ympäri Eurooppaa toimiva firma) viestintäpäällikkö ja koko konsernin markkinointijohtaja olivat kummatkin tradeja. Ovat edenneet simppeleistä työtehtävistä ylemmäs.

Tradenomien kannattaa muutenkin lukea maisteriksi jos jumittaa siellä kassalla. Siellä voi jumittaa ja tehdä maisteriopintoja, ja jossain vaiheessa sitten vaikka työharjoitteluun.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä mitä aloittaja tarkoittaa "paremmalla". Parempi missä, mitä varten ja kenen näkökulmasta?

Mutta tietenkin jos puhutaan esim. tutkinnoista, niin amk:n ylin tutkinto on verrattavissa joissain määrin muttei kokonaan yliopiston maisteritutkintoon. Vain yliopistosta voi valmistua tohtoriksi. Myös tutkimuksen näkökohdasta yliopisto on arvostetumpi. Voisi siis sanoa että yliopistokoulutus on parempitasoista ja tutkinnon "parempia".

Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen tehtävä on kuitenkin erilainen, amk:t ovat enemmän alueelliseen kehittämiseen ja työelämän tarpeeseen perustettuja laitoksia, sen sijaan yliopistot ovat itsenäisiä laitoksia, joiden tärkein tehtävä on vapaa tieteellinen tutkimus ja tutkijakoulutus, eli laajemmin sivistyksellinen kuin amk:n. Kumpaakin laitosta pitäisi siis arvottaa sen mukaan miten se täyttää sille annetut tehtävät, eikä verrata toisiinsa tajuamatta tätä.

Se minne kenenkin kannattaa mennä opiskelemaan on taas aivan eri asia, se riippuu täysin omista kyvyistä ja tavoitteista -- toiselle yliopisto on "parempi", toiselle amk.

Tämä.

Meille yliopistossa painotettiin sitä, että AMK:ssa tekniikan alalla koulutetut insinöörit hoitaa selkeät jutut, etenee kaavan mukaan, voi johtaa isojakin projekteja. Ongelmien tullessa asiaan tieteellisesti perehtynyt yliopistokoulutettu usein pyydetään apuun, mutta tästä ei ole aina apua jos ongelma on käytännön tasolla.

Sekä yliopistokoulutettuja, AMK-koulutettuja ja ammattikoulutettuja tarvitaan että yhteiskunta pyörii, eikä siinä ole mitään väärää. Alkaa jo naurattaa tämä AMK/yliopistovertailu.

Vähän ihmettelen tätä, miten yliopiston kannalla olijat vertaa pro gradua alemman korkeakoulututkinnon opinnäytetyöhön, itse näkisin parempana vertailukohtana kandin. Lisäksi opinnäytetyön ei ole tarkoituskaan olla tieteellinen teksti, vaan nimensä mukaan opinnäytetyö.

Ammattikorkean voi suorittaa helpommalla kun yliopistokoulutuksen. Kuitenkin yliopistostakin löytyy niitä jotka vetää riman ali ja valmistuessa ei ole oikeen hajuakaan mistä puhuu (näitäkin on ihan oikeasti nähty). Eli ei voi sanoa onko joku parempi kuin toinen, jollekkin yliopisto on parempi ja jollekin amk.

Työnantaja ei siitä "akateemisuudesta" maksa euroakaan ylimääräistä. Mutta valitettavasti monilla aloilla on mentävä yliopistoon jos haluaa laadukasta opetusta. Mulle kelpaisi ammattikorkeakoulututkinto ihan hyvin, mutta kun vaatimukset ovat sitä tasoa että peräkylän mopopojatkin pääsevät läpi, niin piti mennä yliopistoon ensimmäisen amk-vuoden jälkeen. 

Menestyminen työelämässä ei ole siitä kiinni onko opiskellut ammatti- vai tiedekorkeakoulussa. Kummastakin saa korkeintaan lähtökohdat niille tiedoille ja taidoille, joita oikeissa töissä vaaditaan.

Jos haluaa mitata kummasta koulutustasosta todennäköisemmin etenee uralla pidemmälle, vie tiedekorkeakoulut voiton. Yksittäisiä poikkeuksia löytyy kuitenkin paljon.

Vierailija kirjoitti:

AMKista valmistuu tiettyihin ammatteihin ja yliopistosta saa tiedekoulutuksen ja joitain tosia ammatteja. Se, kumpi sulle on parempi, riippuu siitä, mitä haluat jatkossa tehdä.

Mutta mitä noihin työttömiin tulee, niin edelleen yliopistokoulutettujen työttömyysprosentit on pienempiä kuin AMK-koulutettujen.

Ja toisaalta AMK työllistää paremmin kuin yliopisto, ainakin pk-seudulla.

http://www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/16_02_09_Tilastoja_7_R…

Vierailija kirjoitti:

Yksi tuttuni tradenomi ohitti kaikki KTM:ät Stockmannin taloushallinnon jonkin tiiminvetäjän tai vastaavan haussa (hakijoita oli paljon), johtui siitä että oli ollut töissä siellä taloushallinnossa jo aiemmin.

Myöhemmin tämä tuttuni kyllä itse irtisanoutui paikasta, koska hänen mukaansa elämä on liian lyhyt aika siihen että pyörittelee jotain exceleitä aamusta iltaan.

Ei kai Stockmannilla enää tarvita työntekijöitä. Nehän vaan irtisanoo, tuskin sieltä kukaan vapaaehtoisesti lähtee vaan potkujen saattelemana. Muuttuu pelkäksi tiloja vuokraavaksi kiinteistöyhtiöksi.

Mitä väliä ihmiset, tehkää mitä huvittaa ja ihan sama onko parempi vai huonompi, kuka sen edes määrittelee?   Keskitytte turhiin asioihin, kannattaisi ajatella mitä haluaa itse eikä mitään harhaisia paremmuusjärjestyksiä. 

Riippuu miten sitä paremmuutta mitataan. Joihinkin AMK-kouluihin on vaikeampi päästä kuin tiettyihin yliopistoihin. Joidenkin suomalaisten yliopistojen taso on niin huono, ettei niissä suoritettuja opintoja hyväksytä edes muissa Pohjoismaissa.

.

Itse mittaisin "paremmuutta" sillä mitä koulutuksella saavutetaan. Kaikista yliopiston opinnot suorittaneista ei tule tutkijoita tai alansa kehittäjiä. Suurimmalle osalle yliopisto on koulu, josta haetaan ammatillinen osaaminen. Sama funktio on AMK:ssa.