Hesarin artikkeli köyhistä lapsista - mielipiteitä?

Surullista. Meillä riittää rahat ruokaan mutta ei moneen asiaan mitä muut lapset saavat kuten mm mökkiin tai ulkomaanmatkoihin yms.

Mitä siinä oli? En päässyt lukemaan

Me tehtiin Tallinnan risteily sentään, 10 e per pää. Mutta asutaan Helsingissä jotta helposti pääsee laivoille.

Surulliselta kuulostaa etenkin tuo koulukiusaaminen köyhyyden takia ja se, että suunnitteli päiväkirjassaan perheen talousmenoja ja omia hautajaisiaan. Tosi ikävää myös, että tytön äiti joutunut lainakierteeseen ja ulosottoon. Olen hyvin pahoillani tämän perheen puolesta ja myös toivon kaikkea hyvää. Outo juttu kyllä, ettei ilmeisesti luokalla ole ollut ketään muuta, jonka perheessä rahatilanne myös huono. Näin tytön erilaiset tavarat ja vaatteet jotenkin vielä korostuneet. 

Kunpa noilla lapsilla, joiden vanhemmat ovat ahdistuneita ja stressaantuneita talousvaikeuksista johtuen, olisi edes joku luotettava aikuinen kelle voisi puhua ja joka auttaisi  harrastusten saamisessa. Onhan  ilmaisiakin harrastuksia ja erilaisia väyliä joista saa tukea maksulliseen harrastukseen, pitää vaan olla tietoa näistä tai osata ottaa selvää. Ahdistunut vanhempi ei tosiaan osaa auttaa tässä, jolloin olisi mahtavaa jos esim. koulukuraattori olisi tukena.

Tervetuloa "paremmin"vointivaltioon. Rikkaat rikastuu ja köyhät köyhtyy.

Kannattaa edelleen miettiä niitä omia äänestysvalintoja.

Muistan valitettavan hyvin miten erilainen olin peruskoulussa juurikin tuollaisen koko perheen köyhyyden vuoksi. Olin nuhjuinen, vaatteet käytettiin loppuun asti eikä meikäläistä kutsuttu toisten synttäreille. Jälkeenpäin ajatellen harmittaa, että jo lapsena joutui häpeämään itseään.

Muistan myös miten ihana oli kun vanhemman palkkapäivän kunniaksi saatiin kaupasta pitkästä aikaa kunnon ruokaa <3

Aina ei mee nallekarkit tasan.

Surullista. Hyvä, että näistä kirjoitetaan, sillä isolla osalla ihmisistä ei ole mitään kosketuspintaa oikeaan köyhyyteen. Itsekin hyvin keskiluokkaisessa perheessä eläneenä en lapsena edes tajunnut miten köyhä yksi kaverini oli. Vasta aikuisena on tajunnut, miten surkeaa tällä kaverilla oli, kun sisaruksia oli 4 eikä mihinkään ollut varaa. Kaverin vanhemmat joivat paljon ja olivat matalapalkkaisissa töissä. Hengattiin paljon meillä. Ostin aina omista rahoistani kaverillekin karkkia ja tiimarikrääsää. Senkin olen tajunnut vasta aikuisena, että kaverista saattoi tuntua pahalta, kun "avustin" häntä koko ajan.

Aina ne rahat jonnekin menevät. Me olemme nelihenkinen perhe ja vuokran jälkeen elämiseen jää 1000 euroa. Hyvin riittää! Lapsilla on siistit vaatteet ja lelujakin kohtuudella. Tosin meillä ei ole autoa. Asumme vuokralla. Ja luottotiedot kunnossa. Lähes aina näissä "rahat eivät riitä ruokaan" -perheissä on ongelmaa elämänhallinnassa. Surullista, että lapset kärsivät eniten.

Hyvä juttu oli, toivottavasti erityisesti varakkaammat ihmiset lukevat, ja ymmärtävät kasvattaa jatkossa lapsiaan muutoin kuin materian perään oleviksi.

Tuli mieleeni myös muutama tuttu, jotka ovat jonkin verran varakkaampaa väkeä, ja jotka ovat _aivan tosissaan_ surullisina kertoneet (jokainen erikseen avautunut) kärsineensä köyhästä lapsuudesta, koska ei ollut varaa käydä useita kertoja vuodessa eksoottisissa luksuslomakohteissa, ei ollut yksityiskonetta eikä kaikkeinta suurinta venettä. Ovat kasvaneet ympäristössä, jossa siis vielä varakkaampaa porukkaa. Vaikka kaikki on suhteellista, niin hyvin hyvin vaikealta tuntui noissa tilanteissa keksiä mitään vähänkään empaattista sanottavaa...

Usein nuo perheet on moniongelmaisia, esim. Alkoholismia

Surullinen juttu ja valitettavan totta yhä useammassa suomalaisessa perheessä. Tuloerot kasvavat ja arvomaailma on muuttunut koko ajan enemmän materialistiseksi. Lapsethan tästä kärsivät.

Mekin olemme suht pienituloisia, tällä hetkellä molemmat vanhemmat työttömiä. Silti koetan huolehtia lapsille kivat vaatteet ja esim reissun edes Tukholmaan kesällä, jotta he eivät tunne itseään ulkopuoliseksi. Onnekseni kukaan pojista ei ole innostunut jalkapallosta tai jääkiekosta, niihin ei olisi varaa.

Se on faktaa, että lastenkin maailma on raakaa ja vertailu sekä pilkkaaminen ovat ihan tavallista. Olisiko aikuisilla peiliin katsomisen paikka?

Minä yksinhuoltajana tiedän köyhyyden. Mutta aina rahat riittäneet esimerkiksi lasten vaatteisiin. Ostan kirppareilta ja joskus uutenakin. Itseeni ei tosin jää rahaa, mutta lapset etusijalla. Minäkään en omista autoa. Tässä lähellä asuu yh, joka avoimesti valittaa köyhyydestä. Silti ostoskärrystä löytyy valmisruokaa ja siideriä :(

Kauniita vaatteita löytyy esimerkiksi huutonetistä halvalla. Kirppareilta en yleensä löydä siistejä lastenvaatteita, mutta huutonetistä olen ostanut uudenveroista parilla kolmella eurolla. Kyllä se on äidistä kiinni, jaksaako niihin vaatteisiin panostaa. Jo päiväkodissa kiusataan, jos lapsella nuhjuiset tai vääränkokoiset vaatteet. Ajatelkaa lapsianne!

Hyvä että köyhyyttä tuodaan näkyväksi. Lapsi köyhyys on Suomessa kasvanut valtavasti edellisestä lamasta alkaen.

Köyhyys ei ole pelkkää rahan puutetta vaan jatkuva huoli rahoista lamaannuttaa, aiheuttaa masennusta ja näköalattomuutta. Köyhä myös maksaa asioista selkeästi enemmän masennuksen ja osaamattomuuden takia. Posteja ei avata, vaan laskuista maksetaan aina ensin perintäkulut. Ei osata seurata omaa rahankulutustaa ja suunnitella. Mulla oli työkaveri joka maksoi ja maksoi Elloksen osamaksuja ja ihmetteli kun ne ei koskaan lopu vaikka ei ole vuosiin tilannut lisää. Kun tarkistimme laskuja hän oli valinnut niin pienen osamaksuerän että maksoi käytännössä vain korkoja ja erilaisia tilinhoitomaksuja, pääoma lainasta ei pahemmin vähentynyt. No tästä on vuosia ja nykyään ne on ihan määrätty että osamaksuissa pitäää myös lyhentää pääomaa. Mutta esim. luottotiedoton maksaa monesta asiasta enemmän. Se on oikeasti kallis tapa elää.

Suomessa lapisiperheet elävät ilmaiselämää ja köyhyyttä on se, jos ei saa kaikkea, mitä haluaa.

Varmasti tässäkin tapauksessa ollut ongelmaa elämänhallinnan kanssa. Jos kerran luottotiedot menneet. Laskuihin saa aina maksuaikaa. Ei ole osattu suunnitella elämää.

Mulla oli Ex pomo joka sai sellasta 8.000 euron palkkaa. Sillä oli vaimon suvussa erittäin tikkaita bättre folk tuttuja ja se poti koko ajan jotain alemmuudkompleksia. Ei ollut varaa siihen ja tohon ja tähän...mietti koko ajan miltä kaikki näyttää.

No, alemmuuskompliksiset ei nauti siitä mitä niillä on vaan miettii mitä toisilla on enemmän ja aina on niitä joilla on enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä että köyhyyttä tuodaan näkyväksi. Lapsi köyhyys on Suomessa kasvanut valtavasti edellisestä lamasta alkaen.

Köyhyys ei ole pelkkää rahan puutetta vaan jatkuva huoli rahoista lamaannuttaa, aiheuttaa masennusta ja näköalattomuutta. Köyhä myös maksaa asioista selkeästi enemmän masennuksen ja osaamattomuuden takia. Posteja ei avata, vaan laskuista maksetaan aina ensin perintäkulut. Ei osata seurata omaa rahankulutustaa ja suunnitella. Mulla oli työkaveri joka maksoi ja maksoi Elloksen osamaksuja ja ihmetteli kun ne ei koskaan lopu vaikka ei ole vuosiin tilannut lisää. Kun tarkistimme laskuja hän oli valinnut niin pienen osamaksuerän että maksoi käytännössä vain korkoja ja erilaisia tilinhoitomaksuja, pääoma lainasta ei pahemmin vähentynyt. No tästä on vuosia ja nykyään ne on ihan määrätty että osamaksuissa pitäää myös lyhentää pääomaa. Mutta esim. luottotiedoton maksaa monesta asiasta enemmän. Se on oikeasti kallis tapa elää.

Tämä on ihan totta, köyhyys lamaannuttaa henkisesti. Ei tosin kaikkia, mutta köyhyys on monille henkisesti niin kuormittavaa, että esim. päätöksenteko ja päättelykyky ei ole parhaimmillaan. Olen keskituloinen yksinelävä nainen mutta silti voin kuvitella miten stressaavaa rahanpuute voi olla. Minä tykkään suunnitella edullisia ruokalistoja kauden aineksista, kuten kaalilaatikko soijarouheella, ohra-punajuurilaatikko, porkkana-linssikeitto jne. Puuroa syös lähes joka aamupalkaksi, usein myös iltapalaksi. Juustoa harvakseltaan, monia hintavampia tuotteita kuten mysliä en osta ollenkaan.  Ruokamenoni ovat  tosi pienet, ja nautin siitä että kulutus on hallinnassa. Mutta voin kuvitella, että tilanne olisi henkisesti aivan erilainen jos joutuisin tekemään noin pakon edestä ja moniin tuotteisiin minulla ei olisi teoreettisesti varaa. Miten pahalta tuntuisi käydä ruokakaupassa siten, että suurin osa tuotteista olisi "ei voi ostaa"-listalla ja katsoa ihmisten kärryissä sellaisia asioita mitä ei ole vuosikauteen voinut syödä  :(  Ja tämä siis vain yksi esimerkki.

Vierailija kirjoitti:

Varmasti tässäkin tapauksessa ollut ongelmaa elämänhallinnan kanssa. Jos kerran luottotiedot menneet. Laskuihin saa aina maksuaikaa. Ei ole osattu suunnitella elämää.

Voi olla, mutta silti kammottava tilanne tytön puolesta. Toivon, että toimeentulotukea haettaessa vanhemmat saisivat keskusteluapua, jossa kysyttäisiin mitä lapsille kuuluu ja haluisivatko lapset mennä juttelemaan esim. koulukuraattorille. Tuossahan lapsi oli joutunut kärsimään yksin päiväkirjaansa budjettilaskelmia tehden, ja kuten tutkijakin sanoi että köyhien perheiden lapset muuttuvat vastuuta ja huolta kantaviksi pikkuaikuisiksi. Siten olisi hyvä, että toimeentulotuen myöntäjät kiinnittäisivät huomiota myös lasten tilanteeseen.

Miksi köyhät hankkivat lapsia? Ilmeneekö köyhyys myös empatian ja harkintakyvyn puutteena?